Lue keskustelun säännöt.
Puhelimessa puhumisen pelko
02.10.2017 |
Onko muita kohtalontoverita?
Itse jännitän päiväkausia jotain tärkeää puhelua ja pyrin tekemään kaikkeni ettei sitä joutuisi soittamaan. Aamulla jouduin soittamaan yhden puhelun ja meinasin pyörtyä. Langan toisessa päässä varmaan jo ihmeteltiin että mikä perverssi sieltä soittaa huohotuspuhelua, kun en saanut happea ja haukoin vaan henkeä. Mielestäni puhelu meni jotenkin näin
"Minä..huohotusta... Soitan...huohotusta... Koska...huohotusta .. Olen..huohhhh"
Mikä on auttanut muilla asiasta kärsivillä? Joskus tuntuu niin tyhmältä että joku puhelimessa puhuminen on näinkin ylivoimaista puuhaa itselle siis
Kommentit (7)
Mulle on aina ollut puhelimenkäyttö todella vaikeaa. Helpompi jos joku soittaa minulle, mutta toisinpäin ihan kamalaa. Jo 90-luvulla kun yritin soittaa parhaalle ystävälle, pyörittelin lankapuhelimen valikosta 6 numeroa, mutta en vain pystynyt pyöräyttämään sitä seitsemättä. Yhä nyt melkein nelikymppisenä sydän saattaa hakata tuhatta ja sataa kun soitan jotain pakollista puhelua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ihan noin paha ole, mutta usein kyllä ahdistaa, kun pitää johonkin soittaa ja mahdollisuuksien mukaan aina hoidan asiat mieluummin sähköpostilla.
Mulla oli ennen tuo vaiva. Siihen auttaa tasan yksi asia: soittaminen! Älkää lykätkö, vaan soittakaa väkisin heti kun voitte. Ja tämä on varmaan älytön vinkki, mutta kokeilkaa soittaa jotain ei-pakollista asiaa. Soittakaa sille kaukaiselle sukulaiselle tai soittakaa vaikka baariin, että moneltako bändi aloittaa tänä iltana. Yleensä se jolle soittaa, olipa kyseessä työntekijä tai tuttu, kohtelee teitä puhelimessa ystävällisesti. Mitä useammin soitatte, sitä helpommaksi se lopulta tulee. Nykyisin vielä joskus jännittää puhelu, mutta sen jälkeen tulee hyvä mieli, koska suurin osa ihmisistä on todella kilttejä soittajalle.
No minä ainakin yritän aina vältellä soittamista.... ja joskus jopa skippaan sen vaan.... vaikka tarviin sitä töissä ja muutenkin... en tykkää puhua puhelimessa. Mutta eikai siinä mikään jännitä:/ vaikka epämukavaa se on
Vihaan sitä itsekin. Pahinta on pomolle soittaminen jos on sairaana. Odotan viime hetkeen asti soittamista ja ennen jouduin jopa kirjottamaan paperille mitä sanon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on vain hylätyksi/torjutuksi tulemisen pelkoa. Kun tuon tiedostaa, niin sekin voi jo auttaa.
Ja vielä, että puhelun jälkeen olen monesti ihan todella ahdistunut, vaikka kaikki olisi mennyt puhelimessa hyvin siis.
Olen väsynyt ja ahdistunut puhelimessa puhumisen jälkeen, perheelle voin soittaa, jos olen pitänyt heihin lähiaikoina paljon yhteyttä. Mutta kaukaisemmat sukulaiset ovat vaikeita soittaa