Pohdittavaksi: jos parisuhteessa ei ole juurikaan parisuhdeaikaa, onko se parisuhde lainkaan?

Parisuhdeaika on kyllä ihan normaalin arjen jakamista. Joo, juhlallisuuksia varmaan välillä aina... Kenelle oon jotain extremeä "parisuhdesikaa" tuijottaa telkkaria? Tai käydä lenkillä ja jutella? 😃 Eikös nuo nyt ole ihan normaalia arkea? Eli sitä parisuhdeaikaa! Kaikkea sitä lukee tällä palstalla 😃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se parisuhdeaika on?

Itse miellän parisuhdeajaksi sellaisen kivan kahdestaan tekemisen kuten seksin, Netflixin katsomisen yhdessä, ravintolaillalliset, tansseissa käynnin, keskustelut pitkillä kävelylenkeillä ja maailman parantamisen jaetun punkkupullon äärellä. Mitä seurustellessa nyt tavataan kahdestaan tehdä.

Ap

Sekin vähän vaihtelee minkä ikäisiä ollaan, onko perhettä, työelämä, sairaudet, onko muuta aikaa sitovaa kuten omien vanhempien auttaminen yms.

Ei kaikki suhteet ole samanlaisia ja ihmiset muuttuu vuosien varrella. Pitkässä parisuhteessa ehkä kävellään pitkiä lenkkejä parikymppisenä mutta entä yli 3- kymppisenä kun pienet lapset ajoittaa arjen.

Ihmekös sitten, että ihmiset ovat tuossa vaiheessa huomattavan tyytymättömiä parisuhteisiinsa. Ei parisuhdetta voi mitenkään korvata  olemalla tosi hyvä kasvattajakaksikko. Se ku on täysin eri asia.

Ap

Mutta eihän vanhemmuus estä parisuhdeaikaa. Pienten kanssa sitä on vaunulenkeillä ja lasten nukkuessa, isompien kanssa taas lapset on helpompi saada hoitoon tai aikanaan pärjäävät ilman hoitajaakin. Ei se niin vaikeaa ole.

Huokaus.

Tämä ketju ketju koske parisuhteita, joissa ei ole parisuhdeaikaa. Kommenttisi on täysin yhdentekevä aiheen kannalta.

Ap

Onko sellaisia? Jos minä aloitan ketjun vihreistä elefanteista, ja niiden ongelmista, ei minun pidä loukkaantua, jos joku vähän korjaa faktoja.

Fakta on, että sinun käsityksesi parisuhdeajasta ja yhteisestä tekemisestä on liian kapea, jos se poissulkee yhteisten lasten kanssa touhutun ajan. Ja jos juuri vanhemmuus ei kelpaa yhteiseksi tekemiseksi ja projektiksi, vaikka se on kaikilla mittareilla yhdistävämpää ja palkitsevampaa kuin joku yhteinen telkkarin tuijotus.

Tuo ei ole totta. Ihmisethän kokevat tutkimusten mukaan jopa kotitöiden tekemisen miellyttävämmäksi kuin lasten kanssa olemisen, mutta se on nyt sivuseikka.

Ja kyllä, otsikon mukaisia suhteita on olemassa. Niistä avataan ketjuja täällä melkein joka päivä, ja aina niissä ollaan tyytymättömiä siihen, minkälaista yhdessä on.

Ap

Ja nyt sitten linkkiä noihin tutkimuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se parisuhdeaika on?

Itse miellän parisuhdeajaksi sellaisen kivan kahdestaan tekemisen kuten seksin, Netflixin katsomisen yhdessä, ravintolaillalliset, tansseissa käynnin, keskustelut pitkillä kävelylenkeillä ja maailman parantamisen jaetun punkkupullon äärellä. Mitä seurustellessa nyt tavataan kahdestaan tehdä.

Ap

Sekin vähän vaihtelee minkä ikäisiä ollaan, onko perhettä, työelämä, sairaudet, onko muuta aikaa sitovaa kuten omien vanhempien auttaminen yms.

Ei kaikki suhteet ole samanlaisia ja ihmiset muuttuu vuosien varrella. Pitkässä parisuhteessa ehkä kävellään pitkiä lenkkejä parikymppisenä mutta entä yli 3- kymppisenä kun pienet lapset ajoittaa arjen.

Ihmekös sitten, että ihmiset ovat tuossa vaiheessa huomattavan tyytymättömiä parisuhteisiinsa. Ei parisuhdetta voi mitenkään korvata  olemalla tosi hyvä kasvattajakaksikko. Se ku on täysin eri asia.

Ap

Olen todella tyytyväinen parisuhteeseeni. Ollaan oltu yhdessä pitkään. Jos en koe että meillä olisi toimiva arki, ei peitto heilu.

Onko sinulla edes lapsia?

Kiva juttu, että olet tyytyväinen parisuhteeseesi. On kuitenkin fakta, että keskimäärin tuo tyytyväisyys laskee lasten myötä todella paljon.

Ap

Tämä ei muuten käsittääkseni tutkimusten mukaan pidä paikkaansa Suomessa. Olin joku aika sitten Markku Ojasen luennolla, jossa esitteli näitä onnellisuus- ja parisuhdetyytyväisyyskäyriä, ja Suomessa kerätyssä datassa lasten saaminen ei laske tyytyväisyyttä. Jenkkidatassa kyllä tapahtuu tuota laskua.

Suomessa siis erotaan sattumalta eniten, kun perheessä on pieniä lapsia? Se on yhteydessä parisuhdetyytyväisyyden heikkenemiseen vain muualla maailmassa mutta ei Suomessa?

Kannattaa huomioida, että Suomesta dataa on paljon vähemmän. Asiasta on vain pari tutkimusta. Se, että ilmiötä ei ole vielä havaittu, ei tarkoita, etteikö se ole olemassa. Ja miksi ei olisi, kun se on havaittu mm. Saksassa, jossa on kuitenkin vielä Suomeakin paremmat edut ja olosuhteet.

Onpa erikoinen avaus. Parisuhdeaika on ihan koko ajan, arjen jakaminen. Mitä laatuaikaa oikein pitäisi olla...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta parisuhdetta on myös se, että luotsataan tätä tiimiä nimeltä perhe, yhdessä eteenpäin ja niin, että kaikilla on hyvä olla.

Minusta tuo ei ole parisuhdetta sinänsä vaan vanhemmuutta ja kasvatuskumppanuutta. Parisuhde on ensisijaisesti kahden ihmisen välistä romantiikkaa ja erotiikkaa ja keskinäistä yhteyttä.

Ap

Hauska että otit itse esille sanan kumppanuus. Jos kumppanuus ei ole sinulle parisuhdetta niin mikä on? Kun sitä Netflixiä katson ihan yksin, kävelyllä käyn kaverin kanssa ja ravintolassa siskoni seurana. Ei ne tekemiset ole parisuhteeseen varattuja vaikka toki miehenkin kanssa saatan joskus nöistä jotain tehdä.

Erotiikka ja romantiikka on kyllä kuuluneet meidän parisuhteeseen, välillä vahvemmin ja välillä heikommin, mutta niitäkin voi olla ilman parisuhdetta. Erityisesti näitä oli ennen kuin sanoimme olevamme parisuhteessa.

Sen sijaan tuo kumppanuus on se mikä sitoo näitä kaikkia osa-alueita yhteen ja myös erottaa muut ihmissuhteet parisuhteesta. Me emme jaa kasvatuskumppanuutta (vielä) suhteessamme, mutta elämänkumppanuutta kylläkin. Ja se on se mikä kantaa parisuhdetta eteenpäin vaikka jossain elämäntilanteessa erotiikka puuttuisi, romantiikka olisi kortilla tai ei ehdittäisi viettää sitä "parisuhdeaikaa" tv:n ääressä (mitä en kyllä itse ikinä laskisi parisuhdeajaksi).

Puhuin kasvatuskumpanuudesta, en kumppanuudesta. Oikeasti nyt, ymmärrättekö te tahallanne väärin?

Ap

Kasvatuskumppanuus on kumppanuutta. Toisin kuin joku telkkarin tuijottaminen vierekkäin. Jossa ei ole mitään yhteistä tavoitetta ja toimintaa.

Parisuhde ja kasvatuskumppanuus ovat kaksi eri roolia. Senhän osoittaa jo se, että lapsen vanhemmat eivät välttämättä ole parisuhteessa keskenään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se parisuhdeaika on?

Itse miellän parisuhdeajaksi sellaisen kivan kahdestaan tekemisen kuten seksin, Netflixin katsomisen yhdessä, ravintolaillalliset, tansseissa käynnin, keskustelut pitkillä kävelylenkeillä ja maailman parantamisen jaetun punkkupullon äärellä. Mitä seurustellessa nyt tavataan kahdestaan tehdä.

Ap

Sekin vähän vaihtelee minkä ikäisiä ollaan, onko perhettä, työelämä, sairaudet, onko muuta aikaa sitovaa kuten omien vanhempien auttaminen yms.

Ei kaikki suhteet ole samanlaisia ja ihmiset muuttuu vuosien varrella. Pitkässä parisuhteessa ehkä kävellään pitkiä lenkkejä parikymppisenä mutta entä yli 3- kymppisenä kun pienet lapset ajoittaa arjen.

Ihmekös sitten, että ihmiset ovat tuossa vaiheessa huomattavan tyytymättömiä parisuhteisiinsa. Ei parisuhdetta voi mitenkään korvata  olemalla tosi hyvä kasvattajakaksikko. Se ku on täysin eri asia.

Ap

Olen todella tyytyväinen parisuhteeseeni. Ollaan oltu yhdessä pitkään. Jos en koe että meillä olisi toimiva arki, ei peitto heilu.

Onko sinulla edes lapsia?

Kiva juttu, että olet tyytyväinen parisuhteeseesi. On kuitenkin fakta, että keskimäärin tuo tyytyväisyys laskee lasten myötä todella paljon.

Ap

Tämä ei muuten käsittääkseni tutkimusten mukaan pidä paikkaansa Suomessa. Olin joku aika sitten Markku Ojasen luennolla, jossa esitteli näitä onnellisuus- ja parisuhdetyytyväisyyskäyriä, ja Suomessa kerätyssä datassa lasten saaminen ei laske tyytyväisyyttä. Jenkkidatassa kyllä tapahtuu tuota laskua.

"New research to be published in the American Journal of Sociology shows that American parents are especially miserable on this front, posting the largest gap (13%) in a group of 22 developed countries.

But the research also shows that it doesn’t have to be this way. Every other country had smaller gaps, and some, including Russia, France, Finland, Sweden, Norway, Spain, Hungary, and Portugal, actually showed happiness gains for parents."

https://qz.com/708438/the-parenting-happiness-gap-is-real-new-research-…

Glass et al. (2016). Parenthood and Happiness: Effects of Work-Family

Reconciliation Policies in 22 OECD Countries

Vierailija kirjoitti:

Onpa erikoinen avaus. Parisuhdeaika on ihan koko ajan, arjen jakaminen. Mitä laatuaikaa oikein pitäisi olla...?

Onkohan miehesi samaa mieltä?

Aika tuore suhde aloittajalla itsellään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta parisuhdetta on myös se, että luotsataan tätä tiimiä nimeltä perhe, yhdessä eteenpäin ja niin, että kaikilla on hyvä olla.

Minusta tuo ei ole parisuhdetta sinänsä vaan vanhemmuutta ja kasvatuskumppanuutta. Parisuhde on ensisijaisesti kahden ihmisen välistä romantiikkaa ja erotiikkaa ja keskinäistä yhteyttä.

Ap

Hauska että otit itse esille sanan kumppanuus. Jos kumppanuus ei ole sinulle parisuhdetta niin mikä on? Kun sitä Netflixiä katson ihan yksin, kävelyllä käyn kaverin kanssa ja ravintolassa siskoni seurana. Ei ne tekemiset ole parisuhteeseen varattuja vaikka toki miehenkin kanssa saatan joskus nöistä jotain tehdä.

Erotiikka ja romantiikka on kyllä kuuluneet meidän parisuhteeseen, välillä vahvemmin ja välillä heikommin, mutta niitäkin voi olla ilman parisuhdetta. Erityisesti näitä oli ennen kuin sanoimme olevamme parisuhteessa.

Sen sijaan tuo kumppanuus on se mikä sitoo näitä kaikkia osa-alueita yhteen ja myös erottaa muut ihmissuhteet parisuhteesta. Me emme jaa kasvatuskumppanuutta (vielä) suhteessamme, mutta elämänkumppanuutta kylläkin. Ja se on se mikä kantaa parisuhdetta eteenpäin vaikka jossain elämäntilanteessa erotiikka puuttuisi, romantiikka olisi kortilla tai ei ehdittäisi viettää sitä "parisuhdeaikaa" tv:n ääressä (mitä en kyllä itse ikinä laskisi parisuhdeajaksi).

Puhuin kasvatuskumpanuudesta, en kumppanuudesta. Oikeasti nyt, ymmärrättekö te tahallanne väärin?

Ap

Kasvatuskumppanuus on kumppanuutta. Toisin kuin joku telkkarin tuijottaminen vierekkäin. Jossa ei ole mitään yhteistä tavoitetta ja toimintaa.

Parisuhde ja kasvatuskumppanuus ovat kaksi eri roolia. Senhän osoittaa jo se, että lapsen vanhemmat eivät välttämättä ole parisuhteessa keskenään.

Ap

Ja minä olen käynyt kävelyllä ja katsonut televisiota ihmisten kanssa, joiden kanssa en ole ollut parisuhteessa, joten nekään eivät voi olla parisuhdeaikaa.

Olen miettinyt ihan samaa asiaa. Minulle parisuhteen toteuttaminen on nimenomaan sitä, että pidetään yhdessä hauskaa, nautitaan toisten seurassa, pelataan lautapelejä, käydään syömässä ja keikoilla, harrastetaan seksiä, pussaillaan, nukutaan pitkään ja niin edelleen.

Jos tuollainen kiva yhdessä tekeminen jossakin vaiheessa loppuu tästä kohta kymmenen vuotta kestäneestä suhteesta, sitten loppuu kyllä suhdekin. En halua kämppäkaveria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se parisuhdeaika on?

Itse miellän parisuhdeajaksi sellaisen kivan kahdestaan tekemisen kuten seksin, Netflixin katsomisen yhdessä, ravintolaillalliset, tansseissa käynnin, keskustelut pitkillä kävelylenkeillä ja maailman parantamisen jaetun punkkupullon äärellä. Mitä seurustellessa nyt tavataan kahdestaan tehdä.

Ap

Sekin vähän vaihtelee minkä ikäisiä ollaan, onko perhettä, työelämä, sairaudet, onko muuta aikaa sitovaa kuten omien vanhempien auttaminen yms.

Ei kaikki suhteet ole samanlaisia ja ihmiset muuttuu vuosien varrella. Pitkässä parisuhteessa ehkä kävellään pitkiä lenkkejä parikymppisenä mutta entä yli 3- kymppisenä kun pienet lapset ajoittaa arjen.

Ihmekös sitten, että ihmiset ovat tuossa vaiheessa huomattavan tyytymättömiä parisuhteisiinsa. Ei parisuhdetta voi mitenkään korvata  olemalla tosi hyvä kasvattajakaksikko. Se ku on täysin eri asia.

Ap

Olen todella tyytyväinen parisuhteeseeni. Ollaan oltu yhdessä pitkään. Jos en koe että meillä olisi toimiva arki, ei peitto heilu.

Onko sinulla edes lapsia?

Kiva juttu, että olet tyytyväinen parisuhteeseesi. On kuitenkin fakta, että keskimäärin tuo tyytyväisyys laskee lasten myötä todella paljon.

Ap

Tämä ei muuten käsittääkseni tutkimusten mukaan pidä paikkaansa Suomessa. Olin joku aika sitten Markku Ojasen luennolla, jossa esitteli näitä onnellisuus- ja parisuhdetyytyväisyyskäyriä, ja Suomessa kerätyssä datassa lasten saaminen ei laske tyytyväisyyttä. Jenkkidatassa kyllä tapahtuu tuota laskua.

"New research to be published in the American Journal of Sociology shows that American parents are especially miserable on this front, posting the largest gap (13%) in a group of 22 developed countries.

But the research also shows that it doesn’t have to be this way. Every other country had smaller gaps, and some, including Russia, France, Finland, Sweden, Norway, Spain, Hungary, and Portugal, actually showed happiness gains for parents."

https://qz.com/708438/the-parenting-happiness-gap-is-real-new-research-…

Glass et al. (2016). Parenthood and Happiness: Effects of Work-Family

Reconciliation Policies in 22 OECD Countries

Tuossa ei tutkittu parisuhdetyytyväisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa erikoinen avaus. Parisuhdeaika on ihan koko ajan, arjen jakaminen. Mitä laatuaikaa oikein pitäisi olla...?

Onkohan miehesi samaa mieltä?

No, hyvin on kanssani viihtynyt kohta 20,vuotta. Toki käydään irroittelemassa välillä, sitä en sano, mutta meille juttelu ja se telkkarin katsominen on normaalia, hyvää arkea. Meillä on hyvä olla yhdessä. Ei se ole mitään erityistä "parisuhdeaikaa", se on meidän normaalia elämää. Hyvää sellaista.

Työyhteisössäni on aasialaisperäisiä tutkijoita joilla parilla perhe kahdessa maassa (toisella mantereella). Olen seurannut perheitä läheltä arkeen kutsuttuna kun ovat yhdessä: ovat hyvin onnellisia, nauravat ja selvästi nauttivat yhdessäolosta ja lapsistaan. Tulisiko minun nyt julistaa heille, että heidän parisuhdemallinsa on täysin väärä, eivät voi olla onnellisia noin? Vai olisiko se minun puolelta rasistista ylemmyyttä, minä tiedän paremmin mikä teille hyvästä? Huomaatko ap analogiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se parisuhdeaika on?

Itse miellän parisuhdeajaksi sellaisen kivan kahdestaan tekemisen kuten seksin, Netflixin katsomisen yhdessä, ravintolaillalliset, tansseissa käynnin, keskustelut pitkillä kävelylenkeillä ja maailman parantamisen jaetun punkkupullon äärellä. Mitä seurustellessa nyt tavataan kahdestaan tehdä.

Ap

Sekin vähän vaihtelee minkä ikäisiä ollaan, onko perhettä, työelämä, sairaudet, onko muuta aikaa sitovaa kuten omien vanhempien auttaminen yms.

Ei kaikki suhteet ole samanlaisia ja ihmiset muuttuu vuosien varrella. Pitkässä parisuhteessa ehkä kävellään pitkiä lenkkejä parikymppisenä mutta entä yli 3- kymppisenä kun pienet lapset ajoittaa arjen.

Ihmekös sitten, että ihmiset ovat tuossa vaiheessa huomattavan tyytymättömiä parisuhteisiinsa. Ei parisuhdetta voi mitenkään korvata  olemalla tosi hyvä kasvattajakaksikko. Se ku on täysin eri asia.

Ap

Olen todella tyytyväinen parisuhteeseeni. Ollaan oltu yhdessä pitkään. Jos en koe että meillä olisi toimiva arki, ei peitto heilu.

Onko sinulla edes lapsia?

Kiva juttu, että olet tyytyväinen parisuhteeseesi. On kuitenkin fakta, että keskimäärin tuo tyytyväisyys laskee lasten myötä todella paljon.

Ap

Tämä ei muuten käsittääkseni tutkimusten mukaan pidä paikkaansa Suomessa. Olin joku aika sitten Markku Ojasen luennolla, jossa esitteli näitä onnellisuus- ja parisuhdetyytyväisyyskäyriä, ja Suomessa kerätyssä datassa lasten saaminen ei laske tyytyväisyyttä. Jenkkidatassa kyllä tapahtuu tuota laskua.

"New research to be published in the American Journal of Sociology shows that American parents are especially miserable on this front, posting the largest gap (13%) in a group of 22 developed countries.

But the research also shows that it doesn’t have to be this way. Every other country had smaller gaps, and some, including Russia, France, Finland, Sweden, Norway, Spain, Hungary, and Portugal, actually showed happiness gains for parents."

https://qz.com/708438/the-parenting-happiness-gap-is-real-new-research-…

Glass et al. (2016). Parenthood and Happiness: Effects of Work-Family

Reconciliation Policies in 22 OECD Countries

Tuossa ei tutkittu parisuhdetyytyväisyyttä.

Noh, ei, mutta kaikki aihetta tuntevat tietävät, että parisuhteessa olevien keskuudessa onnellisuus ja parisuhdetyytyväisyys korreloivat voimakkaasti keskenään (kuten myös maalaisjärjellä voi päätellä).

Joka tapauksessa en ole ap:lta nähnyt yhtään evidenssiä siitä, että Suomessa parisuhdetyytyväisyys laskee lasten myötä, väitteestä huolimatta?

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt ihan samaa asiaa. Minulle parisuhteen toteuttaminen on nimenomaan sitä, että pidetään yhdessä hauskaa, nautitaan toisten seurassa, pelataan lautapelejä, käydään syömässä ja keikoilla, harrastetaan seksiä, pussaillaan, nukutaan pitkään ja niin edelleen.

Jos tuollainen kiva yhdessä tekeminen jossakin vaiheessa loppuu tästä kohta kymmenen vuotta kestäneestä suhteesta, sitten loppuu kyllä suhdekin. En halua kämppäkaveria.

Miksi nuo loppuisivat missään vaiheessa? :0

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt ihan samaa asiaa. Minulle parisuhteen toteuttaminen on nimenomaan sitä, että pidetään yhdessä hauskaa, nautitaan toisten seurassa, pelataan lautapelejä, käydään syömässä ja keikoilla, harrastetaan seksiä, pussaillaan, nukutaan pitkään ja niin edelleen.

Jos tuollainen kiva yhdessä tekeminen jossakin vaiheessa loppuu tästä kohta kymmenen vuotta kestäneestä suhteesta, sitten loppuu kyllä suhdekin. En halua kämppäkaveria.

Miksi nuo loppuisivat missään vaiheessa? :0

Sitä pitää kysyä niiltä, joilla yhteistä parisuhdeaikaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se parisuhdeaika on?

Itse miellän parisuhdeajaksi sellaisen kivan kahdestaan tekemisen kuten seksin, Netflixin katsomisen yhdessä, ravintolaillalliset, tansseissa käynnin, keskustelut pitkillä kävelylenkeillä ja maailman parantamisen jaetun punkkupullon äärellä. Mitä seurustellessa nyt tavataan kahdestaan tehdä.

Ap

Sekin vähän vaihtelee minkä ikäisiä ollaan, onko perhettä, työelämä, sairaudet, onko muuta aikaa sitovaa kuten omien vanhempien auttaminen yms.

Ei kaikki suhteet ole samanlaisia ja ihmiset muuttuu vuosien varrella. Pitkässä parisuhteessa ehkä kävellään pitkiä lenkkejä parikymppisenä mutta entä yli 3- kymppisenä kun pienet lapset ajoittaa arjen.

Ihmekös sitten, että ihmiset ovat tuossa vaiheessa huomattavan tyytymättömiä parisuhteisiinsa. Ei parisuhdetta voi mitenkään korvata  olemalla tosi hyvä kasvattajakaksikko. Se ku on täysin eri asia.

Ap

Mutta eihän vanhemmuus estä parisuhdeaikaa. Pienten kanssa sitä on vaunulenkeillä ja lasten nukkuessa, isompien kanssa taas lapset on helpompi saada hoitoon tai aikanaan pärjäävät ilman hoitajaakin. Ei se niin vaikeaa ole.

Huokaus.

Tämä ketju ketju koske parisuhteita, joissa ei ole parisuhdeaikaa. Kommenttisi on täysin yhdentekevä aiheen kannalta.

Ap

Onko sellaisia? Jos minä aloitan ketjun vihreistä elefanteista, ja niiden ongelmista, ei minun pidä loukkaantua, jos joku vähän korjaa faktoja.

Fakta on, että sinun käsityksesi parisuhdeajasta ja yhteisestä tekemisestä on liian kapea, jos se poissulkee yhteisten lasten kanssa touhutun ajan. Ja jos juuri vanhemmuus ei kelpaa yhteiseksi tekemiseksi ja projektiksi, vaikka se on kaikilla mittareilla yhdistävämpää ja palkitsevampaa kuin joku yhteinen telkkarin tuijotus.

Tuo ei ole totta. Ihmisethän kokevat tutkimusten mukaan jopa kotitöiden tekemisen miellyttävämmäksi kuin lasten kanssa olemisen, mutta se on nyt sivuseikka.

Ja kyllä, otsikon mukaisia suhteita on olemassa. Niistä avataan ketjuja täällä melkein joka päivä, ja aina niissä ollaan tyytymättömiä siihen, minkälaista yhdessä on.

Ap

Tänne nyt valikoituu äärinegatiivisia ihmisiä (aktiivisimmat joita ei ole kovin paljon mutta äänekkäitä). Tsekkaa ketjuja, niiden negatiivisuutta ja aggressiivisuutta ja vertaa tutkimuksiin suomalaisten onnellisuudesta - tutkijat ihan väärässä vai palstan otos vinoutunut? Itse haluaisin vastata niihin positiivisiin ketjuihin ja vastaan kun kerkeän - mutta kun käyn vain satunnaisesti muiden touhujen ohella kahvikupin ääressä palstalla kerkeää ne positiiviset tipahtaa pohjalle listoissa ja kadota ennen kuin kerkeän kirjoittamaan. Sen sijaan ne velojen vihaiset ketjut, tositv jutut ja mies/naisvihaketjut pysyvät aina kärjessä.

Yllättävän voimakas affektinen puolustusreaktio ja aika paljon ilmeisen tahallista väärin ymmärtämistä.

Harmi. Ajattelin, että tästä olisi voinut tulla asiallinen keskustelu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se parisuhdeaika on?

Itse miellän parisuhdeajaksi sellaisen kivan kahdestaan tekemisen kuten seksin, Netflixin katsomisen yhdessä, ravintolaillalliset, tansseissa käynnin, keskustelut pitkillä kävelylenkeillä ja maailman parantamisen jaetun punkkupullon äärellä. Mitä seurustellessa nyt tavataan kahdestaan tehdä.

Ap

Sekin vähän vaihtelee minkä ikäisiä ollaan, onko perhettä, työelämä, sairaudet, onko muuta aikaa sitovaa kuten omien vanhempien auttaminen yms.

Ei kaikki suhteet ole samanlaisia ja ihmiset muuttuu vuosien varrella. Pitkässä parisuhteessa ehkä kävellään pitkiä lenkkejä parikymppisenä mutta entä yli 3- kymppisenä kun pienet lapset ajoittaa arjen.

Ihmekös sitten, että ihmiset ovat tuossa vaiheessa huomattavan tyytymättömiä parisuhteisiinsa. Ei parisuhdetta voi mitenkään korvata  olemalla tosi hyvä kasvattajakaksikko. Se ku on täysin eri asia.

Ap

Olen todella tyytyväinen parisuhteeseeni. Ollaan oltu yhdessä pitkään. Jos en koe että meillä olisi toimiva arki, ei peitto heilu.

Onko sinulla edes lapsia?

Kiva juttu, että olet tyytyväinen parisuhteeseesi. On kuitenkin fakta, että keskimäärin tuo tyytyväisyys laskee lasten myötä todella paljon.

Ap

On myös tutkimuksia joissa on todettu testosteronitaso laskee kun vauva syntyy ja se lisää miehen kiintymystä perheeseen.

Vauva-aika (ellei ole koliikkia yms kuormittavaa) on myös tutkitusti ihmisille parasta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän voimakas affektinen puolustusreaktio ja aika paljon ilmeisen tahallista väärin ymmärtämistä.

Harmi. Ajattelin, että tästä olisi voinut tulla asiallinen keskustelu.

Ap

Minusta on ihan asiallista esimerkiksi pyytää tutkimusnäyttöä henkilöltä joka esittää väitteitä. Etenkin jos joku linkkaa päinvastaisia tutkimustuloksia.

Mutta hei, parempaa onnea ensi kerralla! Ehkä onnistut heittämään tän avauksen uudestaan just kun palstalla on enemmän lapsivihamielisiä paikalla.