Lue keskustelun säännöt.
Olisiko uskonut, että Suomessa on mahdollista eksyä metsään ja kuolla sinne?
Kommentit (280)
Tottakai se on mahdollista. Jos lähtee patikkaretkelle, niin ehdottomasti pitää olla mukana kartta, kompassi ja riittävästi selviytymistarvikkeita. Ja tietysti pitää osata käyttää niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paperikartassa ja kompassissa on se ongelma että jos ei ole seurannut matkan kulkua niin hankala selvittää sijaintia jos kartta ei ole riittävän tarkka josta erottuisi esimerkiksi korkeuskäyrät ja pienet joet/lammet. Kännykkä näyttää sijainnin alle minuutissa eli jää se etsintävaihe pois.
Senpä takia on käytettävä sitä karttaa ja kompassia ja pidettävä känny tai GPS vain varalla eksymistä varten. Silloin sitä akkua on vielä kun sitä oikeasti tarvitsee.
Ja jos todella eksyt ja akku loppuu, niin kompassista näkee ilmansuunnat, jolloin pystyt kulkemaan suoraan kohti tietä/jokea, etkä ala kiertää ympyrää. Magneettiset anomaliat ovat yleensä lokaaleja, mutta kannattaa silti seurata myös aurinkoa ja luonnon merkkejä kuten mäntyjen oksien kasvamista keskimäärin tuuheammin etelään päin.
Vaan kun akku kestää koko reissun ajan jos sen halutaan kestävän. Eli mukaan suurikapasiteetillinen varavirta-akku joka on noin kännykän kokoinen ja hieman painava. Vaelluksiin pitää aina ostata varata tarvittavat välineet ja ruuat mukaan!
Mitä sä teet sitten jos kännysi putoaa ja menee rikki?
Mä olen rikkonut yhden kompassin ihan vain pudottamalla sen vahingossa kädestä kivelle. Siksi mukana on aina useampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon kans tosiaan ettei kukaan tätä ketjua lukeneista lähde lapin erämaihin pelkän kännykän varassa. Itse käyn pohjoislapissa kerran kaks vuodessa ja kyllä se paras tapa suunnistaa tuolla on kartta ja kompassi. Gps mulla on aina varmuuden varalta mukana mistä voi tarvittaessa tarkistaa sijainnin jos epäilyttää. Kännykkä sen sijaan on sammutettuna rinkassa n.95% reissusta.
Tuolla ei tosiaan aina ole niin helppo pysyä sillä polulla, karuimmissa kohdissa polku katoaa kokonaan ja välillä se haarautuu mutta ja toinen polku onkin porojen polku, ja usein näitä porojen polkuja menee siellä ristiin rastiin ja semmoselle ku harhaudut niin se oikealle polulle takaisin löytäminen ilman kunnon suunnistusvälineitä voi olla yllättävän haastavaa.Kännykkä sammuttetuna repussa, ettei vahingossakaan kännykän gps:ssää voida hyödyntää sinun löytämiksesi jos sattuu onnettomuus ja päädyt vaikka tiedottomana makaamaan jonnekkin?
Ei missään nimessä kännykkää kiinni!En puhunut repusta vaan rinkasta, eli sillon ku ollaan noilla yli viikon reissuilla erämaassa niin sitä kännyä on aivan turha pitää päällä koska pelkällä gps:llä ei paikanneta yhtään mitään vaan se vaatii verkon jota erämaissa ei ole. Eli akkua ei kuluteta turhaan, ja ku rinkan paino alkaa olla 20+kg niin ne vidun vara-akut on muutenkin viimenen asia mitä haluat mukana raahata.
Hyvät aurinkokennolaturit ei tarvi kirkasta paistetta latautuakseen, vaan päivänvalo riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paperikartassa ja kompassissa on se ongelma että jos ei ole seurannut matkan kulkua niin hankala selvittää sijaintia jos kartta ei ole riittävän tarkka josta erottuisi esimerkiksi korkeuskäyrät ja pienet joet/lammet. Kännykkä näyttää sijainnin alle minuutissa eli jää se etsintävaihe pois.
Niin, jos on kenttää, jos ei niin on kartat valmiiksi ladattuna, on akkua jne
Edelleenkään sitä kenttää ei tarvita muuhunkuin mahdollisesti hätäpuheluja varten. Gps toimii ilman sitä. Aina kun lähtee pitkälle vaellukselle osaa varustautua sille ennakkoon. Ei kukaan järkevä lähde pelkän kännykän varassa vaan aina pitää miettiä tarkkaan mitä siellä tarvitaan ja mitä ei. Kännykän varustelu mm varavirta-lähteellä ja offline sovelluksilla+kartoilla voidaan verrata esimerkiksi muonien laskemiseen päivien mukaan että paljonko tarvitaan/päivä ja pajonko varalle yms. Nämä tavallaan kuuluu samaan varustereppuun mikä otetaan lopuksi mukaan.
Niin tiedän, siksi kirjoitinkin että jos ei (ole sitä kenttää) niin on kartat valmiiksi ladattuna.
On kai sulla silti paperikarttakin?
Kännykkä ei kuulu kaikkialla kun ollaan oikeasti erämaassa. Ja virta loppuu helposti. Ilman tulentekovälineitä ja kunnon varusteita ei pärjää. Olen itsekin kesällä kärsinyt nestehukasta niin että meinasin pökrätä 200 m autolta. Lepo auttoi ja autolla oli juomaa. Jos voimat loppuu 5 km on pitkä matka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kesällä Hossan kansallispuistossa, sielläkin tuli vastaan ihmisiä ilman karttoja, jotka eivät tienneet missä olivat. Yrittivät suunnistaa kännykän avulla, mutta sepäs ei toiminutkaan keskellä metsää.
Jouduttiin sitten näyttämään kartasta. Ei se paperikartta niin paljoa maksa, etteikö siihen kannattaisi sijoittaa, kun lähtee erämaahan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paperikartassa ja kompassissa on se ongelma että jos ei ole seurannut matkan kulkua niin hankala selvittää sijaintia jos kartta ei ole riittävän tarkka josta erottuisi esimerkiksi korkeuskäyrät ja pienet joet/lammet. Kännykkä näyttää sijainnin alle minuutissa eli jää se etsintävaihe pois.
Senpä takia on käytettävä sitä karttaa ja kompassia ja pidettävä känny tai GPS vain varalla eksymistä varten. Silloin sitä akkua on vielä kun sitä oikeasti tarvitsee.
Ja jos todella eksyt ja akku loppuu, niin kompassista näkee ilmansuunnat, jolloin pystyt kulkemaan suoraan kohti tietä/jokea, etkä ala kiertää ympyrää. Magneettiset anomaliat ovat yleensä lokaaleja, mutta kannattaa silti seurata myös aurinkoa ja luonnon merkkejä kuten mäntyjen oksien kasvamista keskimäärin tuuheammin etelään päin.
Vaan kun akku kestää koko reissun ajan jos sen halutaan kestävän. Eli mukaan suurikapasiteetillinen varavirta-akku joka on noin kännykän kokoinen ja hieman painava. Vaelluksiin pitää aina ostata varata tarvittavat välineet ja ruuat mukaan!
Mitä sä teet sitten jos kännysi putoaa ja menee rikki?
Mä olen rikkonut yhden kompassin ihan vain pudottamalla sen vahingossa kädestä kivelle. Siksi mukana on aina useampi.
Vaikka se putoaisi (mikä on kyllä harvinaista jos osaa huolehtia siitä) niin se ei mene helposti rikki jos on taas osannut varustautua matkalle eli hankkii riittävän vahvan suojakotelon joka suojaa myös näyttöä. Näitä saa sellaisia että ei voi rikkoutua vaikka kivelle putoaisi pään korkeudelta. Toki silloin jos putoaa jyrkänteeltä alas.
Kun lähden pitkälle vaellukselle lasken tarkkaan todennäköisyyden miten helposti voi tapahtua mikäkin tapaturma ja sen perusteella koon varusteet+ varavarusteet/muonat. En ota esimerkiksi pelastusliivejä jos tiedän etten tule liikkumaan veneellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin osanotot uhrien omaisilletosi surullinen tapaus☹olen vaellellut n.15 vuotta Lapin kairoissa niin kesät kuin talvetkin,myös Kemihaarassa, joten kokemuksesta voin sanoa muutaman sanan tähän.
Kemihaara on maastoltaan erittäin eksyttävää kairaa. Välillä näkyvyys voi olla pahimmillaan muutamia metrejä koska puusto on niin tiheää. Tuolla korkeuksilla myös puusto on kynttiläkuusikkoa,eli ei pientä ja matalaa vaivaiskoivua kuten muualla tuntureilla, ja korkeampia nyppylöitä mistä tähyillä,ei juuri ole.
Jos siis erehtyy ilman karttaa/kompassia/gps alueelle, on suuri vaara eksyä. Polkuja on suosituimpien tupien ja alueiden välillä mutta ne ei ole merkattuja ja välillä polkuja risteilee siellä sun täällä,koska poromiehet ja porot liikkuvat alueella.
Tähän vuodenaikaan pimeä yllättää 7 maissa ja jos et omista tehokasta lamppua,et näe mitään pilvisellä säällä.
Jos erehdyt poluttomaan maastoon,etenemisvauhti voi pudota 1km/1h,eli puhutaan erittäin haastavasta maastosta ilman polkua.
Aina kun lähdetään tuollaisiin kairoihin,pitää varusteet olla sellaiset että pärjäät yön ulkona,eli vähintään teltta,makuupussi ja alusta,tulentekovälineet jne.
Ja se tärkein; ilmoita lähdöstäsi läheisillesi vaikka olisit menossa vain päiväretkelle. Jos tämäkkn katoaminen olisi huomattu viikkoa aiemmkn kun pariskunta oli lähtenyt metsään,voisi lopputulos olla parempi.
Jokatapauksessa jotakin odottamatonta on tapahtunut sen jälkeen kun pariskunta on toisen vaeltajan nähnyt päivällä keskirovien kohdalla. Pimeä yllättänyt,sairaskohtaus,paniikki ja eksyminen polulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon kans tosiaan ettei kukaan tätä ketjua lukeneista lähde lapin erämaihin pelkän kännykän varassa. Itse käyn pohjoislapissa kerran kaks vuodessa ja kyllä se paras tapa suunnistaa tuolla on kartta ja kompassi. Gps mulla on aina varmuuden varalta mukana mistä voi tarvittaessa tarkistaa sijainnin jos epäilyttää. Kännykkä sen sijaan on sammutettuna rinkassa n.95% reissusta.
Tuolla ei tosiaan aina ole niin helppo pysyä sillä polulla, karuimmissa kohdissa polku katoaa kokonaan ja välillä se haarautuu mutta ja toinen polku onkin porojen polku, ja usein näitä porojen polkuja menee siellä ristiin rastiin ja semmoselle ku harhaudut niin se oikealle polulle takaisin löytäminen ilman kunnon suunnistusvälineitä voi olla yllättävän haastavaa.Kännykkä sammuttetuna repussa, ettei vahingossakaan kännykän gps:ssää voida hyödyntää sinun löytämiksesi jos sattuu onnettomuus ja päädyt vaikka tiedottomana makaamaan jonnekkin?
Ei missään nimessä kännykkää kiinni!En puhunut repusta vaan rinkasta, eli sillon ku ollaan noilla yli viikon reissuilla erämaassa niin sitä kännyä on aivan turha pitää päällä koska pelkällä gps:llä ei paikanneta yhtään mitään vaan se vaatii verkon jota erämaissa ei ole. Eli akkua ei kuluteta turhaan, ja ku rinkan paino alkaa olla 20+kg niin ne vidun vara-akut on muutenkin viimenen asia mitä haluat mukana raahata.
Ei se mitään verkkoa vaadi jos on osannut varautua! Pitää vain ladata tarvittavat offline ohjelmistot ja kartat valmiiksi niin se riittää. Gps kun ei vaadi nettiyhteyttä vaan ainoastaan hyvä näkyvyys taivaalle ja virtaa.
Montako kertaa oot käyny lapin erämaa-alueilla vaeltamassa?
Tänävuonna tulee muistaakseni 5 kertaa täyteen kun olen käynyt. Olen aina osannut varautua hyvin vaellukselle eikä mitään pahempaa ole vielä kerennyt sattua ja mietin tarkkaan ennen lähtöä mitä otan ja mitä teen.
Missä kaikkialla oot käyny?
Ootappas
2013 Kaldoaivin erämaa,
2014 UKK
2015 Paistunturin erämaa
2016 Lemmenjoen kansallispuisto
2017 Pöyrisjärven erämaa-alue
Pääosin kesien aikaan ja 1-2 viikon reissuja kun töistä lomaa.
Ja suunnistat pelkän kännykän varassa? Melko rohkeeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin kesällä Hossan kansallispuistossa, sielläkin tuli vastaan ihmisiä ilman karttoja, jotka eivät tienneet missä olivat. Yrittivät suunnistaa kännykän avulla, mutta sepäs ei toiminutkaan keskellä metsää.
Jouduttiin sitten näyttämään kartasta. Ei se paperikartta niin paljoa maksa, etteikö siihen kannattaisi sijoittaa, kun lähtee erämaahan.
Tai pikemminkin osata käyttää sitä puhelinta ja osata varautua esimerkiksi akun loppumiseen. Karttakin voi vaikkapa pudota veteen ja kastua pahasti jolloin siitä ei enää selvää saa. Kummallakaan ei tee mitään jos niitä ei osata käyttää ennen matkalle lähtöä. siinävaiheessa kun on tositilanne käynnissä on liian myöhäistä alkaa opettelemaan käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon kans tosiaan ettei kukaan tätä ketjua lukeneista lähde lapin erämaihin pelkän kännykän varassa. Itse käyn pohjoislapissa kerran kaks vuodessa ja kyllä se paras tapa suunnistaa tuolla on kartta ja kompassi. Gps mulla on aina varmuuden varalta mukana mistä voi tarvittaessa tarkistaa sijainnin jos epäilyttää. Kännykkä sen sijaan on sammutettuna rinkassa n.95% reissusta.
Tuolla ei tosiaan aina ole niin helppo pysyä sillä polulla, karuimmissa kohdissa polku katoaa kokonaan ja välillä se haarautuu mutta ja toinen polku onkin porojen polku, ja usein näitä porojen polkuja menee siellä ristiin rastiin ja semmoselle ku harhaudut niin se oikealle polulle takaisin löytäminen ilman kunnon suunnistusvälineitä voi olla yllättävän haastavaa.Kännykkä sammuttetuna repussa, ettei vahingossakaan kännykän gps:ssää voida hyödyntää sinun löytämiksesi jos sattuu onnettomuus ja päädyt vaikka tiedottomana makaamaan jonnekkin?
Ei missään nimessä kännykkää kiinni!En puhunut repusta vaan rinkasta, eli sillon ku ollaan noilla yli viikon reissuilla erämaassa niin sitä kännyä on aivan turha pitää päällä koska pelkällä gps:llä ei paikanneta yhtään mitään vaan se vaatii verkon jota erämaissa ei ole. Eli akkua ei kuluteta turhaan, ja ku rinkan paino alkaa olla 20+kg niin ne vidun vara-akut on muutenkin viimenen asia mitä haluat mukana raahata.
Ei se mitään verkkoa vaadi jos on osannut varautua! Pitää vain ladata tarvittavat offline ohjelmistot ja kartat valmiiksi niin se riittää. Gps kun ei vaadi nettiyhteyttä vaan ainoastaan hyvä näkyvyys taivaalle ja virtaa.
Montako kertaa oot käyny lapin erämaa-alueilla vaeltamassa?
Tänävuonna tulee muistaakseni 5 kertaa täyteen kun olen käynyt. Olen aina osannut varautua hyvin vaellukselle eikä mitään pahempaa ole vielä kerennyt sattua ja mietin tarkkaan ennen lähtöä mitä otan ja mitä teen.
Missä kaikkialla oot käyny?
Ootappas
2013 Kaldoaivin erämaa,
2014 UKK
2015 Paistunturin erämaa
2016 Lemmenjoen kansallispuisto
2017 Pöyrisjärven erämaa-alue
Pääosin kesien aikaan ja 1-2 viikon reissuja kun töistä lomaa.
Ja suunnistat pelkän kännykän varassa? Melko rohkeeta.
Maastokartta ja Nokian halpa perusluuri Prepaid liittymällä toki repun pohjalla mutta niitä ei tullut käytettyä kertaakaan kun kännykkä toimi hyvin näillä matkoilla. En toki kulkenut naama ruudussa koko matkaa kuten moni nuori tekee liikenteessä kaupungilla vaan aina välillä tarkistin suunnan. Akku ei päässyt loppumaan kun olin osannut varustella kännykän riittävän hyvin reissuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos/kun eksyy täytyy kulkea mahdollisimman suoraan johonkin suuntaan. Ongelmana vaan että matkalla voi olla liukkaita kallioita, tieheää rytelikköä, soita tai muuta maastoa joka upottaa niin se suoraan kulkeminen ei niin helppoa ole ja kun on vaatteet osittain tai yltäpäältä märkänä niin kylmä siinä alkaa tulla nopeammin kun uskoisikaan. On käynyt itselle ja monelle tutulle joskus, että suht tutussakin maastossa, vaikka olisi etukäteen kartasta katsellut maamerkkejä ja muita kiintopisteitä joitten välissä täytyy pysyä, niin huomaakin lopulta ettei enää tiedä missä on ja lopulta kun löytää vaikka tien tai metsäautotien niin huomaa kulkeneensa monta kilometriä sivuun siitä missä suunnilleen luuli olevansa. Ja kyseessä siis kuitenkin ihmiset jotka säännöllisesti liikkuu ja on vuosia ja vuosikymmeniä liikkuneet luonnossa erilaisten harrastusten parissa.
Suurin virhe lienee se ettei oteta kunnolla selkoa mitä varusteita pidemmälle vaellukselle tarvitaan ja miten niitä käytetään oikein ja tositilanteissa. Monesti näkee ihmisiä jotka eivät osaa pystyttää telttaa telttapaikoilla vaan olivat kuvitelleet että "helppo hommahan se on ei tarvita ohjeita tai harjoitusta".
Esimerkiksi kännykkä, kartta ja kompassi ovat hyödyttömiä jos retkeilijä ei niitä osaa käyttää tai hallitse. Siksi on hyvin tärkeätä harjoitella näiden käyttöä hyvissä ajoin ennen matkalle lähtöä ettei tule sellainen tilanne että on hyvät varusteet matkassa mutta ei osaa käyttää niitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä. Kun kuulin, että näin on käynyt, ajattelin, että nyt ovat maailmankirjat sekaisin.
Minäpä otan aina kirjaston koneen suurelta näytöltä tarkat valokuvat kartoista, kuvia voi ottaa paljonkin, niitä voi katsella pimeässä puhelimesta.
Valokuvien katselu ei kuluta akkua kuten gps.
Vierailija kirjoitti:
Minäpä otan aina kirjaston koneen suurelta näytöltä tarkat valokuvat kartoista, kuvia voi ottaa paljonkin, niitä voi katsella pimeässä puhelimesta.
Valokuvien katselu ei kuluta akkua kuten gps.
Ei kannata kuvia ottaa vaan tallentaa ne kartat suoraan kännykkään kokonaisuudessaan karttaohjelmaan josta niitä on helpompi ja nopeampi selailla. Ei vaadi gps toimiakseen vaan toimii myös "lentokonetilassa".
Savukosken Kemihaarassa tapahtuneen traagisen katoamistapauksen suurin mysteeri on, miksi iäkäs pariskunta poikkesi heille neuvotulta retkeilyreitiltä pois.
Savukosken Kemihaarassa patikoimassa olleella iäkkäällä pariskunnalla piti olla tiedossa hyvin selkeä paluureitti takaisin kymmenen kilometrin päähän pysäköidylle matkailuautolleen.
Jostain syystä pariskunta kuitenkin poikkesi pois retkeilyreitiltä ja eksyi lopulta traagisin seurauksin.
Mies löytyi kuolleena perjantaina iltapäivällä, naista etsitään edelleen. Poliisi lopetti hätäetsinnät viime viikon torstaina. Käytännössä se tarkoittaa, ettei naisenkaan oleteta enää löytyvän elossa.
Pariskunnan kohtasi tiettävästi viimeisen kerran Keskirovan kohdalla 16.syyskuuta mies, joka neuvoi eksyneen oloiset patikoijat oikeaan suuntaan retkeilyreitillä.
Mies lainasi pariskunnalle myös retkeilyvarusteitaan kuten kattiloita, jotka pariskunnan piti palauttaa Kemihaaraan.
Pariskunta ei kuitenkaan koskaan saapunut sinne.
Katoaminen paljastui reilu viikko sitten, kun tavaroita pariskunnalle lainannut mies alkoi kysellä niiden perään ja kun retkeilijöiden käytössä ollut matkailuauto löytyi pysäköitynä ja tyhjänä Kemihaarasta pysäköintialueelta.
Erikoisinta tapauksessa on se, että pariskunnalle neuvotun paluureitin piti olla erittäin selkeä, sillä Kemihaaran ja Urho Kekkosen kansallispuiston välillä ei ole kuin yksi retkeilyreitti.
Reitiltä ei risteä muita polkuja mihinkään suuntaan, vaan se kulkee suoraan Kemihaaraan, kertoo tapauksen tutkinnanjohtajan, rikoskomisario Marko Ijäs.
Hänen mukaansa on siis täysin selvää, että pariskunta on poikennut retkeilyreitiltä ja sen jälkeen eksynyt metsään. Syy, miksi näin on käynyt, on Ijäksen mukaan poliisille yhä täysi mysteeri.
- Sellaista kristallipalloa ei ole olemassa, että heidän päänsä sisäänsä pääsisi.
Kenelläkään ei poliisin mukaan ollut tietoa Oulun seudulta kotoisin olevan pariskunnan retkisuunnitelmista, joten niidenkään perusteella ei voida päätellä mitään.
Ijäksen mukaan pariskunnalla oli mukana puhelimet, joiden paikkatietoja on voitu hyödyntää jonkin verran etsinnöissä. Pariskunta ei kuitenkaan ole missään vaiheessa itse ilmoittanut olevansa eksyksissä.
- Voi olla, ettei syytä poikkeamiselle saada koskaan tietääkään, Ijäs sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paperikartassa ja kompassissa on se ongelma että jos ei ole seurannut matkan kulkua niin hankala selvittää sijaintia jos kartta ei ole riittävän tarkka josta erottuisi esimerkiksi korkeuskäyrät ja pienet joet/lammet. Kännykkä näyttää sijainnin alle minuutissa eli jää se etsintävaihe pois.
Niin, jos on kenttää, jos ei niin on kartat valmiiksi ladattuna, on akkua jne
Edelleenkään sitä kenttää ei tarvita muuhunkuin mahdollisesti hätäpuheluja varten. Gps toimii ilman sitä. Aina kun lähtee pitkälle vaellukselle osaa varustautua sille ennakkoon. Ei kukaan järkevä lähde pelkän kännykän varassa vaan aina pitää miettiä tarkkaan mitä siellä tarvitaan ja mitä ei. Kännykän varustelu mm varavirta-lähteellä ja offline sovelluksilla+kartoilla voidaan verrata esimerkiksi muonien laskemiseen päivien mukaan että paljonko tarvitaan/päivä ja pajonko varalle yms. Nämä tavallaan kuuluu samaan varustereppuun mikä otetaan lopuksi mukaan.
Niin tiedän, siksi kirjoitinkin että jos ei (ole sitä kenttää) niin on kartat valmiiksi ladattuna.
On kai sulla silti paperikarttakin?
Mitään erämaavaelluksia ei tuu tehtyä mut paljon luonnossa ja metsissä tulee liikuttua, lähinnä sellaisilla alueilla jossa jos eksyy niin muutaman kilometrin päästä väistämättä tulee tielle, metsäautotielle, lammen rantaan tms. Kompassi auttaa kulkemaan suoraan jos tiputtaa itsensä kartalta, kerran oon joutunut kulkemaan ilman minkäänlaista tietoa siitä missä olen ja tulinkin useamman kilometrin sivuun siitä minne luulin olevani menossa. Kerron kyllä aina mihin suuntaan olen lähdössä.
Mut jos lähtisin johonkin oikeasti erämaahan niin pelkkään kännykkään en uskaltaisi luottaa kun on enemmän tullut kartan ja kompassin kanssa liikuttua.
Eli periaatteessa mä en ole paras ihminen tähän kommentoimaan kun vaan lähimetsissä tulee kuljettua, ei täällä ole mitään merkattuja polkuja eikä edes muita liikkujia, paljon vaan metsää, mut en liiku siis missään lapissa tms.
Vierailija kirjoitti:
Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.
On tainnut tämäkin unohtua, vaikka niin monessa komediassa siitä huumoria revitään - mutta totuuspohjahan siinä taustalla on: kovin helposti tottumaton luonnossaliikkuja alkaa kiertää huomaamattaan ympyrää. Koko ajan on menossa kilometrikaupalla eteenpäin ja sitten muutaman tunnin päästä huomaa, että hirveän tuntun näköinen kumpare tai puro...
Niin tiedän, siksi kirjoitinkin että jos ei (ole sitä kenttää) niin on kartat valmiiksi ladattuna.