Lue keskustelun säännöt.
Mun itsetunto on murennettu sillä, että mun mielipiteet kiellettiin
03.10.2017 |
Siis ne kiellettiin, jos ne menivät ristiriitaan kasvattajani näkemysten kanssa. Ja voin sanoa, että hän oli erittäin ahdasmielinen ja yksiniitinen ihminen. Mutta hän opetti minulle, että minä olen pahaa mieltä, jos olin eri mieltä kuin hän. Vaikka en minä mitään pahaa halunnut, ei, useimmiten minä en esimerkiksi halunnut, että minä saan kärsiä jostakin ja olin siksi jotakin mieltä. Onko kellään samanlaisia kokemuksia?
Että esimerkiksi kaikki, mitä kavereilla tai naapureilla on, on paljon arvokkaampaa, kuin se, miten sinä ajattelit? Enkä siis tarkoita, etteikö toisia ihmisiä ja naapureita voisi tai sopisi arvostaa, ei, sehän on vain hieno ominaisuus, mutta kun ne asetettiin sen, mitä minä olin, yläpuolelle. Aina. Oli kysymys ihan mistä tahansa asiasta, niin se saatiin väännettyä niin, että minä halusin muille pahaa. Jos minä valitin naapureiden melusta, niin heidän pitää antaa elää. Mutta jos he valittivat minun melustani, niin olin törkeä röyhkimys, joka ei osaa käyttäytyä, ja häiritsee muita. Itsetunto siinä mureni.
Kommentit (283)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin joskus teininä ehkä luulin että kaiken voi vaan parantaa kun menee terapiaan mutta nämähän on sellaisia asioita että nämä ei parannu, ei siinä auta sekään että sekopääksi haukutaan. Alkoholistin lapsilla on helpompaa kun he voivat osoittaa konkreettisen syyn eli alkoholismin syyksi etteivät halua enää tavata vanhempiaan mutta minä en voi mitään yhtä selkeää syytä antaa kun joku kysyy. Ja monethan ei ymmärrä kuten tämä ketju osoittaa että on muitakin asioita kuin alkoholismi jotka voivat vahingoittaa psyykettä. Minun vanhemmat on täysin raittiita ja olen itsekin.
Ei auta vanhemman haukkuminen itsessään, ei. Tosin ei se mitään auta sekään, että ei kutsu heitä paskaksi. Mun uskoni on, että kun on luonnehäiriöisen uhri, niin ei saa apua normaaleista terapioista, koska ne perustuvat sille, että ihminen itse muuttuu, vaikka oikeasti pitäisi vain hoitaa ne syntyneet haavat. Ihminen itsessään on erittäin hyvä koska on usein vasta aikuinen kun joutuu kasvamaan ja osaa kasvattaa itseään aikuisen harkinnalla, eikä ole (epäkypsä) lapsi, kun valitsee ja oppii näkökulmiaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mennyttä ei voi muuttaa. Olet jo tarpeeksi pohtinut mikä äidissäsi oli vikana ja vaikka lapsuuden kokemukset muokkaavat käyttäytymistämme, olet nyt itse vastuussa haluatko toistaa vahingollista käyttäytymistä (itseäsi ja perhettäsi kohtaan) vai pyrkiä eteenpäin.
Sori nyt kun välistä puutun tähän mutta pakko sanoa että esimerkiksi itse olen ainakin pyrkinyt koko elämäni eteenpäin niin kuin monet muut. Mutta mitä enemmän olen asioita miettinyt niin sitä paremmin hahmotan kaiken mitä on tapahtunut ja mitä elämässäni on mennyt vikaan ja tämä taas auttaa nimenomaan kestämään niitä vastoinkäymisiä kun ymmärtää miksi niihin päädyttiin. Mutta ei se ole poistanut omaa vastuuta tai sitä että pyrin eteenpäin. Jotenkin ihmeellinen tuollainen ajatustapa että jos harrastaa itsereflektiota ja itsenäistä ns psykoterapiaa niin se ei olisi eteenpäin menoa ja kehitystä...
Tämän ketjun aloittaja ei harrasta itsereflektiota eikä pyri millään tavalla pääsemään eteenpäin. Päinvastoin, hän oikeuttaa itselleen huonon käytöksen esim. omia lapsiaan kohtaan siksi, että häntä on kohdeltu huonosti lapsuudessaan. Hän on häijy miehelleen ihan suotta, eikä katso että hänen pitäisi käyttäytyä tätä kohtaan toisinkaan.
Ap on tällä palstalla valittanut näitä samoja juttuja pitkissä viestiketjuissaan toistuvasti jo useita vuosia. Ja hänelle on nimenomaan erittäin leimallista täydellinen itsereflektion puuttuminen ja kykenemättömyys nähdä omaa vastuutaan missään asiassa, edes sellaisessa mikä ei liity hänen äitiinsä. Hän on sitä mieltä, että hänellä on oikeus kohdella läheisiään kuin saastaa, ei hänen tarvitse olla kiltti kenellekään, koska hänenkään äitinsä ei ollut hänelle kiltti.
Miten niin ei ole kysymys itsereflektiosta? Minun mieheni on mokaillut ja sen takia minä olen ollut häijy hänelle. Ei ehkä maailman viisainta, mutta so? Ei se miehen mokailukaan ole sitä ollut. Ja erittäin mielelläni en olisi häijy, jos toinen mokaa, mutta kun ei vain pysty vaan silittämään toisen päätä silloin, kun suuttuu.
apVuosi sitten sinä haukuit täällä miestäsi siitä, että hän on ollut sinua kohtaan liian hyvä ja kiltti. Et kuulemma voi arvostaa häntä siksi, että hän on niin kiltti vaikka itsekin myönsit, että saisit kauheat raivarit jos hän ei olisi niin hyvä ja kiltti. Miten hän oikein on mokannut, kun olet niin monesti perustellut huonon käytöksessä häntä kohtaan sillä, että hän on niin kiltti?
Mmmmm....no vaikea sanoa nyt täysin tuon kuvauksen perusteella, mitähän olen puhunut, mutta sitä voisi kuvata vaikkapa sillä kivikissaesimerkillä. Eli kilttihän se mies on, kun lupaa lapsille, että saatte leikkiä kivillä sisällä, eikä mieti, että apua, kun lattiapinnat menee pilalle yms. Antaa luvan, koska lapset haluaa . Mutta. Ei tule kysyneeksi minun mielipidettäni. Sivuuttaa sen täysin.
Ehkä mulle ei ole okei, että kivenmurikoilla, jotka ovat teräviä, painavia ja isoja leikitään sisällä . Minä pyysin miestä, että peruuta tuo lupa, mies ei suostu. Hän siis loukkasi siinä minua ja minun oikeuksiani päättää omasta kodistani, millaisilla säännöillä täällä eletään. Lapsilta vaan kysyy, ei toiselta aikuiselta. Raivostuin siinä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi kohtelit äitiäsi niin väärin ja epäoikeudenmukaisesti. Hän vain halusi parastasi ja antaa sinulle hyvät eväät elämään. Itsekkäästi kielsit häneltä mahdollisuuden nähdä lapsestaan tulevan onnellinen ihminen ja rakastettu yhteisönsä jäsen. Sen sijaan valitsit pahuuden ja vihantäyteisen juonittelun, jolla tuhosit hänet pala palalta. Kaikki mitä teit tähtäsi ainoastaan hänen loukkaamiseen ja surun aiheuttamiseen.
Tämä just. Eikö nyt ole vähän narsistista ajatella noin? Toi vois olla äitini kynästä, kyllä. Kyllä minä oisin siihen ryhtymyt välittömästi ja heti, jos se ois sopinut äidille. Mutta kun ei.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lastenkasvatus on vasta muutaman vuosikymmenen ajan ollut lasta kuuntelevaa ja lasta kunnioittavaa. Sitä ennen ei lapset saaneet kitistä turhasta ja vanhemmat päättivät, mikä on turhaa ja mikä ei. Vanhemmat olivat auktoriteettejä, joita lasten tuli kunnioittaa ja totella. Muistan omasta lapsuudestani 1960-luvulta, miten tylsää oli käydä vanhempien kanssa jossain kyläpaikoissa, kun lapset joutuivat istumaan hiljaa paikoillaan sohvannurkassa, kuuntelemaan tylsistyneenä aikuisten juttuja ja odottamaan, koska lähdetään kotiin. Aikuiset päättivät, koska lähdetään eikä lapsilla ollut siihen mitään sanomista. Lapset saivat näkyä, mutta eivät kuulua. Jos lapsi ei totellut, hän sai luunapin, tukkapöllyä tai selkäsaunan.
Ehkäpä sun äitisi oma lapsuus on ollut samanlainen ja sen vuoksi hänellä ei ole ollut kykyä kasvattaa sinua toisin kuin hänet itsensä on kasvatettu? Ei ole ihan helppoa olla toistamatta lapsuudessa opittuja käyttäytymismalleja.
Outoa, että hän sitten oikeutti itsensä kyllä oikomaan muita. Voisi kuvitella, että ois sitten sanonut, että "oikeassahan sä oot, mutta jos et näytä sitä, pääset tässä kohtaa helpommalla, koska olet lapsi, jota paskat ystäväni eivät arvosta, vaan he vaativat sinuanolemaan hiljaa, mutta heti kun olet isompi, niin anna palaa tyttö!" Miksi ei voinut sanoa sitten noin?
apMuiden oikominen oli siihen aikaan aikuisten oikeus. Lapsilla sellaista oikeutta ei ollut paitsi kavereiden keskuudessa. Siihen aikaan lasten välistä nahistelua ja kiusaamista pidettiin aivan normaalina. Sääntönä oli vain, että pienempiään ei saa kiusata. Ja tämä siis tarkoitti, että esim 10-vuotias ei saanut kiusata 4-vuotiasta. Ja sellainen fyysinen kiusaaminen, jossa toiselle tuli jokin haava tms, ei sallittu. Muuten esim töniminen, lumipesut yms oli ihan tavallista lasten keskuudessa eivätkä aikuiset puuttuneet siihen.
Ei hän antanut mun lumipestä ketään! Enkä ois niin tehnytkään, mikä tarve mulla ois ollut olla niin ilkeä kellekään? Nimenomaan tähän kuului se, että minä en saanut olla myöskään kavereitteni kanssa eri mieltä. Minä siinä aina väärässä olin.
apMun pointtini oli, että äitisi on eri sukupolvea kuin sinä. Siihen aikaan vanhemmat ihan oikeasti saivat määrätä, mitä lapset saavat tehdä ja mitä eivät saa. Olisin halunnut oppikoulun viidennen luokan eli keskikoulun jälkeen mennä ammattikouluun parturi-kampaajalinjalle. Äitini sanoi ei, sinä menet lukioon. Ja minä menin lukioon. Lapsena mua kiellettiin itkemästä (vaikka mulla oli paha mieli), koska itkuni aihe ei vanhempieni mielestä ollut sellainen, jota pitäisi itkeä. Koulussa luokkakaveri töni ja veti letistä johon opettaja vain totesi: "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Olen aikuisena miettinyt näitä asioita ja antanut anteeksi, koska lapsuuteni aikuiset vain toimivat, kuten siihen aikaan oli tapana toimia.
No et nyt ymmärrä mitään. Tässä on kyse aivan eri asioista. Manipuloinnista siihen, että olisit täysi hirviö, kun halusit sinne kampaajaksi.
apKaikki, mitä olet lukuisissa ketjuissasi kertonut äitisi konkreettisesti tehneen, on ollut aivan samoja asioita kuin omat vanhempani tekivät aikoinaan. Autoritäärisen kasvatuksen tarkoituksena ei ollut vahvistaa lapsen itsetuntoa vaan pitää lapset "kurissa ja Herran nuhteessa". Suomalaisilla on jo monen sukupolven ajan ollut varsin huono itsetunto. Aiemmin hyvä itsetunto olisi tarkoittanut samaa kuin ylpeys ja sellainen nyt vaan ei ollut sopivaa. Piti olla ahkera, nöyrä ja kiitollinen kaikesta vähästäkin, mitä elämässään sattui saamaan.
Ajat ovat muuttuneet ja sen vuoksi ymmärrän sua paremmin kuin haluat uskoakaan. Menneisyyttään ei kuitenkaan voi muuttaa, tulevaisuuttaan voi. Harmi, kun en enää muista yhden lukemani henkiseen hyvinvointiin liittyvän kirjan nimeä, mutta siinä opastettiin luopumaan itselle haitallisista asenteista, itselle haitallisista uskomuksista, itselle haitallisista tavoista ja itselle haitallisista ihmissuhteista. Vähän niinkuin henkisen puolen konmarittaminen. Kun noista oli luopunut, oli mahdollista päästä elämässä eteenpäin ja ennenkaikkea tulla elämäänsä tyytyväiseksi.
Ei vajeitaan pysty kylläkään konmarittamaan. Niistähän ne omat ongelmat johtuvat ja niihin syypää en ole minä, vaan äitini. Mä vain kärsin niistä. Se on väärin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tälle AP:lle kannata antaa neuvoja. Ei hän niitä ota vastaan. Terapiassa hän on käynyt jo yli 20 vuotta ilman tuloksia ja pahaa oloaan hän purkaa tällä palstalla vuodesta toiseen.
Aina löytyy joku, joka ei ole aiemmin AP:n kirjoituksiin törmännyt ja keskustelu jatkuu.
Ja AP:n lapset ovat ilman äitiään, koska Ap ei kestänyt heitä.En ole käynyt ja vaikka olisinkin, niin sehän kertoo ainoastaan terapian tasosta, ei minusta, etten ole apua saanut. Ja täällä olen purkanut kaksi vuotta.
apEikä VIELÄKÄÄN kellot kilkata että kappas, käyttäydynpä sekopäisesti? KAKSI VUOTTA jankkausta. Siinä on 719 päivää liikaa.
S e k o p ä ä , siinä kaikki.Kaksi vuotta on kylläkin 730 päivää. Ja siis en ole allerginen sekopäiselle käyttäytymiselle, koska tiedän, että sekin on monesti täysin normaali reaktio vallitseviin olosuhteisiin. Mutta sitähän sä et alkkiskodinnkasvattina tietenkään tajua. Kumma kyllä. Eikös ne alkkikset just koita vaikuttaa kaikessa kauhean normaaleilta, ettei kukaan vain epäilisi mitään? Ja alkoholismia on monenlaista, kaikessa ei juoda liikaa etanolia.
apSe että toinen vanhempi on alkkis, ei tee kodista alkkiskotia. Taloudellisista tarpeistani on aina huolehdittu loistavasti, vain henkinen puoli jäi uupumaan. Minkäs teet, se on menneisyyttäni. Enpä ainakaan jankuta netissä asioistani vuodesta toiseen.
No aivan sama sitten, ymmärsin niin, että toit itse sen esille, että oletpa kyllä kasvanut alkoholistiperheessä. Ei mua kiinnosta, oletko, vai etkö. Ja on minunkin taloudellisista tarpeistani huolehdittu, mutta samalla on myös kustu silmään raha-asioissa ja kun siitä syntyy usko että sinulle on varattu jotain parempaa tulevaisuuteen niin se on petetty ja paljon muuta.
ap
En todellakaan kasvanut missään "alkkiskodissa" tai "alkkisperheessä." Jos yhdellä perheenjäsenellä on ongelma, se ei tarkoita että koko perhe on läpimätä ja täysin ongelmallinen. Huoh. Miksi et vain lopeta tätä jankkausta ikinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin joskus teininä ehkä luulin että kaiken voi vaan parantaa kun menee terapiaan mutta nämähän on sellaisia asioita että nämä ei parannu, ei siinä auta sekään että sekopääksi haukutaan. Alkoholistin lapsilla on helpompaa kun he voivat osoittaa konkreettisen syyn eli alkoholismin syyksi etteivät halua enää tavata vanhempiaan mutta minä en voi mitään yhtä selkeää syytä antaa kun joku kysyy. Ja monethan ei ymmärrä kuten tämä ketju osoittaa että on muitakin asioita kuin alkoholismi jotka voivat vahingoittaa psyykettä. Minun vanhemmat on täysin raittiita ja olen itsekin.
Niin ja minä ajattelen sen vielä niin, että he näkevät jo kasvaessaan, että vika on vanhemmissa. Mutta miten lapsi jolle sanotaan, että kaikki muut ovat oikeassa ja sinä väärässä sen näkee, ennen kuin on ensin elänyt suunnilleen yhtä kauan, kuin se, joka väittää niin? Varsinkin jos ei ole ketään muuta, joka kuitenkin tukee ja ampuu alas sen väärinväittäjän puheet.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tälle AP:lle kannata antaa neuvoja. Ei hän niitä ota vastaan. Terapiassa hän on käynyt jo yli 20 vuotta ilman tuloksia ja pahaa oloaan hän purkaa tällä palstalla vuodesta toiseen.
Aina löytyy joku, joka ei ole aiemmin AP:n kirjoituksiin törmännyt ja keskustelu jatkuu.
Ja AP:n lapset ovat ilman äitiään, koska Ap ei kestänyt heitä.En ole käynyt ja vaikka olisinkin, niin sehän kertoo ainoastaan terapian tasosta, ei minusta, etten ole apua saanut. Ja täällä olen purkanut kaksi vuotta.
apEikä VIELÄKÄÄN kellot kilkata että kappas, käyttäydynpä sekopäisesti? KAKSI VUOTTA jankkausta. Siinä on 719 päivää liikaa.
S e k o p ä ä , siinä kaikki.Kaksi vuotta on kylläkin 730 päivää. Ja siis en ole allerginen sekopäiselle käyttäytymiselle, koska tiedän, että sekin on monesti täysin normaali reaktio vallitseviin olosuhteisiin. Mutta sitähän sä et alkkiskodinnkasvattina tietenkään tajua. Kumma kyllä. Eikös ne alkkikset just koita vaikuttaa kaikessa kauhean normaaleilta, ettei kukaan vain epäilisi mitään? Ja alkoholismia on monenlaista, kaikessa ei juoda liikaa etanolia.
apSe että toinen vanhempi on alkkis, ei tee kodista alkkiskotia. Taloudellisista tarpeistani on aina huolehdittu loistavasti, vain henkinen puoli jäi uupumaan. Minkäs teet, se on menneisyyttäni. Enpä ainakaan jankuta netissä asioistani vuodesta toiseen.
No aivan sama sitten, ymmärsin niin, että toit itse sen esille, että oletpa kyllä kasvanut alkoholistiperheessä. Ei mua kiinnosta, oletko, vai etkö. Ja on minunkin taloudellisista tarpeistani huolehdittu, mutta samalla on myös kustu silmään raha-asioissa ja kun siitä syntyy usko että sinulle on varattu jotain parempaa tulevaisuuteen niin se on petetty ja paljon muuta.
apEn todellakaan kasvanut missään "alkkiskodissa" tai "alkkisperheessä." Jos yhdellä perheenjäsenellä on ongelma, se ei tarkoita että koko perhe on läpimätä ja täysin ongelmallinen. Huoh. Miksi et vain lopeta tätä jankkausta ikinä?
No siis et ole sitten. Oliko sulla siis ihan hyvä perhe, vai mitä haluat sanoa?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tälle AP:lle kannata antaa neuvoja. Ei hän niitä ota vastaan. Terapiassa hän on käynyt jo yli 20 vuotta ilman tuloksia ja pahaa oloaan hän purkaa tällä palstalla vuodesta toiseen.
Aina löytyy joku, joka ei ole aiemmin AP:n kirjoituksiin törmännyt ja keskustelu jatkuu.
Ja AP:n lapset ovat ilman äitiään, koska Ap ei kestänyt heitä.En ole käynyt ja vaikka olisinkin, niin sehän kertoo ainoastaan terapian tasosta, ei minusta, etten ole apua saanut. Ja täällä olen purkanut kaksi vuotta.
apEikä VIELÄKÄÄN kellot kilkata että kappas, käyttäydynpä sekopäisesti? KAKSI VUOTTA jankkausta. Siinä on 719 päivää liikaa.
S e k o p ä ä , siinä kaikki.Kaksi vuotta on kylläkin 730 päivää. Ja siis en ole allerginen sekopäiselle käyttäytymiselle, koska tiedän, että sekin on monesti täysin normaali reaktio vallitseviin olosuhteisiin. Mutta sitähän sä et alkkiskodinnkasvattina tietenkään tajua. Kumma kyllä. Eikös ne alkkikset just koita vaikuttaa kaikessa kauhean normaaleilta, ettei kukaan vain epäilisi mitään? Ja alkoholismia on monenlaista, kaikessa ei juoda liikaa etanolia.
apSe että toinen vanhempi on alkkis, ei tee kodista alkkiskotia. Taloudellisista tarpeistani on aina huolehdittu loistavasti, vain henkinen puoli jäi uupumaan. Minkäs teet, se on menneisyyttäni. Enpä ainakaan jankuta netissä asioistani vuodesta toiseen.
No aivan sama sitten, ymmärsin niin, että toit itse sen esille, että oletpa kyllä kasvanut alkoholistiperheessä. Ei mua kiinnosta, oletko, vai etkö. Ja on minunkin taloudellisista tarpeistani huolehdittu, mutta samalla on myös kustu silmään raha-asioissa ja kun siitä syntyy usko että sinulle on varattu jotain parempaa tulevaisuuteen niin se on petetty ja paljon muuta.
apEn todellakaan kasvanut missään "alkkiskodissa" tai "alkkisperheessä." Jos yhdellä perheenjäsenellä on ongelma, se ei tarkoita että koko perhe on läpimätä ja täysin ongelmallinen. Huoh. Miksi et vain lopeta tätä jankkausta ikinä?
Ja mä en jankkaa, mä olen vain eri mieltä. Ja tuon sen esiin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lastenkasvatus on vasta muutaman vuosikymmenen ajan ollut lasta kuuntelevaa ja lasta kunnioittavaa. Sitä ennen ei lapset saaneet kitistä turhasta ja vanhemmat päättivät, mikä on turhaa ja mikä ei. Vanhemmat olivat auktoriteettejä, joita lasten tuli kunnioittaa ja totella. Muistan omasta lapsuudestani 1960-luvulta, miten tylsää oli käydä vanhempien kanssa jossain kyläpaikoissa, kun lapset joutuivat istumaan hiljaa paikoillaan sohvannurkassa, kuuntelemaan tylsistyneenä aikuisten juttuja ja odottamaan, koska lähdetään kotiin. Aikuiset päättivät, koska lähdetään eikä lapsilla ollut siihen mitään sanomista. Lapset saivat näkyä, mutta eivät kuulua. Jos lapsi ei totellut, hän sai luunapin, tukkapöllyä tai selkäsaunan.
Ehkäpä sun äitisi oma lapsuus on ollut samanlainen ja sen vuoksi hänellä ei ole ollut kykyä kasvattaa sinua toisin kuin hänet itsensä on kasvatettu? Ei ole ihan helppoa olla toistamatta lapsuudessa opittuja käyttäytymismalleja.
Outoa, että hän sitten oikeutti itsensä kyllä oikomaan muita. Voisi kuvitella, että ois sitten sanonut, että "oikeassahan sä oot, mutta jos et näytä sitä, pääset tässä kohtaa helpommalla, koska olet lapsi, jota paskat ystäväni eivät arvosta, vaan he vaativat sinuanolemaan hiljaa, mutta heti kun olet isompi, niin anna palaa tyttö!" Miksi ei voinut sanoa sitten noin?
apMuiden oikominen oli siihen aikaan aikuisten oikeus. Lapsilla sellaista oikeutta ei ollut paitsi kavereiden keskuudessa. Siihen aikaan lasten välistä nahistelua ja kiusaamista pidettiin aivan normaalina. Sääntönä oli vain, että pienempiään ei saa kiusata. Ja tämä siis tarkoitti, että esim 10-vuotias ei saanut kiusata 4-vuotiasta. Ja sellainen fyysinen kiusaaminen, jossa toiselle tuli jokin haava tms, ei sallittu. Muuten esim töniminen, lumipesut yms oli ihan tavallista lasten keskuudessa eivätkä aikuiset puuttuneet siihen.
Ei hän antanut mun lumipestä ketään! Enkä ois niin tehnytkään, mikä tarve mulla ois ollut olla niin ilkeä kellekään? Nimenomaan tähän kuului se, että minä en saanut olla myöskään kavereitteni kanssa eri mieltä. Minä siinä aina väärässä olin.
apMun pointtini oli, että äitisi on eri sukupolvea kuin sinä. Siihen aikaan vanhemmat ihan oikeasti saivat määrätä, mitä lapset saavat tehdä ja mitä eivät saa. Olisin halunnut oppikoulun viidennen luokan eli keskikoulun jälkeen mennä ammattikouluun parturi-kampaajalinjalle. Äitini sanoi ei, sinä menet lukioon. Ja minä menin lukioon. Lapsena mua kiellettiin itkemästä (vaikka mulla oli paha mieli), koska itkuni aihe ei vanhempieni mielestä ollut sellainen, jota pitäisi itkeä. Koulussa luokkakaveri töni ja veti letistä johon opettaja vain totesi: "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Olen aikuisena miettinyt näitä asioita ja antanut anteeksi, koska lapsuuteni aikuiset vain toimivat, kuten siihen aikaan oli tapana toimia.
No et nyt ymmärrä mitään. Tässä on kyse aivan eri asioista. Manipuloinnista siihen, että olisit täysi hirviö, kun halusit sinne kampaajaksi.
apKaikki, mitä olet lukuisissa ketjuissasi kertonut äitisi konkreettisesti tehneen, on ollut aivan samoja asioita kuin omat vanhempani tekivät aikoinaan. Autoritäärisen kasvatuksen tarkoituksena ei ollut vahvistaa lapsen itsetuntoa vaan pitää lapset "kurissa ja Herran nuhteessa". Suomalaisilla on jo monen sukupolven ajan ollut varsin huono itsetunto. Aiemmin hyvä itsetunto olisi tarkoittanut samaa kuin ylpeys ja sellainen nyt vaan ei ollut sopivaa. Piti olla ahkera, nöyrä ja kiitollinen kaikesta vähästäkin, mitä elämässään sattui saamaan.
Ajat ovat muuttuneet ja sen vuoksi ymmärrän sua paremmin kuin haluat uskoakaan. Menneisyyttään ei kuitenkaan voi muuttaa, tulevaisuuttaan voi. Harmi, kun en enää muista yhden lukemani henkiseen hyvinvointiin liittyvän kirjan nimeä, mutta siinä opastettiin luopumaan itselle haitallisista asenteista, itselle haitallisista uskomuksista, itselle haitallisista tavoista ja itselle haitallisista ihmissuhteista. Vähän niinkuin henkisen puolen konmarittaminen. Kun noista oli luopunut, oli mahdollista päästä elämässä eteenpäin ja ennenkaikkea tulla elämäänsä tyytyväiseksi.
Ei vajeitaan pysty kylläkään konmarittamaan. Niistähän ne omat ongelmat johtuvat ja niihin syypää en ole minä, vaan äitini. Mä vain kärsin niistä. Se on väärin.
ap
Vajeensa pystyy hyväksymään. Ihan sama, kuka niihin on syypää. Ne sinun vajeesi aiheuttavat sen, että tulla on uskomuksia, asenteita ja tapoja, jotka ovat seurausta äitisi toimintatavoista. Ja juuri siitä on kyse eli kun opettelet luopumaan noista uskomuksista, asenteista ja tavoista, voit ottaa elämääsi henkisesti terveempiä uskomuksia, asenteita ja tapoja. Niin kauan, kun pidät tiukasti kiinni siitä, että et voi asioille mitään tai että sun täytyy toimia jollain tietyllä tavalla "koska äiti", et pääsekään eteenpäin etkä tule olemaan tyytyväinen elämääsi. Sä voit vastustaa tätä näkemystä vaikka maailman tappiin asti, jos haluat, mutta vain sinä itse pystyt tekemään elämällesi ja hyvinvoinnillesi muutoksia. Ei äitisi, miehesi eikä kukaan muukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eri mieltä ja minä olin lapsena oikeassa ja mun äiti väärässä. Silti äiti voitti ja sai sillä pilattua mun elämäni. Tähän asti. Tai ainakin ikävuodet 17-nykyisyys.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lastenkasvatus on vasta muutaman vuosikymmenen ajan ollut lasta kuuntelevaa ja lasta kunnioittavaa. Sitä ennen ei lapset saaneet kitistä turhasta ja vanhemmat päättivät, mikä on turhaa ja mikä ei. Vanhemmat olivat auktoriteettejä, joita lasten tuli kunnioittaa ja totella. Muistan omasta lapsuudestani 1960-luvulta, miten tylsää oli käydä vanhempien kanssa jossain kyläpaikoissa, kun lapset joutuivat istumaan hiljaa paikoillaan sohvannurkassa, kuuntelemaan tylsistyneenä aikuisten juttuja ja odottamaan, koska lähdetään kotiin. Aikuiset päättivät, koska lähdetään eikä lapsilla ollut siihen mitään sanomista. Lapset saivat näkyä, mutta eivät kuulua. Jos lapsi ei totellut, hän sai luunapin, tukkapöllyä tai selkäsaunan.
Ehkäpä sun äitisi oma lapsuus on ollut samanlainen ja sen vuoksi hänellä ei ole ollut kykyä kasvattaa sinua toisin kuin hänet itsensä on kasvatettu? Ei ole ihan helppoa olla toistamatta lapsuudessa opittuja käyttäytymismalleja.
Outoa, että hän sitten oikeutti itsensä kyllä oikomaan muita. Voisi kuvitella, että ois sitten sanonut, että "oikeassahan sä oot, mutta jos et näytä sitä, pääset tässä kohtaa helpommalla, koska olet lapsi, jota paskat ystäväni eivät arvosta, vaan he vaativat sinuanolemaan hiljaa, mutta heti kun olet isompi, niin anna palaa tyttö!" Miksi ei voinut sanoa sitten noin?
apMuiden oikominen oli siihen aikaan aikuisten oikeus. Lapsilla sellaista oikeutta ei ollut paitsi kavereiden keskuudessa. Siihen aikaan lasten välistä nahistelua ja kiusaamista pidettiin aivan normaalina. Sääntönä oli vain, että pienempiään ei saa kiusata. Ja tämä siis tarkoitti, että esim 10-vuotias ei saanut kiusata 4-vuotiasta. Ja sellainen fyysinen kiusaaminen, jossa toiselle tuli jokin haava tms, ei sallittu. Muuten esim töniminen, lumipesut yms oli ihan tavallista lasten keskuudessa eivätkä aikuiset puuttuneet siihen.
Ei hän antanut mun lumipestä ketään! Enkä ois niin tehnytkään, mikä tarve mulla ois ollut olla niin ilkeä kellekään? Nimenomaan tähän kuului se, että minä en saanut olla myöskään kavereitteni kanssa eri mieltä. Minä siinä aina väärässä olin.
apMun pointtini oli, että äitisi on eri sukupolvea kuin sinä. Siihen aikaan vanhemmat ihan oikeasti saivat määrätä, mitä lapset saavat tehdä ja mitä eivät saa. Olisin halunnut oppikoulun viidennen luokan eli keskikoulun jälkeen mennä ammattikouluun parturi-kampaajalinjalle. Äitini sanoi ei, sinä menet lukioon. Ja minä menin lukioon. Lapsena mua kiellettiin itkemästä (vaikka mulla oli paha mieli), koska itkuni aihe ei vanhempieni mielestä ollut sellainen, jota pitäisi itkeä. Koulussa luokkakaveri töni ja veti letistä johon opettaja vain totesi: "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Olen aikuisena miettinyt näitä asioita ja antanut anteeksi, koska lapsuuteni aikuiset vain toimivat, kuten siihen aikaan oli tapana toimia.
No et nyt ymmärrä mitään. Tässä on kyse aivan eri asioista. Manipuloinnista siihen, että olisit täysi hirviö, kun halusit sinne kampaajaksi.
apKaikki, mitä olet lukuisissa ketjuissasi kertonut äitisi konkreettisesti tehneen, on ollut aivan samoja asioita kuin omat vanhempani tekivät aikoinaan. Autoritäärisen kasvatuksen tarkoituksena ei ollut vahvistaa lapsen itsetuntoa vaan pitää lapset "kurissa ja Herran nuhteessa". Suomalaisilla on jo monen sukupolven ajan ollut varsin huono itsetunto. Aiemmin hyvä itsetunto olisi tarkoittanut samaa kuin ylpeys ja sellainen nyt vaan ei ollut sopivaa. Piti olla ahkera, nöyrä ja kiitollinen kaikesta vähästäkin, mitä elämässään sattui saamaan.
Ajat ovat muuttuneet ja sen vuoksi ymmärrän sua paremmin kuin haluat uskoakaan. Menneisyyttään ei kuitenkaan voi muuttaa, tulevaisuuttaan voi. Harmi, kun en enää muista yhden lukemani henkiseen hyvinvointiin liittyvän kirjan nimeä, mutta siinä opastettiin luopumaan itselle haitallisista asenteista, itselle haitallisista uskomuksista, itselle haitallisista tavoista ja itselle haitallisista ihmissuhteista. Vähän niinkuin henkisen puolen konmarittaminen. Kun noista oli luopunut, oli mahdollista päästä elämässä eteenpäin ja ennenkaikkea tulla elämäänsä tyytyväiseksi.
Ei vajeitaan pysty kylläkään konmarittamaan. Niistähän ne omat ongelmat johtuvat ja niihin syypää en ole minä, vaan äitini. Mä vain kärsin niistä. Se on väärin.
apVajeensa pystyy hyväksymään. Ihan sama, kuka niihin on syypää. Ne sinun vajeesi aiheuttavat sen, että tulla on uskomuksia, asenteita ja tapoja, jotka ovat seurausta äitisi toimintatavoista. Ja juuri siitä on kyse eli kun opettelet luopumaan noista uskomuksista, asenteista ja tavoista, voit ottaa elämääsi henkisesti terveempiä uskomuksia, asenteita ja tapoja. Niin kauan, kun pidät tiukasti kiinni siitä, että et voi asioille mitään tai että sun täytyy toimia jollain tietyllä tavalla "koska äiti", et pääsekään eteenpäin etkä tule olemaan tyytyväinen elämääsi. Sä voit vastustaa tätä näkemystä vaikka maailman tappiin asti, jos haluat, mutta vain sinä itse pystyt tekemään elämällesi ja hyvinvoinnillesi muutoksia. Ei äitisi, miehesi eikä kukaan muukaan.
Niin, mutta sinä et tajua, että osa minun vajeistani on minulle syötettyä valheellista paskaa. Mä en voi oppia hyväksymään niitä. Vaan niistä on vain päästävä eroon. Mutta se on helvetin vaikeaa, koska pitää ensin erottaa mikä oli valhe, eikä virheeni ja mikä totta, mikä joko pitää hyväksyä, tai mistä täytyy ottaa opikseen ja muuttua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tälle AP:lle kannata antaa neuvoja. Ei hän niitä ota vastaan. Terapiassa hän on käynyt jo yli 20 vuotta ilman tuloksia ja pahaa oloaan hän purkaa tällä palstalla vuodesta toiseen.
Aina löytyy joku, joka ei ole aiemmin AP:n kirjoituksiin törmännyt ja keskustelu jatkuu.
Ja AP:n lapset ovat ilman äitiään, koska Ap ei kestänyt heitä.En ole käynyt ja vaikka olisinkin, niin sehän kertoo ainoastaan terapian tasosta, ei minusta, etten ole apua saanut. Ja täällä olen purkanut kaksi vuotta.
apEikä VIELÄKÄÄN kellot kilkata että kappas, käyttäydynpä sekopäisesti? KAKSI VUOTTA jankkausta. Siinä on 719 päivää liikaa.
S e k o p ä ä , siinä kaikki.Kaksi vuotta on kylläkin 730 päivää. Ja siis en ole allerginen sekopäiselle käyttäytymiselle, koska tiedän, että sekin on monesti täysin normaali reaktio vallitseviin olosuhteisiin. Mutta sitähän sä et alkkiskodinnkasvattina tietenkään tajua. Kumma kyllä. Eikös ne alkkikset just koita vaikuttaa kaikessa kauhean normaaleilta, ettei kukaan vain epäilisi mitään? Ja alkoholismia on monenlaista, kaikessa ei juoda liikaa etanolia.
apSe että toinen vanhempi on alkkis, ei tee kodista alkkiskotia. Taloudellisista tarpeistani on aina huolehdittu loistavasti, vain henkinen puoli jäi uupumaan. Minkäs teet, se on menneisyyttäni. Enpä ainakaan jankuta netissä asioistani vuodesta toiseen.
No aivan sama sitten, ymmärsin niin, että toit itse sen esille, että oletpa kyllä kasvanut alkoholistiperheessä. Ei mua kiinnosta, oletko, vai etkö. Ja on minunkin taloudellisista tarpeistani huolehdittu, mutta samalla on myös kustu silmään raha-asioissa ja kun siitä syntyy usko että sinulle on varattu jotain parempaa tulevaisuuteen niin se on petetty ja paljon muuta.
apEn todellakaan kasvanut missään "alkkiskodissa" tai "alkkisperheessä." Jos yhdellä perheenjäsenellä on ongelma, se ei tarkoita että koko perhe on läpimätä ja täysin ongelmallinen. Huoh. Miksi et vain lopeta tätä jankkausta ikinä?
No siis et ole sitten. Oliko sulla siis ihan hyvä perhe, vai mitä haluat sanoa?
ap
Haluan sanoa sitä, että minäkään en jankuta vuositolkulla netissä siitä, miten isä sitä ja äiti tätä joskus miljoona vuotta sitten.
Eiköhän tapeta tämä jankkausketju. Kaikki mukaan. Ignore sekopää-ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lastenkasvatus on vasta muutaman vuosikymmenen ajan ollut lasta kuuntelevaa ja lasta kunnioittavaa. Sitä ennen ei lapset saaneet kitistä turhasta ja vanhemmat päättivät, mikä on turhaa ja mikä ei. Vanhemmat olivat auktoriteettejä, joita lasten tuli kunnioittaa ja totella. Muistan omasta lapsuudestani 1960-luvulta, miten tylsää oli käydä vanhempien kanssa jossain kyläpaikoissa, kun lapset joutuivat istumaan hiljaa paikoillaan sohvannurkassa, kuuntelemaan tylsistyneenä aikuisten juttuja ja odottamaan, koska lähdetään kotiin. Aikuiset päättivät, koska lähdetään eikä lapsilla ollut siihen mitään sanomista. Lapset saivat näkyä, mutta eivät kuulua. Jos lapsi ei totellut, hän sai luunapin, tukkapöllyä tai selkäsaunan.
Ehkäpä sun äitisi oma lapsuus on ollut samanlainen ja sen vuoksi hänellä ei ole ollut kykyä kasvattaa sinua toisin kuin hänet itsensä on kasvatettu? Ei ole ihan helppoa olla toistamatta lapsuudessa opittuja käyttäytymismalleja.
Outoa, että hän sitten oikeutti itsensä kyllä oikomaan muita. Voisi kuvitella, että ois sitten sanonut, että "oikeassahan sä oot, mutta jos et näytä sitä, pääset tässä kohtaa helpommalla, koska olet lapsi, jota paskat ystäväni eivät arvosta, vaan he vaativat sinuanolemaan hiljaa, mutta heti kun olet isompi, niin anna palaa tyttö!" Miksi ei voinut sanoa sitten noin?
apMuiden oikominen oli siihen aikaan aikuisten oikeus. Lapsilla sellaista oikeutta ei ollut paitsi kavereiden keskuudessa. Siihen aikaan lasten välistä nahistelua ja kiusaamista pidettiin aivan normaalina. Sääntönä oli vain, että pienempiään ei saa kiusata. Ja tämä siis tarkoitti, että esim 10-vuotias ei saanut kiusata 4-vuotiasta. Ja sellainen fyysinen kiusaaminen, jossa toiselle tuli jokin haava tms, ei sallittu. Muuten esim töniminen, lumipesut yms oli ihan tavallista lasten keskuudessa eivätkä aikuiset puuttuneet siihen.
Ei hän antanut mun lumipestä ketään! Enkä ois niin tehnytkään, mikä tarve mulla ois ollut olla niin ilkeä kellekään? Nimenomaan tähän kuului se, että minä en saanut olla myöskään kavereitteni kanssa eri mieltä. Minä siinä aina väärässä olin.
apMun pointtini oli, että äitisi on eri sukupolvea kuin sinä. Siihen aikaan vanhemmat ihan oikeasti saivat määrätä, mitä lapset saavat tehdä ja mitä eivät saa. Olisin halunnut oppikoulun viidennen luokan eli keskikoulun jälkeen mennä ammattikouluun parturi-kampaajalinjalle. Äitini sanoi ei, sinä menet lukioon. Ja minä menin lukioon. Lapsena mua kiellettiin itkemästä (vaikka mulla oli paha mieli), koska itkuni aihe ei vanhempieni mielestä ollut sellainen, jota pitäisi itkeä. Koulussa luokkakaveri töni ja veti letistä johon opettaja vain totesi: "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Olen aikuisena miettinyt näitä asioita ja antanut anteeksi, koska lapsuuteni aikuiset vain toimivat, kuten siihen aikaan oli tapana toimia.
No et nyt ymmärrä mitään. Tässä on kyse aivan eri asioista. Manipuloinnista siihen, että olisit täysi hirviö, kun halusit sinne kampaajaksi.
apKaikki, mitä olet lukuisissa ketjuissasi kertonut äitisi konkreettisesti tehneen, on ollut aivan samoja asioita kuin omat vanhempani tekivät aikoinaan. Autoritäärisen kasvatuksen tarkoituksena ei ollut vahvistaa lapsen itsetuntoa vaan pitää lapset "kurissa ja Herran nuhteessa". Suomalaisilla on jo monen sukupolven ajan ollut varsin huono itsetunto. Aiemmin hyvä itsetunto olisi tarkoittanut samaa kuin ylpeys ja sellainen nyt vaan ei ollut sopivaa. Piti olla ahkera, nöyrä ja kiitollinen kaikesta vähästäkin, mitä elämässään sattui saamaan.
Ajat ovat muuttuneet ja sen vuoksi ymmärrän sua paremmin kuin haluat uskoakaan. Menneisyyttään ei kuitenkaan voi muuttaa, tulevaisuuttaan voi. Harmi, kun en enää muista yhden lukemani henkiseen hyvinvointiin liittyvän kirjan nimeä, mutta siinä opastettiin luopumaan itselle haitallisista asenteista, itselle haitallisista uskomuksista, itselle haitallisista tavoista ja itselle haitallisista ihmissuhteista. Vähän niinkuin henkisen puolen konmarittaminen. Kun noista oli luopunut, oli mahdollista päästä elämässä eteenpäin ja ennenkaikkea tulla elämäänsä tyytyväiseksi.
Ei vajeitaan pysty kylläkään konmarittamaan. Niistähän ne omat ongelmat johtuvat ja niihin syypää en ole minä, vaan äitini. Mä vain kärsin niistä. Se on väärin.
apVajeensa pystyy hyväksymään. Ihan sama, kuka niihin on syypää. Ne sinun vajeesi aiheuttavat sen, että tulla on uskomuksia, asenteita ja tapoja, jotka ovat seurausta äitisi toimintatavoista. Ja juuri siitä on kyse eli kun opettelet luopumaan noista uskomuksista, asenteista ja tavoista, voit ottaa elämääsi henkisesti terveempiä uskomuksia, asenteita ja tapoja. Niin kauan, kun pidät tiukasti kiinni siitä, että et voi asioille mitään tai että sun täytyy toimia jollain tietyllä tavalla "koska äiti", et pääsekään eteenpäin etkä tule olemaan tyytyväinen elämääsi. Sä voit vastustaa tätä näkemystä vaikka maailman tappiin asti, jos haluat, mutta vain sinä itse pystyt tekemään elämällesi ja hyvinvoinnillesi muutoksia. Ei äitisi, miehesi eikä kukaan muukaan.
Mun vajeita on esimerkiksi se, etten mä voinut hyväksyä mua satuttavaa ihmistä ystäväkseni, joka ei kuulemma, äitini mukaan tahtonut minulle mitään pahaa, ja joka olisi kuulemma, muka, äitini mukaan jäänyt ihan yksin jollei olisi minua! Niin olin kamala, hirveä, itsekäs ihminen, joka haluaa rettelöidä, kun sanoin, etten halua sen kaverin kanssa sadannelle kävelylle, haluan tehdä otain muuta, niin ei, mun pitää olla ilmeisesti vain kiitollinen, että joku homo sapiens lajin edustaja vain valitseekin olla minun kanssani, eikä siitä voi mulle nyt mitenkään paha olo tulla, koska ei mulla vaan ole paha olo, vaan se johtuu siitä, että minä olen niin itsekäs, että minä haluaisin vain tehdä kaikkea mikä on minusta kivaa, niin siksi minulla vain on paha olo sen kanssa, koska me ei tehdä vain sitä, mitä minä haluan!!!!!!! Näi äitini kommentti minusta. Vaikka kaikki mitä mä sanoin, oli, etten jaksaisi aina vain kävellä ympäriinsä, kun kaveri haluaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tälle AP:lle kannata antaa neuvoja. Ei hän niitä ota vastaan. Terapiassa hän on käynyt jo yli 20 vuotta ilman tuloksia ja pahaa oloaan hän purkaa tällä palstalla vuodesta toiseen.
Aina löytyy joku, joka ei ole aiemmin AP:n kirjoituksiin törmännyt ja keskustelu jatkuu.
Ja AP:n lapset ovat ilman äitiään, koska Ap ei kestänyt heitä.En ole käynyt ja vaikka olisinkin, niin sehän kertoo ainoastaan terapian tasosta, ei minusta, etten ole apua saanut. Ja täällä olen purkanut kaksi vuotta.
apEikä VIELÄKÄÄN kellot kilkata että kappas, käyttäydynpä sekopäisesti? KAKSI VUOTTA jankkausta. Siinä on 719 päivää liikaa.
S e k o p ä ä , siinä kaikki.Kaksi vuotta on kylläkin 730 päivää. Ja siis en ole allerginen sekopäiselle käyttäytymiselle, koska tiedän, että sekin on monesti täysin normaali reaktio vallitseviin olosuhteisiin. Mutta sitähän sä et alkkiskodinnkasvattina tietenkään tajua. Kumma kyllä. Eikös ne alkkikset just koita vaikuttaa kaikessa kauhean normaaleilta, ettei kukaan vain epäilisi mitään? Ja alkoholismia on monenlaista, kaikessa ei juoda liikaa etanolia.
apSe että toinen vanhempi on alkkis, ei tee kodista alkkiskotia. Taloudellisista tarpeistani on aina huolehdittu loistavasti, vain henkinen puoli jäi uupumaan. Minkäs teet, se on menneisyyttäni. Enpä ainakaan jankuta netissä asioistani vuodesta toiseen.
No aivan sama sitten, ymmärsin niin, että toit itse sen esille, että oletpa kyllä kasvanut alkoholistiperheessä. Ei mua kiinnosta, oletko, vai etkö. Ja on minunkin taloudellisista tarpeistani huolehdittu, mutta samalla on myös kustu silmään raha-asioissa ja kun siitä syntyy usko että sinulle on varattu jotain parempaa tulevaisuuteen niin se on petetty ja paljon muuta.
apEn todellakaan kasvanut missään "alkkiskodissa" tai "alkkisperheessä." Jos yhdellä perheenjäsenellä on ongelma, se ei tarkoita että koko perhe on läpimätä ja täysin ongelmallinen. Huoh. Miksi et vain lopeta tätä jankkausta ikinä?
No siis et ole sitten. Oliko sulla siis ihan hyvä perhe, vai mitä haluat sanoa?
apHaluan sanoa sitä, että minäkään en jankuta vuositolkulla netissä siitä, miten isä sitä ja äiti tätä joskus miljoona vuotta sitten.
Entä sitten? En mäkään käy salilla. En laita selfieitä someen. En käy vuosittain lomalla ulkomailla. Sä et jankkaa netissä sun vanhemmista. So?
ap
Oliks sul sillee, ja onko edelleen, et mietit aina tilanteissa joissa pitäisi ajatella muita, itseäsi?
Mun tytär kuulostaa paljolti sinulta ja koitankin kitkeä hänestä tuota itsekkyyttä..
Esim. heppa sairastui, häntä ei liikuttanut hevonen, vaan se että hän ei voi ratsastaa...?
Vierailija kirjoitti:
Oliks sul sillee, ja onko edelleen, et mietit aina tilanteissa joissa pitäisi ajatella muita, itseäsi?
Mun tytär kuulostaa paljolti sinulta ja koitankin kitkeä hänestä tuota itsekkyyttä..
Esim. heppa sairastui, häntä ei liikuttanut hevonen, vaan se että hän ei voi ratsastaa...?
No mitä tyttäresi voisi tehdä hevosen hyväksi? Omistaako hän sen? Onko hän se, joka sen vie eläinlääkäriin? Vai mitähän nyt mahdat oikein tarkoittaa?
ap
Taas tätä samaa, niin kuin jokapäivä.
Vierailija kirjoitti:
Oliks sul sillee, ja onko edelleen, et mietit aina tilanteissa joissa pitäisi ajatella muita, itseäsi?
Mun tytär kuulostaa paljolti sinulta ja koitankin kitkeä hänestä tuota itsekkyyttä..
Esim. heppa sairastui, häntä ei liikuttanut hevonen, vaan se että hän ei voi ratsastaa...?
Ja millälailla sinusta on itsekästä se, että hän mielellään ratsastaisi?
ap
Vuosi sitten sinä haukuit täällä miestäsi siitä, että hän on ollut sinua kohtaan liian hyvä ja kiltti. Et kuulemma voi arvostaa häntä siksi, että hän on niin kiltti vaikka itsekin myönsit, että saisit kauheat raivarit jos hän ei olisi niin hyvä ja kiltti. Miten hän oikein on mokannut, kun olet niin monesti perustellut huonon käytöksessä häntä kohtaan sillä, että hän on niin kiltti?