Olisiko uskonut, että Suomessa on mahdollista eksyä metsään ja kuolla sinne?

Paperikartassa ja kompassissa on se ongelma että jos ei ole seurannut matkan kulkua niin hankala selvittää sijaintia jos kartta ei ole riittävän tarkka josta erottuisi esimerkiksi korkeuskäyrät ja pienet joet/lammet. Kännykkä näyttää sijainnin alle minuutissa eli jää se etsintävaihe pois.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on puhelimesta loppunut akku kirjastossa niin, että mennessä on ollut lähes täysi ja lähtiessä alkanut piipittää vähäistä akkua, muutamassa tunnista. En ymmärrä, miksi niin käy, mutta näin on käynyt monesti, vaikka en pidä edes wifiä päällä. Muitakin paikkoja on, joissa jos käytän googlea, niin kännykän akku hupenee vauhdilla. Täysin outoa. Täällä kotona vähenee ns. normaalitahtia. 

Tässätapauksessa vika voi olla itse akussa jonka elinkaari alkaa olla lopussa. Ne kun eivät ole ikuisia. Vika voi myös olla puhelimen sovelluksissa ja toiminnoissa. Osa niistä voi olla turhaan päällä kuluttaen virtaa vaikka se wlan olisikin otettu pois päältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinastteko oikeesti että jokaisella 70-vuotiaalla kokeneella luonnossaliikkujalla on älyluuri ja siinä karttasovellukset? Mä luulen että nää on just niitä tyyppejä joilla ei ole mitään kännykkää välttämättä edes mukana koska luottavat omiin taitoihinsa joilla ovat tähän astikin pärjänneet.

Vaikka mulla ei ole vielä ikää edes 40 vuotta, niin mun lapsuudessa ja nuoruudessa ei ollut mitään karttasovelluksia tai edes tavallisia kännyköitä, älykännyköistä puhumattakaan.

Tietysti nykyään kannattaa käyttää kaikki mahdolliset keinot eksymisen välttämiseksi, nuo karttasovellukset ja muut ja pitää se puhelin mukana maastoon lähtiessä, akku täyteen ladattuna, toki myös vanhanaikaiset kartta ja kompassi on siitä hyvät ettei niistä lopu akku.

Koskaan ei pidä luulla ettei itselle voi sattua mitään.

Se tässä ongelma onkin kun moni vanhus ei osaa käyttää älypuhelinta tai unohtavat ne kotiin reissun ajaksi ja jos eksyvät niin heitä on hankalampi koittaa etsiä. En siis mitenkään yleistä tai moiti vanhempaa sukupolvea mutta mitä nyt on tullut uutisista luettua näitä katoamistapauksia.

Just tätä minä tarkoitin. Moni, ei kaikki, mutta moni vanhempi ihminen luottaa enemmän itseensä kun vaikka älykännykkään jos sellaista edes omistaa tai osaa käyttää.

Tai jättävät sen kännykän tarkoituksella kotiin ettei se vaikkapa putoa metsään. Kun päinvastoin pitäis ottaa se kännykkä mukaan että voi soittaa apua jos tarvis tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon kans tosiaan ettei kukaan tätä ketjua lukeneista lähde lapin erämaihin pelkän kännykän varassa. Itse käyn pohjoislapissa kerran kaks vuodessa ja kyllä se paras tapa suunnistaa tuolla on kartta ja kompassi. Gps mulla on aina varmuuden varalta mukana mistä voi tarvittaessa tarkistaa sijainnin jos epäilyttää. Kännykkä sen sijaan on sammutettuna rinkassa n.95% reissusta.

Tuolla ei tosiaan aina ole niin helppo pysyä sillä polulla, karuimmissa kohdissa polku katoaa kokonaan ja välillä se haarautuu mutta ja toinen polku onkin porojen polku, ja usein näitä porojen polkuja menee siellä ristiin rastiin ja semmoselle ku harhaudut niin se oikealle polulle takaisin löytäminen ilman kunnon suunnistusvälineitä voi olla yllättävän haastavaa.

Kännykkä sammuttetuna repussa, ettei vahingossakaan kännykän gps:ssää voida hyödyntää sinun löytämiksesi jos sattuu onnettomuus ja päädyt vaikka tiedottomana makaamaan jonnekkin?

Ei missään nimessä kännykkää kiinni!

En puhunut repusta vaan rinkasta, eli sillon ku ollaan noilla yli viikon reissuilla erämaassa niin sitä kännyä on aivan turha pitää päällä koska pelkällä gps:llä ei paikanneta yhtään mitään vaan se vaatii verkon jota erämaissa ei ole. Eli akkua ei kuluteta turhaan, ja ku rinkan paino alkaa olla 20+kg niin ne vidun vara-akut on muutenkin viimenen asia mitä haluat mukana raahata.

Ei se mitään verkkoa vaadi jos on osannut varautua! Pitää vain ladata tarvittavat offline ohjelmistot ja kartat valmiiksi niin se riittää. Gps kun ei vaadi nettiyhteyttä vaan ainoastaan hyvä näkyvyys taivaalle ja virtaa.

Montako kertaa oot käyny lapin erämaa-alueilla vaeltamassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko eksyä-Kyllä 

Kännyn akku hyytyy-Kyllä

Mutta! Lähteä erämaahan ilman tulentekovälineitä? Pelkillä tulitikuillakin pärjää. Metsässä on risuja, maapuuta, tervaskantoja jne. Kyseessä oli tietääkseni kokenut luonnossaliikkuja, metsämies.

Jos eksyt, niin pysähdy. Etsi suojainen paikka, tee tulet ja yritä väsätä vaikkapa pieni suoja. Odota.

Tähän aikaan vuodesta metsästä löytyy marjoja eikä ole edes pakkasta. Marjoista saa nestettä sen verran ettei janoonkaan ihan helposti kuole. Kyllä ihmetyttää tämä tapaus.

Ainoa selitys voisi olla ette ollut niitä tulentekovälineitä, mutta vaikea sitä on uskoa koska on kyseessä kokenut luonnossaliikkuja.

Surullinen uutinen joka tapauksessa :(

Joo, surullinen.  Oisko kuitenkin syynä nimi, puisto, tuo kaupunkilaiselle mieleen semmosen mukavan läntin jossa voi piipahtaa kiireitensä keskellä. 

Mutta sitä minä ihmettelen, mitä marjoja metsä on täynnä? Pakkanen vieny, muut paitsi puolukat ja ne ei kaikinpaikon ole kypsiä.  Pakkasia ei ole kyllä vielä, ko yöllä. Ja, eihän siellä saa tehä tulia muualle kuin merkityille paikoille. Kuka sen tietää koska on semmonen hätä että saa, ei ainakaan tottumaton.

Veikkaisin että kyllä sen tietää milloin alkaa olla sellainen tilanne että tulet täytyy tehdä, vaikkei olisi erityisen tottunut metsässä liikkuja.

Se on sitten eri asia saako ne tulet syttymään, esim tällaisena märkänä syyspäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinastteko oikeesti että jokaisella 70-vuotiaalla kokeneella luonnossaliikkujalla on älyluuri ja siinä karttasovellukset? Mä luulen että nää on just niitä tyyppejä joilla ei ole mitään kännykkää välttämättä edes mukana koska luottavat omiin taitoihinsa joilla ovat tähän astikin pärjänneet.

Vaikka mulla ei ole vielä ikää edes 40 vuotta, niin mun lapsuudessa ja nuoruudessa ei ollut mitään karttasovelluksia tai edes tavallisia kännyköitä, älykännyköistä puhumattakaan.

Tietysti nykyään kannattaa käyttää kaikki mahdolliset keinot eksymisen välttämiseksi, nuo karttasovellukset ja muut ja pitää se puhelin mukana maastoon lähtiessä, akku täyteen ladattuna, toki myös vanhanaikaiset kartta ja kompassi on siitä hyvät ettei niistä lopu akku.

Koskaan ei pidä luulla ettei itselle voi sattua mitään.

Se tässä ongelma onkin kun moni vanhus ei osaa käyttää älypuhelinta tai unohtavat ne kotiin reissun ajaksi ja jos eksyvät niin heitä on hankalampi koittaa etsiä. En siis mitenkään yleistä tai moiti vanhempaa sukupolvea mutta mitä nyt on tullut uutisista luettua näitä katoamistapauksia.

Kuka tahansa osaa käyttää älypuhelinta, jos älli vielä toimii. Dementiatapaukset on sitten erikseen. Ottakaa huomioon, että nykyiset seitsemänkymppisetkin ovat jo syntyneet sotien jälkeen ja moni on jopa tehnyt työnsä näyttöpäätteen äärellä, joten tekniikka on tuttua.

Itse olen vasta nelikymppinen, mutta minulla ei ole älykännyä tietoisena valintana ainakaan toistaiseksi. Netissä tulee roikuttua muutenkin ihan liikaa. Kun lähden maastoon, mukana on GPS, paperikarttoja ja kompassi.

Vinkkini luonnossa liikkujalle: tutki kartasta paikkoja etukäteen, kulje polkuja pitkin aina kun mahdollista, katsele maisemia ja paina mieleesi yksityiskohtia. Jos olet epävarma mihin olet menossa, palaa suosiolla takaisin päin: useimmiten eksyminen on vain tunne joka tulee väsyneenä ja olet vielä lähellä oikeaa reittiä. Jos eksyt kunnolla, pyri avoimeen maastoon ja mahdollisimman korkealle. Älä panikoi vaan pysähdy, lepää ja SYÖ jotain. Kun verensokeri nousee, aivot alkavat yhtäkkiä toimia ja paniikki hellittää. Pyri sitten kohti suuntaa jossa on päätie tai iso joki. Ilmansuunnat näkee auringosta, mutta vain summittaisesti, älä seuraa aurinkoa koko ajan tai päädyt kulkemaan kaarta tai lopulta ympyrää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon kans tosiaan ettei kukaan tätä ketjua lukeneista lähde lapin erämaihin pelkän kännykän varassa. Itse käyn pohjoislapissa kerran kaks vuodessa ja kyllä se paras tapa suunnistaa tuolla on kartta ja kompassi. Gps mulla on aina varmuuden varalta mukana mistä voi tarvittaessa tarkistaa sijainnin jos epäilyttää. Kännykkä sen sijaan on sammutettuna rinkassa n.95% reissusta.

Tuolla ei tosiaan aina ole niin helppo pysyä sillä polulla, karuimmissa kohdissa polku katoaa kokonaan ja välillä se haarautuu mutta ja toinen polku onkin porojen polku, ja usein näitä porojen polkuja menee siellä ristiin rastiin ja semmoselle ku harhaudut niin se oikealle polulle takaisin löytäminen ilman kunnon suunnistusvälineitä voi olla yllättävän haastavaa.

Kännykkä sammuttetuna repussa, ettei vahingossakaan kännykän gps:ssää voida hyödyntää sinun löytämiksesi jos sattuu onnettomuus ja päädyt vaikka tiedottomana makaamaan jonnekkin?

Ei missään nimessä kännykkää kiinni!

En puhunut repusta vaan rinkasta, eli sillon ku ollaan noilla yli viikon reissuilla erämaassa niin sitä kännyä on aivan turha pitää päällä koska pelkällä gps:llä ei paikanneta yhtään mitään vaan se vaatii verkon jota erämaissa ei ole. Eli akkua ei kuluteta turhaan, ja ku rinkan paino alkaa olla 20+kg niin ne vidun vara-akut on muutenkin viimenen asia mitä haluat mukana raahata.

Ei se mitään verkkoa vaadi jos on osannut varautua! Pitää vain ladata tarvittavat offline ohjelmistot ja kartat valmiiksi niin se riittää. Gps kun ei vaadi nettiyhteyttä vaan ainoastaan hyvä näkyvyys taivaalle ja virtaa.

Montako kertaa oot käyny lapin erämaa-alueilla vaeltamassa?

Tänävuonna tulee muistaakseni 5 kertaa täyteen kun olen käynyt. Olen aina osannut varautua hyvin vaellukselle eikä mitään pahempaa ole vielä kerennyt sattua ja mietin tarkkaan ennen lähtöä mitä otan ja mitä teen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meinastteko oikeesti että jokaisella 70-vuotiaalla kokeneella luonnossaliikkujalla on älyluuri ja siinä karttasovellukset? Mä luulen että nää on just niitä tyyppejä joilla ei ole mitään kännykkää välttämättä edes mukana koska luottavat omiin taitoihinsa joilla ovat tähän astikin pärjänneet.

Vaikka mulla ei ole vielä ikää edes 40 vuotta, niin mun lapsuudessa ja nuoruudessa ei ollut mitään karttasovelluksia tai edes tavallisia kännyköitä, älykännyköistä puhumattakaan.

Tietysti nykyään kannattaa käyttää kaikki mahdolliset keinot eksymisen välttämiseksi, nuo karttasovellukset ja muut ja pitää se puhelin mukana maastoon lähtiessä, akku täyteen ladattuna, toki myös vanhanaikaiset kartta ja kompassi on siitä hyvät ettei niistä lopu akku.

Koskaan ei pidä luulla ettei itselle voi sattua mitään.

Se tässä ongelma onkin kun moni vanhus ei osaa käyttää älypuhelinta tai unohtavat ne kotiin reissun ajaksi ja jos eksyvät niin heitä on hankalampi koittaa etsiä. En siis mitenkään yleistä tai moiti vanhempaa sukupolvea mutta mitä nyt on tullut uutisista luettua näitä katoamistapauksia.

Kuka tahansa osaa käyttää älypuhelinta, jos älli vielä toimii. Dementiatapaukset on sitten erikseen. Ottakaa huomioon, että nykyiset seitsemänkymppisetkin ovat jo syntyneet sotien jälkeen ja moni on jopa tehnyt työnsä näyttöpäätteen äärellä, joten tekniikka on tuttua.

Itse olen vasta nelikymppinen, mutta minulla ei ole älykännyä tietoisena valintana ainakaan toistaiseksi. Netissä tulee roikuttua muutenkin ihan liikaa. Kun lähden maastoon, mukana on GPS, paperikarttoja ja kompassi.

Vinkkini luonnossa liikkujalle: tutki kartasta paikkoja etukäteen, kulje polkuja pitkin aina kun mahdollista, katsele maisemia ja paina mieleesi yksityiskohtia. Jos olet epävarma mihin olet menossa, palaa suosiolla takaisin päin: useimmiten eksyminen on vain tunne joka tulee väsyneenä ja olet vielä lähellä oikeaa reittiä. Jos eksyt kunnolla, pyri avoimeen maastoon ja mahdollisimman korkealle. Älä panikoi vaan pysähdy, lepää ja SYÖ jotain. Kun verensokeri nousee, aivot alkavat yhtäkkiä toimia ja paniikki hellittää. Pyri sitten kohti suuntaa jossa on päätie tai iso joki. Ilmansuunnat näkee auringosta, mutta vain summittaisesti, älä seuraa aurinkoa koko ajan tai päädyt kulkemaan kaarta tai lopulta ympyrää.

Monella vanhuksella on vaan asennevamma näitä kohtaan jos ei muistisairautta ole. "En mie moisia kummajaisuuksia tarvitse kun en ole tarvinnut ennenkään elämässäni" yms. Koita sitten heille opettaa niiden käyttöä kun heille ei mene kaaliin että nämä laitteet voi pelastaa jopa hengen!

Omat Lapin kokemukset on vähäiset, mutta UKK puistossa ihan pieniä päivämatkoja tehdessä niillä jo ihan suosituimmilla reiteillä välillä maasto oli niin karu ettei polku paikoin erottunut. Helposti meinasi lähteä seuraamaan jotain porojen polkua etenkin reitin maalimerkkien paikoin ollessa kuluneet näkymättömiin. Lisäksi näkyvys oli usein todella huono puurajan yläpuolellakin, kun sumu tulee äkkiä ja siinä usvan keskellä kaikki huiput alkaa näyttää samalta. Aurinko ei näyttäytynyt huonoina pävinä lainkaan, tunturimännyt on niin käkkyriä ettei etelänpuolen kasvun rehevyys ainakaan etelän ihmiselle auennut.

Auringon perusteella suunnistaminen sopii hyvin tilanteeseen, missä tie on jossain kilsan päässä. Mutta autas olla, kun kulkee vaikka päivän metsällä ja yrittää huomioida mistä se paistoi keskipäivällä ja mihin arviolta on laskenut näin syksyllä esim kahdelta, neljältä jne. On menneet arviot aika persiilleen ja tutuissa maastoissa on joskus tullut pyörähdettyä omituisiin paikkoihin. Yleensä nämä ottaa hupina, kun ympärillä on teitä, vesistöjä jne. edellleen rajaamassa isommin keksymistä ja paikat tutut. Tuulensuunnan seuraaminen taas, en tiedä missäpäin tätä voi käyttää, mutta meillä päin se kääntyy usein pitkin päivää.

Kerran tuli kunnon virhearvio(t) ja kun metsätie (väärä, kilsojen päässä oikeasta) lopulta löytyi niin se mutkitteli niin pahasti ettei maantien suuntaa pystynyt päättelemään ja kieltämättä matkalla suonsilmäkkeeseen tippuneena, vaatteet märkänä palellessa alkoi ratinaalinen ajattelu rakoilla. Siihen vielä yhdistää kompassin, joka ei toimi kun ottaa häiriötä aseen metallin läheisyydestä, mutta kalsarit jääriitteessä tätä ei osaa huomioida... Jos sille reissulle olisi jäänyt niin minua olisi etsitty aivan vääristä paikoista ja löydetty aikaisintaan päivien päästä, todennäköisemmin ei koskaan, sillä olin niin kaukana sieltä missä piti olla.

Vierailija kirjoitti:

Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.

Ympyrää kiertämistä on selitetty esim sillä että toinen jalka ottaa pidempiä askeleita.

No, kun lukee tätäkin ketjua niin veikkaan että näitä lappiin eksymisiä tulee tulevaisuudessa aika hurjasti paljon enemmän ku ihmiset lähtee sinne hortoileen pelkän kännykän ja varavirtalähteiden varassa ja siinä luulossa että siellä olosuhteet on samat ku siinä omassa lähimetsässä.

No se on kyllä mahdollista ihan Etelä-Suomessakin. Vaikka olen kokenut metsissä liikkuja ja suuntavaistokin pelaa todella hyvin, niin kerran olen itsekin eksynyt niin, että oli vitsit vähissä.

Olimme kaverin kanssa sienimetsässä marraskuussa joskus ysärillä ja tuli siinä höpistyä kaikenlaista. Sieniäkin oli niin pirusti ja huomio herpaantui. Alkoi olla selkeästi iltapäivä ja piti lähteä takaisin. Kaikkien rekisteröimättömien kieppien ja keskusteluun siirtyneen huomion jälkeen vaan ei ollutkaan enää selviö, mikä suunta oli se "takaisin".

Ainoa vaihtoehto oli lähteä kulkemaan niin suoraan kuin pystyy, kunnes törmää johonkin tielle. Tuossa on vielä se ongelma, että ei ole ihan helppoa kulkea metsässä suoraan. Välillä on suota, välillä helvetinmoista ryteikköä, maamerkkejä ei näy. Hämärtyvässä metsässä eteneminen ei ole muutenkaan kovin nopeaa.

Juuri ennen täyttä pimeyttä tulimme metsäautotielle ja niin kuutamolla olimme suunnista, että lähdimme sitäkin väärään suuntaan, eli kääntöpaikan kautta piti kulkea ennen kuin suunta isolle tielle löytyi.

Meillä oli kyllä aika hyvin vaatetta, mutta metsä oli kostea, marraskuun yö olisi ollut aika kylmä ja evästä ei ollut. Tulentekovehkeet oli ja vettä nyt on metsässä aina, joten ei siinä henki olisi vielä vaarassa ollut, mutta huonompikuntoisena ilman tulivehkeitä olisi voinut käydä todella huonosti. Kartan mukaan ihan viivasuoraankin kulkemalla tuolla olisi huonolla säkällä voinut kävellä yli 20 kilometriä, kohtaamatta mitään merkkiä ihmisistä.

Sen jälkeen olen varannut aina tuntemattomaan metsään mennessä varalle rautaisannoksen suklaata, virvoitusjuomapullon, tulivehkeet ja kunnon veitsen. Nekään eivät riitä mihinkään Lapin kairassa, mutta näillä main riittävät aika pitkälle. Vettä Suomesta tosiaan aina löytää, mutta lämmön ja energian kanssa voi joutua kuseen.

Toisaalta tuon jälkeen ei ole tullut eksyttyä. Oli nimittäin myös hyvä opetus siitä, että vaikka suuntavaisto sinänsä toimii tiedostamatta, se vaatii kumminkin jonkinlaista keskittymistä käännösten rekisteröintiin, eli huomio ei saa täysin keskittyä johonkin muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Paperikartassa ja kompassissa on se ongelma että jos ei ole seurannut matkan kulkua niin hankala selvittää sijaintia jos kartta ei ole riittävän tarkka josta erottuisi esimerkiksi korkeuskäyrät ja pienet joet/lammet. Kännykkä näyttää sijainnin alle minuutissa eli jää se etsintävaihe pois.

Niin, jos on kenttää, jos ei niin on kartat valmiiksi ladattuna, on akkua jne

Oikeastaan joo. Ja jos viittaat niihin vanhuksiin, nin etenkin iäkkäänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon kans tosiaan ettei kukaan tätä ketjua lukeneista lähde lapin erämaihin pelkän kännykän varassa. Itse käyn pohjoislapissa kerran kaks vuodessa ja kyllä se paras tapa suunnistaa tuolla on kartta ja kompassi. Gps mulla on aina varmuuden varalta mukana mistä voi tarvittaessa tarkistaa sijainnin jos epäilyttää. Kännykkä sen sijaan on sammutettuna rinkassa n.95% reissusta.

Tuolla ei tosiaan aina ole niin helppo pysyä sillä polulla, karuimmissa kohdissa polku katoaa kokonaan ja välillä se haarautuu mutta ja toinen polku onkin porojen polku, ja usein näitä porojen polkuja menee siellä ristiin rastiin ja semmoselle ku harhaudut niin se oikealle polulle takaisin löytäminen ilman kunnon suunnistusvälineitä voi olla yllättävän haastavaa.

Kännykkä sammuttetuna repussa, ettei vahingossakaan kännykän gps:ssää voida hyödyntää sinun löytämiksesi jos sattuu onnettomuus ja päädyt vaikka tiedottomana makaamaan jonnekkin?

Ei missään nimessä kännykkää kiinni!

En puhunut repusta vaan rinkasta, eli sillon ku ollaan noilla yli viikon reissuilla erämaassa niin sitä kännyä on aivan turha pitää päällä koska pelkällä gps:llä ei paikanneta yhtään mitään vaan se vaatii verkon jota erämaissa ei ole. Eli akkua ei kuluteta turhaan, ja ku rinkan paino alkaa olla 20+kg niin ne vidun vara-akut on muutenkin viimenen asia mitä haluat mukana raahata.

Ei se mitään verkkoa vaadi jos on osannut varautua! Pitää vain ladata tarvittavat offline ohjelmistot ja kartat valmiiksi niin se riittää. Gps kun ei vaadi nettiyhteyttä vaan ainoastaan hyvä näkyvyys taivaalle ja virtaa.

Montako kertaa oot käyny lapin erämaa-alueilla vaeltamassa?

Tänävuonna tulee muistaakseni 5 kertaa täyteen kun olen käynyt. Olen aina osannut varautua hyvin vaellukselle eikä mitään pahempaa ole vielä kerennyt sattua ja mietin tarkkaan ennen lähtöä mitä otan ja mitä teen.

Missä kaikkialla oot käyny?

Vierailija kirjoitti:

Paperikartassa ja kompassissa on se ongelma että jos ei ole seurannut matkan kulkua niin hankala selvittää sijaintia jos kartta ei ole riittävän tarkka josta erottuisi esimerkiksi korkeuskäyrät ja pienet joet/lammet. Kännykkä näyttää sijainnin alle minuutissa eli jää se etsintävaihe pois.

Senpä takia on käytettävä sitä karttaa ja kompassia ja pidettävä känny tai GPS vain varalla eksymistä varten. Silloin sitä akkua on vielä kun sitä oikeasti tarvitsee.

Ja jos todella eksyt ja akku loppuu, niin kompassista näkee ilmansuunnat, jolloin pystyt kulkemaan suoraan kohti tietä/jokea, etkä ala kiertää ympyrää. Magneettiset anomaliat ovat yleensä lokaaleja, mutta kannattaa silti seurata myös aurinkoa ja luonnon merkkejä kuten mäntyjen oksien kasvamista keskimäärin tuuheammin etelään päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paperikartassa ja kompassissa on se ongelma että jos ei ole seurannut matkan kulkua niin hankala selvittää sijaintia jos kartta ei ole riittävän tarkka josta erottuisi esimerkiksi korkeuskäyrät ja pienet joet/lammet. Kännykkä näyttää sijainnin alle minuutissa eli jää se etsintävaihe pois.

Niin, jos on kenttää, jos ei niin on kartat valmiiksi ladattuna, on akkua jne

Edelleenkään sitä kenttää ei tarvita muuhunkuin mahdollisesti hätäpuheluja varten. Gps toimii ilman sitä. Aina kun lähtee pitkälle vaellukselle osaa varustautua sille ennakkoon. Ei kukaan järkevä lähde pelkän kännykän varassa vaan aina pitää miettiä tarkkaan mitä siellä tarvitaan ja mitä ei. Kännykän varustelu mm varavirta-lähteellä ja offline sovelluksilla+kartoilla voidaan verrata esimerkiksi muonien laskemiseen päivien mukaan että paljonko tarvitaan/päivä ja pajonko varalle yms. Nämä tavallaan kuuluu samaan varustereppuun mikä otetaan lopuksi mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paperikartassa ja kompassissa on se ongelma että jos ei ole seurannut matkan kulkua niin hankala selvittää sijaintia jos kartta ei ole riittävän tarkka josta erottuisi esimerkiksi korkeuskäyrät ja pienet joet/lammet. Kännykkä näyttää sijainnin alle minuutissa eli jää se etsintävaihe pois.

Senpä takia on käytettävä sitä karttaa ja kompassia ja pidettävä känny tai GPS vain varalla eksymistä varten. Silloin sitä akkua on vielä kun sitä oikeasti tarvitsee.

Ja jos todella eksyt ja akku loppuu, niin kompassista näkee ilmansuunnat, jolloin pystyt kulkemaan suoraan kohti tietä/jokea, etkä ala kiertää ympyrää. Magneettiset anomaliat ovat yleensä lokaaleja, mutta kannattaa silti seurata myös aurinkoa ja luonnon merkkejä kuten mäntyjen oksien kasvamista keskimäärin tuuheammin etelään päin.

Vaan kun akku kestää koko reissun ajan jos sen halutaan kestävän. Eli mukaan suurikapasiteetillinen varavirta-akku joka on noin kännykän kokoinen ja hieman painava. Vaelluksiin pitää aina ostata varata tarvittavat välineet ja ruuat mukaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisia eksyneitä sitten etsitään?

Kannattaako väsätä nuotio ja toivoa että joku näkisi savun?

Tuolla pariskunnalla ei ilmeisesti ollut edes tulitikkuja tai tulentekotaitoja. Eivät olisi paleltuneet, jos olisivat onnistuneet tekemään tulet.

Etsitään helikopterilla, johon kyllä savu näkyy hyvin. Pimeässä korkealle paikalle tehty tuli näkyy myös hyvin kauas. Valkeat tai kirkkaanväriset vaatteet erottuvat maastossa hyvin.

Kannattaa hankkiutua avoimelle paikalle, josta helpommin löytyy. Ja tietenkin pysytellä tiellä tai polulla, jos sellaiselle sattuu, kun niitä pitkin jalkaisin kulkevilla etsijöilläkin on helpompi liikkua.

Hyvä. Sinun pitäs lähteä neuvomaan Ukk puiston väkeä, eikä rajamiehetkään olis huono kohde.

Poromiehille on turha lähteä esittämään, ne on niin tyhmiä että eivät ymmärrä tuommosta korkeampaa älyllisyyttä. Net hullut menee mistäsattuu, ei kiltisti polkuja niinko sivistyneet ihmiset.

Aika harvoin rajamiehiä, UKK-puiston väkeä tai poromiehiä on eksynyt niin pahasti, että on jouduttu isommalla porukalla etsimään. Siksi luulen, että turha mennä neuvomaan heitä. Aivan varmasti he ovat useammin etsineet niitä, jotka neuvojen tarpeessa ovat olleet.

Sulla se vain onnistuu eksyä , luetuntekstin ääressä.  Arvaa se, kuka siellä on ollut etsiskelemässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon kans tosiaan ettei kukaan tätä ketjua lukeneista lähde lapin erämaihin pelkän kännykän varassa. Itse käyn pohjoislapissa kerran kaks vuodessa ja kyllä se paras tapa suunnistaa tuolla on kartta ja kompassi. Gps mulla on aina varmuuden varalta mukana mistä voi tarvittaessa tarkistaa sijainnin jos epäilyttää. Kännykkä sen sijaan on sammutettuna rinkassa n.95% reissusta.

Tuolla ei tosiaan aina ole niin helppo pysyä sillä polulla, karuimmissa kohdissa polku katoaa kokonaan ja välillä se haarautuu mutta ja toinen polku onkin porojen polku, ja usein näitä porojen polkuja menee siellä ristiin rastiin ja semmoselle ku harhaudut niin se oikealle polulle takaisin löytäminen ilman kunnon suunnistusvälineitä voi olla yllättävän haastavaa.

Kännykkä sammuttetuna repussa, ettei vahingossakaan kännykän gps:ssää voida hyödyntää sinun löytämiksesi jos sattuu onnettomuus ja päädyt vaikka tiedottomana makaamaan jonnekkin?

Ei missään nimessä kännykkää kiinni!

En puhunut repusta vaan rinkasta, eli sillon ku ollaan noilla yli viikon reissuilla erämaassa niin sitä kännyä on aivan turha pitää päällä koska pelkällä gps:llä ei paikanneta yhtään mitään vaan se vaatii verkon jota erämaissa ei ole. Eli akkua ei kuluteta turhaan, ja ku rinkan paino alkaa olla 20+kg niin ne vidun vara-akut on muutenkin viimenen asia mitä haluat mukana raahata.

Ei se mitään verkkoa vaadi jos on osannut varautua! Pitää vain ladata tarvittavat offline ohjelmistot ja kartat valmiiksi niin se riittää. Gps kun ei vaadi nettiyhteyttä vaan ainoastaan hyvä näkyvyys taivaalle ja virtaa.

Montako kertaa oot käyny lapin erämaa-alueilla vaeltamassa?

Tänävuonna tulee muistaakseni 5 kertaa täyteen kun olen käynyt. Olen aina osannut varautua hyvin vaellukselle eikä mitään pahempaa ole vielä kerennyt sattua ja mietin tarkkaan ennen lähtöä mitä otan ja mitä teen.

Missä kaikkialla oot käyny?

Ootappas

2013 Kaldoaivin erämaa,

2014 UKK

2015 Paistunturin erämaa

2016 Lemmenjoen kansallispuisto

2017 Pöyrisjärven erämaa-alue

Pääosin kesien aikaan ja 1-2 viikon reissuja kun töistä lomaa.