Lue keskustelun säännöt.
Mun itsetunto on murennettu sillä, että mun mielipiteet kiellettiin
03.10.2017 |
Siis ne kiellettiin, jos ne menivät ristiriitaan kasvattajani näkemysten kanssa. Ja voin sanoa, että hän oli erittäin ahdasmielinen ja yksiniitinen ihminen. Mutta hän opetti minulle, että minä olen pahaa mieltä, jos olin eri mieltä kuin hän. Vaikka en minä mitään pahaa halunnut, ei, useimmiten minä en esimerkiksi halunnut, että minä saan kärsiä jostakin ja olin siksi jotakin mieltä. Onko kellään samanlaisia kokemuksia?
Että esimerkiksi kaikki, mitä kavereilla tai naapureilla on, on paljon arvokkaampaa, kuin se, miten sinä ajattelit? Enkä siis tarkoita, etteikö toisia ihmisiä ja naapureita voisi tai sopisi arvostaa, ei, sehän on vain hieno ominaisuus, mutta kun ne asetettiin sen, mitä minä olin, yläpuolelle. Aina. Oli kysymys ihan mistä tahansa asiasta, niin se saatiin väännettyä niin, että minä halusin muille pahaa. Jos minä valitin naapureiden melusta, niin heidän pitää antaa elää. Mutta jos he valittivat minun melustani, niin olin törkeä röyhkimys, joka ei osaa käyttäytyä, ja häiritsee muita. Itsetunto siinä mureni.
Kommentit (283)
Vierailija kirjoitti:
Että oikeastaan sen takia en jaksanut, heppatytön äiti, vetää edes hernettä nenukkaan kun koitit osoittaa mahtavaa empatiakykyäsi murehtia hevosta, kun samalla kutsut lastasi narsistiksi ja haukut minua. Uskon, että osaat ajatella sitä hevosta nyt jotenkin, mutta sinun pitäisi osata ajatella myös muita, eikä ainakaan kiusata tai nimitellä ketään valuuttaaksesi minut myötäelämisen kyvyistäsi.
ap
Niin, mitä vastaan sä taistelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis inhimillistä, ettei ain ymmärrä, miksi lapsi toimii kuten toimii. Jokin taapero. Jos on itsekin vaurioitunut, niin ei varsinkaan ymmärrä. Mutta se ei ole sen lapsen vika!
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että oikeastaan sen takia en jaksanut, heppatytön äiti, vetää edes hernettä nenukkaan kun koitit osoittaa mahtavaa empatiakykyäsi murehtia hevosta, kun samalla kutsut lastasi narsistiksi ja haukut minua. Uskon, että osaat ajatella sitä hevosta nyt jotenkin, mutta sinun pitäisi osata ajatella myös muita, eikä ainakaan kiusata tai nimitellä ketään valuuttaaksesi minut myötäelämisen kyvyistäsi.
apNiin, mitä vastaan sä taistelet?
En mitään vastaan. Tai ehkä sen, että minusta sais puhua paskaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jännä..
Mut meillä tytöllä jolla siis muutoin kaikki ok, niin nää mielen koukerot ( joku sairaus) tulee esille ihan arkisissa tilanteissa, joissa siis joku muu ( terve ihminen, lapsi) suhtautuisi asiaan ihan toisella tavalla.
Heppa sairas= hän kärsii koska ei voi ratsastaa
Hän puree veljeään ja joutuu jäähylle= häntä kohdellaan väärin ( eikä siis mitään merkkiä siitä että ymmärtäisi toista sattuneen)
Kissa puraisee kun hän roikkuu kiinni= kissa on hänelle tuhma
Häntä moititaan ruoalla sotkemisesta= muut ovat epäreiluja
Hänen pitää muiden sisarusten kanssa kerätä lelut, tai vaikka omat värityksensä pois ruoan tieltä= kauhea kirkuminen ja itku ja taas esiin nousee kuinka epäreilua elämä on.Miksi hän puri veljeään? Siis vaikka näennäisesti syy olisi jokin niin miksi hänen toimintatavassaan on tarve satuttaa? Sille on syy, te ette vain ole sitä ymmärtäneet. Se on tavallaan inhimillistä, muta sitten sinä pilaat hänen loppuelämänsä, mikäli syytät kaikesta ja narsistiksi. Anna olla.
ap
Niin, alkoiko sullakin tämä tälläisellä epäreilulla käytöksellä muilta?
Kukaan ei ikinä ymmärtänyt? Vaikka kiukuttelit ja satutit muita, oli syy aina muissa?
Vierailija kirjoitti:
Tuossa kivikissajutussa paljastui myös aloittajan itsekkyys. Mies antoi lapsille luvan tuoda kiviä sisään, koska ne olivat leikkikissoja. AP raivostui, koska häneltä ei kysytty lupaa ja uhkasi muuttaa pois, jos kiviä ei viedä ulos. Lapset itkien tekivät niin.
Nyt kun AP on oikeasti muuttanut pois, yhdistävät lapset sen mielessään mm.tähän kivijuttuun ja luulevat, että äiti muutti heidän käytöksensä takia pois.
Miten niin itsekkyys? Oletko sinä itsekäs rajoittaessasi muita?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että oikeastaan sen takia en jaksanut, heppatytön äiti, vetää edes hernettä nenukkaan kun koitit osoittaa mahtavaa empatiakykyäsi murehtia hevosta, kun samalla kutsut lastasi narsistiksi ja haukut minua. Uskon, että osaat ajatella sitä hevosta nyt jotenkin, mutta sinun pitäisi osata ajatella myös muita, eikä ainakaan kiusata tai nimitellä ketään valuuttaaksesi minut myötäelämisen kyvyistäsi.
apNiin, mitä vastaan sä taistelet?
En mitään vastaan. Tai ehkä sen, että minusta sais puhua paskaa.
ap
Sua kuitenkin jotenkin ärsyttää se, että huomaat muiden pystyvän tuntemaan toisella tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jännä..
Mut meillä tytöllä jolla siis muutoin kaikki ok, niin nää mielen koukerot ( joku sairaus) tulee esille ihan arkisissa tilanteissa, joissa siis joku muu ( terve ihminen, lapsi) suhtautuisi asiaan ihan toisella tavalla.
Heppa sairas= hän kärsii koska ei voi ratsastaa
Hän puree veljeään ja joutuu jäähylle= häntä kohdellaan väärin ( eikä siis mitään merkkiä siitä että ymmärtäisi toista sattuneen)
Kissa puraisee kun hän roikkuu kiinni= kissa on hänelle tuhma
Häntä moititaan ruoalla sotkemisesta= muut ovat epäreiluja
Hänen pitää muiden sisarusten kanssa kerätä lelut, tai vaikka omat värityksensä pois ruoan tieltä= kauhea kirkuminen ja itku ja taas esiin nousee kuinka epäreilua elämä on.Miksi hän puri veljeään? Siis vaikka näennäisesti syy olisi jokin niin miksi hänen toimintatavassaan on tarve satuttaa? Sille on syy, te ette vain ole sitä ymmärtäneet. Se on tavallaan inhimillistä, muta sitten sinä pilaat hänen loppuelämänsä, mikäli syytät kaikesta ja narsistiksi. Anna olla.
apNiin, alkoiko sullakin tämä tälläisellä epäreilulla käytöksellä muilta?
Kukaan ei ikinä ymmärtänyt? Vaikka kiukuttelit ja satutit muita, oli syy aina muissa?
Joo, siis äitini käyttäytyi minua ohtaan epäreilusti. Tuomitsi, sen sijaan, että ois ymmärtänyt ja ottanut selvää, miksi minä tein jotakin. Asettui niiden puolelle, jotka olivat aiheuttaneet MINULLE mielipahaa. Siis ei se, että tajuaa minulle aiheutuneen mielipahaa tarkoita sitä, etteikö asiaa voitaisi ratkaista oikein, ja opastaa minuakin, jos minussaKIN oli jotain vikaa. Mutta un ne tilanteet ratkottiin niin, että kenessäkään muussa ei ollut mitään vikaa ja mun mielipaha olikin pelkkää rettelöintiä! Mieti sitä lasta siellä sänkyyn sidottuna. Jos se tempoo ja kirkuu, niin haluaako hän vain rettelöidä? Ei muuta syytä sille? Niinkö?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se on aspergerin elämä.
Et halua vai et pysty paranemaan?
Miten ihminen joka jo lähtökohtaisesti on todella sairas, voisi parantua..?
Tajuatko itse että sua ei voi auttaa?
Tajuatko itse että se vika on ihan ihan oikeasti sinun päässäsi, ei muissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että oikeastaan sen takia en jaksanut, heppatytön äiti, vetää edes hernettä nenukkaan kun koitit osoittaa mahtavaa empatiakykyäsi murehtia hevosta, kun samalla kutsut lastasi narsistiksi ja haukut minua. Uskon, että osaat ajatella sitä hevosta nyt jotenkin, mutta sinun pitäisi osata ajatella myös muita, eikä ainakaan kiusata tai nimitellä ketään valuuttaaksesi minut myötäelämisen kyvyistäsi.
apNiin, mitä vastaan sä taistelet?
En mitään vastaan. Tai ehkä sen, että minusta sais puhua paskaa.
apSua kuitenkin jotenkin ärsyttää se, että huomaat muiden pystyvän tuntemaan toisella tavalla?
Ai siis suremaan sitä hevosta? Itse asiassa ei ärsytä, olen vain tyytyväinen, etten itse kaikkeen jumitu. Mutta se vituttaa, jos kuvitteletkin tekeväsi arvion minusta sen perusteella, ettet itse osaa tai halua valita kärsimyksiäsi tuon tarkemmin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jännä..
Mut meillä tytöllä jolla siis muutoin kaikki ok, niin nää mielen koukerot ( joku sairaus) tulee esille ihan arkisissa tilanteissa, joissa siis joku muu ( terve ihminen, lapsi) suhtautuisi asiaan ihan toisella tavalla.
Heppa sairas= hän kärsii koska ei voi ratsastaa
Hän puree veljeään ja joutuu jäähylle= häntä kohdellaan väärin ( eikä siis mitään merkkiä siitä että ymmärtäisi toista sattuneen)
Kissa puraisee kun hän roikkuu kiinni= kissa on hänelle tuhma
Häntä moititaan ruoalla sotkemisesta= muut ovat epäreiluja
Hänen pitää muiden sisarusten kanssa kerätä lelut, tai vaikka omat värityksensä pois ruoan tieltä= kauhea kirkuminen ja itku ja taas esiin nousee kuinka epäreilua elämä on.Miksi hän puri veljeään? Siis vaikka näennäisesti syy olisi jokin niin miksi hänen toimintatavassaan on tarve satuttaa? Sille on syy, te ette vain ole sitä ymmärtäneet. Se on tavallaan inhimillistä, muta sitten sinä pilaat hänen loppuelämänsä, mikäli syytät kaikesta ja narsistiksi. Anna olla.
apNiin, alkoiko sullakin tämä tälläisellä epäreilulla käytöksellä muilta?
Kukaan ei ikinä ymmärtänyt? Vaikka kiukuttelit ja satutit muita, oli syy aina muissa?
En ole ap mutta minähän olen ollut ihan ylikiltti lapsesta asti. Hiljainen ja helppo. Välillä äiti puhuu tästä, välillä hän kertoo vaikeuksistamme mutta ei osaa nimetä mitään mitä olisin koskaan tehnyt väärin. Siinä isompana tapasin tosi vähän ketään koulun ulkopuolella. Kerran olin kylässä kaverilla ja äiti tiesi tämän mutta en vastannut heti puhelimeen kun soitti. Kuitenkin kotiinhan minä tulin tosi aikaisin varmaan tyyliin viideltä tai seitsemältä (olin 15) ja tästä hän veti aivan kauheat kilarit kun en ollut sillä sekunnilla vastannut kun hän haluaa. Näin minä olin hänestä äärimmäisen hankala. Vaikka tosiaan äärimmäisen harvoin kävin missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jännä..
Mut meillä tytöllä jolla siis muutoin kaikki ok, niin nää mielen koukerot ( joku sairaus) tulee esille ihan arkisissa tilanteissa, joissa siis joku muu ( terve ihminen, lapsi) suhtautuisi asiaan ihan toisella tavalla.
Heppa sairas= hän kärsii koska ei voi ratsastaa
Hän puree veljeään ja joutuu jäähylle= häntä kohdellaan väärin ( eikä siis mitään merkkiä siitä että ymmärtäisi toista sattuneen)
Kissa puraisee kun hän roikkuu kiinni= kissa on hänelle tuhma
Häntä moititaan ruoalla sotkemisesta= muut ovat epäreiluja
Hänen pitää muiden sisarusten kanssa kerätä lelut, tai vaikka omat värityksensä pois ruoan tieltä= kauhea kirkuminen ja itku ja taas esiin nousee kuinka epäreilua elämä on.Miksi hän puri veljeään? Siis vaikka näennäisesti syy olisi jokin niin miksi hänen toimintatavassaan on tarve satuttaa? Sille on syy, te ette vain ole sitä ymmärtäneet. Se on tavallaan inhimillistä, muta sitten sinä pilaat hänen loppuelämänsä, mikäli syytät kaikesta ja narsistiksi. Anna olla.
apNiin, alkoiko sullakin tämä tälläisellä epäreilulla käytöksellä muilta?
Kukaan ei ikinä ymmärtänyt? Vaikka kiukuttelit ja satutit muita, oli syy aina muissa?Joo, siis äitini käyttäytyi minua ohtaan epäreilusti. Tuomitsi, sen sijaan, että ois ymmärtänyt ja ottanut selvää, miksi minä tein jotakin. Asettui niiden puolelle, jotka olivat aiheuttaneet MINULLE mielipahaa. Siis ei se, että tajuaa minulle aiheutuneen mielipahaa tarkoita sitä, etteikö asiaa voitaisi ratkaista oikein, ja opastaa minuakin, jos minussaKIN oli jotain vikaa. Mutta un ne tilanteet ratkottiin niin, että kenessäkään muussa ei ollut mitään vikaa ja mun mielipaha olikin pelkkää rettelöintiä! Mieti sitä lasta siellä sänkyyn sidottuna. Jos se tempoo ja kirkuu, niin haluaako hän vain rettelöidä? Ei muuta syytä sille? Niinkö?
ap
Jaa jaa.. Nyt sinut on jo sidottu sänkyyn.. No tämä oli uutta.
Muista et mä oon seurannut sua vuosia.
Harmi, nyt rupeat jo satuilemaan lisää draamaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jännä..
Mut meillä tytöllä jolla siis muutoin kaikki ok, niin nää mielen koukerot ( joku sairaus) tulee esille ihan arkisissa tilanteissa, joissa siis joku muu ( terve ihminen, lapsi) suhtautuisi asiaan ihan toisella tavalla.
Heppa sairas= hän kärsii koska ei voi ratsastaa
Hän puree veljeään ja joutuu jäähylle= häntä kohdellaan väärin ( eikä siis mitään merkkiä siitä että ymmärtäisi toista sattuneen)
Kissa puraisee kun hän roikkuu kiinni= kissa on hänelle tuhma
Häntä moititaan ruoalla sotkemisesta= muut ovat epäreiluja
Hänen pitää muiden sisarusten kanssa kerätä lelut, tai vaikka omat värityksensä pois ruoan tieltä= kauhea kirkuminen ja itku ja taas esiin nousee kuinka epäreilua elämä on.Miksi hän puri veljeään? Siis vaikka näennäisesti syy olisi jokin niin miksi hänen toimintatavassaan on tarve satuttaa? Sille on syy, te ette vain ole sitä ymmärtäneet. Se on tavallaan inhimillistä, muta sitten sinä pilaat hänen loppuelämänsä, mikäli syytät kaikesta ja narsistiksi. Anna olla.
apNiin, alkoiko sullakin tämä tälläisellä epäreilulla käytöksellä muilta?
Kukaan ei ikinä ymmärtänyt? Vaikka kiukuttelit ja satutit muita, oli syy aina muissa?En ole ap mutta minähän olen ollut ihan ylikiltti lapsesta asti. Hiljainen ja helppo. Välillä äiti puhuu tästä, välillä hän kertoo vaikeuksistamme mutta ei osaa nimetä mitään mitä olisin koskaan tehnyt väärin. Siinä isompana tapasin tosi vähän ketään koulun ulkopuolella. Kerran olin kylässä kaverilla ja äiti tiesi tämän mutta en vastannut heti puhelimeen kun soitti. Kuitenkin kotiinhan minä tulin tosi aikaisin varmaan tyyliin viideltä tai seitsemältä (olin 15) ja tästä hän veti aivan kauheat kilarit kun en ollut sillä sekunnilla vastannut kun hän haluaa. Näin minä olin hänestä äärimmäisen hankala. Vaikka tosiaan äärimmäisen harvoin kävin missään.
Ja sinä olet hyvin nuori, jos sinulla puhelin ollut mukana.
Ymmärrätkö lainkaan, mitä kärsimystä ap on aiheuttanut perheelleen??
Sinä et liity tähän mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että oikeastaan sen takia en jaksanut, heppatytön äiti, vetää edes hernettä nenukkaan kun koitit osoittaa mahtavaa empatiakykyäsi murehtia hevosta, kun samalla kutsut lastasi narsistiksi ja haukut minua. Uskon, että osaat ajatella sitä hevosta nyt jotenkin, mutta sinun pitäisi osata ajatella myös muita, eikä ainakaan kiusata tai nimitellä ketään valuuttaaksesi minut myötäelämisen kyvyistäsi.
apNiin, mitä vastaan sä taistelet?
En mitään vastaan. Tai ehkä sen, että minusta sais puhua paskaa.
apSua kuitenkin jotenkin ärsyttää se, että huomaat muiden pystyvän tuntemaan toisella tavalla?
Muistelepa sitä lasta kohdeltuna epäreilusti siellä sängyssä. Miksi hän välittäisi siitä, että sinne hänen kiusaajavanhempiaan kuntelemaan tulevat ihmiset sairastuisivat? Okei, hevonen on viaton, eikä lehmänä katso vain päältä, miten sua kohdellaan huonosti, mutta eipä se hevonen sitä sun huonoa kohteluasi parannakaan. Ne, jotka parantavat sitä, saavat sympatiani. Minusta aiva normaalia, ja on lapsellista odottaa väärin kohdelluilta sen enempää. Oikein kohdelluilta sitä saa, mene heiltä hakemaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mennyttä ei voi muuttaa. Olet jo tarpeeksi pohtinut mikä äidissäsi oli vikana ja vaikka lapsuuden kokemukset muokkaavat käyttäytymistämme, olet nyt itse vastuussa haluatko toistaa vahingollista käyttäytymistä (itseäsi ja perhettäsi kohtaan) vai pyrkiä eteenpäin.
Sori nyt kun välistä puutun tähän mutta pakko sanoa että esimerkiksi itse olen ainakin pyrkinyt koko elämäni eteenpäin niin kuin monet muut. Mutta mitä enemmän olen asioita miettinyt niin sitä paremmin hahmotan kaiken mitä on tapahtunut ja mitä elämässäni on mennyt vikaan ja tämä taas auttaa nimenomaan kestämään niitä vastoinkäymisiä kun ymmärtää miksi niihin päädyttiin. Mutta ei se ole poistanut omaa vastuuta tai sitä että pyrin eteenpäin. Jotenkin ihmeellinen tuollainen ajatustapa että jos harrastaa itsereflektiota ja itsenäistä ns psykoterapiaa niin se ei olisi eteenpäin menoa ja kehitystä...
Tämän ketjun aloittaja ei harrasta itsereflektiota eikä pyri millään tavalla pääsemään eteenpäin. Päinvastoin, hän oikeuttaa itselleen huonon käytöksen esim. omia lapsiaan kohtaan siksi, että häntä on kohdeltu huonosti lapsuudessaan. Hän on häijy miehelleen ihan suotta, eikä katso että hänen pitäisi käyttäytyä tätä kohtaan toisinkaan.
Ap on tällä palstalla valittanut näitä samoja juttuja pitkissä viestiketjuissaan toistuvasti jo useita vuosia. Ja hänelle on nimenomaan erittäin leimallista täydellinen itsereflektion puuttuminen ja kykenemättömyys nähdä omaa vastuutaan missään asiassa, edes sellaisessa mikä ei liity hänen äitiinsä. Hän on sitä mieltä, että hänellä on oikeus kohdella läheisiään kuin saastaa, ei hänen tarvitse olla kiltti kenellekään, koska hänenkään äitinsä ei ollut hänelle kiltti.
Miten niin ei ole kysymys itsereflektiosta? Minun mieheni on mokaillut ja sen takia minä olen ollut häijy hänelle. Ei ehkä maailman viisainta, mutta so? Ei se miehen mokailukaan ole sitä ollut. Ja erittäin mielelläni en olisi häijy, jos toinen mokaa, mutta kun ei vain pysty vaan silittämään toisen päätä silloin, kun suuttuu.
apVuosi sitten sinä haukuit täällä miestäsi siitä, että hän on ollut sinua kohtaan liian hyvä ja kiltti. Et kuulemma voi arvostaa häntä siksi, että hän on niin kiltti vaikka itsekin myönsit, että saisit kauheat raivarit jos hän ei olisi niin hyvä ja kiltti. Miten hän oikein on mokannut, kun olet niin monesti perustellut huonon käytöksessä häntä kohtaan sillä, että hän on niin kiltti?
Mmmmm....no vaikea sanoa nyt täysin tuon kuvauksen perusteella, mitähän olen puhunut, mutta sitä voisi kuvata vaikkapa sillä kivikissaesimerkillä. Eli kilttihän se mies on, kun lupaa lapsille, että saatte leikkiä kivillä sisällä, eikä mieti, että apua, kun lattiapinnat menee pilalle yms. Antaa luvan, koska lapset haluaa . Mutta. Ei tule kysyneeksi minun mielipidettäni. Sivuuttaa sen täysin.
Ehkä mulle ei ole okei, että kivenmurikoilla, jotka ovat teräviä, painavia ja isoja leikitään sisällä . Minä pyysin miestä, että peruuta tuo lupa, mies ei suostu. Hän siis loukkasi siinä minua ja minun oikeuksiani päättää omasta kodistani, millaisilla säännöillä täällä eletään. Lapsilta vaan kysyy, ei toiselta aikuiselta. Raivostuin siinä.
ap
Miehesi suuri moka oli siis se, että kun hän vahti lapsia, hän teki itsenäisen päätöksen kun lapset kysyivät häneltä lupaa johonkin. Sinun mielestäsi hänen olisi pitänyt tehdä kuten sinä haluat, vaikka sinä et vaivautunut edes lastesi kanssa ulos leikkimään.
No, normaalissa lapsiperheessä tällainen ei ole moka. Normaalisti vanhemmilla on oikeus tehdä itsenäisiäkin päätöksiä eikä kaikkea tarvitse hyväksyttää puolisolla. En minäkään joka kivestä, kepistä ja kävystä soita miehelleni töihin, mitä kolmevuotiaani pihalta haluaa sisään viedä aamupäivän ulkoilusta.
Eikä mun mieheni räyhää koko päivää vaikkei nyt ihan kauheasti jostain mitä minä olen luvannut, tykkäisikään. Meillä tehdään tällaisessa tilanteessa kompromissi, jollaista sinä nimenomaan et millään tuossa teidän tilanteessa halunnut tehdä. Raivosit vaan koko päivän, kun sinä et saanut tahtoasi yksin läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jännä..
Mut meillä tytöllä jolla siis muutoin kaikki ok, niin nää mielen koukerot ( joku sairaus) tulee esille ihan arkisissa tilanteissa, joissa siis joku muu ( terve ihminen, lapsi) suhtautuisi asiaan ihan toisella tavalla.
Heppa sairas= hän kärsii koska ei voi ratsastaa
Hän puree veljeään ja joutuu jäähylle= häntä kohdellaan väärin ( eikä siis mitään merkkiä siitä että ymmärtäisi toista sattuneen)
Kissa puraisee kun hän roikkuu kiinni= kissa on hänelle tuhma
Häntä moititaan ruoalla sotkemisesta= muut ovat epäreiluja
Hänen pitää muiden sisarusten kanssa kerätä lelut, tai vaikka omat värityksensä pois ruoan tieltä= kauhea kirkuminen ja itku ja taas esiin nousee kuinka epäreilua elämä on.Miksi hän puri veljeään? Siis vaikka näennäisesti syy olisi jokin niin miksi hänen toimintatavassaan on tarve satuttaa? Sille on syy, te ette vain ole sitä ymmärtäneet. Se on tavallaan inhimillistä, muta sitten sinä pilaat hänen loppuelämänsä, mikäli syytät kaikesta ja narsistiksi. Anna olla.
apNiin, alkoiko sullakin tämä tälläisellä epäreilulla käytöksellä muilta?
Kukaan ei ikinä ymmärtänyt? Vaikka kiukuttelit ja satutit muita, oli syy aina muissa?Joo, siis äitini käyttäytyi minua ohtaan epäreilusti. Tuomitsi, sen sijaan, että ois ymmärtänyt ja ottanut selvää, miksi minä tein jotakin. Asettui niiden puolelle, jotka olivat aiheuttaneet MINULLE mielipahaa. Siis ei se, että tajuaa minulle aiheutuneen mielipahaa tarkoita sitä, etteikö asiaa voitaisi ratkaista oikein, ja opastaa minuakin, jos minussaKIN oli jotain vikaa. Mutta un ne tilanteet ratkottiin niin, että kenessäkään muussa ei ollut mitään vikaa ja mun mielipaha olikin pelkkää rettelöintiä! Mieti sitä lasta siellä sänkyyn sidottuna. Jos se tempoo ja kirkuu, niin haluaako hän vain rettelöidä? Ei muuta syytä sille? Niinkö?
apJaa jaa.. Nyt sinut on jo sidottu sänkyyn.. No tämä oli uutta.
Muista et mä oon seurannut sua vuosia.
Harmi, nyt rupeat jo satuilemaan lisää draamaa..
Se on metafora väärälle kohtelulle ja kykyjen kasvun mahdollisuuden tuhoamiselle, näin ratakiskosta avattuna, kun et muuten sitä tajua, pöllö! Eikä edes minun keksimäni, mutta hyvin kuvattu.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tuossa kivikissajutussa paljastui myös aloittajan itsekkyys. Mies antoi lapsille luvan tuoda kiviä sisään, koska ne olivat leikkikissoja. AP raivostui, koska häneltä ei kysytty lupaa ja uhkasi muuttaa pois, jos kiviä ei viedä ulos. Lapset itkien tekivät niin.
Nyt kun AP on oikeasti muuttanut pois, yhdistävät lapset sen mielessään mm.tähän kivijuttuun ja luulevat, että äiti muutti heidän käytöksensä takia pois.
Kivikissaäidin lapsilla on ollut todella vaikea lapsuus. Äiti ei heitä hoitanut sen sijaan jatkuvasti raivonnut heille, ei siivonnut kotona, ei ostanut joululahjoja tai järjestänyt synttäreitä. Nyt vielä muutti kotoa pois, eikä suostu edes hetkeksi lapsia hoitamaaan, koska piti senkin sunnuntain koko päivän roikkua netissä.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on aspergerin elämä.
Olen luullut että asperger on ihan synnynnäistä eikä johdu vanhemmista. Tietysti jos on sitten myös narsistivanhemmat niin kyllä se varmaan vaikeuttaa asioita entisestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mennyttä ei voi muuttaa. Olet jo tarpeeksi pohtinut mikä äidissäsi oli vikana ja vaikka lapsuuden kokemukset muokkaavat käyttäytymistämme, olet nyt itse vastuussa haluatko toistaa vahingollista käyttäytymistä (itseäsi ja perhettäsi kohtaan) vai pyrkiä eteenpäin.
Sori nyt kun välistä puutun tähän mutta pakko sanoa että esimerkiksi itse olen ainakin pyrkinyt koko elämäni eteenpäin niin kuin monet muut. Mutta mitä enemmän olen asioita miettinyt niin sitä paremmin hahmotan kaiken mitä on tapahtunut ja mitä elämässäni on mennyt vikaan ja tämä taas auttaa nimenomaan kestämään niitä vastoinkäymisiä kun ymmärtää miksi niihin päädyttiin. Mutta ei se ole poistanut omaa vastuuta tai sitä että pyrin eteenpäin. Jotenkin ihmeellinen tuollainen ajatustapa että jos harrastaa itsereflektiota ja itsenäistä ns psykoterapiaa niin se ei olisi eteenpäin menoa ja kehitystä...
Tämän ketjun aloittaja ei harrasta itsereflektiota eikä pyri millään tavalla pääsemään eteenpäin. Päinvastoin, hän oikeuttaa itselleen huonon käytöksen esim. omia lapsiaan kohtaan siksi, että häntä on kohdeltu huonosti lapsuudessaan. Hän on häijy miehelleen ihan suotta, eikä katso että hänen pitäisi käyttäytyä tätä kohtaan toisinkaan.
Ap on tällä palstalla valittanut näitä samoja juttuja pitkissä viestiketjuissaan toistuvasti jo useita vuosia. Ja hänelle on nimenomaan erittäin leimallista täydellinen itsereflektion puuttuminen ja kykenemättömyys nähdä omaa vastuutaan missään asiassa, edes sellaisessa mikä ei liity hänen äitiinsä. Hän on sitä mieltä, että hänellä on oikeus kohdella läheisiään kuin saastaa, ei hänen tarvitse olla kiltti kenellekään, koska hänenkään äitinsä ei ollut hänelle kiltti.
Miten niin ei ole kysymys itsereflektiosta? Minun mieheni on mokaillut ja sen takia minä olen ollut häijy hänelle. Ei ehkä maailman viisainta, mutta so? Ei se miehen mokailukaan ole sitä ollut. Ja erittäin mielelläni en olisi häijy, jos toinen mokaa, mutta kun ei vain pysty vaan silittämään toisen päätä silloin, kun suuttuu.
apVuosi sitten sinä haukuit täällä miestäsi siitä, että hän on ollut sinua kohtaan liian hyvä ja kiltti. Et kuulemma voi arvostaa häntä siksi, että hän on niin kiltti vaikka itsekin myönsit, että saisit kauheat raivarit jos hän ei olisi niin hyvä ja kiltti. Miten hän oikein on mokannut, kun olet niin monesti perustellut huonon käytöksessä häntä kohtaan sillä, että hän on niin kiltti?
Mmmmm....no vaikea sanoa nyt täysin tuon kuvauksen perusteella, mitähän olen puhunut, mutta sitä voisi kuvata vaikkapa sillä kivikissaesimerkillä. Eli kilttihän se mies on, kun lupaa lapsille, että saatte leikkiä kivillä sisällä, eikä mieti, että apua, kun lattiapinnat menee pilalle yms. Antaa luvan, koska lapset haluaa . Mutta. Ei tule kysyneeksi minun mielipidettäni. Sivuuttaa sen täysin.
Ehkä mulle ei ole okei, että kivenmurikoilla, jotka ovat teräviä, painavia ja isoja leikitään sisällä . Minä pyysin miestä, että peruuta tuo lupa, mies ei suostu. Hän siis loukkasi siinä minua ja minun oikeuksiani päättää omasta kodistani, millaisilla säännöillä täällä eletään. Lapsilta vaan kysyy, ei toiselta aikuiselta. Raivostuin siinä.
apMiehesi suuri moka oli siis se, että kun hän vahti lapsia, hän teki itsenäisen päätöksen kun lapset kysyivät häneltä lupaa johonkin. Sinun mielestäsi hänen olisi pitänyt tehdä kuten sinä haluat, vaikka sinä et vaivautunut edes lastesi kanssa ulos leikkimään.
No, normaalissa lapsiperheessä tällainen ei ole moka. Normaalisti vanhemmilla on oikeus tehdä itsenäisiäkin päätöksiä eikä kaikkea tarvitse hyväksyttää puolisolla. En minäkään joka kivestä, kepistä ja kävystä soita miehelleni töihin, mitä kolmevuotiaani pihalta haluaa sisään viedä aamupäivän ulkoilusta.
Eikä mun mieheni räyhää koko päivää vaikkei nyt ihan kauheasti jostain mitä minä olen luvannut, tykkäisikään. Meillä tehdään tällaisessa tilanteessa kompromissi, jollaista sinä nimenomaan et millään tuossa teidän tilanteessa halunnut tehdä. Raivosit vaan koko päivän, kun sinä et saanut tahtoasi yksin läpi.
Ei se, että tuosta on sovittava minun kanssani tarkoita sitä, että mistään ei saisi päättää lasten kanssa itsenäisesti. Sinun mukaasihan minä en saa sanoa mistään, vaikka keksisivät aukaista hanat ja tehdä kylppäristä valtameren?
ap
En nyt näe kyllä yhtään miten sinun ongelmat tyttösi kanssa liittyy tähän.