Lue keskustelun säännöt.
MTV3: Työryhmän lakiehdotus: Vanhemmat velvoitetaan pitämään yllä lapsen suhteita muihin läheisiin kuten isovanhempiin
29.09.2017 |
Voi idiootit teitä!
Aikoinaan kuskasin eron jälkeen lasta tunnollisesti myös eksän vanhemmille, kunnes eksän isä ja veli totesivat aika pian, että olisi parempi, ettei olla tekemisissä. Eksä oli jo aiemmin yrittänyt kiristää minua taloudellisesti kieltäytymällä lapsen tapaamisista. Lopetin lapsen kuskailun ympäri Suomea ja sukuloitiin sitten oman suvun parissa. Sitten ilmaantuivat eksä vanhempineen vuosien jälkeen varoittamatta lapsen kevätjuhlaan. Olin kauhuissani ja lapsi hölmistynyt alkkisperheen uusista tempuista, joiden taustalla olikin vain asianajajan neuvot taisteluun minun omaisuudestani. Olimme olleet liian vähän aikaa yhdessä, että omaisuuttani olisi voitu alkaa jakamaan, ja osan siitäkin ajasta olimme asuneet erillämme.
Ei ne välit katkea eron jälkeen suinkaan aina sen lähivanhemman tahdosta. Itse olin lopulta ainoa joka yritti pitää välejä yllä. Tällaiset pakko-tapaamiset pitäisi lailla kieltää, ja antaa aikuisten ihmisten itse hoitaa asiansa. Jos ei pysty pitämään välejä lähimpiinsä eron jälkeen, ei siinä mitkään tukitoimenpiteet auta, vaan tekevät ikävästä asiasta massiivisen katastrofin. Kukaan äiti/isä ei kiellä lasta tapaamasta sukulaisiaan ellei taustalla ole jotain todella ikävää esim. alkoholismia, väkivaltaa, kostoa, uhkailuja, kiristämistä, lapsen heitteillejättöä ym ym.
Lapsi on joutunut kokemaan hylkäämisen useampaan kertaan isän aina retkahdettua viinaan, eikä nämä pakkotoimet ole todellakaan tehneet hylkäämisiä helpommiksi.
Itse koin että lapsi olisi joutunut menemään tilanteeseen, jota en olisi itse aikuisenakaan kestänyt. En eronnut pikkusyiden takia.
Täysin sairas lakiehdotus, voin kertoa vuosien kokemuksella.
Kommentit (427)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Tässä taas joku narsistiäiti joka haluaa yli omien lapsensa päättää kenen kanssa ne on tekemisissä eli ei.
Huoltajan KUULUU päättää se.
Eli sinun lapsilla ei saa olla muita läheisiä kuin sinä. Juuri sinun kaltaisten takia tälläistä tarvitaan jotta lapset saavat sen oikeuden edessä itse päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Oikeudeuden kannalta katsottuna sinulla on vain velvollisuuksia. Eivätkä ne normaalille ihmiselle tuota suurempia vaikeuksia. Terveen järjen kodifiointia pitkälti. OIkeusministeriön sivulta löytyy se loppuraportti lyhykäisyydessään. Siinä puhutaan esimerkiksi isovanhemmista, jotka ovat asuneet lapsen kanssa tms. Te kaikki hysteeriset huutajat voitte nyt hilpasta lukemaan sen ja miettiä sitten ensi kerran reaktiota, kun klikkiotsikosta lukee jotain vähän epämieluisaa.
Suomessa on kuitenkin esim kotirauha määritelty laissa.
Ja vaikka miten nyt alentuvaisesti lässyttäisit, edelleen: siellä ei tehdä eroa ydinperhen ja eroperheen välillä joten huoli isovanhempien epäasiallisesta käytöksestä on todellinen.
Kannattaisi opetella miettinään asiat kunnolla ettei tule hutaistua lakitekstejä.
Siinä puhutaan erityisen läheisten suhteiden säilyttämisestä, esimerkiksi silloin, kun lapsi on asunut isovanhemman luona. Mihinkään kamalaan psykoisoäitiin, jota molemmat huoltajat inhoavat, harvemmin syntyy tällaista suhdetta jota tässä suojellaan.
Sinun kotirauhasi suoja ei oikeuta lähtökohtaisesti kieltämään anoppia tulemasta kylään tai päättämään, etteivät lapsesi häntä saisi tavata. Sitäpaitsi, tapamisia ei tarvitse pitää siellä missä sinä olet. Tapaamisoikeutta sinuun ei tulla vahvistamaan, älä huoli.
Psykoosiäiti voi väittää välejä läheisiksi. Tai narsisti tai ihan kuka vaan vinksahtanut.
Ihan kuten he jo nyt voivat marssia lastensuojeluun esittämään subjektiivisia huoliaan.
Ja sen jälkeen vanhemmat joutuu todistamaan että väitteet ja huolet ei pidä paikkaansa. Loputon piina.
Siksi että pelkäät omaa äitisi haluat mahdollistaa että joku muu psykoosiäiti saa hallittua lapsiaan ja kieltää näitä tapaamasta muita ihmisiä?
Malliesimerkki minäminä-ihmisestä.Siksi että joku ex-anoppi ei saa enää kävellä miniänsä yli on syy ajaa minun perheeni ulkomaille!
Nyt täällä on jo yksi narsistiäiti muuttamassa ulkomaille että voi pitää lapsensa erossa muista ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Tässä taas joku narsistiäiti joka haluaa yli omien lapsensa päättää kenen kanssa ne on tekemisissä eli ei.
Huoltajan KUULUU päättää se.
Eli sinun lapsilla ei saa olla muita läheisiä kuin sinä. Juuri sinun kaltaisten takia tälläistä tarvitaan jotta lapset saavat sen oikeuden edessä itse päättää.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Ei lapsen suojelu haitalliselta, manipuloivalta ihmiseltä ole sitä, ettei hän saisi olla muiden kanssa läheinen. Pikkaisen vedät nyt mutkia suoraksi. Etkö tosiaan ymmärrä, että kaikki isovanhemmat (tms) eivät ole hyväätarkoittavia uhreja. Itse asiassa hyvin harva on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Tässä taas joku narsistiäiti joka haluaa yli omien lapsensa päättää kenen kanssa ne on tekemisissä eli ei.
Huoltajan KUULUU päättää se.
Eli sinun lapsilla ei saa olla muita läheisiä kuin sinä. Juuri sinun kaltaisten takia tälläistä tarvitaan jotta lapset saavat sen oikeuden edessä itse päättää.
Ei vaan huoltajan kuuluu katsoa ettei lasten lähellä ole vaarallisia ja vahingollisia ihmisiä.
Alaikäinen ei tunnista bipoa, pedofiiliä, narsistia... muistisairasta...
Monta kertaa rautalangasta ja jo ratakiskosta väännetty ja yhä sinä harhoissa pelkäät että se oikeus koskee ihan kaikkia. Ei voi auttaa tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Tässä taas joku narsistiäiti joka haluaa yli omien lapsensa päättää kenen kanssa ne on tekemisissä eli ei.
Huoltajan KUULUU päättää se.
Eli sinun lapsilla ei saa olla muita läheisiä kuin sinä. Juuri sinun kaltaisten takia tälläistä tarvitaan jotta lapset saavat sen oikeuden edessä itse päättää.
Ei vaan huoltajan kuuluu katsoa ettei lasten lähellä ole vaarallisia ja vahingollisia ihmisiä.
Alaikäinen ei tunnista bipoa, pedofiiliä, narsistia... muistisairasta...
Monta kertaa rautalangasta ja jo ratakiskosta väännetty ja yhä sinä harhoissa pelkäät että se oikeus koskee ihan kaikkia. Ei voi auttaa tuollaista.
Teksti on ylimalkainen ja hatara. Siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Tässä taas joku narsistiäiti joka haluaa yli omien lapsensa päättää kenen kanssa ne on tekemisissä eli ei.
Huoltajan KUULUU päättää se.
Eli sinun lapsilla ei saa olla muita läheisiä kuin sinä. Juuri sinun kaltaisten takia tälläistä tarvitaan jotta lapset saavat sen oikeuden edessä itse päättää.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Ei lapsen suojelu haitalliselta, manipuloivalta ihmiseltä ole sitä, ettei hän saisi olla muiden kanssa läheinen. Pikkaisen vedät nyt mutkia suoraksi. Etkö tosiaan ymmärrä, että kaikki isovanhemmat (tms) eivät ole hyväätarkoittavia uhreja. Itse asiassa hyvin harva on.
Missä kohtaa tajuat ettei ole kyse kaikista isovanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Tässä taas joku narsistiäiti joka haluaa yli omien lapsensa päättää kenen kanssa ne on tekemisissä eli ei.
Huoltajan KUULUU päättää se.
Eli sinun lapsilla ei saa olla muita läheisiä kuin sinä. Juuri sinun kaltaisten takia tälläistä tarvitaan jotta lapset saavat sen oikeuden edessä itse päättää.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Ei lapsen suojelu haitalliselta, manipuloivalta ihmiseltä ole sitä, ettei hän saisi olla muiden kanssa läheinen. Pikkaisen vedät nyt mutkia suoraksi. Etkö tosiaan ymmärrä, että kaikki isovanhemmat (tms) eivät ole hyväätarkoittavia uhreja. Itse asiassa hyvin harva on.
Missä kohtaa tajuat ettei ole kyse kaikista isovanhemmista.
No sanotaan nyt näin, että mummo on syystä tai toisesta asunut perheen luona. Sitten on käyttäytynyt asiattomasti, vaikkapa niitä lapsia kohtaan, ja heitetty pihalle. Ja tällaiselle pitäisi saada tapaamisoikeus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Tässä taas joku narsistiäiti joka haluaa yli omien lapsensa päättää kenen kanssa ne on tekemisissä eli ei.
Huoltajan KUULUU päättää se.
Eli sinun lapsilla ei saa olla muita läheisiä kuin sinä. Juuri sinun kaltaisten takia tälläistä tarvitaan jotta lapset saavat sen oikeuden edessä itse päättää.
Ei vaan huoltajan kuuluu katsoa ettei lasten lähellä ole vaarallisia ja vahingollisia ihmisiä.
Alaikäinen ei tunnista bipoa, pedofiiliä, narsistia... muistisairasta...
Monta kertaa rautalangasta ja jo ratakiskosta väännetty ja yhä sinä harhoissa pelkäät että se oikeus koskee ihan kaikkia. Ei voi auttaa tuollaista.
Teksti on ylimalkainen ja hatara. Siksi.
Vaikka sinä et kykene ajattelemaan tapauskohtaisesti niin moni muu kykenee. Sinusta vanhempi on aina oikeassa ja siksi pedofiilin kuuluu saada päättää omista lapsistaan kuten sinäkin.
Jos teksti on hatara ja ylimalkainen, se mahdollistaa mielivallan. Ja silloin juhlivat pahat ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan varma, että niitä tapauksia, joissa hyvä isovanhempi vieroitetaan lapsenlapsesta silkkaa ilkeyttä on paljon vähemmän kuin näitä, joissa lapsenlasta täytyy suojella ja siksi kieltää tapaamiset.
Ehdottomasti samaa mieltä. Tuo sukupolvi, jotka ovat nyt isovanhempia, on tottunut vaatimaan ja määräämään. Heille ei sovi yrittää ylläpitää normaaleja välejä lapsiinsa. Sehän olisi nöyristelyä ja vaikka mitä, heillä on OIKEUS.
Juuri näin! Kun ei osata itse hoitaa asiallisia välejä lapsiin ja lastenlapsiin, aletaan vaatimaan lakimuutoksia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Tässä taas joku narsistiäiti joka haluaa yli omien lapsensa päättää kenen kanssa ne on tekemisissä eli ei.
Huoltajan KUULUU päättää se.
Eli sinun lapsilla ei saa olla muita läheisiä kuin sinä. Juuri sinun kaltaisten takia tälläistä tarvitaan jotta lapset saavat sen oikeuden edessä itse päättää.
Ei vaan huoltajan kuuluu katsoa ettei lasten lähellä ole vaarallisia ja vahingollisia ihmisiä.
Alaikäinen ei tunnista bipoa, pedofiiliä, narsistia... muistisairasta...
Monta kertaa rautalangasta ja jo ratakiskosta väännetty ja yhä sinä harhoissa pelkäät että se oikeus koskee ihan kaikkia. Ei voi auttaa tuollaista.
Teksti on ylimalkainen ja hatara. Siksi.
Vaikka sinä et kykene ajattelemaan tapauskohtaisesti niin moni muu kykenee. Sinusta vanhempi on aina oikeassa ja siksi pedofiilin kuuluu saada päättää omista lapsistaan kuten sinäkin.
Jos teksti on hatara ja ylimalkainen, se mahdollistaa mielivallan. Ja silloin juhlivat pahat ihmiset.
Yksinkertainenkin tajuaa esityksen ja valmiin lain olevan hyvin erillaisia mutta sinä et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Tässä taas joku narsistiäiti joka haluaa yli omien lapsensa päättää kenen kanssa ne on tekemisissä eli ei.
Huoltajan KUULUU päättää se.
Eli sinun lapsilla ei saa olla muita läheisiä kuin sinä. Juuri sinun kaltaisten takia tälläistä tarvitaan jotta lapset saavat sen oikeuden edessä itse päättää.
Ei vaan huoltajan kuuluu katsoa ettei lasten lähellä ole vaarallisia ja vahingollisia ihmisiä.
Alaikäinen ei tunnista bipoa, pedofiiliä, narsistia... muistisairasta...
Monta kertaa rautalangasta ja jo ratakiskosta väännetty ja yhä sinä harhoissa pelkäät että se oikeus koskee ihan kaikkia. Ei voi auttaa tuollaista.
Teksti on ylimalkainen ja hatara. Siksi.
Vaikka sinä et kykene ajattelemaan tapauskohtaisesti niin moni muu kykenee. Sinusta vanhempi on aina oikeassa ja siksi pedofiilin kuuluu saada päättää omista lapsistaan kuten sinäkin.
Jos teksti on hatara ja ylimalkainen, se mahdollistaa mielivallan. Ja silloin juhlivat pahat ihmiset.
Yksinkertainenkin tajuaa esityksen ja valmiin lain olevan hyvin erillaisia mutta sinä et.
Mikä on erillainen?
Nykyinen lastensuojelulaki on torso. Tästä tulee samanlainen katastrofi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan varma, että niitä tapauksia, joissa hyvä isovanhempi vieroitetaan lapsenlapsesta silkkaa ilkeyttä on paljon vähemmän kuin näitä, joissa lapsenlasta täytyy suojella ja siksi kieltää tapaamiset.
Ehdottomasti samaa mieltä. Tuo sukupolvi, jotka ovat nyt isovanhempia, on tottunut vaatimaan ja määräämään. Heille ei sovi yrittää ylläpitää normaaleja välejä lapsiinsa. Sehän olisi nöyristelyä ja vaikka mitä, heillä on OIKEUS.
Väännetään nyt uudestaan rautalankaa. Kyse EI ole isovanhemmista vaan lapselle läheisistä henkilöistä. Kyse on lapsesta.
Te vedätte palkokasvin nenään klikkiotsikon takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Tässä taas joku narsistiäiti joka haluaa yli omien lapsensa päättää kenen kanssa ne on tekemisissä eli ei.
Huoltajan KUULUU päättää se.
Eli sinun lapsilla ei saa olla muita läheisiä kuin sinä. Juuri sinun kaltaisten takia tälläistä tarvitaan jotta lapset saavat sen oikeuden edessä itse päättää.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Ei lapsen suojelu haitalliselta, manipuloivalta ihmiseltä ole sitä, ettei hän saisi olla muiden kanssa läheinen. Pikkaisen vedät nyt mutkia suoraksi. Etkö tosiaan ymmärrä, että kaikki isovanhemmat (tms) eivät ole hyväätarkoittavia uhreja. Itse asiassa hyvin harva on.
Missä kohtaa tajuat ettei ole kyse kaikista isovanhemmista.
No sanotaan nyt näin, että mummo on syystä tai toisesta asunut perheen luona. Sitten on käyttäytynyt asiattomasti, vaikkapa niitä lapsia kohtaan, ja heitetty pihalle. Ja tällaiselle pitäisi saada tapaamisoikeus?
Mitä tämä asiaton käytös lapsia kohtaan olisi jos lapset vielä haluaa tavata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Tässä taas joku narsistiäiti joka haluaa yli omien lapsensa päättää kenen kanssa ne on tekemisissä eli ei.
Huoltajan KUULUU päättää se.
Eli sinun lapsilla ei saa olla muita läheisiä kuin sinä. Juuri sinun kaltaisten takia tälläistä tarvitaan jotta lapset saavat sen oikeuden edessä itse päättää.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Ei lapsen suojelu haitalliselta, manipuloivalta ihmiseltä ole sitä, ettei hän saisi olla muiden kanssa läheinen. Pikkaisen vedät nyt mutkia suoraksi. Etkö tosiaan ymmärrä, että kaikki isovanhemmat (tms) eivät ole hyväätarkoittavia uhreja. Itse asiassa hyvin harva on.
Missä kohtaa tajuat ettei ole kyse kaikista isovanhemmista.
No sanotaan nyt näin, että mummo on syystä tai toisesta asunut perheen luona. Sitten on käyttäytynyt asiattomasti, vaikkapa niitä lapsia kohtaan, ja heitetty pihalle. Ja tällaiselle pitäisi saada tapaamisoikeus?
Mitä tämä asiaton käytös lapsia kohtaan olisi jos lapset vielä haluaa tavata?
Kuvitteletko sinä että lapsi esimerkiksi erottaa mielisairauden, kun ei edes aikuinen sitä aina huomaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Tässä taas joku narsistiäiti joka haluaa yli omien lapsensa päättää kenen kanssa ne on tekemisissä eli ei.
Huoltajan KUULUU päättää se.
Eli sinun lapsilla ei saa olla muita läheisiä kuin sinä. Juuri sinun kaltaisten takia tälläistä tarvitaan jotta lapset saavat sen oikeuden edessä itse päättää.
Voi pyhä yksinkertaisuus. Ei lapsen suojelu haitalliselta, manipuloivalta ihmiseltä ole sitä, ettei hän saisi olla muiden kanssa läheinen. Pikkaisen vedät nyt mutkia suoraksi. Etkö tosiaan ymmärrä, että kaikki isovanhemmat (tms) eivät ole hyväätarkoittavia uhreja. Itse asiassa hyvin harva on.
Missä kohtaa tajuat ettei ole kyse kaikista isovanhemmista.
No sanotaan nyt näin, että mummo on syystä tai toisesta asunut perheen luona. Sitten on käyttäytynyt asiattomasti, vaikkapa niitä lapsia kohtaan, ja heitetty pihalle. Ja tällaiselle pitäisi saada tapaamisoikeus?
Mitä tämä asiaton käytös lapsia kohtaan olisi jos lapset vielä haluaa tavata?
Meillä mummon mielestä minä olen keksinyt lapsen allergiat ja astman. Kieltäytyy kunnioittamasta kerrottuja rajoitteita ja jättää astmalääkkeen kotiin.
Ilmeisesti pakolaisten perheenyhdistäminen myös helpottuu tämän uuden lain nojalla?
Vierailija kirjoitti:
Lapsen oikeus tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa Lapsenhuoltolain mukaan tapaamisoikeus voidaan vahvistaa vain lapsen ja tämän vanhemman välille. Lakiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan tapaamisoikeus voitaisiin vahvistaa oikeudellisesti sitovalla tavalla myös lapsen ja hänelle erityisen läheisen henkilön välille. Säännöksellä toteutetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen perhe-elämän suojaa koskevan 8 artiklan velvoitetta ja saatetaan lainsäädäntö sopusointuun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön kanssa. Lapselle erityisen läheisellä henkilöllä tarkoitettaisiin ehdotuksen mukaan sellaista henkilöä, jonka kanssa lapsella on erityisen läheinen, lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde. Lapselle on voinut muodostua tällainen suhde esimerkiksi samassa taloudessa asuneeseen isovanhempaan tai sijaisvanhempaan taikka vanhemman entiseen puolisoon. Tällaisesta tapaamisoikeudesta voitaisiin sopia sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella tai siitä voitaisiin määrätä tuomioistuimen päätöksellä. Tapaamisoikeuden vahvistamista tulee arvioida tässäkin tapauksessa aina lapsen edun näkökulmasta.
Mihin tässä nyt oikeasti tarvitaan lakia?? Fiksut, normaalit aikuiset osaavat ajatella lapsen etua ja sopia tuollaiset asiat muutenkin. Mutta jos aikuisten välit eivät ole kunnossa niin asioita ei helposti saa sovittua. Entä jos ne sovitaan väkisin lain avulla? Miten se palvelee lapsen etua että hän saa tavata "Perttua" joka on äidin entinen puoliso ja melkein kuin isä, on myös "Kaitsu" joka on äidin entinen puoliso ja melkein kuin isä. Ja sitten on tietysti "Miksu" joka on biologinen isä. Pitääkö heihin kaikkiin vahvistaa oikeudessa tapaamisoikeus koska ovat lapselle läheisiä. Vai voitaisko ymmärtää että antaapi olla, joidenkin lasten elämässä tulee ja menee ihmisiä.
Ihan turhaan kuormitetaan yhteiskuntaa ja luodaan toimimattomia normeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen oikeus tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa Lapsenhuoltolain mukaan tapaamisoikeus voidaan vahvistaa vain lapsen ja tämän vanhemman välille. Lakiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan tapaamisoikeus voitaisiin vahvistaa oikeudellisesti sitovalla tavalla myös lapsen ja hänelle erityisen läheisen henkilön välille. Säännöksellä toteutetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen perhe-elämän suojaa koskevan 8 artiklan velvoitetta ja saatetaan lainsäädäntö sopusointuun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön kanssa. Lapselle erityisen läheisellä henkilöllä tarkoitettaisiin ehdotuksen mukaan sellaista henkilöä, jonka kanssa lapsella on erityisen läheinen, lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde. Lapselle on voinut muodostua tällainen suhde esimerkiksi samassa taloudessa asuneeseen isovanhempaan tai sijaisvanhempaan taikka vanhemman entiseen puolisoon. Tällaisesta tapaamisoikeudesta voitaisiin sopia sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella tai siitä voitaisiin määrätä tuomioistuimen päätöksellä. Tapaamisoikeuden vahvistamista tulee arvioida tässäkin tapauksessa aina lapsen edun näkökulmasta.
Mihin tässä nyt oikeasti tarvitaan lakia?? Fiksut, normaalit aikuiset osaavat ajatella lapsen etua ja sopia tuollaiset asiat muutenkin. Mutta jos aikuisten välit eivät ole kunnossa niin asioita ei helposti saa sovittua. Entä jos ne sovitaan väkisin lain avulla? Miten se palvelee lapsen etua että hän saa tavata "Perttua" joka on äidin entinen puoliso ja melkein kuin isä, on myös "Kaitsu" joka on äidin entinen puoliso ja melkein kuin isä. Ja sitten on tietysti "Miksu" joka on biologinen isä. Pitääkö heihin kaikkiin vahvistaa oikeudessa tapaamisoikeus koska ovat lapselle läheisiä. Vai voitaisko ymmärtää että antaapi olla, joidenkin lasten elämässä tulee ja menee ihmisiä.
Ihan turhaan kuormitetaan yhteiskuntaa ja luodaan toimimattomia normeja.
Täysin turhaa kuulla lasta ja lain edessä huomioida muut kuin vain biologiset vanhemmat. Lasten edut on turhia.
Ei kai tuollaista ole oikeasti ehdotettu, kuulostaa ihan joltain aprillipilalta. Itsellä ei ole vielä lapsia, mutta jos joskus on, niin en takuulla vie niitä väkivaltaisen vanhempani luokse. Hänen minun psyykkelle lapsuudessa aiheuttama vahinko näkyy vieläkin, omille lapsille en halua samaa. Vien lapseni mielummin kylään vaikka naapurin mukavalle eläkeikäiselle tädille, jolla ei ole omia lapsenlapsia.
Milläköhän tuo läheisyys todettaisiin, jos kyseessä ovat suhteellisen pienet lapset, jotka eivät vielä itse osaa kertoa. Sana sanaa vastaan sitten oikeudessa todisteltaisiin ja revittäisiin auki vanhoja haavoja vanhempien kanssa? Narsistit ovat pirun hyviä vakuuttamaan asiansa todeksi.