Olisiko uskonut, että Suomessa on mahdollista eksyä metsään ja kuolla sinne?
Kommentit (280)
Miten noita offline-karttoja käytetään? Ainakaan puhelimen karttasovellus (googlen) ei toimi ilman nettiä, eli mistä voin saada tuollaisen gps:llä toimivan?
Olen täysin tekniikan varassa jos metsään lähden, suuntavaistoni ja hahmotuskykyni on niin huono, etten kykene lukemaan karttoja, varsinkaan metsäkarttoja, jo tiekartatkin sekoittaa. Tähän mennessä olen kulkenut vain merkityillä poluilla ja luultavasti jatkossakin, mutta ihan varmuuden vuoksi haluaisin silti tietää :)
Kun lähestyy Suomea lentokoneella, näkee kuinka paljon on metsiä Ja tosiaan Helsingin lähellä Nuuksio ja Sipoon Korpi.
Vierailija kirjoitti:
Miten noita offline-karttoja käytetään? Ainakaan puhelimen karttasovellus (googlen) ei toimi ilman nettiä, eli mistä voin saada tuollaisen gps:llä toimivan?
Olen täysin tekniikan varassa jos metsään lähden, suuntavaistoni ja hahmotuskykyni on niin huono, etten kykene lukemaan karttoja, varsinkaan metsäkarttoja, jo tiekartatkin sekoittaa. Tähän mennessä olen kulkenut vain merkityillä poluilla ja luultavasti jatkossakin, mutta ihan varmuuden vuoksi haluaisin silti tietää :)
Asennat esimerkiksi Oruxmapsin: http://www.oruxmaps.com/cs/en/ (Google poisti tämän sovelluskaupasta koska rikkoi muutamaa rahananto sääntöä eli joutuu lataamaan tuolta Android kännykällä manuaalisesti ja asentamaan myös)
http://nekkiplusnakki.blogspot.fi/2013/03/oruxmapsilla-tarkat-vektorika…
Ja lataat siihen täältä ilmaiset MML kartat: http://kartat.hylly.org/
Eksymiseen ei tarvita kuin matala verensokeri. Se riittää viemään suuntavaiston raiteiltaan kokeneeltakin luonnossa liikkujalta. Huonoa onnea hieman lisäksi, niin siinäpä se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.
Jos ei ole kompassia eikä aurinko paista, otetaan kiintopiste mahdollisimman kaukaa. Lapissa se voi olla joku tunturi. Vaikka se ei näy koko ajan tiheimmässä metsässä, se otetaan uudestaan suunnaksi sitten kun on näkyvissä. Metsässä katsotaan edessä päin joku helpoimmin erottuva kohde, vaikka ainoa koivu kuusikon keskellä. Ennen kuin ollaan sen kohdalla, etsitään jo seuraava piste samassa suunnassa. Näin vältytään kiertämästä ympyrää.
Polut ovat hyviä, mutta toisinaan hämääviä. HIrvet ja muut metsänelävät tekevät omia reittejään, mutta yleensä nekin johtavat johonkin.
Lappilaisten tapa on lähteä kotiin, jos eksyy. Voi vaikuttaa kummalliselta neuvolta, mutta auttaa siinä tapauksessa, kun ei enää tarvitse pyrkiä sinne mihin oli alun perin menossa. Eksyksissä ollessa on pysähdyttävä heti. Siinä on sitten muisteltava ja mietittävä aivan rauhassa, miten kannattaisi toimia.
Täytyy olla puurajan yläpuolella tai muuten avoimessa maastossa, jos aikoo suunistaa tunturien mukaan. Metsässä ei näe ympäröiviä korkeita kohtia, vaan näkyvyys voi olla luokkaa 100m, jolloin pitää periaatteessa mennä kohteelta toiselle esimerkiksi 100m pätkiä ja jos tekee systemaattista virhettä, niin siinähän lähtee kiertämään kehää.
Jonkun verran Lapin metsissä liikkuneena muistutan, että Lapin puusto on pienempää ja usein harvempaa varsinkin noilla erämaa-alueilla kuin etelässä. Jos vaan osaa kulkea joten kuten suoraan, tulee joko korkean vaaran päälle tai suon reunaan, josta taas näkee kauempana olevat kiintopisteet. Viheliäisimpiä kuljettavia ovat tiheät taimikot, jotka on paras kiertää, ja korpikuusikot. Niissä ei näe edes sataa metriä eikä tuulen suunnasta voi päätellä kulkusuuntaa. Sumu on sitten vielä yksi näkyvyyttä rajoittava, ja silloin ei tunturit näy. On vain odotettava, että suuntaa antava kiintopiste löytyy myöhemmin ja kulkea sitkeästi valitsemaansa suuntaan, kunnes tulee johonkin: tielle, jokivarteen tai vaikka Venäjän rajalle.
100m on jo pitkä näkyvyys metsässä. Suolla näkee pidemmälle, mutta siellä on sairaan raskas kulkea, joten helpommalla pääsee kun pysyy kovilla mailla. Puiden ei tarvi olla paljonkaan sinua pidempiä kun näkyvyys horisonttiin on estynyt. Väsynenä tekee helposti virheitä. Voi esimerkiksi pystyttää leirin ja lähteä hakemaan vettä läheisestä lammesta ja puolen tunnin päästä tajuaa että ei enää löydä leiriinsä, jossa on kaikki tarvikkeet mitä retkellä tarvii.
Vierailija kirjoitti:
Esim. kannattaa katsella puiden oksia, tuuheimmat aina etelään päin.
siitä saa jonkinlaisen näkemyksen mihinkä suuntaan on kulkemassa.
Jaa, kaikki tietää, joten turha selitellä. Olen minä tuollakin eksyillyt. Helppo sanoa, kaarnavene olis pelastanut. Sitä kun olis aikansa uittanut, niin olis alkanu näkyä se paikka mihin olivat auton jättäneet. Joku sano aukiasta paikasta, siinä on vieriaapa ja muitaki jänkiä, enkä kyllä sinne lähtis. Se voipi, illasta mennä askel lyhyeksi.
Eikä tarvi mennä edes metsään, kotiinsakin on moni kuollu.
Vierailija kirjoitti:
Voiko eksyä-Kyllä
Kännyn akku hyytyy-Kyllä
Mutta! Lähteä erämaahan ilman tulentekovälineitä? Pelkillä tulitikuillakin pärjää. Metsässä on risuja, maapuuta, tervaskantoja jne. Kyseessä oli tietääkseni kokenut luonnossaliikkuja, metsämies.
Jos eksyt, niin pysähdy. Etsi suojainen paikka, tee tulet ja yritä väsätä vaikkapa pieni suoja. Odota.
Tähän aikaan vuodesta metsästä löytyy marjoja eikä ole edes pakkasta. Marjoista saa nestettä sen verran ettei janoonkaan ihan helposti kuole. Kyllä ihmetyttää tämä tapaus.
Ainoa selitys voisi olla ette ollut niitä tulentekovälineitä, mutta vaikea sitä on uskoa koska on kyseessä kokenut luonnossaliikkuja.
Surullinen uutinen joka tapauksessa :(
Minusta luonnollisempi selitys on esimerkiksi se että toinen on saanut sairauskohtauksen tai kunto on muuten romahtanut, kyseessä on kuitenkin noin 70 vuotiaat vanhukset. Toinen ehkä yrittänyt kantaa toista ja uuvuttanut itsensä. Hätääntyminen, väsymys yms. seikat saa tekemään vähemmän fiksuja juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuollaisia eksyneitä sitten etsitään?
Kannattaako väsätä nuotio ja toivoa että joku näkisi savun?Tuolla pariskunnalla ei ilmeisesti ollut edes tulitikkuja tai tulentekotaitoja. Eivät olisi paleltuneet, jos olisivat onnistuneet tekemään tulet.
Etsitään helikopterilla, johon kyllä savu näkyy hyvin. Pimeässä korkealle paikalle tehty tuli näkyy myös hyvin kauas. Valkeat tai kirkkaanväriset vaatteet erottuvat maastossa hyvin.
Kannattaa hankkiutua avoimelle paikalle, josta helpommin löytyy. Ja tietenkin pysytellä tiellä tai polulla, jos sellaiselle sattuu, kun niitä pitkin jalkaisin kulkevilla etsijöilläkin on helpompi liikkua.
Hyvä. Sinun pitäs lähteä neuvomaan Ukk puiston väkeä, eikä rajamiehetkään olis huono kohde.
Poromiehille on turha lähteä esittämään, ne on niin tyhmiä että eivät ymmärrä tuommosta korkeampaa älyllisyyttä. Net hullut menee mistäsattuu, ei kiltisti polkuja niinko sivistyneet ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Miten noita offline-karttoja käytetään? Ainakaan puhelimen karttasovellus (googlen) ei toimi ilman nettiä, eli mistä voin saada tuollaisen gps:llä toimivan?
Olen täysin tekniikan varassa jos metsään lähden, suuntavaistoni ja hahmotuskykyni on niin huono, etten kykene lukemaan karttoja, varsinkaan metsäkarttoja, jo tiekartatkin sekoittaa. Tähän mennessä olen kulkenut vain merkityillä poluilla ja luultavasti jatkossakin, mutta ihan varmuuden vuoksi haluaisin silti tietää :)
Googelen karttojakin voi ladata ja käyttää ilman nettiä. Itse olen käyttänyt noita ulkomailla, koska netin käyttäminen voi olla sairaan kallista. Suomen maastokartat löytyy netistä ilmaiseksi mutta vaatii jonkinlaiset taidot laittaa ja käyttää kännykällä, ei onnitu ihan jokaiselta seitsemänkymmpiseltä. Tuon ikäisillä ihmisillä voi helposti tulla yllätyksenä se että kunto onkin heikentynyt edellisestä reissusta tms. ja muistikin voi yhtäkkiä alkaa tehdä tepposia, ei osaakkaan jotain mitä on osannut tai on unohtanut jotain tms.
Toivon kans tosiaan ettei kukaan tätä ketjua lukeneista lähde lapin erämaihin pelkän kännykän varassa. Itse käyn pohjoislapissa kerran kaks vuodessa ja kyllä se paras tapa suunnistaa tuolla on kartta ja kompassi. Gps mulla on aina varmuuden varalta mukana mistä voi tarvittaessa tarkistaa sijainnin jos epäilyttää. Kännykkä sen sijaan on sammutettuna rinkassa n.95% reissusta.
Tuolla ei tosiaan aina ole niin helppo pysyä sillä polulla, karuimmissa kohdissa polku katoaa kokonaan ja välillä se haarautuu mutta ja toinen polku onkin porojen polku, ja usein näitä porojen polkuja menee siellä ristiin rastiin ja semmoselle ku harhaudut niin se oikealle polulle takaisin löytäminen ilman kunnon suunnistusvälineitä voi olla yllättävän haastavaa.
Mistä näitä supersankareita aina riittää, jotka ihmettelevät toisen menehtymistä veneen upotessa, tulipalossa, eksyessä tms. tilanteessa? Aina ollaan niin nokkelia että olisi keksitty mitä ihmeellisempiä pelastautumiskeinoja. Kyllä se vaan niin on kun epäonnekkaita sattumia tulee muutama sopivasti niin ihmisestä on henki pois vaikka olisi olevinaan kuinka nokkela.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten noita offline-karttoja käytetään? Ainakaan puhelimen karttasovellus (googlen) ei toimi ilman nettiä, eli mistä voin saada tuollaisen gps:llä toimivan?
Olen täysin tekniikan varassa jos metsään lähden, suuntavaistoni ja hahmotuskykyni on niin huono, etten kykene lukemaan karttoja, varsinkaan metsäkarttoja, jo tiekartatkin sekoittaa. Tähän mennessä olen kulkenut vain merkityillä poluilla ja luultavasti jatkossakin, mutta ihan varmuuden vuoksi haluaisin silti tietää :)
Googelen karttojakin voi ladata ja käyttää ilman nettiä. Itse olen käyttänyt noita ulkomailla, koska netin käyttäminen voi olla sairaan kallista. Suomen maastokartat löytyy netistä ilmaiseksi mutta vaatii jonkinlaiset taidot laittaa ja käyttää kännykällä, ei onnitu ihan jokaiselta seitsemänkymmpiseltä. Tuon ikäisillä ihmisillä voi helposti tulla yllätyksenä se että kunto onkin heikentynyt edellisestä reissusta tms. ja muistikin voi yhtäkkiä alkaa tehdä tepposia, ei osaakkaan jotain mitä on osannut tai on unohtanut jotain tms.
Googlen kartat ovat toki tyhjää paremmat mutta aika epätarkat maastossa. Toisaalta helpommat laittaa parilla painahduksella. Helpompi tapa mutta maksullinen jolla saa ladattua tietyltä alueelta MML kartat on tämä sovellus: https://play.google.com/store/apps/details?id=com.swampsend.maastokarta…;
Vierailija kirjoitti:
Toivon kans tosiaan ettei kukaan tätä ketjua lukeneista lähde lapin erämaihin pelkän kännykän varassa. Itse käyn pohjoislapissa kerran kaks vuodessa ja kyllä se paras tapa suunnistaa tuolla on kartta ja kompassi. Gps mulla on aina varmuuden varalta mukana mistä voi tarvittaessa tarkistaa sijainnin jos epäilyttää. Kännykkä sen sijaan on sammutettuna rinkassa n.95% reissusta.
Tuolla ei tosiaan aina ole niin helppo pysyä sillä polulla, karuimmissa kohdissa polku katoaa kokonaan ja välillä se haarautuu mutta ja toinen polku onkin porojen polku, ja usein näitä porojen polkuja menee siellä ristiin rastiin ja semmoselle ku harhaudut niin se oikealle polulle takaisin löytäminen ilman kunnon suunnistusvälineitä voi olla yllättävän haastavaa.
Ei pelkän kännykän varassa mutta kyllä se kummasti auttaa suunnistusta jos sitä osaa vain käyttää ja on nykyaikainen Android puhelin. Akun loppuminen ei nykyään ole enää suuri ongelma ja eikä rikkoutuminenkaan jos osaa pitää huolen siitä. Itse olen rämpinyt ties missä maastossa ja soudellut järvellä ja älykännykkä senkus kestää:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka iso maa onkin.
Jatkuvastihan maastoon kuolee vanhuksia. Ilmeisesti et lue lehtiä.
Ja sen takia juuri vanhuksia kun nuoremmat pätee turvallisesti kotisohvalta käsin että kyllä älypuhelimen kans pärjää missä vaan. Harmi kun siitä puhelimesta ei paljon oo apua jos on huono kuuluvuus tai loppuu akku.
Mulla on peruspuhelin koska arvostan pitkää akunkestoa. Älyluuriturhake ei ole hankintalistalla lainkaan.
Mistään puhelimesta ei ole apua jos dementoitunut läheinen jättää sen kotiin tai ei osaa sitä käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.
Jos ei ole kompassia eikä aurinko paista, otetaan kiintopiste mahdollisimman kaukaa. Lapissa se voi olla joku tunturi. Vaikka se ei näy koko ajan tiheimmässä metsässä, se otetaan uudestaan suunnaksi sitten kun on näkyvissä. Metsässä katsotaan edessä päin joku helpoimmin erottuva kohde, vaikka ainoa koivu kuusikon keskellä. Ennen kuin ollaan sen kohdalla, etsitään jo seuraava piste samassa suunnassa. Näin vältytään kiertämästä ympyrää.
Polut ovat hyviä, mutta toisinaan hämääviä. HIrvet ja muut metsänelävät tekevät omia reittejään, mutta yleensä nekin johtavat johonkin.
Lappilaisten tapa on lähteä kotiin, jos eksyy. Voi vaikuttaa kummalliselta neuvolta, mutta auttaa siinä tapauksessa, kun ei enää tarvitse pyrkiä sinne mihin oli alun perin menossa. Eksyksissä ollessa on pysähdyttävä heti. Siinä on sitten muisteltava ja mietittävä aivan rauhassa, miten kannattaisi toimia.
No, joo. Ainaki minun tutut on sanonu että ensiksi kiroili, sitten keitti kahvit . Moni on sanonu. että siinä kahvitellessa on tullu mieleen että jos kävis kuiteki ensin tuossa kämpällä, siinä on helepompi miettiä mikä solis paras homma. Se opettaapi, kun muutamankerran eksyy, alakaa varomaan mennä liian kauas, eikä enää luule olevansa kuolematon.
-______________________-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka iso maa onkin.
Jatkuvastihan maastoon kuolee vanhuksia. Ilmeisesti et lue lehtiä.
Ja sen takia juuri vanhuksia kun nuoremmat pätee turvallisesti kotisohvalta käsin että kyllä älypuhelimen kans pärjää missä vaan. Harmi kun siitä puhelimesta ei paljon oo apua jos on huono kuuluvuus tai loppuu akku.
Mulla on peruspuhelin koska arvostan pitkää akunkestoa. Älyluuriturhake ei ole hankintalistalla lainkaan.
Mistään puhelimesta ei ole apua jos dementoitunut läheinen jättää sen kotiin tai ei osaa sitä käyttää.
Mulla taas pieniä vara-akkuja repussa jotka ei paljon paina. Saa virtaa aina kun tarvitsee ja akku kestää jopa yli viikon:) Eli omasta tietämättömyydestään kyse jos ei näitä älyä.
Vierailija kirjoitti:
Toivon kans tosiaan ettei kukaan tätä ketjua lukeneista lähde lapin erämaihin pelkän kännykän varassa. Itse käyn pohjoislapissa kerran kaks vuodessa ja kyllä se paras tapa suunnistaa tuolla on kartta ja kompassi. Gps mulla on aina varmuuden varalta mukana mistä voi tarvittaessa tarkistaa sijainnin jos epäilyttää. Kännykkä sen sijaan on sammutettuna rinkassa n.95% reissusta.
Tuolla ei tosiaan aina ole niin helppo pysyä sillä polulla, karuimmissa kohdissa polku katoaa kokonaan ja välillä se haarautuu mutta ja toinen polku onkin porojen polku, ja usein näitä porojen polkuja menee siellä ristiin rastiin ja semmoselle ku harhaudut niin se oikealle polulle takaisin löytäminen ilman kunnon suunnistusvälineitä voi olla yllättävän haastavaa.
Kännykkä sammuttetuna repussa, ettei vahingossakaan kännykän gps:ssää voida hyödyntää sinun löytämiksesi jos sattuu onnettomuus ja päädyt vaikka tiedottomana makaamaan jonnekkin?
Ei missään nimessä kännykkää kiinni!
Vierailija kirjoitti:
Miten noita offline-karttoja käytetään? Ainakaan puhelimen karttasovellus (googlen) ei toimi ilman nettiä, eli mistä voin saada tuollaisen gps:llä toimivan?
Googlen maps sovelluksen ylävalikosta offline-kartat ja sieltä sitten latailet haluamasi alueita. Toimii sen jälkeen esim. lentokonetilassa, jolloin puhelin ei käytä läheskään yhtä paljon virtaa kuin normaalissa käytössä.
Täh? Tottakai. Eksymisestä tosin voi vielä selvitä, mutta suurimman vaaran Suomen metsissä ehkä muodostaa jyrkät, liukkaat ja terävät kalliot ja kallionkielekkeet, joissa liukastuminen, kaatuminen tai putoaminen voi johtaa pahimmillaan vakaavaankin loukkaantumiseen tai pahimmassa tapauksessa jopa kuolemaan. Kesälläkin sateen jälkeen märkä kallio on aivan pirun liukas, niin nyt kun siellä on vielä syksyn pudottamia lehtiä, niin on entistäkin liukkaampaa.
Tuo on todellinen riski, toisin kuin esim. suurpedon hyökkäyksen kohteeksi tai tappamaksi joutuminen.