Pohdittavaksi: jos parisuhteessa ei ole juurikaan parisuhdeaikaa, onko se parisuhde lainkaan?

Elämä on monella tapaa epäreilua. Monia asioita yhteiskunta tasaa (tulonjako, julkiset palvelut jne) mutta tuo tukiverkko on sellainen asia mitä julkinen palveluverkko ei kata. Olen usein miettinyt että perheet ovat todella räikeän eriarvoisessa asemassa sen mukaan onko perheellä öoistavat tukiverkot vai ei ollenkaan tukiverkkoa. Monta kertaa viikossa apua saavalla perheellä on sata kertaa helpompaa kuin sellaisella perheellä joka ei saa apua koskaan. Tukiverkon omaavat vaan eivät osaa ajatellakaan millaista elämä on ilman tukiverkkoa.

Yhteiskunta voisi mielestäni jotenkin auttaa ja kompensoida tätä adiaa, vaikka palveluseteleillä tai hoitajavälityksellä. Itsekin tukiverkottomana maksan mielelläni hoitajadta, mutta ongelma on se että hyvää hoitajaa ei saa rahallakaan. Pitäisi olla tosiaan täysi luotto hoitajaan ja hoitajalla vastuu työnsä jäljestä. Tarkoitan sitä että hoitajalla pitää olla intressi tehdä työnsä hyvin tai jos et tee niin työn voi menettää. Tällaista hyvin tekemisen velvoitetta ei ole missään keikkatyössä tai naapurintyttötyössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta parisuhdetta on myös se, että luotsataan tätä tiimiä nimeltä perhe, yhdessä eteenpäin ja niin, että kaikilla on hyvä olla.

Minusta tuo ei ole parisuhdetta sinänsä vaan vanhemmuutta ja kasvatuskumppanuutta. Parisuhde on ensisijaisesti kahden ihmisen välistä romantiikkaa ja erotiikkaa ja keskinäistä yhteyttä.

Ap

Pistä kaikki tämä paperille ja anna luettavaksi mahdolliselle kumppanillesi että tietää mihin sitoutuu.........tai jättää sitoutumatta.

Veikkaan ongelmia ja pettymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on monella tapaa epäreilua. Monia asioita yhteiskunta tasaa (tulonjako, julkiset palvelut jne) mutta tuo tukiverkko on sellainen asia mitä julkinen palveluverkko ei kata. Olen usein miettinyt että perheet ovat todella räikeän eriarvoisessa asemassa sen mukaan onko perheellä öoistavat tukiverkot vai ei ollenkaan tukiverkkoa. Monta kertaa viikossa apua saavalla perheellä on sata kertaa helpompaa kuin sellaisella perheellä joka ei saa apua koskaan. Tukiverkon omaavat vaan eivät osaa ajatellakaan millaista elämä on ilman tukiverkkoa.

Yhteiskunta voisi mielestäni jotenkin auttaa ja kompensoida tätä adiaa, vaikka palveluseteleillä tai hoitajavälityksellä. Itsekin tukiverkottomana maksan mielelläni hoitajadta, mutta ongelma on se että hyvää hoitajaa ei saa rahallakaan. Pitäisi olla tosiaan täysi luotto hoitajaan ja hoitajalla vastuu työnsä jäljestä. Tarkoitan sitä että hoitajalla pitää olla intressi tehdä työnsä hyvin tai jos et tee niin työn voi menettää. Tällaista hyvin tekemisen velvoitetta ei ole missään keikkatyössä tai naapurintyttötyössä.

Täysin samaa mieltä. Lastenhoitoapua saavat eivät edes ymmärrä kuinka arvokasta apua saavat, eivätkä osaa olla kiitollisia siitä. Eivät myöskään ymmärrä kuinka rankkaa voi olla, kun apua ei oikeasti saa _yhtään_. Koen lapsiperhearjen ilman minkäänlaista apua erittäin rankkana - ja minulla on sentään mies, joka oikeasti osallistuu, ja on mahtava aviomies ja isä. Entä sitten tukiverkoton yksinhuoltaja? Pelottaa edes ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se parisuhdeaika on?

Itse miellän parisuhdeajaksi sellaisen kivan kahdestaan tekemisen kuten seksin, Netflixin katsomisen yhdessä, ravintolaillalliset, tansseissa käynnin, keskustelut pitkillä kävelylenkeillä ja maailman parantamisen jaetun punkkupullon äärellä. Mitä seurustellessa nyt tavataan kahdestaan tehdä.

Ap

Mut noitahan tehdään kun ei asuta yhdessä. Sitten syödään aamiaiset ja muut ateriat yhdessä, katsotaan edelleen elokuvia yhdessä ja koko perheelläkin, illalla voi edelleen ottaa lasillisen viiniä yhdessä, tanssia olkkarissa, ja on sitä seksiä yhdessä asuessakin ja jopa kun on lapsia samassa talossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta parisuhdetta on myös se, että luotsataan tätä tiimiä nimeltä perhe, yhdessä eteenpäin ja niin, että kaikilla on hyvä olla.

Minusta tuo ei ole parisuhdetta sinänsä vaan vanhemmuutta ja kasvatuskumppanuutta. Parisuhde on ensisijaisesti kahden ihmisen välistä romantiikkaa ja erotiikkaa ja keskinäistä yhteyttä.

Ap

Pelkkä erotiikka ilman yhteistä elämää on minusta lähinnä kevytsuhde.

Ja miksi luulet ettei perheellisillä ole erotiikkaa ja yhteyttä. Millä ajattelit että ne lapset on saatu aikaiseksi?

Todellinen parisuhde on se, kun et olekaan laittautunut, et viehättävä etkä hyvää seuraa, olet ehkä väsynyt ja sairas ja hoidettava, ja silti kumppani on vierelläsi ja auttaa sinua.

Kuka tahansa mies ottaa sänkyynsä nuoren hoikan naisen. Haluan mieluummin miehen joka ottaa minut myös flunssaisena, vastasynnyttäneenä, kitisevän vauvan tai potkivan taaperon kanssa, tai ikääntyneenä ja tukevoituneena.

Rakastajia on tusinoittain, aviomiehiä harvassa.