Masentunut (diagnosoidut) - kerro päivästäsi

Up

Heräsin aamulla ahdistuneena siitä, että olen jättänyt taas asioita viime tippaan hoidettavaksi ja koko päivä menee niiden hoitamisessa. Siivosin koko yksiöni. Söin poikaystävän valmiiksi tekemän ruuan. Lähdin hoitamaan asioita liittyen erääseen opiskelijatapahtumaan, jossa olen isossa roolissa. Illalla hoidin erääseen toiseen tapahtumaan liittyviä asioita. Tuli hyvä mieli kun sain paljon aikaseksi. 

Tulin kotiin ja hoidin muutamat sähköpostit. Sen jälkeen vain surffailut netissä. Täysin erilainen päivä kun eilen, jollon makasin koko päivän sängyssä ahdistuneena ja meinasin perua illan menonkin, onneksi menin, oli tosi hauskaa. 

Masennukseni on aika epätyypillinen, saan paljon aikaan, mutta kaikki vaatii suhteettoman paljon ponnisteluja. Jotkut sanovat, etten voi olla masentunut, mutta diagnoosina se kuitenkin on. 

Heräsin kahdeksalta, leivoin sämpylöitä ja käytin koiran ulkona ja join kahvia. Lähdin koiran ja ystävän kanssa meren rantaan kävelylle ja siinä vierähtikin melkein kolme tuntia. Olin ottanut kaverille mukaan sämpylöitä mutta unohdin antaa ne hänelle. ':D

Kotona avasin läppärin koska olis pitänyt kirjoittaa parit kouluhommat valmiiksi mutta en osannut keskittyä yhtään. Nukahdin pariksi tunniksi. Piti nähdä yhtä frendiä, joka perui viime hetkellä tapaamisen. Sain yhden tunnepitoisen viestin eräältä mieheltä joka ilmeisen ihastunut minuun (mutta en pysty sitoutumaan juuri nyt tämän tilanteeni takia) ja sitä ajatellessa meni hetki jos toinen.. Käytin koiran pienellä lenkillä.

Katsoin Cowspiracy -leffan ja mietin vegaaniksi ryhtymistä. Söin sämpylöitä enkä jaksanut mennä kauppaan vaikka jääkaappi muuten tyhjä. Huomenna sitten. Käytin koiraa vielä pitkällä metsälenkillä ja kohta nukkumaan. Juon pari lasia alkoholilla terästettyä teevettä ja koitan rentoutua. 

Korkeasti koulutettu nainen 27, keskivaikea masennus

Olen maannut koko päivän vuorotellen sängyssä ja sohvalla. En ole syönyt aamupalan (kahvi ja riisikakku) jälkeen yhtään mitään, kaapit on lähes tyhjinä kun en ole jaksanut käydä kaupassa,, eikä kyllä oikein mikään maistukaan. Huomenna pitäisi mennä aamusta lääkäriin hakemaan jatkoa saikulle, ahdistaa jo valmiiksi että jos lääkäri ei enää suostukaan jatkamaan.

Bumps

Aikamoista. Itselle iski keskivaikeaa avioeron jälkeen. Kävin töissä, mutta muuten erakoiduin. Isääni lukuunottamatta asunnossani ei ole käynyt kukaan muu 5 vuoteen. Lomat töistä meni niin, että makasin viikon sängynpohjalla. Yleensä kolme ekaa päivää niin, että käänsin vaan kylkeä ja kävin vessassa ja jääkaapilla. Toisena kesälomaviikkona yksin suvun mökille, jossa sama päiväohjelma. Sitten taas töihin. Tuota kesti kolmisen vuotta. Jotenkin selvisin. Viiden vuoden jälkeen vaihdoin työpaikkaa ja sain seurustelukumppanin. Nyt varovaisesti eteenpäin - välillä masennus nostaa päätään, mutta ehkä taas selviä seuraavassakin kerrasta.

Tällä viikollaviikolle jäin lyhyelle saikulle (masennuksen ja uupumisen takia). Saikulla olen hoitanut väsymyksen takia uupuneita asioita, verokortti tms. asioita. Olen kalastellut samalla myös helpompaa duunia ja nyt tuli kutsu työhaastatteluun. Toisaalta antaa toivoa ja helpottaa, mutta toisaalta epävarmuus tulevaisuuden osalta ahdistaa, aina kun voi tippua omista pilvilinna ajatuksistaan.

Olen myös ulkoillut ja liikkunut, nauttinut pienistä ihanista asioista ja ollut kiitollinen siitä mitä on (perhe, uudet mielenkiintoiset tuttavuudet eli saisinko vihdoinkin kivoja kavereita, tämä asunto, hyvä tv-ohjelma tms.) mutta siitä huolimatta nyt iltaisin alkoi ahdistamaan ihan kybällä ja tulevaisuus pelottamaan, että miten minä heikko ihminen selviän kaikista haasteista mitä elämä eteen heittääkään.

Olen ollut vaikean masennuksen vuoksi nyt puoli vuotta sairaslomalla. Tänään oli viimeinen saikkupäivä.

Aurinko paistoi, kävin kävelyllä, astuin nilkkoja myöten lammikkoon. Tiskasin ja pesin pyykkiä. Join kevään ensimmäiset terassikahvit. Tein kasvonaamion ja käsikuorinnan.

Voin hyvin ja pääsen huomenna viimein töihin. En olisi uskonut selviäväni hengissä saati pääseväni enää työelämään.

Aamulla tunti töissä, sen jälkeen aika työterveyteen josta sain loppuviikon saikkua. Tulin kotiin, lepäsin hetken sängyssä. Kävin hesessä syömässä sillä en jaksanut tehdä ruokaa ja unohdin päivän evääni töihin. Tulin kotiin, istuin netissä. Loppupäivän ja illan olen vain maannut sängyssä. Nyt palstailen hetken ja sitten unilääke naamaan ja päivän paras hetki kun nukahdan.

On vasta aamu, joten kerron eilisestä. NAAPURIN herätyskello herätti taas 5.00, en ymmärrä miten mutta ääni jotenkin..mikä se sana on? Resinoi? Talon rakenteissa. Lapsilla isäviikko, vi""i olla hereillä kun ei olisi tarvinnut herätellä ketään kouluun ja olisi saanut nukkua pitkään!   Kävin tupakalla, keitin kahvia josta tuli järkyttävän pahaa koska keitintä' ei  ole putsattu varmaan ikinä- join puoli kuppia ja kaadoin kahvin viemäriin. Sitten heitin keittimen parvekkeelle. Seisoin hetken katselemassa näkymiä täältä kuudennesta ja mietin, mitä menettäisin jos hyppäisin? Miten kipeää se tekisi? Miltä tuntuisi  lentää? Poltin toisen tupakan ja palasin sisään. Otin dosetista aamulääkkeet, harjasin hiukset ja vaihdoin päälle legginsit sekä toppimaiset rintaliivit.  Siinä asussa heittäydyin sängylle selailemaan av:ta ja Facea, kunnes tajusin että pitää saada sitä kahvia.  Heitin päälle pitkän toppatakin, jalkoihin karvavuori-Crocsit ja hipsutin huppu silmillä kadun yli Siwaan, tai mikä se nimi on nykyisin. Ostin Pari Frezzaa, olutta ja salmiakkia. Join toisen kahvijuoman heti ulkona ja olisin polttanut tupakan, mutta tupakat jäi kotiin. Itketti. Vi""i. Palasin kotiin, menin tupakalle ja avasin oluen. Avasin salmiakkipussin. Katsoin NetFlixiä . Kävin pistämässä pesukoneen päälle, join olutta.  Eräs tuttu soitti ja kysyi tulenko mukaan kirppikselle, kieltäydyin ja sanoin  että olen kännissä.  Laitoin pyykit kuivumaan. Menin nukkumaan.

OLen 38-vuotias, vaikea masennus ja epävakaa persoonallisuus.

Tänään en juo alkoholia. Järsin riisikakkua ja mietin , mistä saisi halvan kahvinkeittimen.

Eilinen päiväni: Töissä klo 7-15, töiden jälkeen kävin kaupassa. Kotiin päästyäni itkin noin puoli tuntia. Katsoin uusimman Kardashienin jakson, itkin taas. Kävin suihkussa ja söin. Katsoin leffan, palstailin hetken, klo 20 nukkumaan. Tänään lähes sama pska uudestaan.

Diagnosoitu toistuva masennus (nyt vakava jakso). Makaan sängyssä. Sähköhoitojen ja ketkun jälkeen pystyn tekemään keikkaa viikottain. Tänään ois töitä, joka ahdistaa tosi paljon. Menee taas monta päivää toipumiseen. Yleensä vain makaan ja katson sarjoja.

Masennus, epävakaa pershärö, B.E.D ( ahmimishäiriö ilman oksentelua ).

Eronnut, 2 lasta, kissa.

Heräsin klo kuusi kai ahdistavaan uneen, en muista . Kävin pissalla ja palasin sänkyyn, mutten saanut enää unta joten nousin keittämään teetä ja söin vähän jugurttia. Vaihdoin kissanhiekan ja käytin tilaisuutta ( lapset isällään ) hyväksi hakea avoimesti herkkuja kaupasta. Ostin laatikon jossa kaksi berliliininmunkkia, karkkipussin , litran paketin jäätelöä ja energiajuomaa. Söin toisen munkin heti kotona ja pelasin hetken pleikkaa. Nyt syön karkkia ja juon energiajuomaa. Tiedän, ettei minun pitäisi. Vartaloni inhottaa minua, valtava maha jonka yli tuskin näkee ja toisiinsa hinkkaavat reidet mutta minitissit j. Näytän friikiltä.

Mun sydämeen sattuu lukea näitä teidän kokemuksia,toivon teille parempaa huomista! Tulee se päivä vielä kun auri ko paistaa teidänkin elämään! Toivoa, tsemppiä ja voimia kaikille teille!💝

Kelan mielestä en ole sairas vaan työkykyinen - sain hylkäävän kuntoutustukipäätöksen. Lääkärin mielestä olen vaikeasti masentunut ja työkyvytön.

⚫️Hajoan mustaan aukkoon.⚫️

Vierailija kirjoitti:

Kelan mielestä en ole sairas vaan työkykyinen - sain hylkäävän kuntoutustukipäätöksen. Lääkärin mielestä olen vaikeasti masentunut ja työkyvytön.

⚫️Hajoan mustaan aukkoon.⚫️

Olen todella pahoillani ☹️

Tänään mulla on ollut hyvä päivä. Pistin pyykit koneeseen, siivosin keittiön, ruokailuhuoneen ja olkkarin turhasta roinasta. Vaihdoin kissanhiekat. Kohta lähden hakemaan lapsen päiväkodista ja sitten yhdessä imuroidaan ja pyyhitään lattiat.

Kun isompi on tullut koulusta, syödään välipalaa ja lähdetään ulos.

- Krooninen keskivaikea masennus, estynyt persoonallisuus, paniikkihäiriö ja BED. Asun ulkomailla, ei tukiverkkoja.

Heräsin klo 7. Väsytti huonosti nukutun yön jälkeen ja muutenkin oli sellainen olo, ettei huvittaisi yhtään olla tänään reipas. 

Klo 7.25 sain kuitenkin itseni pakotettua ylös. Kiire tuli, mutta juoksujalkaa kun menin niin ehdin juuri ja juuri bussiin!

Klo 8-15 olen töissä. Tämän päivän hommat on jo tehty, nyt pidän kahvitaukoa ja selailen uutisia ja tätä palstaa. Kohta vielä tarkistan sähköpostin yms, ennenkuin sitten lähden kotiin.

Osaan jo aika hyvin ennustaa miten loppupäivä tulee menemään:

Päästyäni kotiin yritän jaksaa tehdä jotain ruokaa. Sen jälkeen todennäköisesti nukun päiväunet ja saan taas painostaa ja pakottaa itseäni kunnolla, että jaksan herättyäni nousta tekemään jotakin. Tavoite olisi imuroida edes pikaisesti, mutta se oli tavoite jo eilenkin, joten saa nähdä onnistuuko tänäänkään. On aika huono päivä ollut. Välillä on paljon parempia ja saan aikaiseksi enemmän, mutta nyt on ollut useamman päivän jo jotenkin todella haastavaa jaksaa yhtään mitään ja työ vie lähes kaiken energian.

Illalla raahaudun suihkuun, syön iltapalaa ja makaan tylsistyneenä sohvalla katsomassa jotain sarjoja.

Keskivaikea masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko.

Tässä eilinen:

 

Heräsin saatuani nukuttua noin nelisen tuntia katkonaisesti. Herätessä oli heti ahdistus päällä, melkein kuin painajaisen tunnelma olisi seurannut hereilläoloon. Vaikka töissä ei yleensä tapahdu mitään erityisen ikävää, kammoan töihin lähtöä nykyään ihan suhteettomasti etenkin maanantaisin. Proteiinipitoinen aamiainen, aamutoimet. Peilistä katsoo takaisin ruma ja iloton ihminen. Jos pitäisi "saada itsensä kuntoon" ennen suhteeseen ryhtymistä, mutta suurin syy siihen etten "ole kunnossa" on juuri sosiaalisen kanssakäynnin vähäisyys, niin miten tämä oikein ratkeaa?

Työmatka aamuhämärissä. Johtoportaan pompottelua, tunnin verran oman työkoneen ääressä itkemistä, onneksi kukaan ei tänään sattunut "kohtauksen" aikana näkemään. Loppupäivä ahdistuksen ja pakkoajatusten kanssa painimista, rutiinitehtäviä tehden. Stressi tuntuu karmean kovalta ja palkkioksi tilille tulee kuukaudessa 1530 euroa. Asunto pitäisi saada myytyä koska 80 eurolla noussut yhtiövastike vei menot yli tulojen. En saa kutsuttua asuntovälittäjää paikan päälle, en jaksa järjestellä kämppää kuvauksia varten enkä onnistu realistisesti uskomaan että asunto menisi kaupaksi.

Kotimatkan jälkeen söin ja menin sänkyyn toljottamaan youtubea. Ystäviä tai sukulaisia ei lähistöllä asu, ja ajatus johonkin lähikuppilaan menosta tuntuu pelottavammalta kuin esim. hirvikolariin joutuminen. Pari tuntia myöhemmin lähdin pyörälenkille joka olikin loppua kohti ihan kiva. Iltaa kohti tuttu ahdistus alkoi nousta taas korkealle ja nukahtaminen viivästyi ikuisten pakkoajatusten tunkiessa päähän. Huomenna olisi onneksi töiden jälkeen terapiaistunto.

Keskivaikea masennus + sosiaalisten tilanteiden pelko + paniikkihäiriö:

heräsin Kela-tädin soittoon. Olin jättänyt yhteydenttopyynnön koskien uutta sairaslomaa ja siihen liittyviä asioita. Sovitiin uusi puhelu huomiselle ja siihen mennessä sossu selvittää asioita joita en tiedä.

Sitten makasin noin kaksi tuntia sängyssä ja yritin päästä ylös. Söin aamupalaa, kello oli 13.30.

Lähetin viestin äidilleni ja toinen sossu soitti psykiatrisesta hoitopaikasta. Kerroin että olen saanut jo apua, kiitos paljon. Piti soittaa huoltomies asuntooni, pohdin soittoa noin tunnin ja soitin 15min sitten. En halua ketään tänään tänne, joten huoltomies tulee torstaina.

Ruokaa ei juuri ole ja illalla on jumppa. Onneksi kaapissa on sentään valmisruokaa. Tuntuu etten jaksa nyt mennä jumppaan kun en jaksa mennä suihkuunkaan.