Lue keskustelun säännöt.
Uusperhe, osallistuminen?
01.10.2017 |
Mites te uusperheelliset jossa toisella on pieniä lapsia, ja toisella ei tai on jo isompia? Miehelläni on 3 ja 6v pojat, jotka heräävät siinä kello 06 aikaan. Eilen illalla nukkumaan mennessä sanoin, että yritän nukkua tänään vähän pitempään (eli aamukasiin) jos viitsii sanoa tyttärelleni joka on 15v, että käyttää koirat aamulla ulkona. Mieheni tästä hermostui ja haukkui mut maasta kattoon itsekkääksi paskiaiseksi kun nukun pitkään vaikka hän joutuu nousemaan! Joo, nousin eilen ja nousen aina yleensäkin samaan aikaan ylös mieheni ja tämän lasten kanssa, mutta eihän se hyvänen aika ole minun velvollisuuteni, oma tyttöni nukkuu kyllä ainakin kasiin...
Miten paljon te osallistutte noin yleensä? Teen ruuat, ruokin, siivoan pissavahingot jne jos tarvis jos mies ei ole kotona ja olen kyllä lasten kanssa mutta en joka leikkipuistoreissulle lähde mukaan vaan jään esimerkiksi oman tyttäreni kanssa kotiin joka miehelle myös kova paikka.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on uusperhe, jossa miehellä pienempiä lapsia joka toinen vkl ja minulla teinit koko ajan.
Kun mies kosi, niin minun ehtoni oli, että minä en sitten hoida enkä viihdytä. Olen pikkulapsiajan jo elänyt, toista en elä. Ruoan teen, mutta senkään kohdalla en mieti pikkulapsikohtaisesti. Eli jos kelpaa niin hyvä. Jos ei kelpaa, niin mies keksiä toisen keinon.
Hädässä toki autan, mutta lähtökohtaisesti en.
Eli mies nousee aamuisin. Hän on tänään noussut klo 7 ja minä klo 11.Meillä ei ole mitään uusperheongelmia, mistä aina valitetaan. Ja se johtuu siitä, että mies ei sysää minun vastuulleni omia lapsiaan. Mies kantaa oman vastuunsa. Siksi minä en ole tähän kuvioon uupunut, eikä ole valittamisen aiheita.
Sama pätee myös toisin päin: minä pidän huolta omista lapsistani. Kun tulee tilanne, jos en pärjää, niin pyydän miehen mukaan. Tällainen tilanne on tullut vain pari kertaa vuosien varrella. Toinen oli sellainen, kun teinini riehui ja rikkoi paikkoja.
Sinunkin miehesi, ap, pärjäisi ihan hyvin ilman apuasi. Hän vain yrittää sysätä oman vastuunsa sinulle.
Että ihan joka toinen viikonloppu miehesi joutuu heräämään aikaisin kahtena päivänä? Miten te raukkaparat pärjäätte, kai joku urhoollisuusmitali tai vuoden isä titteli on jo myönnetty?
Mutta pysy lujana, onhan tuo ihan uskomaton ponnistus vanhemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko kokeilleet oikeaa kohtaamista?
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on sanonut, ettei olisi lapsia halunnut, ainakaan kahta, mutta ex-naisensa vaati. ilmeisesti tämän nuoremman kohdalla hankkiutui "salaa" raskaaksi. Mieheni on kuitenkin hyvä isä lapsilleen. Jotenkin minusta tuntuu että miehelläni on nyt roolit tosiaan aivan sekaisin ja käyttäytyy minua kohtaan niinkuin ex-naisensa häntä kohtaan heidän ollessaan yhdessä? Pikku erona vain se, että minä en ole lasten oikea vanhempi, enkä ole näitä lapsia synnyttänyt tai siittänyt maailmaan.
Ja tahdon nyt korostaa, että olen lapsille aina mukava. En ole mikään satujen ilkeä äitipuoli. Ap
No pitäiskö sun puhua miehellesi että tämä peli ei vetele?
Vierailija kirjoitti:
Riippuu perheestä. Meillä on sekä minun lapsi että kaksi yhteistä mutta emme me heitä erottele. Että kenen nyt kukin on tai ei ole.
Välillä nukkuu toinen, välillä taas toinen.. tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan.
Tässä perheessä molemmat kyllä tekee ja osallistuu eikä me lasketa että tekikö joku nyt enempi koska hommat on pakko kuitenkin tehdä.
Kuulostaa kyllä vaikealta asetelma jossa lasketaan tekemisiä ja toisaalta kiukutellaan toisen nukkumisista. Ehkäpä olette melko uusi uusperhe sitten.
Toimisiko samalla tavalla jos olisi kaksi yhteistä yksi sen toisen lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on sanonut, ettei olisi lapsia halunnut, ainakaan kahta, mutta ex-naisensa vaati. ilmeisesti tämän nuoremman kohdalla hankkiutui "salaa" raskaaksi.
Okei, no jos tilanne on oikeasti tällainen, niin minun mielestäni olisi täysin ok, mikäli mies, lasten isä, ei tapaisi lapsiaan kuin ihan harvakseltaan, kun hän ei edes ole koskaan lapsia halunnut ja ex-puoliso on tarkoituksellisesti erehdyttänyt miestä ja hankkiutunut raskaaksi salaa. Ja kun vaikuttaa siltä, ettei mies tosiaankaan edes nauti lastensa kanssa olemisesta.
Asia olisi ihan eri, mikäli mies itse olisi alunperin halunnut omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun me menimme yhteen, niin miehen lapset olivat 5 ja 7, ja minun 15 ja 17. Mies sanoi, ettei vaadi minulta mitään, mitä tulee hänen lapsiinsa. Koska minä en aikonut elää pikkulapsiaikaa uudelleen.
Näin on menty. Jos mies ei voi lapsiansa hoitaa, ei hän heitä ota. Minä teen vain ruoan. Toki hädässä autan, mutta näiden kymmenen vuoden aikana on tullut vain yksi hätä, jolloin mies joutui lähtemään yllättäen töihin.
Nyt kun miehen lapset on jo teinejä, niin mene jopa mökile heidän kanssaan. Aiemmin en sitäkään.
Ettekö te raukat tajua että uusperhe-elämä ei ole perhe-elämää? Uusperseilyä se on. Kun on porsittu niin ei sitä prkl ruveta uudestaan tekeen. Vai killuuko lapsilisät silmissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalia nämä uusperhekuviot. Itselläni ja uudella miesystävälläni (molemmilla omia lapsia) ei ollut eron jälkeen minkäänlaisia aikeita yhteenmuuttoon. Näemme n. joka toinen viikonloppu ja lapset ovat kummankin omalla vastuulla.
Sun ei tarvitse tehdä yhtään mitään, jos et halua. Rahahanat kiinni ja mies hoitaa itse lapsena, jos ei apu kelpaa. Nyt teet miehelle selväksi, että odottaa sulta aivan liikaa ja hänen tulisi olla kiitollinen avustasi. Kuten yleensä, puolisoa aletaan pitää itsestäänselvyytenä tai yritetään syyllistämällä pitää suhde kasassa. Tuollainen johtaa vain eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kierrätysmiehet on aina sekundaa. Sitten tulee täytenä yllätyksenä kun kierrätysperhe ei toimi. Sitä saa mitä tilaa.
Siihen on tosiaan ollut joku painava syy, että miksi mies on eronnut pikkulapsiaikana. Ja ei se syy niin vain katoa, vaan mitä todennäköisimmin tulee mukana uuteen suhteeseen.
No mun mies erosi exästään kun lapset oli tosi pieniä. Heidän suhde miehen mukaan oli tosi huono jo ennen lapsia. Mut exä vaatimalla vaati lasta, ja mies suostu. Ja sitte tuli vahingos vielä toinen. Eihän se suhde parantunu siitä vaa heikkeni entisestään. Exällä isot tunne-elämän ongelmat. Mies sitten "jätti perheensä" jota ei ollu edes halunnu. Tietysti oma moka ettei uskalla ajoissa lähteä. Mut kyllä minä sain ihanan miehen ja ongelmat on siellä exässä. Oikeastaan ainut kurja asia meidän elämässä onkin se sekoileva katkera ex joka edelleen, vuosienkin jälkeen purkaa katkeruuttaan mieheeni ja käyttää myös lapsia vallan välineenä. Hän haluaisi myös huolehtia lapsistaan enemmän, mutta ex on lähi jaasuvat nykyään 300km päässä.
En usko tätä tarinaa eikä varmasti ole koko totuus. Luultavasti niin että mies ei jaksanut pikkulapsiarkea ja alkoi selän takana puuhastella uuden eukon kanssa. Tästä seurasi sitten katkeruutta lasten äidissä. Uusi eukko aina ns ylimääräinen ja viisasta on sellainen pitää kaukana lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu perheestä. Meillä on sekä minun lapsi että kaksi yhteistä mutta emme me heitä erottele. Että kenen nyt kukin on tai ei ole.
Välillä nukkuu toinen, välillä taas toinen.. tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan.
Tässä perheessä molemmat kyllä tekee ja osallistuu eikä me lasketa että tekikö joku nyt enempi koska hommat on pakko kuitenkin tehdä.
Kuulostaa kyllä vaikealta asetelma jossa lasketaan tekemisiä ja toisaalta kiukutellaan toisen nukkumisista. Ehkäpä olette melko uusi uusperhe sitten.
Aika eri asia hoitaa kolme suunnilleen saman ikäistä, joista nuorimmat on omia. Olisi jo puhdasta kusipäisyyttä olla hoitamatta sitä yhtä siinä sivussa, kun kahden kanssa joutuu vuorottelemaan kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä lähtisi uusperhehelvettiin koska nainen ei kykene rakastamaan kuin itseään ja biologisia lapsiaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kierrätysmiehet on aina sekundaa. Sitten tulee täytenä yllätyksenä kun kierrätysperhe ei toimi. Sitä saa mitä tilaa.
Siihen on tosiaan ollut joku painava syy, että miksi mies on eronnut pikkulapsiaikana. Ja ei se syy niin vain katoa, vaan mitä todennäköisimmin tulee mukana uuteen suhteeseen.
No mun mies erosi exästään kun lapset oli tosi pieniä. Heidän suhde miehen mukaan oli tosi huono jo ennen lapsia. Mut exä vaatimalla vaati lasta, ja mies suostu. Ja sitte tuli vahingos vielä toinen. Eihän se suhde parantunu siitä vaa heikkeni entisestään. Exällä isot tunne-elämän ongelmat. Mies sitten "jätti perheensä" jota ei ollu edes halunnu. Tietysti oma moka ettei uskalla ajoissa lähteä. Mut kyllä minä sain ihanan miehen ja ongelmat on siellä exässä. Oikeastaan ainut kurja asia meidän elämässä onkin se sekoileva katkera ex joka edelleen, vuosienkin jälkeen purkaa katkeruuttaan mieheeni ja käyttää myös lapsia vallan välineenä. Hän haluaisi myös huolehtia lapsistaan enemmän, mutta ex on lähi jaasuvat nykyään 300km päässä.
Ja sä uskot tämän? Huokaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi koskaan voinut rakastua mieheen joka ei välitä omista lapsistaan. Rakastuin mieheen joka on liioittelematta paras isä jonka tunnen. Ja mulla on hyvät välit omaani, ja omien lasteni isä on myös hyvä isä. Silti voin täydestä sydämestä sanoa että nykyinen mieheni on paras isä jonka tunnen. Voisin tosin kuvailla häntä monella muullakin superlatiivilla. Päätimme tosin jo suhteemme alkumetreillä että emme muuta yhteen niin kauan kun lapset asuvat (vuoroviikoin) kanssamme.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli joskus ihan vastaava tilanne, tosin sillä erolla että itse olen lapseton. Miehellä on pieni lapsi, joka oli hänen luonaan noin kuusi päivää kuukaudessa. Lapsi heräsi aina klo 5:30, ja tietenkin halusi joka päivä taloyhtiön leikkipihalle. Mies vaati, että minä herään hänen ja lapsen kanssa aina klo 5:30 myös, koska lapsi herää niin aikaisin, eikä mies siis voi nukkua myöhempään. Lisäksi hän vaati, että menen aina ja joka kerta hänen mukaan istumaan sinne leikkipihalle katsomaan kun lapsi siellä tekee hiekkakakkuja. En tietenkään suostunut näihin vaatimuksiin, joten niistä tuli aina riitaa. Lopulta jätin miehen, koska en enää jaksanut noita juttuja. Lisävaatimuksena oli vielä se, että aina kun lapsi on hänellä, niin minä olen siellä myös heidän seurana enkä esim. lenkillä yksin.
Eron yhteydessä mies sitten sai sanaisen arkkunsa auki ja kertoi miksi vaatii minulta noita (mielestäni käsittämättömiä) asioita. Hän kertoi, että hän inhosi herätä aikaisin ja hän inhosi olla hiekkalaatikolla. Ja häntä harmitti, että minä lapsettomana ihmisenä saan periaatteessa nukkua niin myöhään kuin haluan viikonloppuisin, eikä minun ole koskaan pakko mennä hiekkalaatikolle. Ja saan halutessani mennä lenkille koska haluan, ja hän taas ei saa koska hänellä on pieni lapsi jota ei voi jättää yksin. Ja hänen mielestään tuollainen parisuhde on liian epätasa-arvoinen, ja tasa-arvon vuoksi minunkin pitää herätä klo 5:30 ja istua siellä hiekkalaatikolla. Mitään vuorottelua hän ei halunnut, koska hän halusi viettää lapsensa kanssa aikaa sen pienen ajan kun lapsi oli hänellä (mikä oli hyvä asia). Kuulemma hän olisi voinut hyväksyä sen että en ole hiekkalaatikolla, jos minulla olisi ollut samaan aikaan hoidettavana joku oman elämäni raskas ja kettumainen vastuuhomma. Mutta koska minulla ei elämässäni sellaisia ollut, niin minun piti sitten olla hänen mielestään siellä hiekkalaatikolla aina, että en vain pääsisi arjessa yhtään kevyemmällä kuin hän.
Ai saa...tna, miehen pettämätön logiikka! :DDD Vidvattu, kun hankin lapsen, yhyy en tykkääkään tästä, pitää tehdä naisystävänkin elämästä kurjaa, kun muuten on ihan epistä, että joudun vastuuseen omista aikaisimmista päätöksistäni.
Älkää perustako uusperheitä, ne eivät koskaan onnistu. On mustasukkaisuutta, ulkopuolisuuden tunnetta, henkistä väkivaltaa. Älkää lähtekö siihen!
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli joskus ihan vastaava tilanne, tosin sillä erolla että itse olen lapseton. Miehellä on pieni lapsi, joka oli hänen luonaan noin kuusi päivää kuukaudessa. Lapsi heräsi aina klo 5:30, ja tietenkin halusi joka päivä taloyhtiön leikkipihalle. Mies vaati, että minä herään hänen ja lapsen kanssa aina klo 5:30 myös, koska lapsi herää niin aikaisin, eikä mies siis voi nukkua myöhempään. Lisäksi hän vaati, että menen aina ja joka kerta hänen mukaan istumaan sinne leikkipihalle katsomaan kun lapsi siellä tekee hiekkakakkuja. En tietenkään suostunut näihin vaatimuksiin, joten niistä tuli aina riitaa. Lopulta jätin miehen, koska en enää jaksanut noita juttuja. Lisävaatimuksena oli vielä se, että aina kun lapsi on hänellä, niin minä olen siellä myös heidän seurana enkä esim. lenkillä yksin.
Eron yhteydessä mies sitten sai sanaisen arkkunsa auki ja kertoi miksi vaatii minulta noita (mielestäni käsittämättömiä) asioita. Hän kertoi, että hän inhosi herätä aikaisin ja hän inhosi olla hiekkalaatikolla. Ja häntä harmitti, että minä lapsettomana ihmisenä saan periaatteessa nukkua niin myöhään kuin haluan viikonloppuisin, eikä minun ole koskaan pakko mennä hiekkalaatikolle. Ja saan halutessani mennä lenkille koska haluan, ja hän taas ei saa koska hänellä on pieni lapsi jota ei voi jättää yksin. Ja hänen mielestään tuollainen parisuhde on liian epätasa-arvoinen, ja tasa-arvon vuoksi minunkin pitää herätä klo 5:30 ja istua siellä hiekkalaatikolla. Mitään vuorottelua hän ei halunnut, koska hän halusi viettää lapsensa kanssa aikaa sen pienen ajan kun lapsi oli hänellä (mikä oli hyvä asia). Kuulemma hän olisi voinut hyväksyä sen että en ole hiekkalaatikolla, jos minulla olisi ollut samaan aikaan hoidettavana joku oman elämäni raskas ja kettumainen vastuuhomma. Mutta koska minulla ei elämässäni sellaisia ollut, niin minun piti sitten olla hänen mielestään siellä hiekkalaatikolla aina, että en vain pääsisi arjessa yhtään kevyemmällä kuin hän.
i.
Kuulostaa siltä, ihan kuin mies olisi ollut kateellinen siitä, että hänen naisystävänsä on lapseton ja hän taasen itse on pienen lapsen isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kierrätysmiehet on aina sekundaa. Sitten tulee täytenä yllätyksenä kun kierrätysperhe ei toimi. Sitä saa mitä tilaa.
Siihen on tosiaan ollut joku painava syy, että miksi mies on eronnut pikkulapsiaikana. Ja ei se syy niin vain katoa, vaan mitä todennäköisimmin tulee mukana uuteen suhteeseen.
No mun mies erosi exästään kun lapset oli tosi pieniä. Heidän suhde miehen mukaan oli tosi huono jo ennen lapsia. Mut exä vaatimalla vaati lasta, ja mies suostu. Ja sitte tuli vahingos vielä toinen. Eihän se suhde parantunu siitä vaa heikkeni entisestään. Exällä isot tunne-elämän ongelmat. Mies sitten "jätti perheensä" jota ei ollu edes halunnu. Tietysti oma moka ettei uskalla ajoissa lähteä. Mut kyllä minä sain ihanan miehen ja ongelmat on siellä exässä. Oikeastaan ainut kurja asia meidän elämässä onkin se sekoileva katkera ex joka edelleen, vuosienkin jälkeen purkaa katkeruuttaan mieheeni ja käyttää myös lapsia vallan välineenä. Hän haluaisi myös huolehtia lapsistaan enemmän, mutta ex on lähi jaasuvat nykyään 300km päässä.
Ja sä uskot tämän? Huokaus.
Tietenkin, vai väitätkö tuntevasi mieheni paremmin? Hän on minun kultani ja puhuu vain totta minulle.
Eroaisin heti, otti sut vaan lieventääkseen omaa lapsiperhehelvettiä.