Lue keskustelun säännöt.
MTV3: Työryhmän lakiehdotus: Vanhemmat velvoitetaan pitämään yllä lapsen suhteita muihin läheisiin kuten isovanhempiin
29.09.2017 |
Voi idiootit teitä!
Aikoinaan kuskasin eron jälkeen lasta tunnollisesti myös eksän vanhemmille, kunnes eksän isä ja veli totesivat aika pian, että olisi parempi, ettei olla tekemisissä. Eksä oli jo aiemmin yrittänyt kiristää minua taloudellisesti kieltäytymällä lapsen tapaamisista. Lopetin lapsen kuskailun ympäri Suomea ja sukuloitiin sitten oman suvun parissa. Sitten ilmaantuivat eksä vanhempineen vuosien jälkeen varoittamatta lapsen kevätjuhlaan. Olin kauhuissani ja lapsi hölmistynyt alkkisperheen uusista tempuista, joiden taustalla olikin vain asianajajan neuvot taisteluun minun omaisuudestani. Olimme olleet liian vähän aikaa yhdessä, että omaisuuttani olisi voitu alkaa jakamaan, ja osan siitäkin ajasta olimme asuneet erillämme.
Ei ne välit katkea eron jälkeen suinkaan aina sen lähivanhemman tahdosta. Itse olin lopulta ainoa joka yritti pitää välejä yllä. Tällaiset pakko-tapaamiset pitäisi lailla kieltää, ja antaa aikuisten ihmisten itse hoitaa asiansa. Jos ei pysty pitämään välejä lähimpiinsä eron jälkeen, ei siinä mitkään tukitoimenpiteet auta, vaan tekevät ikävästä asiasta massiivisen katastrofin. Kukaan äiti/isä ei kiellä lasta tapaamasta sukulaisiaan ellei taustalla ole jotain todella ikävää esim. alkoholismia, väkivaltaa, kostoa, uhkailuja, kiristämistä, lapsen heitteillejättöä ym ym.
Lapsi on joutunut kokemaan hylkäämisen useampaan kertaan isän aina retkahdettua viinaan, eikä nämä pakkotoimet ole todellakaan tehneet hylkäämisiä helpommiksi.
Itse koin että lapsi olisi joutunut menemään tilanteeseen, jota en olisi itse aikuisenakaan kestänyt. En eronnut pikkusyiden takia.
Täysin sairas lakiehdotus, voin kertoa vuosien kokemuksella.
Kommentit (427)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Tässä taas joku narsistiäiti joka haluaa yli omien lapsensa päättää kenen kanssa ne on tekemisissä eli ei.
Huoltajan KUULUU päättää se.
Eli sinun lapsilla ei saa olla muita läheisiä kuin sinä. Juuri sinun kaltaisten takia tälläistä tarvitaan jotta lapset saavat sen oikeuden edessä itse päättää.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Ei lapsen suojelu haitalliselta, manipuloivalta ihmiseltä ole sitä, ettei hän saisi olla muiden kanssa läheinen. Pikkaisen vedät nyt mutkia suoraksi. Etkö tosiaan ymmärrä, että kaikki isovanhemmat (tms) eivät ole hyväätarkoittavia uhreja. Itse asiassa hyvin harva on.
Missä kohtaa tajuat ettei ole kyse kaikista isovanhemmista.
No sanotaan nyt näin, että mummo on syystä tai toisesta asunut perheen luona. Sitten on käyttäytynyt asiattomasti, vaikkapa niitä lapsia kohtaan, ja heitetty pihalle. Ja tällaiselle pitäisi saada tapaamisoikeus?
Mitä tämä asiaton käytös lapsia kohtaan olisi jos lapset vielä haluaa tavata?
Meillä mummon mielestä minä olen keksinyt lapsen allergiat ja astman. Kieltäytyy kunnioittamasta kerrottuja rajoitteita ja jättää astmalääkkeen kotiin.
"Lastenhuoltolain lähtökohtana tulee jatkossakin olla lapsen etu, ja lapsen tapaamisoikeutta tiettyihin ihmisiin tulee jatkossakin voida rajoittaa lapsen edun sitä vaatiessa. "
Jep. Ja ollaan tilanteessa jossa herttainen pikkumummo kiistää kaiken. Ja meillä on se astmaa sairastava lapsi ja kaksi muuta mutta kaikki vapaa-aikamme menee oikeusjuttuihin kun kinaamme tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Tässä taas joku narsistiäiti joka haluaa yli omien lapsensa päättää kenen kanssa ne on tekemisissä eli ei.
Huoltajan KUULUU päättää se.
Eli sinun lapsilla ei saa olla muita läheisiä kuin sinä. Juuri sinun kaltaisten takia tälläistä tarvitaan jotta lapset saavat sen oikeuden edessä itse päättää.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Ei lapsen suojelu haitalliselta, manipuloivalta ihmiseltä ole sitä, ettei hän saisi olla muiden kanssa läheinen. Pikkaisen vedät nyt mutkia suoraksi. Etkö tosiaan ymmärrä, että kaikki isovanhemmat (tms) eivät ole hyväätarkoittavia uhreja. Itse asiassa hyvin harva on.
Missä kohtaa tajuat ettei ole kyse kaikista isovanhemmista.
No sanotaan nyt näin, että mummo on syystä tai toisesta asunut perheen luona. Sitten on käyttäytynyt asiattomasti, vaikkapa niitä lapsia kohtaan, ja heitetty pihalle. Ja tällaiselle pitäisi saada tapaamisoikeus?
Mitä tämä asiaton käytös lapsia kohtaan olisi jos lapset vielä haluaa tavata?
Manipulointi, esimerkiksi. Meidän mummo syötti pienelle lapselle ajatusta, että äitiin ei voi luottaa ja äiti haluaa hylätä lapsen. Lapsi ei sanonut mitään, vaan oli itkuinen, ahdistunut, alkoi nähdä painajaisia jne. Itki mummon perään, vaikka hän oli ongelmat aiheuttanutkin. Tarvittiin pitkä aika terapiaa ennenkuin lapsi pääsi ajatuksista eroon. Ei pieni tällaisia tajua, kun "luotettava" ihminen niin kertoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Tässä taas joku narsistiäiti joka haluaa yli omien lapsensa päättää kenen kanssa ne on tekemisissä eli ei.
Huoltajan KUULUU päättää se.
Eli sinun lapsilla ei saa olla muita läheisiä kuin sinä. Juuri sinun kaltaisten takia tälläistä tarvitaan jotta lapset saavat sen oikeuden edessä itse päättää.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Ei lapsen suojelu haitalliselta, manipuloivalta ihmiseltä ole sitä, ettei hän saisi olla muiden kanssa läheinen. Pikkaisen vedät nyt mutkia suoraksi. Etkö tosiaan ymmärrä, että kaikki isovanhemmat (tms) eivät ole hyväätarkoittavia uhreja. Itse asiassa hyvin harva on.
Missä kohtaa tajuat ettei ole kyse kaikista isovanhemmista.
No sanotaan nyt näin, että mummo on syystä tai toisesta asunut perheen luona. Sitten on käyttäytynyt asiattomasti, vaikkapa niitä lapsia kohtaan, ja heitetty pihalle. Ja tällaiselle pitäisi saada tapaamisoikeus?
Mitä tämä asiaton käytös lapsia kohtaan olisi jos lapset vielä haluaa tavata?
Manipulointi, esimerkiksi. Meidän mummo syötti pienelle lapselle ajatusta, että äitiin ei voi luottaa ja äiti haluaa hylätä lapsen. Lapsi ei sanonut mitään, vaan oli itkuinen, ahdistunut, alkoi nähdä painajaisia jne. Itki mummon perään, vaikka hän oli ongelmat aiheuttanutkin. Tarvittiin pitkä aika terapiaa ennenkuin lapsi pääsi ajatuksista eroon. Ei pieni tällaisia tajua, kun "luotettava" ihminen niin kertoo.
Sinä haluat pitää vanhemmilla yksinoikeuden toimia noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Tässä taas joku narsistiäiti joka haluaa yli omien lapsensa päättää kenen kanssa ne on tekemisissä eli ei.
Huoltajan KUULUU päättää se.
Eli sinun lapsilla ei saa olla muita läheisiä kuin sinä. Juuri sinun kaltaisten takia tälläistä tarvitaan jotta lapset saavat sen oikeuden edessä itse päättää.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Ei lapsen suojelu haitalliselta, manipuloivalta ihmiseltä ole sitä, ettei hän saisi olla muiden kanssa läheinen. Pikkaisen vedät nyt mutkia suoraksi. Etkö tosiaan ymmärrä, että kaikki isovanhemmat (tms) eivät ole hyväätarkoittavia uhreja. Itse asiassa hyvin harva on.
Missä kohtaa tajuat ettei ole kyse kaikista isovanhemmista.
No sanotaan nyt näin, että mummo on syystä tai toisesta asunut perheen luona. Sitten on käyttäytynyt asiattomasti, vaikkapa niitä lapsia kohtaan, ja heitetty pihalle. Ja tällaiselle pitäisi saada tapaamisoikeus?
Mitä tämä asiaton käytös lapsia kohtaan olisi jos lapset vielä haluaa tavata?
Manipulointi, esimerkiksi. Meidän mummo syötti pienelle lapselle ajatusta, että äitiin ei voi luottaa ja äiti haluaa hylätä lapsen. Lapsi ei sanonut mitään, vaan oli itkuinen, ahdistunut, alkoi nähdä painajaisia jne. Itki mummon perään, vaikka hän oli ongelmat aiheuttanutkin. Tarvittiin pitkä aika terapiaa ennenkuin lapsi pääsi ajatuksista eroon. Ei pieni tällaisia tajua, kun "luotettava" ihminen niin kertoo.
Meillä onnistuisi myös tällainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen oikeus tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa Lapsenhuoltolain mukaan tapaamisoikeus voidaan vahvistaa vain lapsen ja tämän vanhemman välille. Lakiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan tapaamisoikeus voitaisiin vahvistaa oikeudellisesti sitovalla tavalla myös lapsen ja hänelle erityisen läheisen henkilön välille. Säännöksellä toteutetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen perhe-elämän suojaa koskevan 8 artiklan velvoitetta ja saatetaan lainsäädäntö sopusointuun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön kanssa. Lapselle erityisen läheisellä henkilöllä tarkoitettaisiin ehdotuksen mukaan sellaista henkilöä, jonka kanssa lapsella on erityisen läheinen, lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde. Lapselle on voinut muodostua tällainen suhde esimerkiksi samassa taloudessa asuneeseen isovanhempaan tai sijaisvanhempaan taikka vanhemman entiseen puolisoon. Tällaisesta tapaamisoikeudesta voitaisiin sopia sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella tai siitä voitaisiin määrätä tuomioistuimen päätöksellä. Tapaamisoikeuden vahvistamista tulee arvioida tässäkin tapauksessa aina lapsen edun näkökulmasta.
Mihin tässä nyt oikeasti tarvitaan lakia?? Fiksut, normaalit aikuiset osaavat ajatella lapsen etua ja sopia tuollaiset asiat muutenkin. Mutta jos aikuisten välit eivät ole kunnossa niin asioita ei helposti saa sovittua. Entä jos ne sovitaan väkisin lain avulla? Miten se palvelee lapsen etua että hän saa tavata "Perttua" joka on äidin entinen puoliso ja melkein kuin isä, on myös "Kaitsu" joka on äidin entinen puoliso ja melkein kuin isä. Ja sitten on tietysti "Miksu" joka on biologinen isä. Pitääkö heihin kaikkiin vahvistaa oikeudessa tapaamisoikeus koska ovat lapselle läheisiä. Vai voitaisko ymmärtää että antaapi olla, joidenkin lasten elämässä tulee ja menee ihmisiä.
Ihan turhaan kuormitetaan yhteiskuntaa ja luodaan toimimattomia normeja.
Täysin turhaa kuulla lasta ja lain edessä huomioida muut kuin vain biologiset vanhemmat. Lasten edut on turhia.
Nykyisen lastensuojelun työni kautta tuntien niin lasten etu ei läheskään aina toteudu. Uusi ehdotettu laki ei tule parantamaan yhtään mitään muuta kuin asianajajien työtilannetta. Edessä on entistä repivimpiä ja absurdeja tapaamisriitoja joissa kukaan ei enää tiedä lapsen etua. Jos tarkkaan luit niin kirjoituksessani biologinen isä oli samalla viivalla muiden miesten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Tässä taas joku narsistiäiti joka haluaa yli omien lapsensa päättää kenen kanssa ne on tekemisissä eli ei.
Huoltajan KUULUU päättää se.
Eli sinun lapsilla ei saa olla muita läheisiä kuin sinä. Juuri sinun kaltaisten takia tälläistä tarvitaan jotta lapset saavat sen oikeuden edessä itse päättää.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Ei lapsen suojelu haitalliselta, manipuloivalta ihmiseltä ole sitä, ettei hän saisi olla muiden kanssa läheinen. Pikkaisen vedät nyt mutkia suoraksi. Etkö tosiaan ymmärrä, että kaikki isovanhemmat (tms) eivät ole hyväätarkoittavia uhreja. Itse asiassa hyvin harva on.
Missä kohtaa tajuat ettei ole kyse kaikista isovanhemmista.
No sanotaan nyt näin, että mummo on syystä tai toisesta asunut perheen luona. Sitten on käyttäytynyt asiattomasti, vaikkapa niitä lapsia kohtaan, ja heitetty pihalle. Ja tällaiselle pitäisi saada tapaamisoikeus?
Mitä tämä asiaton käytös lapsia kohtaan olisi jos lapset vielä haluaa tavata?
Manipulointi, esimerkiksi. Meidän mummo syötti pienelle lapselle ajatusta, että äitiin ei voi luottaa ja äiti haluaa hylätä lapsen. Lapsi ei sanonut mitään, vaan oli itkuinen, ahdistunut, alkoi nähdä painajaisia jne. Itki mummon perään, vaikka hän oli ongelmat aiheuttanutkin. Tarvittiin pitkä aika terapiaa ennenkuin lapsi pääsi ajatuksista eroon. Ei pieni tällaisia tajua, kun "luotettava" ihminen niin kertoo.
Sinä haluat pitää vanhemmilla yksinoikeuden toimia noin.
No voi kuule, lapsella ei ole luontaisesti samanlaista tarvetta luoda sidettä kenenkään muihin kuin vanhempiinsa. Muut läheiset ovat hieno asia, mutta vanhemman asemassa nämä ovat lähinnä poikkeustapauksissa, tyyliin vanhempi on niin sairas, ettei kykene lasta hoitamaan. Elämässä tulee ja menee rakkaita, vanhempi-lapsi suhde on ainutlaatuinen.
Mitään huonoja isovanhempia (tai muu ns läheinen) ei yhdenkään lapsen elämään tarvita. Hyvät isovanhemmat taas ovat plussaa, tottakai. Kuka sellaisia muka rajoittaisi, jos nyt suht järkevällä etäisyydellä toisista asutaan?
Pitääkö jatkossa sitten järjestää tapaamiset joka kerhotädille, harrastusohjaajalle, päikyn hoitajalle, opettajille, iltisten ohjaajille jne?
Jokainen lapselle tärkeitä aikuisia kontekstissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Tässä taas joku narsistiäiti joka haluaa yli omien lapsensa päättää kenen kanssa ne on tekemisissä eli ei.
Huoltajan KUULUU päättää se.
Eli sinun lapsilla ei saa olla muita läheisiä kuin sinä. Juuri sinun kaltaisten takia tälläistä tarvitaan jotta lapset saavat sen oikeuden edessä itse päättää.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Ei lapsen suojelu haitalliselta, manipuloivalta ihmiseltä ole sitä, ettei hän saisi olla muiden kanssa läheinen. Pikkaisen vedät nyt mutkia suoraksi. Etkö tosiaan ymmärrä, että kaikki isovanhemmat (tms) eivät ole hyväätarkoittavia uhreja. Itse asiassa hyvin harva on.
Missä kohtaa tajuat ettei ole kyse kaikista isovanhemmista.
No sanotaan nyt näin, että mummo on syystä tai toisesta asunut perheen luona. Sitten on käyttäytynyt asiattomasti, vaikkapa niitä lapsia kohtaan, ja heitetty pihalle. Ja tällaiselle pitäisi saada tapaamisoikeus?
Mitä tämä asiaton käytös lapsia kohtaan olisi jos lapset vielä haluaa tavata?
Manipulointi, esimerkiksi. Meidän mummo syötti pienelle lapselle ajatusta, että äitiin ei voi luottaa ja äiti haluaa hylätä lapsen. Lapsi ei sanonut mitään, vaan oli itkuinen, ahdistunut, alkoi nähdä painajaisia jne. Itki mummon perään, vaikka hän oli ongelmat aiheuttanutkin. Tarvittiin pitkä aika terapiaa ennenkuin lapsi pääsi ajatuksista eroon. Ei pieni tällaisia tajua, kun "luotettava" ihminen niin kertoo.
Sinä haluat pitää vanhemmilla yksinoikeuden toimia noin.
No voi kuule, lapsella ei ole luontaisesti samanlaista tarvetta luoda sidettä kenenkään muihin kuin vanhempiinsa. Muut läheiset ovat hieno asia, mutta vanhemman asemassa nämä ovat lähinnä poikkeustapauksissa, tyyliin vanhempi on niin sairas, ettei kykene lasta hoitamaan. Elämässä tulee ja menee rakkaita, vanhempi-lapsi suhde on ainutlaatuinen.
Mitään huonoja isovanhempia (tai muu ns läheinen) ei yhdenkään lapsen elämään tarvita. Hyvät isovanhemmat taas ovat plussaa, tottakai. Kuka sellaisia muka rajoittaisi, jos nyt suht järkevällä etäisyydellä toisista asutaan?
Juuri näin. Lapsen kehityksen kannalta vanhempisuhde on täysin eri asemassa kuin suhde vaikkapa isovanhempiin. Joidenkin isovanhempien on kovin vaikeaa tätä tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Tässä taas joku narsistiäiti joka haluaa yli omien lapsensa päättää kenen kanssa ne on tekemisissä eli ei.
Huoltajan KUULUU päättää se.
Eli sinun lapsilla ei saa olla muita läheisiä kuin sinä. Juuri sinun kaltaisten takia tälläistä tarvitaan jotta lapset saavat sen oikeuden edessä itse päättää.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Ei lapsen suojelu haitalliselta, manipuloivalta ihmiseltä ole sitä, ettei hän saisi olla muiden kanssa läheinen. Pikkaisen vedät nyt mutkia suoraksi. Etkö tosiaan ymmärrä, että kaikki isovanhemmat (tms) eivät ole hyväätarkoittavia uhreja. Itse asiassa hyvin harva on.
Missä kohtaa tajuat ettei ole kyse kaikista isovanhemmista.
No sanotaan nyt näin, että mummo on syystä tai toisesta asunut perheen luona. Sitten on käyttäytynyt asiattomasti, vaikkapa niitä lapsia kohtaan, ja heitetty pihalle. Ja tällaiselle pitäisi saada tapaamisoikeus?
Mitä tämä asiaton käytös lapsia kohtaan olisi jos lapset vielä haluaa tavata?
Manipulointi, esimerkiksi. Meidän mummo syötti pienelle lapselle ajatusta, että äitiin ei voi luottaa ja äiti haluaa hylätä lapsen. Lapsi ei sanonut mitään, vaan oli itkuinen, ahdistunut, alkoi nähdä painajaisia jne. Itki mummon perään, vaikka hän oli ongelmat aiheuttanutkin. Tarvittiin pitkä aika terapiaa ennenkuin lapsi pääsi ajatuksista eroon. Ei pieni tällaisia tajua, kun "luotettava" ihminen niin kertoo.
Sinä haluat pitää vanhemmilla yksinoikeuden toimia noin.
No voi kuule, lapsella ei ole luontaisesti samanlaista tarvetta luoda sidettä kenenkään muihin kuin vanhempiinsa. Muut läheiset ovat hieno asia, mutta vanhemman asemassa nämä ovat lähinnä poikkeustapauksissa, tyyliin vanhempi on niin sairas, ettei kykene lasta hoitamaan. Elämässä tulee ja menee rakkaita, vanhempi-lapsi suhde on ainutlaatuinen.
Mitään huonoja isovanhempia (tai muu ns läheinen) ei yhdenkään lapsen elämään tarvita. Hyvät isovanhemmat taas ovat plussaa, tottakai. Kuka sellaisia muka rajoittaisi, jos nyt suht järkevällä etäisyydellä toisista asutaan?
Juuri näin. Lapsen kehityksen kannalta vanhempisuhde on täysin eri asemassa kuin suhde vaikkapa isovanhempiin. Joidenkin isovanhempien on kovin vaikeaa tätä tajuta.
Joidenkin on vaikea tajuta sitä että vanhempi ei aina ole se paras lapselle vaikka lain edessä ei muita vaihtoehtoja nyt ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Tässä taas joku narsistiäiti joka haluaa yli omien lapsensa päättää kenen kanssa ne on tekemisissä eli ei.
Huoltajan KUULUU päättää se.
Eli sinun lapsilla ei saa olla muita läheisiä kuin sinä. Juuri sinun kaltaisten takia tälläistä tarvitaan jotta lapset saavat sen oikeuden edessä itse päättää.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Ei lapsen suojelu haitalliselta, manipuloivalta ihmiseltä ole sitä, ettei hän saisi olla muiden kanssa läheinen. Pikkaisen vedät nyt mutkia suoraksi. Etkö tosiaan ymmärrä, että kaikki isovanhemmat (tms) eivät ole hyväätarkoittavia uhreja. Itse asiassa hyvin harva on.
Missä kohtaa tajuat ettei ole kyse kaikista isovanhemmista.
No sanotaan nyt näin, että mummo on syystä tai toisesta asunut perheen luona. Sitten on käyttäytynyt asiattomasti, vaikkapa niitä lapsia kohtaan, ja heitetty pihalle. Ja tällaiselle pitäisi saada tapaamisoikeus?
Mitä tämä asiaton käytös lapsia kohtaan olisi jos lapset vielä haluaa tavata?
Manipulointi, esimerkiksi. Meidän mummo syötti pienelle lapselle ajatusta, että äitiin ei voi luottaa ja äiti haluaa hylätä lapsen. Lapsi ei sanonut mitään, vaan oli itkuinen, ahdistunut, alkoi nähdä painajaisia jne. Itki mummon perään, vaikka hän oli ongelmat aiheuttanutkin. Tarvittiin pitkä aika terapiaa ennenkuin lapsi pääsi ajatuksista eroon. Ei pieni tällaisia tajua, kun "luotettava" ihminen niin kertoo.
Sinä haluat pitää vanhemmilla yksinoikeuden toimia noin.
No voi kuule, lapsella ei ole luontaisesti samanlaista tarvetta luoda sidettä kenenkään muihin kuin vanhempiinsa. Muut läheiset ovat hieno asia, mutta vanhemman asemassa nämä ovat lähinnä poikkeustapauksissa, tyyliin vanhempi on niin sairas, ettei kykene lasta hoitamaan. Elämässä tulee ja menee rakkaita, vanhempi-lapsi suhde on ainutlaatuinen.
Mitään huonoja isovanhempia (tai muu ns läheinen) ei yhdenkään lapsen elämään tarvita. Hyvät isovanhemmat taas ovat plussaa, tottakai. Kuka sellaisia muka rajoittaisi, jos nyt suht järkevällä etäisyydellä toisista asutaan?
Juuri näin. Lapsen kehityksen kannalta vanhempisuhde on täysin eri asemassa kuin suhde vaikkapa isovanhempiin. Joidenkin isovanhempien on kovin vaikeaa tätä tajuta.
Joidenkin on vaikea tajuta sitä että vanhempi ei aina ole se paras lapselle vaikka lain edessä ei muita vaihtoehtoja nyt ole.
Ei tämä laki siihen auta.
Suomessa on jo lastensuojelulaki jolla puuttua vanhemmuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Tässä taas joku narsistiäiti joka haluaa yli omien lapsensa päättää kenen kanssa ne on tekemisissä eli ei.
Huoltajan KUULUU päättää se.
Eli sinun lapsilla ei saa olla muita läheisiä kuin sinä. Juuri sinun kaltaisten takia tälläistä tarvitaan jotta lapset saavat sen oikeuden edessä itse päättää.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Ei lapsen suojelu haitalliselta, manipuloivalta ihmiseltä ole sitä, ettei hän saisi olla muiden kanssa läheinen. Pikkaisen vedät nyt mutkia suoraksi. Etkö tosiaan ymmärrä, että kaikki isovanhemmat (tms) eivät ole hyväätarkoittavia uhreja. Itse asiassa hyvin harva on.
Missä kohtaa tajuat ettei ole kyse kaikista isovanhemmista.
No sanotaan nyt näin, että mummo on syystä tai toisesta asunut perheen luona. Sitten on käyttäytynyt asiattomasti, vaikkapa niitä lapsia kohtaan, ja heitetty pihalle. Ja tällaiselle pitäisi saada tapaamisoikeus?
Mitä tämä asiaton käytös lapsia kohtaan olisi jos lapset vielä haluaa tavata?
Manipulointi, esimerkiksi. Meidän mummo syötti pienelle lapselle ajatusta, että äitiin ei voi luottaa ja äiti haluaa hylätä lapsen. Lapsi ei sanonut mitään, vaan oli itkuinen, ahdistunut, alkoi nähdä painajaisia jne. Itki mummon perään, vaikka hän oli ongelmat aiheuttanutkin. Tarvittiin pitkä aika terapiaa ennenkuin lapsi pääsi ajatuksista eroon. Ei pieni tällaisia tajua, kun "luotettava" ihminen niin kertoo.
Sinä haluat pitää vanhemmilla yksinoikeuden toimia noin.
No voi kuule, lapsella ei ole luontaisesti samanlaista tarvetta luoda sidettä kenenkään muihin kuin vanhempiinsa. Muut läheiset ovat hieno asia, mutta vanhemman asemassa nämä ovat lähinnä poikkeustapauksissa, tyyliin vanhempi on niin sairas, ettei kykene lasta hoitamaan. Elämässä tulee ja menee rakkaita, vanhempi-lapsi suhde on ainutlaatuinen.
Mitään huonoja isovanhempia (tai muu ns läheinen) ei yhdenkään lapsen elämään tarvita. Hyvät isovanhemmat taas ovat plussaa, tottakai. Kuka sellaisia muka rajoittaisi, jos nyt suht järkevällä etäisyydellä toisista asutaan?
Juuri näin. Lapsen kehityksen kannalta vanhempisuhde on täysin eri asemassa kuin suhde vaikkapa isovanhempiin. Joidenkin isovanhempien on kovin vaikeaa tätä tajuta.
Joidenkin on vaikea tajuta sitä että vanhempi ei aina ole se paras lapselle vaikka lain edessä ei muita vaihtoehtoja nyt ole.
Vanhempi on aina vanhempi, vaikkei täydellinen olisikaan. Ja jos oikeasti on huonot kasvuolot, voi sitten lastensuojelu asiaan puuttua.
Itselläni kesti täysi-ikäistymisenkin jälkeen vuosia ennenkuin pystyin äidistäni irti päästämään, vaikka hän teki lapsuudestani helvettiä. Se on niin vahva, se suhde vanhemman ja lapsen välillä, eikä sitä kukaan rajoita kevein perustein.
Siksi koko väittämä siitä, että isovanhempia vain huvin vuoksi eristettäisiin lasten elämästä on aivan absurdi. Siihen on aina erittäin painavat syyt ja liittyy suurta tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Tässä taas joku narsistiäiti joka haluaa yli omien lapsensa päättää kenen kanssa ne on tekemisissä eli ei.
Huoltajan KUULUU päättää se.
Eli sinun lapsilla ei saa olla muita läheisiä kuin sinä. Juuri sinun kaltaisten takia tälläistä tarvitaan jotta lapset saavat sen oikeuden edessä itse päättää.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Ei lapsen suojelu haitalliselta, manipuloivalta ihmiseltä ole sitä, ettei hän saisi olla muiden kanssa läheinen. Pikkaisen vedät nyt mutkia suoraksi. Etkö tosiaan ymmärrä, että kaikki isovanhemmat (tms) eivät ole hyväätarkoittavia uhreja. Itse asiassa hyvin harva on.
Missä kohtaa tajuat ettei ole kyse kaikista isovanhemmista.
No sanotaan nyt näin, että mummo on syystä tai toisesta asunut perheen luona. Sitten on käyttäytynyt asiattomasti, vaikkapa niitä lapsia kohtaan, ja heitetty pihalle. Ja tällaiselle pitäisi saada tapaamisoikeus?
Mitä tämä asiaton käytös lapsia kohtaan olisi jos lapset vielä haluaa tavata?
Manipulointi, esimerkiksi. Meidän mummo syötti pienelle lapselle ajatusta, että äitiin ei voi luottaa ja äiti haluaa hylätä lapsen. Lapsi ei sanonut mitään, vaan oli itkuinen, ahdistunut, alkoi nähdä painajaisia jne. Itki mummon perään, vaikka hän oli ongelmat aiheuttanutkin. Tarvittiin pitkä aika terapiaa ennenkuin lapsi pääsi ajatuksista eroon. Ei pieni tällaisia tajua, kun "luotettava" ihminen niin kertoo.
Sinä haluat pitää vanhemmilla yksinoikeuden toimia noin.
No voi kuule, lapsella ei ole luontaisesti samanlaista tarvetta luoda sidettä kenenkään muihin kuin vanhempiinsa. Muut läheiset ovat hieno asia, mutta vanhemman asemassa nämä ovat lähinnä poikkeustapauksissa, tyyliin vanhempi on niin sairas, ettei kykene lasta hoitamaan. Elämässä tulee ja menee rakkaita, vanhempi-lapsi suhde on ainutlaatuinen.
Mitään huonoja isovanhempia (tai muu ns läheinen) ei yhdenkään lapsen elämään tarvita. Hyvät isovanhemmat taas ovat plussaa, tottakai. Kuka sellaisia muka rajoittaisi, jos nyt suht järkevällä etäisyydellä toisista asutaan?
Juuri näin. Lapsen kehityksen kannalta vanhempisuhde on täysin eri asemassa kuin suhde vaikkapa isovanhempiin. Joidenkin isovanhempien on kovin vaikeaa tätä tajuta.
Joidenkin on vaikea tajuta sitä että vanhempi ei aina ole se paras lapselle vaikka lain edessä ei muita vaihtoehtoja nyt ole.
Taidat olla joku katkera isovanhempi, joka omasta mielestään tietää parhaiten kuinka lapsia hoidetaan ja kasvatetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Tässä taas joku narsistiäiti joka haluaa yli omien lapsensa päättää kenen kanssa ne on tekemisissä eli ei.
Huoltajan KUULUU päättää se.
Eli sinun lapsilla ei saa olla muita läheisiä kuin sinä. Juuri sinun kaltaisten takia tälläistä tarvitaan jotta lapset saavat sen oikeuden edessä itse päättää.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Ei lapsen suojelu haitalliselta, manipuloivalta ihmiseltä ole sitä, ettei hän saisi olla muiden kanssa läheinen. Pikkaisen vedät nyt mutkia suoraksi. Etkö tosiaan ymmärrä, että kaikki isovanhemmat (tms) eivät ole hyväätarkoittavia uhreja. Itse asiassa hyvin harva on.
Missä kohtaa tajuat ettei ole kyse kaikista isovanhemmista.
No sanotaan nyt näin, että mummo on syystä tai toisesta asunut perheen luona. Sitten on käyttäytynyt asiattomasti, vaikkapa niitä lapsia kohtaan, ja heitetty pihalle. Ja tällaiselle pitäisi saada tapaamisoikeus?
Mitä tämä asiaton käytös lapsia kohtaan olisi jos lapset vielä haluaa tavata?
Manipulointi, esimerkiksi. Meidän mummo syötti pienelle lapselle ajatusta, että äitiin ei voi luottaa ja äiti haluaa hylätä lapsen. Lapsi ei sanonut mitään, vaan oli itkuinen, ahdistunut, alkoi nähdä painajaisia jne. Itki mummon perään, vaikka hän oli ongelmat aiheuttanutkin. Tarvittiin pitkä aika terapiaa ennenkuin lapsi pääsi ajatuksista eroon. Ei pieni tällaisia tajua, kun "luotettava" ihminen niin kertoo.
Sinä haluat pitää vanhemmilla yksinoikeuden toimia noin.
No voi kuule, lapsella ei ole luontaisesti samanlaista tarvetta luoda sidettä kenenkään muihin kuin vanhempiinsa. Muut läheiset ovat hieno asia, mutta vanhemman asemassa nämä ovat lähinnä poikkeustapauksissa, tyyliin vanhempi on niin sairas, ettei kykene lasta hoitamaan. Elämässä tulee ja menee rakkaita, vanhempi-lapsi suhde on ainutlaatuinen.
Mitään huonoja isovanhempia (tai muu ns läheinen) ei yhdenkään lapsen elämään tarvita. Hyvät isovanhemmat taas ovat plussaa, tottakai. Kuka sellaisia muka rajoittaisi, jos nyt suht järkevällä etäisyydellä toisista asutaan?
Juuri näin. Lapsen kehityksen kannalta vanhempisuhde on täysin eri asemassa kuin suhde vaikkapa isovanhempiin. Joidenkin isovanhempien on kovin vaikeaa tätä tajuta.
Joidenkin on vaikea tajuta sitä että vanhempi ei aina ole se paras lapselle vaikka lain edessä ei muita vaihtoehtoja nyt ole.
Vanhempi on aina vanhempi, vaikkei täydellinen olisikaan. Ja jos oikeasti on huonot kasvuolot, voi sitten lastensuojelu asiaan puuttua.
Itselläni kesti täysi-ikäistymisenkin jälkeen vuosia ennenkuin pystyin äidistäni irti päästämään, vaikka hän teki lapsuudestani helvettiä. Se on niin vahva, se suhde vanhemman ja lapsen välillä, eikä sitä kukaan rajoita kevein perustein.
Siksi koko väittämä siitä, että isovanhempia vain huvin vuoksi eristettäisiin lasten elämästä on aivan absurdi. Siihen on aina erittäin painavat syyt ja liittyy suurta tuskaa.
Minäkin uskoin pitkään että äitini oli vain olosuhteiden uhri.
Sitten kun hän alkoi työntyä perheeni elämään, lapseni voivat silmin nähden huonosti hänen kanssaan, itse muutuin hermoraunioksi ja meille alkoi tulla ihmeellisiä vastoinkäymisiä häneen liittyen, näin hänen toimintansa ulkopuolisen silmin ja tajusin.
Ei hän ollut olosuhteiden uhri vaan itse aiheutti katastrofin toisensa jälkeen toiminnallaan. Ja sairastutti lähiympäristönsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha. Muutamme ulkomaille. Narsistinen äitini ei tästä uutta kidutuskeinoa saa.
Apua, en tullut edes ajatelleeksi tätä vaihtoehtoa, että joku on joutunut ottamaan etäisyyttä omiin vanhempiinsa saadakseen elää ilman kiusantekoa. Tämäkin vielä.
Ap
Nämä on hylkyjä, joa tarvii kohteen pahalle ololleen. Tunnen yhden tällaisen. Piloille lellitty lapsena.
Eikö noilla jessus vieköön ole parempaa tekemistä kuin jauhaa näitä! Ensin kotihoidontuen kanssa säädetään tuhanteen kertaan ja nyt vielä tämä...
Missä on lasten oikeus hyviin ja turvallisiin oloihin, kasvuun ja ihmissuhteisiin? Voisiko joku alkaa ajaa sitä asiaa? Pitääkö siitä tehdä siitä seuraava aloite?
Sitten tosiaan vielä ne kaikki selvitykset, jos tuollainen menee läpi ja kaikki pyrkii saamaan poikkeusluvan, ettei tuota tarvisi noudattaa. Mihin meidän verorahat oikein menee? Ihan turhuuksiin!
Isoisäni ja enoni on jo kuolleet alkoholin takia. Äitini ryyppää myös. En halua hänen pääsevän vaikuttamaan millään tapaa poikani elämään...
Vierailija kirjoitti:
Eikö noilla jessus vieköön ole parempaa tekemistä kuin jauhaa näitä! Ensin kotihoidontuen kanssa säädetään tuhanteen kertaan ja nyt vielä tämä...
Missä on lasten oikeus hyviin ja turvallisiin oloihin, kasvuun ja ihmissuhteisiin? Voisiko joku alkaa ajaa sitä asiaa? Pitääkö siitä tehdä siitä seuraava aloite?
Sitten tosiaan vielä ne kaikki selvitykset, jos tuollainen menee läpi ja kaikki pyrkii saamaan poikkeusluvan, ettei tuota tarvisi noudattaa. Mihin meidän verorahat oikein menee? Ihan turhuuksiin!
Isoisäni ja enoni on jo kuolleet alkoholin takia. Äitini ryyppää myös. En halua hänen pääsevän vaikuttamaan millään tapaa poikani elämään...
Asuuko ryyppäävä äitisi teillä vai miksi ajattelit hakea hänelle tapaamisoikeuksia eronne jälkeen? Taas oli kommentti, jossa ei hajuakaan siitä, mitä on ehdotettu.
Vierailija kirjoitti:
Eikö noilla jessus vieköön ole parempaa tekemistä kuin jauhaa näitä! Ensin kotihoidontuen kanssa säädetään tuhanteen kertaan ja nyt vielä tämä...
Missä on lasten oikeus hyviin ja turvallisiin oloihin, kasvuun ja ihmissuhteisiin? Voisiko joku alkaa ajaa sitä asiaa? Pitääkö siitä tehdä siitä seuraava aloite?
Sitten tosiaan vielä ne kaikki selvitykset, jos tuollainen menee läpi ja kaikki pyrkii saamaan poikkeusluvan, ettei tuota tarvisi noudattaa. Mihin meidän verorahat oikein menee? Ihan turhuuksiin!
Isoisäni ja enoni on jo kuolleet alkoholin takia. Äitini ryyppää myös. En halua hänen pääsevän vaikuttamaan millään tapaa poikani elämään...
"Missä on lasten oikeus hyviin ja turvallisiin oloihin, kasvuun ja ihmissuhteisiin?"
Siitä koko lakiuudistuksessa on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen oikeus tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa Lapsenhuoltolain mukaan tapaamisoikeus voidaan vahvistaa vain lapsen ja tämän vanhemman välille. Lakiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan tapaamisoikeus voitaisiin vahvistaa oikeudellisesti sitovalla tavalla myös lapsen ja hänelle erityisen läheisen henkilön välille. Säännöksellä toteutetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen perhe-elämän suojaa koskevan 8 artiklan velvoitetta ja saatetaan lainsäädäntö sopusointuun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön kanssa. Lapselle erityisen läheisellä henkilöllä tarkoitettaisiin ehdotuksen mukaan sellaista henkilöä, jonka kanssa lapsella on erityisen läheinen, lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde. Lapselle on voinut muodostua tällainen suhde esimerkiksi samassa taloudessa asuneeseen isovanhempaan tai sijaisvanhempaan taikka vanhemman entiseen puolisoon. Tällaisesta tapaamisoikeudesta voitaisiin sopia sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella tai siitä voitaisiin määrätä tuomioistuimen päätöksellä. Tapaamisoikeuden vahvistamista tulee arvioida tässäkin tapauksessa aina lapsen edun näkökulmasta.
Mihin tässä nyt oikeasti tarvitaan lakia?? Fiksut, normaalit aikuiset osaavat ajatella lapsen etua ja sopia tuollaiset asiat muutenkin. Mutta jos aikuisten välit eivät ole kunnossa niin asioita ei helposti saa sovittua. Entä jos ne sovitaan väkisin lain avulla? Miten se palvelee lapsen etua että hän saa tavata "Perttua" joka on äidin entinen puoliso ja melkein kuin isä, on myös "Kaitsu" joka on äidin entinen puoliso ja melkein kuin isä. Ja sitten on tietysti "Miksu" joka on biologinen isä. Pitääkö heihin kaikkiin vahvistaa oikeudessa tapaamisoikeus koska ovat lapselle läheisiä. Vai voitaisko ymmärtää että antaapi olla, joidenkin lasten elämässä tulee ja menee ihmisiä.
Ihan turhaan kuormitetaan yhteiskuntaa ja luodaan toimimattomia normeja.
Täysin turhaa kuulla lasta ja lain edessä huomioida muut kuin vain biologiset vanhemmat. Lasten edut on turhia.
Nykyisen lastensuojelun työni kautta tuntien niin lasten etu ei läheskään aina toteudu. Uusi ehdotettu laki ei tule parantamaan yhtään mitään muuta kuin asianajajien työtilannetta. Edessä on entistä repivimpiä ja absurdeja tapaamisriitoja joissa kukaan ei enää tiedä lapsen etua. Jos tarkkaan luit niin kirjoituksessani biologinen isä oli samalla viivalla muiden miesten kanssa.
Kerrankin täyspäinen sossu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen oikeus tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa Lapsenhuoltolain mukaan tapaamisoikeus voidaan vahvistaa vain lapsen ja tämän vanhemman välille. Lakiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan tapaamisoikeus voitaisiin vahvistaa oikeudellisesti sitovalla tavalla myös lapsen ja hänelle erityisen läheisen henkilön välille. Säännöksellä toteutetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen perhe-elämän suojaa koskevan 8 artiklan velvoitetta ja saatetaan lainsäädäntö sopusointuun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön kanssa. Lapselle erityisen läheisellä henkilöllä tarkoitettaisiin ehdotuksen mukaan sellaista henkilöä, jonka kanssa lapsella on erityisen läheinen, lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde. Lapselle on voinut muodostua tällainen suhde esimerkiksi samassa taloudessa asuneeseen isovanhempaan tai sijaisvanhempaan taikka vanhemman entiseen puolisoon. Tällaisesta tapaamisoikeudesta voitaisiin sopia sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella tai siitä voitaisiin määrätä tuomioistuimen päätöksellä. Tapaamisoikeuden vahvistamista tulee arvioida tässäkin tapauksessa aina lapsen edun näkökulmasta.
Mihin tässä nyt oikeasti tarvitaan lakia?? Fiksut, normaalit aikuiset osaavat ajatella lapsen etua ja sopia tuollaiset asiat muutenkin. Mutta jos aikuisten välit eivät ole kunnossa niin asioita ei helposti saa sovittua. Entä jos ne sovitaan väkisin lain avulla? Miten se palvelee lapsen etua että hän saa tavata "Perttua" joka on äidin entinen puoliso ja melkein kuin isä, on myös "Kaitsu" joka on äidin entinen puoliso ja melkein kuin isä. Ja sitten on tietysti "Miksu" joka on biologinen isä. Pitääkö heihin kaikkiin vahvistaa oikeudessa tapaamisoikeus koska ovat lapselle läheisiä. Vai voitaisko ymmärtää että antaapi olla, joidenkin lasten elämässä tulee ja menee ihmisiä.
Ihan turhaan kuormitetaan yhteiskuntaa ja luodaan toimimattomia normeja.
Täysin turhaa kuulla lasta ja lain edessä huomioida muut kuin vain biologiset vanhemmat. Lasten edut on turhia.
Nykyisen lastensuojelun työni kautta tuntien niin lasten etu ei läheskään aina toteudu. Uusi ehdotettu laki ei tule parantamaan yhtään mitään muuta kuin asianajajien työtilannetta. Edessä on entistä repivimpiä ja absurdeja tapaamisriitoja joissa kukaan ei enää tiedä lapsen etua. Jos tarkkaan luit niin kirjoituksessani biologinen isä oli samalla viivalla muiden miesten kanssa.
Kerrankin täyspäinen sossu!
Ilman hyväsisko-kytköksiä.
Ainakin täällä nämä muodostavat ringin: paikallinen heikkotasoinen asianajaja, epäpätevä kuraattori, kouluterveydenhoitaja, kouluavustaja, nuori ja osaamaton sossu, sossujohtaja, pari pikkurikollista ja lasten sijoitus&huostapaikan omistaja. Osa on jopa toistensa lasten kummeja.
"Lastenhuoltolain lähtökohtana tulee jatkossakin olla lapsen etu, ja lapsen tapaamisoikeutta tiettyihin ihmisiin tulee jatkossakin voida rajoittaa lapsen edun sitä vaatiessa. "