Olisiko uskonut, että Suomessa on mahdollista eksyä metsään ja kuolla sinne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko eksyä-Kyllä 

Kännyn akku hyytyy-Kyllä

Mutta! Lähteä erämaahan ilman tulentekovälineitä? Pelkillä tulitikuillakin pärjää. Metsässä on risuja, maapuuta, tervaskantoja jne. Kyseessä oli tietääkseni kokenut luonnossaliikkuja, metsämies.

Jos eksyt, niin pysähdy. Etsi suojainen paikka, tee tulet ja yritä väsätä vaikkapa pieni suoja. Odota.

Tähän aikaan vuodesta metsästä löytyy marjoja eikä ole edes pakkasta. Marjoista saa nestettä sen verran ettei janoonkaan ihan helposti kuole. Kyllä ihmetyttää tämä tapaus.

Ainoa selitys voisi olla ette ollut niitä tulentekovälineitä, mutta vaikea sitä on uskoa koska on kyseessä kokenut luonnossaliikkuja.

Surullinen uutinen joka tapauksessa :(

 

Joo, surullinen.  Oisko kuitenkin syynä nimi, puisto, tuo kaupunkilaiselle mieleen semmosen mukavan läntin jossa voi piipahtaa kiireitensä keskellä. 

Mutta sitä minä ihmettelen, mitä marjoja metsä on täynnä? Pakkanen vieny, muut paitsi puolukat ja ne ei kaikinpaikon ole kypsiä.  Pakkasia ei ole kyllä vielä, ko yöllä. Ja, eihän siellä saa tehä tulia muualle kuin merkityille paikoille. Kuka sen tietää koska on semmonen hätä että saa, ei ainakaan tottumaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon kans tosiaan ettei kukaan tätä ketjua lukeneista lähde lapin erämaihin pelkän kännykän varassa. Itse käyn pohjoislapissa kerran kaks vuodessa ja kyllä se paras tapa suunnistaa tuolla on kartta ja kompassi. Gps mulla on aina varmuuden varalta mukana mistä voi tarvittaessa tarkistaa sijainnin jos epäilyttää. Kännykkä sen sijaan on sammutettuna rinkassa n.95% reissusta.

Tuolla ei tosiaan aina ole niin helppo pysyä sillä polulla, karuimmissa kohdissa polku katoaa kokonaan ja välillä se haarautuu mutta ja toinen polku onkin porojen polku, ja usein näitä porojen polkuja menee siellä ristiin rastiin ja semmoselle ku harhaudut niin se oikealle polulle takaisin löytäminen ilman kunnon suunnistusvälineitä voi olla yllättävän haastavaa.

Kännykkä sammuttetuna repussa, ettei vahingossakaan kännykän gps:ssää voida hyödyntää sinun löytämiksesi jos sattuu onnettomuus ja päädyt vaikka tiedottomana makaamaan jonnekkin?

Ei missään nimessä kännykkää kiinni!

Jos aikoo pitää puhelimen auki ja verkossa, niin sitten on oltava akkuja mukana niin paljon että riittää. Jos pitää valita että kuluttaako akun tyhjäksi kun kaikki menee hyvin ja on virraton puhelin kun sattuu jotain, vai että pitää puhelimen kiinni ja avaat sen sitten kun sattuu jotain ja hälytät apua, niin kumman valitset? Minä ainakin lähtisin siitä että puhelimessa riittää virtaa koko reissun ajaksi ja jos se vaatii aukipidon säännöstelyä, niin sitten säännöstellään. Fiksua on lähtellä sijaintitietoaan aika-ajoin jollekkin tutulle, jotta tiedetään mihin asti kaikki on ollut ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.

Jos ei ole kompassia eikä aurinko paista, otetaan kiintopiste mahdollisimman kaukaa. Lapissa se voi olla joku tunturi. Vaikka se ei näy koko ajan tiheimmässä metsässä, se otetaan uudestaan suunnaksi sitten kun on näkyvissä. Metsässä katsotaan edessä päin joku helpoimmin erottuva kohde, vaikka ainoa koivu kuusikon keskellä. Ennen kuin ollaan sen kohdalla, etsitään jo seuraava piste samassa suunnassa. Näin vältytään kiertämästä ympyrää.

Polut ovat hyviä, mutta toisinaan hämääviä. HIrvet ja muut metsänelävät tekevät omia reittejään, mutta yleensä nekin johtavat johonkin.

Lappilaisten tapa on lähteä kotiin, jos eksyy. Voi vaikuttaa kummalliselta neuvolta, mutta auttaa siinä tapauksessa, kun ei enää tarvitse pyrkiä sinne mihin oli alun perin menossa. Eksyksissä ollessa on pysähdyttävä heti. Siinä on sitten muisteltava ja mietittävä aivan rauhassa, miten kannattaisi toimia.

Täytyy olla puurajan yläpuolella tai muuten avoimessa maastossa, jos aikoo suunistaa tunturien mukaan. Metsässä ei näe ympäröiviä korkeita kohtia, vaan näkyvyys voi olla luokkaa 100m, jolloin pitää periaatteessa mennä kohteelta toiselle esimerkiksi 100m pätkiä ja jos tekee systemaattista virhettä, niin siinähän lähtee kiertämään kehää.

Jonkun verran Lapin metsissä liikkuneena muistutan, että Lapin puusto on pienempää ja usein harvempaa varsinkin noilla erämaa-alueilla kuin etelässä. Jos vaan osaa kulkea joten kuten suoraan, tulee joko korkean vaaran päälle tai suon reunaan, josta taas näkee kauempana olevat kiintopisteet. Viheliäisimpiä kuljettavia ovat tiheät taimikot, jotka on paras kiertää, ja korpikuusikot. Niissä ei  näe edes sataa metriä eikä tuulen suunnasta voi päätellä kulkusuuntaa. Sumu on sitten vielä yksi näkyvyyttä rajoittava, ja silloin ei tunturit näy. On vain odotettava, että suuntaa antava kiintopiste löytyy myöhemmin ja kulkea sitkeästi valitsemaansa suuntaan, kunnes tulee johonkin: tielle, jokivarteen tai vaikka Venäjän rajalle.

100m on jo pitkä näkyvyys metsässä. Suolla näkee pidemmälle, mutta siellä on sairaan raskas kulkea, joten helpommalla pääsee kun pysyy kovilla mailla. Puiden ei tarvi olla paljonkaan sinua pidempiä kun näkyvyys horisonttiin on estynyt. Väsynenä tekee helposti virheitä. Voi esimerkiksi pystyttää leirin ja lähteä hakemaan vettä läheisestä lammesta ja puolen tunnin päästä tajuaa että ei enää löydä leiriinsä, jossa on kaikki tarvikkeet mitä retkellä tarvii.

Jokaisessa älypuhelimissa on gps. Olen kokeillut sitä ruotsinlaivalla kaukana rannikosta missä ei ole kenttää ja vielä niin että olen kytkenyt internet yhteyden puhelimesta pois. GPS paikansi sijaintini avomerellä. Eihän se ole riippuvainen puhelmen kentästä vaan käyttää GPS sateliittien singnaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon kans tosiaan ettei kukaan tätä ketjua lukeneista lähde lapin erämaihin pelkän kännykän varassa. Itse käyn pohjoislapissa kerran kaks vuodessa ja kyllä se paras tapa suunnistaa tuolla on kartta ja kompassi. Gps mulla on aina varmuuden varalta mukana mistä voi tarvittaessa tarkistaa sijainnin jos epäilyttää. Kännykkä sen sijaan on sammutettuna rinkassa n.95% reissusta.

Tuolla ei tosiaan aina ole niin helppo pysyä sillä polulla, karuimmissa kohdissa polku katoaa kokonaan ja välillä se haarautuu mutta ja toinen polku onkin porojen polku, ja usein näitä porojen polkuja menee siellä ristiin rastiin ja semmoselle ku harhaudut niin se oikealle polulle takaisin löytäminen ilman kunnon suunnistusvälineitä voi olla yllättävän haastavaa.

Kännykkä sammuttetuna repussa, ettei vahingossakaan kännykän gps:ssää voida hyödyntää sinun löytämiksesi jos sattuu onnettomuus ja päädyt vaikka tiedottomana makaamaan jonnekkin?

Ei missään nimessä kännykkää kiinni!

Jos aikoo pitää puhelimen auki ja verkossa, niin sitten on oltava akkuja mukana niin paljon että riittää. Jos pitää valita että kuluttaako akun tyhjäksi kun kaikki menee hyvin ja on virraton puhelin kun sattuu jotain, vai että pitää puhelimen kiinni ja avaat sen sitten kun sattuu jotain ja hälytät apua, niin kumman valitset? Minä ainakin lähtisin siitä että puhelimessa riittää virtaa koko reissun ajaksi ja jos se vaatii aukipidon säännöstelyä, niin sitten säännöstellään. Fiksua on lähtellä sijaintitietoaan aika-ajoin jollekkin tutulle, jotta tiedetään mihin asti kaikki on ollut ok.

Akkuja pitää olla muutenkin mukana ja paikannus ei paljon vie jos ei käytä jatkuvasti gps seurantaa vaan aina välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.

Jos ei ole kompassia eikä aurinko paista, otetaan kiintopiste mahdollisimman kaukaa. Lapissa se voi olla joku tunturi. Vaikka se ei näy koko ajan tiheimmässä metsässä, se otetaan uudestaan suunnaksi sitten kun on näkyvissä. Metsässä katsotaan edessä päin joku helpoimmin erottuva kohde, vaikka ainoa koivu kuusikon keskellä. Ennen kuin ollaan sen kohdalla, etsitään jo seuraava piste samassa suunnassa. Näin vältytään kiertämästä ympyrää.

Polut ovat hyviä, mutta toisinaan hämääviä. HIrvet ja muut metsänelävät tekevät omia reittejään, mutta yleensä nekin johtavat johonkin.

Lappilaisten tapa on lähteä kotiin, jos eksyy. Voi vaikuttaa kummalliselta neuvolta, mutta auttaa siinä tapauksessa, kun ei enää tarvitse pyrkiä sinne mihin oli alun perin menossa. Eksyksissä ollessa on pysähdyttävä heti. Siinä on sitten muisteltava ja mietittävä aivan rauhassa, miten kannattaisi toimia.

Täytyy olla puurajan yläpuolella tai muuten avoimessa maastossa, jos aikoo suunistaa tunturien mukaan. Metsässä ei näe ympäröiviä korkeita kohtia, vaan näkyvyys voi olla luokkaa 100m, jolloin pitää periaatteessa mennä kohteelta toiselle esimerkiksi 100m pätkiä ja jos tekee systemaattista virhettä, niin siinähän lähtee kiertämään kehää.

Jonkun verran Lapin metsissä liikkuneena muistutan, että Lapin puusto on pienempää ja usein harvempaa varsinkin noilla erämaa-alueilla kuin etelässä. Jos vaan osaa kulkea joten kuten suoraan, tulee joko korkean vaaran päälle tai suon reunaan, josta taas näkee kauempana olevat kiintopisteet. Viheliäisimpiä kuljettavia ovat tiheät taimikot, jotka on paras kiertää, ja korpikuusikot. Niissä ei  näe edes sataa metriä eikä tuulen suunnasta voi päätellä kulkusuuntaa. Sumu on sitten vielä yksi näkyvyyttä rajoittava, ja silloin ei tunturit näy. On vain odotettava, että suuntaa antava kiintopiste löytyy myöhemmin ja kulkea sitkeästi valitsemaansa suuntaan, kunnes tulee johonkin: tielle, jokivarteen tai vaikka Venäjän rajalle.

100m on jo pitkä näkyvyys metsässä. Suolla näkee pidemmälle, mutta siellä on sairaan raskas kulkea, joten helpommalla pääsee kun pysyy kovilla mailla. Puiden ei tarvi olla paljonkaan sinua pidempiä kun näkyvyys horisonttiin on estynyt. Väsynenä tekee helposti virheitä. Voi esimerkiksi pystyttää leirin ja lähteä hakemaan vettä läheisestä lammesta ja puolen tunnin päästä tajuaa että ei enää löydä leiriinsä, jossa on kaikki tarvikkeet mitä retkellä tarvii.

Jokaisessa älypuhelimissa on gps. Olen kokeillut sitä ruotsinlaivalla kaukana rannikosta missä ei ole kenttää ja vielä niin että olen kytkenyt internet yhteyden puhelimesta pois. GPS paikansi sijaintini avomerellä. Eihän se ole riippuvainen puhelmen kentästä vaan käyttää GPS sateliittien singnaalia.

Jep gps ,Glonass, Galileo paikannusjärjestelmät tarvitsee vain hyvän näkyvyyden taivaalle ja virtaa toimiakseen. Ne eivät tosiaan vaadi nettiyhteyttä tosin ei niistä apua ole jos ei ole ladannut valmiiksi karttoja taikka gps kompassi ohjelmaa joka näyttää kuljetun matkan ja suunnan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten noita offline-karttoja käytetään? Ainakaan puhelimen karttasovellus (googlen) ei toimi ilman nettiä, eli mistä voin saada tuollaisen gps:llä toimivan?

Olen täysin tekniikan varassa jos metsään lähden, suuntavaistoni ja hahmotuskykyni on niin huono, etten kykene lukemaan karttoja, varsinkaan metsäkarttoja, jo tiekartatkin sekoittaa. Tähän mennessä olen kulkenut vain merkityillä poluilla ja luultavasti jatkossakin, mutta ihan varmuuden vuoksi haluaisin silti tietää :)

Googelen karttojakin voi ladata ja käyttää ilman nettiä. Itse olen käyttänyt noita ulkomailla, koska netin käyttäminen voi olla sairaan kallista. Suomen maastokartat löytyy netistä ilmaiseksi mutta vaatii jonkinlaiset taidot laittaa ja käyttää kännykällä, ei onnitu ihan jokaiselta seitsemänkymmpiseltä. Tuon ikäisillä ihmisillä voi helposti tulla yllätyksenä se että kunto onkin heikentynyt edellisestä reissusta tms. ja muistikin voi yhtäkkiä alkaa tehdä tepposia, ei osaakkaan jotain mitä on osannut tai on unohtanut jotain tms.

Googlen kartat ovat toki tyhjää paremmat mutta aika epätarkat maastossa. Toisaalta helpommat laittaa parilla painahduksella. Helpompi tapa mutta maksullinen jolla saa ladattua tietyltä alueelta MML kartat on tämä sovellus: https://play.google.com/store/apps/details?id=com.swampsend.maastokarta…;

Tuon sovelluksen ilmaisversio ei just toimi ilman nettiyhteyttä, vaatii maksullisen version jos meinaa käyttää offlinekarttoja.

https://play.google.com/store/apps/details?id=com.orux.oruxmapsDonate&h…

http://kartat.hylly.org/

Itse olen käyttänyt MTK karttoja OruxMaps sovelluksella.

Vierailija kirjoitti:

Keskellä erämaata kun sattuu jotain; sairaskohtaus tai menee vaikka jalka poikki niin ei varmasti naurata yhtään. Lähin apu voi olla monen päivän kävelymatkan päässä. Kännykät ei tuolla tosiaan toimi. Että ei sitä ihan niin vain soiteta helikopteria hakemaan.

Ei tartte kuin nilkka nyrjähtää niin välimatkat alkaa tuntua tosissaan pitkiltä.

Suomessa kävelee melkein mistä tahansa päivässä asutuksen tai jonkun tien luo. Tietysty jos on vaikka jalka murtunut ja on yksin liikkeellä on oikeasti todella pulassa.

Helposti. Sen verran laajoja yhtenäisiä metsäalueita etenkin lapissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten noita offline-karttoja käytetään? Ainakaan puhelimen karttasovellus (googlen) ei toimi ilman nettiä, eli mistä voin saada tuollaisen gps:llä toimivan?

Olen täysin tekniikan varassa jos metsään lähden, suuntavaistoni ja hahmotuskykyni on niin huono, etten kykene lukemaan karttoja, varsinkaan metsäkarttoja, jo tiekartatkin sekoittaa. Tähän mennessä olen kulkenut vain merkityillä poluilla ja luultavasti jatkossakin, mutta ihan varmuuden vuoksi haluaisin silti tietää :)

Googelen karttojakin voi ladata ja käyttää ilman nettiä. Itse olen käyttänyt noita ulkomailla, koska netin käyttäminen voi olla sairaan kallista. Suomen maastokartat löytyy netistä ilmaiseksi mutta vaatii jonkinlaiset taidot laittaa ja käyttää kännykällä, ei onnitu ihan jokaiselta seitsemänkymmpiseltä. Tuon ikäisillä ihmisillä voi helposti tulla yllätyksenä se että kunto onkin heikentynyt edellisestä reissusta tms. ja muistikin voi yhtäkkiä alkaa tehdä tepposia, ei osaakkaan jotain mitä on osannut tai on unohtanut jotain tms.

Googlen kartat ovat toki tyhjää paremmat mutta aika epätarkat maastossa. Toisaalta helpommat laittaa parilla painahduksella. Helpompi tapa mutta maksullinen jolla saa ladattua tietyltä alueelta MML kartat on tämä sovellus: https://play.google.com/store/apps/details?id=com.swampsend.maastokarta…;

Tuon sovelluksen ilmaisversio ei just toimi ilman nettiyhteyttä, vaatii maksullisen version jos meinaa käyttää offlinekarttoja.

https://play.google.com/store/apps/details?id=com.orux.oruxmapsDonate&h…

http://kartat.hylly.org/

Itse olen käyttänyt MTK karttoja OruxMaps sovelluksella.

Joo mutta 5 euron kertamaksu ei ole paha hinta toimivasta sovelluksesta. Eriasia olisi kuukausimaksu mutta tämä ei ole sellainen. Eikä tarvitse maksaa uudestaan vaikka puhelin vaihtuisi toiseen Android puhelimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.

Jos ei ole kompassia eikä aurinko paista, otetaan kiintopiste mahdollisimman kaukaa. Lapissa se voi olla joku tunturi. Vaikka se ei näy koko ajan tiheimmässä metsässä, se otetaan uudestaan suunnaksi sitten kun on näkyvissä. Metsässä katsotaan edessä päin joku helpoimmin erottuva kohde, vaikka ainoa koivu kuusikon keskellä. Ennen kuin ollaan sen kohdalla, etsitään jo seuraava piste samassa suunnassa. Näin vältytään kiertämästä ympyrää.

Polut ovat hyviä, mutta toisinaan hämääviä. HIrvet ja muut metsänelävät tekevät omia reittejään, mutta yleensä nekin johtavat johonkin.

Lappilaisten tapa on lähteä kotiin, jos eksyy. Voi vaikuttaa kummalliselta neuvolta, mutta auttaa siinä tapauksessa, kun ei enää tarvitse pyrkiä sinne mihin oli alun perin menossa. Eksyksissä ollessa on pysähdyttävä heti. Siinä on sitten muisteltava ja mietittävä aivan rauhassa, miten kannattaisi toimia.

Täytyy olla puurajan yläpuolella tai muuten avoimessa maastossa, jos aikoo suunistaa tunturien mukaan. Metsässä ei näe ympäröiviä korkeita kohtia, vaan näkyvyys voi olla luokkaa 100m, jolloin pitää periaatteessa mennä kohteelta toiselle esimerkiksi 100m pätkiä ja jos tekee systemaattista virhettä, niin siinähän lähtee kiertämään kehää.

Jonkun verran Lapin metsissä liikkuneena muistutan, että Lapin puusto on pienempää ja usein harvempaa varsinkin noilla erämaa-alueilla kuin etelässä. Jos vaan osaa kulkea joten kuten suoraan, tulee joko korkean vaaran päälle tai suon reunaan, josta taas näkee kauempana olevat kiintopisteet. Viheliäisimpiä kuljettavia ovat tiheät taimikot, jotka on paras kiertää, ja korpikuusikot. Niissä ei  näe edes sataa metriä eikä tuulen suunnasta voi päätellä kulkusuuntaa. Sumu on sitten vielä yksi näkyvyyttä rajoittava, ja silloin ei tunturit näy. On vain odotettava, että suuntaa antava kiintopiste löytyy myöhemmin ja kulkea sitkeästi valitsemaansa suuntaan, kunnes tulee johonkin: tielle, jokivarteen tai vaikka Venäjän rajalle.

100m on jo pitkä näkyvyys metsässä. Suolla näkee pidemmälle, mutta siellä on sairaan raskas kulkea, joten helpommalla pääsee kun pysyy kovilla mailla. Puiden ei tarvi olla paljonkaan sinua pidempiä kun näkyvyys horisonttiin on estynyt. Väsynenä tekee helposti virheitä. Voi esimerkiksi pystyttää leirin ja lähteä hakemaan vettä läheisestä lammesta ja puolen tunnin päästä tajuaa että ei enää löydä leiriinsä, jossa on kaikki tarvikkeet mitä retkellä tarvii.

Jokaisessa älypuhelimissa on gps. Olen kokeillut sitä ruotsinlaivalla kaukana rannikosta missä ei ole kenttää ja vielä niin että olen kytkenyt internet yhteyden puhelimesta pois. GPS paikansi sijaintini avomerellä. Eihän se ole riippuvainen puhelmen kentästä vaan käyttää GPS sateliittien singnaalia.

Jos on kännykän varassa, niin sille puhelimelle voi tapahtua miljoona eri asia, jonka jälkeen siitä ei ole mitään apua (akku loppu, näyttö rikki, puhelin putoaa taskusta jne. jne. jne.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskellä erämaata kun sattuu jotain; sairaskohtaus tai menee vaikka jalka poikki niin ei varmasti naurata yhtään. Lähin apu voi olla monen päivän kävelymatkan päässä. Kännykät ei tuolla tosiaan toimi. Että ei sitä ihan niin vain soiteta helikopteria hakemaan.

Ei tartte kuin nilkka nyrjähtää niin välimatkat alkaa tuntua tosissaan pitkiltä.

Suomessa kävelee melkein mistä tahansa päivässä asutuksen tai jonkun tien luo. Tietysty jos on vaikka jalka murtunut ja on yksin liikkeellä on oikeasti todella pulassa.

Jos osaa kulkea. Voi meinaan helposti kiertää suurta ympyrää tai vaihtaa suuntaa jos ei ole keskittynyt kaukaisiin maamerkkeihin kuten edessä olevaan suureen vaaraan/mäkeen. Myöskin huono keli voi sekoittaa suuntavaiston. Muistan kun pienenä eksyttiin mökkijärvellä sumussa ja kun emme nähneet kauas niin ajoimme tahattomasti ympyrää ja ihmeteltiin onko täällä jokin muukin kun näkyi tuoreet vanavedet..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.

Jos ei ole kompassia eikä aurinko paista, otetaan kiintopiste mahdollisimman kaukaa. Lapissa se voi olla joku tunturi. Vaikka se ei näy koko ajan tiheimmässä metsässä, se otetaan uudestaan suunnaksi sitten kun on näkyvissä. Metsässä katsotaan edessä päin joku helpoimmin erottuva kohde, vaikka ainoa koivu kuusikon keskellä. Ennen kuin ollaan sen kohdalla, etsitään jo seuraava piste samassa suunnassa. Näin vältytään kiertämästä ympyrää.

Polut ovat hyviä, mutta toisinaan hämääviä. HIrvet ja muut metsänelävät tekevät omia reittejään, mutta yleensä nekin johtavat johonkin.

Lappilaisten tapa on lähteä kotiin, jos eksyy. Voi vaikuttaa kummalliselta neuvolta, mutta auttaa siinä tapauksessa, kun ei enää tarvitse pyrkiä sinne mihin oli alun perin menossa. Eksyksissä ollessa on pysähdyttävä heti. Siinä on sitten muisteltava ja mietittävä aivan rauhassa, miten kannattaisi toimia.

Täytyy olla puurajan yläpuolella tai muuten avoimessa maastossa, jos aikoo suunistaa tunturien mukaan. Metsässä ei näe ympäröiviä korkeita kohtia, vaan näkyvyys voi olla luokkaa 100m, jolloin pitää periaatteessa mennä kohteelta toiselle esimerkiksi 100m pätkiä ja jos tekee systemaattista virhettä, niin siinähän lähtee kiertämään kehää.

Jonkun verran Lapin metsissä liikkuneena muistutan, että Lapin puusto on pienempää ja usein harvempaa varsinkin noilla erämaa-alueilla kuin etelässä. Jos vaan osaa kulkea joten kuten suoraan, tulee joko korkean vaaran päälle tai suon reunaan, josta taas näkee kauempana olevat kiintopisteet. Viheliäisimpiä kuljettavia ovat tiheät taimikot, jotka on paras kiertää, ja korpikuusikot. Niissä ei  näe edes sataa metriä eikä tuulen suunnasta voi päätellä kulkusuuntaa. Sumu on sitten vielä yksi näkyvyyttä rajoittava, ja silloin ei tunturit näy. On vain odotettava, että suuntaa antava kiintopiste löytyy myöhemmin ja kulkea sitkeästi valitsemaansa suuntaan, kunnes tulee johonkin: tielle, jokivarteen tai vaikka Venäjän rajalle.

100m on jo pitkä näkyvyys metsässä. Suolla näkee pidemmälle, mutta siellä on sairaan raskas kulkea, joten helpommalla pääsee kun pysyy kovilla mailla. Puiden ei tarvi olla paljonkaan sinua pidempiä kun näkyvyys horisonttiin on estynyt. Väsynenä tekee helposti virheitä. Voi esimerkiksi pystyttää leirin ja lähteä hakemaan vettä läheisestä lammesta ja puolen tunnin päästä tajuaa että ei enää löydä leiriinsä, jossa on kaikki tarvikkeet mitä retkellä tarvii.

Jokaisessa älypuhelimissa on gps. Olen kokeillut sitä ruotsinlaivalla kaukana rannikosta missä ei ole kenttää ja vielä niin että olen kytkenyt internet yhteyden puhelimesta pois. GPS paikansi sijaintini avomerellä. Eihän se ole riippuvainen puhelmen kentästä vaan käyttää GPS sateliittien singnaalia.

Jos on kännykän varassa, niin sille puhelimelle voi tapahtua miljoona eri asia, jonka jälkeen siitä ei ole mitään apua (akku loppu, näyttö rikki, puhelin putoaa taskusta jne. jne. jne.)

Akku ei voi käytännössä loppua viikkoon taikka puhelin menee mekaanisesti rikki jos osaa näihin varautua. Itselläni on aina hyvä suojakotelo jolloin kännykkä ei käytännössä voi hajota metsäisessä maastossa jos putoaa taskusta. Jos putoaa veteen niin sitten toki voi. Ohjelmalliset viat ovat toki nekin mahdollisia mutta erittäin harvinaisia jos puhelimen merkki on luotettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten noita offline-karttoja käytetään? Ainakaan puhelimen karttasovellus (googlen) ei toimi ilman nettiä, eli mistä voin saada tuollaisen gps:llä toimivan?

Olen täysin tekniikan varassa jos metsään lähden, suuntavaistoni ja hahmotuskykyni on niin huono, etten kykene lukemaan karttoja, varsinkaan metsäkarttoja, jo tiekartatkin sekoittaa. Tähän mennessä olen kulkenut vain merkityillä poluilla ja luultavasti jatkossakin, mutta ihan varmuuden vuoksi haluaisin silti tietää :)

Googelen karttojakin voi ladata ja käyttää ilman nettiä. Itse olen käyttänyt noita ulkomailla, koska netin käyttäminen voi olla sairaan kallista. Suomen maastokartat löytyy netistä ilmaiseksi mutta vaatii jonkinlaiset taidot laittaa ja käyttää kännykällä, ei onnitu ihan jokaiselta seitsemänkymmpiseltä. Tuon ikäisillä ihmisillä voi helposti tulla yllätyksenä se että kunto onkin heikentynyt edellisestä reissusta tms. ja muistikin voi yhtäkkiä alkaa tehdä tepposia, ei osaakkaan jotain mitä on osannut tai on unohtanut jotain tms.

Googlen kartat ovat toki tyhjää paremmat mutta aika epätarkat maastossa. Toisaalta helpommat laittaa parilla painahduksella. Helpompi tapa mutta maksullinen jolla saa ladattua tietyltä alueelta MML kartat on tämä sovellus: https://play.google.com/store/apps/details?id=com.swampsend.maastokarta…;

Tuon sovelluksen ilmaisversio ei just toimi ilman nettiyhteyttä, vaatii maksullisen version jos meinaa käyttää offlinekarttoja.

https://play.google.com/store/apps/details?id=com.orux.oruxmapsDonate&h…

http://kartat.hylly.org/

Itse olen käyttänyt MTK karttoja OruxMaps sovelluksella.

Joo mutta 5 euron kertamaksu ei ole paha hinta toimivasta sovelluksesta. Eriasia olisi kuukausimaksu mutta tämä ei ole sellainen. Eikä tarvitse maksaa uudestaan vaikka puhelin vaihtuisi toiseen Android puhelimeen.

Olen tuotakin kokeillut muutama vuosi sitten mutta päädyin käyttämään OruxMapsia, ei ole moittimista, eikä maksa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten noita offline-karttoja käytetään? Ainakaan puhelimen karttasovellus (googlen) ei toimi ilman nettiä, eli mistä voin saada tuollaisen gps:llä toimivan?

Olen täysin tekniikan varassa jos metsään lähden, suuntavaistoni ja hahmotuskykyni on niin huono, etten kykene lukemaan karttoja, varsinkaan metsäkarttoja, jo tiekartatkin sekoittaa. Tähän mennessä olen kulkenut vain merkityillä poluilla ja luultavasti jatkossakin, mutta ihan varmuuden vuoksi haluaisin silti tietää :)

Googelen karttojakin voi ladata ja käyttää ilman nettiä. Itse olen käyttänyt noita ulkomailla, koska netin käyttäminen voi olla sairaan kallista. Suomen maastokartat löytyy netistä ilmaiseksi mutta vaatii jonkinlaiset taidot laittaa ja käyttää kännykällä, ei onnitu ihan jokaiselta seitsemänkymmpiseltä. Tuon ikäisillä ihmisillä voi helposti tulla yllätyksenä se että kunto onkin heikentynyt edellisestä reissusta tms. ja muistikin voi yhtäkkiä alkaa tehdä tepposia, ei osaakkaan jotain mitä on osannut tai on unohtanut jotain tms.

Googlen kartat ovat toki tyhjää paremmat mutta aika epätarkat maastossa. Toisaalta helpommat laittaa parilla painahduksella. Helpompi tapa mutta maksullinen jolla saa ladattua tietyltä alueelta MML kartat on tämä sovellus: https://play.google.com/store/apps/details?id=com.swampsend.maastokarta…;

Tuon sovelluksen ilmaisversio ei just toimi ilman nettiyhteyttä, vaatii maksullisen version jos meinaa käyttää offlinekarttoja.

https://play.google.com/store/apps/details?id=com.orux.oruxmapsDonate&h…

http://kartat.hylly.org/

Itse olen käyttänyt MTK karttoja OruxMaps sovelluksella.

Joo mutta 5 euron kertamaksu ei ole paha hinta toimivasta sovelluksesta. Eriasia olisi kuukausimaksu mutta tämä ei ole sellainen. Eikä tarvitse maksaa uudestaan vaikka puhelin vaihtuisi toiseen Android puhelimeen.

Olen tuotakin kokeillut muutama vuosi sitten mutta päädyin käyttämään OruxMapsia, ei ole moittimista, eikä maksa mitään.

Joo Oruxmaps toimii myös erinomaisesti. Se on tosin monipuolisempi eli hankalampi käyttää ja pitää asentaa manuaalisesti heidän sivuilta eli ei löydy enää Google Playsta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.

Jos ei ole kompassia eikä aurinko paista, otetaan kiintopiste mahdollisimman kaukaa. Lapissa se voi olla joku tunturi. Vaikka se ei näy koko ajan tiheimmässä metsässä, se otetaan uudestaan suunnaksi sitten kun on näkyvissä. Metsässä katsotaan edessä päin joku helpoimmin erottuva kohde, vaikka ainoa koivu kuusikon keskellä. Ennen kuin ollaan sen kohdalla, etsitään jo seuraava piste samassa suunnassa. Näin vältytään kiertämästä ympyrää.

Polut ovat hyviä, mutta toisinaan hämääviä. HIrvet ja muut metsänelävät tekevät omia reittejään, mutta yleensä nekin johtavat johonkin.

Lappilaisten tapa on lähteä kotiin, jos eksyy. Voi vaikuttaa kummalliselta neuvolta, mutta auttaa siinä tapauksessa, kun ei enää tarvitse pyrkiä sinne mihin oli alun perin menossa. Eksyksissä ollessa on pysähdyttävä heti. Siinä on sitten muisteltava ja mietittävä aivan rauhassa, miten kannattaisi toimia.

Täytyy olla puurajan yläpuolella tai muuten avoimessa maastossa, jos aikoo suunistaa tunturien mukaan. Metsässä ei näe ympäröiviä korkeita kohtia, vaan näkyvyys voi olla luokkaa 100m, jolloin pitää periaatteessa mennä kohteelta toiselle esimerkiksi 100m pätkiä ja jos tekee systemaattista virhettä, niin siinähän lähtee kiertämään kehää.

Jonkun verran Lapin metsissä liikkuneena muistutan, että Lapin puusto on pienempää ja usein harvempaa varsinkin noilla erämaa-alueilla kuin etelässä. Jos vaan osaa kulkea joten kuten suoraan, tulee joko korkean vaaran päälle tai suon reunaan, josta taas näkee kauempana olevat kiintopisteet. Viheliäisimpiä kuljettavia ovat tiheät taimikot, jotka on paras kiertää, ja korpikuusikot. Niissä ei  näe edes sataa metriä eikä tuulen suunnasta voi päätellä kulkusuuntaa. Sumu on sitten vielä yksi näkyvyyttä rajoittava, ja silloin ei tunturit näy. On vain odotettava, että suuntaa antava kiintopiste löytyy myöhemmin ja kulkea sitkeästi valitsemaansa suuntaan, kunnes tulee johonkin: tielle, jokivarteen tai vaikka Venäjän rajalle.

100m on jo pitkä näkyvyys metsässä. Suolla näkee pidemmälle, mutta siellä on sairaan raskas kulkea, joten helpommalla pääsee kun pysyy kovilla mailla. Puiden ei tarvi olla paljonkaan sinua pidempiä kun näkyvyys horisonttiin on estynyt. Väsynenä tekee helposti virheitä. Voi esimerkiksi pystyttää leirin ja lähteä hakemaan vettä läheisestä lammesta ja puolen tunnin päästä tajuaa että ei enää löydä leiriinsä, jossa on kaikki tarvikkeet mitä retkellä tarvii.

Jokaisessa älypuhelimissa on gps. Olen kokeillut sitä ruotsinlaivalla kaukana rannikosta missä ei ole kenttää ja vielä niin että olen kytkenyt internet yhteyden puhelimesta pois. GPS paikansi sijaintini avomerellä. Eihän se ole riippuvainen puhelmen kentästä vaan käyttää GPS sateliittien singnaalia.

Jos on kännykän varassa, niin sille puhelimelle voi tapahtua miljoona eri asia, jonka jälkeen siitä ei ole mitään apua (akku loppu, näyttö rikki, puhelin putoaa taskusta jne. jne. jne.)

Akku ei voi käytännössä loppua viikkoon taikka puhelin menee mekaanisesti rikki jos osaa näihin varautua. Itselläni on aina hyvä suojakotelo jolloin kännykkä ei käytännössä voi hajota metsäisessä maastossa jos putoaa taskusta. Jos putoaa veteen niin sitten toki voi. Ohjelmalliset viat ovat toki nekin mahdollisia mutta erittäin harvinaisia jos puhelimen merkki on luotettava.

Käytän itse metsästäessä kännykkää (samsung S5) ja ei se minulla kestä edes täyttä päivää, mutta toki sen mitä yhdessä päivässä jaksaa umpimetsässä kulkea, eli noin 15-20km eli 5-7 tuntia. Tosin en ole pitänyt lentokonetilassa, vaan siten että puhelinverrko on päällä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on kamalaa luettavaa. Toivottavasti suurin osa tähän vastanneista ei lähde kokeilemaan erätaitojaan tunturiin/erämaahan. Puhelimen gps on joo hyvä juttu, mutta entäpä jos heikkojen signaalien takia akku loppuu? Yhtäkkiä olet pelkän kartan varassa. Keskellä metsää voi olla hankala paikantaa itseään.

Ei pidä päteä, jos ei ole koskaan käynytkään Kemihaarassa. Tai muualla erämaassa. Eräs Suomen suurin erämaa-alue on minulle hyvinkin tuttu, mutta yksin en sinne lähde juuri sen takia, kun erämaa osaa yllättää karuudellaan. Saa olla aika osaava kaveri että pärjää yksin.

Tässä on otettava huomioon, että kyseessä on vanhempi pariskunta. Rinkan kanto (mikäli heillä sellainen on ollut mukana) väsyttää normaalia enemmän, energiaa kuluu yllättävän paljon. Joten huonot yöunet ja vähäinen energiansaanti voivat koitua kohtaloksi.

No jopas se Kemihaara nyt on vaarallinen. Suurin vaara erämaassa on talvella ja se on jäihin putoaminen. En ymmärrä mitä pelottavaa näet metsässsä tai tunturissa jossa ei ole asutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten noita offline-karttoja käytetään? Ainakaan puhelimen karttasovellus (googlen) ei toimi ilman nettiä, eli mistä voin saada tuollaisen gps:llä toimivan?

Olen täysin tekniikan varassa jos metsään lähden, suuntavaistoni ja hahmotuskykyni on niin huono, etten kykene lukemaan karttoja, varsinkaan metsäkarttoja, jo tiekartatkin sekoittaa. Tähän mennessä olen kulkenut vain merkityillä poluilla ja luultavasti jatkossakin, mutta ihan varmuuden vuoksi haluaisin silti tietää :)

Googelen karttojakin voi ladata ja käyttää ilman nettiä. Itse olen käyttänyt noita ulkomailla, koska netin käyttäminen voi olla sairaan kallista. Suomen maastokartat löytyy netistä ilmaiseksi mutta vaatii jonkinlaiset taidot laittaa ja käyttää kännykällä, ei onnitu ihan jokaiselta seitsemänkymmpiseltä. Tuon ikäisillä ihmisillä voi helposti tulla yllätyksenä se että kunto onkin heikentynyt edellisestä reissusta tms. ja muistikin voi yhtäkkiä alkaa tehdä tepposia, ei osaakkaan jotain mitä on osannut tai on unohtanut jotain tms.

Googlen kartat ovat toki tyhjää paremmat mutta aika epätarkat maastossa. Toisaalta helpommat laittaa parilla painahduksella. Helpompi tapa mutta maksullinen jolla saa ladattua tietyltä alueelta MML kartat on tämä sovellus: https://play.google.com/store/apps/details?id=com.swampsend.maastokarta…;

Tuon sovelluksen ilmaisversio ei just toimi ilman nettiyhteyttä, vaatii maksullisen version jos meinaa käyttää offlinekarttoja.

https://play.google.com/store/apps/details?id=com.orux.oruxmapsDonate&h…

http://kartat.hylly.org/

Itse olen käyttänyt MTK karttoja OruxMaps sovelluksella.

Joo mutta 5 euron kertamaksu ei ole paha hinta toimivasta sovelluksesta. Eriasia olisi kuukausimaksu mutta tämä ei ole sellainen. Eikä tarvitse maksaa uudestaan vaikka puhelin vaihtuisi toiseen Android puhelimeen.

Olen tuotakin kokeillut muutama vuosi sitten mutta päädyin käyttämään OruxMapsia, ei ole moittimista, eikä maksa mitään.

Joo Oruxmaps toimii myös erinomaisesti. Se on tosin monipuolisempi eli hankalampi käyttää ja pitää asentaa manuaalisesti heidän sivuilta eli ei löydy enää Google Playsta.

Katos vaan... ja arvatenkin kohta tulee joku päivitys, jonka jälkeen ei toimi jos ei maksa... No onneksi on myös Garminin GPS, pitää sitten käyttää pelkästään sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.

Jos ei ole kompassia eikä aurinko paista, otetaan kiintopiste mahdollisimman kaukaa. Lapissa se voi olla joku tunturi. Vaikka se ei näy koko ajan tiheimmässä metsässä, se otetaan uudestaan suunnaksi sitten kun on näkyvissä. Metsässä katsotaan edessä päin joku helpoimmin erottuva kohde, vaikka ainoa koivu kuusikon keskellä. Ennen kuin ollaan sen kohdalla, etsitään jo seuraava piste samassa suunnassa. Näin vältytään kiertämästä ympyrää.

Polut ovat hyviä, mutta toisinaan hämääviä. HIrvet ja muut metsänelävät tekevät omia reittejään, mutta yleensä nekin johtavat johonkin.

Lappilaisten tapa on lähteä kotiin, jos eksyy. Voi vaikuttaa kummalliselta neuvolta, mutta auttaa siinä tapauksessa, kun ei enää tarvitse pyrkiä sinne mihin oli alun perin menossa. Eksyksissä ollessa on pysähdyttävä heti. Siinä on sitten muisteltava ja mietittävä aivan rauhassa, miten kannattaisi toimia.

Täytyy olla puurajan yläpuolella tai muuten avoimessa maastossa, jos aikoo suunistaa tunturien mukaan. Metsässä ei näe ympäröiviä korkeita kohtia, vaan näkyvyys voi olla luokkaa 100m, jolloin pitää periaatteessa mennä kohteelta toiselle esimerkiksi 100m pätkiä ja jos tekee systemaattista virhettä, niin siinähän lähtee kiertämään kehää.

Jonkun verran Lapin metsissä liikkuneena muistutan, että Lapin puusto on pienempää ja usein harvempaa varsinkin noilla erämaa-alueilla kuin etelässä. Jos vaan osaa kulkea joten kuten suoraan, tulee joko korkean vaaran päälle tai suon reunaan, josta taas näkee kauempana olevat kiintopisteet. Viheliäisimpiä kuljettavia ovat tiheät taimikot, jotka on paras kiertää, ja korpikuusikot. Niissä ei  näe edes sataa metriä eikä tuulen suunnasta voi päätellä kulkusuuntaa. Sumu on sitten vielä yksi näkyvyyttä rajoittava, ja silloin ei tunturit näy. On vain odotettava, että suuntaa antava kiintopiste löytyy myöhemmin ja kulkea sitkeästi valitsemaansa suuntaan, kunnes tulee johonkin: tielle, jokivarteen tai vaikka Venäjän rajalle.

100m on jo pitkä näkyvyys metsässä. Suolla näkee pidemmälle, mutta siellä on sairaan raskas kulkea, joten helpommalla pääsee kun pysyy kovilla mailla. Puiden ei tarvi olla paljonkaan sinua pidempiä kun näkyvyys horisonttiin on estynyt. Väsynenä tekee helposti virheitä. Voi esimerkiksi pystyttää leirin ja lähteä hakemaan vettä läheisestä lammesta ja puolen tunnin päästä tajuaa että ei enää löydä leiriinsä, jossa on kaikki tarvikkeet mitä retkellä tarvii.

Jokaisessa älypuhelimissa on gps. Olen kokeillut sitä ruotsinlaivalla kaukana rannikosta missä ei ole kenttää ja vielä niin että olen kytkenyt internet yhteyden puhelimesta pois. GPS paikansi sijaintini avomerellä. Eihän se ole riippuvainen puhelmen kentästä vaan käyttää GPS sateliittien singnaalia.

Jos on kännykän varassa, niin sille puhelimelle voi tapahtua miljoona eri asia, jonka jälkeen siitä ei ole mitään apua (akku loppu, näyttö rikki, puhelin putoaa taskusta jne. jne. jne.)

Akku ei voi käytännössä loppua viikkoon taikka puhelin menee mekaanisesti rikki jos osaa näihin varautua. Itselläni on aina hyvä suojakotelo jolloin kännykkä ei käytännössä voi hajota metsäisessä maastossa jos putoaa taskusta. Jos putoaa veteen niin sitten toki voi. Ohjelmalliset viat ovat toki nekin mahdollisia mutta erittäin harvinaisia jos puhelimen merkki on luotettava.

Käytän itse metsästäessä kännykkää (samsung S5) ja ei se minulla kestä edes täyttä päivää, mutta toki sen mitä yhdessä päivässä jaksaa umpimetsässä kulkea, eli noin 15-20km eli 5-7 tuntia. Tosin en ole pitänyt lentokonetilassa, vaan siten että puhelinverrko on päällä.

Harva kestääkään ilman vara-akkuja jotka ovat avainsana tässä. Yksi sellainen voi taata jopa viikoksi käyttöajan eikä vie paljon tilaa/paina repussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on kamalaa luettavaa. Toivottavasti suurin osa tähän vastanneista ei lähde kokeilemaan erätaitojaan tunturiin/erämaahan. Puhelimen gps on joo hyvä juttu, mutta entäpä jos heikkojen signaalien takia akku loppuu? Yhtäkkiä olet pelkän kartan varassa. Keskellä metsää voi olla hankala paikantaa itseään.

Ei pidä päteä, jos ei ole koskaan käynytkään Kemihaarassa. Tai muualla erämaassa. Eräs Suomen suurin erämaa-alue on minulle hyvinkin tuttu, mutta yksin en sinne lähde juuri sen takia, kun erämaa osaa yllättää karuudellaan. Saa olla aika osaava kaveri että pärjää yksin.

Tässä on otettava huomioon, että kyseessä on vanhempi pariskunta. Rinkan kanto (mikäli heillä sellainen on ollut mukana) väsyttää normaalia enemmän, energiaa kuluu yllättävän paljon. Joten huonot yöunet ja vähäinen energiansaanti voivat koitua kohtaloksi.

No jopas se Kemihaara nyt on vaarallinen. Suurin vaara erämaassa on talvella ja se on jäihin putoaminen. En ymmärrä mitä pelottavaa näet metsässsä tai tunturissa jossa ei ole asutusta.

Jäihin putoaminen talvella voi olla katastrofi, mutta myös väsyminen, ruuan loppuminen, rasitusvamma, loukkaantuminen tai sairauskohtaus voi aiheuttaa tilanteen, jossa on lopulta henki kyseessä, varsinkin jos ei saa yhteyttä mihinkään.

Varakku kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten varmistat isossa kansallispuistossa, ettet kulje ympyrää? Vaikka yrität kulkea suoraan, niin eteen osuu kallioita, puroja, vesiuomia joita ei voi ylittää. Alat sitten hakemaan reittiä miten moiset ohittaa ja taas suunta vaihtuu.

Jos ei ole kompassia eikä aurinko paista, otetaan kiintopiste mahdollisimman kaukaa. Lapissa se voi olla joku tunturi. Vaikka se ei näy koko ajan tiheimmässä metsässä, se otetaan uudestaan suunnaksi sitten kun on näkyvissä. Metsässä katsotaan edessä päin joku helpoimmin erottuva kohde, vaikka ainoa koivu kuusikon keskellä. Ennen kuin ollaan sen kohdalla, etsitään jo seuraava piste samassa suunnassa. Näin vältytään kiertämästä ympyrää.

Polut ovat hyviä, mutta toisinaan hämääviä. HIrvet ja muut metsänelävät tekevät omia reittejään, mutta yleensä nekin johtavat johonkin.

Lappilaisten tapa on lähteä kotiin, jos eksyy. Voi vaikuttaa kummalliselta neuvolta, mutta auttaa siinä tapauksessa, kun ei enää tarvitse pyrkiä sinne mihin oli alun perin menossa. Eksyksissä ollessa on pysähdyttävä heti. Siinä on sitten muisteltava ja mietittävä aivan rauhassa, miten kannattaisi toimia.

Täytyy olla puurajan yläpuolella tai muuten avoimessa maastossa, jos aikoo suunistaa tunturien mukaan. Metsässä ei näe ympäröiviä korkeita kohtia, vaan näkyvyys voi olla luokkaa 100m, jolloin pitää periaatteessa mennä kohteelta toiselle esimerkiksi 100m pätkiä ja jos tekee systemaattista virhettä, niin siinähän lähtee kiertämään kehää.

Jonkun verran Lapin metsissä liikkuneena muistutan, että Lapin puusto on pienempää ja usein harvempaa varsinkin noilla erämaa-alueilla kuin etelässä. Jos vaan osaa kulkea joten kuten suoraan, tulee joko korkean vaaran päälle tai suon reunaan, josta taas näkee kauempana olevat kiintopisteet. Viheliäisimpiä kuljettavia ovat tiheät taimikot, jotka on paras kiertää, ja korpikuusikot. Niissä ei  näe edes sataa metriä eikä tuulen suunnasta voi päätellä kulkusuuntaa. Sumu on sitten vielä yksi näkyvyyttä rajoittava, ja silloin ei tunturit näy. On vain odotettava, että suuntaa antava kiintopiste löytyy myöhemmin ja kulkea sitkeästi valitsemaansa suuntaan, kunnes tulee johonkin: tielle, jokivarteen tai vaikka Venäjän rajalle.

100m on jo pitkä näkyvyys metsässä. Suolla näkee pidemmälle, mutta siellä on sairaan raskas kulkea, joten helpommalla pääsee kun pysyy kovilla mailla. Puiden ei tarvi olla paljonkaan sinua pidempiä kun näkyvyys horisonttiin on estynyt. Väsynenä tekee helposti virheitä. Voi esimerkiksi pystyttää leirin ja lähteä hakemaan vettä läheisestä lammesta ja puolen tunnin päästä tajuaa että ei enää löydä leiriinsä, jossa on kaikki tarvikkeet mitä retkellä tarvii.

Jokaisessa älypuhelimissa on gps. Olen kokeillut sitä ruotsinlaivalla kaukana rannikosta missä ei ole kenttää ja vielä niin että olen kytkenyt internet yhteyden puhelimesta pois. GPS paikansi sijaintini avomerellä. Eihän se ole riippuvainen puhelmen kentästä vaan käyttää GPS sateliittien singnaalia.

Jos on kännykän varassa, niin sille puhelimelle voi tapahtua miljoona eri asia, jonka jälkeen siitä ei ole mitään apua (akku loppu, näyttö rikki, puhelin putoaa taskusta jne. jne. jne.)

Akku ei voi käytännössä loppua viikkoon taikka puhelin menee mekaanisesti rikki jos osaa näihin varautua. Itselläni on aina hyvä suojakotelo jolloin kännykkä ei käytännössä voi hajota metsäisessä maastossa jos putoaa taskusta. Jos putoaa veteen niin sitten toki voi. Ohjelmalliset viat ovat toki nekin mahdollisia mutta erittäin harvinaisia jos puhelimen merkki on luotettava.

Käytän itse metsästäessä kännykkää (samsung S5) ja ei se minulla kestä edes täyttä päivää, mutta toki sen mitä yhdessä päivässä jaksaa umpimetsässä kulkea, eli noin 15-20km eli 5-7 tuntia. Tosin en ole pitänyt lentokonetilassa, vaan siten että puhelinverrko on päällä.

Harva kestääkään ilman vara-akkuja jotka ovat avainsana tässä. Yksi sellainen voi taata jopa viikoksi käyttöajan eikä vie paljon tilaa/paina repussa

Ja vara-akkukin voi olla rikki, tai sen voi hukata ja asian tajuaa vasta kun puhelimesta loppuu akku. Itselle on käynyt näin niinkin vaarallisessa paikassa kuin lentokentällä.