Te, jotka ette pidä matkustelusta

Mulla on joku krooninen suolisto/vatsaongelma joka on pahentunut vuosien saatossa. Matkustaminen ja yleensäkin kotoa poistuminen turvallisen vessan luota on todella ikävää ja stressaavaa. Todella rutiininomainen päivä auttaa vähän mutta se karsii menoja PALJON. Koko elämä pyörii paskahuussin ympärillä. Jotkut syömiset pahentaa ja jostain tulee jopa vähän apua.

Lentokentällä on yleensä jo tukala olo, lentokoneessa pahenee. Helpottaa kun kohdemaassa pääsee omaan huoneeseen, seuraavana päivänä yleensä helpottaa kun pystyy alkamaan rutiiniksi laittamaan päivän. Itse kohdemaassa siis voi olla todella mukavaa, ellei suolisto ala vittuilemaan. Se lähtö ja matkustusosio on ne mitkä alkaa käymään liian raskaiksi, ja siksi en oikein pidä matkustamisesta. :(

Lentokentät ahdistavat ja vaikea mennä ulkomaille kulkematta lentokentän kautta. Toki johonkin minimaaliseen syrjäkohteeeseen voi päästä suoralla lennolla ei-ahdistavalle pikkukentälle, mutta kun tuo omakin kenttä on alkanut ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ollut matkojesi huippuhetki ap?

Tjaa-a, mikähän se olisi?

Kokonaisuudessaan parhaat matkat on olleet ne, joissa joku kohteessa asuva on vienyt paikkoihin, joihin muuten ei olisi osannut mennä, ja joissa on ollut aikaa olla pidempään.

Muutamat henkeäsalpaavat maisemat on myös jääneet mieleen. Harmi, että niitä ei onnistu millään vangitsemaan kuvaan! Junamatka korkealla vuoristossa auringonpaisteessa, kun sulavan lumen luomat vesiputoukset ryöppyävät rotkoon, esimerkiksi on sellainen kuva, joka on piirtynyt verkkokalvolle. Horisonttiin asti yltävä vitivalkoinen suola-aavikko oli myös uskomaton näky. Sukeltaminen värikkäiden korallien keskellä. Kanoottiretki viidakossa. Laivamatka umpijään keskellä. Ihana, kun kysyit, tulin oikein hyvälle mielelle näitä muistellessa :)

Vierailija kirjoitti:

Eli tiivistettynä näiden vastausten perusteella, matkustelusta eivät tykkää ihmiset, joita stressaa, ahdistaa, väsyttää, ei kiinnosta, olen liian laiska, kolottaa, liian riskialtista, ei rahaa, jne.

Kuulostaa huikean innostavalta, energiaseltä ja kiinnostavalta ihmisryhmältä.

Itse sanoin, että lopetin turhan lentämisen ympäristösyistä. Olen silti aktiivinen ihminen, vaikka pyrin vähentämään luonnon kuormittamista.

Montako kertaa muuten Waltari kävi Egyptissä? Hän kuitenkin tuli kuuluisaksi kirjoittamalla Sinuhe egyptiläisen, joka on käännetty useille eri kielille.

Vierailija kirjoitti:

Willy Loman kirjoitti:

Ei ole mieluista matkaseuraa. Yksin koettuna kaikki tuntuu valjulta ja merkityksettömältä. Yksin liikkuessa ahdistaa epäilys, että onko minun oikeastaan lupa olla täällä?

Silloin, kun en ollut arjessa yksin, olisin voinut matkustaa yksinkin välillä. Nyt, kun olen arjessa yksin, en todellakaan kaipaa mennä leikkimään lomaakin yksin. Tuntuu täysin merkityksettömältä.

Minäkin olen reissannut paljon yksin, mutta olen samaa mieltä, ei se ole niin kivaa. On mukavampaa pystyä jakamaan kokemukset, ja turvallisempaa reissata kaksin (ja usein edullisempaa). Olen kyllä osallistunut joskus erään yhdistyksen matkoille, ja ne on olleet aina positiivisia kokemuksia. Toivottavasti sulle löytyy vielä kumppani jakamaan joko reissuja tai arkea. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Matkustelupelkoisen kannattaa kuitenkin tehdä päiväreissuja kotimaassa sekä viikonloppu- ja viikkolomia vuokramökeissä ettei ihan kotihöperöksi tule.

Onpa ahdas näkökulma taas. Kävin yhden viikon pohjoisessa mökkeilemässä, enkä nauttinut sitten kyllä yhtään. Ei ole reissuseuraa ja yksin kaikki muu kuin kotona möllöttäminen ja omat harrastukset vain ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä pidän matkustelusta, mutta usein matkustellessani huomaan, että tosi paljon aikaa ja energiaa menee sellaiseen toimintaan, josta ei ole minulle mitään iloa ja mitä voin tehdä kotonakin. Esimerkiksi junassa, metrossa, lentokoneessa istuminen, tavaroiden raahaaminen, käveleminen kadulla, jossa on ihan samanlaisia kauppoja kuin kotikaupungissakin. Tuntuuhan se jotenkin järjettömältä istua lentokoneessa ja junassa toista vuorokautta, että pääsee pariksi tunniksi johonkin museoon. 

Juuri näin. Lisäksi nykyään en kroonisen liikuntaelinvamman takia enää pysty kävelemään kuin vähän aikaa kerralla, joten mitkään tuntien patikoinnit tai kaupungilla kävelyt tai kunnolliset museoretket eivät enää onnistu. Kyllä siinä äkkiä menee matkailusta maku, kun ei pysty mitään muuta kuin istumaan kahvilassa, ja sekin tekee takapuolen kipeäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tiivistettynä näiden vastausten perusteella, matkustelusta eivät tykkää ihmiset, joita stressaa, ahdistaa, väsyttää, ei kiinnosta, olen liian laiska, kolottaa, liian riskialtista, ei rahaa, jne.

Kuulostaa huikean innostavalta, energiaseltä ja kiinnostavalta ihmisryhmältä.

Itse sanoin, että lopetin turhan lentämisen ympäristösyistä. Olen silti aktiivinen ihminen, vaikka pyrin vähentämään luonnon kuormittamista.

Montako kertaa muuten Waltari kävi Egyptissä? Hän kuitenkin tuli kuuluisaksi kirjoittamalla Sinuhe egyptiläisen, joka on käännetty useille eri kielille.

Totta, koen huonoa omaatuntoa niin lentämisestä kuin kulutuksestakin.

Sen sijaan en aio kirjoittaa Egyptin, enkä minkä muunkaan maan historiasta, vaikka aikamatkailu olisikin keksitty :) ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei olisi lapsia, en matkustelisi, koska olen lentopelkoinen ja muutenkin stressaan vähän kaikkea. Viimeksi kun oltiin varattu lentoliput noin puolisen vuotta ennen reissua, aloin kärsimään unettomuudesta. Eli puoli vuotta meni siihen, kun heräilin öisin ahdistukseen. Matkalla en pysty nauttimaan, kun jännitän liikaa kotimatkaa.

Mutta lasten takia on pakko matkustaa. Heille lentokoneessa oleminen on mahtava elämys ja ollaankin etelän maissa reissattu. Ensi vuonna lähdetään kiertämään jenkkejä, en halua edes miettiä koko asiaa..

Miksi muka lasten takia on pakko matkustaa? Että teidän Maija-Petteri saa leuhkia kaverilleen, että "mäpä olen ollutkin lentokoneessa, lällällää"?

Minä matkustin lasten kanssa sitä silmällä pitäen, että elämän ensimmäinen ulkomaanreissu ei ole työmatka tai harjoitteluun lähteminen. Teinit on mukavaa matkaseuraa ja heille oli hyvä nähdä, millaista muualla on ja saada lisäpontta kielten opiskeluun. Toisesta lapsista paljastuikin innokas reissaaja, toinen viihtyy paremmin paikoillaan.

Minä pidän matkoilla olemisesta, mutta muusta en. Minusta lentojen ja hotellien etsiminen oli stressaavaa, pakkaamiset ja purkamiset ikävää, tuntien jonotukset lentokentillä ja ruuhkat vastenmielisiä. Jos saisikin matkustaa luksustyyliin eli kuljettaja veisi yksityiskoneelle tiettyyn aikaan eikä itse tarvitsisi edes laukkuja pakata, niin se kelpaisi. matkaseurakin löytyisi helpommin, kun sanoisi, että ilmainen loma oli tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sellaiset paikat jotka on telkkarista moneen kertaan nähty, kuten NY ja Pariisi, ei kiinnosta.

Oon kyllä reissannut, Intiaan voisin hyvässä seurassa mennä uudestaan.

Mut se on sellaista hotelliasumista, kävelyä, valokuvaamista, ravintolasyömistä, kävelyä, valokuvaamista tai vaihtoehtoisesti rannalla makaamista.

Kaikki ne kuvat löytyy valmiiksi netistä jonkun muun kuvaamina.

Lopuksi odottaa jo että pääsee kotiin.

Siis onko sinusta oikeasti sama asia nähdä joku paikka telkkarista ja oikeasti käydä kyseisessä kaupungissa? Ihan mielenkiinnosta kysyn voiko joku oikeasti olla sitä mieltä.

Ajattelepa jotain suosittua turistinähtävyyttä: liikut sillä hirveässä tungoksessa ja yrität samalla kurkotella jotta näkisit ko. kohdetta, samalla yrität saada selvää oppaan selostuksesta tai lukea matka-oppaasta lisätietoa kohteesta. Ainakin minä tutustun näihin nähtävyyksiin paljon mieluummin kohtisohvalta, jossa voin katsoa kun kamera kiertää tyhjillään olevaa tilaa ja kaikki yksityiskohdat näkyvät selvästi. Samalla voin kuunnella rauhassa taustaa ja tutkimustietoa ko. kohteesta. Paikanpäällä käymisessä on oma viehätyksensä, mutta se liittyy siihen paikalliseen elämänmenoon tutustumiseen. Kiertelee esim. tavallisia asuinkatuja tai käy paikallisissa paikoissa syömässä. Turistikohteiden bongausta ja AI-hotellissa asumista (eurooppalainen aamupala joka paikassa jne.) en ymmärrä.

Eli matkoillakin moni mukavin juttu perustuu ihmiskontakteihin ja luontoon. Voi, kun suomalaisetkin vielä paremmin osaisivat hyödyntää eksoottisen maan suomat mahdollisuudet.

Kuten Islanti, pieni pohjoinen maa sekin, on tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sellaiset paikat jotka on telkkarista moneen kertaan nähty, kuten NY ja Pariisi, ei kiinnosta.

Oon kyllä reissannut, Intiaan voisin hyvässä seurassa mennä uudestaan.

Mut se on sellaista hotelliasumista, kävelyä, valokuvaamista, ravintolasyömistä, kävelyä, valokuvaamista tai vaihtoehtoisesti rannalla makaamista.

Kaikki ne kuvat löytyy valmiiksi netistä jonkun muun kuvaamina.

Lopuksi odottaa jo että pääsee kotiin.

Siis onko sinusta oikeasti sama asia nähdä joku paikka telkkarista ja oikeasti käydä kyseisessä kaupungissa? Ihan mielenkiinnosta kysyn voiko joku oikeasti olla sitä mieltä.

Ajattelepa jotain suosittua turistinähtävyyttä: liikut sillä hirveässä tungoksessa ja yrität samalla kurkotella jotta näkisit ko. kohdetta, samalla yrität saada selvää oppaan selostuksesta tai lukea matka-oppaasta lisätietoa kohteesta. Ainakin minä tutustun näihin nähtävyyksiin paljon mieluummin kohtisohvalta, jossa voin katsoa kun kamera kiertää tyhjillään olevaa tilaa ja kaikki yksityiskohdat näkyvät selvästi. Samalla voin kuunnella rauhassa taustaa ja tutkimustietoa ko. kohteesta. Paikanpäällä käymisessä on oma viehätyksensä, mutta se liittyy siihen paikalliseen elämänmenoon tutustumiseen. Kiertelee esim. tavallisia asuinkatuja tai käy paikallisissa paikoissa syömässä. Turistikohteiden bongausta ja AI-hotellissa asumista (eurooppalainen aamupala joka paikassa jne.) en ymmärrä.

esim. Prahassa kellolla muuten kuvasin sitä ihmismassaa, joka kuvasi kelloa, sen kellon sijaan.Ja lueskelin huvittuneena ravintolalistaa. 7 kertaa kalliimmat hinnat kuin kahden korttelin päässä.

Haluaisin olla matkustelevaa tyyppiä, mutta tosiasiassa oon tosi huono sopeutuja ja rasitun matkaamisesta niin, että matkakohteessa oon vaan väsynyt ja hämilläni. :-( 

Vierailija kirjoitti:

Eli tiivistettynä näiden vastausten perusteella, matkustelusta eivät tykkää ihmiset, joita stressaa, ahdistaa, väsyttää, ei kiinnosta, olen liian laiska, kolottaa, liian riskialtista, ei rahaa, jne.

Kuulostaa huikean innostavalta, energiaseltä ja kiinnostavalta ihmisryhmältä.

Reilun 30 av-palstan vastauksen perusteellako teet tällaisen johtopäätöksen? Koko ihminen on tylsä, laiska, "huikean" innostava, energinen ja kiinnostava, kun ei halua matkustaa? Kuulostatpa varsinaiselta järjen jättiläiseltä...

Mun työni on sellaista, että melkein joka päivä tulee uutta asiaa opittavaksi, uusia paikkoja (lähinnä kotimaassa) tutustuttavaksi, uusia ihmisiä, joiden ajatteluun pitää nopeasti päästä sisälle. Vastapainoksi kaipaan lyhyillä lomillani rauhaa ja hiljaisuutta, jota on parhaiten tarjolla kotona ja lähimaastoissa.

Matkustan vain silloin, kun on mahdollista viipyä reissussa ainakin viikko. Tätä nykyä mulla on harvoin niin pitkää lomaa.

Vierailija kirjoitti:

Eli tiivistettynä näiden vastausten perusteella, matkustelusta eivät tykkää ihmiset, joita stressaa, ahdistaa, väsyttää, ei kiinnosta, olen liian laiska, kolottaa, liian riskialtista, ei rahaa, jne.

Kuulostaa huikean innostavalta, energiaseltä ja kiinnostavalta ihmisryhmältä.

Niin. Nuo ihmiset ovat tuollaisia jos joutuvat vasten tahtoaan epämiellyttävälle lomalle.

Sitä vastoin se ihmistyyppi joka on matkailuhullu, on listauksen kaltainen 11 kuukautta vuodessa, joutuessaan elämään tylsää arkea ja säästämään lomaa varten.

Matkailuhullut ovat yksi rasittivimmista ihmistyypeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sellaiset paikat jotka on telkkarista moneen kertaan nähty, kuten NY ja Pariisi, ei kiinnosta.

Oon kyllä reissannut, Intiaan voisin hyvässä seurassa mennä uudestaan.

Mut se on sellaista hotelliasumista, kävelyä, valokuvaamista, ravintolasyömistä, kävelyä, valokuvaamista tai vaihtoehtoisesti rannalla makaamista.

Kaikki ne kuvat löytyy valmiiksi netistä jonkun muun kuvaamina.

Lopuksi odottaa jo että pääsee kotiin.

Nykyään airbnb antaa mahdollisuuden persoonallisempaan asumiseen vaikka niissä jo nähdyissä kaupungeissa. Itse kyllä tykkään kävelystä ja valokuvaamisesta :)

Miksi sinun on avarakatseisena maailmanmatkaajana vaikea käsittää muita ratkaisuja kuin omasi?

Sanoinkos minä niin 😳

No et ihan. Mutta jos alkaa toisen vastaukseen siitä miksei välitä tulkuttaa neuvoja minne nyt ainakin voisi mennä, niin eipä se kovin hyväksyvältä kuulosta. Toki nettikeskustelussa jää eleet ja ilmeet pois ja siksi on erehtymiseen suuri mahdollisuus.

Miksi sitten lähdit heti kärkkäästi haastamaan riitaa? Luulisi, että aihe olisi sopivan neutraali, ettei tarvitsisi olla nyrkit pystyssä. Mutta jonkun näköjään tarvitsee, huoh. Ohis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sellaiset paikat jotka on telkkarista moneen kertaan nähty, kuten NY ja Pariisi, ei kiinnosta.

Oon kyllä reissannut, Intiaan voisin hyvässä seurassa mennä uudestaan.

Mut se on sellaista hotelliasumista, kävelyä, valokuvaamista, ravintolasyömistä, kävelyä, valokuvaamista tai vaihtoehtoisesti rannalla makaamista.

Kaikki ne kuvat löytyy valmiiksi netistä jonkun muun kuvaamina.

Lopuksi odottaa jo että pääsee kotiin.

Nykyään airbnb antaa mahdollisuuden persoonallisempaan asumiseen vaikka niissä jo nähdyissä kaupungeissa. Itse kyllä tykkään kävelystä ja valokuvaamisesta :)

Miksi sinun on avarakatseisena maailmanmatkaajana vaikea käsittää muita ratkaisuja kuin omasi?

Sanoinkos minä niin 😳

No et ihan. Mutta jos alkaa toisen vastaukseen siitä miksei välitä tulkuttaa neuvoja minne nyt ainakin voisi mennä, niin eipä se kovin hyväksyvältä kuulosta. Toki nettikeskustelussa jää eleet ja ilmeet pois ja siksi on erehtymiseen suuri mahdollisuus.

Miksi sitten lähdit heti kärkkäästi haastamaan riitaa? Luulisi, että aihe olisi sopivan neutraali, ettei tarvitsisi olla nyrkit pystyssä. Mutta jonkun näköjään tarvitsee, huoh. Ohis.

Ikävää jos sait sen kuvan. Olen pahoillani, en ole yhtään riitelijätyyppi. Anteeksi ja kivaa päivää sinulle.

Allekirjoitan nro 69 eka kappaleen täysin. Arvostan kielitaitoa, ja matkustaminen on hyvä tapa motivoida niin itsensä kuin lapsetkin opiskelemaan.

Ja on hyvä, kun nuoren eka työmatka ei mene sen hermoiluun, osaako ja pärjääkö matkalla.

Ap.

Ykkössyy vähäiselle matkustelulleni on se, että olen laiska. Inhoan sitä, kun ulkomailla pitää ottaa selvää niin paljon asioista, että asiat sujuu jouhevasti. Kuinka liikkua paikasta toiseen, missä on kiinnostavia nähtävyyksiä tai muita näkemisen arvoisia paikkoja ja miten niihin pääsee, valuutan vaihto (jos siis muu kuin euro), paikallinen kulttuuri kaikenlaisen kusetuksen ja rikollisuuden osalta (esim. mitä paikkoja ja tilanteita tulisi välttää), hygienia ja sairaudet jos kyseessä on muu kuin sivistynyt länsimaa...  Ja sitten taas aivan avuttomana turistioppaan perässä kävely ei kiinnosta, koska se on vaan tylsää. 

Lisäksi reissun päällä ärsyttää se, kun on rajallinen määrä omia tavaroita käytettävissä, koko ajan likainen olo jos paikallinen ilmasto on kostea ja kuuma, hotellien siisteystaso vaihtelee ja rähjäisyys inhottaa, pitäisi löytää ne hyvät ravintolat jotta saa hyvää ruokaa, aina tulee eteen asioita jotka olisi pitänyt selvittää etukäteen mutta ei tullut mieleen, hanavesi on pahaa tai täysin juomakelvotonta jne. Kaikki pikkuasiat alkaa tympiä hyvinkin nopeasti. 

Olen siis vain uskomattoman mukavuudenhaluinen. Ja yleensä mukavuudenhalu voittaa mielenkiinnon tutustua uusiin paikkoihin. Pelkät löhölomat ilman mitään sisältöä on nekin nähty, kun on käynyt kerran Kanarialla. Nykyään ehkä lisäksi on alkanut vähän pelottaa matkustelu, kun terrori-iskuja on enemmän ja enemmän. Asun pikkupaikkakunnalla Suomessa lintukodossa, täällä on turvallinen olo. 

Nykyään suosin reissuja, joilla minulla on paikallisopas käytettävissäni. Eli esim. tuttava on asunut ulkomailla -> lähdetään hänen kanssaan käymään entisessä kotikaupungissaan, ja hän osaa metrossa liikkumiset ja tietää hyvät ravintolat ilman vaivannäköä. Tällaisia reissuja onkin sitten mahdollista tehdä tosi harvoin, mikä sopii kyllä minulle mainiosti.