Lue keskustelun säännöt.
Mun itsetunto on murennettu sillä, että mun mielipiteet kiellettiin
03.10.2017 |
Siis ne kiellettiin, jos ne menivät ristiriitaan kasvattajani näkemysten kanssa. Ja voin sanoa, että hän oli erittäin ahdasmielinen ja yksiniitinen ihminen. Mutta hän opetti minulle, että minä olen pahaa mieltä, jos olin eri mieltä kuin hän. Vaikka en minä mitään pahaa halunnut, ei, useimmiten minä en esimerkiksi halunnut, että minä saan kärsiä jostakin ja olin siksi jotakin mieltä. Onko kellään samanlaisia kokemuksia?
Että esimerkiksi kaikki, mitä kavereilla tai naapureilla on, on paljon arvokkaampaa, kuin se, miten sinä ajattelit? Enkä siis tarkoita, etteikö toisia ihmisiä ja naapureita voisi tai sopisi arvostaa, ei, sehän on vain hieno ominaisuus, mutta kun ne asetettiin sen, mitä minä olin, yläpuolelle. Aina. Oli kysymys ihan mistä tahansa asiasta, niin se saatiin väännettyä niin, että minä halusin muille pahaa. Jos minä valitin naapureiden melusta, niin heidän pitää antaa elää. Mutta jos he valittivat minun melustani, niin olin törkeä röyhkimys, joka ei osaa käyttäytyä, ja häiritsee muita. Itsetunto siinä mureni.
Kommentit (283)
Kyllähän aikuinenkin jos se saa päähänsä jonkun vaikka tuoksukynttilän ostaa lahjaksi ystävälleen niin jos se kovasti pitää siitä niin se ostaa samanlaisen myös itselleen eikä siinä kukaan näe mitään yököttävää itsekkyyttä. Jos rahaa on niin on ihan ok ostaa itselleen ihan kaikki mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että sinua on ymmärretty tahallaan väärin ja moitittu pienistäkin asioista = ei olla haluttu ymmärtää näkökulmaasi/asiaasi.
Inhottavaa, että sinun mielipiteesi ja sanomiset on mitätöity niin ettei niitä saa ilmaista vaan sinun pitää miellyttää jotain muuta ettet vaan ole tottelematon ja vaivaksi kenellekään.
Ainoa keino päästä yli tuosta asiasta on se, että nyt kun tiedostat mitä on tapahtunut osaat tehdä tarvittavat muutokset eli ilmaise rohkeasti omat mielipiteesi ja muista sinun ei tarvitse enää miellyttää ketään myötäilemällä toisten mielipiteitä ja näkemyksiä. Tsemppiä ap <3
Vierailija kirjoitti:
Munkin äiti aina veti johtopäätöksiä mun aidoista tunteista tuohon tyyliin että aina sen mielestä ajattelin kaikesta itsekkäästi vaikka en oikeasti ajatellut. En tiedä miksi sillä oli tarve aina korostaa itsekkyyttäni. Ei se oikein kuunnellut koskaan loppuun saakka se aina poimi jonkun kohdan mihin takertui ja jauhoi siitä.
Niinpä, siis jos mä harmittelisin sitä, etten saa ratsastaa, niin ei se nyt sitä tarkoittaisi, että hevosen olo ei liikuta lainkaan. Mutta en toisaalta tajua, että jos se huoli ei muutu teoiksi sen hevosen hyväksi, niin mitä väliä sillä huolella sille hevoselle on? Edellyttääkö heppatytön äiti siis että lapsi huolehtii muiden hevosesta?
ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että sinua on ymmärretty tahallaan väärin ja moitittu pienistäkin asioista = ei olla haluttu ymmärtää näkökulmaasi/asiaasi.
Inhottavaa, että sinun mielipiteesi ja sanomiset on mitätöity niin ettei niitä saa ilmaista vaan sinun pitää miellyttää jotain muuta ettet vaan ole tottelematon ja vaivaksi kenellekään.
Ainoa keino päästä yli tuosta asiasta on se, että nyt kun tiedostat mitä on tapahtunut osaat tehdä tarvittavat muutokset eli ilmaise rohkeasti omat mielipiteesi ja muista sinun ei tarvitse enää miellyttää ketään myötäilemällä toisten mielipiteitä ja näkemyksiä. Tsemppiä ap <3
Kiitos tsempeistä, koitan jaksaa eteenpäin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kerran kun oltiin ostamassa synttärilahjaa kaverilleni joka oli sellainen lelu joka liittyi tuoreeseen hyvin suosittuun elokuvaan joka oli juuri tullut. Sitten halusin itsellenikin jonkun kyseiseen elokuvaan liittyvän lelun koska me aina sen kaverin kanssa leikittiin sitä elokuvaa eikä kummallakaan ennestään ollut siihen liittyviä leluja ja varmaan ajattelin että oltaisiin leikitty sitten yhdessä niillä.
Äitini toki siitä sitten mesoamaan kuinka itsekäs minä olen aina että nyt ollaan ostamassa vain ja ainoastaan kaverilleni lahjaa ja olen suorastaan yököttövän itsekäs. Niiniin... Mutta kyllä varmaan 90% sen ikäisistä olisi samassa tilanteessa myös haaveillut suosikkielokuvan virallisista leluista ja figuureista. Että niin yököttävää itsekkyyttä.
Niin, nää on todella usein ns. väärinkäsityksiä :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän aikuinenkin jos se saa päähänsä jonkun vaikka tuoksukynttilän ostaa lahjaksi ystävälleen niin jos se kovasti pitää siitä niin se ostaa samanlaisen myös itselleen eikä siinä kukaan näe mitään yököttävää itsekkyyttä. Jos rahaa on niin on ihan ok ostaa itselleen ihan kaikki mitä haluaa.
Niin onkin, mutta sitten on äitini joka haluaa siitäkin tietenkin moralisoida. Ja siis tää ei ole valitus, ettenkö voisi päättää rahankäytöstäni, mutta siis että siihenkin on ihmisiä, jotka kokevat asiakseen puuttua; toisten tapa käyttää rahaa! Vaikkei siihen liittyisi itseä kohtaan mitään vaateita. Tietenkin voidaan miettiä ympäristönäkökohtia, mutta tuomitsemalla ei kyllä sekään asia etene, vaan esim. laeilla ja valistuksella. Ja siis et tarkoittanut sitä, vaan ostaminen oli vain esimerkki sattumalta, tajuan :)
ap
Ylipäätään ihmisten tarve puuttua toisten asioihin on minusta jotenkin sairasta. Se ei todellakaan ole välittämistä. Ellei se sitten ole välittävää, eikä omaa persettä nuolevaa. Mä en juuri muiden asioihin, valintoihin ja asenteisiin puutu, mutta kamalaa, kun muut puuttuu mun asioihini, silloinkin kun heistä on vain haittaa, surua, taakkaa jne.
Kun puuttuja ei ollenkaan ymmärrä, ettei osaa auttaa eikä tajua kukkasen pätkää minusta. Ei sillä, että olisin aina ikävä kyllä tajunnut itsekään, mutta siihen ei auta se joku saatanan haukkuva kakkapää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elät elämääsi, mutta ei se hääviltä vaikuta. Kannattaa mieluummin jankata täällä kuin sortua syömishäriöihin.
Sanoma konserniko kielsi mielipiteesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoma konserniko kielsi mielipiteesi?
Välillä sekin.
ap
Noin kasvatetaan sekä läheisriippuvaisia että narsisteja. Jos siis haet sitä, että persoonasi lytättiin. Että sun olisi täytynyt olla kokonaan toisenlainen, mieluiten ehkä ei olemassa ollenkaan? Ilmaiset itseäsi jotenkin huonosti. Tai en tiedä, vaikka olisitkin tarkoittanut vain mielipiteitä kaverisi lahjasta. Kuitenkin luulen että tarkoitat vähän suurempaa kokonaisuutta mitä osaat selittää. Onko niin ettet uskalla kertoa miten huonosti asiasi olivat oikeasti vai kerrotko ne siksi noin että saisit enemmän huomiota ja vastauksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut vähän samansuuntaista.
Isä oli poissaoleva ja aina töissä, sai välillä raivareita joissa äiti sai turpiin. Minä menin piiloon ja/tai siivosin jäljet.
Äidillä oli huono itsetunto ja käytti minua itsensä pönkittämiseen, sain selkään jos mokasin tai esim sain alle kahdeksan kokeesta. Mielipiteelläni ei ollut arvoa, minun piti vastata vain kysyttäessä ja osata kertoa äidille äidin mielestä oikea mielipide, ei omaa. Jos epäonnistuin, hän suuttui. En saanut nauraa kuin silloin kuin hän, tai itkeä kun itketti. Tukahdutin itseni,. Minun arvoni sitoutui siihen, miten onnistuin miellyttämään ja täyttämään odotuksia. Tiedostan asian, mutta se on seurannut minua koko elämäni huonona itsetuntona + minua on helppo käyttää hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Noin kasvatetaan sekä läheisriippuvaisia että narsisteja. Jos siis haet sitä, että persoonasi lytättiin. Että sun olisi täytynyt olla kokonaan toisenlainen, mieluiten ehkä ei olemassa ollenkaan? Ilmaiset itseäsi jotenkin huonosti. Tai en tiedä, vaikka olisitkin tarkoittanut vain mielipiteitä kaverisi lahjasta. Kuitenkin luulen että tarkoitat vähän suurempaa kokonaisuutta mitä osaat selittää. Onko niin ettet uskalla kertoa miten huonosti asiasi olivat oikeasti vai kerrotko ne siksi noin että saisit enemmän huomiota ja vastauksia?
En osaa selittää kokonaisuutta, se se on. En todellakaan yritä saada sillä huomiota, että asiat pitää sanoa pieninpala kerrallaan. Monesti oivallan asioita pieni pala kerrallaan, ketjun edetessä myös.
Ja en ehkä kykene näkemään miten huonosti asiat ovat ennen kuin olen lähempänä kykyä korjata niitä. Eihän sitä kestä, että näkisi toivottomuutta. Ei ole selkeää kuvaa mistä tässä on kysymys, että miksi en voinolla sellainen kuin haluan. Ja siis jos koitan selittää kokonaisuutta, niin sitten ihmiset on tälleen että "eihän tuossa ole mitään". He ikään kuin katsovat tapahtumaa, eivätkä kykene samaistumaan minun tunteisiini siitä, kun ne on ne, miksi puhun koko asiasta ongelmana.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut vähän samansuuntaista.
Isä oli poissaoleva ja aina töissä, sai välillä raivareita joissa äiti sai turpiin. Minä menin piiloon ja/tai siivosin jäljet.
Äidillä oli huono itsetunto ja käytti minua itsensä pönkittämiseen, sain selkään jos mokasin tai esim sain alle kahdeksan kokeesta. Mielipiteelläni ei ollut arvoa, minun piti vastata vain kysyttäessä ja osata kertoa äidille äidin mielestä oikea mielipide, ei omaa. Jos epäonnistuin, hän suuttui. En saanut nauraa kuin silloin kuin hän, tai itkeä kun itketti. Tukahdutin itseni,. Minun arvoni sitoutui siihen, miten onnistuin miellyttämään ja täyttämään odotuksia. Tiedostan asian, mutta se on seurannut minua koko elämäni huonona itsetuntona + minua on helppo käyttää hyväksi.
Ikävä kuulla hyväksikäyttäjistä 😥Mullakin on ongelmaa hyväksikäyttämisen kanssa siinä, että pelkään tulla hyväksikäytetyksi ilmeisesti tilanteissa, joissa ei tarttis. Eli en koe, että minua on päästy käyttämään hyväksi kuin isäni, (kauhea sanoakaan, ja siis se ei tod ollut seksuaalista laatua!!) mutta se nimenomaan ESTÄÄ ihmissuhteita se epäilys tulla hyväksikäytetyksi jos on ystävällinen, ja luottaa ja tekee toisen hyväksi jotain.
ap
Isäni rakasti minua, mutta käytti hyväksi, niin minkälaista ja minkä tasoista rakkautta se sitten loppujen lopuksi oikein mulle olikaan? En hahmota sitä oikein, kun ei ole kokemusta rakkaudesta, jossa se tyyppi ois joku kehen voi uskoa ja luottaa ettei sen hyvyys olekaan vain hyväksikäyttöä. Siis tyyliin, että pian tuleekin lasku siitä kaikesta välittämisestä ja tuesta. Siis sitten siitä "niin kutsutusta" välittämisestä ja tuesta.
ap
Mun isällä lasku oli mm. se, että mun ois pitänyt sietää hänen kusipää uusiokumppaninsa käyttäytymistä itseäni kohtaan, mikä minua loukkasi, "tai isä ei voi rakastaa minua". Ei se sitä ääneen sanonut, mutta niin se oli. Onneksi pistin sentään sille ämmälle luuta kurkkuun kun se halusi äskettäin isäni omaisuuden hoitajaksi isän sairastuttua pahemmin.
ap
Kusipääuusiokumppanin käytökseen kuului rajoittaa minun ja isäni näkemisiä, kahdenkeskisiä tapaamisia, yhteydenpitoa, isän juttelua minulle perintöasioista (isän lempiaihe) etc. Mikä "parasta" se ihminen rajoitti myös isän ystävien ja isän nuiden sukulaisten yhteydenpitoa isään, mikäli ei tykännyt heistä. He sitten tulivatkin puolustamaan minua oikeudenkäyntiin isän edunvalvojan henkilöstä.
ap
Ap, tämän on pakko olla provo. En edes ymmärrä, miten pystyt kirjoittamaan noin tyhmänkuuloisesti.
Tai sitten sinulla on jonkinasteinen kehitysvamma.
Nämä ongelmayksilöt ovat koululaiseni luokkatovereiden äitejä ? Toivottavasti helvetin kaukana saastuttamassa hyvää ilmakehää.
Kerran kun oltiin ostamassa synttärilahjaa kaverilleni joka oli sellainen lelu joka liittyi tuoreeseen hyvin suosittuun elokuvaan joka oli juuri tullut. Sitten halusin itsellenikin jonkun kyseiseen elokuvaan liittyvän lelun koska me aina sen kaverin kanssa leikittiin sitä elokuvaa eikä kummallakaan ennestään ollut siihen liittyviä leluja ja varmaan ajattelin että oltaisiin leikitty sitten yhdessä niillä.
Äitini toki siitä sitten mesoamaan kuinka itsekäs minä olen aina että nyt ollaan ostamassa vain ja ainoastaan kaverilleni lahjaa ja olen suorastaan yököttövän itsekäs. Niiniin... Mutta kyllä varmaan 90% sen ikäisistä olisi samassa tilanteessa myös haaveillut suosikkielokuvan virallisista leluista ja figuureista. Että niin yököttävää itsekkyyttä.