Kertokaa hyviä käytöstapoja, jotka eivät ole kovin yleisiä
Eli en tarkoita mitään kiitos/anteeksi/katso silmiin puhuessasi/kättele-juttuja, (vaikka nekin toki tärkeitä on) vaan ns. Harvinaisempia tapoja, joita kaikki eivät tiedä. :)
Kommentit (1194)
Vierailija kirjoitti:
Kun saa tuliaisena kukkia vierailta, laitetaan kukat esille joko ruoka- tai kahvipöytään tai näkyvälle paikalle olohuoneeseen. Monta kertaa viemäni kukat on laitettu jonnekin eteisen pöydälle, sinne ne voi siirtää sitten vieraan lähdettyä jos haluaa.[/quote
Tämä. Mulla junttimainen broidi ja vaimonsa samaa plaatua. Vein kauniin kimpun. Se jätettiin pakkauksessaan siihen kivitasolle lojumaan. Kysyin olisko missä maljakoita ja viitattiin että onkohan tuolla päin. En olekaan vienyt kukkia sen jälkeen.
Mutsilleni vein ekan liksapäivän kunniaksi kukkia. Hän vilkaisi ja sanoi ettei ole niitä pyytänyt.
Hienoa käytöstä kerrassaan!
Vierailija kirjoitti:
Kun joku aivastaa, sanotaan "terveydeksi" ja aivastaja vastaa "kiitos".
Tämä on mielestäni kahtiajakoinen juttu ja enemmänkin taikauskoa. (Aivastajan pitäisi sitä paitsi aivastaa aina nenäliinaan, ja mahdollisimman huomaamattomasti.)
Entäpä jos toinen aivastaa vaikkapa 20 kertaa lyhyen ajan sisään (olen ollut läsnä tällaisessa tilanteessa), sanotaanko joka kerran "terveydeksi"? Itse ainakin kysyin jo, että mahtaako häntä ärsyttää joku tuoksu tms. tässä huoneessa...
Treffeillä mies odottaa naista, ei toisinpäin.
Asiakaspalvelutilanteessa asiakas päättää, haluaako hän itseään teititeltävän vai sinuteltavan. Jos hän tervehtii "Hyvää päivää", niin teititellään, jos "hei/moi/terve", niin sinutellaan.
Vierailija kirjoitti:
Juhlissa voi mennä auttamaan isäntäväkeä keittiöön
Kiitos, mutta älkää ainakaan mun juhliini tulko "auttamaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mennään alaspäin portaita, nainen menee aina edellä.
"Arvoltaan korkeampi" tekee aina aloitteen kättelyyn.
Pitäisi vain tietää, kuka milloinkin on arvoltaan korkeampi. Vanha herra ja vähän nuorempi nainen, kumpi on korkeampi? Tasavallan presidentti ja eläkeläismummo, kumpi on korkeampi?
Kyllä työpaikalla tietää. Tämä viittaa enemmän liike-elämään ja muodollisiin kohtaamisiin. Muutenhan kansalaiset ovat tasa-arvoisia.
No vastaa sitten noihin esimerkkeihini. Onko eläkeläismummo ikänsä ja sukupuolensa takia arvokkaampi kuin tasavallan presidentti? Minä en ainakaan tiedä.
Hyvä esimerkki tavoista joita ei tunneta.
Niin. Ja hyvä esimerkki tavasta, jota ei voida tunteakaan, kun kukaan tavan tietävä ei voi sitä kertoa.
Kaikki kyllä peukuttaa ja arvostelee niin maan perusteellisesti, mutta yksikään ei uskalla sanoa kantaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten ei kyllä tarvitse nousta penkitä kätellessä.
Nuorempien naisten, miten se sitten määritelläänkin, tulee nousta, ja meidän vahempien käpyjenkin, jos tyyppi on meitä huomattavasti korkeampi arvoltaan (akateemikko, ministeri, piispa tms.).
Missäs etikettioppaassa noin sanotaan? Aina on vain sanottu, että miehet nousevat, naiset istuvat.
Minä naisena tiedän tuon säännön, mutta en oikein "osaa" kätellä istuen, vaan nousen aina seisomaan. Vain jos olen oikein hankalassa paikassa esim. ahtaan pöydän takana, voin kätellä istuen ja se tuntuu aina kovin epämukavalta.
Kun liikenteessä joku kerrankin antaa tietä, niin olisi kohteliasta kiittää vaikkapa käden heilautuksella tai vilkulla.
Vierailija kirjoitti:
Kun liikenteessä joku kerrankin antaa tietä, niin olisi kohteliasta kiittää vaikkapa käden heilautuksella tai vilkulla.
Vilkkua käytetään merkiksi kääntymiseen tai kaistanvaihtoon. Sillä ei vilkutella huviksi muille autoilijoille.
Vierailija kirjoitti:
Lautasliina taitetaan syliin kun aletaan syömään. Päällimmäiseksi taitettuun osaan taputellaan suupielet aina tarvittaessa. Näin lasin reunakin pysyy kivemman näköisenä.
Lautasliinaan ei niistetä. Aterian lopuksi se asetetaan lautasen viereen.
Yllättävän harva näkyy nykyään hallitsevan lautasliinan käyttöä. Joko se jätetään vain pöydälle töröttämään eikä siihen kosketa lainkaan tai sitten se survotaan likaiseen lasiin ruokailun lopuksi.
Harva osaa käyttää lautasliinaa.
Itse asiassa se asetetaan syliin pöytään istuessa.
Ihmisistä ei puhuta pahaa.
Jos ei ole hyvää sanomista, niin jätetään sanomatta.
Korkokenkiä ei riisuta eteiseen, ei myöskään miehen pukukenkiä, kun kyseessä on juhlat, joihin pukeudutaan.
Miehen kuuluu auttaa naisvieraalta takki päältä ja ripustaa se kauniisti hengariin.
Lähtiessä takki autetaan naisen päälle.
Miesvieraille riittää, että takki ojennetaan hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Mietin aina, miten pitäisi toimia tilanteessa, jossa tulen (vapaasti alkavaan) tilaisuuteen, jossa ihmisiä tulee ja menee, esim. YO-juhlat kotona.
Siellä huoneistossa istuu ja seisoo ihmisiä, kun minä saavun. Pitäisikö minun kätellä heidät kaikki ja sanoa jokaiselle nimeni, vai riittääkö yleinen huikkaus ovelta tyyliin:"Hei kaikki, olen X:n opiskelukaveri N.N."
Miten kuuluisi tehdä?
Itse kättelen isäntäväen ja siinä lähistöllä olevat ja sitä mukaa, kun joudun juttusille (jos on pieni porukka, niin kaikki).
Täytyy kuitenkin sanoa, että olin tänä vuonna sukulaistytön ylppäreissä ja kun paikalle tuli nuori perheenäiti, joka vuorotellen kävi jokaisen vieraan luona tervehtimässä ja vaihtamassa muutaman lauseen, niin kyllä lämmitti. Hän oli niin luontevan ystävällinen ja kohtelias, otti huomioon kaikki ja osasi oikeat sanat. Yritän jatkossa itsekin käyttäytyä enemmän hänen tapaansa, mutta en ole yhtä luonteva vieraampien ihmisten kanssa. Ei se kaikilta yhtä nätisti suju. Ja vielä: minä olen se mummuikäinen ja tuo kauniskäytöksinen nainen oli reippaasti nuorempaa sukupolvea. Kyllä tässä muna saa opettaa kanaa :)
Vierailija kirjoitti:
Keittoa syödessä lautasta kallistetaan itsestä poispäin.
Tää on mua aina vähän huvittanut. Nimittäin tätä on selitetty niin, että ei kahmita keittoa omaan syliin. Ilmeisesti sen kuitenkin saa kaataa naapurin syliin.
Vierailija kirjoitti:
"Jos seurueessa on joku, joka ei ymmärrä suomea, ei keskustella suomen kielellä (esimerkki). Toisin sanoen ei suljeta ryhmästä ketään jäsentä pois puhumalla kieltä, jota kaikki eivät osaa."
Eli ei puhuta mitään jos tunisialainen poikaystävä ei osaa kuin englantia ja arabiaa, mutta mummo ei osaa kuin suomea?
Silloin käännetään. Ei jätetä ketään yksin omaan seuraansa, se on ihan alkeellista toisen huomioon ottamista, jonka lapsetkin osaavat.
En tiedä onko jo mainittu, mutta jos kapeammalla tiellä auto väistää sinua ja varta vasten pysähtyy johonkin leveämmälle kohdalle odottaakseen sinua, nostetaan hälle kättä kiitoksesi. Onko tämä tapa enemmän maalla kuin kaupungissa? Nyt kun kaupungissa asun niin vähemmän tätä näkee. Itse kyllä tykkään nostaa.
Samaten saatan nostaa kättä jos joku päästää suojatien yli. En nyt ihan aina nosta, mutta kivalta se tuntuu jos itse olen auton ratissa ja joku nostaa kättä. Kuten tänään pienet lapset. :)
Vierailija kirjoitti:
Juhlaillallisilla emäntä on viimeinen joka syö (eli emännän on tahdistettava oma syömisensä vieraiden mukaan)
Ja hiukka samanaikaisuutta myös vierailta, kiitos. Mua aina hävettää, kun joku hotkii ruokansa ja pistää jo aseet lopetusasentoon, kun muut vasta aloittelevat. Jos huomaa, että tuli hotkittua, niin jättää ne aterimet lepäämään parin viimeisen suupalan aikana ja keskustelee vieruskaverin kanssa välillä, ja siten on valmis suunnilleen samaan aikaan kuin muutkin. Sitten vasta ne aterimet puoli viiteen.
Vierailija300 kirjoitti:
Asiakaspalvelutilanteessa asiakas päättää, haluaako hän itseään teititeltävän vai sinuteltavan. Jos hän tervehtii "Hyvää päivää", niin teititellään, jos "hei/moi/terve", niin sinutellaan.
Tämä on kyllä ihan mahdoton vaatimus asiakaspalvelijalle, että hän osaisi lainkaan teitittelyetikettiä. Yleensähän käy niin, että puhuttelutapa vaihtuukin selittämättömästi kesken palvelutilanteen. Tai verbi on monikkomuodossa vaikka puhutellaan yhtä ihmistä. Tai teititellään väkisin, vaikka asiakas ihan selvästi sanoisi, että hän toivoo sinuttelua. Ihan tämmöiset perusasiatkin on hakusessa, joten olen täysin luopunut toivosta, että puhuttelu nykyään onnistuisi edes jotenkin kunnialla. Mitä välii?
Alalla työskentelevä vastaa ruumisauton perässä ajamiseen: yleensä mateluvauhtia ajetaan vain taajama-alueella, kun kyseessä on matka kirkosta hautausmaalle tai vastaava lyhyt siirtoajo. Maantiellä mennään rajoitusten mukaista nopeutta, esimerkiksi sairaalan kylmiöstä hautausmaan kylmiöön tai siunaustilaisuudesta tuhkattavaksi. Eli malttia siellä hautajaissaattueen perässä.