Uusperhe, osallistuminen?

Ap:n miehen vaatimukset on erikoisia ja outoja. Hän vaatii että ap herää aina klo 6 koska hänkin herää ja että ap lähtee aina ja joka kerta leikkipuistoon mukaan koska hänkin menee. Hän ei siis pyydä ap:lta, että ap voisi joskus hänen puolestaan käydä siellä leikkipuistossa, jotta mies pääsisi vaikka yksin lenkille tms tai että ap kerran heräisi niiden lasten kanssa klo 6, jotta mies saisi vuorostaan nukkua. Hyvin kummallinen tuo vaatimus tehdä kaikki yhdessä miehen kanssa, aikaista heräämistä myöten.

Meillä osasi aikanaan 3v avata tv:n ja hakea keittiöstä hedelmää, jugurttia tms. nälkään. Sai tulla herättämään mutta ei tullut, viihtyi tunnin pari oikein hyvin omissa oloissaan.

Aamiaista kokattiin sitten kun oltiin koko perhe herätty levänneinä (8-9 aikaan) ja hyvin nukuttujen yöunien jälkeen jaksettiin touhuta koko päivä vilkkaan lapsen kanssa.

Tästä tuli kyllä aikoinaan kritiikkiä lähipiiristä ja paljon....

Riippuu perheestä. Meillä on sekä minun lapsi että kaksi yhteistä mutta emme me heitä erottele. Että kenen nyt kukin on tai ei ole.

Välillä nukkuu toinen, välillä taas toinen.. tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan.

Tässä perheessä molemmat kyllä tekee ja osallistuu eikä me lasketa että tekikö joku nyt enempi koska hommat on pakko kuitenkin tehdä.

Kuulostaa kyllä vaikealta asetelma jossa lasketaan tekemisiä ja toisaalta kiukutellaan toisen nukkumisista. Ehkäpä olette melko uusi uusperhe sitten.

Minun mielestäni miehesi pitää ymmärtää sinua kun ja esim sitä että hänen mennessään leikkipuisto omiensa kanssa sinä jäät oman tyttäresi saataville kotiin.

Meillä on kyllä sinällään eri tilanne eli uusioperheemme lapset ovat samanikäiset ja kotona asuu vain yksi minun ja yksi miehen lapsi. On ihan selvää, että monet jutut tehdään perheensä neljästään. Mutta monet jutut myös äiti-tytär ja isä-poika -pareina. Joskus kun oma tyttäreni on isällään, lähden tarkoituksella pois kotoa että isä ja poika saavat laatuaikaa keskenään myös kotona.

Osa kommentoijista elää varmasti ydinperheissä. Onnea siitä. Vaalikaa onneanne. Mutta kaikkia ydinperheen sääntöjä ei voi soveltaa uusioperheiden. Johtuen ihan siitäkin että meidän perheeseemme kuuluu meidän puolisoiden ja lastemme lisäksi kaksi tai oikeastaan neljä muuta aikuista, HALUSIMMEPA TAI EMME. Eli ex-puolisomme ja heidän nykyiset puolisonsa. Jos esimerkiksi lasten tapaamisaikoja pitää vaihtaa yhden pariskunnan toiveesta, siitä tulee melkoinen viestittelyrumba, itse kullakin kun on työnsä ja esim. mökkivarauksensa lomille jne. Ja me olemme sentään sopuisa uusioperhe kaikin puolin eli exät puolisoineen ovat tervetulleita kotiimme ja päinvastoin. Mieheni ex-puolison uskallan lukea jonkin tason ystävältäni. En osaa edes kuvitella mitä kaikkea hankaluutta olisi jos exien tai heidän nyksiensä kanssa pitäisi riidellä, huh.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni miehesi pitää ymmärtää sinua kun ja esim sitä että hänen mennessään leikkipuisto omiensa kanssa sinä jäät oman tyttäresi saataville kotiin.

Meillä on kyllä sinällään eri tilanne eli uusioperheemme lapset ovat samanikäiset ja kotona asuu vain yksi minun ja yksi miehen lapsi. On ihan selvää, että monet jutut tehdään perheensä neljästään. Mutta monet jutut myös äiti-tytär ja isä-poika -pareina. Joskus kun oma tyttäreni on isällään, lähden tarkoituksella pois kotoa että isä ja poika saavat laatuaikaa keskenään myös kotona.

Osa kommentoijista elää varmasti ydinperheissä. Onnea siitä. Vaalikaa onneanne. Mutta kaikkia ydinperheen sääntöjä ei voi soveltaa uusioperheiden. Johtuen ihan siitäkin että meidän perheeseemme kuuluu meidän puolisoiden ja lastemme lisäksi kaksi tai oikeastaan neljä muuta aikuista, HALUSIMMEPA TAI EMME. Eli ex-puolisomme ja heidän nykyiset puolisonsa. Jos esimerkiksi lasten tapaamisaikoja pitää vaihtaa yhden pariskunnan toiveesta, siitä tulee melkoinen viestittelyrumba, itse kullakin kun on työnsä ja esim. mökkivarauksensa lomille jne. Ja me olemme sentään sopuisa uusioperhe kaikin puolin eli exät puolisoineen ovat tervetulleita kotiimme ja päinvastoin. Mieheni ex-puolison uskallan lukea jonkin tason ystävältäni. En osaa edes kuvitella mitä kaikkea hankaluutta olisi jos exien tai heidän nyksiensä kanssa pitäisi riidellä, huh.

Kiitti vaan puhelimen oikoluku, on taas muutellut sanoja huomaamattani. Vois luulla että esim venäläinen hoonosoomi kirjoittanut... Yrittäjää saada selvää, pahoitteluni.

Vierailija kirjoitti:

Meillä osasi aikanaan 3v avata tv:n ja hakea keittiöstä hedelmää, jugurttia tms. nälkään. Sai tulla herättämään mutta ei tullut, viihtyi tunnin pari oikein hyvin omissa oloissaan.

Aamiaista kokattiin sitten kun oltiin koko perhe herätty levänneinä (8-9 aikaan) ja hyvin nukuttujen yöunien jälkeen jaksettiin touhuta koko päivä vilkkaan lapsen kanssa.

Tästä tuli kyllä aikoinaan kritiikkiä lähipiiristä ja paljon....

3 v. osaa ja tekee kaikenlaista, siksi en koskaan jättänyt sen ikäistä yksinään hereille.

Vierailija kirjoitti:

Kierrätysmiehet on aina sekundaa. Sitten tulee täytenä yllätyksenä kun kierrätysperhe ei toimi. Sitä saa mitä tilaa.

Vai kierrätysnaiset? Kyllä ex-vaimoissa on tyyppejä ihan joka lähtöön, osa fiksuja ja osa painajaisia.

Uusperhe jossa miehellä ei oo lapsia eikä näinollen sitä ääliöexääkään, toimii parhaiten. On siis äidille toooosi helppo. Ei voi verrata mitenkään siihen et miehel esim 2-3 pientä lasta. Siel on useimmiten mukana myös kaikenlaista toimimatonta paskaa. Samoin on täysin eri asia jos on yhteisiäkin lapsia kun jos ei ole. Uusperheet on tosi erilaisia. Äiti, jonka saa miehen joka hoitaa hänenki lapset ja yhteisen, elää lähes ydinperheessä. Äiti joka miehen mukana saa kolme lasta, lastenhoitorajoitteisen isän ja vielä katkeran exän sähläämään, saa 1000 kertaa hankalamman paketin.

Totta. Jos äidillä vain lapsia, ei hänen tarvitse sopeutua yhtään mihinkään. Pelkästään plussan puolella. Tällainen äiti ei ole oikea ihminen kertomaan kuinka uusperheessä kaikki huolehtivat tasapuolisesti kaikista, koska on vain hänen omia biologisia lapsiaan. Terv. Eräs jolla juuri tuollainen vähän haastavampi setti.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki uusperheelliset ovat alinta kierrätysjätettä. Miksi kuvitella onnistuvansa toisella tai kolmannella kierroksella jos on möhlinyt jo ensimmäisenkin? Sääli lapsia näissä kuvioissa. On varmasti ihanaa kun ”turvalliset ja luotettavat” aikuiset vaihtuvat muutaman vuoden välein, jotta pimpsukka tai kullikka saa vähän vaihtelua ja jännitystä jälleen kerran onnettomaan elämäänsä lasten kustannuksella.

Itse olet alinta kierrätysjätettä. Minä olin lasteni isän kanssa onneton, ei kohdannut mikään. Valitsimme toisemme aikanaan lapsuudenkodin mallin ( ongelmien) mukaan. Erosimme, molemmilla pitkä, onnellinen uus liitto meneillään. Nykyinen mieheni taas erosi narsistinaisesta ( hui, voiko semmoista ollakaan) ja vuosien terapian jälkeen on jaloillaan. Sanomattakin selvää et lapsillekin parempi että on edes yksi terve vanhempi. Me olemme rohkeita, uskaltaneet ottaa vastuun elämästä, aiomme olla yhdessä loppuikämme ja lapsetki ihan ok. Kyllä sanoisin et ennemminkin rohkeat, urheat elämät kuin jotain kierrätysjätettä. Rakastamme toisiamme, semmousta taitoa ei edellisissä suhteissa ollu kummallakaan. Eikä lastenkaan tarvii elää perheessä missä toisista perheistä puhutaan kierrätysjätteinä

Tommosta se on yh isukkien kanssa, lasten piikaa sinusta leipomassa.

Minulla oli joskus ihan vastaava tilanne, tosin sillä erolla että itse olen lapseton. Miehellä on pieni lapsi, joka oli hänen luonaan noin kuusi päivää kuukaudessa. Lapsi heräsi aina klo 5:30, ja tietenkin halusi joka päivä taloyhtiön leikkipihalle. Mies vaati, että minä herään hänen ja lapsen kanssa aina klo 5:30 myös, koska lapsi herää niin aikaisin, eikä mies siis voi nukkua myöhempään. Lisäksi hän vaati, että menen aina ja joka kerta hänen mukaan istumaan sinne leikkipihalle katsomaan kun lapsi siellä tekee hiekkakakkuja. En tietenkään suostunut näihin vaatimuksiin, joten niistä tuli aina riitaa. Lopulta jätin miehen, koska en enää jaksanut noita juttuja. Lisävaatimuksena oli vielä se, että aina kun lapsi on hänellä, niin minä olen siellä myös heidän seurana enkä esim. lenkillä yksin. 

Eron yhteydessä mies sitten sai sanaisen arkkunsa auki ja kertoi miksi vaatii minulta noita (mielestäni käsittämättömiä) asioita. Hän kertoi, että hän inhosi herätä aikaisin ja hän inhosi olla hiekkalaatikolla. Ja häntä harmitti, että minä lapsettomana ihmisenä saan periaatteessa nukkua niin myöhään kuin haluan viikonloppuisin, eikä minun ole koskaan pakko mennä hiekkalaatikolle. Ja saan halutessani mennä lenkille koska haluan, ja hän taas ei saa koska hänellä on pieni lapsi jota ei voi jättää yksin. Ja hänen mielestään tuollainen parisuhde on liian epätasa-arvoinen, ja tasa-arvon vuoksi minunkin pitää herätä klo 5:30 ja istua siellä hiekkalaatikolla. Mitään vuorottelua hän ei halunnut, koska hän halusi viettää lapsensa kanssa aikaa sen pienen ajan kun lapsi oli hänellä (mikä oli hyvä asia). Kuulemma hän olisi voinut hyväksyä sen että en ole hiekkalaatikolla, jos minulla olisi ollut samaan aikaan hoidettavana joku oman elämäni raskas ja kettumainen vastuuhomma. Mutta koska minulla ei elämässäni sellaisia ollut, niin minun piti sitten olla hänen mielestään siellä hiekkalaatikolla aina, että en vain pääsisi arjessa yhtään kevyemmällä kuin hän.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusperheessä toisenkin lapset ovat sinun vastuullasi. Ei kannata muuttaa yhteen jos kuvittelet ettei sinun tarvitse hoitaa ollenkaan miehen lapsia.

Ei ydinperheessäkään molempien tarvi nousta aamukuudelta siksi että lapset herää silloin. Ap:n uusperhemies vaatii nyt, että ap:n pitää herätä aamukuudelta, koska hän itse joutuu heräämään niin aikaisin. Eli koska hän kärsii niin hän vaatii että ap:nkin pitää vastineeksi kärsiä yhtä paljon. Umpihullua.

Ai kirjoittiko ap että hän myös välillä herää lasten kanssa? Ei, vaan hänen lapsensa nukkuu myöhään, eli hän ei herää ikinä lasten kanssa niin että mies saisi nukkua.

Mies saa nukkua rauhassa silloin kun muksut ovat lähivanhemmalla eli valtaosan ajasta. Silloin kun muksut ovat etällä, etä hoitakoon ne. Hoito ei ap:lle kuulu mitenkään, hän on omat valvomisensa ja aikaiset herätykset hoitanut silloin kun oma lapsi oli  pieni.

Mikä  tässä on se asia jota sinä et ymmärrä?Ei, ei ole automaattisesti naisen velvollisuus nousta hoitamaan lapsia jotka eivät ole hänen. Ei ole vaikka kuinka inttäisit. Ap ei ole lasten huoltaja.Mies on.

UusPERHE. Perhe. Tiedätkö mikä se on? Huomioidaanko siellä muut ja autetaan toisia?

Kyse on tässä siitä että mies OLETTAA naisen hoitavan  miehen lapsia ja vaatii naista nousemaan samaan aikaan lasten  ja itsensä kanssa ja kiukuttelee kun nainen ei siihen suostu (koska hän ei ole lasten äiti). Lapset eivät ole perheessä 24/7 joten mies saa nukkua pitkään ja olla huoletimatta lapsistaan sillloin kun lapset ovat etällä.

Kyse ei ole yleisesti  uusperheista vaan  ap:n tilanteesta ja siitä että just tämä kyseinen  mies ei  halua ottaa yksin vastuuta lapsista niinä muutamana aamuna jolloin lapset ovat miehellä. Minkä paksuista rautalankaa pitää vääntää että  sinä tajuat tämän asian?

Niin, mies olettaa että he ovat perhe ja molemmat huolehtivat perheestä. Ap on kuitenkin sitä mieltä ettei hänen tarvitse mitenkään huolehtia miehen lapsista eikä ottaa heitä huomioon jos häntä itseään nyt sattuu väsyttämään. Voit jankata kuinka kauan haluat että lapset ovat miehen lapset ovat miehen lapset ovat miehen, ei silti muutu mielipiteeni siitä että perheessä jaetaan vastuuta ja tekemisiä tasaisemmin, huolimatta siitä kenen lapset / pyykit / asiat / jutut ja tavarat, perheessä yhden huoli on muidenkin huoli.

Jos ap olisi mies, puolustaisit miestä ja sanoisit että puoliso hoitakoon muksut itse ja antais miehen nukkua. Nyt kun roolit ovat päinvastoin, syyllistät naista. Ei se noin mene.. Mies olettaa että nainen hoitaa lapset koska se on hänen mielestään naisen tehtävä vaikkei nainen edes ole lasten äiti. Siitä on kyse, ei mistään muuta. Väitän että  sulla on kaksoisstandardit. Ap  on oikeassa, hän saa nukkua just niin pitkään kuin tahtoo. Itselleni ei tulisi mieleenkään vaatia puolisoani hoitamaan lastani, kyllä se on ihan mun velvollisuuteni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki uusperheelliset ovat alinta kierrätysjätettä. Miksi kuvitella onnistuvansa toisella tai kolmannella kierroksella jos on möhlinyt jo ensimmäisenkin? Sääli lapsia näissä kuvioissa. On varmasti ihanaa kun ”turvalliset ja luotettavat” aikuiset vaihtuvat muutaman vuoden välein, jotta pimpsukka tai kullikka saa vähän vaihtelua ja jännitystä jälleen kerran onnettomaan elämäänsä lasten kustannuksella.

Itse olet alinta kierrätysjätettä. Minä olin lasteni isän kanssa onneton, ei kohdannut mikään. Valitsimme toisemme aikanaan lapsuudenkodin mallin ( ongelmien) mukaan. Erosimme, molemmilla pitkä, onnellinen uus liitto meneillään. Nykyinen mieheni taas erosi narsistinaisesta ( hui, voiko semmoista ollakaan) ja vuosien terapian jälkeen on jaloillaan. Sanomattakin selvää et lapsillekin parempi että on edes yksi terve vanhempi. Me olemme rohkeita, uskaltaneet ottaa vastuun elämästä, aiomme olla yhdessä loppuikämme ja lapsetki ihan ok. Kyllä sanoisin et ennemminkin rohkeat, urheat elämät kuin jotain kierrätysjätettä. Rakastamme toisiamme, semmousta taitoa ei edellisissä suhteissa ollu kummallakaan. Eikä lastenkaan tarvii elää perheessä missä toisista perheistä puhutaan kierrätysjätteinä

Ei, sinä olet alinta saastaa koska sinulla on uusperhe. Kutittiko pimppiä niin paljon että laitoit lapsesi kiertolaiseksi? Siinä vasta rohkeutta. Ja totta kai kuviossa on vielä ex joka on narsisti 😂. Oletko koulutukseltasi psykiatri?

Sulla on aika pahoja tunne-elämän ongelmia. Suosittelen ammattilaisen apua jos on noin kova tarve nimitellä ihan tuntemattomia. Uusperheitä on ollut maailman sivu ja tulee aina olemaan. Se ei tee ihmisestä huonompaa. Kenenkään ei ole pakko pysyä  huonon kumppanin kanssa.

ohis

Kun yhdessä alettiin olemaan, oli miehellä kolme lasta jo. Nuorin aika pieni, juuri kävelemään oppinut ja vanhin aloittanut juuri koulun. Tästä huolimatta erosta oli jo yli vuosi aikaa.

Kun muutettiin yhteen oli nuorin täyttämässä kolme. Koen että sain osallistua juuri niin paljon kuin halusin tai olla yhtälailla osallistumatta. Lapset olivat meillä yhteenmuuton jälkeen 6-10 yötä kk, joustavasti, sillä muutettiin lähemmäs lasten kouluja ja päiväkotia yhteenmuuton myötä.

Niinä viikonloppuina kun lapset olivat meillä, käytiin yleensä ulkona syömässä kerran koko porukka, siitä tuli meille tapa. Mutta mulle oli tärkeää että mies ja lapsetkin sai olla keskenään. Elettiin kuitenkin tosi normiarkea lapsipäivinä, satunnaisia juhlia, ystävien ja sukulaisten tapaamisia, leikkipuistoja, kaupassakäyntiä, koiran ulkoilutusta ym.

Aika nopeasti miehen keskimmäinen lapsi alkoi käydä mun kanssa tallilla ja siitä tulikin yhteinen harrastus joka on kestänyt jo melkein 15 vuotta. Saatoin hakea hänet kerran pari kk äitinsäkin luota tallille.

Nykyään näiden kolmen jo aikuisen lapsen lisäksi meillä on kaksi yhteistä lasta.

Ja 16 vuoden uusperheilyn jälkeen voin sanoa että kyllä meillä on seitsenhenkinen perhe ja nämä isotkin lapset on aina yhtä tervetulleita kotiin, varoitusajalla tai ilman, kaikki jo asuvat omissa asunnoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki uusperheelliset ovat alinta kierrätysjätettä. Miksi kuvitella onnistuvansa toisella tai kolmannella kierroksella jos on möhlinyt jo ensimmäisenkin? Sääli lapsia näissä kuvioissa. On varmasti ihanaa kun ”turvalliset ja luotettavat” aikuiset vaihtuvat muutaman vuoden välein, jotta pimpsukka tai kullikka saa vähän vaihtelua ja jännitystä jälleen kerran onnettomaan elämäänsä lasten kustannuksella.

Itse olet alinta kierrätysjätettä. Minä olin lasteni isän kanssa onneton, ei kohdannut mikään. Valitsimme toisemme aikanaan lapsuudenkodin mallin ( ongelmien) mukaan. Erosimme, molemmilla pitkä, onnellinen uus liitto meneillään. Nykyinen mieheni taas erosi narsistinaisesta ( hui, voiko semmoista ollakaan) ja vuosien terapian jälkeen on jaloillaan. Sanomattakin selvää et lapsillekin parempi että on edes yksi terve vanhempi. Me olemme rohkeita, uskaltaneet ottaa vastuun elämästä, aiomme olla yhdessä loppuikämme ja lapsetki ihan ok. Kyllä sanoisin et ennemminkin rohkeat, urheat elämät kuin jotain kierrätysjätettä. Rakastamme toisiamme, semmousta taitoa ei edellisissä suhteissa ollu kummallakaan. Eikä lastenkaan tarvii elää perheessä missä toisista perheistä puhutaan kierrätysjätteinä

Ei, sinä olet alinta saastaa koska sinulla on uusperhe. Kutittiko pimppiä niin paljon että laitoit lapsesi kiertolaiseksi? Siinä vasta rohkeutta. Ja totta kai kuviossa on vielä ex joka on narsisti 😂. Oletko koulutukseltasi psykiatri?

Toivottavasti kukaan lapsi ei joudu elämään sinun kanssasi. Kyllä tuo narsisti-diagnoosi on ihan ammattilaisen tekemä. Lapseni ovat asuneet luonani ja tapaavat isäänsä usein, ovat oikein tasapainoisia ja onnellisia. Ja kyllä, eron myötä meidän kaikkien- myös lasten- elämä parani paljon. Oli pelottavaa erota, mutta koska olen läheltä joutunut katsomaan, mitä ihmisille tapahtuu kun jäävät peloissaan huonoon suhteeseen, uskalsin erota. Huolimatta todella rumasta kielenkäytöstäni, arvostan itseäni😊 Ja tähän ikään mennessä olen oppinut että usein hän joka käyttäytyy kuin "alin saasta", on eniten pulassa. Että tsemppiä sulle, toivottavasti saat apua ongelmiisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki uusperheelliset ovat alinta kierrätysjätettä. Miksi kuvitella onnistuvansa toisella tai kolmannella kierroksella jos on möhlinyt jo ensimmäisenkin? Sääli lapsia näissä kuvioissa. On varmasti ihanaa kun ”turvalliset ja luotettavat” aikuiset vaihtuvat muutaman vuoden välein, jotta pimpsukka tai kullikka saa vähän vaihtelua ja jännitystä jälleen kerran onnettomaan elämäänsä lasten kustannuksella.

Itse olet alinta kierrätysjätettä. Minä olin lasteni isän kanssa onneton, ei kohdannut mikään. Valitsimme toisemme aikanaan lapsuudenkodin mallin ( ongelmien) mukaan. Erosimme, molemmilla pitkä, onnellinen uus liitto meneillään. Nykyinen mieheni taas erosi narsistinaisesta ( hui, voiko semmoista ollakaan) ja vuosien terapian jälkeen on jaloillaan. Sanomattakin selvää et lapsillekin parempi että on edes yksi terve vanhempi. Me olemme rohkeita, uskaltaneet ottaa vastuun elämästä, aiomme olla yhdessä loppuikämme ja lapsetki ihan ok. Kyllä sanoisin et ennemminkin rohkeat, urheat elämät kuin jotain kierrätysjätettä. Rakastamme toisiamme, semmousta taitoa ei edellisissä suhteissa ollu kummallakaan. Eikä lastenkaan tarvii elää perheessä missä toisista perheistä puhutaan kierrätysjätteinä

Ei, sinä olet alinta saastaa koska sinulla on uusperhe. Kutittiko pimppiä niin paljon että laitoit lapsesi kiertolaiseksi? Siinä vasta rohkeutta. Ja totta kai kuviossa on vielä ex joka on narsisti 😂. Oletko koulutukseltasi psykiatri?

Toivottavasti kukaan lapsi ei joudu elämään sinun kanssasi. Kyllä tuo narsisti-diagnoosi on ihan ammattilaisen tekemä. Lapseni ovat asuneet luonani ja tapaavat isäänsä usein, ovat oikein tasapainoisia ja onnellisia. Ja kyllä, eron myötä meidän kaikkien- myös lasten- elämä parani paljon. Oli pelottavaa erota, mutta koska olen läheltä joutunut katsomaan, mitä ihmisille tapahtuu kun jäävät peloissaan huonoon suhteeseen, uskalsin erota. Huolimatta todella rumasta kielenkäytöstäni, arvostan itseäni😊 Ja tähän ikään mennessä olen oppinut että usein hän joka käyttäytyy kuin "alin saasta", on eniten pulassa. Että tsemppiä sulle, toivottavasti saat apua ongelmiisi.

KielenkäytöstäSI😊

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli joskus ihan vastaava tilanne, tosin sillä erolla että itse olen lapseton. Miehellä on pieni lapsi, joka oli hänen luonaan noin kuusi päivää kuukaudessa. Lapsi heräsi aina klo 5:30, ja tietenkin halusi joka päivä taloyhtiön leikkipihalle. Mies vaati, että minä herään hänen ja lapsen kanssa aina klo 5:30 myös, koska lapsi herää niin aikaisin, eikä mies siis voi nukkua myöhempään. Lisäksi hän vaati, että menen aina ja joka kerta hänen mukaan istumaan sinne leikkipihalle katsomaan kun lapsi siellä tekee hiekkakakkuja. En tietenkään suostunut näihin vaatimuksiin, joten niistä tuli aina riitaa. Lopulta jätin miehen, koska en enää jaksanut noita juttuja. Lisävaatimuksena oli vielä se, että aina kun lapsi on hänellä, niin minä olen siellä myös heidän seurana enkä esim. lenkillä yksin. 

Eron yhteydessä mies sitten sai sanaisen arkkunsa auki ja kertoi miksi vaatii minulta noita (mielestäni käsittämättömiä) asioita. Hän kertoi, että hän inhosi herätä aikaisin ja hän inhosi olla hiekkalaatikolla. Ja häntä harmitti, että minä lapsettomana ihmisenä saan periaatteessa nukkua niin myöhään kuin haluan viikonloppuisin, eikä minun ole koskaan pakko mennä hiekkalaatikolle. Ja saan halutessani mennä lenkille koska haluan, ja hän taas ei saa koska hänellä on pieni lapsi jota ei voi jättää yksin. Ja hänen mielestään tuollainen parisuhde on liian epätasa-arvoinen, ja tasa-arvon vuoksi minunkin pitää herätä klo 5:30 ja istua siellä hiekkalaatikolla. Mitään vuorottelua hän ei halunnut, koska hän halusi viettää lapsensa kanssa aikaa sen pienen ajan kun lapsi oli hänellä (mikä oli hyvä asia). Kuulemma hän olisi voinut hyväksyä sen että en ole hiekkalaatikolla, jos minulla olisi ollut samaan aikaan hoidettavana joku oman elämäni raskas ja kettumainen vastuuhomma. Mutta koska minulla ei elämässäni sellaisia ollut, niin minun piti sitten olla hänen mielestään siellä hiekkalaatikolla aina, että en vain pääsisi arjessa yhtään kevyemmällä kuin hän.  

No onneks jätit tuollaisen tollon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä osasi aikanaan 3v avata tv:n ja hakea keittiöstä hedelmää, jugurttia tms. nälkään. Sai tulla herättämään mutta ei tullut, viihtyi tunnin pari oikein hyvin omissa oloissaan.

Aamiaista kokattiin sitten kun oltiin koko perhe herätty levänneinä (8-9 aikaan) ja hyvin nukuttujen yöunien jälkeen jaksettiin touhuta koko päivä vilkkaan lapsen kanssa.

Tästä tuli kyllä aikoinaan kritiikkiä lähipiiristä ja paljon....

3 v. osaa ja tekee kaikenlaista, siksi en koskaan jättänyt sen ikäistä yksinään hereille.

Niin. Oli myös yksin aidatulla rivarin pihalla, yksin suihkuni ajan, kokatessani tai tehdessäni pihahommia oli jopa yksin talossa.

En edes ajatellut että sattuisi jotain mihin en ehtisi hätiin nopeasti tai että sattuisi jotain mikä ehkä kävisi vaikka olisi valvovien silmien alla, esim. se kun poltti sormensa hellaan vaikka vieressä olin?

Mutta tosiaan lähipiirini maalasi kauhukuvat tulipaloista ja tuhotulvista puhumattakaan siitä kuinka itsekkäitä olimme vanhempina...

En osallistu lasten hoitoon tai elättämiseen millään tavalla. En ole bonusmutsi vaan lasten isän kumppani. En olisi suostunut yhteen muuttamiseen, jos mies ei olisi kykenevä kantamaan täyden vastuun lapsista yhdessä lasten äidin kanssa.