Lue keskustelun säännöt.
MTV3: Työryhmän lakiehdotus: Vanhemmat velvoitetaan pitämään yllä lapsen suhteita muihin läheisiin kuten isovanhempiin
29.09.2017 |
Voi idiootit teitä!
Aikoinaan kuskasin eron jälkeen lasta tunnollisesti myös eksän vanhemmille, kunnes eksän isä ja veli totesivat aika pian, että olisi parempi, ettei olla tekemisissä. Eksä oli jo aiemmin yrittänyt kiristää minua taloudellisesti kieltäytymällä lapsen tapaamisista. Lopetin lapsen kuskailun ympäri Suomea ja sukuloitiin sitten oman suvun parissa. Sitten ilmaantuivat eksä vanhempineen vuosien jälkeen varoittamatta lapsen kevätjuhlaan. Olin kauhuissani ja lapsi hölmistynyt alkkisperheen uusista tempuista, joiden taustalla olikin vain asianajajan neuvot taisteluun minun omaisuudestani. Olimme olleet liian vähän aikaa yhdessä, että omaisuuttani olisi voitu alkaa jakamaan, ja osan siitäkin ajasta olimme asuneet erillämme.
Ei ne välit katkea eron jälkeen suinkaan aina sen lähivanhemman tahdosta. Itse olin lopulta ainoa joka yritti pitää välejä yllä. Tällaiset pakko-tapaamiset pitäisi lailla kieltää, ja antaa aikuisten ihmisten itse hoitaa asiansa. Jos ei pysty pitämään välejä lähimpiinsä eron jälkeen, ei siinä mitkään tukitoimenpiteet auta, vaan tekevät ikävästä asiasta massiivisen katastrofin. Kukaan äiti/isä ei kiellä lasta tapaamasta sukulaisiaan ellei taustalla ole jotain todella ikävää esim. alkoholismia, väkivaltaa, kostoa, uhkailuja, kiristämistä, lapsen heitteillejättöä ym ym.
Lapsi on joutunut kokemaan hylkäämisen useampaan kertaan isän aina retkahdettua viinaan, eikä nämä pakkotoimet ole todellakaan tehneet hylkäämisiä helpommiksi.
Itse koin että lapsi olisi joutunut menemään tilanteeseen, jota en olisi itse aikuisenakaan kestänyt. En eronnut pikkusyiden takia.
Täysin sairas lakiehdotus, voin kertoa vuosien kokemuksella.
Kommentit (427)
Lapsiperheille vinkki. Jos haluatte olla rauhassa tunkeilevilta sukulaisilta, kertokaa, että teillä on koko poppoolla todella raju vatsatauti. Nyt ei pysty eikä kykene. Toipumiseenkin menee aikaa. Ruokaa ei tarvita, kun ei pysy sisällä. Pysykää te ulkona. Noita kun muutenkin aina välillä oikeasti on. Pieni vauva ei osaa vielä ilmiantaa valehtelusta.
On se, kun omaa rauhaa saadakseen joutuu joskus turvautumaan valkoisiin valheisiin, kun joku ei kunnioita yksityisyyden rajoja riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas yksi syy lisää olla vela!! : ))
Totta kai minä vien meidän lapsen umpijuopolle vaarille tai mummolle joka lähti nostelemaan -85 ja viimeeksi olen nähnyt joskus -90 luvulla.
Muijan vanhemmat ovat kuolleet.
Aikuisuuteen nyt vaan kuuluu olennaisesti itsemääräämisoikeus. Ei sitä voi ottaa pois vain koska joku mummo kokee mielestään vääryyttä. Vanhemman tehtävä on myös turvata lapselleen tasapainoiset ihmissuhteet. Joku pakkotapaaminenko sitä muka on?
Nämä paljon puhutut erotilanteetkin ovat aivan absurdeja. Kumpikin hoitakoot suhteet vanhempiinsa, jos kokee aiheelliseksi. Ei se sen exän tehtävä ole. Jos taas kyse on kuolemasta, kyllä asiallisesti käyttäytyvä anoppi/appi varmasti mukana elämässä jollain tasolla pidetään, mutta tilanteessa on sen isovanhemman hyväksyttävä, ettei suhde välttämättä ole samanlainen enää, eikä väkisin vaatia ja alkaa vikistä vieraannuttamisesta. Sellaista elämä on, ei voi takertua siihen, että joskus nähtiin vaikka 2xviikossa, jos tilanne on aivan eri nyt. Pari kertaa vuodessa on ihan normaalia sekin.
Minä en saanut lapsettomaan siskooni rajoja. Ei kertakaikkiaan käsitä, että lapsi ei ole suvun omaisuutta, että hän ei voi luoda omin päin minun perheeseeni perinteitä, että hän ei määrää milloin ja mihin lapsi menee päivähoitoon tai millaiseen kouluun, että hän ei päätä lapsen ruokailuista ja että lapsella kuuluu olla aste-ero aikuisissa, että on se oma perhe ja sitten sukulaiset, että täti ei ole sama kuin äiti.
Voin vaan kuvitella miten hän ottaa tämän lain...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatuksen tasolla ok ajatus, mutta käytännössä tämä ei toimisi yhtään. Sitten kun kaikenmaailman sekavat kus i päämummot alkavat "vaatimaan oikeuksiaan", vaikka mitää ei ole lapselle antaa. Tekevät sen, jos ei muuten niin kiusakseen tai kun luulevat kirkkaampina hetkinään olevansa hyvinkin kykeneviä isovanhemmuuteen.
Kyllä sen pitää niin antaa mennä, että ihmiset ovat luonnostaan tekemisissä keskenään silloin kun välit ovat normaalit ja läheiset.
ja juuri ne kaikkein hulluimmat lähtee vaatimaan ja tappelemaan sillä sellaista se hullujen narsisti kontrollifriikkien elämä on. Märkä uni että pääsee vielä lisää vaikeuttamaan toisten elämää mitä vittumaisemmilla keinoilla. Pilataan omien lasten lisäksi vielä lastenlastenkin elämä :( Ja kukkahattutädit/virkamiehet joilla ei ole mitään henkilökohtaista kokemusta narsistin manipuloinnista uskoo sen narsistin "hyvä ihminen, olen uhri-esityksen täysillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijaisvanhemmilla tämä velvollisuus jo on. Eli omaan kotiin täytyy päästää mummit, papat, kummit, sedät, enot, tädit....
Niin. Lapsi ei ole oma.
Oma on kun kerran vanhempia ollaan. Jos lapsi on vauvasta aikuiseksi ja vielä senkin jälkeen perheenjäsen, on kyllä ihan oma. Sanokoon lait mitä tahansa.
Ei ole oma.
On kyllä
Sijoitettu lapsi ei tod ole oma.
Virallisesti ei, mutta emotionaalisesti ja suurimmaksi osin käytännössä on.
Hyvä sijaisvanhempi tajuaa oman roolinsa ja lapsen edun. Sinulla se on sekaisin.
Lapsen etu on saada elää rakastettuna ja perheen jäsenenä. Minun roolini on vanhemman rooli, joka huolehtii lapsesta, rakastaa ja ohjaa.
Ei. Sinun tehtäväsi on pitää huolta sillä aikaa kun se oma vanhempi järjestää elämäänsä.
Hieno ajatus, mutta harvoin huostaanotetut lapset palaavat biovanhemmille. Lapsi voi olla vauvasta täysi-ikäiseksi sijoitettuna. Yleensä lasta ei siirretä siitä perheestä, jossa on suurimman elämästään asunut. Sijaisvanhempi voi joskus olla myös huoltaja. Avohuoltona lapsi voidaan sijoittaa, jos tiedetään sijoituksen jäävän lyhyeksi. Esim. vanhemman sairauden takia.
Silti koko sijoituksen ideana ja johtotähtenä pitää olla ajatus että lapsi pääsee palaamaan kotiinsa. Ja sijaisvanhemman oitää olla vanhempana ammatillisempi kuin bio- tai adovanhempi.
Ei vaan johtotähtenä on, että lapsella on hyvä ja turvallinen lapsuus. Tietenkin mahdollisuuksien mukaan pidetään yllä suhteita biovanhempiin. Lapsen paras menee aina edelle. Sijaisvanhemman ei tarvitse olla muuta kuin turvallinen äiti tai isä.
Mutta silti se lapsi ei ole oma ja vanhemmuudessa on aste-ero. Näin ei synny myöskään twrvetta estää sitä kotiinpaluuta tai muuten olla hankala siinä yhteistyössä...
Mitään aste-eroa ei ole meillä ainakaan lasten välillä. Tietenkään entiseen kotiin paluuta ei yritetä estää, mutta on epätodennäköistä että sellaista tulee. Yhteistyökumppaneita yleensäkin on niin paljon, että hankala ei voi olla. Ja edelleenkin sijoitettu lapsi on oma henkisesti ja emotionaalisesti ja niin sen pitäisi ollakin.
En ole edellinen, ja kuulostat ihanalta sijaisäidiltä, mutta mielestäni on lapselle tärkeää, että hän saa pitää kiinni/tiedostaa mistä hän on kotoisin ja ketkä ovat hänen vanhempansa, vaikka he eivät voisi häntä hoitaa. Sijaisvanhemmat taas ovat hoivaajia ja huoltajia. Lapsen kannalta sijaisäiti ei ole sama kuin äiti, tai ainakaan ainoa äiti, ja on lapsen todellisuuden kannalta tärkeää sallia hänelle ajatus, että hänellä on kaksi äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijaisvanhemmilla tämä velvollisuus jo on. Eli omaan kotiin täytyy päästää mummit, papat, kummit, sedät, enot, tädit....
Niin. Lapsi ei ole oma.
Oma on kun kerran vanhempia ollaan. Jos lapsi on vauvasta aikuiseksi ja vielä senkin jälkeen perheenjäsen, on kyllä ihan oma. Sanokoon lait mitä tahansa.
Ei ole oma.
On kyllä
Sijoitettu lapsi ei tod ole oma.
Virallisesti ei, mutta emotionaalisesti ja suurimmaksi osin käytännössä on.
Hyvä sijaisvanhempi tajuaa oman roolinsa ja lapsen edun. Sinulla se on sekaisin.
Lapsen etu on saada elää rakastettuna ja perheen jäsenenä. Minun roolini on vanhemman rooli, joka huolehtii lapsesta, rakastaa ja ohjaa.
Ei. Sinun tehtäväsi on pitää huolta sillä aikaa kun se oma vanhempi järjestää elämäänsä.
Hieno ajatus, mutta harvoin huostaanotetut lapset palaavat biovanhemmille. Lapsi voi olla vauvasta täysi-ikäiseksi sijoitettuna. Yleensä lasta ei siirretä siitä perheestä, jossa on suurimman elämästään asunut. Sijaisvanhempi voi joskus olla myös huoltaja. Avohuoltona lapsi voidaan sijoittaa, jos tiedetään sijoituksen jäävän lyhyeksi. Esim. vanhemman sairauden takia.
Silti koko sijoituksen ideana ja johtotähtenä pitää olla ajatus että lapsi pääsee palaamaan kotiinsa. Ja sijaisvanhemman oitää olla vanhempana ammatillisempi kuin bio- tai adovanhempi.
Ei vaan johtotähtenä on, että lapsella on hyvä ja turvallinen lapsuus. Tietenkin mahdollisuuksien mukaan pidetään yllä suhteita biovanhempiin. Lapsen paras menee aina edelle. Sijaisvanhemman ei tarvitse olla muuta kuin turvallinen äiti tai isä.
Mutta silti se lapsi ei ole oma ja vanhemmuudessa on aste-ero. Näin ei synny myöskään twrvetta estää sitä kotiinpaluuta tai muuten olla hankala siinä yhteistyössä...
Mitään aste-eroa ei ole meillä ainakaan lasten välillä. Tietenkään entiseen kotiin paluuta ei yritetä estää, mutta on epätodennäköistä että sellaista tulee. Yhteistyökumppaneita yleensäkin on niin paljon, että hankala ei voi olla. Ja edelleenkin sijoitettu lapsi on oma henkisesti ja emotionaalisesti ja niin sen pitäisi ollakin.
En ole edellinen, ja kuulostat ihanalta sijaisäidiltä, mutta mielestäni on lapselle tärkeää, että hän saa pitää kiinni/tiedostaa mistä hän on kotoisin ja ketkä ovat hänen vanhempansa, vaikka he eivät voisi häntä hoitaa. Sijaisvanhemmat taas ovat hoivaajia ja huoltajia. Lapsen kannalta sijaisäiti ei ole sama kuin äiti, tai ainakaan ainoa äiti, ja on lapsen todellisuuden kannalta tärkeää sallia hänelle ajatus, että hänellä on kaksi äitiä.
Aivan. Ja tää on asia jota painotetaan koulutuksessa koko ajan ja siksi tuo tökkikin.
Olen itse adoptioäiti ja aina lapsille tehty tiettäväksi että heillä molemmilla on myös se toinen äiti. Ja erilseen pidän huolta, että aina puhun kauniisti heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijaisvanhemmilla tämä velvollisuus jo on. Eli omaan kotiin täytyy päästää mummit, papat, kummit, sedät, enot, tädit....
Niin. Lapsi ei ole oma.
Oma on kun kerran vanhempia ollaan. Jos lapsi on vauvasta aikuiseksi ja vielä senkin jälkeen perheenjäsen, on kyllä ihan oma. Sanokoon lait mitä tahansa.
Ei ole oma.
On kyllä
Sijoitettu lapsi ei tod ole oma.
Virallisesti ei, mutta emotionaalisesti ja suurimmaksi osin käytännössä on.
Hyvä sijaisvanhempi tajuaa oman roolinsa ja lapsen edun. Sinulla se on sekaisin.
Lapsen etu on saada elää rakastettuna ja perheen jäsenenä. Minun roolini on vanhemman rooli, joka huolehtii lapsesta, rakastaa ja ohjaa.
Ei. Sinun tehtäväsi on pitää huolta sillä aikaa kun se oma vanhempi järjestää elämäänsä.
Hieno ajatus, mutta harvoin huostaanotetut lapset palaavat biovanhemmille. Lapsi voi olla vauvasta täysi-ikäiseksi sijoitettuna. Yleensä lasta ei siirretä siitä perheestä, jossa on suurimman elämästään asunut. Sijaisvanhempi voi joskus olla myös huoltaja. Avohuoltona lapsi voidaan sijoittaa, jos tiedetään sijoituksen jäävän lyhyeksi. Esim. vanhemman sairauden takia.
Silti koko sijoituksen ideana ja johtotähtenä pitää olla ajatus että lapsi pääsee palaamaan kotiinsa. Ja sijaisvanhemman oitää olla vanhempana ammatillisempi kuin bio- tai adovanhempi.
Ei vaan johtotähtenä on, että lapsella on hyvä ja turvallinen lapsuus. Tietenkin mahdollisuuksien mukaan pidetään yllä suhteita biovanhempiin. Lapsen paras menee aina edelle. Sijaisvanhemman ei tarvitse olla muuta kuin turvallinen äiti tai isä.
Mutta silti se lapsi ei ole oma ja vanhemmuudessa on aste-ero. Näin ei synny myöskään twrvetta estää sitä kotiinpaluuta tai muuten olla hankala siinä yhteistyössä...
Mitään aste-eroa ei ole meillä ainakaan lasten välillä. Tietenkään entiseen kotiin paluuta ei yritetä estää, mutta on epätodennäköistä että sellaista tulee. Yhteistyökumppaneita yleensäkin on niin paljon, että hankala ei voi olla. Ja edelleenkin sijoitettu lapsi on oma henkisesti ja emotionaalisesti ja niin sen pitäisi ollakin.
En ole edellinen, ja kuulostat ihanalta sijaisäidiltä, mutta mielestäni on lapselle tärkeää, että hän saa pitää kiinni/tiedostaa mistä hän on kotoisin ja ketkä ovat hänen vanhempansa, vaikka he eivät voisi häntä hoitaa. Sijaisvanhemmat taas ovat hoivaajia ja huoltajia. Lapsen kannalta sijaisäiti ei ole sama kuin äiti, tai ainakaan ainoa äiti, ja on lapsen todellisuuden kannalta tärkeää sallia hänelle ajatus, että hänellä on kaksi äitiä.
Juuri näin toimimme. Lapset tietävät taustansa ja tapaavat biovanhempia. Me olemme kuitenkin äiti ja isä, jotka hoidamme. Ja ne mummit, kummit ynnämuut biosuvusta saavat lasta tavata. Sehän alunperin oli viestini, että meillä sijaisvanhemmilla tämä velvollisuus jo on. On myös sijoitettuja lapsia jotka eivät voi tavata biovanhempiaankaan. Meillä ei onneksi sellaista tilannetta ole. Sijaisvanhemmat muuten yleensä eivät ole huoltajia. Joskus sellainenkin on mahdollista. Äiti on aina äiti, oli sitten lapsen synnyttänyt tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijaisvanhemmilla tämä velvollisuus jo on. Eli omaan kotiin täytyy päästää mummit, papat, kummit, sedät, enot, tädit....
Niin. Lapsi ei ole oma.
Oma on kun kerran vanhempia ollaan. Jos lapsi on vauvasta aikuiseksi ja vielä senkin jälkeen perheenjäsen, on kyllä ihan oma. Sanokoon lait mitä tahansa.
Ei ole oma.
On kyllä
Sijoitettu lapsi ei tod ole oma.
Virallisesti ei, mutta emotionaalisesti ja suurimmaksi osin käytännössä on.
Hyvä sijaisvanhempi tajuaa oman roolinsa ja lapsen edun. Sinulla se on sekaisin.
Lapsen etu on saada elää rakastettuna ja perheen jäsenenä. Minun roolini on vanhemman rooli, joka huolehtii lapsesta, rakastaa ja ohjaa.
Ei. Sinun tehtäväsi on pitää huolta sillä aikaa kun se oma vanhempi järjestää elämäänsä.
Hieno ajatus, mutta harvoin huostaanotetut lapset palaavat biovanhemmille. Lapsi voi olla vauvasta täysi-ikäiseksi sijoitettuna. Yleensä lasta ei siirretä siitä perheestä, jossa on suurimman elämästään asunut. Sijaisvanhempi voi joskus olla myös huoltaja. Avohuoltona lapsi voidaan sijoittaa, jos tiedetään sijoituksen jäävän lyhyeksi. Esim. vanhemman sairauden takia.
Silti koko sijoituksen ideana ja johtotähtenä pitää olla ajatus että lapsi pääsee palaamaan kotiinsa. Ja sijaisvanhemman oitää olla vanhempana ammatillisempi kuin bio- tai adovanhempi.
Ei vaan johtotähtenä on, että lapsella on hyvä ja turvallinen lapsuus. Tietenkin mahdollisuuksien mukaan pidetään yllä suhteita biovanhempiin. Lapsen paras menee aina edelle. Sijaisvanhemman ei tarvitse olla muuta kuin turvallinen äiti tai isä.
Mutta silti se lapsi ei ole oma ja vanhemmuudessa on aste-ero. Näin ei synny myöskään twrvetta estää sitä kotiinpaluuta tai muuten olla hankala siinä yhteistyössä...
Mitään aste-eroa ei ole meillä ainakaan lasten välillä. Tietenkään entiseen kotiin paluuta ei yritetä estää, mutta on epätodennäköistä että sellaista tulee. Yhteistyökumppaneita yleensäkin on niin paljon, että hankala ei voi olla. Ja edelleenkin sijoitettu lapsi on oma henkisesti ja emotionaalisesti ja niin sen pitäisi ollakin.
En ole edellinen, ja kuulostat ihanalta sijaisäidiltä, mutta mielestäni on lapselle tärkeää, että hän saa pitää kiinni/tiedostaa mistä hän on kotoisin ja ketkä ovat hänen vanhempansa, vaikka he eivät voisi häntä hoitaa. Sijaisvanhemmat taas ovat hoivaajia ja huoltajia. Lapsen kannalta sijaisäiti ei ole sama kuin äiti, tai ainakaan ainoa äiti, ja on lapsen todellisuuden kannalta tärkeää sallia hänelle ajatus, että hänellä on kaksi äitiä.
Juuri näin toimimme. Lapset tietävät taustansa ja tapaavat biovanhempia. Me olemme kuitenkin äiti ja isä, jotka hoidamme. Ja ne mummit, kummit ynnämuut biosuvusta saavat lasta tavata. Sehän alunperin oli viestini, että meillä sijaisvanhemmilla tämä velvollisuus jo on. On myös sijoitettuja lapsia jotka eivät voi tavata biovanhempiaankaan. Meillä ei onneksi sellaista tilannetta ole. Sijaisvanhemmat muuten yleensä eivät ole huoltajia. Joskus sellainenkin on mahdollista. Äiti on aina äiti, oli sitten lapsen synnyttänyt tai ei.
Juu toki. Mun pointtini oli enemmän se, että se lapsen synnyttänyt äiti on myös aina äiti, ja biologinen isä lapsen isä. Riippumatta olosuhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijaisvanhemmilla tämä velvollisuus jo on. Eli omaan kotiin täytyy päästää mummit, papat, kummit, sedät, enot, tädit....
Niin. Lapsi ei ole oma.
Oma on kun kerran vanhempia ollaan. Jos lapsi on vauvasta aikuiseksi ja vielä senkin jälkeen perheenjäsen, on kyllä ihan oma. Sanokoon lait mitä tahansa.
Ei ole oma.
On kyllä
Sijoitettu lapsi ei tod ole oma.
Virallisesti ei, mutta emotionaalisesti ja suurimmaksi osin käytännössä on.
Hyvä sijaisvanhempi tajuaa oman roolinsa ja lapsen edun. Sinulla se on sekaisin.
Lapsen etu on saada elää rakastettuna ja perheen jäsenenä. Minun roolini on vanhemman rooli, joka huolehtii lapsesta, rakastaa ja ohjaa.
Ei. Sinun tehtäväsi on pitää huolta sillä aikaa kun se oma vanhempi järjestää elämäänsä.
Hieno ajatus, mutta harvoin huostaanotetut lapset palaavat biovanhemmille. Lapsi voi olla vauvasta täysi-ikäiseksi sijoitettuna. Yleensä lasta ei siirretä siitä perheestä, jossa on suurimman elämästään asunut. Sijaisvanhempi voi joskus olla myös huoltaja. Avohuoltona lapsi voidaan sijoittaa, jos tiedetään sijoituksen jäävän lyhyeksi. Esim. vanhemman sairauden takia.
Silti koko sijoituksen ideana ja johtotähtenä pitää olla ajatus että lapsi pääsee palaamaan kotiinsa. Ja sijaisvanhemman oitää olla vanhempana ammatillisempi kuin bio- tai adovanhempi.
Ei vaan johtotähtenä on, että lapsella on hyvä ja turvallinen lapsuus. Tietenkin mahdollisuuksien mukaan pidetään yllä suhteita biovanhempiin. Lapsen paras menee aina edelle. Sijaisvanhemman ei tarvitse olla muuta kuin turvallinen äiti tai isä.
Mutta silti se lapsi ei ole oma ja vanhemmuudessa on aste-ero. Näin ei synny myöskään twrvetta estää sitä kotiinpaluuta tai muuten olla hankala siinä yhteistyössä...
Mitään aste-eroa ei ole meillä ainakaan lasten välillä. Tietenkään entiseen kotiin paluuta ei yritetä estää, mutta on epätodennäköistä että sellaista tulee. Yhteistyökumppaneita yleensäkin on niin paljon, että hankala ei voi olla. Ja edelleenkin sijoitettu lapsi on oma henkisesti ja emotionaalisesti ja niin sen pitäisi ollakin.
En ole edellinen, ja kuulostat ihanalta sijaisäidiltä, mutta mielestäni on lapselle tärkeää, että hän saa pitää kiinni/tiedostaa mistä hän on kotoisin ja ketkä ovat hänen vanhempansa, vaikka he eivät voisi häntä hoitaa. Sijaisvanhemmat taas ovat hoivaajia ja huoltajia. Lapsen kannalta sijaisäiti ei ole sama kuin äiti, tai ainakaan ainoa äiti, ja on lapsen todellisuuden kannalta tärkeää sallia hänelle ajatus, että hänellä on kaksi äitiä.
Aivan. Ja tää on asia jota painotetaan koulutuksessa koko ajan ja siksi tuo tökkikin.
Olen itse adoptioäiti ja aina lapsille tehty tiettäväksi että heillä molemmilla on myös se toinen äiti. Ja erilseen pidän huolta, että aina puhun kauniisti heistä.
En ole kieltänyt etteikö lapsen pitäisi tietää taustaansa. Koulutuksessa korostetaan myös sitä, että lapsella on oikeus olla rakastettu tasavertainen perheenjäsen sijaisperheessä. On lupa kiintyä ja toivottavaakin puolin ja toisin. Elää mahdollisimman tavallista elämää. Lapsella oikeus sanoa sijaisvanhempia äidiksi ja isäksi. Muut perheen lapset ovat sisaruksia. Tällaisia asioita koulutuksessa korostettiin.
Sijaisäippä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijaisvanhemmilla tämä velvollisuus jo on. Eli omaan kotiin täytyy päästää mummit, papat, kummit, sedät, enot, tädit....
Niin. Lapsi ei ole oma.
Oma on kun kerran vanhempia ollaan. Jos lapsi on vauvasta aikuiseksi ja vielä senkin jälkeen perheenjäsen, on kyllä ihan oma. Sanokoon lait mitä tahansa.
Ei ole oma.
On kyllä
Sijoitettu lapsi ei tod ole oma.
Virallisesti ei, mutta emotionaalisesti ja suurimmaksi osin käytännössä on.
Hyvä sijaisvanhempi tajuaa oman roolinsa ja lapsen edun. Sinulla se on sekaisin.
Lapsen etu on saada elää rakastettuna ja perheen jäsenenä. Minun roolini on vanhemman rooli, joka huolehtii lapsesta, rakastaa ja ohjaa.
Ei. Sinun tehtäväsi on pitää huolta sillä aikaa kun se oma vanhempi järjestää elämäänsä.
Hieno ajatus, mutta harvoin huostaanotetut lapset palaavat biovanhemmille. Lapsi voi olla vauvasta täysi-ikäiseksi sijoitettuna. Yleensä lasta ei siirretä siitä perheestä, jossa on suurimman elämästään asunut. Sijaisvanhempi voi joskus olla myös huoltaja. Avohuoltona lapsi voidaan sijoittaa, jos tiedetään sijoituksen jäävän lyhyeksi. Esim. vanhemman sairauden takia.
Silti koko sijoituksen ideana ja johtotähtenä pitää olla ajatus että lapsi pääsee palaamaan kotiinsa. Ja sijaisvanhemman oitää olla vanhempana ammatillisempi kuin bio- tai adovanhempi.
Ei vaan johtotähtenä on, että lapsella on hyvä ja turvallinen lapsuus. Tietenkin mahdollisuuksien mukaan pidetään yllä suhteita biovanhempiin. Lapsen paras menee aina edelle. Sijaisvanhemman ei tarvitse olla muuta kuin turvallinen äiti tai isä.
Mutta silti se lapsi ei ole oma ja vanhemmuudessa on aste-ero. Näin ei synny myöskään twrvetta estää sitä kotiinpaluuta tai muuten olla hankala siinä yhteistyössä...
Mitään aste-eroa ei ole meillä ainakaan lasten välillä. Tietenkään entiseen kotiin paluuta ei yritetä estää, mutta on epätodennäköistä että sellaista tulee. Yhteistyökumppaneita yleensäkin on niin paljon, että hankala ei voi olla. Ja edelleenkin sijoitettu lapsi on oma henkisesti ja emotionaalisesti ja niin sen pitäisi ollakin.
En ole edellinen, ja kuulostat ihanalta sijaisäidiltä, mutta mielestäni on lapselle tärkeää, että hän saa pitää kiinni/tiedostaa mistä hän on kotoisin ja ketkä ovat hänen vanhempansa, vaikka he eivät voisi häntä hoitaa. Sijaisvanhemmat taas ovat hoivaajia ja huoltajia. Lapsen kannalta sijaisäiti ei ole sama kuin äiti, tai ainakaan ainoa äiti, ja on lapsen todellisuuden kannalta tärkeää sallia hänelle ajatus, että hänellä on kaksi äitiä.
Juuri näin toimimme. Lapset tietävät taustansa ja tapaavat biovanhempia. Me olemme kuitenkin äiti ja isä, jotka hoidamme. Ja ne mummit, kummit ynnämuut biosuvusta saavat lasta tavata. Sehän alunperin oli viestini, että meillä sijaisvanhemmilla tämä velvollisuus jo on. On myös sijoitettuja lapsia jotka eivät voi tavata biovanhempiaankaan. Meillä ei onneksi sellaista tilannetta ole. Sijaisvanhemmat muuten yleensä eivät ole huoltajia. Joskus sellainenkin on mahdollista. Äiti on aina äiti, oli sitten lapsen synnyttänyt tai ei.
Juu toki. Mun pointtini oli enemmän se, että se lapsen synnyttänyt äiti on myös aina äiti, ja biologinen isä lapsen isä. Riippumatta olosuhteista.
Tottakai on. Siinä mielessä sijoitus on jopa parempi kuin adoptio. Lapsi tietää mistä on lähtöisin ja saa pitää yhteyttä sukulaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmista tulee holhousvankeja tällä menolla
Lapsellahan voi olla käytännössä viisi eri paikkaa, jossa käydä tapaamisilla:toinen vanhempi, 4 isovanhempaa, jotka kaikki eronneet ja elelevät uusissa suhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisuuteen nyt vaan kuuluu olennaisesti itsemääräämisoikeus. Ei sitä voi ottaa pois vain koska joku mummo kokee mielestään vääryyttä. Vanhemman tehtävä on myös turvata lapselleen tasapainoiset ihmissuhteet. Joku pakkotapaaminenko sitä muka on?
Nämä paljon puhutut erotilanteetkin ovat aivan absurdeja. Kumpikin hoitakoot suhteet vanhempiinsa, jos kokee aiheelliseksi. Ei se sen exän tehtävä ole. Jos taas kyse on kuolemasta, kyllä asiallisesti käyttäytyvä anoppi/appi varmasti mukana elämässä jollain tasolla pidetään, mutta tilanteessa on sen isovanhemman hyväksyttävä, ettei suhde välttämättä ole samanlainen enää, eikä väkisin vaatia ja alkaa vikistä vieraannuttamisesta. Sellaista elämä on, ei voi takertua siihen, että joskus nähtiin vaikka 2xviikossa, jos tilanne on aivan eri nyt. Pari kertaa vuodessa on ihan normaalia sekin.
Se on hyvä pointti, että puolison kuoltua ei välttämättä tunnu samalla tapaa luontevalta pitää yhtä tiivistä tapaamistahtia yllä kuin ennen. Etenkin, jos jossain kohdassa on uusi kumppani, mutta muutenkaan. Ei kaikilla ole superluontevat välit appivanhempiin, vaikka ihan ystävällisiä oltaisiinkin.
Tässä kohdassa se vaatimuksia esittävä kuolleen kumppanin vanhempi voi aika tehokkaasti itse eristää itsensä lapsenlapsista olemalla liian päällekäyvä ja yrittämällä väkisin ylläpitää vanhaa kuviota. Siinä pitää olla tilannetajua, antaa toisen surra, tarjota apua mutta myös osata antaa tilaa. Jos viikottaiset tapaamiset vähenevät, ei pidä surra ja kiukutella sitä, vaan yrittää etsiä uusi luonteva tapa. Surussa ei vaatimusten esittäminen ainakaan auta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsellahan voi olla käytännössä viisi eri paikkaa, jossa käydä tapaamisilla:toinen vanhempi, 4 isovanhempaa, jotka kaikki eronneet ja elelevät uusissa suhteissa.
Lisäksi vanhempien myöhempien mutta entisten puolisoiden kodit ja näiden lapset eli ns sisarukset.
Eduskunnan pitäisi olla lomalla 350 päivää vuodessa
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti nyt sitten istutaan isovanhemmat ja vanhemmat lastenvalvojan pöytään ja aletaan neuvottelemaan tapaamisista...
-Mikä on vaadittu määrä /kk?
-Mikä tuntimäärä?
-Ovatko määrät samoja esimerkiksi isovanhemman, tädin ja kummisedän osalta?
-Saavatko vanhemmat muuttaa ulkomaille tai toiselle paikkakunnalle elleivät pysty takaamaan tapaamisoikeutta?
-Mitä jos vanhemmat vaativat tapaamisia valvotusti?
-Mitä jos tapaamiset eivät toteudu?
Uhkasakkoa vaan yksinhuoltajille, joopa joo, jos et maksa niin vankilaan sitten Joku narsistisuku pystyisi täysin murtamaan huoltajan. Mummu ja pappa "eroon", molemmat vaativat tapaamisia ja sitten tietty lapsen toinen vanhempi. Voi olla ihan perustellut syyt, miksi lapsen etu on olla tapaamatta näistä yhtäkään (ainakaan valvomatta) mutta oikeus voi olla toista mieltä.
Korttipakko. :D Joskus on tullut puskaradion kautta ihmettelyä, onko mielenterveys ja kaikki nyt kunnossa, kun synttäri- ja rippijuhlat sukulaisineen jäivät käymättä. Sori siitä, oli kiire vaihe töissä ja flunssasta huolimatta piti jaksaminen priorisoida.