Mun itsetunto on murennettu sillä, että mun mielipiteet kiellettiin

Vierailija kirjoitti:

ap, vaikutat omituiselta höpöttäjältä

Yks liiga ylempää, eli mielenterveyskuntoutuja.

Matkalla kahta liigaa ylemmäs, eli ihan rehelliseksi hulluksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei tälle AP:lle kannata antaa neuvoja. Ei hän niitä ota vastaan. Terapiassa hän on käynyt jo yli 20 vuotta ilman tuloksia ja pahaa oloaan hän purkaa tällä palstalla vuodesta toiseen.

Aina löytyy joku, joka ei ole aiemmin AP:n kirjoituksiin törmännyt ja keskustelu jatkuu.

Ja AP:n lapset ovat ilman äitiään, koska Ap ei kestänyt heitä.

Omalla kohdalla ainakin tiedän ettei mikään terapia mua koskaan auttaisi kun ongelmat on näin syvällä. Ihan saman asian ajaa että itse mietin ja avaan mieleni sopukoita itselleni. Se on ihan sama kuka siinä toisena osapuolena on kuuntelemassa se voi olla vaikka mielikuvitushahmo. Eihän se terapeutti mitään kuitenkaan voi tehdä, ei se voi edes sanoa että "jätä se", ei, se ei voi puuttua sun valintoihin tai sanoa miten sä voit parantua. Jos sä et saa vaikka töitä niin ei se sulle työpaikaksi muutu.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että sun äiti oli hyvä ihminen. Sä et vaan kestänyt rajoja, loska suahan ei määräillä.

Miksi pitäisikään määräillä minua kieltämään omat mielipiteeni ja vain omata muiden näkemykset? En taaskaan tarkoita tällä, että nyt jyrätään muiden näkemykset. Vaan että kun en saa arvostaa omiani.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa lastenkasvatus on vasta muutaman vuosikymmenen ajan ollut lasta kuuntelevaa ja lasta kunnioittavaa. Sitä ennen ei lapset saaneet kitistä turhasta ja vanhemmat päättivät, mikä on turhaa ja mikä ei. Vanhemmat olivat auktoriteettejä, joita lasten tuli kunnioittaa ja totella. Muistan omasta lapsuudestani 1960-luvulta, miten tylsää oli käydä vanhempien kanssa jossain kyläpaikoissa, kun lapset joutuivat istumaan hiljaa paikoillaan sohvannurkassa, kuuntelemaan tylsistyneenä aikuisten juttuja ja odottamaan, koska lähdetään kotiin. Aikuiset päättivät, koska lähdetään eikä lapsilla ollut siihen mitään sanomista. Lapset saivat näkyä, mutta eivät kuulua. Jos lapsi ei totellut, hän sai luunapin, tukkapöllyä tai selkäsaunan. 

Ehkäpä sun äitisi oma lapsuus on ollut samanlainen ja sen vuoksi hänellä ei ole ollut kykyä kasvattaa sinua toisin kuin hänet itsensä on kasvatettu? Ei ole ihan helppoa olla toistamatta lapsuudessa opittuja käyttäytymismalleja. 

Outoa, että hän sitten oikeutti itsensä kyllä oikomaan muita. Voisi kuvitella, että ois sitten sanonut, että "oikeassahan sä oot, mutta jos et näytä sitä, pääset tässä kohtaa helpommalla, koska olet lapsi, jota paskat ystäväni eivät arvosta, vaan he vaativat sinuanolemaan hiljaa, mutta heti kun olet isompi, niin anna palaa tyttö!" Miksi ei voinut sanoa sitten noin?

ap

Muiden oikominen oli siihen aikaan aikuisten oikeus. Lapsilla sellaista oikeutta ei ollut paitsi kavereiden keskuudessa. Siihen aikaan lasten välistä nahistelua ja kiusaamista pidettiin aivan normaalina. Sääntönä oli vain, että pienempiään ei saa kiusata. Ja tämä siis tarkoitti, että esim 10-vuotias ei saanut kiusata 4-vuotiasta. Ja sellainen fyysinen kiusaaminen, jossa toiselle tuli jokin haava tms, ei sallittu. Muuten esim töniminen, lumipesut yms oli ihan tavallista lasten keskuudessa eivätkä aikuiset puuttuneet siihen. 

Ei hän antanut mun lumipestä ketään! Enkä ois niin tehnytkään, mikä tarve mulla ois ollut olla niin ilkeä kellekään? Nimenomaan tähän kuului se, että minä en saanut olla myöskään kavereitteni kanssa eri mieltä. Minä siinä aina väärässä olin.

ap

Mun pointtini oli, että äitisi on eri sukupolvea kuin sinä. Siihen aikaan vanhemmat ihan oikeasti saivat määrätä, mitä lapset saavat tehdä ja mitä eivät saa. Olisin halunnut oppikoulun viidennen luokan eli keskikoulun jälkeen mennä ammattikouluun parturi-kampaajalinjalle. Äitini sanoi ei, sinä menet lukioon. Ja minä menin lukioon. Lapsena mua kiellettiin itkemästä (vaikka mulla oli paha mieli), koska itkuni aihe ei vanhempieni mielestä ollut sellainen, jota pitäisi itkeä. Koulussa luokkakaveri töni ja veti letistä johon opettaja vain totesi: "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Olen aikuisena miettinyt näitä asioita ja antanut anteeksi, koska lapsuuteni aikuiset vain toimivat, kuten siihen aikaan oli tapana toimia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä paitsi kaikesta huolimatta elämässäni on ollut myös hyvää. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa, isä tienasi hyvin, äiti vähemmän, mutta kuitenkin. On käyty maapallon toisella puolella, on kierrelty pitkin Eurooppaa. On saatu aina kunnon ruokaa ja vaatteita. Ikinä ei ollut pulaa perusasioista, ikinä ei pihistelty ruokakaupassa. Se, että VANHEMMILLANI on omat ongelmansa, on ikävä fakta joka vaikutti minuun JA vaikuttaa loppuelämäni ajan. En silti jankuta päivästä toiseen palstalla, vaan elän elämääni.

Mihin tämä liittyy ja kuka tämän kirjoitti? Sekö, jonka isä oli alkkis? Sulla, olitpa nyt kuka vain, onkin ollut niin, että vanhemmillasi on olut ongelmia . Etkö tajua, miten paljon parempi tilanne se on siis ollut kuin heillä (meillä) on ollut, jotka olemme kärsineet vanhempiemme ongelmista, emmekä vain voineet karistaa niitä olkapäiltämme, että "harmi, ettet sä voi hyvin isä/äiti" ?

ap

Voi vitun sekopää. Mitä sinä tiedät minusta? Et yhtään mitään. Olen ollut masentunut ikuisuuden, miettinyt itsemurhaa miljoona kertaa (miettinyt, en suunnitellut), sekoillut syömisen kanssa, minulla on paniikkihäiriö ja lääkitys siihen, on ollut itsetunto-ongelmia... lista jatkuu. SILTI EN JAUHA TÄÄLLÄ PÄIVÄSTÄ TOISEEN, vaan elän elämääni.

Mutta päivästä toiseen käyt täällä haukkumassa muita. Niin, jokainen meistä valitsee oman lääkkeensä.

Hyvä pointti. Minä ainakin koen meneväni eteenpäin pohdiskeluillani, mutta minne sellainen, joka ne käy moittimassa menee? Ei minnekään. Hän se rypee siinä, missä on. Ja saa rypeä, mun puolesta, mutta pannuun ottaa, että pitää minua haukkua.

ap

Ai taasko keskustelet itsesi kanssa.

No en. Miksi sinulla on tarve kuvitella tällaista? YMMÄRRÄTKÖ, että olet harhaluuloinen?

ap

Haluaisitko tulla vaihtamaan todella pissaisen pissavaipan? Myös mämmirakoni tuntuu tahmaiselta ja epäpuhtaalta.

MethaMan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä paitsi kaikesta huolimatta elämässäni on ollut myös hyvää. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa, isä tienasi hyvin, äiti vähemmän, mutta kuitenkin. On käyty maapallon toisella puolella, on kierrelty pitkin Eurooppaa. On saatu aina kunnon ruokaa ja vaatteita. Ikinä ei ollut pulaa perusasioista, ikinä ei pihistelty ruokakaupassa. Se, että VANHEMMILLANI on omat ongelmansa, on ikävä fakta joka vaikutti minuun JA vaikuttaa loppuelämäni ajan. En silti jankuta päivästä toiseen palstalla, vaan elän elämääni.

Mihin tämä liittyy ja kuka tämän kirjoitti? Sekö, jonka isä oli alkkis? Sulla, olitpa nyt kuka vain, onkin ollut niin, että vanhemmillasi on olut ongelmia . Etkö tajua, miten paljon parempi tilanne se on siis ollut kuin heillä (meillä) on ollut, jotka olemme kärsineet vanhempiemme ongelmista, emmekä vain voineet karistaa niitä olkapäiltämme, että "harmi, ettet sä voi hyvin isä/äiti" ?

ap

No heh, minä en ole tätä ketjua avannut joten en voi Sinua auttaa. 

Voi vitun sekopää. Mitä sinä tiedät minusta? Et yhtään mitään. Olen ollut masentunut ikuisuuden, miettinyt itsemurhaa miljoona kertaa (miettinyt, en suunnitellut), sekoillut syömisen kanssa, minulla on paniikkihäiriö ja lääkitys siihen, on ollut itsetunto-ongelmia... lista jatkuu. SILTI EN JAUHA TÄÄLLÄ PÄIVÄSTÄ TOISEEN, vaan elän elämääni.

Mutta päivästä toiseen käyt täällä haukkumassa muita. Niin, jokainen meistä valitsee oman lääkkeensä.

Päivästä toiseen? :DD Niin, siis tänään. Kas kun sattumoisin (ja valitettavasti) nuo sekopäiset jankkausketjusi näkyvät päivittäin myös minun etusivullani. Et nyt harhoissasi tätä ymmärrä, mutta ehkä joskus sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä paitsi kaikesta huolimatta elämässäni on ollut myös hyvää. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa, isä tienasi hyvin, äiti vähemmän, mutta kuitenkin. On käyty maapallon toisella puolella, on kierrelty pitkin Eurooppaa. On saatu aina kunnon ruokaa ja vaatteita. Ikinä ei ollut pulaa perusasioista, ikinä ei pihistelty ruokakaupassa. Se, että VANHEMMILLANI on omat ongelmansa, on ikävä fakta joka vaikutti minuun JA vaikuttaa loppuelämäni ajan. En silti jankuta päivästä toiseen palstalla, vaan elän elämääni.

Mihin tämä liittyy ja kuka tämän kirjoitti? Sekö, jonka isä oli alkkis? Sulla, olitpa nyt kuka vain, onkin ollut niin, että vanhemmillasi on olut ongelmia . Etkö tajua, miten paljon parempi tilanne se on siis ollut kuin heillä (meillä) on ollut, jotka olemme kärsineet vanhempiemme ongelmista, emmekä vain voineet karistaa niitä olkapäiltämme, että "harmi, ettet sä voi hyvin isä/äiti" ?

ap

Voi vitun sekopää. Mitä sinä tiedät minusta? Et yhtään mitään. Olen ollut masentunut ikuisuuden, miettinyt itsemurhaa miljoona kertaa (miettinyt, en suunnitellut), sekoillut syömisen kanssa, minulla on paniikkihäiriö ja lääkitys siihen, on ollut itsetunto-ongelmia... lista jatkuu. SILTI EN JAUHA TÄÄLLÄ PÄIVÄSTÄ TOISEEN, vaan elän elämääni.

Mutta päivästä toiseen käyt täällä haukkumassa muita. Niin, jokainen meistä valitsee oman lääkkeensä.

Päivästä toiseen? :DD Niin, siis tänään. Kas kun sattumoisin (ja valitettavasti) nuo sekopäiset jankkausketjusi näkyvät päivittäin myös minun etusivullani. Et nyt harhoissasi tätä ymmärrä, mutta ehkä joskus sitten.

No heh, minä en ole tätä ketjua avannut joten en voi Sinua auttaa.

Laura Huhtasaari Presidentiksi! Kaikki mukaan tekemään koko kansan Laurasta Suomen ensimmäinen demokraattisesti valittu nais presidentti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä paitsi kaikesta huolimatta elämässäni on ollut myös hyvää. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa, isä tienasi hyvin, äiti vähemmän, mutta kuitenkin. On käyty maapallon toisella puolella, on kierrelty pitkin Eurooppaa. On saatu aina kunnon ruokaa ja vaatteita. Ikinä ei ollut pulaa perusasioista, ikinä ei pihistelty ruokakaupassa. Se, että VANHEMMILLANI on omat ongelmansa, on ikävä fakta joka vaikutti minuun JA vaikuttaa loppuelämäni ajan. En silti jankuta päivästä toiseen palstalla, vaan elän elämääni.

Mihin tämä liittyy ja kuka tämän kirjoitti? Sekö, jonka isä oli alkkis? Sulla, olitpa nyt kuka vain, onkin ollut niin, että vanhemmillasi on olut ongelmia . Etkö tajua, miten paljon parempi tilanne se on siis ollut kuin heillä (meillä) on ollut, jotka olemme kärsineet vanhempiemme ongelmista, emmekä vain voineet karistaa niitä olkapäiltämme, että "harmi, ettet sä voi hyvin isä/äiti" ?

ap

Voi vitun sekopää. Mitä sinä tiedät minusta? Et yhtään mitään. Olen ollut masentunut ikuisuuden, miettinyt itsemurhaa miljoona kertaa (miettinyt, en suunnitellut), sekoillut syömisen kanssa, minulla on paniikkihäiriö ja lääkitys siihen, on ollut itsetunto-ongelmia... lista jatkuu. SILTI EN JAUHA TÄÄLLÄ PÄIVÄSTÄ TOISEEN, vaan elän elämääni.

Mutta päivästä toiseen käyt täällä haukkumassa muita. Niin, jokainen meistä valitsee oman lääkkeensä.

Päivästä toiseen? :DD Niin, siis tänään. Kas kun sattumoisin (ja valitettavasti) nuo sekopäiset jankkausketjusi näkyvät päivittäin myös minun etusivullani. Et nyt harhoissasi tätä ymmärrä, mutta ehkä joskus sitten.

Tuo en ollut minä, joka sinulle kommentoin, mutta siis voisithan sinä valita kivojen aiheidenkin ketjuja tai aloittaa itse aiheen vaikka lempiharrastuksestasi. Kukaan ei pakota sinua haukkumaan palstalla yhtään ketään, vaikka sellaisia ketjuja, joissa voisit niin tehdä, olisi nenäsi edessä. Viiniäkään ei ole pakko avata, vaikka pullo ois pöydällä. Eikä alkoon kävellä,,vaikka sellainen kunnassa on jne.

ap

Tähän sukupolviasiaan sen verran, että ei kuitenkaan kaikilla tämän määräilevän ja kontrolloivan sukupolven kasvateilla ole kuvatunkaltaisia ongelmia niin ei se nyt kuitenkaan ihan samanlaista ole ollut kaikissa perheissä se auktoriteetti ja sen käyttäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mennyttä ei voi muuttaa. Olet jo tarpeeksi pohtinut mikä äidissäsi oli vikana ja vaikka lapsuuden kokemukset muokkaavat käyttäytymistämme, olet nyt itse vastuussa haluatko toistaa vahingollista käyttäytymistä (itseäsi ja perhettäsi kohtaan) vai pyrkiä eteenpäin.

Sori nyt kun välistä puutun tähän mutta pakko sanoa että esimerkiksi itse olen ainakin pyrkinyt koko elämäni eteenpäin niin kuin monet muut. Mutta mitä enemmän olen asioita miettinyt niin sitä paremmin hahmotan kaiken mitä on tapahtunut ja mitä elämässäni on mennyt vikaan ja tämä taas auttaa nimenomaan kestämään niitä vastoinkäymisiä kun ymmärtää miksi niihin päädyttiin. Mutta ei se ole poistanut omaa vastuuta tai sitä että pyrin eteenpäin. Jotenkin ihmeellinen tuollainen ajatustapa että jos harrastaa itsereflektiota ja itsenäistä ns psykoterapiaa niin se ei olisi eteenpäin menoa ja kehitystä...

Eteenpäin menolla tarkoitin ettei jää pakkomielteisesti miettimään mennyttä (jota ei voi muuttaa). Tottakai takapakkiakin voi tulla, itseänikin välillä ärsyttää miten jotkut asiat ovat itselleni huomattavasti vaikeampia kuin ns. perus lapsuuden eläneille. Ap vaan on vuosia jankuttanut samasta asiasta eikä nää omassa käytöksessään mitään parantamisen varaa.

No mikä mun pitäis parantaa MUN KÄYTÖKSESSÄ, ETTÄ MÄ OISIN ONNELLISEMPI??????? Niin, kun ei taida nyt olla kysymys siitä.

Vierailija kirjoitti:

Outoja trolleja tässäkin ketjussa. Ei tarvitse lukea, jos aihe ei kiinnosta tai provosoi.

Ap, sua on kohdeltu kotona törkeästi ja vastuuttomasti. On hyvä miettiä ja kartoittaa, mitkä lapsuudessa tapahtuneet asiat on johtaneet mihinkin omassa käytöksessä, tunteissa, kokemuksissa, kehityksessä. Tietenkin jossain kohtaa miettiminen ei johda enää mihinkään, ja se on osattava lopulta laittaa myös poikki, mutta en usko, että ilman perusanalyysiä ja asioiden lopulta jonkinlaista hyväksymistä niistä pääsee eroonkaan.

Oon itse saanut samantyylistä kohtelua nuorena vanhemman ja vanhemman sisaruksen taholta. Oon jälkikäteen huomannut, että olin melko huoleton, sosiaalinen ja menevä ennen sen alkua (mulla on se tuuri, että mun varsinaisessa lapsuudessa tällaiset ongelmat ei olleet kovin hallitsevia, olosuhteet oli normaalimmat), mutta kun tällainen käytös alkoi, muutuin sulkeutuneeksi ja vakavaksi. Osittain tähän vaikutti sekin, että ne "sallitut" mielipiteet ei kuitenkaan olleet yhteisön hyväksymiä, mikä aiheutti sitten ristiriitaa entisestään...

Koko asia on vaikuttanut mun elämään todella paljon, ja oon todennut että se on suurin syy siihen, miksi mun elämä ei ole ollut ns. "normaalia". En ole oikeasti luonteeltani alistuva, mutta mun on todella vaikea olla erilaisissa tilanteissa reagoimatta niin, niin selkärangasta sellainen reagointitapa tulee. Ihmisellä on niin paljon enemmän käsityksiä päässään kuin vain ne tietoiset, ja koetuilla kokemuksilla on valtavasti vaikutusta siihen, millaisia käsityksiä ihan oikeasti kantaa päässään. Esim. "en ole arvokas ja siksi mun on alistuttava muiden tieltä, muu on täyttä typeryyttä ja häpeällistä" tms.

Tuntuu jollain tasolla uskomattomalta vuosia myöhemmin huomata, että ihmiset joihin on lapsena luottanut, on itse asiassa aiheuttaneet paljon tuskaa ja vaikeuksia, vaikka muuta on tietenkin teeskennelty ja teeskennellään . Edelleen se on jotain, johon toisinaan havahtuu, ja hetkeksi jää kysymys "tapahtuiko tää ihan oikeasti".

Neuvoja tähän tilanteeseen on vaikea antaa. Terapiasta voi olla hyötyä, netistäkin löytyy jonkinlaista materiaalia itseterapiaan, suosittelen kokeilemaan. Rakastavat ihmissuhteet on auttaneet ja rohkaisseet mua, mutta niitä ei tietenkään tosta vain taiota. Asioiden syy-seuraussuhteiden hahmottaminen on tärkeää. Sitten voi haastaa niitä aiemmin tiedostamattomia käsityksiään, ja toimia askel kerrallaan niiden vastaisesti, niin vaikeaa kuin se onkin. Aluksi se voi tuntua mahdottomalta ja lannistavalta, mutta pidemmän ajan kuluessa huomaa, että edistystä aiempaan on oikeasti tapahtunut. Yritän myös kovasti keskittyä elämän hyviin puoliin. Omilla ajatuksillaan voi kuitenkin paljon hallita sitä, mitä elämä on just nyt ja tässä, ja niihin voi tällä hetkellä vain itse vaikuttaa.

Kuitenkin todellisuus on myös se, että tietenkään tämä ei lopulta ole ollenkaan pahinta, mitä ihmisille tässä elämässä voi käydä.

Kirjoitat niin paljon tärkeitä pointteja, että kiitos kovasti! "Pahinta" on toi, että mistä niitä rakastavia ihmissuhteita saa, kun on täynnä vihaa joka suuntaan ja täysin rikki? Ei mistään. Terapeutti on ainoa, mieheni lisäksi, joka tuntuu osaavan kohdata minut tuomitsematta. Paskaako mä muuten ihmisistä voin välittää ja heihin luottaa. Mies mua kai rakastaa ja silti olen todella vaikea häntäkin kohtaan. Voisin tietenkin esittää ihan mukavaa mutta siitä en saisi mitään apua enkä jaksaisi sellaisen ihmisen kanssa elämääni jakaa kovin kauaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä paitsi kaikesta huolimatta elämässäni on ollut myös hyvää. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa, isä tienasi hyvin, äiti vähemmän, mutta kuitenkin. On käyty maapallon toisella puolella, on kierrelty pitkin Eurooppaa. On saatu aina kunnon ruokaa ja vaatteita. Ikinä ei ollut pulaa perusasioista, ikinä ei pihistelty ruokakaupassa. Se, että VANHEMMILLANI on omat ongelmansa, on ikävä fakta joka vaikutti minuun JA vaikuttaa loppuelämäni ajan. En silti jankuta päivästä toiseen palstalla, vaan elän elämääni.

Mihin tämä liittyy ja kuka tämän kirjoitti? Sekö, jonka isä oli alkkis? Sulla, olitpa nyt kuka vain, onkin ollut niin, että vanhemmillasi on olut ongelmia . Etkö tajua, miten paljon parempi tilanne se on siis ollut kuin heillä (meillä) on ollut, jotka olemme kärsineet vanhempiemme ongelmista, emmekä vain voineet karistaa niitä olkapäiltämme, että "harmi, ettet sä voi hyvin isä/äiti" ?

ap

Voi vitun sekopää. Mitä sinä tiedät minusta? Et yhtään mitään. Olen ollut masentunut ikuisuuden, miettinyt itsemurhaa miljoona kertaa (miettinyt, en suunnitellut), sekoillut syömisen kanssa, minulla on paniikkihäiriö ja lääkitys siihen, on ollut itsetunto-ongelmia... lista jatkuu. SILTI EN JAUHA TÄÄLLÄ PÄIVÄSTÄ TOISEEN, vaan elän elämääni.

Mutta päivästä toiseen käyt täällä haukkumassa muita. Niin, jokainen meistä valitsee oman lääkkeensä.

Päivästä toiseen? :DD Niin, siis tänään. Kas kun sattumoisin (ja valitettavasti) nuo sekopäiset jankkausketjusi näkyvät päivittäin myös minun etusivullani. Et nyt harhoissasi tätä ymmärrä, mutta ehkä joskus sitten.

Tuo en ollut minä, joka sinulle kommentoin, mutta siis voisithan sinä valita kivojen aiheidenkin ketjuja tai aloittaa itse aiheen vaikka lempiharrastuksestasi. Kukaan ei pakota sinua haukkumaan palstalla yhtään ketään, vaikka sellaisia ketjuja, joissa voisit niin tehdä, olisi nenäsi edessä. Viiniäkään ei ole pakko avata, vaikka pullo ois pöydällä. Eikä alkoon kävellä,,vaikka sellainen kunnassa on jne.

ap

Minulla on jääkaapissa viinapullo, ollut ties miten pitkään. En ikinä edes huomaa sitä siellä.

Joka ikinen päivä palstalla on sinun aloittamasi uusi jankkausketju, jonka yrität milloin milläkin naurettavalla tavalla naamioida tunnistamattomaksi. Olet niin sekaisin, ettet ymmärrä olevasi siinä erittäin huono. Kun äitijankkaus ei tuota tulosta, vaihtuu äiti KASVATTAJAKSI (kuolen tuolle yhä edelleen :DDD), ja sitten unohdat olevasi koira ja lipsut taas äitijankkaukseen. Ja noita jankkausketjuja en pääse millään keinolla pakoon palstaillessani.

Vierailija kirjoitti:

Tähän sukupolviasiaan sen verran, että ei kuitenkaan kaikilla tämän määräilevän ja kontrolloivan sukupolven kasvateilla ole kuvatunkaltaisia ongelmia niin ei se nyt kuitenkaan ihan samanlaista ole ollut kaikissa perheissä se auktoriteetti ja sen käyttäminen.

Lapset ovat erilaisia ja asiat vaikuttavat heihin eri tavalla. Myös saman perheen lapset. Siskolleni ei esim tullut mitään traumoja saamistaan tukkapöllyistä, minä taas en vieläkään halua, että hiuksiini kosketaan ja sen vuoksi en mielelläni käy kampaajalla. Aiemmin vaan ei ajateltu, että jokin vanhempien toimintatapa olisi ollut haitallinen jollekin lapsista, kun ei se ollut haitallinen toisellekaan lapselle. Eikä muuten edes "trauma"-sanaakaan käytetty yhtään missään, korkeintaan lääketieteessä ja silloinkin sillä tarkoitettiin jotain fyysistä vammaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän sukupolviasiaan sen verran, että ei kuitenkaan kaikilla tämän määräilevän ja kontrolloivan sukupolven kasvateilla ole kuvatunkaltaisia ongelmia niin ei se nyt kuitenkaan ihan samanlaista ole ollut kaikissa perheissä se auktoriteetti ja sen käyttäminen.

Lapset ovat erilaisia ja asiat vaikuttavat heihin eri tavalla. Myös saman perheen lapset. Siskolleni ei esim tullut mitään traumoja saamistaan tukkapöllyistä, minä taas en vieläkään halua, että hiuksiini kosketaan ja sen vuoksi en mielelläni käy kampaajalla. Aiemmin vaan ei ajateltu, että jokin vanhempien toimintatapa olisi ollut haitallinen jollekin lapsista, kun ei se ollut haitallinen toisellekaan lapselle. Eikä muuten edes "trauma"-sanaakaan käytetty yhtään missään, korkeintaan lääketieteessä ja silloinkin sillä tarkoitettiin jotain fyysistä vammaa.

Niin tietenkin mutta sehän ei voi olla puolustava seikka vanhemman alkoholismillekaan että johonkin lapseen se ei vaikuttanut mitenkään ja hänestä tuli kunnon työmuurahainen. 

Jos lapsen tahto, mielipiteet, tapa liikkua ja toimia murretaan pienestä pitäen niin että on jatkuvan valvonnan alla ja kaikki pienetkin jutut voi olla väärin tai vaihtoehtoisesti tosi koomisia pilkan aiheita niin aika sitkeä sissi saa olla että kasvaa tervepäiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholisti vanhempana ei useinkaan murra lapsen omaa toiminnanohjausta siihen kuntoon että lapsi aikuisena mielellään vaan istuu sohvalla tai sängynreunalla ja varoo ettei tee liikettäkään väärin. Ainakin minun tuntemistani alkoholistien lapsista on tullut ihan perusduunareita jotka tulevat toimeen itse ja tekevät sellaista rehellistä suorittavaa työtä ja ovat aika ahkeria ja heille on justiin se oma toimeentulo tärkeää ja arvostavat tavallista työn tekoa. 

Näin juuri nimenomaan. Mitään ei voi tehdä, etteikö se olisi aina jonkun mielestä tuomittavaa ja väärin ja koska omat mielipiteet JOILLA YLEENSÄ PUOLUSTETAAN ITSEÄ, EI HYÖKÄTÄ SUINKAAN MUIDEN PÄÄLLE, on murrettu, niin millä pidät puoliasi ja oikeutat itsellesi mitään?

ap

Vierailija kirjoitti:

Ei tälle AP:lle kannata antaa neuvoja. Ei hän niitä ota vastaan. Terapiassa hän on käynyt jo yli 20 vuotta ilman tuloksia ja pahaa oloaan hän purkaa tällä palstalla vuodesta toiseen.

Aina löytyy joku, joka ei ole aiemmin AP:n kirjoituksiin törmännyt ja keskustelu jatkuu.

Ja AP:n lapset ovat ilman äitiään, koska Ap ei kestänyt heitä.

En ole käynyt ja vaikka olisinkin, niin sehän kertoo ainoastaan terapian tasosta, ei minusta, etten ole apua saanut. Ja täällä olen purkanut kaksi vuotta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän sukupolviasiaan sen verran, että ei kuitenkaan kaikilla tämän määräilevän ja kontrolloivan sukupolven kasvateilla ole kuvatunkaltaisia ongelmia niin ei se nyt kuitenkaan ihan samanlaista ole ollut kaikissa perheissä se auktoriteetti ja sen käyttäminen.

Lapset ovat erilaisia ja asiat vaikuttavat heihin eri tavalla. Myös saman perheen lapset. Siskolleni ei esim tullut mitään traumoja saamistaan tukkapöllyistä, minä taas en vieläkään halua, että hiuksiini kosketaan ja sen vuoksi en mielelläni käy kampaajalla. Aiemmin vaan ei ajateltu, että jokin vanhempien toimintatapa olisi ollut haitallinen jollekin lapsista, kun ei se ollut haitallinen toisellekaan lapselle. Eikä muuten edes "trauma"-sanaakaan käytetty yhtään missään, korkeintaan lääketieteessä ja silloinkin sillä tarkoitettiin jotain fyysistä vammaa.

Niin tietenkin mutta sehän ei voi olla puolustava seikka vanhemman alkoholismillekaan että johonkin lapseen se ei vaikuttanut mitenkään ja hänestä tuli kunnon työmuurahainen. 

Ei tietenkään ole, mutta mä puhuin nyt kasvatustavoista, jotka olivat aikakaudelleen tyypillisiä eivätkä vanhemmat, opettajat tai muutkaan aikuiset edes ajatelleet, että niistä voisi olla jollekin lapselle jotain haittaa. Alkoholismi ei ole kasvatustapa.