Lue keskustelun säännöt.
Olisiko uskonut, että Suomessa on mahdollista eksyä metsään ja kuolla sinne?
Kommentit (280)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko eksyä-Kyllä
Kännyn akku hyytyy-Kyllä
Mutta! Lähteä erämaahan ilman tulentekovälineitä? Pelkillä tulitikuillakin pärjää. Metsässä on risuja, maapuuta, tervaskantoja jne. Kyseessä oli tietääkseni kokenut luonnossaliikkuja, metsämies.
Jos eksyt, niin pysähdy. Etsi suojainen paikka, tee tulet ja yritä väsätä vaikkapa pieni suoja. Odota.
Tähän aikaan vuodesta metsästä löytyy marjoja eikä ole edes pakkasta. Marjoista saa nestettä sen verran ettei janoonkaan ihan helposti kuole. Kyllä ihmetyttää tämä tapaus.
Ainoa selitys voisi olla ette ollut niitä tulentekovälineitä, mutta vaikea sitä on uskoa koska on kyseessä kokenut luonnossaliikkuja.
Surullinen uutinen joka tapauksessa :(
Joo, surullinen. Oisko kuitenkin syynä nimi, puisto, tuo kaupunkilaiselle mieleen semmosen mukavan läntin jossa voi piipahtaa kiireitensä keskellä.
Mutta sitä minä ihmettelen, mitä marjoja metsä on täynnä? Pakkanen vieny, muut paitsi puolukat ja ne ei kaikinpaikon ole kypsiä. Pakkasia ei ole kyllä vielä, ko yöllä. Ja, eihän siellä saa tehä tulia muualle kuin merkityille paikoille. Kuka sen tietää koska on semmonen hätä että saa, ei ainakaan tottumaton.
Luonnonvalintaa, jos ei ymmärrä hetkeä ennen kuolemaa ja ennen hypotermiaa, että nyt on sellainen hätä että tehdään tulet tervaskantoon, tai vaikka kuivaan kuuseen, kun koko metsä on muuten märkä.
Marjoja ei ole metsät täynnä, mutta Kemihaaran seudulta löytyy varmasti puolukkaa ja variksenmarjaa, ja pakkasenpanematkin mustikat ja juolukat ovat hyvä apu äärimmäisessä hädässä. Väitän, että nälkään eivät kuolleet, eivätkä aivan heti kylmyyteen jos heidät tavannut kulkija oli antanut tulentekovälineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varakku kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.
Jos ei ole kompassia eikä aurinko paista, otetaan kiintopiste mahdollisimman kaukaa. Lapissa se voi olla joku tunturi. Vaikka se ei näy koko ajan tiheimmässä metsässä, se otetaan uudestaan suunnaksi sitten kun on näkyvissä. Metsässä katsotaan edessä päin joku helpoimmin erottuva kohde, vaikka ainoa koivu kuusikon keskellä. Ennen kuin ollaan sen kohdalla, etsitään jo seuraava piste samassa suunnassa. Näin vältytään kiertämästä ympyrää.
Polut ovat hyviä, mutta toisinaan hämääviä. HIrvet ja muut metsänelävät tekevät omia reittejään, mutta yleensä nekin johtavat johonkin.
Lappilaisten tapa on lähteä kotiin, jos eksyy. Voi vaikuttaa kummalliselta neuvolta, mutta auttaa siinä tapauksessa, kun ei enää tarvitse pyrkiä sinne mihin oli alun perin menossa. Eksyksissä ollessa on pysähdyttävä heti. Siinä on sitten muisteltava ja mietittävä aivan rauhassa, miten kannattaisi toimia.
Täytyy olla puurajan yläpuolella tai muuten avoimessa maastossa, jos aikoo suunistaa tunturien mukaan. Metsässä ei näe ympäröiviä korkeita kohtia, vaan näkyvyys voi olla luokkaa 100m, jolloin pitää periaatteessa mennä kohteelta toiselle esimerkiksi 100m pätkiä ja jos tekee systemaattista virhettä, niin siinähän lähtee kiertämään kehää.
Jonkun verran Lapin metsissä liikkuneena muistutan, että Lapin puusto on pienempää ja usein harvempaa varsinkin noilla erämaa-alueilla kuin etelässä. Jos vaan osaa kulkea joten kuten suoraan, tulee joko korkean vaaran päälle tai suon reunaan, josta taas näkee kauempana olevat kiintopisteet. Viheliäisimpiä kuljettavia ovat tiheät taimikot, jotka on paras kiertää, ja korpikuusikot. Niissä ei näe edes sataa metriä eikä tuulen suunnasta voi päätellä kulkusuuntaa. Sumu on sitten vielä yksi näkyvyyttä rajoittava, ja silloin ei tunturit näy. On vain odotettava, että suuntaa antava kiintopiste löytyy myöhemmin ja kulkea sitkeästi valitsemaansa suuntaan, kunnes tulee johonkin: tielle, jokivarteen tai vaikka Venäjän rajalle.
100m on jo pitkä näkyvyys metsässä. Suolla näkee pidemmälle, mutta siellä on sairaan raskas kulkea, joten helpommalla pääsee kun pysyy kovilla mailla. Puiden ei tarvi olla paljonkaan sinua pidempiä kun näkyvyys horisonttiin on estynyt. Väsynenä tekee helposti virheitä. Voi esimerkiksi pystyttää leirin ja lähteä hakemaan vettä läheisestä lammesta ja puolen tunnin päästä tajuaa että ei enää löydä leiriinsä, jossa on kaikki tarvikkeet mitä retkellä tarvii.
Jokaisessa älypuhelimissa on gps. Olen kokeillut sitä ruotsinlaivalla kaukana rannikosta missä ei ole kenttää ja vielä niin että olen kytkenyt internet yhteyden puhelimesta pois. GPS paikansi sijaintini avomerellä. Eihän se ole riippuvainen puhelmen kentästä vaan käyttää GPS sateliittien singnaalia.
Jos on kännykän varassa, niin sille puhelimelle voi tapahtua miljoona eri asia, jonka jälkeen siitä ei ole mitään apua (akku loppu, näyttö rikki, puhelin putoaa taskusta jne. jne. jne.)
Akku ei voi käytännössä loppua viikkoon taikka puhelin menee mekaanisesti rikki jos osaa näihin varautua. Itselläni on aina hyvä suojakotelo jolloin kännykkä ei käytännössä voi hajota metsäisessä maastossa jos putoaa taskusta. Jos putoaa veteen niin sitten toki voi. Ohjelmalliset viat ovat toki nekin mahdollisia mutta erittäin harvinaisia jos puhelimen merkki on luotettava.
Käytän itse metsästäessä kännykkää (samsung S5) ja ei se minulla kestä edes täyttä päivää, mutta toki sen mitä yhdessä päivässä jaksaa umpimetsässä kulkea, eli noin 15-20km eli 5-7 tuntia. Tosin en ole pitänyt lentokonetilassa, vaan siten että puhelinverrko on päällä.
Harva kestääkään ilman vara-akkuja jotka ovat avainsana tässä. Yksi sellainen voi taata jopa viikoksi käyttöajan eikä vie paljon tilaa/paina repussa
Ja vara-akkukin voi olla rikki, tai sen voi hukata ja asian tajuaa vasta kun puhelimesta loppuu akku. Itselle on käynyt näin niinkin vaarallisessa paikassa kuin lentokentällä.
Harvoin ne rikkuu koska ovat käytännössä samaa tekniikkaa kuin kännyköiden akut jotka kestävät vuosia käytössä. Enemmänkin ei muista ladata niitä täyteen ennen matkaa mutta tämä pitäisi olla perusasia kun lähdetään pitkälle vaellusmatkalle aivan kuten tulitikkujen otto.
Varakku kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.
Jos ei ole kompassia eikä aurinko paista, otetaan kiintopiste mahdollisimman kaukaa. Lapissa se voi olla joku tunturi. Vaikka se ei näy koko ajan tiheimmässä metsässä, se otetaan uudestaan suunnaksi sitten kun on näkyvissä. Metsässä katsotaan edessä päin joku helpoimmin erottuva kohde, vaikka ainoa koivu kuusikon keskellä. Ennen kuin ollaan sen kohdalla, etsitään jo seuraava piste samassa suunnassa. Näin vältytään kiertämästä ympyrää.
Polut ovat hyviä, mutta toisinaan hämääviä. HIrvet ja muut metsänelävät tekevät omia reittejään, mutta yleensä nekin johtavat johonkin.
Lappilaisten tapa on lähteä kotiin, jos eksyy. Voi vaikuttaa kummalliselta neuvolta, mutta auttaa siinä tapauksessa, kun ei enää tarvitse pyrkiä sinne mihin oli alun perin menossa. Eksyksissä ollessa on pysähdyttävä heti. Siinä on sitten muisteltava ja mietittävä aivan rauhassa, miten kannattaisi toimia.
Täytyy olla puurajan yläpuolella tai muuten avoimessa maastossa, jos aikoo suunistaa tunturien mukaan. Metsässä ei näe ympäröiviä korkeita kohtia, vaan näkyvyys voi olla luokkaa 100m, jolloin pitää periaatteessa mennä kohteelta toiselle esimerkiksi 100m pätkiä ja jos tekee systemaattista virhettä, niin siinähän lähtee kiertämään kehää.
Jonkun verran Lapin metsissä liikkuneena muistutan, että Lapin puusto on pienempää ja usein harvempaa varsinkin noilla erämaa-alueilla kuin etelässä. Jos vaan osaa kulkea joten kuten suoraan, tulee joko korkean vaaran päälle tai suon reunaan, josta taas näkee kauempana olevat kiintopisteet. Viheliäisimpiä kuljettavia ovat tiheät taimikot, jotka on paras kiertää, ja korpikuusikot. Niissä ei näe edes sataa metriä eikä tuulen suunnasta voi päätellä kulkusuuntaa. Sumu on sitten vielä yksi näkyvyyttä rajoittava, ja silloin ei tunturit näy. On vain odotettava, että suuntaa antava kiintopiste löytyy myöhemmin ja kulkea sitkeästi valitsemaansa suuntaan, kunnes tulee johonkin: tielle, jokivarteen tai vaikka Venäjän rajalle.
100m on jo pitkä näkyvyys metsässä. Suolla näkee pidemmälle, mutta siellä on sairaan raskas kulkea, joten helpommalla pääsee kun pysyy kovilla mailla. Puiden ei tarvi olla paljonkaan sinua pidempiä kun näkyvyys horisonttiin on estynyt. Väsynenä tekee helposti virheitä. Voi esimerkiksi pystyttää leirin ja lähteä hakemaan vettä läheisestä lammesta ja puolen tunnin päästä tajuaa että ei enää löydä leiriinsä, jossa on kaikki tarvikkeet mitä retkellä tarvii.
Jokaisessa älypuhelimissa on gps. Olen kokeillut sitä ruotsinlaivalla kaukana rannikosta missä ei ole kenttää ja vielä niin että olen kytkenyt internet yhteyden puhelimesta pois. GPS paikansi sijaintini avomerellä. Eihän se ole riippuvainen puhelmen kentästä vaan käyttää GPS sateliittien singnaalia.
Jos on kännykän varassa, niin sille puhelimelle voi tapahtua miljoona eri asia, jonka jälkeen siitä ei ole mitään apua (akku loppu, näyttö rikki, puhelin putoaa taskusta jne. jne. jne.)
Akku ei voi käytännössä loppua viikkoon taikka puhelin menee mekaanisesti rikki jos osaa näihin varautua. Itselläni on aina hyvä suojakotelo jolloin kännykkä ei käytännössä voi hajota metsäisessä maastossa jos putoaa taskusta. Jos putoaa veteen niin sitten toki voi. Ohjelmalliset viat ovat toki nekin mahdollisia mutta erittäin harvinaisia jos puhelimen merkki on luotettava.
Käytän itse metsästäessä kännykkää (samsung S5) ja ei se minulla kestä edes täyttä päivää, mutta toki sen mitä yhdessä päivässä jaksaa umpimetsässä kulkea, eli noin 15-20km eli 5-7 tuntia. Tosin en ole pitänyt lentokonetilassa, vaan siten että puhelinverrko on päällä.
Harva kestääkään ilman vara-akkuja jotka ovat avainsana tässä. Yksi sellainen voi taata jopa viikoksi käyttöajan eikä vie paljon tilaa/paina repussa
Joku nokia 3310 toimi akulla viikon, mutta eihän nämä nykypuhelimet toimi edes vuorokautta, akkuja pitäisi siis olla paljon mukana, ja silti sille puhelimmelle voi sattua monta muutakin juttua. Eikö itseltäsi ole hajonnut yhtään puhelinta niin että se vaan yhtäkkiä lakkaa toimimasta? Matkassa pitää olla myös kartta ja komapassi ja vaikka tuollainen idioottivarma nokia varakapulana.
Vierailija kirjoitti:
Olen eksynyt jopa Espoossa puistossa merkityillä reiteillä. Luotin suuntavaistooni, joka vei väärään suuntaan. .
Sama käynyt mulle ja kaverille. Silloin ei edes ollut älypuhelimista tietoakaan, eikä tietenkään ollut karttaa matkassa, koska reitithän on merkitty selkeästi. No eipä ollut, vaan eksyttiin ja harhailtiin muutama tunti ennen kuin löydettiin lähtöpaikalle.
Menehtyminen Nuuksiossa on toki aika epätodennäköistä, siellä on kuitenkin paljon polkuja ja teitä, joilla kulkee ihmisiä. Toki hypotermian vaara vaanii sielläkin, jos on vääränlainen vaatetus ja/tai on syystä tai toisesta päässyt kastumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.
Jos ei ole kompassia eikä aurinko paista, otetaan kiintopiste mahdollisimman kaukaa. Lapissa se voi olla joku tunturi. Vaikka se ei näy koko ajan tiheimmässä metsässä, se otetaan uudestaan suunnaksi sitten kun on näkyvissä. Metsässä katsotaan edessä päin joku helpoimmin erottuva kohde, vaikka ainoa koivu kuusikon keskellä. Ennen kuin ollaan sen kohdalla, etsitään jo seuraava piste samassa suunnassa. Näin vältytään kiertämästä ympyrää.
Polut ovat hyviä, mutta toisinaan hämääviä. HIrvet ja muut metsänelävät tekevät omia reittejään, mutta yleensä nekin johtavat johonkin.
Lappilaisten tapa on lähteä kotiin, jos eksyy. Voi vaikuttaa kummalliselta neuvolta, mutta auttaa siinä tapauksessa, kun ei enää tarvitse pyrkiä sinne mihin oli alun perin menossa. Eksyksissä ollessa on pysähdyttävä heti. Siinä on sitten muisteltava ja mietittävä aivan rauhassa, miten kannattaisi toimia.
Täytyy olla puurajan yläpuolella tai muuten avoimessa maastossa, jos aikoo suunistaa tunturien mukaan. Metsässä ei näe ympäröiviä korkeita kohtia, vaan näkyvyys voi olla luokkaa 100m, jolloin pitää periaatteessa mennä kohteelta toiselle esimerkiksi 100m pätkiä ja jos tekee systemaattista virhettä, niin siinähän lähtee kiertämään kehää.
Jonkun verran Lapin metsissä liikkuneena muistutan, että Lapin puusto on pienempää ja usein harvempaa varsinkin noilla erämaa-alueilla kuin etelässä. Jos vaan osaa kulkea joten kuten suoraan, tulee joko korkean vaaran päälle tai suon reunaan, josta taas näkee kauempana olevat kiintopisteet. Viheliäisimpiä kuljettavia ovat tiheät taimikot, jotka on paras kiertää, ja korpikuusikot. Niissä ei näe edes sataa metriä eikä tuulen suunnasta voi päätellä kulkusuuntaa. Sumu on sitten vielä yksi näkyvyyttä rajoittava, ja silloin ei tunturit näy. On vain odotettava, että suuntaa antava kiintopiste löytyy myöhemmin ja kulkea sitkeästi valitsemaansa suuntaan, kunnes tulee johonkin: tielle, jokivarteen tai vaikka Venäjän rajalle.
100m on jo pitkä näkyvyys metsässä. Suolla näkee pidemmälle, mutta siellä on sairaan raskas kulkea, joten helpommalla pääsee kun pysyy kovilla mailla. Puiden ei tarvi olla paljonkaan sinua pidempiä kun näkyvyys horisonttiin on estynyt. Väsynenä tekee helposti virheitä. Voi esimerkiksi pystyttää leirin ja lähteä hakemaan vettä läheisestä lammesta ja puolen tunnin päästä tajuaa että ei enää löydä leiriinsä, jossa on kaikki tarvikkeet mitä retkellä tarvii.
Kokenut kulkija ei lähde hakemaan vettä läheisestä lammesta tekemättä ensin kunnon tulia ja jättämättä jotain vaatetta tai reppua tarpeeksi korkealle näkyviin. Jos leiripaikasta näkyy lampi, myös lammen rannalta näkyy leiripaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinastteko oikeesti että jokaisella 70-vuotiaalla kokeneella luonnossaliikkujalla on älyluuri ja siinä karttasovellukset? Mä luulen että nää on just niitä tyyppejä joilla ei ole mitään kännykkää välttämättä edes mukana koska luottavat omiin taitoihinsa joilla ovat tähän astikin pärjänneet.
Vaikka mulla ei ole vielä ikää edes 40 vuotta, niin mun lapsuudessa ja nuoruudessa ei ollut mitään karttasovelluksia tai edes tavallisia kännyköitä, älykännyköistä puhumattakaan.
Tietysti nykyään kannattaa käyttää kaikki mahdolliset keinot eksymisen välttämiseksi, nuo karttasovellukset ja muut ja pitää se puhelin mukana maastoon lähtiessä, akku täyteen ladattuna, toki myös vanhanaikaiset kartta ja kompassi on siitä hyvät ettei niistä lopu akku.
Koskaan ei pidä luulla ettei itselle voi sattua mitään.
Vierailija kirjoitti:
Varakku kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.
Jos ei ole kompassia eikä aurinko paista, otetaan kiintopiste mahdollisimman kaukaa. Lapissa se voi olla joku tunturi. Vaikka se ei näy koko ajan tiheimmässä metsässä, se otetaan uudestaan suunnaksi sitten kun on näkyvissä. Metsässä katsotaan edessä päin joku helpoimmin erottuva kohde, vaikka ainoa koivu kuusikon keskellä. Ennen kuin ollaan sen kohdalla, etsitään jo seuraava piste samassa suunnassa. Näin vältytään kiertämästä ympyrää.
Polut ovat hyviä, mutta toisinaan hämääviä. HIrvet ja muut metsänelävät tekevät omia reittejään, mutta yleensä nekin johtavat johonkin.
Lappilaisten tapa on lähteä kotiin, jos eksyy. Voi vaikuttaa kummalliselta neuvolta, mutta auttaa siinä tapauksessa, kun ei enää tarvitse pyrkiä sinne mihin oli alun perin menossa. Eksyksissä ollessa on pysähdyttävä heti. Siinä on sitten muisteltava ja mietittävä aivan rauhassa, miten kannattaisi toimia.
Täytyy olla puurajan yläpuolella tai muuten avoimessa maastossa, jos aikoo suunistaa tunturien mukaan. Metsässä ei näe ympäröiviä korkeita kohtia, vaan näkyvyys voi olla luokkaa 100m, jolloin pitää periaatteessa mennä kohteelta toiselle esimerkiksi 100m pätkiä ja jos tekee systemaattista virhettä, niin siinähän lähtee kiertämään kehää.
Jonkun verran Lapin metsissä liikkuneena muistutan, että Lapin puusto on pienempää ja usein harvempaa varsinkin noilla erämaa-alueilla kuin etelässä. Jos vaan osaa kulkea joten kuten suoraan, tulee joko korkean vaaran päälle tai suon reunaan, josta taas näkee kauempana olevat kiintopisteet. Viheliäisimpiä kuljettavia ovat tiheät taimikot, jotka on paras kiertää, ja korpikuusikot. Niissä ei näe edes sataa metriä eikä tuulen suunnasta voi päätellä kulkusuuntaa. Sumu on sitten vielä yksi näkyvyyttä rajoittava, ja silloin ei tunturit näy. On vain odotettava, että suuntaa antava kiintopiste löytyy myöhemmin ja kulkea sitkeästi valitsemaansa suuntaan, kunnes tulee johonkin: tielle, jokivarteen tai vaikka Venäjän rajalle.
100m on jo pitkä näkyvyys metsässä. Suolla näkee pidemmälle, mutta siellä on sairaan raskas kulkea, joten helpommalla pääsee kun pysyy kovilla mailla. Puiden ei tarvi olla paljonkaan sinua pidempiä kun näkyvyys horisonttiin on estynyt. Väsynenä tekee helposti virheitä. Voi esimerkiksi pystyttää leirin ja lähteä hakemaan vettä läheisestä lammesta ja puolen tunnin päästä tajuaa että ei enää löydä leiriinsä, jossa on kaikki tarvikkeet mitä retkellä tarvii.
Jokaisessa älypuhelimissa on gps. Olen kokeillut sitä ruotsinlaivalla kaukana rannikosta missä ei ole kenttää ja vielä niin että olen kytkenyt internet yhteyden puhelimesta pois. GPS paikansi sijaintini avomerellä. Eihän se ole riippuvainen puhelmen kentästä vaan käyttää GPS sateliittien singnaalia.
Jos on kännykän varassa, niin sille puhelimelle voi tapahtua miljoona eri asia, jonka jälkeen siitä ei ole mitään apua (akku loppu, näyttö rikki, puhelin putoaa taskusta jne. jne. jne.)
Akku ei voi käytännössä loppua viikkoon taikka puhelin menee mekaanisesti rikki jos osaa näihin varautua. Itselläni on aina hyvä suojakotelo jolloin kännykkä ei käytännössä voi hajota metsäisessä maastossa jos putoaa taskusta. Jos putoaa veteen niin sitten toki voi. Ohjelmalliset viat ovat toki nekin mahdollisia mutta erittäin harvinaisia jos puhelimen merkki on luotettava.
Käytän itse metsästäessä kännykkää (samsung S5) ja ei se minulla kestä edes täyttä päivää, mutta toki sen mitä yhdessä päivässä jaksaa umpimetsässä kulkea, eli noin 15-20km eli 5-7 tuntia. Tosin en ole pitänyt lentokonetilassa, vaan siten että puhelinverrko on päällä.
Harva kestääkään ilman vara-akkuja jotka ovat avainsana tässä. Yksi sellainen voi taata jopa viikoksi käyttöajan eikä vie paljon tilaa/paina repussa
Joku nokia 3310 toimi akulla viikon, mutta eihän nämä nykypuhelimet toimi edes vuorokautta, akkuja pitäisi siis olla paljon mukana, ja silti sille puhelimmelle voi sattua monta muutakin juttua. Eikö itseltäsi ole hajonnut yhtään puhelinta niin että se vaan yhtäkkiä lakkaa toimimasta? Matkassa pitää olla myös kartta ja komapassi ja vaikka tuollainen idioottivarma nokia varakapulana.
Yksi suurikapasiteetillinen (mutta noin älykännykän kokoinen ja ei kovin painava) akku riittää antamaan virtaa aika pitkään älypuhelimelle ja säännöstelemällä saapi yli viikon käytettyä sitä. Rehellisesti sanottuna yksikään alkuperäisellä Androidilla varustettu älykännykkäni ei ole lakannut toimimasta yhtäkkiä. Eräs LG puhelimeni lakkasi koska olin asentanut siihen silloin epävakaan Cyanogenmod Androidin joka kaatoi kännykän päivittäin. Tämä oli minun syy ja LG olisi pysynyt ohjelmallisesti ehjänä ja vakaana ilman tämän asennusta mutta halusin silloin kokeilla uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaisia eksyneitä sitten etsitään?
Kannattaako väsätä nuotio ja toivoa että joku näkisi savun?Tuolla pariskunnalla ei ilmeisesti ollut edes tulitikkuja tai tulentekotaitoja. Eivät olisi paleltuneet, jos olisivat onnistuneet tekemään tulet.
Etsitään helikopterilla, johon kyllä savu näkyy hyvin. Pimeässä korkealle paikalle tehty tuli näkyy myös hyvin kauas. Valkeat tai kirkkaanväriset vaatteet erottuvat maastossa hyvin.
Kannattaa hankkiutua avoimelle paikalle, josta helpommin löytyy. Ja tietenkin pysytellä tiellä tai polulla, jos sellaiselle sattuu, kun niitä pitkin jalkaisin kulkevilla etsijöilläkin on helpompi liikkua.
Hyvä. Sinun pitäs lähteä neuvomaan Ukk puiston väkeä, eikä rajamiehetkään olis huono kohde.
Poromiehille on turha lähteä esittämään, ne on niin tyhmiä että eivät ymmärrä tuommosta korkeampaa älyllisyyttä. Net hullut menee mistäsattuu, ei kiltisti polkuja niinko sivistyneet ihmiset.
Aika harvoin rajamiehiä, UKK-puiston väkeä tai poromiehiä on eksynyt niin pahasti, että on jouduttu isommalla porukalla etsimään. Siksi luulen, että turha mennä neuvomaan heitä. Aivan varmasti he ovat useammin etsineet niitä, jotka neuvojen tarpeessa ovat olleet.
Vierailija kirjoitti:
Meinastteko oikeesti että jokaisella 70-vuotiaalla kokeneella luonnossaliikkujalla on älyluuri ja siinä karttasovellukset? Mä luulen että nää on just niitä tyyppejä joilla ei ole mitään kännykkää välttämättä edes mukana koska luottavat omiin taitoihinsa joilla ovat tähän astikin pärjänneet.
Vaikka mulla ei ole vielä ikää edes 40 vuotta, niin mun lapsuudessa ja nuoruudessa ei ollut mitään karttasovelluksia tai edes tavallisia kännyköitä, älykännyköistä puhumattakaan.
Tietysti nykyään kannattaa käyttää kaikki mahdolliset keinot eksymisen välttämiseksi, nuo karttasovellukset ja muut ja pitää se puhelin mukana maastoon lähtiessä, akku täyteen ladattuna, toki myös vanhanaikaiset kartta ja kompassi on siitä hyvät ettei niistä lopu akku.
Koskaan ei pidä luulla ettei itselle voi sattua mitään.
Se tässä ongelma onkin kun moni vanhus ei osaa käyttää älypuhelinta tai unohtavat ne kotiin reissun ajaksi ja jos eksyvät niin heitä on hankalampi koittaa etsiä. En siis mitenkään yleistä tai moiti vanhempaa sukupolvea mutta mitä nyt on tullut uutisista luettua näitä katoamistapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varakku kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.
Jos ei ole kompassia eikä aurinko paista, otetaan kiintopiste mahdollisimman kaukaa. Lapissa se voi olla joku tunturi. Vaikka se ei näy koko ajan tiheimmässä metsässä, se otetaan uudestaan suunnaksi sitten kun on näkyvissä. Metsässä katsotaan edessä päin joku helpoimmin erottuva kohde, vaikka ainoa koivu kuusikon keskellä. Ennen kuin ollaan sen kohdalla, etsitään jo seuraava piste samassa suunnassa. Näin vältytään kiertämästä ympyrää.
Polut ovat hyviä, mutta toisinaan hämääviä. HIrvet ja muut metsänelävät tekevät omia reittejään, mutta yleensä nekin johtavat johonkin.
Lappilaisten tapa on lähteä kotiin, jos eksyy. Voi vaikuttaa kummalliselta neuvolta, mutta auttaa siinä tapauksessa, kun ei enää tarvitse pyrkiä sinne mihin oli alun perin menossa. Eksyksissä ollessa on pysähdyttävä heti. Siinä on sitten muisteltava ja mietittävä aivan rauhassa, miten kannattaisi toimia.
Täytyy olla puurajan yläpuolella tai muuten avoimessa maastossa, jos aikoo suunistaa tunturien mukaan. Metsässä ei näe ympäröiviä korkeita kohtia, vaan näkyvyys voi olla luokkaa 100m, jolloin pitää periaatteessa mennä kohteelta toiselle esimerkiksi 100m pätkiä ja jos tekee systemaattista virhettä, niin siinähän lähtee kiertämään kehää.
Jonkun verran Lapin metsissä liikkuneena muistutan, että Lapin puusto on pienempää ja usein harvempaa varsinkin noilla erämaa-alueilla kuin etelässä. Jos vaan osaa kulkea joten kuten suoraan, tulee joko korkean vaaran päälle tai suon reunaan, josta taas näkee kauempana olevat kiintopisteet. Viheliäisimpiä kuljettavia ovat tiheät taimikot, jotka on paras kiertää, ja korpikuusikot. Niissä ei näe edes sataa metriä eikä tuulen suunnasta voi päätellä kulkusuuntaa. Sumu on sitten vielä yksi näkyvyyttä rajoittava, ja silloin ei tunturit näy. On vain odotettava, että suuntaa antava kiintopiste löytyy myöhemmin ja kulkea sitkeästi valitsemaansa suuntaan, kunnes tulee johonkin: tielle, jokivarteen tai vaikka Venäjän rajalle.
100m on jo pitkä näkyvyys metsässä. Suolla näkee pidemmälle, mutta siellä on sairaan raskas kulkea, joten helpommalla pääsee kun pysyy kovilla mailla. Puiden ei tarvi olla paljonkaan sinua pidempiä kun näkyvyys horisonttiin on estynyt. Väsynenä tekee helposti virheitä. Voi esimerkiksi pystyttää leirin ja lähteä hakemaan vettä läheisestä lammesta ja puolen tunnin päästä tajuaa että ei enää löydä leiriinsä, jossa on kaikki tarvikkeet mitä retkellä tarvii.
Jokaisessa älypuhelimissa on gps. Olen kokeillut sitä ruotsinlaivalla kaukana rannikosta missä ei ole kenttää ja vielä niin että olen kytkenyt internet yhteyden puhelimesta pois. GPS paikansi sijaintini avomerellä. Eihän se ole riippuvainen puhelmen kentästä vaan käyttää GPS sateliittien singnaalia.
Jos on kännykän varassa, niin sille puhelimelle voi tapahtua miljoona eri asia, jonka jälkeen siitä ei ole mitään apua (akku loppu, näyttö rikki, puhelin putoaa taskusta jne. jne. jne.)
Akku ei voi käytännössä loppua viikkoon taikka puhelin menee mekaanisesti rikki jos osaa näihin varautua. Itselläni on aina hyvä suojakotelo jolloin kännykkä ei käytännössä voi hajota metsäisessä maastossa jos putoaa taskusta. Jos putoaa veteen niin sitten toki voi. Ohjelmalliset viat ovat toki nekin mahdollisia mutta erittäin harvinaisia jos puhelimen merkki on luotettava.
Käytän itse metsästäessä kännykkää (samsung S5) ja ei se minulla kestä edes täyttä päivää, mutta toki sen mitä yhdessä päivässä jaksaa umpimetsässä kulkea, eli noin 15-20km eli 5-7 tuntia. Tosin en ole pitänyt lentokonetilassa, vaan siten että puhelinverrko on päällä.
Harva kestääkään ilman vara-akkuja jotka ovat avainsana tässä. Yksi sellainen voi taata jopa viikoksi käyttöajan eikä vie paljon tilaa/paina repussa
Joku nokia 3310 toimi akulla viikon, mutta eihän nämä nykypuhelimet toimi edes vuorokautta, akkuja pitäisi siis olla paljon mukana, ja silti sille puhelimmelle voi sattua monta muutakin juttua. Eikö itseltäsi ole hajonnut yhtään puhelinta niin että se vaan yhtäkkiä lakkaa toimimasta? Matkassa pitää olla myös kartta ja komapassi ja vaikka tuollainen idioottivarma nokia varakapulana.
Yksi suurikapasiteetillinen (mutta noin älykännykän kokoinen ja ei kovin painava) akku riittää antamaan virtaa aika pitkään älypuhelimelle ja säännöstelemällä saapi yli viikon käytettyä sitä. Rehellisesti sanottuna yksikään alkuperäisellä Androidilla varustettu älykännykkäni ei ole lakannut toimimasta yhtäkkiä. Eräs LG puhelimeni lakkasi koska olin asentanut siihen silloin epävakaan Cyanogenmod Androidin joka kaatoi kännykän päivittäin. Tämä oli minun syy ja LG olisi pysynyt ohjelmallisesti ehjänä ja vakaana ilman tämän asennusta mutta halusin silloin kokeilla uutta.
Ja harrastan geokätköilyä eli tulee liikuttua monenlaisessa maastoissa puhelin kädessä eli en istu kotona ja kehuskele että kaikki on kestänyt käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Olen eksynyt jopa Espoossa puistossa merkityillä reiteillä. Luotin suuntavaistooni, joka vei väärään suuntaan. Lopulta löysin autotielle ja pysäytin vastaantulleet lenkkeilijät, jotka näyttivät mihin suuntaan pitää mennä. Vielä siinä tielläkään en tiennyt missä olin koska olin väsynyt ja harhaillut niin kauas lähtöpisteestä. Ja google mapsista ei ollut mitään apua koska en uskonut sitä. Ajattelin tietäväni paremmin enkä väsyneenä voinut ymmärtää miksi kartta näyttää väärin.
Tämän ylimielisyysoppitunnin jälkeen olen kyllä jopa patikoinut kansallispuistoissa Suomessa ja ulkomailla onnistuneesti ja eksymättä. Kiitän vain onneani siitä että tuo ylimielisyys luontoa kohtaan kalahti nilkkaani noinkin helpossa ympäristössä ja opin läksyni.
Olen kävellyt ympyrää tien vieressä olevassa taimikossa ja eksynyt lähimetsään kun tuttu paikka näytti vieraalta toisesta suunnasta lähestyessä. Sen opin ettei pitäisi hätääntyä eikä säntäillä itsepäisesti sillä todellisuudessa kun olet ekseknyt et ole kovin monen kilometrin päässä paikasta jossa tiesit sijaintisi. Joku kirjoitti että eksyminen onkin mielentila. Ja jos on vaelluksella ei leiriytyminen eri paikkaa kuin aikoi ole onnettomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on mahdollista eksyä jos ei osaa varautua!
Esimerkiksi jos lähden pitkälle vaellukselle varaudun aina näin
- Ylimääräistä ruokaa "pahan päivän varalle"
- Vara-akkuja kännykkään sen verran että akku kestää koko metsässä olon ajan
- Kännykkään offline maastokartat (Nykyaan saa ilmaiset MML tarkat koko suomen maastokartat) jotta näen oman sijainnin vaikkei verkkoa olisikaan
- Lähipiirille ilmoitus että lähden tällaiselle reissulle tälle alueelle yms
- Opettelen käyttämään puhelinta jottei tule tilanne jossa en tiedä mistä saikaan kartat näkyviin yms.
-112 sovelluksen asennus
Näistä karsin osan pois jos lähden vain esimerkiksi marjastamaan päiväksi mutta pääasia että kännykässä riittää akku ja on offline kartat ladattuina!
Monet vanhukset ovat sikäli ongelmallisia sillä ne eivät välttämättä osaa käyttää näitä nykyajan älypuhelimia.
Paperikartta ja ainakin 2 kompassia on aina oltava kännyn tai gepsin lisäksi. Känny voi rikkoutua ihan vain tippumalla kivikkoon kädestäsi. GPS on yleensä robustimpi, mutta sekin voi pudota kiivetessä tai jokeen. Paperi ja kompassit eivät paina juuri mitään, joten ne pitää olla varalla. KOmpassia on myös osattava käyttää: eranto on idässä jo yli 10 astetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon kans tosiaan ettei kukaan tätä ketjua lukeneista lähde lapin erämaihin pelkän kännykän varassa. Itse käyn pohjoislapissa kerran kaks vuodessa ja kyllä se paras tapa suunnistaa tuolla on kartta ja kompassi. Gps mulla on aina varmuuden varalta mukana mistä voi tarvittaessa tarkistaa sijainnin jos epäilyttää. Kännykkä sen sijaan on sammutettuna rinkassa n.95% reissusta.
Tuolla ei tosiaan aina ole niin helppo pysyä sillä polulla, karuimmissa kohdissa polku katoaa kokonaan ja välillä se haarautuu mutta ja toinen polku onkin porojen polku, ja usein näitä porojen polkuja menee siellä ristiin rastiin ja semmoselle ku harhaudut niin se oikealle polulle takaisin löytäminen ilman kunnon suunnistusvälineitä voi olla yllättävän haastavaa.Kännykkä sammuttetuna repussa, ettei vahingossakaan kännykän gps:ssää voida hyödyntää sinun löytämiksesi jos sattuu onnettomuus ja päädyt vaikka tiedottomana makaamaan jonnekkin?
Ei missään nimessä kännykkää kiinni!
En puhunut repusta vaan rinkasta, eli sillon ku ollaan noilla yli viikon reissuilla erämaassa niin sitä kännyä on aivan turha pitää päällä koska pelkällä gps:llä ei paikanneta yhtään mitään vaan se vaatii verkon jota erämaissa ei ole. Eli akkua ei kuluteta turhaan, ja ku rinkan paino alkaa olla 20+kg niin ne vidun vara-akut on muutenkin viimenen asia mitä haluat mukana raahata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on kamalaa luettavaa. Toivottavasti suurin osa tähän vastanneista ei lähde kokeilemaan erätaitojaan tunturiin/erämaahan. Puhelimen gps on joo hyvä juttu, mutta entäpä jos heikkojen signaalien takia akku loppuu? Yhtäkkiä olet pelkän kartan varassa. Keskellä metsää voi olla hankala paikantaa itseään.
Ei pidä päteä, jos ei ole koskaan käynytkään Kemihaarassa. Tai muualla erämaassa. Eräs Suomen suurin erämaa-alue on minulle hyvinkin tuttu, mutta yksin en sinne lähde juuri sen takia, kun erämaa osaa yllättää karuudellaan. Saa olla aika osaava kaveri että pärjää yksin.
Tässä on otettava huomioon, että kyseessä on vanhempi pariskunta. Rinkan kanto (mikäli heillä sellainen on ollut mukana) väsyttää normaalia enemmän, energiaa kuluu yllättävän paljon. Joten huonot yöunet ja vähäinen energiansaanti voivat koitua kohtaloksi.
No jopas se Kemihaara nyt on vaarallinen. Suurin vaara erämaassa on talvella ja se on jäihin putoaminen. En ymmärrä mitä pelottavaa näet metsässsä tai tunturissa jossa ei ole asutusta.
Mitäkö pelottavaa? No jos vaikka se eksyminen?
Kesälläkin parikin yötä metsässä ilman asianmukaisia varusteita, niin alkaa olla leikki kaukana.
Itse eksyin kerran äitini kanssa metsään. Se metsä nyt oli pieni näihin erämaihin verrattuna. Valmiita polkuja oli mutta ei löydetty sitä oikeaa takaisin. Ei ollut älykännykkää vaan vain tavallinen. Ketään ei tullut vastaan ja pieni paniikki iski, kun rupesi vesisateessa tulemaan kylmä. Kolme tuntia siellä harhailtiin ja päästiin vihdoin tielle ja takaisin autolle. Oli kyllä helpottunut olo. En tiedä minkä takia noin pahasti eksyttiin, oli kyllä vierasta seutua. Sen takia ymmärrän todella hyvin, että joku eksyy metsään. Lapissa käydessä kyllä huomaa sen metsän laajuuden ja isot autiot alueet. Arvostan niitä ihmisiä, jotka osaavat viisaasti patikoida siellä. Itse en välttämättä edes uskaltaisi lähteä minnekään kauas erämaahan. Kierrän mieluummin tylsästi niitä merkittyjä polkuja.
Oman kokemukseni mukaan ei tarvita kummoistakaan metsänplänttiä että sinne voi jo eksyä, jopa ihan tuttuun metsään jos ei jostain syystä kiinnitä yhtään huomiota maastoon. Käsittämättömintä on, että kun menet suunnissa sekaisin jopa normaalissa tilanteessa päivänselvät tutut maastonmuodot näyttävät täysin vierailta. Kaukana siintävä kirkas peltikattokin näyttää äkkiseltään lammelta ym. omituista. Tuon kun kerran kokee, niin muistaa kyllä. GPS:t ja kännykät ovat hyvä apu metsässä, mutta älkää ikinä luottako pelkästään niihin, aina voi sattua vaikka mitä, sen takia karttaa ja kompassia on syytä osata käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon kans tosiaan ettei kukaan tätä ketjua lukeneista lähde lapin erämaihin pelkän kännykän varassa. Itse käyn pohjoislapissa kerran kaks vuodessa ja kyllä se paras tapa suunnistaa tuolla on kartta ja kompassi. Gps mulla on aina varmuuden varalta mukana mistä voi tarvittaessa tarkistaa sijainnin jos epäilyttää. Kännykkä sen sijaan on sammutettuna rinkassa n.95% reissusta.
Tuolla ei tosiaan aina ole niin helppo pysyä sillä polulla, karuimmissa kohdissa polku katoaa kokonaan ja välillä se haarautuu mutta ja toinen polku onkin porojen polku, ja usein näitä porojen polkuja menee siellä ristiin rastiin ja semmoselle ku harhaudut niin se oikealle polulle takaisin löytäminen ilman kunnon suunnistusvälineitä voi olla yllättävän haastavaa.Kännykkä sammuttetuna repussa, ettei vahingossakaan kännykän gps:ssää voida hyödyntää sinun löytämiksesi jos sattuu onnettomuus ja päädyt vaikka tiedottomana makaamaan jonnekkin?
Ei missään nimessä kännykkää kiinni!En puhunut repusta vaan rinkasta, eli sillon ku ollaan noilla yli viikon reissuilla erämaassa niin sitä kännyä on aivan turha pitää päällä koska pelkällä gps:llä ei paikanneta yhtään mitään vaan se vaatii verkon jota erämaissa ei ole. Eli akkua ei kuluteta turhaan, ja ku rinkan paino alkaa olla 20+kg niin ne vidun vara-akut on muutenkin viimenen asia mitä haluat mukana raahata.
Ei se mitään verkkoa vaadi jos on osannut varautua! Pitää vain ladata tarvittavat offline ohjelmistot ja kartat valmiiksi niin se riittää. Gps kun ei vaadi nettiyhteyttä vaan ainoastaan hyvä näkyvyys taivaalle ja virtaa.
Kyllä metsäiseen erämaahan voi eksyä jos ei ole karttaa ja kompassia mukana. Jos voimavarat on niukat ei jaksa juurikaan tunturien laelle kiivetä katsomaan suuntaa etc.
Itse olen vaeltanut ja kolunnut näitä Suomen erämaa-alueita, ja kyllä itsellä aina on ollut kartta ja kompassit mukana. Myös gps ja puhelin suljettuna repussa on hätävarana jos oikein paha tilanne tulee. Talvivaellus on erityisen riskiä, mutta riskit on aina hallittavissa, kunhan pitää järkeä päässä ja varusteet kunnossa.
Yleensä eksymiset ja muut sattuvat näille "kokeneimmille", kun luotetaan siihen kotimetsissä totuttuihin suunnistustapoihin, että kyllä sitä osaa. Sitten ylpeyksissään jätetään omat ja muiden väsymykset huomioimatta, ja ennen kaikkea ylpeys ei anna periksi tunnustaa että nyt ollaan vaarassa ja eksytty ja apua pitäisi yrittää löytää - tällöin ajetaan itsensä piippuun ja lopulta voimat vain loppuvat.
Uutistietojen mukaan Keminhaaraan kadonneen pariskunnan mies olisi kuollut hypotermiaan, eli kylmyyteen kuollut. Kylmyys, väsymys, energian loppuminen ja sekavuus... sitä rataa sitten mättäälle kuolemaan.
Mulla on puhelimesta loppunut akku kirjastossa niin, että mennessä on ollut lähes täysi ja lähtiessä alkanut piipittää vähäistä akkua, muutamassa tunnista. En ymmärrä, miksi niin käy, mutta näin on käynyt monesti, vaikka en pidä edes wifiä päällä. Muitakin paikkoja on, joissa jos käytän googlea, niin kännykän akku hupenee vauhdilla. Täysin outoa. Täällä kotona vähenee ns. normaalitahtia.
Oruxmaps pysyy ilmaisena mutta se rikkoi Google Playn sääntöjä lähinnä rahapolitiikka puolelta eli luultavasti kun he pyysivät ohjelmassa lahjoittamista jatkokehittämistä varten.