Lue keskustelun säännöt.
Mun itsetunto on murennettu sillä, että mun mielipiteet kiellettiin
03.10.2017 |
Siis ne kiellettiin, jos ne menivät ristiriitaan kasvattajani näkemysten kanssa. Ja voin sanoa, että hän oli erittäin ahdasmielinen ja yksiniitinen ihminen. Mutta hän opetti minulle, että minä olen pahaa mieltä, jos olin eri mieltä kuin hän. Vaikka en minä mitään pahaa halunnut, ei, useimmiten minä en esimerkiksi halunnut, että minä saan kärsiä jostakin ja olin siksi jotakin mieltä. Onko kellään samanlaisia kokemuksia?
Että esimerkiksi kaikki, mitä kavereilla tai naapureilla on, on paljon arvokkaampaa, kuin se, miten sinä ajattelit? Enkä siis tarkoita, etteikö toisia ihmisiä ja naapureita voisi tai sopisi arvostaa, ei, sehän on vain hieno ominaisuus, mutta kun ne asetettiin sen, mitä minä olin, yläpuolelle. Aina. Oli kysymys ihan mistä tahansa asiasta, niin se saatiin väännettyä niin, että minä halusin muille pahaa. Jos minä valitin naapureiden melusta, niin heidän pitää antaa elää. Mutta jos he valittivat minun melustani, niin olin törkeä röyhkimys, joka ei osaa käyttäytyä, ja häiritsee muita. Itsetunto siinä mureni.
Kommentit (283)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jännä..
Mut meillä tytöllä jolla siis muutoin kaikki ok, niin nää mielen koukerot ( joku sairaus) tulee esille ihan arkisissa tilanteissa, joissa siis joku muu ( terve ihminen, lapsi) suhtautuisi asiaan ihan toisella tavalla.
Heppa sairas= hän kärsii koska ei voi ratsastaa
Hän puree veljeään ja joutuu jäähylle= häntä kohdellaan väärin ( eikä siis mitään merkkiä siitä että ymmärtäisi toista sattuneen)
Kissa puraisee kun hän roikkuu kiinni= kissa on hänelle tuhma
Häntä moititaan ruoalla sotkemisesta= muut ovat epäreiluja
Hänen pitää muiden sisarusten kanssa kerätä lelut, tai vaikka omat värityksensä pois ruoan tieltä= kauhea kirkuminen ja itku ja taas esiin nousee kuinka epäreilua elämä on.Miksi hän puri veljeään? Siis vaikka näennäisesti syy olisi jokin niin miksi hänen toimintatavassaan on tarve satuttaa? Sille on syy, te ette vain ole sitä ymmärtäneet. Se on tavallaan inhimillistä, muta sitten sinä pilaat hänen loppuelämänsä, mikäli syytät kaikesta ja narsistiksi. Anna olla.
apNiin, alkoiko sullakin tämä tälläisellä epäreilulla käytöksellä muilta?
Kukaan ei ikinä ymmärtänyt? Vaikka kiukuttelit ja satutit muita, oli syy aina muissa?En ole ap mutta minähän olen ollut ihan ylikiltti lapsesta asti. Hiljainen ja helppo. Välillä äiti puhuu tästä, välillä hän kertoo vaikeuksistamme mutta ei osaa nimetä mitään mitä olisin koskaan tehnyt väärin. Siinä isompana tapasin tosi vähän ketään koulun ulkopuolella. Kerran olin kylässä kaverilla ja äiti tiesi tämän mutta en vastannut heti puhelimeen kun soitti. Kuitenkin kotiinhan minä tulin tosi aikaisin varmaan tyyliin viideltä tai seitsemältä (olin 15) ja tästä hän veti aivan kauheat kilarit kun en ollut sillä sekunnilla vastannut kun hän haluaa. Näin minä olin hänestä äärimmäisen hankala. Vaikka tosiaan äärimmäisen harvoin kävin missään.
Ja sinä olet hyvin nuori, jos sinulla puhelin ollut mukana.
Ymmärrätkö lainkaan, mitä kärsimystä ap on aiheuttanut perheelleen??
Sinä et liity tähän mitenkään.
En nyt sanoisi että minä mikään hyvin nuori enää olen, ihan aikuinen minä olen. En minä enää saa mitään anteeksi nuoruuteen vedoten. Ja siis tämä ketju on varmaan ihan avoin kaikille puhua tästä AIHEESTA ei tässä nyt puhuta ap:n lapsista, niistä minäen tiedä mitään eikä ole mitään takeita siitä tuleeko minunkaan lapsista millaisia tällä taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä ap haet näiltä kirjoituksiltasi? Mitä sä haluaisit, että sulle vastattaisiin? Mikä saisi sut lopettamaan nämä loputtomat jutut? Mitä pitäisi tapahtua, että voisit unohtaa nuo jutut ja jatkaa vain? Vai ajattelitko vielä 20 vuoden kuluttua jauhaa näitä juttuja, niin kauan, kun henki pihisee?
Varmaan jotain voimaantumista.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä ap haet näiltä kirjoituksiltasi? Mitä sä haluaisit, että sulle vastattaisiin? Mikä saisi sut lopettamaan nämä loputtomat jutut? Mitä pitäisi tapahtua, että voisit unohtaa nuo jutut ja jatkaa vain? Vai ajattelitko vielä 20 vuoden kuluttua jauhaa näitä juttuja, niin kauan, kun henki pihisee?
Ja puran pahaa oloani tässä myös. Ellei olisi av, olisin soittanut äidille, ja kertonut hänelle, mitä mä ajattelen siitä, etten mä ikinä lapsena saanut olla eri mieltä vertaistenikaan seurassa ja olla silti hyväksytty ihminen, ja mitä se on tehnyt minun elämälleni.
ap
Että siellä se mun äitsykkä saa nyt sitten ihan rauhassa elellä, ja porskuttaa.
ap
Isäni itsekkyyttä minun on vaikea tajuta, lapsihan suostuu myös jäämään vanhemman tarpeiden jälkeen kakkoseksi, kun ei mistään muusta tiedä. Lisäksi tiesin, ettei isänkään nuoruus ollut mennyt sillä lailla, että isä itse ois saanut kaikkea, mikä ois tukenut häntä ja surin sitä, mutta mitä mä sille mahdoin. Siksi isä sai sitten synninpäästön olla millainen on. Isä ei ainakaan syyttänyt minua siitä, että on itsekäs. Äidin mielestä se, että hän on epäreilu oli minun vikani. Näin isän pinnan alle, että siellä on hyväsydäminen ihminen, joka ei vain osaa. Äidistä tätä nyt ei tosiaankaan nähnyt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tätä sairasta jankuttajatrollia jo saada pois palstalta? Älkää vastatko sille!!
Minä en kyllä nähnyt isää edes itsekkäänä pienenä, se on varmaan huono asia. Äiti ei osannut suojella siltä minua. Ei, koska äidillä taas oli omia ongelmia, joiden läpi ei nähnyt minua. Hän välitti vain siitä, että annan ulospäin normaalin ja tavallisen kuvan. Hän häpesi kaikkien ongelmien näkymistä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö tätä sairasta jankuttajatrollia jo saada pois palstalta? Älkää vastatko sille!!
Opettele ignooraamaan ihmiset, jotka sinua häiritsevät.
ap
Minäkin oisin vain halunnut, että äiti ois rakastanut minua. Siksi suutuin, kun hän kohteli minua satuttaen. Jos minä en olisi välittänyt äidistäni, niin tuskinpa minä olisin suuttunut. Mutta äitihän uhkasi kiintymyssuhdettamme tekemällä väärin minua kohtaanja olemalla sitten kuulematta minua ja ymmärtämättä minua, että satutti minua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kumma, ettei äiti ole koskaan tajunnut tuota. Ja ollut, että ihanaa kun suutuit, etkä vain uskonut, että äiti on kauhea ja alkanut etääntymään.
ap
AV ei korvaa terapiaa. Sinun olisi syytä hakea terapeutti itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AV ei korvaa terapiaa. Sinun olisi syytä hakea terapeutti itsellesi.
No ei :( Onneksi mulla onkin terapeutti! Tarttisin sitä vaan 2 x viikossa, se on nyt hiukan liian harvoin. Mutta parempi sekin kuin ilman. Tunneissa tulee 6 x kk. Sais olla 8x...
ap
Mut on kyl silleen parempi fiilis että erotan nyt sen, että olinkin vain eri mieltä, en väärässä, kun äiti syytti minua lapsena kaikenlaisesta esim. Vaikka kavereiden kanssa olevista jutuista. Mietin, että oonko mä tosiaan niin kauhea, kuin mun äiti sanoo? Ja mikään ei sitten oikein tukenut muuta, kun kyseessä kerran oli erimielisyys kaverin kanssa, niin ei kai se kaveri nyt tule sanomaan, että hei oot sä siis kyllä tosi mahtava tyyppi. Äidistä minä saatoin pitää tätä todisteena siitä, että olin ilkeä. Vaikka se ei ole ilkeyttä, ettei jaksa tyydytellä jonkun kävelijän kävelyntarvetta, jos itse ei tykkää kävellä yhtä paljon.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tollanen mutsi.
Meillä on suvussa älykäitä ihisiä. Mullakin on aivokapasiteettia paljon, mutta se on ollut vähän käytössä ja siksi rappeutunut ja mieli hyvin melankolinen nykyään.
Oon mä yliopistosta valmistunut ja idearikas idealisti, jolla hyviä ideoita parantaa tätä yhteiskuntaa..
MUTTA äitini latisti minut aikoinaan niin, että se varjo on seurannut minua kaikki vuodet. En saa kerättyä hyvien tyyppien joukkoa joiden kanssa parantaa maailmaa.
Oonkin päättänyt kuolla, koska olen tällainen päähän potkittava luuseri kakara, siis kohta keski-ikäinen aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jännä..
Mut meillä tytöllä jolla siis muutoin kaikki ok, niin nää mielen koukerot ( joku sairaus) tulee esille ihan arkisissa tilanteissa, joissa siis joku muu ( terve ihminen, lapsi) suhtautuisi asiaan ihan toisella tavalla.
Heppa sairas= hän kärsii koska ei voi ratsastaa
Hän puree veljeään ja joutuu jäähylle= häntä kohdellaan väärin ( eikä siis mitään merkkiä siitä että ymmärtäisi toista sattuneen)
Kissa puraisee kun hän roikkuu kiinni= kissa on hänelle tuhma
Häntä moititaan ruoalla sotkemisesta= muut ovat epäreiluja
Hänen pitää muiden sisarusten kanssa kerätä lelut, tai vaikka omat värityksensä pois ruoan tieltä= kauhea kirkuminen ja itku ja taas esiin nousee kuinka epäreilua elämä on.Miksi hän puri veljeään? Siis vaikka näennäisesti syy olisi jokin niin miksi hänen toimintatavassaan on tarve satuttaa? Sille on syy, te ette vain ole sitä ymmärtäneet. Se on tavallaan inhimillistä, muta sitten sinä pilaat hänen loppuelämänsä, mikäli syytät kaikesta ja narsistiksi. Anna olla.
apNiin, alkoiko sullakin tämä tälläisellä epäreilulla käytöksellä muilta?
Kukaan ei ikinä ymmärtänyt? Vaikka kiukuttelit ja satutit muita, oli syy aina muissa?En ole ap mutta minähän olen ollut ihan ylikiltti lapsesta asti. Hiljainen ja helppo. Välillä äiti puhuu tästä, välillä hän kertoo vaikeuksistamme mutta ei osaa nimetä mitään mitä olisin koskaan tehnyt väärin. Siinä isompana tapasin tosi vähän ketään koulun ulkopuolella. Kerran olin kylässä kaverilla ja äiti tiesi tämän mutta en vastannut heti puhelimeen kun soitti. Kuitenkin kotiinhan minä tulin tosi aikaisin varmaan tyyliin viideltä tai seitsemältä (olin 15) ja tästä hän veti aivan kauheat kilarit kun en ollut sillä sekunnilla vastannut kun hän haluaa. Näin minä olin hänestä äärimmäisen hankala. Vaikka tosiaan äärimmäisen harvoin kävin missään.
Ja sinä olet hyvin nuori, jos sinulla puhelin ollut mukana.
Ymmärrätkö lainkaan, mitä kärsimystä ap on aiheuttanut perheelleen??
Sinä et liity tähän mitenkään.
En nyt sanoisi että minä mikään hyvin nuori enää olen, ihan aikuinen minä olen. En minä enää saa mitään anteeksi nuoruuteen vedoten. Ja siis tämä ketju on varmaan ihan avoin kaikille puhua tästä AIHEESTA ei tässä nyt puhuta ap:n lapsista, niistä minäen tiedä mitään eikä ole mitään takeita siitä tuleeko minunkaan lapsista millaisia tällä taustalla.
Sitten ymmärrät olla antamatta ap.n kaltaiselle hirvittävälle ihmiselle yhtään kokemusta siitä, että joku ymmärtää hänen kieroutunutta ja sairasta ajatusmaailmaansa, jollet sitten itse ole yhtä sairas.
Kaikki nuo, mitä ap kirjoittelee, on hänen sairaan mielensä tuotosta.
Ja sitten se kävelijä sanoi minusta ikäviä asioita niin äiti sanoi, että ei kannata välittää, oikeuttaen siinäkin sen ihmisen pahoittamaan minun mieleni sillä, että hänellä on oikeus mielipiteisiinsä.
Tietenkin on, mutta minä en saanut sanoa, että niillä loukkaa minua, koska olin se rettelöitsijä ja suutun "aivan turhista asioista".
ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tollanen mutsi.
Meillä on suvussa älykäitä ihisiä. Mullakin on aivokapasiteettia paljon, mutta se on ollut vähän käytössä ja siksi rappeutunut ja mieli hyvin melankolinen nykyään.
Oon mä yliopistosta valmistunut ja idearikas idealisti, jolla hyviä ideoita parantaa tätä yhteiskuntaa..
MUTTA äitini latisti minut aikoinaan niin, että se varjo on seurannut minua kaikki vuodet. En saa kerättyä hyvien tyyppien joukkoa joiden kanssa parantaa maailmaa.
Oonkin päättänyt kuolla, koska olen tällainen päähän potkittava luuseri kakara, siis kohta keski-ikäinen aikuinen.
Mä koen vähän samoin. Jos ei olisi isoäitiäni, toi ois minä. Jo menneessä aikamuodossa. Et halua kuolla, haluaisit elää elämän, jossa ois arvoa. Mä niin tiedän.
ap
Muistinmenetys olis parasta mitä ap:lle voisi tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Mut on kyl silleen parempi fiilis että erotan nyt sen, että olinkin vain eri mieltä, en väärässä, kun äiti syytti minua lapsena kaikenlaisesta esim. Vaikka kavereiden kanssa olevista jutuista. Mietin, että oonko mä tosiaan niin kauhea, kuin mun äiti sanoo? Ja mikään ei sitten oikein tukenut muuta, kun kyseessä kerran oli erimielisyys kaverin kanssa, niin ei kai se kaveri nyt tule sanomaan, että hei oot sä siis kyllä tosi mahtava tyyppi. Äidistä minä saatoin pitää tätä todisteena siitä, että olin ilkeä. Vaikka se ei ole ilkeyttä, ettei jaksa tyydytellä jonkun kävelijän kävelyntarvetta, jos itse ei tykkää kävellä yhtä paljon.
ap
Tai sitten sun äiti koitti kasvattaa kierosta mielestä kunnollista ihmistä.
Teikäläiset kun ei vaan huomaa mitään muuta maailmaa tai muita ihmisiä kuin itsensä.. Siksi sun äiti(kin) vaikuttaa sinusta epäreilulta. Teille kun kaikki kritiikki ja kasvatus on sen sairaan mielen ulottumattomissa.
Isäsi luovutti suhteesi. Jotkut ei vaan jaksa, kun viisaana huomaavat ettei teille voi mitään, tuo vamma kun on parantumaton.
Ikävää vaan että sä sait rääkätä miehesi ja lapsesi loppuun.
Mikä tilanne on siis heidän suhteen, onko päässeet susta eroon?
Mitä sä ap haet näiltä kirjoituksiltasi? Mitä sä haluaisit, että sulle vastattaisiin? Mikä saisi sut lopettamaan nämä loputtomat jutut? Mitä pitäisi tapahtua, että voisit unohtaa nuo jutut ja jatkaa vain? Vai ajattelitko vielä 20 vuoden kuluttua jauhaa näitä juttuja, niin kauan, kun henki pihisee?