Mun itsetunto on murennettu sillä, että mun mielipiteet kiellettiin

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen tahto, mielipiteet, tapa liikkua ja toimia murretaan pienestä pitäen niin että on jatkuvan valvonnan alla ja kaikki pienetkin jutut voi olla väärin tai vaihtoehtoisesti tosi koomisia pilkan aiheita niin aika sitkeä sissi saa olla että kasvaa tervepäiseksi.

Tässäkään ei ole kyse edes siitä että vanhempi vaan käyttäytyisi typerästi tai olisi poissa vaan tämä on ihan aktiivista lapsen normaalin kehityksen sabotoimista joka tuhoaa lapsen mielen ja toimintakyvyn. Tälläinen vanhempi näyttää ulospäin tosi hyvältä vanhemmalta joten lapsi ei voi saada apuakaan oikein mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tälle AP:lle kannata antaa neuvoja. Ei hän niitä ota vastaan. Terapiassa hän on käynyt jo yli 20 vuotta ilman tuloksia ja pahaa oloaan hän purkaa tällä palstalla vuodesta toiseen.

Aina löytyy joku, joka ei ole aiemmin AP:n kirjoituksiin törmännyt ja keskustelu jatkuu.

Ja AP:n lapset ovat ilman äitiään, koska Ap ei kestänyt heitä.

Omalla kohdalla ainakin tiedän ettei mikään terapia mua koskaan auttaisi kun ongelmat on näin syvällä. Ihan saman asian ajaa että itse mietin ja avaan mieleni sopukoita itselleni. Se on ihan sama kuka siinä toisena osapuolena on kuuntelemassa se voi olla vaikka mielikuvitushahmo. Eihän se terapeutti mitään kuitenkaan voi tehdä, ei se voi edes sanoa että "jätä se", ei, se ei voi puuttua sun valintoihin tai sanoa miten sä voit parantua. Jos sä et saa vaikka töitä niin ei se sulle työpaikaksi muutu.

Tavallaan sama mulla, mutta tarvitsen terapeuttia sanomaan, että on olemassa ihminen, joka näkee, etten ole sitä, mitä äitini minusta väitti. Jos on ole,assa yksi, on olemassa useampia. Ja vaikka se olisi terapeutti, jolloin voidaan sanoa, että hän hyväksyy minut vain työkseen, niin en minä ajattele niin. Haluan oppia puolustamaan itseäni niin, että kun tapaan typeriä, ymmärtämättömiä ihmisiä, niin he eivät enää pistä minua matalaksi, ilmeisesti koittaessaan vain itse pitää päätään pinnalla. Että ällöttäviä, etteivät voi itse hoitaa omaa pinnallapysymistään, ja kantaa siitä vastuunsa, vaan että sitä pitää meidän muiden päästä repiä.

ap

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen tahto, mielipiteet, tapa liikkua ja toimia murretaan pienestä pitäen niin että on jatkuvan valvonnan alla ja kaikki pienetkin jutut voi olla väärin tai vaihtoehtoisesti tosi koomisia pilkan aiheita niin aika sitkeä sissi saa olla että kasvaa tervepäiseksi.

Tässäkään ei ole kyse edes siitä että vanhempi vaan käyttäytyisi typerästi tai olisi poissa vaan tämä on ihan aktiivista lapsen normaalin kehityksen sabotoimista joka tuhoaa lapsen mielen ja toimintakyvyn. Tälläinen vanhempi näyttää ulospäin tosi hyvältä vanhemmalta joten lapsi ei voi saada apuakaan oikein mitenkään. 

Niin juuri. Siksi olen äitiäni parempi, vaikka en olisikaan lasteni kanssa. Aion olla vain sen, minkä MUN voimavarat suo, en sen, mitä lapset tarttis.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa lastenkasvatus on vasta muutaman vuosikymmenen ajan ollut lasta kuuntelevaa ja lasta kunnioittavaa. Sitä ennen ei lapset saaneet kitistä turhasta ja vanhemmat päättivät, mikä on turhaa ja mikä ei. Vanhemmat olivat auktoriteettejä, joita lasten tuli kunnioittaa ja totella. Muistan omasta lapsuudestani 1960-luvulta, miten tylsää oli käydä vanhempien kanssa jossain kyläpaikoissa, kun lapset joutuivat istumaan hiljaa paikoillaan sohvannurkassa, kuuntelemaan tylsistyneenä aikuisten juttuja ja odottamaan, koska lähdetään kotiin. Aikuiset päättivät, koska lähdetään eikä lapsilla ollut siihen mitään sanomista. Lapset saivat näkyä, mutta eivät kuulua. Jos lapsi ei totellut, hän sai luunapin, tukkapöllyä tai selkäsaunan. 

Ehkäpä sun äitisi oma lapsuus on ollut samanlainen ja sen vuoksi hänellä ei ole ollut kykyä kasvattaa sinua toisin kuin hänet itsensä on kasvatettu? Ei ole ihan helppoa olla toistamatta lapsuudessa opittuja käyttäytymismalleja. 

Outoa, että hän sitten oikeutti itsensä kyllä oikomaan muita. Voisi kuvitella, että ois sitten sanonut, että "oikeassahan sä oot, mutta jos et näytä sitä, pääset tässä kohtaa helpommalla, koska olet lapsi, jota paskat ystäväni eivät arvosta, vaan he vaativat sinuanolemaan hiljaa, mutta heti kun olet isompi, niin anna palaa tyttö!" Miksi ei voinut sanoa sitten noin?

ap

Muiden oikominen oli siihen aikaan aikuisten oikeus. Lapsilla sellaista oikeutta ei ollut paitsi kavereiden keskuudessa. Siihen aikaan lasten välistä nahistelua ja kiusaamista pidettiin aivan normaalina. Sääntönä oli vain, että pienempiään ei saa kiusata. Ja tämä siis tarkoitti, että esim 10-vuotias ei saanut kiusata 4-vuotiasta. Ja sellainen fyysinen kiusaaminen, jossa toiselle tuli jokin haava tms, ei sallittu. Muuten esim töniminen, lumipesut yms oli ihan tavallista lasten keskuudessa eivätkä aikuiset puuttuneet siihen. 

Ei hän antanut mun lumipestä ketään! Enkä ois niin tehnytkään, mikä tarve mulla ois ollut olla niin ilkeä kellekään? Nimenomaan tähän kuului se, että minä en saanut olla myöskään kavereitteni kanssa eri mieltä. Minä siinä aina väärässä olin.

ap

Mun pointtini oli, että äitisi on eri sukupolvea kuin sinä. Siihen aikaan vanhemmat ihan oikeasti saivat määrätä, mitä lapset saavat tehdä ja mitä eivät saa. Olisin halunnut oppikoulun viidennen luokan eli keskikoulun jälkeen mennä ammattikouluun parturi-kampaajalinjalle. Äitini sanoi ei, sinä menet lukioon. Ja minä menin lukioon. Lapsena mua kiellettiin itkemästä (vaikka mulla oli paha mieli), koska itkuni aihe ei vanhempieni mielestä ollut sellainen, jota pitäisi itkeä. Koulussa luokkakaveri töni ja veti letistä johon opettaja vain totesi: "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Olen aikuisena miettinyt näitä asioita ja antanut anteeksi, koska lapsuuteni aikuiset vain toimivat, kuten siihen aikaan oli tapana toimia. 

No et nyt ymmärrä mitään. Tässä on kyse aivan eri asioista. Manipuloinnista siihen, että olisit täysi hirviö, kun halusit sinne kampaajaksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tälle AP:lle kannata antaa neuvoja. Ei hän niitä ota vastaan. Terapiassa hän on käynyt jo yli 20 vuotta ilman tuloksia ja pahaa oloaan hän purkaa tällä palstalla vuodesta toiseen.

Aina löytyy joku, joka ei ole aiemmin AP:n kirjoituksiin törmännyt ja keskustelu jatkuu.

Ja AP:n lapset ovat ilman äitiään, koska Ap ei kestänyt heitä.

En ole käynyt ja vaikka olisinkin, niin sehän kertoo ainoastaan terapian tasosta, ei minusta, etten ole apua saanut. Ja täällä olen purkanut kaksi vuotta.

ap

Eikä VIELÄKÄÄN kellot kilkata että kappas, käyttäydynpä sekopäisesti? KAKSI VUOTTA jankkausta. Siinä on 719 päivää liikaa.

S e k o p ä ä , siinä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä paitsi kaikesta huolimatta elämässäni on ollut myös hyvää. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa, isä tienasi hyvin, äiti vähemmän, mutta kuitenkin. On käyty maapallon toisella puolella, on kierrelty pitkin Eurooppaa. On saatu aina kunnon ruokaa ja vaatteita. Ikinä ei ollut pulaa perusasioista, ikinä ei pihistelty ruokakaupassa. Se, että VANHEMMILLANI on omat ongelmansa, on ikävä fakta joka vaikutti minuun JA vaikuttaa loppuelämäni ajan. En silti jankuta päivästä toiseen palstalla, vaan elän elämääni.

Mihin tämä liittyy ja kuka tämän kirjoitti? Sekö, jonka isä oli alkkis? Sulla, olitpa nyt kuka vain, onkin ollut niin, että vanhemmillasi on olut ongelmia . Etkö tajua, miten paljon parempi tilanne se on siis ollut kuin heillä (meillä) on ollut, jotka olemme kärsineet vanhempiemme ongelmista, emmekä vain voineet karistaa niitä olkapäiltämme, että "harmi, ettet sä voi hyvin isä/äiti" ?

ap

Voi vitun sekopää. Mitä sinä tiedät minusta? Et yhtään mitään. Olen ollut masentunut ikuisuuden, miettinyt itsemurhaa miljoona kertaa (miettinyt, en suunnitellut), sekoillut syömisen kanssa, minulla on paniikkihäiriö ja lääkitys siihen, on ollut itsetunto-ongelmia... lista jatkuu. SILTI EN JAUHA TÄÄLLÄ PÄIVÄSTÄ TOISEEN, vaan elän elämääni.

Mutta päivästä toiseen käyt täällä haukkumassa muita. Niin, jokainen meistä valitsee oman lääkkeensä.

Päivästä toiseen? :DD Niin, siis tänään. Kas kun sattumoisin (ja valitettavasti) nuo sekopäiset jankkausketjusi näkyvät päivittäin myös minun etusivullani. Et nyt harhoissasi tätä ymmärrä, mutta ehkä joskus sitten.

Tuo en ollut minä, joka sinulle kommentoin, mutta siis voisithan sinä valita kivojen aiheidenkin ketjuja tai aloittaa itse aiheen vaikka lempiharrastuksestasi. Kukaan ei pakota sinua haukkumaan palstalla yhtään ketään, vaikka sellaisia ketjuja, joissa voisit niin tehdä, olisi nenäsi edessä. Viiniäkään ei ole pakko avata, vaikka pullo ois pöydällä. Eikä alkoon kävellä,,vaikka sellainen kunnassa on jne.

ap

Minulla on jääkaapissa viinapullo, ollut ties miten pitkään. En ikinä edes huomaa sitä siellä.

Joka ikinen päivä palstalla on sinun aloittamasi uusi jankkausketju, jonka yrität milloin milläkin naurettavalla tavalla naamioida tunnistamattomaksi. Olet niin sekaisin, ettet ymmärrä olevasi siinä erittäin huono. Kun äitijankkaus ei tuota tulosta, vaihtuu äiti KASVATTAJAKSI (kuolen tuolle yhä edelleen :DDD), ja sitten unohdat olevasi koira ja lipsut taas äitijankkaukseen. Ja noita jankkausketjuja en pääse millään keinolla pakoon palstaillessani.

Äitini on kasvattajani, mikä siinä on jotain niin naurettavaa? Vaikka hän olisi ollut maailman rakastavin äiti, hän olisi silti lisäksi kasvattaja, kuten parhaat vanhemmat ovatkin, mutta silloin hän olisi myös äiti. Ilmeisesti sinulla on lapsia, joita et ole välittänyt lainkaan kasvattaa ja nyt kiukuttaa, kun joku puhuu kasvatuksesta.

Enkä minä koita todellakaan naamioida ketjujani, vaan sen lisäksi, että tykkään joskus kilahdella palstalla, tykkään myös keskustella täysin tavallisista psykologisista aiheista vanhempiin (ja lapsiin) liittyen. Mä voin tehdä täällä ihan mitä mä tykkään, sananvapauden rajoissa, tiedäthän. Ja mä teen. Koska mä voin.

ap

[/quote]

Kirjoitat niin paljon tärkeitä pointteja, että kiitos kovasti! "Pahinta" on toi, että mistä niitä rakastavia ihmissuhteita saa, kun on täynnä vihaa joka suuntaan ja täysin rikki? Ei mistään. Terapeutti on ainoa, mieheni lisäksi, joka tuntuu osaavan kohdata minut tuomitsematta. Paskaako mä muuten ihmisistä voin välittää ja heihin luottaa. Mies mua kai rakastaa ja silti olen todella vaikea häntäkin kohtaan. Voisin tietenkin esittää ihan mukavaa mutta siitä en saisi mitään apua enkä jaksaisi sellaisen ihmisen kanssa elämääni jakaa kovin kauaa.

ap[/quote]

Miten pääsisit vihan tunteesta eroon? Anteeksiannolla. Suosittelen tutustumaan erilaisiin anteeksiannon oppaisiin. Ihminen nimittäin antaa toiselle anteeksi oman itsensä takia. Silloin vapautuu elämään, kun hyväksyy menneet. Sen toisen ei ole pakko hyväksyä tarjoustasi "saat anteeksi". Se joka teki väärin, voi lopun ikäänsä kuvitella toimineensa oikein. Mutta on sinun onnesi oikeastaan, ettet voi lopulta tehdä asialle mitään (silloin sinun ei myöskään täydy tehdä mitään ja voit jatkaa eteenpäin). Toki olisi kiva jos väärintehnyt ymmärtäisi tehneensä väärin ja pyytäisi sinulta anteeksi. Mutta se ei ole ihan välttämätöntä, jotta pääset itse eteenpäin. Koska tärkeintä on ANTAA anteeksi, ei pyytää anteeksi (mitä kasvattajasi ilmeisesti yritti sinulle hiukan virheellisesti opettaa).

Katkeruudessa eläminen aiheuttaa vihaa. Päätä ettet enää jaksa murehtia menneitä. Pudotat katkeruuden viitan maahan, annat anteeksi kasvattajallesi ja hänen kasvattajilleen ja koko esi-isien ketjulle, ja keskityt omaan elämääsi ja mieheesi. Kiität miestäsi kun on jaksanut tämän vaiheen. Huomaat että ootpa vahva, kun pystyit jättämään asian taaksesi. Siitä se itsetunto vahvistuu. Muista että sinä saat elää omannäköistä elämää. Unohda "pitäisi", "täytyy", "on pakko". Saan antaa anteeksi minua väärin kohdelleille ja sen jälkeen heillä ei ole minuun valtaa. Toki omaa käytöstään voi aina miettiä ja kun huomaa toimineensa väärin, tunnustaa sen, pyytää anteeksi. Itsensä takia sitä myös pyytää anteeksi, koska silloin toivoo saavansa ymmärrystä osakseen ja sen toisen huomaavan että virheen tein ja olen pahoillani ja olisinpa toiminut toisin. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja sen ymmärtäminen vapauttaa elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tälle AP:lle kannata antaa neuvoja. Ei hän niitä ota vastaan. Terapiassa hän on käynyt jo yli 20 vuotta ilman tuloksia ja pahaa oloaan hän purkaa tällä palstalla vuodesta toiseen.

Aina löytyy joku, joka ei ole aiemmin AP:n kirjoituksiin törmännyt ja keskustelu jatkuu.

Ja AP:n lapset ovat ilman äitiään, koska Ap ei kestänyt heitä.

En ole käynyt ja vaikka olisinkin, niin sehän kertoo ainoastaan terapian tasosta, ei minusta, etten ole apua saanut. Ja täällä olen purkanut kaksi vuotta.

ap

Eikä VIELÄKÄÄN kellot kilkata että kappas, käyttäydynpä sekopäisesti? KAKSI VUOTTA jankkausta. Siinä on 719 päivää liikaa.

S e k o p ä ä , siinä kaikki.

Kaksi vuotta on kylläkin 730 päivää. Ja siis en ole allerginen sekopäiselle käyttäytymiselle, koska tiedän, että sekin on monesti täysin normaali reaktio vallitseviin olosuhteisiin. Mutta sitähän sä et alkkiskodinnkasvattina tietenkään tajua. Kumma kyllä. Eikös ne alkkikset just koita vaikuttaa kaikessa kauhean normaaleilta, ettei kukaan vain epäilisi mitään? Ja alkoholismia on monenlaista, kaikessa ei juoda liikaa etanolia.

ap

Ainako anteeksi - joo kirjoitti:

Kirjoitat niin paljon tärkeitä pointteja, että kiitos kovasti! "Pahinta" on toi, että mistä niitä rakastavia ihmissuhteita saa, kun on täynnä vihaa joka suuntaan ja täysin rikki? Ei mistään. Terapeutti on ainoa, mieheni lisäksi, joka tuntuu osaavan kohdata minut tuomitsematta. Paskaako mä muuten ihmisistä voin välittää ja heihin luottaa. Mies mua kai rakastaa ja silti olen todella vaikea häntäkin kohtaan. Voisin tietenkin esittää ihan mukavaa mutta siitä en saisi mitään apua enkä jaksaisi sellaisen ihmisen kanssa elämääni jakaa kovin kauaa.

ap

Miten pääsisit vihan tunteesta eroon? Anteeksiannolla. Suosittelen tutustumaan erilaisiin anteeksiannon oppaisiin. Ihminen nimittäin antaa toiselle anteeksi oman itsensä takia. Silloin vapautuu elämään, kun hyväksyy menneet. Sen toisen ei ole pakko hyväksyä tarjoustasi "saat anteeksi". Se joka teki väärin, voi lopun ikäänsä kuvitella toimineensa oikein. Mutta on sinun onnesi oikeastaan, ettet voi lopulta tehdä asialle mitään (silloin sinun ei myöskään täydy tehdä mitään ja voit jatkaa eteenpäin). Toki olisi kiva jos väärintehnyt ymmärtäisi tehneensä väärin ja pyytäisi sinulta anteeksi. Mutta se ei ole ihan välttämätöntä, jotta pääset itse eteenpäin. Koska tärkeintä on ANTAA anteeksi, ei pyytää anteeksi (mitä kasvattajasi ilmeisesti yritti sinulle hiukan virheellisesti opettaa).

Katkeruudessa eläminen aiheuttaa vihaa. Päätä ettet enää jaksa murehtia menneitä. Pudotat katkeruuden viitan maahan, annat anteeksi kasvattajallesi ja hänen kasvattajilleen ja koko esi-isien ketjulle, ja keskityt omaan elämääsi ja mieheesi. Kiität miestäsi kun on jaksanut tämän vaiheen. Huomaat että ootpa vahva, kun pystyit jättämään asian taaksesi. Siitä se itsetunto vahvistuu. Muista että sinä saat elää omannäköistä elämää. Unohda "pitäisi", "täytyy", "on pakko". Saan antaa anteeksi minua väärin kohdelleille ja sen jälkeen heillä ei ole minuun valtaa. Toki omaa käytöstään voi aina miettiä ja kun huomaa toimineensa väärin, tunnustaa sen, pyytää anteeksi. Itsensä takia sitä myös pyytää anteeksi, koska silloin toivoo saavansa ymmärrystä osakseen ja sen toisen huomaavan että virheen tein ja olen pahoillani ja olisinpa toiminut toisin. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja sen ymmärtäminen vapauttaa elämään.

Kaikella hyvyydellä, en ymmärrä, miten sinun on noin helppoa sanoa, etttä mä voin elää omannäköistäni elämää, kun se nimenomaan sisältää paljon vihaa.

ap

Että meinaan, mun on todella vaikeaa elää omannäköistäni elämää, koska tekisi mieli purra joltakin pää poikki. Tehdä pahaa. Enhän mä nyt niin voi käyttäytyä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä paitsi kaikesta huolimatta elämässäni on ollut myös hyvää. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa, isä tienasi hyvin, äiti vähemmän, mutta kuitenkin. On käyty maapallon toisella puolella, on kierrelty pitkin Eurooppaa. On saatu aina kunnon ruokaa ja vaatteita. Ikinä ei ollut pulaa perusasioista, ikinä ei pihistelty ruokakaupassa. Se, että VANHEMMILLANI on omat ongelmansa, on ikävä fakta joka vaikutti minuun JA vaikuttaa loppuelämäni ajan. En silti jankuta päivästä toiseen palstalla, vaan elän elämääni.

Mihin tämä liittyy ja kuka tämän kirjoitti? Sekö, jonka isä oli alkkis? Sulla, olitpa nyt kuka vain, onkin ollut niin, että vanhemmillasi on olut ongelmia . Etkö tajua, miten paljon parempi tilanne se on siis ollut kuin heillä (meillä) on ollut, jotka olemme kärsineet vanhempiemme ongelmista, emmekä vain voineet karistaa niitä olkapäiltämme, että "harmi, ettet sä voi hyvin isä/äiti" ?

ap

Voi vitun sekopää. Mitä sinä tiedät minusta? Et yhtään mitään. Olen ollut masentunut ikuisuuden, miettinyt itsemurhaa miljoona kertaa (miettinyt, en suunnitellut), sekoillut syömisen kanssa, minulla on paniikkihäiriö ja lääkitys siihen, on ollut itsetunto-ongelmia... lista jatkuu. SILTI EN JAUHA TÄÄLLÄ PÄIVÄSTÄ TOISEEN, vaan elän elämääni.

Mutta päivästä toiseen käyt täällä haukkumassa muita. Niin, jokainen meistä valitsee oman lääkkeensä.

Päivästä toiseen? :DD Niin, siis tänään. Kas kun sattumoisin (ja valitettavasti) nuo sekopäiset jankkausketjusi näkyvät päivittäin myös minun etusivullani. Et nyt harhoissasi tätä ymmärrä, mutta ehkä joskus sitten.

Tuo en ollut minä, joka sinulle kommentoin, mutta siis voisithan sinä valita kivojen aiheidenkin ketjuja tai aloittaa itse aiheen vaikka lempiharrastuksestasi. Kukaan ei pakota sinua haukkumaan palstalla yhtään ketään, vaikka sellaisia ketjuja, joissa voisit niin tehdä, olisi nenäsi edessä. Viiniäkään ei ole pakko avata, vaikka pullo ois pöydällä. Eikä alkoon kävellä,,vaikka sellainen kunnassa on jne.

ap

Minulla on jääkaapissa viinapullo, ollut ties miten pitkään. En ikinä edes huomaa sitä siellä.

Joka ikinen päivä palstalla on sinun aloittamasi uusi jankkausketju, jonka yrität milloin milläkin naurettavalla tavalla naamioida tunnistamattomaksi. Olet niin sekaisin, ettet ymmärrä olevasi siinä erittäin huono. Kun äitijankkaus ei tuota tulosta, vaihtuu äiti KASVATTAJAKSI (kuolen tuolle yhä edelleen :DDD), ja sitten unohdat olevasi koira ja lipsut taas äitijankkaukseen. Ja noita jankkausketjuja en pääse millään keinolla pakoon palstaillessani.

Äitini on kasvattajani, mikä siinä on jotain niin naurettavaa? Vaikka hän olisi ollut maailman rakastavin äiti, hän olisi silti lisäksi kasvattaja, kuten parhaat vanhemmat ovatkin, mutta silloin hän olisi myös äiti. Ilmeisesti sinulla on lapsia, joita et ole välittänyt lainkaan kasvattaa ja nyt kiukuttaa, kun joku puhuu kasvatuksesta.

Enkä minä koita todellakaan naamioida ketjujani, vaan sen lisäksi, että tykkään joskus kilahdella palstalla, tykkään myös keskustella täysin tavallisista psykologisista aiheista vanhempiin (ja lapsiin) liittyen. Mä voin tehdä täällä ihan mitä mä tykkään, sananvapauden rajoissa, tiedäthän. Ja mä teen. Koska mä voin.

ap

Ei, vaan koska olet sekaisin ja harhainen. Minulla ei ole mitään lapsia koskaan ollutkaan, että hukkaan meni sekin yrityksesi. Koirilla on kasvattajat, ihmisillä vanhemmat. Alaikäisten kohdalla vanhemmista puhutaan huoltajina, koska kaikki eivät asu vanhempiensa kanssa, syystä tai toisesta. Oli se syy sitten orpous tai nuorisokodissa asuminen tai ihan mitä ikinä.

Joko tämä jankkaus riittää? Onko tämä nyt siis kolmas VUOSI (360 päivää) tätä jankkausta?

Että kyllä mä koen, että ainoa tapa edetä on käsitellä vaille jäämistäni asioista syntyneitä kokemuksia ja seurauksia, ja kun saan asett puolustaa itseäni, niin ei tartte tappaa minua loukkaavaa ihmistä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä paitsi kaikesta huolimatta elämässäni on ollut myös hyvää. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa, isä tienasi hyvin, äiti vähemmän, mutta kuitenkin. On käyty maapallon toisella puolella, on kierrelty pitkin Eurooppaa. On saatu aina kunnon ruokaa ja vaatteita. Ikinä ei ollut pulaa perusasioista, ikinä ei pihistelty ruokakaupassa. Se, että VANHEMMILLANI on omat ongelmansa, on ikävä fakta joka vaikutti minuun JA vaikuttaa loppuelämäni ajan. En silti jankuta päivästä toiseen palstalla, vaan elän elämääni.

Mihin tämä liittyy ja kuka tämän kirjoitti? Sekö, jonka isä oli alkkis? Sulla, olitpa nyt kuka vain, onkin ollut niin, että vanhemmillasi on olut ongelmia . Etkö tajua, miten paljon parempi tilanne se on siis ollut kuin heillä (meillä) on ollut, jotka olemme kärsineet vanhempiemme ongelmista, emmekä vain voineet karistaa niitä olkapäiltämme, että "harmi, ettet sä voi hyvin isä/äiti" ?

ap

Voi vitun sekopää. Mitä sinä tiedät minusta? Et yhtään mitään. Olen ollut masentunut ikuisuuden, miettinyt itsemurhaa miljoona kertaa (miettinyt, en suunnitellut), sekoillut syömisen kanssa, minulla on paniikkihäiriö ja lääkitys siihen, on ollut itsetunto-ongelmia... lista jatkuu. SILTI EN JAUHA TÄÄLLÄ PÄIVÄSTÄ TOISEEN, vaan elän elämääni.

Mutta päivästä toiseen käyt täällä haukkumassa muita. Niin, jokainen meistä valitsee oman lääkkeensä.

Päivästä toiseen? :DD Niin, siis tänään. Kas kun sattumoisin (ja valitettavasti) nuo sekopäiset jankkausketjusi näkyvät päivittäin myös minun etusivullani. Et nyt harhoissasi tätä ymmärrä, mutta ehkä joskus sitten.

Tuo en ollut minä, joka sinulle kommentoin, mutta siis voisithan sinä valita kivojen aiheidenkin ketjuja tai aloittaa itse aiheen vaikka lempiharrastuksestasi. Kukaan ei pakota sinua haukkumaan palstalla yhtään ketään, vaikka sellaisia ketjuja, joissa voisit niin tehdä, olisi nenäsi edessä. Viiniäkään ei ole pakko avata, vaikka pullo ois pöydällä. Eikä alkoon kävellä,,vaikka sellainen kunnassa on jne.

ap

Minulla on jääkaapissa viinapullo, ollut ties miten pitkään. En ikinä edes huomaa sitä siellä.

Joka ikinen päivä palstalla on sinun aloittamasi uusi jankkausketju, jonka yrität milloin milläkin naurettavalla tavalla naamioida tunnistamattomaksi. Olet niin sekaisin, ettet ymmärrä olevasi siinä erittäin huono. Kun äitijankkaus ei tuota tulosta, vaihtuu äiti KASVATTAJAKSI (kuolen tuolle yhä edelleen :DDD), ja sitten unohdat olevasi koira ja lipsut taas äitijankkaukseen. Ja noita jankkausketjuja en pääse millään keinolla pakoon palstaillessani.

Äitini on kasvattajani, mikä siinä on jotain niin naurettavaa? Vaikka hän olisi ollut maailman rakastavin äiti, hän olisi silti lisäksi kasvattaja, kuten parhaat vanhemmat ovatkin, mutta silloin hän olisi myös äiti. Ilmeisesti sinulla on lapsia, joita et ole välittänyt lainkaan kasvattaa ja nyt kiukuttaa, kun joku puhuu kasvatuksesta.

Enkä minä koita todellakaan naamioida ketjujani, vaan sen lisäksi, että tykkään joskus kilahdella palstalla, tykkään myös keskustella täysin tavallisista psykologisista aiheista vanhempiin (ja lapsiin) liittyen. Mä voin tehdä täällä ihan mitä mä tykkään, sananvapauden rajoissa, tiedäthän. Ja mä teen. Koska mä voin.

ap

Ei, vaan koska olet sekaisin ja harhainen. Minulla ei ole mitään lapsia koskaan ollutkaan, että hukkaan meni sekin yrityksesi. Koirilla on kasvattajat, ihmisillä vanhemmat. Alaikäisten kohdalla vanhemmista puhutaan huoltajina, koska kaikki eivät asu vanhempiensa kanssa, syystä tai toisesta. Oli se syy sitten orpous tai nuorisokodissa asuminen tai ihan mitä ikinä.

Joko tämä jankkaus riittää? Onko tämä nyt siis kolmas VUOSI (360 päivää) tätä jankkausta?

Kyllä lapsillakin on kasvattajat, jotka opettaa käytöstapoja yms. Eikä anna lapsen vain tehdä kaikkea mikä häntä miellyttää. Ohjaavat ja opettavat.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa lastenkasvatus on vasta muutaman vuosikymmenen ajan ollut lasta kuuntelevaa ja lasta kunnioittavaa. Sitä ennen ei lapset saaneet kitistä turhasta ja vanhemmat päättivät, mikä on turhaa ja mikä ei. Vanhemmat olivat auktoriteettejä, joita lasten tuli kunnioittaa ja totella. Muistan omasta lapsuudestani 1960-luvulta, miten tylsää oli käydä vanhempien kanssa jossain kyläpaikoissa, kun lapset joutuivat istumaan hiljaa paikoillaan sohvannurkassa, kuuntelemaan tylsistyneenä aikuisten juttuja ja odottamaan, koska lähdetään kotiin. Aikuiset päättivät, koska lähdetään eikä lapsilla ollut siihen mitään sanomista. Lapset saivat näkyä, mutta eivät kuulua. Jos lapsi ei totellut, hän sai luunapin, tukkapöllyä tai selkäsaunan. 

Ehkäpä sun äitisi oma lapsuus on ollut samanlainen ja sen vuoksi hänellä ei ole ollut kykyä kasvattaa sinua toisin kuin hänet itsensä on kasvatettu? Ei ole ihan helppoa olla toistamatta lapsuudessa opittuja käyttäytymismalleja. 

Outoa, että hän sitten oikeutti itsensä kyllä oikomaan muita. Voisi kuvitella, että ois sitten sanonut, että "oikeassahan sä oot, mutta jos et näytä sitä, pääset tässä kohtaa helpommalla, koska olet lapsi, jota paskat ystäväni eivät arvosta, vaan he vaativat sinuanolemaan hiljaa, mutta heti kun olet isompi, niin anna palaa tyttö!" Miksi ei voinut sanoa sitten noin?

ap

Muiden oikominen oli siihen aikaan aikuisten oikeus. Lapsilla sellaista oikeutta ei ollut paitsi kavereiden keskuudessa. Siihen aikaan lasten välistä nahistelua ja kiusaamista pidettiin aivan normaalina. Sääntönä oli vain, että pienempiään ei saa kiusata. Ja tämä siis tarkoitti, että esim 10-vuotias ei saanut kiusata 4-vuotiasta. Ja sellainen fyysinen kiusaaminen, jossa toiselle tuli jokin haava tms, ei sallittu. Muuten esim töniminen, lumipesut yms oli ihan tavallista lasten keskuudessa eivätkä aikuiset puuttuneet siihen. 

Ei hän antanut mun lumipestä ketään! Enkä ois niin tehnytkään, mikä tarve mulla ois ollut olla niin ilkeä kellekään? Nimenomaan tähän kuului se, että minä en saanut olla myöskään kavereitteni kanssa eri mieltä. Minä siinä aina väärässä olin.

ap

Mun pointtini oli, että äitisi on eri sukupolvea kuin sinä. Siihen aikaan vanhemmat ihan oikeasti saivat määrätä, mitä lapset saavat tehdä ja mitä eivät saa. Olisin halunnut oppikoulun viidennen luokan eli keskikoulun jälkeen mennä ammattikouluun parturi-kampaajalinjalle. Äitini sanoi ei, sinä menet lukioon. Ja minä menin lukioon. Lapsena mua kiellettiin itkemästä (vaikka mulla oli paha mieli), koska itkuni aihe ei vanhempieni mielestä ollut sellainen, jota pitäisi itkeä. Koulussa luokkakaveri töni ja veti letistä johon opettaja vain totesi: "rakkaudesta se hevonenkin potkii". Olen aikuisena miettinyt näitä asioita ja antanut anteeksi, koska lapsuuteni aikuiset vain toimivat, kuten siihen aikaan oli tapana toimia. 

No et nyt ymmärrä mitään. Tässä on kyse aivan eri asioista. Manipuloinnista siihen, että olisit täysi hirviö, kun halusit sinne kampaajaksi.

ap

Kaikki, mitä olet lukuisissa ketjuissasi kertonut äitisi konkreettisesti tehneen, on ollut aivan samoja asioita kuin omat vanhempani tekivät aikoinaan. Autoritäärisen kasvatuksen tarkoituksena ei ollut vahvistaa lapsen itsetuntoa vaan pitää lapset "kurissa ja Herran nuhteessa". Suomalaisilla on jo monen sukupolven ajan ollut varsin huono itsetunto. Aiemmin hyvä itsetunto olisi tarkoittanut samaa kuin ylpeys ja sellainen nyt vaan ei ollut sopivaa. Piti olla ahkera, nöyrä ja kiitollinen kaikesta vähästäkin, mitä elämässään sattui saamaan. 

Ajat ovat muuttuneet ja sen vuoksi ymmärrän sua paremmin kuin haluat uskoakaan. Menneisyyttään ei kuitenkaan voi muuttaa, tulevaisuuttaan voi. Harmi, kun en enää muista yhden lukemani henkiseen hyvinvointiin liittyvän kirjan nimeä, mutta siinä opastettiin luopumaan itselle haitallisista asenteista, itselle haitallisista uskomuksista, itselle haitallisista tavoista ja itselle haitallisista ihmissuhteista. Vähän niinkuin henkisen puolen konmarittaminen. Kun noista oli luopunut, oli mahdollista päästä elämässä eteenpäin ja ennenkaikkea tulla elämäänsä tyytyväiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tälle AP:lle kannata antaa neuvoja. Ei hän niitä ota vastaan. Terapiassa hän on käynyt jo yli 20 vuotta ilman tuloksia ja pahaa oloaan hän purkaa tällä palstalla vuodesta toiseen.

Aina löytyy joku, joka ei ole aiemmin AP:n kirjoituksiin törmännyt ja keskustelu jatkuu.

Ja AP:n lapset ovat ilman äitiään, koska Ap ei kestänyt heitä.

En ole käynyt ja vaikka olisinkin, niin sehän kertoo ainoastaan terapian tasosta, ei minusta, etten ole apua saanut. Ja täällä olen purkanut kaksi vuotta.

ap

Eikä VIELÄKÄÄN kellot kilkata että kappas, käyttäydynpä sekopäisesti? KAKSI VUOTTA jankkausta. Siinä on 719 päivää liikaa.

S e k o p ä ä , siinä kaikki.

Kaksi vuotta on kylläkin 730 päivää. Ja siis en ole allerginen sekopäiselle käyttäytymiselle, koska tiedän, että sekin on monesti täysin normaali reaktio vallitseviin olosuhteisiin. Mutta sitähän sä et alkkiskodinnkasvattina tietenkään tajua. Kumma kyllä. Eikös ne alkkikset just koita vaikuttaa kaikessa kauhean normaaleilta, ettei kukaan vain epäilisi mitään? Ja alkoholismia on monenlaista, kaikessa ei juoda liikaa etanolia.

ap

Se että toinen vanhempi on alkkis, ei tee kodista alkkiskotia. Taloudellisista tarpeistani on aina huolehdittu loistavasti, vain henkinen puoli jäi uupumaan. Minkäs teet, se on menneisyyttäni. Enpä ainakaan jankuta netissä asioistani vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä paitsi kaikesta huolimatta elämässäni on ollut myös hyvää. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa, isä tienasi hyvin, äiti vähemmän, mutta kuitenkin. On käyty maapallon toisella puolella, on kierrelty pitkin Eurooppaa. On saatu aina kunnon ruokaa ja vaatteita. Ikinä ei ollut pulaa perusasioista, ikinä ei pihistelty ruokakaupassa. Se, että VANHEMMILLANI on omat ongelmansa, on ikävä fakta joka vaikutti minuun JA vaikuttaa loppuelämäni ajan. En silti jankuta päivästä toiseen palstalla, vaan elän elämääni.

Mihin tämä liittyy ja kuka tämän kirjoitti? Sekö, jonka isä oli alkkis? Sulla, olitpa nyt kuka vain, onkin ollut niin, että vanhemmillasi on olut ongelmia . Etkö tajua, miten paljon parempi tilanne se on siis ollut kuin heillä (meillä) on ollut, jotka olemme kärsineet vanhempiemme ongelmista, emmekä vain voineet karistaa niitä olkapäiltämme, että "harmi, ettet sä voi hyvin isä/äiti" ?

ap

Voi vitun sekopää. Mitä sinä tiedät minusta? Et yhtään mitään. Olen ollut masentunut ikuisuuden, miettinyt itsemurhaa miljoona kertaa (miettinyt, en suunnitellut), sekoillut syömisen kanssa, minulla on paniikkihäiriö ja lääkitys siihen, on ollut itsetunto-ongelmia... lista jatkuu. SILTI EN JAUHA TÄÄLLÄ PÄIVÄSTÄ TOISEEN, vaan elän elämääni.

Mutta päivästä toiseen käyt täällä haukkumassa muita. Niin, jokainen meistä valitsee oman lääkkeensä.

Päivästä toiseen? :DD Niin, siis tänään. Kas kun sattumoisin (ja valitettavasti) nuo sekopäiset jankkausketjusi näkyvät päivittäin myös minun etusivullani. Et nyt harhoissasi tätä ymmärrä, mutta ehkä joskus sitten.

Tuo en ollut minä, joka sinulle kommentoin, mutta siis voisithan sinä valita kivojen aiheidenkin ketjuja tai aloittaa itse aiheen vaikka lempiharrastuksestasi. Kukaan ei pakota sinua haukkumaan palstalla yhtään ketään, vaikka sellaisia ketjuja, joissa voisit niin tehdä, olisi nenäsi edessä. Viiniäkään ei ole pakko avata, vaikka pullo ois pöydällä. Eikä alkoon kävellä,,vaikka sellainen kunnassa on jne.

ap

Minulla on jääkaapissa viinapullo, ollut ties miten pitkään. En ikinä edes huomaa sitä siellä.

Joka ikinen päivä palstalla on sinun aloittamasi uusi jankkausketju, jonka yrität milloin milläkin naurettavalla tavalla naamioida tunnistamattomaksi. Olet niin sekaisin, ettet ymmärrä olevasi siinä erittäin huono. Kun äitijankkaus ei tuota tulosta, vaihtuu äiti KASVATTAJAKSI (kuolen tuolle yhä edelleen :DDD), ja sitten unohdat olevasi koira ja lipsut taas äitijankkaukseen. Ja noita jankkausketjuja en pääse millään keinolla pakoon palstaillessani.

Äitini on kasvattajani, mikä siinä on jotain niin naurettavaa? Vaikka hän olisi ollut maailman rakastavin äiti, hän olisi silti lisäksi kasvattaja, kuten parhaat vanhemmat ovatkin, mutta silloin hän olisi myös äiti. Ilmeisesti sinulla on lapsia, joita et ole välittänyt lainkaan kasvattaa ja nyt kiukuttaa, kun joku puhuu kasvatuksesta.

Enkä minä koita todellakaan naamioida ketjujani, vaan sen lisäksi, että tykkään joskus kilahdella palstalla, tykkään myös keskustella täysin tavallisista psykologisista aiheista vanhempiin (ja lapsiin) liittyen. Mä voin tehdä täällä ihan mitä mä tykkään, sananvapauden rajoissa, tiedäthän. Ja mä teen. Koska mä voin.

ap

Ei, vaan koska olet sekaisin ja harhainen. Minulla ei ole mitään lapsia koskaan ollutkaan, että hukkaan meni sekin yrityksesi. Koirilla on kasvattajat, ihmisillä vanhemmat. Alaikäisten kohdalla vanhemmista puhutaan huoltajina, koska kaikki eivät asu vanhempiensa kanssa, syystä tai toisesta. Oli se syy sitten orpous tai nuorisokodissa asuminen tai ihan mitä ikinä.

Joko tämä jankkaus riittää? Onko tämä nyt siis kolmas VUOSI (360 päivää) tätä jankkausta?

Sano yksikin harhani.

ap

Miksi kohtelit äitiäsi niin väärin ja epäoikeudenmukaisesti. Hän vain halusi parastasi ja antaa sinulle hyvät eväät elämään. Itsekkäästi kielsit häneltä mahdollisuuden nähdä lapsestaan tulevan onnellinen ihminen ja rakastettu yhteisönsä jäsen. Sen sijaan valitsit pahuuden ja vihantäyteisen juonittelun, jolla tuhosit hänet pala palalta. Kaikki mitä teit tähtäsi ainoastaan hänen loukkaamiseen ja surun aiheuttamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tälle AP:lle kannata antaa neuvoja. Ei hän niitä ota vastaan. Terapiassa hän on käynyt jo yli 20 vuotta ilman tuloksia ja pahaa oloaan hän purkaa tällä palstalla vuodesta toiseen.

Aina löytyy joku, joka ei ole aiemmin AP:n kirjoituksiin törmännyt ja keskustelu jatkuu.

Ja AP:n lapset ovat ilman äitiään, koska Ap ei kestänyt heitä.

En ole käynyt ja vaikka olisinkin, niin sehän kertoo ainoastaan terapian tasosta, ei minusta, etten ole apua saanut. Ja täällä olen purkanut kaksi vuotta.

ap

Eikä VIELÄKÄÄN kellot kilkata että kappas, käyttäydynpä sekopäisesti? KAKSI VUOTTA jankkausta. Siinä on 719 päivää liikaa.

S e k o p ä ä , siinä kaikki.

Kaksi vuotta on kylläkin 730 päivää. Ja siis en ole allerginen sekopäiselle käyttäytymiselle, koska tiedän, että sekin on monesti täysin normaali reaktio vallitseviin olosuhteisiin. Mutta sitähän sä et alkkiskodinnkasvattina tietenkään tajua. Kumma kyllä. Eikös ne alkkikset just koita vaikuttaa kaikessa kauhean normaaleilta, ettei kukaan vain epäilisi mitään? Ja alkoholismia on monenlaista, kaikessa ei juoda liikaa etanolia.

ap

Se että toinen vanhempi on alkkis, ei tee kodista alkkiskotia. Taloudellisista tarpeistani on aina huolehdittu loistavasti, vain henkinen puoli jäi uupumaan. Minkäs teet, se on menneisyyttäni. Enpä ainakaan jankuta netissä asioistani vuodesta toiseen.

No aivan sama sitten, ymmärsin niin, että toit itse sen esille, että oletpa kyllä kasvanut alkoholistiperheessä. Ei mua kiinnosta, oletko, vai etkö. Ja on minunkin taloudellisista tarpeistani huolehdittu, mutta samalla on myös kustu silmään raha-asioissa ja kun siitä syntyy usko että sinulle on varattu jotain parempaa tulevaisuuteen niin se on petetty ja paljon muuta.

ap

Minäkin joskus teininä ehkä luulin että kaiken voi vaan parantaa kun menee terapiaan mutta nämähän on sellaisia asioita että nämä ei parannu, ei siinä auta sekään että sekopääksi haukutaan. Alkoholistin lapsilla on helpompaa kun he voivat osoittaa konkreettisen syyn eli alkoholismin syyksi etteivät halua enää tavata vanhempiaan mutta minä en voi mitään yhtä selkeää syytä antaa kun joku kysyy. Ja monethan ei ymmärrä kuten tämä ketju osoittaa että on muitakin asioita kuin alkoholismi jotka voivat vahingoittaa psyykettä. Minun vanhemmat on täysin raittiita ja olen itsekin.

Ja siis ei vain se ole petetty, mitä tulevaisuudessa tapahtuu rahallisesti vaan pahinta oli se, että olit kiintyneempi sen uskon varassa tähän henkilöön ja sitten hän vain pettikin sinut siinä eikä kanna vastuutaan lupauksistaan.

ap