Lue keskustelun säännöt.
MTV3: Työryhmän lakiehdotus: Vanhemmat velvoitetaan pitämään yllä lapsen suhteita muihin läheisiin kuten isovanhempiin
29.09.2017 |
Voi idiootit teitä!
Aikoinaan kuskasin eron jälkeen lasta tunnollisesti myös eksän vanhemmille, kunnes eksän isä ja veli totesivat aika pian, että olisi parempi, ettei olla tekemisissä. Eksä oli jo aiemmin yrittänyt kiristää minua taloudellisesti kieltäytymällä lapsen tapaamisista. Lopetin lapsen kuskailun ympäri Suomea ja sukuloitiin sitten oman suvun parissa. Sitten ilmaantuivat eksä vanhempineen vuosien jälkeen varoittamatta lapsen kevätjuhlaan. Olin kauhuissani ja lapsi hölmistynyt alkkisperheen uusista tempuista, joiden taustalla olikin vain asianajajan neuvot taisteluun minun omaisuudestani. Olimme olleet liian vähän aikaa yhdessä, että omaisuuttani olisi voitu alkaa jakamaan, ja osan siitäkin ajasta olimme asuneet erillämme.
Ei ne välit katkea eron jälkeen suinkaan aina sen lähivanhemman tahdosta. Itse olin lopulta ainoa joka yritti pitää välejä yllä. Tällaiset pakko-tapaamiset pitäisi lailla kieltää, ja antaa aikuisten ihmisten itse hoitaa asiansa. Jos ei pysty pitämään välejä lähimpiinsä eron jälkeen, ei siinä mitkään tukitoimenpiteet auta, vaan tekevät ikävästä asiasta massiivisen katastrofin. Kukaan äiti/isä ei kiellä lasta tapaamasta sukulaisiaan ellei taustalla ole jotain todella ikävää esim. alkoholismia, väkivaltaa, kostoa, uhkailuja, kiristämistä, lapsen heitteillejättöä ym ym.
Lapsi on joutunut kokemaan hylkäämisen useampaan kertaan isän aina retkahdettua viinaan, eikä nämä pakkotoimet ole todellakaan tehneet hylkäämisiä helpommiksi.
Itse koin että lapsi olisi joutunut menemään tilanteeseen, jota en olisi itse aikuisenakaan kestänyt. En eronnut pikkusyiden takia.
Täysin sairas lakiehdotus, voin kertoa vuosien kokemuksella.
Kommentit (427)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijaisvanhemmilla tämä velvollisuus jo on. Eli omaan kotiin täytyy päästää mummit, papat, kummit, sedät, enot, tädit....
Niin. Lapsi ei ole oma.
Oma on kun kerran vanhempia ollaan. Jos lapsi on vauvasta aikuiseksi ja vielä senkin jälkeen perheenjäsen, on kyllä ihan oma. Sanokoon lait mitä tahansa.
Ei ole oma.
On kyllä
Sijoitettu lapsi ei tod ole oma.
Virallisesti ei, mutta emotionaalisesti ja suurimmaksi osin käytännössä on.
Hyvä sijaisvanhempi tajuaa oman roolinsa ja lapsen edun. Sinulla se on sekaisin.
Lapsen etu on saada elää rakastettuna ja perheen jäsenenä. Minun roolini on vanhemman rooli, joka huolehtii lapsesta, rakastaa ja ohjaa.
Ei. Sinun tehtäväsi on pitää huolta sillä aikaa kun se oma vanhempi järjestää elämäänsä.
Valtaosa huostaanotetuista lapsista ei palaa koskaan biologisen vanhempansa hoitoon. Koska se elämä ei järjesty. Täysi-ikäisenä saa sitten itse tehdä päätöksiään mahdollisesta tapaamisesta. Kannattiko narkata ja oliko se alkoholi sen arvoista? Kuvittelevat vain epätoivoisesti saavansa normaalin elämän takaisin, vaan ei olla valmiita tekemään oikeasti töitä sen eteen.
Tai sitten päästetään lapsi tapaamaan päihderiippuvaista vanhempaa yhteishuoltajuuden nimissä. Lapsi ei halua lähteä tapaamisiin. Toiselta on pettänyt pinna, kun täytyy yritellä pysyä selvin päin ja tilanne on eskaloitunut taaperoikäisen pahoinpitelyyn. Jolla ei ole puhelinta, eikä voi soittaa tai kertoa kenellekään ennen toiseen kotiin pääsyä, mitä on tapahtunut.
Ihan sama. Silti sen lähtökohdan pitää olla tuo. Sijoitettu lapsi ei ole oma lapsi, eikä häneen saa tarrautua.
Itseäni suorastaan oksettaa Satu Taiveahon hehkutus. Itketään jo sitäkij kun lapsi menee päivähoitoon ja huseerataan sijaisvanhempien järjetössä jne. Kaikesta paiataa että jos palautus uhkaa niin takuulla tapellaan. Sen sijaan Olga Temonen on suhatautunut oikein. Ja hänellä se sijoitettu lapsi palasi äidilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, mutta kun oikein mietin niin tällainen epäonnistunut ihmissuhdehan on aina sen isovanhemman vika.
Jos
a) lapsi kieltää tapaamasta lastenlapsia omaa ilkeyttään, isovanhemmat ovat epäonnistuneet oman lapsensa kasvatuksessa.
b) isovanhemmat eivät ole tervetulleita siksi, että ovat itse kusipäitä tai rikollisia tms, niin taas oma vika.
Johtopäätös:
Ymmärrän oikein hyvin että vaativat pakkotoimenpiteitä, koska ei niillä ole mitään muita edellytyksiä nähdä lapsenlapsiaan.
On paljon tapauksia, joissa esim. isovanhemmissa ei ole mitään vikaa, vaan lapsia käytetään koston välineenä erotilanteessa ja pyritään estämään yhteydenpito toisen vanhemman puoleiseen sukuun. On naiivia kuvitella, että syyt kyseiseen toimintaan olisivat aina jotenkin hyväksyttäviä tai lapsen edun mukaisia.
Siinähän olisi sekin jalkavaimoa pitävä exä miettinyt, että teoilla on seurauksensa.
Olgalla olikin omia biologisia lapsia. Kaikkosilla ei tärpännyt.
Vierailija kirjoitti:
Olgalla olikin omia biologisia lapsia. Kaikkosilla ei tärpännyt.
Aivan mutta ei se saa vaikuttaa siihen sijoitetun lapsen tai hänen perheensä kohteluun. Ei pidä lasta antaa ihmiselle jolla se lapsettomuuskriisi on muuttunut tuolla tavoin traumaksi. Ei ole lapselle hyvästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijaisvanhemmilla tämä velvollisuus jo on. Eli omaan kotiin täytyy päästää mummit, papat, kummit, sedät, enot, tädit....
Niin. Lapsi ei ole oma.
Oma on kun kerran vanhempia ollaan. Jos lapsi on vauvasta aikuiseksi ja vielä senkin jälkeen perheenjäsen, on kyllä ihan oma. Sanokoon lait mitä tahansa.
Ei ole oma.
On kyllä
Sijoitettu lapsi ei tod ole oma.
Virallisesti ei, mutta emotionaalisesti ja suurimmaksi osin käytännössä on.
Hyvä sijaisvanhempi tajuaa oman roolinsa ja lapsen edun. Sinulla se on sekaisin.
Lapsen etu on saada elää rakastettuna ja perheen jäsenenä. Minun roolini on vanhemman rooli, joka huolehtii lapsesta, rakastaa ja ohjaa.
Ei. Sinun tehtäväsi on pitää huolta sillä aikaa kun se oma vanhempi järjestää elämäänsä.
Hieno ajatus, mutta harvoin huostaanotetut lapset palaavat biovanhemmille. Lapsi voi olla vauvasta täysi-ikäiseksi sijoitettuna. Yleensä lasta ei siirretä siitä perheestä, jossa on suurimman elämästään asunut. Sijaisvanhempi voi joskus olla myös huoltaja. Avohuoltona lapsi voidaan sijoittaa, jos tiedetään sijoituksen jäävän lyhyeksi. Esim. vanhemman sairauden takia.
Silti koko sijoituksen ideana ja johtotähtenä pitää olla ajatus että lapsi pääsee palaamaan kotiinsa. Ja sijaisvanhemman oitää olla vanhempana ammatillisempi kuin bio- tai adovanhempi.
Ei vaan johtotähtenä on, että lapsella on hyvä ja turvallinen lapsuus. Tietenkin mahdollisuuksien mukaan pidetään yllä suhteita biovanhempiin. Lapsen paras menee aina edelle. Sijaisvanhemman ei tarvitse olla muuta kuin turvallinen äiti tai isä.
Mutta silti se lapsi ei ole oma ja vanhemmuudessa on aste-ero. Näin ei synny myöskään twrvetta estää sitä kotiinpaluuta tai muuten olla hankala siinä yhteistyössä...
Mitään aste-eroa ei ole meillä ainakaan lasten välillä. Tietenkään entiseen kotiin paluuta ei yritetä estää, mutta on epätodennäköistä että sellaista tulee. Yhteistyökumppaneita yleensäkin on niin paljon, että hankala ei voi olla. Ja edelleenkin sijoitettu lapsi on oma henkisesti ja emotionaalisesti ja niin sen pitäisi ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä tarvita edes mitään eroperhettä. Omat vanhempani ovat sellaisa kusipäitä että en halua itsekkään tavata heitä, saati että antaisin lasten tavata. Jos olisi pakko, niin valvottu tapaaminen, jossa on sossu mukana.
Vilja Eerika jos olisi aikuisikään selvinnyt, niin lastensa olisi pitänyt tavata psykoisää, hullua äitipuolta ja mummoa, joka toimensa puolesta sosiaalipuolella peittelee toimintaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai jos olisi A. Auerin lapsi ja pitäisi tavata "äiskää".
Saataisiin nyt vaikka ensin sellainen laki, joka velvoittaa vanhempia pitämään yhteyttä lapsiinsa. Sakkoa vaan jokaisesta oharista, jonka lapsi saa kärsiä ja maksamattomista sakoista linnaan.
Tympii nämä jatkuvat puheet vieraannuttamisesta, ihan kuin se olisi jotenkin yleinenkin ongelma. Itse olen kokenut ja seurannut monia muita tapauksia tuttavapiirissä, kuinka toinen vanhemmista kaikista äärimmäisyyksiin venyvistä yhteydenpidon tukemisyrityksistä huolimatta ihan vapaaehtoisesti vieraantuu lapsesta. Ja samalla vieraannuttaa lapsen sukulaiset ja läheiset omalta puoleltaan. Eli jos tämä laki velvoittaa sitä vieraantujaa niin ihan jees, mutta täysin syyttömälle vastuuvanhemmalle ei tarvitse lisätä yhtään enempää taakkaa sen toisen vanhemman p*erseilyn takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitä se vieraannuttaminen siis on? Tapaamisten harvenemista? Sitä että lapsella on menoa joka ajaa edelle?
Meillä sukulaiset oppi siihen että minä ja lapset ollaan kotona. Tupsahtelivat milloin kukakin.
No nyt minä olen töissä, mies yrittäjä ja paljon matkoja.
Lapset koulussa ja harrastuksissa.
Ei meillä ole mitään monen tunnin vapaailtoja tai vapaita viikonloppuja tai ylipäätään vapaa-aikaa itsellekään mitenkään hirveästi.
Koulun alkamisen jälkeen on ollut yksi tyhjä viikonloppu. Ja se tehtiin hiki hatussa syystöitä mökillä.
Moni suku myös olettaa että se on se vaimo/äiti joka pitää yllä niitä yhteyksiä. Minäkin sain paksun kalenterin johon merkitty toisen nimen nimipäivätkin. Jos jokin unohtuu, syytetään minua.
Eli eronkin jälkeen vaimon pitäisi edelleen hoitaa joulukortit, onnittelut yms ja sitten isä vain tilaisi pikkusihteeriltä ne kyläilyt omille sukulaisilleen?
Vai onko kyse siitä että kädetön mies ei saa ylläpidettyä yhteyksiä omiin sukulaisiinsa ilman sitä eksäänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni suku myös olettaa että se on se vaimo/äiti joka pitää yllä niitä yhteyksiä. Minäkin sain paksun kalenterin johon merkitty toisen nimen nimipäivätkin. Jos jokin unohtuu, syytetään minua.
Eli eronkin jälkeen vaimon pitäisi edelleen hoitaa joulukortit, onnittelut yms ja sitten isä vain tilaisi pikkusihteeriltä ne kyläilyt omille sukulaisilleen?
Vai onko kyse siitä että kädetön mies ei saa ylläpidettyä yhteyksiä omiin sukulaisiinsa ilman sitä eksäänsä?
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
No sitten mennään oikeuteen. Yhteiskunnalla on nähtävästi varaa haaskata oikeuslaitoksen resursseja tällaiseen.
En ikimaailmassa anna isäni tavata lastani. En ikinä. Mieluummin muutan maasta pois.
Ei minunkaan mielestä oikeuslaitokselle kuulu tällainen sosiaalinen kontrolli. Tarkoitus voi olla hyvä mutta ei ollenkaan loppuun asti mietitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saataisiin nyt vaikka ensin sellainen laki, joka velvoittaa vanhempia pitämään yhteyttä lapsiinsa. Sakkoa vaan jokaisesta oharista, jonka lapsi saa kärsiä ja maksamattomista sakoista linnaan.
Tympii nämä jatkuvat puheet vieraannuttamisesta, ihan kuin se olisi jotenkin yleinenkin ongelma. Itse olen kokenut ja seurannut monia muita tapauksia tuttavapiirissä, kuinka toinen vanhemmista kaikista äärimmäisyyksiin venyvistä yhteydenpidon tukemisyrityksistä huolimatta ihan vapaaehtoisesti vieraantuu lapsesta. Ja samalla vieraannuttaa lapsen sukulaiset ja läheiset omalta puoleltaan. Eli jos tämä laki velvoittaa sitä vieraantujaa niin ihan jees, mutta täysin syyttömälle vastuuvanhemmalle ei tarvitse lisätä yhtään enempää taakkaa sen toisen vanhemman p*erseilyn takia.
Jep, jos aloitettaisiin mieluummin tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijaisvanhemmilla tämä velvollisuus jo on. Eli omaan kotiin täytyy päästää mummit, papat, kummit, sedät, enot, tädit....
Niin. Lapsi ei ole oma.
Oma on kun kerran vanhempia ollaan. Jos lapsi on vauvasta aikuiseksi ja vielä senkin jälkeen perheenjäsen, on kyllä ihan oma. Sanokoon lait mitä tahansa.
Ei ole oma.
On kyllä
Sijoitettu lapsi ei tod ole oma.
Virallisesti ei, mutta emotionaalisesti ja suurimmaksi osin käytännössä on.
Harvoin. Monelle sijoituslapset on työ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijaisvanhemmilla tämä velvollisuus jo on. Eli omaan kotiin täytyy päästää mummit, papat, kummit, sedät, enot, tädit....
Niin. Lapsi ei ole oma.
Oma on kun kerran vanhempia ollaan. Jos lapsi on vauvasta aikuiseksi ja vielä senkin jälkeen perheenjäsen, on kyllä ihan oma. Sanokoon lait mitä tahansa.
Ei ole oma.
On kyllä
Sijoitettu lapsi ei tod ole oma.
Virallisesti ei, mutta emotionaalisesti ja suurimmaksi osin käytännössä on.
Harvoin. Monelle sijoituslapset on työ.
Ei se ole työ koskaan. Ei olla työsuhteessa. Useimmat kyllä rakastuvat näihin lapsiin ihan täysillä.
Vierailija kirjoitti:
Moni suku myös olettaa että se on se vaimo/äiti joka pitää yllä niitä yhteyksiä. Minäkin sain paksun kalenterin johon merkitty toisen nimen nimipäivätkin. Jos jokin unohtuu, syytetään minua.
Eli eronkin jälkeen vaimon pitäisi edelleen hoitaa joulukortit, onnittelut yms ja sitten isä vain tilaisi pikkusihteeriltä ne kyläilyt omille sukulaisilleen?
Vai onko kyse siitä että kädetön mies ei saa ylläpidettyä yhteyksiä omiin sukulaisiinsa ilman sitä eksäänsä?
Tämä on niin tätä. Miehet ulkoistavat omaan sukuunsa, vanhempiin ja kavereiden kanssa yhteyden ylläpitämisen naiselle. Mikä sihteerinvirka se on, mitä ei haettu? Hoitakoot itse. Yleensä eivät. Sitten ne välit katkeavatkin ja hiipuvat vähitellen. Piian manttelia yritetään nykyaikana vielä sovittaa pikkuvaimolle.
Kuka teidän taloudessa lähettää joulukortit ja miettii toisenkin suvun lahjat? Niinpä.
Mies on noin mieheksi onneksi joskus vähän aktiivinen hoitamaan noita sukuasioita. Mutta kyllä se naisen kontolle lankeaa suurimmaksi osaksi. Anoppi on sellainen, etten todellakaan jättäisi lasta sinne pidemmäksi aikaa hoitoon. Haukkuisi minut varmasti pystyyn selän takana, kun en ole yhtä sitä ja tätä kuin täydellinen hän. Tekee sitä välillä ihan päin naamaa. Eikä ole edes varaa. Ihmiset ovat vain erilaisia ja kiinnostuvat eri asioista. Pääasia että edes jokin järkevä kiinnostaa ja sillä tienaa elantonsa.
Onnittelu- ja kausikortit. Joskus saa "väärentää" miehen luvalla nimensä alle, kun ei jaksa edes senkään vertaa vaivautua. Koskee myös omia vanhempiaan ja sisaruksia. Sitä paheksunnan ja jäkätyksen määrää, jos niitä ei lähettäisi. Niiltä muilta naisilta.
Valtaosa huostaanotetuista lapsista ei palaa koskaan biologisen vanhempansa hoitoon. Koska se elämä ei järjesty. Täysi-ikäisenä saa sitten itse tehdä päätöksiään mahdollisesta tapaamisesta. Kannattiko narkata ja oliko se alkoholi sen arvoista? Kuvittelevat vain epätoivoisesti saavansa normaalin elämän takaisin, vaan ei olla valmiita tekemään oikeasti töitä sen eteen.
Tai sitten päästetään lapsi tapaamaan päihderiippuvaista vanhempaa yhteishuoltajuuden nimissä. Lapsi ei halua lähteä tapaamisiin. Toiselta on pettänyt pinna, kun täytyy yritellä pysyä selvin päin ja tilanne on eskaloitunut taaperoikäisen pahoinpitelyyn. Jolla ei ole puhelinta, eikä voi soittaa tai kertoa kenellekään ennen toiseen kotiin pääsyä, mitä on tapahtunut.