MTV3: Työryhmän lakiehdotus: Vanhemmat velvoitetaan pitämään yllä lapsen suhteita muihin läheisiin kuten isovanhempiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.

Suomessa on jo lastensuojelulaki.

Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.

Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.

Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.

Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.

Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.

Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.

Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?

Ei keksi.

Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.

No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?

Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.

Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.

Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.

Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.

Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?

Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?

Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.

Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.

Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.

On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.

Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.

Pitää olla myös oikeuksia.

Oikeudeuden kannalta katsottuna sinulla on vain velvollisuuksia. Eivätkä ne normaalille ihmiselle tuota suurempia vaikeuksia. Terveen järjen kodifiointia pitkälti. OIkeusministeriön sivulta löytyy se loppuraportti lyhykäisyydessään. Siinä puhutaan esimerkiksi isovanhemmista, jotka ovat asuneet lapsen kanssa tms. Te kaikki hysteeriset huutajat voitte nyt hilpasta lukemaan sen ja miettiä sitten ensi kerran reaktiota, kun klikkiotsikosta lukee jotain vähän epämieluisaa.

Suomessa on kuitenkin esim kotirauha määritelty laissa.

Ja vaikka miten nyt alentuvaisesti lässyttäisit, edelleen: siellä ei tehdä eroa ydinperhen ja eroperheen välillä joten huoli isovanhempien epäasiallisesta käytöksestä on todellinen.

Kannattaisi opetella miettinään asiat kunnolla ettei tule hutaistua lakitekstejä.

Siinä puhutaan erityisen läheisten suhteiden säilyttämisestä, esimerkiksi silloin, kun lapsi on asunut isovanhemman luona. Mihinkään kamalaan psykoisoäitiin, jota molemmat huoltajat inhoavat, harvemmin syntyy tällaista suhdetta jota tässä suojellaan.

Sinun kotirauhasi suoja ei oikeuta lähtökohtaisesti kieltämään anoppia tulemasta kylään tai päättämään, etteivät lapsesi häntä saisi tavata. Sitäpaitsi, tapamisia ei tarvitse pitää siellä missä sinä olet. Tapaamisoikeutta sinuun ei tulla vahvistamaan, älä huoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.

Suomessa on jo lastensuojelulaki.

Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.

Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.

Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.

Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.

Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.

Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.

Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?

Ei keksi.

Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.

No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?

Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.

Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.

Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.

Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.

Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?

Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?

Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.

Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.

Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.

On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.

Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.

Pitää olla myös oikeuksia.

Oikeudeuden kannalta katsottuna sinulla on vain velvollisuuksia. Eivätkä ne normaalille ihmiselle tuota suurempia vaikeuksia. Terveen järjen kodifiointia pitkälti. OIkeusministeriön sivulta löytyy se loppuraportti lyhykäisyydessään. Siinä puhutaan esimerkiksi isovanhemmista, jotka ovat asuneet lapsen kanssa tms. Te kaikki hysteeriset huutajat voitte nyt hilpasta lukemaan sen ja miettiä sitten ensi kerran reaktiota, kun klikkiotsikosta lukee jotain vähän epämieluisaa.

Suomessa on kuitenkin esim kotirauha määritelty laissa.

Ja vaikka miten nyt alentuvaisesti lässyttäisit, edelleen: siellä ei tehdä eroa ydinperhen ja eroperheen välillä joten huoli isovanhempien epäasiallisesta käytöksestä on todellinen.

Kannattaisi opetella miettinään asiat kunnolla ettei tule hutaistua lakitekstejä.

Siinä puhutaan erityisen läheisten suhteiden säilyttämisestä, esimerkiksi silloin, kun lapsi on asunut isovanhemman luona. Mihinkään kamalaan psykoisoäitiin, jota molemmat huoltajat inhoavat, harvemmin syntyy tällaista suhdetta jota tässä suojellaan.

Sinun kotirauhasi suoja ei oikeuta lähtökohtaisesti kieltämään anoppia tulemasta kylään tai päättämään, etteivät lapsesi häntä saisi tavata. Sitäpaitsi, tapamisia ei tarvitse pitää siellä missä sinä olet. Tapaamisoikeutta sinuun ei tulla vahvistamaan, älä huoli.

Psykoosiäiti voi väittää välejä läheisiksi. Tai narsisti tai ihan kuka vaan vinksahtanut.

Ihan kuten he jo nyt voivat marssia lastensuojeluun esittämään subjektiivisia huoliaan.

Ja sen jälkeen vanhemmat joutuu todistamaan että väitteet ja huolet ei pidä paikkaansa. Loputon piina.

Ja minun anoppini on kuollut 2004.

Kirjataanko lakiin myös isovanhemmille velvollisuus pitää yhteyttä lapsenlapsiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.

Suomessa on jo lastensuojelulaki.

Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.

Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.

Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.

Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.

Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.

Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.

Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?

Ei keksi.

Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.

No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?

Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.

Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.

Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.

Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.

Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?

Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?

Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.

Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.

Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.

On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.

Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.

Pitää olla myös oikeuksia.

Oikeudeuden kannalta katsottuna sinulla on vain velvollisuuksia. Eivätkä ne normaalille ihmiselle tuota suurempia vaikeuksia. Terveen järjen kodifiointia pitkälti. OIkeusministeriön sivulta löytyy se loppuraportti lyhykäisyydessään. Siinä puhutaan esimerkiksi isovanhemmista, jotka ovat asuneet lapsen kanssa tms. Te kaikki hysteeriset huutajat voitte nyt hilpasta lukemaan sen ja miettiä sitten ensi kerran reaktiota, kun klikkiotsikosta lukee jotain vähän epämieluisaa.

Suomessa on kuitenkin esim kotirauha määritelty laissa.

Ja vaikka miten nyt alentuvaisesti lässyttäisit, edelleen: siellä ei tehdä eroa ydinperhen ja eroperheen välillä joten huoli isovanhempien epäasiallisesta käytöksestä on todellinen.

Kannattaisi opetella miettinään asiat kunnolla ettei tule hutaistua lakitekstejä.

Siinä puhutaan erityisen läheisten suhteiden säilyttämisestä, esimerkiksi silloin, kun lapsi on asunut isovanhemman luona. Mihinkään kamalaan psykoisoäitiin, jota molemmat huoltajat inhoavat, harvemmin syntyy tällaista suhdetta jota tässä suojellaan.

Sinun kotirauhasi suoja ei oikeuta lähtökohtaisesti kieltämään anoppia tulemasta kylään tai päättämään, etteivät lapsesi häntä saisi tavata. Sitäpaitsi, tapamisia ei tarvitse pitää siellä missä sinä olet. Tapaamisoikeutta sinuun ei tulla vahvistamaan, älä huoli.

Psykoosiäiti voi väittää välejä läheisiksi. Tai narsisti tai ihan kuka vaan vinksahtanut.

Ihan kuten he jo nyt voivat marssia lastensuojeluun esittämään subjektiivisia huoliaan.

Ja sen jälkeen vanhemmat joutuu todistamaan että väitteet ja huolet ei pidä paikkaansa. Loputon piina.

Oikeudellisesti väittäjällä on todistustaakka, joten täysin tuulesta temmattu väite jota molemmat huoltajat vastustavat, ei vaan etene. Aiheuttaa toki varmasti harmia, mutta meillä ei voida säätää lakeja muutamaa sekopäätä silmillä pitäen kun muutoin asia todella on ongelma ja lakimuutos tarpeellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.

Suomessa on jo lastensuojelulaki.

Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.

Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.

Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.

Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.

Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.

Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.

Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?

Ei keksi.

Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.

No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?

Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.

Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.

Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.

Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.

Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?

Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?

Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.

Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.

Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.

On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.

Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.

Pitää olla myös oikeuksia.

Oikeudeuden kannalta katsottuna sinulla on vain velvollisuuksia. Eivätkä ne normaalille ihmiselle tuota suurempia vaikeuksia. Terveen järjen kodifiointia pitkälti. OIkeusministeriön sivulta löytyy se loppuraportti lyhykäisyydessään. Siinä puhutaan esimerkiksi isovanhemmista, jotka ovat asuneet lapsen kanssa tms. Te kaikki hysteeriset huutajat voitte nyt hilpasta lukemaan sen ja miettiä sitten ensi kerran reaktiota, kun klikkiotsikosta lukee jotain vähän epämieluisaa.

Suomessa on kuitenkin esim kotirauha määritelty laissa.

Ja vaikka miten nyt alentuvaisesti lässyttäisit, edelleen: siellä ei tehdä eroa ydinperhen ja eroperheen välillä joten huoli isovanhempien epäasiallisesta käytöksestä on todellinen.

Kannattaisi opetella miettinään asiat kunnolla ettei tule hutaistua lakitekstejä.

Siinä puhutaan erityisen läheisten suhteiden säilyttämisestä, esimerkiksi silloin, kun lapsi on asunut isovanhemman luona. Mihinkään kamalaan psykoisoäitiin, jota molemmat huoltajat inhoavat, harvemmin syntyy tällaista suhdetta jota tässä suojellaan.

Sinun kotirauhasi suoja ei oikeuta lähtökohtaisesti kieltämään anoppia tulemasta kylään tai päättämään, etteivät lapsesi häntä saisi tavata. Sitäpaitsi, tapamisia ei tarvitse pitää siellä missä sinä olet. Tapaamisoikeutta sinuun ei tulla vahvistamaan, älä huoli.

Psykoosiäiti voi väittää välejä läheisiksi. Tai narsisti tai ihan kuka vaan vinksahtanut.

Ihan kuten he jo nyt voivat marssia lastensuojeluun esittämään subjektiivisia huoliaan.

Ja sen jälkeen vanhemmat joutuu todistamaan että väitteet ja huolet ei pidä paikkaansa. Loputon piina.

Oikeudellisesti väittäjällä on todistustaakka, joten täysin tuulesta temmattu väite jota molemmat huoltajat vastustavat, ei vaan etene. Aiheuttaa toki varmasti harmia, mutta meillä ei voida säätää lakeja muutamaa sekopäätä silmillä pitäen kun muutoin asia todella on ongelma ja lakimuutos tarpeellinen.

Ei ole esim lastensuojelussa noin. Vaan juurikin niin päin että vanhemmat joutuu todistamaan syyttömyytensä.

Ja mistä saat määrän "muutama"?

Ei lakeja voi myöskään säätää niin että kun joku eropari on keskenkasvuinen niin kaiken varalta pitää lätkäistä mahdollisimman kattava ja laajalti höperöinen lakiteksti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.

Suomessa on jo lastensuojelulaki.

Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.

Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.

Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.

Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.

Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.

Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.

Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?

Ei keksi.

Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.

No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?

Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.

Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.

Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.

Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.

Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?

Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?

Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.

Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.

Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.

On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.

Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.

Pitää olla myös oikeuksia.

Oikeudeuden kannalta katsottuna sinulla on vain velvollisuuksia. Eivätkä ne normaalille ihmiselle tuota suurempia vaikeuksia. Terveen järjen kodifiointia pitkälti. OIkeusministeriön sivulta löytyy se loppuraportti lyhykäisyydessään. Siinä puhutaan esimerkiksi isovanhemmista, jotka ovat asuneet lapsen kanssa tms. Te kaikki hysteeriset huutajat voitte nyt hilpasta lukemaan sen ja miettiä sitten ensi kerran reaktiota, kun klikkiotsikosta lukee jotain vähän epämieluisaa.

Suomessa on kuitenkin esim kotirauha määritelty laissa.

Ja vaikka miten nyt alentuvaisesti lässyttäisit, edelleen: siellä ei tehdä eroa ydinperhen ja eroperheen välillä joten huoli isovanhempien epäasiallisesta käytöksestä on todellinen.

Kannattaisi opetella miettinään asiat kunnolla ettei tule hutaistua lakitekstejä.

Siinä puhutaan erityisen läheisten suhteiden säilyttämisestä, esimerkiksi silloin, kun lapsi on asunut isovanhemman luona. Mihinkään kamalaan psykoisoäitiin, jota molemmat huoltajat inhoavat, harvemmin syntyy tällaista suhdetta jota tässä suojellaan.

Sinun kotirauhasi suoja ei oikeuta lähtökohtaisesti kieltämään anoppia tulemasta kylään tai päättämään, etteivät lapsesi häntä saisi tavata. Sitäpaitsi, tapamisia ei tarvitse pitää siellä missä sinä olet. Tapaamisoikeutta sinuun ei tulla vahvistamaan, älä huoli.

Psykoosiäiti voi väittää välejä läheisiksi. Tai narsisti tai ihan kuka vaan vinksahtanut.

Ihan kuten he jo nyt voivat marssia lastensuojeluun esittämään subjektiivisia huoliaan.

Ja sen jälkeen vanhemmat joutuu todistamaan että väitteet ja huolet ei pidä paikkaansa. Loputon piina.

Oikeudellisesti väittäjällä on todistustaakka, joten täysin tuulesta temmattu väite jota molemmat huoltajat vastustavat, ei vaan etene. Aiheuttaa toki varmasti harmia, mutta meillä ei voida säätää lakeja muutamaa sekopäätä silmillä pitäen kun muutoin asia todella on ongelma ja lakimuutos tarpeellinen.

Ei ole esim lastensuojelussa noin. Vaan juurikin niin päin että vanhemmat joutuu todistamaan syyttömyytensä.

Ja mistä saat määrän "muutama"?

Ei lakeja voi myöskään säätää niin että kun joku eropari on keskenkasvuinen niin kaiken varalta pitää lätkäistä mahdollisimman kattava ja laajalti höperöinen lakiteksti.

Vaatimusta tapaamisten vahvistamisesta ei esitetäkään lastensuojelulle, vaan näillä näkymin oikeudelle. Sitä miltä lakiteksti tulee näyttämään ei kukaan tiedä vielä, mutta raportista voi kokonaiusuudessaan lukea, että todennäköisesti tulee aika suppeana, jos edes pääsee uudistukseen mukaan.

Rauhoitu nyt, ota lasi viiniä ja nauti lauantaista. Rakasta, älä vihaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.

Suomessa on jo lastensuojelulaki.

Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.

Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.

Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.

Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.

Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.

Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.

Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?

Ei keksi.

Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.

No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?

Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.

Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.

Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.

Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.

Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?

Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?

Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.

Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.

Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.

On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.

Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.

Pitää olla myös oikeuksia.

Oikeudeuden kannalta katsottuna sinulla on vain velvollisuuksia. Eivätkä ne normaalille ihmiselle tuota suurempia vaikeuksia. Terveen järjen kodifiointia pitkälti. OIkeusministeriön sivulta löytyy se loppuraportti lyhykäisyydessään. Siinä puhutaan esimerkiksi isovanhemmista, jotka ovat asuneet lapsen kanssa tms. Te kaikki hysteeriset huutajat voitte nyt hilpasta lukemaan sen ja miettiä sitten ensi kerran reaktiota, kun klikkiotsikosta lukee jotain vähän epämieluisaa.

Suomessa on kuitenkin esim kotirauha määritelty laissa.

Ja vaikka miten nyt alentuvaisesti lässyttäisit, edelleen: siellä ei tehdä eroa ydinperhen ja eroperheen välillä joten huoli isovanhempien epäasiallisesta käytöksestä on todellinen.

Kannattaisi opetella miettinään asiat kunnolla ettei tule hutaistua lakitekstejä.

Siinä puhutaan erityisen läheisten suhteiden säilyttämisestä, esimerkiksi silloin, kun lapsi on asunut isovanhemman luona. Mihinkään kamalaan psykoisoäitiin, jota molemmat huoltajat inhoavat, harvemmin syntyy tällaista suhdetta jota tässä suojellaan.

Sinun kotirauhasi suoja ei oikeuta lähtökohtaisesti kieltämään anoppia tulemasta kylään tai päättämään, etteivät lapsesi häntä saisi tavata. Sitäpaitsi, tapamisia ei tarvitse pitää siellä missä sinä olet. Tapaamisoikeutta sinuun ei tulla vahvistamaan, älä huoli.

Psykoosiäiti voi väittää välejä läheisiksi. Tai narsisti tai ihan kuka vaan vinksahtanut.

Ihan kuten he jo nyt voivat marssia lastensuojeluun esittämään subjektiivisia huoliaan.

Ja sen jälkeen vanhemmat joutuu todistamaan että väitteet ja huolet ei pidä paikkaansa. Loputon piina.

Oikeudellisesti väittäjällä on todistustaakka, joten täysin tuulesta temmattu väite jota molemmat huoltajat vastustavat, ei vaan etene. Aiheuttaa toki varmasti harmia, mutta meillä ei voida säätää lakeja muutamaa sekopäätä silmillä pitäen kun muutoin asia todella on ongelma ja lakimuutos tarpeellinen.

Ei ole esim lastensuojelussa noin. Vaan juurikin niin päin että vanhemmat joutuu todistamaan syyttömyytensä.

Ja mistä saat määrän "muutama"?

Ei lakeja voi myöskään säätää niin että kun joku eropari on keskenkasvuinen niin kaiken varalta pitää lätkäistä mahdollisimman kattava ja laajalti höperöinen lakiteksti.

Vaatimusta tapaamisten vahvistamisesta ei esitetäkään lastensuojelulle, vaan näillä näkymin oikeudelle. Sitä miltä lakiteksti tulee näyttämään ei kukaan tiedä vielä, mutta raportista voi kokonaiusuudessaan lukea, että todennäköisesti tulee aika suppeana, jos edes pääsee uudistukseen mukaan.

Rauhoitu nyt, ota lasi viiniä ja nauti lauantaista. Rakasta, älä vihaa.

En ole väittänyt että se esitettäisiin lastensuojelulle.

Silti lakiteksti on epämääräinen ja sallii kaiken mahdollisen väärinkäytöksen. Ja siinä ympärillä häärii se sosiaaliväki.

Käsittämätöntä. Juuri tein eilen päätöksen, että that's it, en enää yritä ylläpitää lapsen suhdetta narsistiseen isovanhempaansa, joka on itse ilmoittanut ja kaikin tavoin tehnyt selväksi, ettei ole lapsenlapsestaan kiinnostunut, ja joka on muutenkin hyvin raskas ja vaikea ihminen. En muutenkaan ikinä jättäisi lastani tämän isovanhemman hoiviin, koska hän käyttää henkistä väkivaltaa, pelaa häpeän tunteiden aihettamisessa lapselle yms. aivan sairasta vallan käytön välineenä, on sairaalloisen saita yms.

Olen aivan varma, että niitä tapauksia, joissa hyvä isovanhempi vieroitetaan lapsenlapsesta silkkaa ilkeyttä on paljon vähemmän kuin näitä, joissa lapsenlasta täytyy suojella ja siksi kieltää tapaamiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.

Suomessa on jo lastensuojelulaki.

Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.

Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.

Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.

Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.

Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.

Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.

Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?

Ei keksi.

Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.

No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?

Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.

Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.

Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.

Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.

Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?

Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?

Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.

Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.

Ei kyse vieläkään ole isovanhemmista tai mistään ilmestymisestä vaan niistä olemassa olevista suhteista. Voi huoh kun vaikea jollekin käsittää.

Missään nimessä isovanhemmilla ei pidä olla lain takaamia oikeuksia lapsenlapseen. Ainoastaan lapsilla pitää olla oikeuksia. Aikuisilla on korkeintaan velvollisuuksia. Ei kukaan täysjärkinen vanhempi vieraannuta lasta rakastavista, hoivaavista, viisaista isovanhemmista, jotka tukevat lapsiaan ja lastenlapsiaan. Veikkaisinpa, että "vieraannuttamiseen" on useimmiten jokin painava syy, ja se syy voi olla esim. alkoholismi, narsismi, väkivaltaisuus tai jopa pedofilia - kaikki isovanhemmat eivät todellakaan ole herttaisia mummoja ja pappoja. Lapsen vanhempi on useimmiten paras arvioimaan, onko välit isovanhempaan syytä säilyttää. Isovanhempi-iässä ihminen korjaa satoa, jonka on aiempina vuosikymmeninä kylvänyt. 

Tietysti on varmaan sellaisiakin tapauksia, joissa oikeasti on toimittu vastoin lapsen parasta ja vieraannutettu tämä läheisistä ihmisistä. Sellaisten tapausten varjolla yhteiskunta ei kuitenkaan saa sotkeutua kaikkien perheiden vapauteen päättää yksityisasioistaan ja ihmissuhteistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.

Suomessa on jo lastensuojelulaki.

Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.

Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.

Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.

Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.

Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.

Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.

Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?

Ei keksi.

Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.

No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?

Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.

Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.

Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.

Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.

Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?

Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?

Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.

Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.

Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.

On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.

Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.

Pitää olla myös oikeuksia.

Tässä taas joku narsistiäiti joka haluaa yli omien lapsensa päättää kenen kanssa ne on tekemisissä eli ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.

Suomessa on jo lastensuojelulaki.

Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.

Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.

Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.

Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.

Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.

Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.

Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?

Ei keksi.

Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.

No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?

Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.

Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.

Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.

Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.

Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?

Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?

Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.

Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.

Ei kyse vieläkään ole isovanhemmista tai mistään ilmestymisestä vaan niistä olemassa olevista suhteista. Voi huoh kun vaikea jollekin käsittää.

Lue se epämääräinen tekstiluonnos.

Se mahdollistaa juurikin sen että kuka vaan voi väittää olevansa lapselle läheinen. Ja alkaa vaatia ja esiintyä minä vaan.

Minun kauhumummoni paasaa jo nyt ammatikseen miten on lapsilleni enemmän äiti kuin minä. Yksi yhden lapsen yökyläily hätätilanteessa on raportoitu naapureille muodossa "lapset asuvat mummon luona" jne.

Voi huoh kun on joillekuille vaikeaa hahmottaa riskit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.

Suomessa on jo lastensuojelulaki.

Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.

Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.

Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.

Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.

Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.

Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.

Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?

Ei keksi.

Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.

No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?

Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.

Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.

Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.

Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.

Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?

Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?

Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.

Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.

Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.

On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.

Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.

Pitää olla myös oikeuksia.

Tässä taas joku narsistiäiti joka haluaa yli omien lapsensa päättää kenen kanssa ne on tekemisissä eli ei.

Huoltajan KUULUU päättää se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.

Suomessa on jo lastensuojelulaki.

Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.

Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.

Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.

Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.

Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.

Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.

Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?

Ei keksi.

Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.

No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?

Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.

Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.

Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.

Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.

Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?

Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?

Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.

Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.

Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.

On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.

Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.

Pitää olla myös oikeuksia.

Oikeudeuden kannalta katsottuna sinulla on vain velvollisuuksia. Eivätkä ne normaalille ihmiselle tuota suurempia vaikeuksia. Terveen järjen kodifiointia pitkälti. OIkeusministeriön sivulta löytyy se loppuraportti lyhykäisyydessään. Siinä puhutaan esimerkiksi isovanhemmista, jotka ovat asuneet lapsen kanssa tms. Te kaikki hysteeriset huutajat voitte nyt hilpasta lukemaan sen ja miettiä sitten ensi kerran reaktiota, kun klikkiotsikosta lukee jotain vähän epämieluisaa.

Suomessa on kuitenkin esim kotirauha määritelty laissa.

Ja vaikka miten nyt alentuvaisesti lässyttäisit, edelleen: siellä ei tehdä eroa ydinperhen ja eroperheen välillä joten huoli isovanhempien epäasiallisesta käytöksestä on todellinen.

Kannattaisi opetella miettinään asiat kunnolla ettei tule hutaistua lakitekstejä.

Siinä puhutaan erityisen läheisten suhteiden säilyttämisestä, esimerkiksi silloin, kun lapsi on asunut isovanhemman luona. Mihinkään kamalaan psykoisoäitiin, jota molemmat huoltajat inhoavat, harvemmin syntyy tällaista suhdetta jota tässä suojellaan.

Sinun kotirauhasi suoja ei oikeuta lähtökohtaisesti kieltämään anoppia tulemasta kylään tai päättämään, etteivät lapsesi häntä saisi tavata. Sitäpaitsi, tapamisia ei tarvitse pitää siellä missä sinä olet. Tapaamisoikeutta sinuun ei tulla vahvistamaan, älä huoli.

Psykoosiäiti voi väittää välejä läheisiksi. Tai narsisti tai ihan kuka vaan vinksahtanut.

Ihan kuten he jo nyt voivat marssia lastensuojeluun esittämään subjektiivisia huoliaan.

Ja sen jälkeen vanhemmat joutuu todistamaan että väitteet ja huolet ei pidä paikkaansa. Loputon piina.

Siksi että pelkäät omaa äitisi haluat mahdollistaa että joku muu psykoosiäiti saa hallittua lapsiaan ja kieltää näitä tapaamasta muita ihmisiä?

Malliesimerkki minäminä-ihmisestä.

Lapsen oikeus tavata muuta henkilöä kuin vanhempaansa Lapsenhuoltolain mukaan tapaamisoikeus voidaan vahvistaa vain lapsen ja tämän vanhemman välille. Lakiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan tapaamisoikeus voitaisiin vahvistaa oikeudellisesti sitovalla tavalla myös lapsen ja hänelle erityisen läheisen henkilön välille. Säännöksellä toteutetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen perhe-elämän suojaa koskevan 8 artiklan velvoitetta ja saatetaan lainsäädäntö sopusointuun Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön kanssa. Lapselle erityisen läheisellä henkilöllä tarkoitettaisiin ehdotuksen mukaan sellaista henkilöä, jonka kanssa lapsella on erityisen läheinen, lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen verrattava vakiintunut suhde. Lapselle on voinut muodostua tällainen suhde esimerkiksi samassa taloudessa asuneeseen isovanhempaan tai sijaisvanhempaan taikka vanhemman entiseen puolisoon. Tällaisesta tapaamisoikeudesta voitaisiin sopia sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella tai siitä voitaisiin määrätä tuomioistuimen päätöksellä. Tapaamisoikeuden vahvistamista tulee arvioida tässäkin tapauksessa aina lapsen edun näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.

Suomessa on jo lastensuojelulaki.

Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.

Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.

Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.

Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.

Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.

Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.

Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?

Ei keksi.

Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.

No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?

Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.

Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.

Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.

Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.

Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?

Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?

Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.

Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.

Ei kyse vieläkään ole isovanhemmista tai mistään ilmestymisestä vaan niistä olemassa olevista suhteista. Voi huoh kun vaikea jollekin käsittää.

Lue se epämääräinen tekstiluonnos.

Se mahdollistaa juurikin sen että kuka vaan voi väittää olevansa lapselle läheinen. Ja alkaa vaatia ja esiintyä minä vaan.

Minun kauhumummoni paasaa jo nyt ammatikseen miten on lapsilleni enemmän äiti kuin minä. Yksi yhden lapsen yökyläily hätätilanteessa on raportoitu naapureille muodossa "lapset asuvat mummon luona" jne.

Voi huoh kun on joillekuille vaikeaa hahmottaa riskit.

Meillä samaa. Lapseni olivat joskus satunnaisesti pieninä mummolla yötä, tyyliin kerran kahdessa kuukaudessa. Kulki ihmisille väittämässä, kuinka lapset kutsuvat häntä äidiksi ja itkevät hysteerisesti, että heidän kotinsa on mummon luona. Selvä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.

Suomessa on jo lastensuojelulaki.

Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.

Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.

Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.

Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.

Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.

Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.

Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?

Ei keksi.

Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.

No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?

Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.

Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.

Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.

Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.

Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?

Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?

Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.

Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.

Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.

On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.

Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.

Pitää olla myös oikeuksia.

Oikeudeuden kannalta katsottuna sinulla on vain velvollisuuksia. Eivätkä ne normaalille ihmiselle tuota suurempia vaikeuksia. Terveen järjen kodifiointia pitkälti. OIkeusministeriön sivulta löytyy se loppuraportti lyhykäisyydessään. Siinä puhutaan esimerkiksi isovanhemmista, jotka ovat asuneet lapsen kanssa tms. Te kaikki hysteeriset huutajat voitte nyt hilpasta lukemaan sen ja miettiä sitten ensi kerran reaktiota, kun klikkiotsikosta lukee jotain vähän epämieluisaa.

Suomessa on kuitenkin esim kotirauha määritelty laissa.

Ja vaikka miten nyt alentuvaisesti lässyttäisit, edelleen: siellä ei tehdä eroa ydinperhen ja eroperheen välillä joten huoli isovanhempien epäasiallisesta käytöksestä on todellinen.

Kannattaisi opetella miettinään asiat kunnolla ettei tule hutaistua lakitekstejä.

Siinä puhutaan erityisen läheisten suhteiden säilyttämisestä, esimerkiksi silloin, kun lapsi on asunut isovanhemman luona. Mihinkään kamalaan psykoisoäitiin, jota molemmat huoltajat inhoavat, harvemmin syntyy tällaista suhdetta jota tässä suojellaan.

Sinun kotirauhasi suoja ei oikeuta lähtökohtaisesti kieltämään anoppia tulemasta kylään tai päättämään, etteivät lapsesi häntä saisi tavata. Sitäpaitsi, tapamisia ei tarvitse pitää siellä missä sinä olet. Tapaamisoikeutta sinuun ei tulla vahvistamaan, älä huoli.

Psykoosiäiti voi väittää välejä läheisiksi. Tai narsisti tai ihan kuka vaan vinksahtanut.

Ihan kuten he jo nyt voivat marssia lastensuojeluun esittämään subjektiivisia huoliaan.

Ja sen jälkeen vanhemmat joutuu todistamaan että väitteet ja huolet ei pidä paikkaansa. Loputon piina.

Siksi että pelkäät omaa äitisi haluat mahdollistaa että joku muu psykoosiäiti saa hallittua lapsiaan ja kieltää näitä tapaamasta muita ihmisiä?

Malliesimerkki minäminä-ihmisestä.

Siksi että joku ex-anoppi ei saa enää kävellä miniänsä yli on syy ajaa minun perheeni ulkomaille!

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan varma, että niitä tapauksia, joissa hyvä isovanhempi vieroitetaan lapsenlapsesta silkkaa ilkeyttä on paljon vähemmän kuin näitä, joissa lapsenlasta täytyy suojella ja siksi kieltää tapaamiset. 

Ehdottomasti samaa mieltä. Tuo sukupolvi, jotka ovat nyt isovanhempia, on tottunut vaatimaan ja määräämään. Heille ei sovi yrittää ylläpitää normaaleja välejä lapsiinsa. Sehän olisi nöyristelyä ja vaikka mitä, heillä on OIKEUS.