Kertokaa hyviä käytöstapoja, jotka eivät ole kovin yleisiä

Kylläpä taas on paljon sääntöjä, jotka eivät perustu mihinkään järkevään ja hyödylliseen. Surullista katsoa näitä laatikossa eläviä ihmisiä, jotka vaalivat näitä käytöstapoja vain siksi, että joku on joskus heidän käskenyt näin tekemään.

t. pipo päässä syövä mensalainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos seurueessa on joku, joka ei ymmärrä suomea, ei keskustella suomen kielellä (esimerkki). Toisin sanoen ei suljeta ryhmästä ketään jäsentä pois puhumalla kieltä, jota kaikki eivät osaa."

Eli ei puhuta mitään jos tunisialainen poikaystävä ei osaa kuin englantia ja arabiaa, mutta mummo ei osaa kuin suomea?

Ihme vänkyröitä palsta täynnä. Tahallista ymmärtämättömyyttä. Ärsyttää.

Tarkoitin tietenkin, että jos tilanne on se, että ryhmässä on joku, joka ei ymmärrä suomea, ei puhuta suomea, vaan kieltä, jota kaikki ymmärtävät. Usein se kieli on englanti. Jos sattuu tuollainen tilanne, että kaikki ymmärtävät eri kieliä, pitää sumplia menemään kuten parhaiten taitaa, ja kääntää eri kielille. Oli miten oli, ei ole koskaan kohteliasta jättää keskustelun ulkopuolelle ihmistä, joka ei osaa kieltä. Siitä tuskin sinäkään olet eri mieltä.

Monesti kuulee, että nuoret suomalaiset jättävät ulkomaalaisen kaverin juttutuokion ulkopuolelle puhumalla suomea, kun kaikki kuitenkin ymmärtäisivät englantia ja osaisivat puhua sitä.

No minä olen nuori suomalainen, enkä osaa puhua englantia, eikä kuullun ymmärtäminenkään ole kovin hyvä. Lukea ja kirjoittaa osaan, eli keskustelu onnistuu, jos on kynä ja paperia mukana tai keskustelu käydään vaikka WhatsAppissa. Porukalla vaikka ruokapöydässä on aika noloa alkaa kaivamaan kynää ja paperia esiin, eli käytännössä joudun olemaan hiljaa, kun ei kehtaa suomeksikaan puhua.

Juhlissa päivänsankari saa syödä ensin. Itseäni jäi ketuttamaan, kun häissäni ja syntymäpäivilläni sain viimeisenä ruokaa ja sukulaiset ylistivät kuinka kätevää oli kun vieraat saavat heti ruokaa, eikä heidän tarvinnut odottaa. Ei ollut hääviä mennä valmiiksi rääpäistyyn pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos seurueessa on joku, joka ei ymmärrä suomea, ei keskustella suomen kielellä (esimerkki). Toisin sanoen ei suljeta ryhmästä ketään jäsentä pois puhumalla kieltä, jota kaikki eivät osaa.

Luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta eih.

Vaikka miten Suomessa opetetaankin nykyisin englantia kaikille, se ei tarkoita, että läheskään kaikki pystyisivät kommunikoimaan edes välttävästi englanniksi. Ryhmässä ei siis välttämättä yksinkertaisesti ole kieltä, jota kaikki osaisivat riittävän hyvin keskustellakseen. Ei, vaikka kaikki olisivat korkeakoulutettujakin.

Toki on hienoa, jos voidaan puhua kielellä, jota kaikki ymmärtävät. Kuitenkin jos joku tulee Suomeen, niin kyllä ensisijaisesti hänellä on velvollisuus opetella suomea, ei suomalaisilla jotakin muuta kieltä. En minäkään mene vaikkapa Italiaan, Britanniaan tai Saksaan suomea sönköttämään ja loukkaannu, kun minua ei ymmärretä.

Hyvä muistutus. En malta olla kertomatta, että olin jokin aika sitten luennolla, jossa oli arviolta muutaman kymmenen suomenkielistä ja pari vaihto-opiskelijaa. Arvatkaa miksi luennon kieli vaihtui kun luennoitsija huomasi. että joukossa on kaksi, kuten hän sanoi ei suomalaiselta näyttvää. (- Tosin heistä  hänen luulemistaan toinen oli kyllä suomenkielinen ja toinen ummikko plajastui vasta kun luennoitsija joutui huomauutamaan hänelle...)  No luento sarja jatkui rallienglannilla. - Eihän siinä mitään, mutta kun jäi vain vaikutelma, että sen puhuminen oli luennoitsijalle vaikeaa, tai ainakin haastavaa ja vastaavasti kuulijakunnalle hankalaa tajuta, vaikka se olisi kerrottukin suomenkielellä.  

Yliopistojen maisterivaiheen kurssikuvausten kohdalla lukee aina, että jos kurssilla on yksikin joka ei puhu suomea, pidetään kurssi englanniksi. Näin ainakin omassa yliopistossa. Ja kyllä maisterivaiheen opiskelijan tulee osata oma ala myös englanniksi

Maisteriksikin voi opiskella, jos osaa lukea ja kirjoittaa englantia (eli lukee kirjoista, vaikka ei luennoilla mitään ymmärtäisikään ja pääsee kirjallisista tenteistä läpi.) Puhua ei välttämättä tarvitse osata. Ja sitäpaitsi oman alansa sanastolla ei välttämättä pärjää kahvipöytäkeskustelussa, vaikka sen hallitsisikin.

Vierailija kirjoitti:

Kadulla kävellessä ennen vastaantulijan kohtaamista käännetään vastaantulijan puoleinen oma käsivarsi selän taakse, niin ei vahingossa huitaista vastaantulijaa sillä.

Exäni teki noin ja oli oppinut tavan papaltaan. Mielestäni hieno ele ja tarttui onneksi minuunkin.

Liian harva ymmärtää tämän. No, kaikki eivät ole fiksuimmasta päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha-asioista ei tule puhua seurassa, varsinkaan töissä ns. Puolitutuille. Mulla on muutama työkaveri, joka kertoo mersuistaan ja paljonko ne maksoi yms, se on noloa ja rahvaanomaista. (En ole kateellinen, ei tarvetta)

Tämä korrektius keskustelunaiheissa on hyvä tapa, myös uskonto ja politiikka vaativat oman seuransa ja paikkansa.

Mä olen myös oppinut että raha-asioita ei levitellä, eikä kaupassa myöskään ääneen sanota että onpa kallis. Tätäkin kuulee ja häpeän aina kovasti jos joku tuttuni töksäyttää näin, usein päin myyjän naamaa.

Ettäkö kaupassa ei saa sanoa tuotteen olevan kallis? Enpä ole ikinä moista kuullut. Jotkut kun vielä alkavat vääntämään hinnasta tinkimällä. Jos myyjän ego ei kestä hinnoista puhumista, nin on valinnut väärän alan.

Nämä on ehkä enemmän hyvää tilannetajua kuin varsinaisesti käytöstapoja, mutta kuitenkin:

- Jos kokouksessa/luennolla tmv. joku kysyy "tyhmän" tai "itsestäänselvän" kysymyksen, niin vastaaja vastaa asiallisesti ja nostaa siitä kysymyksestä esiin jonkin syventävän näkökulman, josta sitten puhuu vähän lisää. Kysyjä saa vastauksensa, eikä ketään nolata.

- Jos seurueessa on yksi henkilö, joka tuntuu jäävän vähän hiljaiseksi keskustelussa, niin tälle esitetään jokin tätä itseään koskeva kysymys tekemättä asiasta muuten mitään numeroa. Tyylillä "ainiin tuli mieleen, että olitkos sinä..." eikä tyylillä "OLETPAS SINÄ HILJAINEN MIKSI SINÄ OLET HILJAINEN"

Vierailija kirjoitti:

Juhlissa päivänsankari saa syödä ensin. Itseäni jäi ketuttamaan, kun häissäni ja syntymäpäivilläni sain viimeisenä ruokaa ja sukulaiset ylistivät kuinka kätevää oli kun vieraat saavat heti ruokaa, eikä heidän tarvinnut odottaa. Ei ollut hääviä mennä valmiiksi rääpäistyyn pöytään.

TÄMÄ! Kaverini häissä joku nuori pariskunta meni jo ennen kakunleikkausta ottamaan itselleen palasen kakkua. Vähänkö noloa!

Mutta sama kävi myös vanhemman sukulaisen synttäreillä, jossa joku sukulais-junttura oli leikannut synttärikakusta ennen kuin sankari oli aloittanut sen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha-asioista ei tule puhua seurassa, varsinkaan töissä ns. Puolitutuille. Mulla on muutama työkaveri, joka kertoo mersuistaan ja paljonko ne maksoi yms, se on noloa ja rahvaanomaista. (En ole kateellinen, ei tarvetta)

Tämä korrektius keskustelunaiheissa on hyvä tapa, myös uskonto ja politiikka vaativat oman seuransa ja paikkansa.

Mä olen myös oppinut että raha-asioita ei levitellä, eikä kaupassa myöskään ääneen sanota että onpa kallis. Tätäkin kuulee ja häpeän aina kovasti jos joku tuttuni töksäyttää näin, usein päin myyjän naamaa.

Ettäkö kaupassa ei saa sanoa tuotteen olevan kallis? Enpä ole ikinä moista kuullut. Jotkut kun vielä alkavat vääntämään hinnasta tinkimällä. Jos myyjän ego ei kestä hinnoista puhumista, nin on valinnut väärän alan.

Huh, kun häpesin, kun appeni sanoi paikkakunnan pikkukauppiaalle, että teillä on aivan liian kalliit hinnat ja "mun on ihan pakko näyttää sulle näin" (näytti keskisormea).

Jessus mikä juntti!!!!

Vierailija kirjoitti:

Saksien ojentaminen toiselle kahva, ei terät edellä.

Tämä on kyllä niin itsestäänselvyys, onhan?

On kohteliasta olla tuijottamatta toista, vaikka tämä olisikin mielestäsi hiukan erikoisen näköinen, esimerkiksi lyhytkasvuinen eikä ainakaan saa osoitella sormella kyseistä ihmistä ja ihmetellä ääneen tämän kuullen, että miksi tämä on esimerkiksi niin lyhyt. Tämä on selvästi monelta unohtunut, sillä todella usein joudun tuijottamisen kohteeksi ja monet ihmettelevät ääneen sitä, että miksi olen lyhytkasvuinen. Kysyisivät edes minulta sitä, eivätkä mukanaan olevilta ihmisiltä, jotka eivät tunne minua eivätkä voi siksi tietää lyhytkasvuisuuteni syytä. Todella usein kuulen myös pilkkaa lyhytkasvuisuuden vuoksi.

Kun joku aivastaa, sanotaan "terveydeksi" ja aivastaja vastaa "kiitos".

Kun mennään kylään, viedään jotakin: kukkia, viinipullo tai edes kahvipakettia tai jotain muuta sopivaa. Kylään ei mennä kutsuttuna tyhjin käsin.

Kun ollaan jonkun kotona ruokavieraina, sanotaan mukavia asioita ruoasta jota saadaan. Ei puhuta omista inhokeista eikä rajoitteista oma-aloitteisesti.

Voiveitsellä vain nostetaan voinokare omalle leivälle. Omalla veitsellä hoidetaan aikaavievä levittely.

Vierailun jälkeen kiitetään viimeisestä. Tekstari tai soitto riittää, kiitoskorttia ei nykyään tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Kadulla kävellessä ennen vastaantulijan kohtaamista käännetään vastaantulijan puoleinen oma käsivarsi selän taakse, niin ei vahingossa huitaista vastaantulijaa sillä.

Exäni teki noin ja oli oppinut tavan papaltaan. Mielestäni hieno ele ja tarttui onneksi minuunkin.

Nykypäivänä ei kannata laittaa kättä selvän taakse, jotta voi puolustautua vastaantulijan yllättävältä hyökkäykseltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha-asioista ei tule puhua seurassa, varsinkaan töissä ns. Puolitutuille. Mulla on muutama työkaveri, joka kertoo mersuistaan ja paljonko ne maksoi yms, se on noloa ja rahvaanomaista. (En ole kateellinen, ei tarvetta)

Tämä korrektius keskustelunaiheissa on hyvä tapa, myös uskonto ja politiikka vaativat oman seuransa ja paikkansa.

Mä olen myös oppinut että raha-asioita ei levitellä, eikä kaupassa myöskään ääneen sanota että onpa kallis. Tätäkin kuulee ja häpeän aina kovasti jos joku tuttuni töksäyttää näin, usein päin myyjän naamaa.

Ettäkö kaupassa ei saa sanoa tuotteen olevan kallis? Enpä ole ikinä moista kuullut. Jotkut kun vielä alkavat vääntämään hinnasta tinkimällä. Jos myyjän ego ei kestä hinnoista puhumista, nin on valinnut väärän alan.

En usko että se on myyjää varten, vaan liittyy tuohon ettei omia raha-asioita saa levitellä. Eli jos kovaan ääneen taivastelee, että on kallista, niin kaikille selviää että on joko köyhä tai pihi. Ehkä?

Ja toki tinkimiskaupat erikseen, mutta et varmaan missään Stockalla tingi hinnoista kuitenkaan?

Kun saa tuliaisena kukkia vierailta, laitetaan kukat esille joko ruoka- tai kahvipöytään tai näkyvälle paikalle olohuoneeseen. Monta kertaa viemäni kukat on laitettu jonnekin eteisen pöydälle, sinne ne voi siirtää sitten vieraan lähdettyä jos haluaa.

Lautasliina taitetaan syliin kun aletaan syömään. Päällimmäiseksi taitettuun osaan taputellaan suupielet aina tarvittaessa. Näin lasin reunakin pysyy kivemman näköisenä.

Lautasliinaan ei niistetä. Aterian lopuksi se asetetaan lautasen viereen.

Yllättävän harva näkyy nykyään hallitsevan lautasliinan käyttöä. Joko se jätetään vain pöydälle töröttämään eikä siihen kosketa lainkaan tai sitten se survotaan likaiseen lasiin ruokailun lopuksi.

Keskustellessa kuunnellaan mitä toinen sanoo eikä vain odoteta omaa puheenvuoroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kadulla kävellessä ennen vastaantulijan kohtaamista käännetään vastaantulijan puoleinen oma käsivarsi selän taakse, niin ei vahingossa huitaista vastaantulijaa sillä.

Exäni teki noin ja oli oppinut tavan papaltaan. Mielestäni hieno ele ja tarttui onneksi minuunkin.

Nykypäivänä ei kannata laittaa kättä selvän taakse, jotta voi puolustautua vastaantulijan yllättävältä hyökkäykseltä. 

Selän takana voi pitää pippurisumutetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saksien ojentaminen toiselle kahva, ei terät edellä.

Tämä on kyllä niin itsestäänselvyys, onhan?

Mitä väliä? 

Ruokapöydästä saa nousta kesken aterian jos on tarvetta, mutta ei ole hyvää käytöstä sanoa menevänsä vessaan. Eikä varsinkaan mainita, mille asialle. Riittää kun sanoo "anteeksi" ja poistuu asialleen. Palattua ei myöskään kerrota, mitä tuli tehtyä.

Tämä ei toivottavasti ole kovin harvinainen käytöstapa. Satuin vain juuri käymään vierailulla perheessä, jossa tätä tapaa ei tunnettu. Nolotti heidän puolestaan. Itse tuskin ymmärsivät nolostua.