Mun itsetunto on murennettu sillä, että mun mielipiteet kiellettiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvattaja XD Ihan oikeasti, lopeta jo tuo jankkaus äidistäsi. En tiedä oletko huono trolli vai vain sekaisin päästäsi.

Niin? Eikö sinun äitisi ollut kasvattaja? Elit vain pellossa syöden sokeria ym paskaa? Heiluen kännissä ympäri kaupunkia ja äitisi vain katsellessa muualle?

ap

En tiedä mikä koira sinä olet, mutta minulla on vanhemmat, isä ja äiti. Voisitko nyt jo vihdoin lopettaa tuon naurettavan jankkauksen? Olet näköjään niin sekaisin päästäsi, ettet edes tajua nolaavasi itsesi tuolla jatkuvalla jauhamisella. Mene jauhamaan ammattilaiselle (jos kukaan jaksaa maksustakaan kuunnella tuota älytöntä sekoilusi...)

Niin, no vaikka sinulla olikin isä ja äiti, niin oletko niin rajoittunut, ettet käsitä, että kaikilla ei ollut? Jonkun äiti on ollut kasvattaja, miksi sinun pitää sitä pällisellä ja ihmetellä, kuin lehmän uutta porttia? Tajuatko edes, mihin se viittaa, ääliö? Et edes sitä tajua, ja tulet vain osoittamaan tietämättömyytesi tänne! Se viittaa rakkaudettomaan kasvattajaan ja ohjaajaan, ei äitiyteen. Mutta koita sinä toki päteä laittamalla mulle alentuvasti että "ai, mistä kasvattajasta sä ap oikein puhut, ootko vähän daiju?" En. Daiju olet sinä.

ap

Kuolen XDDD Olet nolo... Isäni on alkoholisti ja käyttänyt väkivaltaa minuun. Äiti on ollut ajoittain aivan kamala ämmä. Silti osaan seistä omilla jaloillani enkä jauha päivästä toiseen samasta asiasta palstalla. Jessus että olet pimeä.

Niin, jostain sullekin on tuo tarve tullut ylentää itseäsi mollaamalla muita. Kyllä se vaan vaikuttaa suuresti millaisissa oloissa on kasvanut.

Niin juuri, miten kehtaa!!!???

ap

Ai nyt harhailet jo sivupersoonasi kanssa... Ei hyvää päivää, missä modet? Ilmiannoin tämän jo.

Tyypillinen alkoholistien kanssa kasvaneen oikeutus: " uskomukseni siitä että toinen valehtelee saa harhaluuloni näyttämään tosiasioilta".

ap

Vierailija kirjoitti:

Sitä paitsi kaikesta huolimatta elämässäni on ollut myös hyvää. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa, isä tienasi hyvin, äiti vähemmän, mutta kuitenkin. On käyty maapallon toisella puolella, on kierrelty pitkin Eurooppaa. On saatu aina kunnon ruokaa ja vaatteita. Ikinä ei ollut pulaa perusasioista, ikinä ei pihistelty ruokakaupassa. Se, että VANHEMMILLANI on omat ongelmansa, on ikävä fakta joka vaikutti minuun JA vaikuttaa loppuelämäni ajan. En silti jankuta päivästä toiseen palstalla, vaan elän elämääni.

Mihin tämä liittyy ja kuka tämän kirjoitti? Sekö, jonka isä oli alkkis? Sulla, olitpa nyt kuka vain, onkin ollut niin, että vanhemmillasi on olut ongelmia . Etkö tajua, miten paljon parempi tilanne se on siis ollut kuin heillä (meillä) on ollut, jotka olemme kärsineet vanhempiemme ongelmista, emmekä vain voineet karistaa niitä olkapäiltämme, että "harmi, ettet sä voi hyvin isä/äiti" ?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mennyttä ei voi muuttaa. Olet jo tarpeeksi pohtinut mikä äidissäsi oli vikana ja vaikka lapsuuden kokemukset muokkaavat käyttäytymistämme, olet nyt itse vastuussa haluatko toistaa vahingollista käyttäytymistä (itseäsi ja perhettäsi kohtaan) vai pyrkiä eteenpäin.

Jos äidin tapoihin kasvattaa minua on sisältynyt ongelmia, niin miten kuvittelet minun ne jotenkin hoitavan pois päiväjärjestyksestä, varsinkaan tuosta vaan ja olevan onnellinen?

ap

KUKAAN EI OLE VÄITTÄNYT ETTÄ VOIT OLLA IKINÄ ONNELLINEN. SEKAISIN SINÄ OLET, HAKEUDU HOITOON. MUILLAKIN ON KAIKENLAISIA ASIOITA ELÄMÄSSÄÄN, MUTTA JOILLEKIN NIISTÄ EI VOI MITÄÄN JA THAT'S IT. FIKSUIMMAT JOPA KÄYVÄT AMMATTILAISELLA JAUHAMASSA EIVÄTKÄ JANKKAA NETISSÄ ÄIDISTÄÄN PÄIVÄSTÄ TOISEEN.

Kyllä on köyhä elämä sinulla, kun aamusi alkaa äitijankkauksella ja varmaan unesikin liittyvät äitiisi ja vain häneen. Äiti äiti äiti äiti. Oletko joku pikkulapsi? "Kun ÄITI sitä ja ÄITI tätä ja äiti äiti äiti, eikun ainiin KASVATTAJA, koska olen kapinen koira." Ei voi olla todellista... Hanki sisältöä elämääsi ja LOPETA tuo jankkaus.

Mä en ajattele, että "joillekin niistä ei voi mitään". Todellakin sille voi, että äitini satutti minua kun olin pieni, sen voi korjata. Että se ei enää vaikuta minuun.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä paitsi kaikesta huolimatta elämässäni on ollut myös hyvää. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa, isä tienasi hyvin, äiti vähemmän, mutta kuitenkin. On käyty maapallon toisella puolella, on kierrelty pitkin Eurooppaa. On saatu aina kunnon ruokaa ja vaatteita. Ikinä ei ollut pulaa perusasioista, ikinä ei pihistelty ruokakaupassa. Se, että VANHEMMILLANI on omat ongelmansa, on ikävä fakta joka vaikutti minuun JA vaikuttaa loppuelämäni ajan. En silti jankuta päivästä toiseen palstalla, vaan elän elämääni.

Mihin tämä liittyy ja kuka tämän kirjoitti? Sekö, jonka isä oli alkkis? Sulla, olitpa nyt kuka vain, onkin ollut niin, että vanhemmillasi on olut ongelmia . Etkö tajua, miten paljon parempi tilanne se on siis ollut kuin heillä (meillä) on ollut, jotka olemme kärsineet vanhempiemme ongelmista, emmekä vain voineet karistaa niitä olkapäiltämme, että "harmi, ettet sä voi hyvin isä/äiti" ?

ap

Voi vitun sekopää. Mitä sinä tiedät minusta? Et yhtään mitään. Olen ollut masentunut ikuisuuden, miettinyt itsemurhaa miljoona kertaa (miettinyt, en suunnitellut), sekoillut syömisen kanssa, minulla on paniikkihäiriö ja lääkitys siihen, on ollut itsetunto-ongelmia... lista jatkuu. SILTI EN JAUHA TÄÄLLÄ PÄIVÄSTÄ TOISEEN, vaan elän elämääni.

Luulen, että sun äiti oli hyvä ihminen. Sä et vaan kestänyt rajoja, loska suahan ei määräillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mennyttä ei voi muuttaa. Olet jo tarpeeksi pohtinut mikä äidissäsi oli vikana ja vaikka lapsuuden kokemukset muokkaavat käyttäytymistämme, olet nyt itse vastuussa haluatko toistaa vahingollista käyttäytymistä (itseäsi ja perhettäsi kohtaan) vai pyrkiä eteenpäin.

Sori nyt kun välistä puutun tähän mutta pakko sanoa että esimerkiksi itse olen ainakin pyrkinyt koko elämäni eteenpäin niin kuin monet muut. Mutta mitä enemmän olen asioita miettinyt niin sitä paremmin hahmotan kaiken mitä on tapahtunut ja mitä elämässäni on mennyt vikaan ja tämä taas auttaa nimenomaan kestämään niitä vastoinkäymisiä kun ymmärtää miksi niihin päädyttiin. Mutta ei se ole poistanut omaa vastuuta tai sitä että pyrin eteenpäin. Jotenkin ihmeellinen tuollainen ajatustapa että jos harrastaa itsereflektiota ja itsenäistä ns psykoterapiaa niin se ei olisi eteenpäin menoa ja kehitystä...

Eteenpäin menolla tarkoitin ettei jää pakkomielteisesti miettimään mennyttä (jota ei voi muuttaa). Tottakai takapakkiakin voi tulla, itseänikin välillä ärsyttää miten jotkut asiat ovat itselleni huomattavasti vaikeampia kuin ns. perus lapsuuden eläneille. Ap vaan on vuosia jankuttanut samasta asiasta eikä nää omassa käytöksessään mitään parantamisen varaa.

Alkoholisti vanhempana ei useinkaan murra lapsen omaa toiminnanohjausta siihen kuntoon että lapsi aikuisena mielellään vaan istuu sohvalla tai sängynreunalla ja varoo ettei tee liikettäkään väärin. Ainakin minun tuntemistani alkoholistien lapsista on tullut ihan perusduunareita jotka tulevat toimeen itse ja tekevät sellaista rehellistä suorittavaa työtä ja ovat aika ahkeria ja heille on justiin se oma toimeentulo tärkeää ja arvostavat tavallista työn tekoa. 

Vierailija kirjoitti:

Alkoholisti vanhempana ei useinkaan murra lapsen omaa toiminnanohjausta siihen kuntoon että lapsi aikuisena mielellään vaan istuu sohvalla tai sängynreunalla ja varoo ettei tee liikettäkään väärin. Ainakin minun tuntemistani alkoholistien lapsista on tullut ihan perusduunareita jotka tulevat toimeen itse ja tekevät sellaista rehellistä suorittavaa työtä ja ovat aika ahkeria ja heille on justiin se oma toimeentulo tärkeää ja arvostavat tavallista työn tekoa. 

Sinä olet varmaan taas ap:n sivupersoona. Et selkeästi tiedä yhtään mistä kirjoitat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholisti vanhempana ei useinkaan murra lapsen omaa toiminnanohjausta siihen kuntoon että lapsi aikuisena mielellään vaan istuu sohvalla tai sängynreunalla ja varoo ettei tee liikettäkään väärin. Ainakin minun tuntemistani alkoholistien lapsista on tullut ihan perusduunareita jotka tulevat toimeen itse ja tekevät sellaista rehellistä suorittavaa työtä ja ovat aika ahkeria ja heille on justiin se oma toimeentulo tärkeää ja arvostavat tavallista työn tekoa. 

Sinä olet varmaan taas ap:n sivupersoona. Et selkeästi tiedä yhtään mistä kirjoitat.

Minä en tiedä mitään, sinä tiedät kaiken kaikkien muiden elämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mennyttä ei voi muuttaa. Olet jo tarpeeksi pohtinut mikä äidissäsi oli vikana ja vaikka lapsuuden kokemukset muokkaavat käyttäytymistämme, olet nyt itse vastuussa haluatko toistaa vahingollista käyttäytymistä (itseäsi ja perhettäsi kohtaan) vai pyrkiä eteenpäin.

Sori nyt kun välistä puutun tähän mutta pakko sanoa että esimerkiksi itse olen ainakin pyrkinyt koko elämäni eteenpäin niin kuin monet muut. Mutta mitä enemmän olen asioita miettinyt niin sitä paremmin hahmotan kaiken mitä on tapahtunut ja mitä elämässäni on mennyt vikaan ja tämä taas auttaa nimenomaan kestämään niitä vastoinkäymisiä kun ymmärtää miksi niihin päädyttiin. Mutta ei se ole poistanut omaa vastuuta tai sitä että pyrin eteenpäin. Jotenkin ihmeellinen tuollainen ajatustapa että jos harrastaa itsereflektiota ja itsenäistä ns psykoterapiaa niin se ei olisi eteenpäin menoa ja kehitystä...

Eteenpäin menolla tarkoitin ettei jää pakkomielteisesti miettimään mennyttä (jota ei voi muuttaa). Tottakai takapakkiakin voi tulla, itseänikin välillä ärsyttää miten jotkut asiat ovat itselleni huomattavasti vaikeampia kuin ns. perus lapsuuden eläneille. Ap vaan on vuosia jankuttanut samasta asiasta eikä nää omassa käytöksessään mitään parantamisen varaa.

Niin en tätä ap:ta tunne, mutta tämä otsikko vaan pitää omalla kohdallani paikkansa ja kirjoitin omista kokemuksistani.

Miksi sinä "kivikissaäiti" vietätä päiväsi täällä netissä? Vaikka olet muuttanut kotoasi pois, voisit varmaan edes tavata lapsiasi. Ja vaikka väität, etteivät lapsesi kaipaa sinua, niin jokainen kyllä kaipaa tuossa iässä äitiään. Odota vain muutama vuosi, niin tuolla menolla lapsesi kirjoittavat täällä, kuinka heidän äitinsä hylkäsi heidät.

Outoja trolleja tässäkin ketjussa. Ei tarvitse lukea, jos aihe ei kiinnosta tai provosoi.

Ap, sua on kohdeltu kotona törkeästi ja vastuuttomasti. On hyvä miettiä ja kartoittaa, mitkä lapsuudessa tapahtuneet asiat on johtaneet mihinkin omassa käytöksessä, tunteissa, kokemuksissa, kehityksessä. Tietenkin jossain kohtaa miettiminen ei johda enää mihinkään, ja se on osattava lopulta laittaa myös poikki, mutta en usko, että ilman perusanalyysiä ja asioiden lopulta jonkinlaista hyväksymistä niistä pääsee eroonkaan.

Oon itse saanut samantyylistä kohtelua nuorena vanhemman ja vanhemman sisaruksen taholta. Oon jälkikäteen huomannut, että olin melko huoleton, sosiaalinen ja menevä ennen sen alkua (mulla on se tuuri, että mun varsinaisessa lapsuudessa tällaiset ongelmat ei olleet kovin hallitsevia, olosuhteet oli normaalimmat), mutta kun tällainen käytös alkoi, muutuin sulkeutuneeksi ja vakavaksi. Osittain tähän vaikutti sekin, että ne "sallitut" mielipiteet ei kuitenkaan olleet yhteisön hyväksymiä, mikä aiheutti sitten ristiriitaa entisestään...

Koko asia on vaikuttanut mun elämään todella paljon, ja oon todennut että se on suurin syy siihen, miksi mun elämä ei ole ollut ns. "normaalia". En ole oikeasti luonteeltani alistuva, mutta mun on todella vaikea olla erilaisissa tilanteissa reagoimatta niin, niin selkärangasta sellainen reagointitapa tulee. Ihmisellä on niin paljon enemmän käsityksiä päässään kuin vain ne tietoiset, ja koetuilla kokemuksilla on valtavasti vaikutusta siihen, millaisia käsityksiä ihan oikeasti kantaa päässään. Esim. "en ole arvokas ja siksi mun on alistuttava muiden tieltä, muu on täyttä typeryyttä ja häpeällistä" tms.

Tuntuu jollain tasolla uskomattomalta vuosia myöhemmin huomata, että ihmiset joihin on lapsena luottanut, on itse asiassa aiheuttaneet paljon tuskaa ja vaikeuksia, vaikka muuta on tietenkin teeskennelty ja teeskennellään. Edelleen se on jotain, johon toisinaan havahtuu, ja hetkeksi jää kysymys "tapahtuiko tää ihan oikeasti".

Neuvoja tähän tilanteeseen on vaikea antaa. Terapiasta voi olla hyötyä, netistäkin löytyy jonkinlaista materiaalia itseterapiaan, suosittelen kokeilemaan. Rakastavat ihmissuhteet on auttaneet ja rohkaisseet mua, mutta niitä ei tietenkään tosta vain taiota. Asioiden syy-seuraussuhteiden hahmottaminen on tärkeää. Sitten voi haastaa niitä aiemmin tiedostamattomia käsityksiään, ja toimia askel kerrallaan niiden vastaisesti, niin vaikeaa kuin se onkin. Aluksi se voi tuntua mahdottomalta ja lannistavalta, mutta pidemmän ajan kuluessa huomaa, että edistystä aiempaan on oikeasti tapahtunut. Yritän myös kovasti keskittyä elämän hyviin puoliin. Omilla ajatuksillaan voi kuitenkin paljon hallita sitä, mitä elämä on just nyt ja tässä, ja niihin voi tällä hetkellä vain itse vaikuttaa.

Kuitenkin todellisuus on myös se, että tietenkään tämä ei lopulta ole ollenkaan pahinta, mitä ihmisille tässä elämässä voi käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä paitsi kaikesta huolimatta elämässäni on ollut myös hyvää. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa, isä tienasi hyvin, äiti vähemmän, mutta kuitenkin. On käyty maapallon toisella puolella, on kierrelty pitkin Eurooppaa. On saatu aina kunnon ruokaa ja vaatteita. Ikinä ei ollut pulaa perusasioista, ikinä ei pihistelty ruokakaupassa. Se, että VANHEMMILLANI on omat ongelmansa, on ikävä fakta joka vaikutti minuun JA vaikuttaa loppuelämäni ajan. En silti jankuta päivästä toiseen palstalla, vaan elän elämääni.

Mihin tämä liittyy ja kuka tämän kirjoitti? Sekö, jonka isä oli alkkis? Sulla, olitpa nyt kuka vain, onkin ollut niin, että vanhemmillasi on olut ongelmia . Etkö tajua, miten paljon parempi tilanne se on siis ollut kuin heillä (meillä) on ollut, jotka olemme kärsineet vanhempiemme ongelmista, emmekä vain voineet karistaa niitä olkapäiltämme, että "harmi, ettet sä voi hyvin isä/äiti" ?

ap

Voi vitun sekopää. Mitä sinä tiedät minusta? Et yhtään mitään. Olen ollut masentunut ikuisuuden, miettinyt itsemurhaa miljoona kertaa (miettinyt, en suunnitellut), sekoillut syömisen kanssa, minulla on paniikkihäiriö ja lääkitys siihen, on ollut itsetunto-ongelmia... lista jatkuu. SILTI EN JAUHA TÄÄLLÄ PÄIVÄSTÄ TOISEEN, vaan elän elämääni.

Mutta päivästä toiseen käyt täällä haukkumassa muita. Niin, jokainen meistä valitsee oman lääkkeensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mennyttä ei voi muuttaa. Olet jo tarpeeksi pohtinut mikä äidissäsi oli vikana ja vaikka lapsuuden kokemukset muokkaavat käyttäytymistämme, olet nyt itse vastuussa haluatko toistaa vahingollista käyttäytymistä (itseäsi ja perhettäsi kohtaan) vai pyrkiä eteenpäin.

Sori nyt kun välistä puutun tähän mutta pakko sanoa että esimerkiksi itse olen ainakin pyrkinyt koko elämäni eteenpäin niin kuin monet muut. Mutta mitä enemmän olen asioita miettinyt niin sitä paremmin hahmotan kaiken mitä on tapahtunut ja mitä elämässäni on mennyt vikaan ja tämä taas auttaa nimenomaan kestämään niitä vastoinkäymisiä kun ymmärtää miksi niihin päädyttiin. Mutta ei se ole poistanut omaa vastuuta tai sitä että pyrin eteenpäin. Jotenkin ihmeellinen tuollainen ajatustapa että jos harrastaa itsereflektiota ja itsenäistä ns psykoterapiaa niin se ei olisi eteenpäin menoa ja kehitystä...

Tämän ketjun aloittaja ei harrasta itsereflektiota eikä pyri millään tavalla pääsemään eteenpäin. Päinvastoin, hän oikeuttaa itselleen huonon käytöksen esim. omia lapsiaan kohtaan siksi, että häntä on kohdeltu huonosti lapsuudessaan. Hän on häijy miehelleen ihan suotta, eikä katso että hänen pitäisi käyttäytyä tätä kohtaan toisinkaan.

Ap on tällä palstalla valittanut näitä samoja juttuja pitkissä viestiketjuissaan toistuvasti jo useita vuosia. Ja hänelle on nimenomaan erittäin leimallista täydellinen itsereflektion puuttuminen ja kykenemättömyys nähdä omaa vastuutaan missään asiassa, edes sellaisessa mikä ei liity hänen äitiinsä. Hän on sitä mieltä, että hänellä on oikeus kohdella läheisiään kuin saastaa, ei hänen tarvitse olla kiltti kenellekään, koska hänenkään äitinsä ei ollut hänelle kiltti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä paitsi kaikesta huolimatta elämässäni on ollut myös hyvää. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa, isä tienasi hyvin, äiti vähemmän, mutta kuitenkin. On käyty maapallon toisella puolella, on kierrelty pitkin Eurooppaa. On saatu aina kunnon ruokaa ja vaatteita. Ikinä ei ollut pulaa perusasioista, ikinä ei pihistelty ruokakaupassa. Se, että VANHEMMILLANI on omat ongelmansa, on ikävä fakta joka vaikutti minuun JA vaikuttaa loppuelämäni ajan. En silti jankuta päivästä toiseen palstalla, vaan elän elämääni.

Mihin tämä liittyy ja kuka tämän kirjoitti? Sekö, jonka isä oli alkkis? Sulla, olitpa nyt kuka vain, onkin ollut niin, että vanhemmillasi on olut ongelmia . Etkö tajua, miten paljon parempi tilanne se on siis ollut kuin heillä (meillä) on ollut, jotka olemme kärsineet vanhempiemme ongelmista, emmekä vain voineet karistaa niitä olkapäiltämme, että "harmi, ettet sä voi hyvin isä/äiti" ?

ap

Voi vitun sekopää. Mitä sinä tiedät minusta? Et yhtään mitään. Olen ollut masentunut ikuisuuden, miettinyt itsemurhaa miljoona kertaa (miettinyt, en suunnitellut), sekoillut syömisen kanssa, minulla on paniikkihäiriö ja lääkitys siihen, on ollut itsetunto-ongelmia... lista jatkuu. SILTI EN JAUHA TÄÄLLÄ PÄIVÄSTÄ TOISEEN, vaan elän elämääni.

No on minunkin elämässäni ollut paljon hyvää, mutta se ei mulle riitä. Jos se riittää sinulle, niin älä mulle huuda ja minua hauku.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mennyttä ei voi muuttaa. Olet jo tarpeeksi pohtinut mikä äidissäsi oli vikana ja vaikka lapsuuden kokemukset muokkaavat käyttäytymistämme, olet nyt itse vastuussa haluatko toistaa vahingollista käyttäytymistä (itseäsi ja perhettäsi kohtaan) vai pyrkiä eteenpäin.

Sori nyt kun välistä puutun tähän mutta pakko sanoa että esimerkiksi itse olen ainakin pyrkinyt koko elämäni eteenpäin niin kuin monet muut. Mutta mitä enemmän olen asioita miettinyt niin sitä paremmin hahmotan kaiken mitä on tapahtunut ja mitä elämässäni on mennyt vikaan ja tämä taas auttaa nimenomaan kestämään niitä vastoinkäymisiä kun ymmärtää miksi niihin päädyttiin. Mutta ei se ole poistanut omaa vastuuta tai sitä että pyrin eteenpäin. Jotenkin ihmeellinen tuollainen ajatustapa että jos harrastaa itsereflektiota ja itsenäistä ns psykoterapiaa niin se ei olisi eteenpäin menoa ja kehitystä...

Tämän ketjun aloittaja ei harrasta itsereflektiota eikä pyri millään tavalla pääsemään eteenpäin. Päinvastoin, hän oikeuttaa itselleen huonon käytöksen esim. omia lapsiaan kohtaan siksi, että häntä on kohdeltu huonosti lapsuudessaan. Hän on häijy miehelleen ihan suotta, eikä katso että hänen pitäisi käyttäytyä tätä kohtaan toisinkaan.

Ap on tällä palstalla valittanut näitä samoja juttuja pitkissä viestiketjuissaan toistuvasti jo useita vuosia. Ja hänelle on nimenomaan erittäin leimallista täydellinen itsereflektion puuttuminen ja kykenemättömyys nähdä omaa vastuutaan missään asiassa, edes sellaisessa mikä ei liity hänen äitiinsä. Hän on sitä mieltä, että hänellä on oikeus kohdella läheisiään kuin saastaa, ei hänen tarvitse olla kiltti kenellekään, koska hänenkään äitinsä ei ollut hänelle kiltti.

Miten niin ei ole kysymys itsereflektiosta? Minun mieheni on mokaillut ja sen takia minä olen ollut häijy hänelle. Ei ehkä maailman viisainta, mutta so? Ei se miehen mokailukaan ole sitä ollut. Ja erittäin mielelläni en olisi häijy, jos toinen mokaa, mutta kun ei vain pysty vaan silittämään toisen päätä silloin, kun suuttuu.

ap

Ei tälle AP:lle kannata antaa neuvoja. Ei hän niitä ota vastaan. Terapiassa hän on käynyt jo yli 20 vuotta ilman tuloksia ja pahaa oloaan hän purkaa tällä palstalla vuodesta toiseen.

Aina löytyy joku, joka ei ole aiemmin AP:n kirjoituksiin törmännyt ja keskustelu jatkuu.

Ja AP:n lapset ovat ilman äitiään, koska Ap ei kestänyt heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä paitsi kaikesta huolimatta elämässäni on ollut myös hyvää. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa, isä tienasi hyvin, äiti vähemmän, mutta kuitenkin. On käyty maapallon toisella puolella, on kierrelty pitkin Eurooppaa. On saatu aina kunnon ruokaa ja vaatteita. Ikinä ei ollut pulaa perusasioista, ikinä ei pihistelty ruokakaupassa. Se, että VANHEMMILLANI on omat ongelmansa, on ikävä fakta joka vaikutti minuun JA vaikuttaa loppuelämäni ajan. En silti jankuta päivästä toiseen palstalla, vaan elän elämääni.

Mihin tämä liittyy ja kuka tämän kirjoitti? Sekö, jonka isä oli alkkis? Sulla, olitpa nyt kuka vain, onkin ollut niin, että vanhemmillasi on olut ongelmia . Etkö tajua, miten paljon parempi tilanne se on siis ollut kuin heillä (meillä) on ollut, jotka olemme kärsineet vanhempiemme ongelmista, emmekä vain voineet karistaa niitä olkapäiltämme, että "harmi, ettet sä voi hyvin isä/äiti" ?

ap

Voi vitun sekopää. Mitä sinä tiedät minusta? Et yhtään mitään. Olen ollut masentunut ikuisuuden, miettinyt itsemurhaa miljoona kertaa (miettinyt, en suunnitellut), sekoillut syömisen kanssa, minulla on paniikkihäiriö ja lääkitys siihen, on ollut itsetunto-ongelmia... lista jatkuu. SILTI EN JAUHA TÄÄLLÄ PÄIVÄSTÄ TOISEEN, vaan elän elämääni.

Mutta päivästä toiseen käyt täällä haukkumassa muita. Niin, jokainen meistä valitsee oman lääkkeensä.

Hyvä pointti. Minä ainakin koen meneväni eteenpäin pohdiskeluillani, mutta minne sellainen, joka ne käy moittimassa menee? Ei minnekään. Hän se rypee siinä, missä on. Ja saa rypeä, mun puolesta, mutta pannuun ottaa, että pitää minua haukkua.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä paitsi kaikesta huolimatta elämässäni on ollut myös hyvää. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa, isä tienasi hyvin, äiti vähemmän, mutta kuitenkin. On käyty maapallon toisella puolella, on kierrelty pitkin Eurooppaa. On saatu aina kunnon ruokaa ja vaatteita. Ikinä ei ollut pulaa perusasioista, ikinä ei pihistelty ruokakaupassa. Se, että VANHEMMILLANI on omat ongelmansa, on ikävä fakta joka vaikutti minuun JA vaikuttaa loppuelämäni ajan. En silti jankuta päivästä toiseen palstalla, vaan elän elämääni.

Mihin tämä liittyy ja kuka tämän kirjoitti? Sekö, jonka isä oli alkkis? Sulla, olitpa nyt kuka vain, onkin ollut niin, että vanhemmillasi on olut ongelmia . Etkö tajua, miten paljon parempi tilanne se on siis ollut kuin heillä (meillä) on ollut, jotka olemme kärsineet vanhempiemme ongelmista, emmekä vain voineet karistaa niitä olkapäiltämme, että "harmi, ettet sä voi hyvin isä/äiti" ?

ap

Voi vitun sekopää. Mitä sinä tiedät minusta? Et yhtään mitään. Olen ollut masentunut ikuisuuden, miettinyt itsemurhaa miljoona kertaa (miettinyt, en suunnitellut), sekoillut syömisen kanssa, minulla on paniikkihäiriö ja lääkitys siihen, on ollut itsetunto-ongelmia... lista jatkuu. SILTI EN JAUHA TÄÄLLÄ PÄIVÄSTÄ TOISEEN, vaan elän elämääni.

Mutta päivästä toiseen käyt täällä haukkumassa muita. Niin, jokainen meistä valitsee oman lääkkeensä.

Päivästä toiseen? :DD Niin, siis tänään. Kas kun sattumoisin (ja valitettavasti) nuo sekopäiset jankkausketjusi näkyvät päivittäin myös minun etusivullani. Et nyt harhoissasi tätä ymmärrä, mutta ehkä joskus sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä paitsi kaikesta huolimatta elämässäni on ollut myös hyvää. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni omakotitalossa, isä tienasi hyvin, äiti vähemmän, mutta kuitenkin. On käyty maapallon toisella puolella, on kierrelty pitkin Eurooppaa. On saatu aina kunnon ruokaa ja vaatteita. Ikinä ei ollut pulaa perusasioista, ikinä ei pihistelty ruokakaupassa. Se, että VANHEMMILLANI on omat ongelmansa, on ikävä fakta joka vaikutti minuun JA vaikuttaa loppuelämäni ajan. En silti jankuta päivästä toiseen palstalla, vaan elän elämääni.

Mihin tämä liittyy ja kuka tämän kirjoitti? Sekö, jonka isä oli alkkis? Sulla, olitpa nyt kuka vain, onkin ollut niin, että vanhemmillasi on olut ongelmia . Etkö tajua, miten paljon parempi tilanne se on siis ollut kuin heillä (meillä) on ollut, jotka olemme kärsineet vanhempiemme ongelmista, emmekä vain voineet karistaa niitä olkapäiltämme, että "harmi, ettet sä voi hyvin isä/äiti" ?

ap

Voi vitun sekopää. Mitä sinä tiedät minusta? Et yhtään mitään. Olen ollut masentunut ikuisuuden, miettinyt itsemurhaa miljoona kertaa (miettinyt, en suunnitellut), sekoillut syömisen kanssa, minulla on paniikkihäiriö ja lääkitys siihen, on ollut itsetunto-ongelmia... lista jatkuu. SILTI EN JAUHA TÄÄLLÄ PÄIVÄSTÄ TOISEEN, vaan elän elämääni.

Mutta päivästä toiseen käyt täällä haukkumassa muita. Niin, jokainen meistä valitsee oman lääkkeensä.

Hyvä pointti. Minä ainakin koen meneväni eteenpäin pohdiskeluillani, mutta minne sellainen, joka ne käy moittimassa menee? Ei minnekään. Hän se rypee siinä, missä on. Ja saa rypeä, mun puolesta, mutta pannuun ottaa, että pitää minua haukkua.

ap

Ai taasko keskustelet itsesi kanssa.