Lue keskustelun säännöt.
MTV3: Työryhmän lakiehdotus: Vanhemmat velvoitetaan pitämään yllä lapsen suhteita muihin läheisiin kuten isovanhempiin
29.09.2017 |
Voi idiootit teitä!
Aikoinaan kuskasin eron jälkeen lasta tunnollisesti myös eksän vanhemmille, kunnes eksän isä ja veli totesivat aika pian, että olisi parempi, ettei olla tekemisissä. Eksä oli jo aiemmin yrittänyt kiristää minua taloudellisesti kieltäytymällä lapsen tapaamisista. Lopetin lapsen kuskailun ympäri Suomea ja sukuloitiin sitten oman suvun parissa. Sitten ilmaantuivat eksä vanhempineen vuosien jälkeen varoittamatta lapsen kevätjuhlaan. Olin kauhuissani ja lapsi hölmistynyt alkkisperheen uusista tempuista, joiden taustalla olikin vain asianajajan neuvot taisteluun minun omaisuudestani. Olimme olleet liian vähän aikaa yhdessä, että omaisuuttani olisi voitu alkaa jakamaan, ja osan siitäkin ajasta olimme asuneet erillämme.
Ei ne välit katkea eron jälkeen suinkaan aina sen lähivanhemman tahdosta. Itse olin lopulta ainoa joka yritti pitää välejä yllä. Tällaiset pakko-tapaamiset pitäisi lailla kieltää, ja antaa aikuisten ihmisten itse hoitaa asiansa. Jos ei pysty pitämään välejä lähimpiinsä eron jälkeen, ei siinä mitkään tukitoimenpiteet auta, vaan tekevät ikävästä asiasta massiivisen katastrofin. Kukaan äiti/isä ei kiellä lasta tapaamasta sukulaisiaan ellei taustalla ole jotain todella ikävää esim. alkoholismia, väkivaltaa, kostoa, uhkailuja, kiristämistä, lapsen heitteillejättöä ym ym.
Lapsi on joutunut kokemaan hylkäämisen useampaan kertaan isän aina retkahdettua viinaan, eikä nämä pakkotoimet ole todellakaan tehneet hylkäämisiä helpommiksi.
Itse koin että lapsi olisi joutunut menemään tilanteeseen, jota en olisi itse aikuisenakaan kestänyt. En eronnut pikkusyiden takia.
Täysin sairas lakiehdotus, voin kertoa vuosien kokemuksella.
Kommentit (427)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä kerran rautalangasta, kyse on niistä ihmisistä, jotka ovat ennen eroa olleet lapsille läheisiä siten, että heillä on vakiintunut hyvä suhde lapsen kanssa ja tämä yhtäkkiä estetään ilman hyväksyttävää syytä. Hyväksyttäväksi syyksi ei riitä se, että on joskus sanonut äidistä poikkipuolisen sanan tai äiti ei muuten vaan tykkää henkilöstä. Laki velvoittaa äidin kestämään tämän mielipahan ja käsittämään sen, että ei itse saa päättää kaikesta lapseen liittyvästä oman mielen mukaan.
Ja tämän takia kaikkien Suomen lapsiperheiden pitää olla saman lain piirissä? Miksi?
Me ollaan ydinperhe ja minulla kahjo äiti. Nyt minun pitää sinun takiasi alkaa pelätä, että tuo kahjo äiti piinaa minun perhettäni?
No tapaavatko lapsesi tätä kahjoa äitiäsi säännöllisesti? Onko heillä vakiintunut hyvä suhde? Ai ei?!?! Älä sitten juma*auta ole tahallasi tyhmä.
Kahjo äitini voi väittää niin. Ja varmasti väittäisikin.
Aika sekaisin saa olla kyllä, että tuulesta tempaa tällaisen väitteen ja lähtee tosissaan ajamaan sitä viranomaisille. Mutta ei siinä, ohan niitä oikeasti. Te ette kuitenkaan ole tämän lakiuudistuksen kohdepiirissä ja vaikka näin olisikin, niin teillä (tai kenelläkän muullakaan) tuskin on ongelmaa kun molemmat huoltajat kertovat asian oikean laidan.
Meillä on muuten miljoona kaksiasiaa säädöstä Suomessa jota voidaan ja käytetään väärin. Se ei poista näiden säädösten tarpeellisuutta.
Tuo esitys on juuri niin ympäripyöreä että se suorastaan yllyttää väärinkäytöksiin.
Ja itsehän olet omat lapsesi mielestäsi tehnyt kahjon kanssa jota et saa aisoihin ilman lakia.
Olen nainen, 20vuotta onnellisessa parisuhteessa ja kaksi lasta. Hoidan eroja työkseni. Kyseessä on vain työryhmän loppuraportti. Se miten asiat lakiin kirjataan on vielä monen mankelin takana, eli ei huolta.
Siihen nähden missä muodossa lastensuojelulaki runnottiin läpi, on todellakin se kuuluisa HUOLI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ei lakiehdotuksessa puhuta muuta kuin lapsista, joiden vanhemmat ovat eronneet. Ei siis puhuta yleisesti esim. isovanhempien tai muun läheisen oikeudesta tavata lasta, vaan VIRALLISISTA tapaamisoikeuksista. Ja nimenomaan lapsen oikeudesta, eli lasta kuultaisiin asiasta, eli lapsen pitää olla jo tietyn ikäinen, jotta voi olla suhde muodostunut.
Se lakiesitys koskee lapsen huoltoa. Ei siinä ole rajattu pois ketään. Myös esim sijaisvanhemmalle ehdotetaan tapaamisoikeutta.
Lapsen huoltoa erotilanteessa. Haloo nyt vähän.
Huhuu! Kun ei sitä ole eritelty koskemaan vain erotilanteita.
Uusi lakiesitys koskee nimenomaan vain ja ainoastaan erotilanteita. Vai kuvitteletko, että muuten vaan istutaan pöydän ääreen sopimaan virallisia tapaamisoikeuksia iso/sijaisvanhempien tms. kanssa?Jälkimmäiset kun tulevat kyseeseen vaan huostaansijoitettijen lasten kohdalla.
Isovanhemmille EI ehdoteta tässä lakiehdotuksessa yleistä tapaamisoikeutta, vaan VAIN silloin kun lapsen huoltajuusasioista päätetään VIRALLISESTI. Jos ei vanhemmat eivät ole eronneet tai lasta ei ole huostaanotettu, ei virallista käsittelyä ole eikä tule. Huhuu.
Lakiesitys ei edelleenkään rajaa pois isovanhempia tai muita sukulaisia, jotka alkaa vaatia tapaamisoikeuksia.
Lue se teksti!
– Isovanhempien oikeus tavata lapsenlastaan tai toisaalta lapsen oikeus määritellä itselleen tärkeitä läheisiään erotilanteessa on yksi niistä asioista, joita lainuudistuksessa selvitetään. Tämä liittyy lapsen tärkeiden ihmissuhteiden jatkuvuuteen, mutta tässä vaiheessa on ennenaikaista ottaa lopputulokseen kantaa, kansanedustaja Annika Saarikko kommentoi uudistuksen lähtökohtia.
http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Ty%C3%B6ryhm%C3%A4-ehdottaa-lapsen-t…
EROTILANTEESSA edelleenkin. Tuossa pari linkkiä, ja kyllä olen lukenut alkuperäiset lähteet Eduskunnan sivuilta, toisin kuin sinä.
Lue se teksti. Siinä ei eritellä eroperheiden isovanhempia ja ydinperheiden isovanhempia. Siellä lukee vain "isovanhemmat". Ja hehän ajavat koko ajan niitä tapaamisoikeuksiaan, ihan ydinperheiden lapsia koskeviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Siihen jää kyllä lasten hankkiminen. Jos vahinko käy nii abortti tai adoptio on vaihtoehto. Jos ihminen kärsinyt vuosia vanhempien mielivallasta, uhkailusta ja kiristämisestä sekä joutunut muuttamaan ja vaihtamaan osoitetiedot salaisiksi ja välttelemään muutakin sukua ettei asuinpaikka paljastu narsistivanhemmille, niin mikä ihmeen "oikeus" niillä isovanhemmilla pitää olla päästä lastenlasten elämään mukaan? Eikö riitä että ovat jo oman lapsensa elämän pilanneet, sairastuttaneet ja loppuiän kärsii traumoista? Haloo??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Vierailija kirjoitti:
Siihen jää kyllä lasten hankkiminen. Jos vahinko käy nii abortti tai adoptio on vaihtoehto. Jos ihminen kärsinyt vuosia vanhempien mielivallasta, uhkailusta ja kiristämisestä sekä joutunut muuttamaan ja vaihtamaan osoitetiedot salaisiksi ja välttelemään muutakin sukua ettei asuinpaikka paljastu narsistivanhemmille, niin mikä ihmeen "oikeus" niillä isovanhemmilla pitää olla päästä lastenlasten elämään mukaan? Eikö riitä että ovat jo oman lapsensa elämän pilanneet, sairastuttaneet ja loppuiän kärsii traumoista? Haloo??
Hengitä syvään ja ota lääkkeet. Tällaisesta ei ole kyse. Rauhoituttuasi voit perehtyä asiaan edes vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko mies jännä, kun teit sen kanssa lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen jää kyllä lasten hankkiminen. Jos vahinko käy nii abortti tai adoptio on vaihtoehto. Jos ihminen kärsinyt vuosia vanhempien mielivallasta, uhkailusta ja kiristämisestä sekä joutunut muuttamaan ja vaihtamaan osoitetiedot salaisiksi ja välttelemään muutakin sukua ettei asuinpaikka paljastu narsistivanhemmille, niin mikä ihmeen "oikeus" niillä isovanhemmilla pitää olla päästä lastenlasten elämään mukaan? Eikö riitä että ovat jo oman lapsensa elämän pilanneet, sairastuttaneet ja loppuiän kärsii traumoista? Haloo??
Hengitä syvään ja ota lääkkeet. Tällaisesta ei ole kyse. Rauhoituttuasi voit perehtyä asiaan edes vähän.
Älä ole alentuva.
Juuri tällaisesta on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen jää kyllä lasten hankkiminen. Jos vahinko käy nii abortti tai adoptio on vaihtoehto. Jos ihminen kärsinyt vuosia vanhempien mielivallasta, uhkailusta ja kiristämisestä sekä joutunut muuttamaan ja vaihtamaan osoitetiedot salaisiksi ja välttelemään muutakin sukua ettei asuinpaikka paljastu narsistivanhemmille, niin mikä ihmeen "oikeus" niillä isovanhemmilla pitää olla päästä lastenlasten elämään mukaan? Eikö riitä että ovat jo oman lapsensa elämän pilanneet, sairastuttaneet ja loppuiän kärsii traumoista? Haloo??
Hengitä syvään ja ota lääkkeet. Tällaisesta ei ole kyse. Rauhoituttuasi voit perehtyä asiaan edes vähän.
Älä ole alentuva.
Juuri tällaisesta on kyse.
Tämä hanke on ollut työn alla jo yli vuoden, pian kaksi ja tästä on annettu jo lausuntoja/mietintöjä julkisuuteen. Nyt se raportti on valmis. Tällä on tarkoitus turvata lapselle läheisten ihmissuhteiden säilyvyys eron jälkeen. Tämä on sanottu jo monesti, ei ole niin vaikeeta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen jää kyllä lasten hankkiminen. Jos vahinko käy nii abortti tai adoptio on vaihtoehto. Jos ihminen kärsinyt vuosia vanhempien mielivallasta, uhkailusta ja kiristämisestä sekä joutunut muuttamaan ja vaihtamaan osoitetiedot salaisiksi ja välttelemään muutakin sukua ettei asuinpaikka paljastu narsistivanhemmille, niin mikä ihmeen "oikeus" niillä isovanhemmilla pitää olla päästä lastenlasten elämään mukaan? Eikö riitä että ovat jo oman lapsensa elämän pilanneet, sairastuttaneet ja loppuiän kärsii traumoista? Haloo??
Hengitä syvään ja ota lääkkeet. Tällaisesta ei ole kyse. Rauhoituttuasi voit perehtyä asiaan edes vähän.
Älä ole alentuva.
Juuri tällaisesta on kyse.
Tämä hanke on ollut työn alla jo yli vuoden, pian kaksi ja tästä on annettu jo lausuntoja/mietintöjä julkisuuteen. Nyt se raportti on valmis. Tällä on tarkoitus turvata lapselle läheisten ihmissuhteiden säilyvyys eron jälkeen. Tämä on sanottu jo monesti, ei ole niin vaikeeta!
Silti teksti ei edelleenkään tee eroa ydinperheiden ja eroperheiden välillä. Puhuu vain isovanhempien oikeuksista. Jouta on lobattu ahkerasti viime aikoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
"Kukaan äiti/isä ei kiellä lasta tapaamasta sukulaisiaan ellei taustalla ole jotain todella ikävää esim. alkoholismia, väkivaltaa, kostoa, uhkailuja, kiristämistä, lapsen heitteillejättöä ym ym."
Tämähän ei ole totta. Paitsi jos tapaamistenkieltäjä ITSE haluaa kostaa toiselle vanhemmalle, tai tämän suvulle.
Mitä h-ttiä te pulisette, kun suurimmalla osalla ei näytä olevan hajuakaan siitä, mitä ollaan esittämässä. Tutkikaa ensin, että tiedätte, mitä kommentoitte. Vastustatte asioita, joita lakiin ei ole edes ehdotettu. Ääliöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Oikeudeuden kannalta katsottuna sinulla on vain velvollisuuksia. Eivätkä ne normaalille ihmiselle tuota suurempia vaikeuksia. Terveen järjen kodifiointia pitkälti. OIkeusministeriön sivulta löytyy se loppuraportti lyhykäisyydessään. Siinä puhutaan esimerkiksi isovanhemmista, jotka ovat asuneet lapsen kanssa tms. Te kaikki hysteeriset huutajat voitte nyt hilpasta lukemaan sen ja miettiä sitten ensi kerran reaktiota, kun klikkiotsikosta lukee jotain vähän epämieluisaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kuvottava. Minäminäminä apua mörkö, vaikka asiaa ei ole jaksettu tutkia otsikoita enempää. Ja toinen ihan sairas piirre keskustelussa on tämä äiti on ylivoimainen muihin nähden mentaliteetti, joka osaltaan on luomassa tarvetta nyt ehdotetulle lainsäädännölle. Se lapsi tarvitsee muitakin elämäänsä kun sen pyhän äidin. Jos ne muut ovat narsistipsykopaatteja, niin ei luonnollisestikaan silloin, mutta se ei enää riitä, että äiti ei niistä tykkää. Välittävä läheinen ja lapselle tärkeä ihminen voi olla niin monella muullakin tavalla kun silllä, jonka äiti on päättänyt oikeaksi. Enkä nyt vieläkään tarkoita, että sitä lasta saisi vahingoittaa. Mutta kaikissa ihmisissä on hyviä ja huonoja puolia ja saakin olla, ei vaan siinä äidissä.
Suomessa on jo lastensuojelulaki.
Tässä lakihankkeessa ongelma on se, että ei tajuta ollenkaan mitä siitä voi seurata.
Mitä sä luulet, että lastensuojelulaki auttaa niissä tilanteissa, joissa äiti on päättänyt pitää lapset itsellään eron jälkeen, yleensä siksi, että kauhistuttaa menettää osaa siitä täydellisestä kontrollista ja tunteesta, että on lapsilleen täysin korvaamaton ja paras. Tämä äiti myöntyy armollisesti siihen, että isä tapaa lapsiaan jokatoinen viikonloppu. Tämäkin vain siksi, että kahden vuoden oikeushelvetin jälkeen isä on saanut taisteltua uhkasakon tapaamisten turvaamiseksi. Mutta äidille tämä on ehdoton maksimi ja koska isä sukulaisineen on saatanasta seuraavat, eivät muut todellakaan tapaa lapsia. Ne isovanhemmat, tädit ja sedät jäädytetään lasten elämästä, poislukien isäviikonloppuina, jolloin kaikki lapsia rakastavat koittavat saada omansa ja isä epätoivoisesti ylläpitää arkista rooliaan. Äidin ikävä, arviointikyky, tapa toimia, tai mikään muukaan ei ole lähtökohtaisesti parempi kuin isänkään, mutta niin pitkään kun äidit itse, välillä lastensuojelun avullakin ylläpitävät tätä mielikuvaa, niin pitkään tämän kaltaisia lakialotteita tullaan tarvitsemaan.
Suomessa on edelleen ihan jokaisella alunperinkin ihan vapaus päättää, kenen kanssa lisääntyy ja miksi.
Ja jos isä esimerkiksi pitää puolet perhevapaista ja muutenkn hoitaa oman puoliskonsa, pystyy kyllä vaikuttamaan myös siihen eronkin jälkeiseen tilanteeseen.
Sen takia että joku pari tappelee ja puoli sukua sekaantuu ei voi olla niin, että kaikkien muidenkin elämästä tehdään helvettiä. Ihan vaan ettei kellään olisi kivaa.
Oletpa naivi. Luuletko, että nämä lapsistaan elävät äidit antavat isän pitää perhevapaita? Tai etteikö nämä ongelmasuhteet olisi juuri niitä, joita vieläkin suuremmaksi osaksi on, eli isältä odotetaan rahat pöytään, 50/50 lasten ja kodinhoito ja prinssi uljaana olo. Koska isä ei kuitenkaan tee asioita aina kuten äiti haluaa eikä myöskään saa oppia virheistään kuten äidit, alkaa naisten nalkutus vaivapalstalla ja puiston reunalla. Sitten vellotaan siinä omassa erinomasuudessaan marttyyrinä muutama vuosi, kunnes se ero tulee. Se isä ei ole yhtään sen huonompi vanhempi kun äitikään, vaikka äiti on hommaa pyörittänyt. Tämä on se hetki kun isällä on mahdollisuus rauhassa luoda omat rutiinit ja toimintatavat. Se saattaa välillä unohtaa hanskat päiväkotiaamuna tai syöttää lapselle kalapuikkoja ja se on ihan okei! Me äidit lohduttelemme toisiamme mokista ja sluibailuratkaisuista harva se päivä. Lastenhoito ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, suoritusta tai pilkuntarkkaa. Harvassa ihan totta on ne isät ketkä ei tästä selviä edes kohtuullisin arvosanoin. Eron jälkeisissä huoltoriidoissa tätä eivät äidit kuitenkaan suostu hyväksymään.
Luuletko sinä että ne äidit keksii päiväkotipukeutumisen ja ravintosuositukset?
Ei keksi.
Meillä meidän kuopus poikkesi kasvukäyrältä 0,4 senttiä viiden vuoden mittauskaudella. Jouduin viemään hänet kahdelle lääkärille tutkittavkasi, mistä poikkeama johtui. Vaikka tiesin ja kerrpin että se johtuu kasvua hidastavasta astmalääkkeestä.
No enei tietenkään luule. En myöskään luule, että äidit osaisivat tutustua ravinto tai pukeutumissuosituksiin isiä paremmin, etteivät näitä noudattavat äidit suosituksista ikinä poikkeaisi, että lapset joiden vanhemmat eivät orjallisesti suosituksia noudata tai unohtavat välillä olisivat huonommassa asemassa, tai että isät eivät voisi viedä lapsiaan neuvolaan tai lääkäriin. Mikä oli pointtisi?
Kuitenkin tarvitset jotain ihme harjoitteluaikaa vielä vanhojenkin lasten kanssa. Etkä osaa pukea etkä ruokkia.
Olen edellä vastannut eroja työkseni sumpliva nainen, en kirjoita omakohtaisesta kokemuksesta. Harjoitteluaikaa siinä mielessä, että saa oman arkensa omalla tavallaan rullaamaan. Isät saavat syöttää välillä kalapuikkoja ja unohtaa hanskat ihan siinä missä äiditkin.
Usein ne välit isovanhempiin kärjistyy äidin kanssa, kun he ei anna äidin harjoitella äitiyttään yhtään. Näin minullekin kävi. Kaikki mitä tein oli perseestä.
Paljon mahdollista. Mutta se onkin hankala ihmissuhde joka on niiden aikuisten vastuulla ja selvitettävä. Isovanhemmuuteen tuollainen käytös ei välttämättä vaikuta ja ihmisestä voi muotoutua/voi olla lapselle todella rakas ja tärkeä. Äidin on kyettävä omista tunteistaan huolimatta antamaan tälle suhteelle tilaa. Täysin sietämättömässä tilanteessa, missä kumpikaan huoltajista ei pidä isovanhemmasta, ei läheistä suhdetta vaan pääse syntymään ja näin olkoon.
Miksi pitää antaa tuollaiselle ihmiselle tilaa omassa perheessä? Miksi?
Miksi tällaisella ihmisellä on oikeus tulla ja talloa ja vaatia?
Ei voi olla mitään subjektiivista oikeutta ilmaantua toisen perheeseen. Tai anna sitten osoite niin minä tulen sitten teille.
Meillä on lapsilla hyvä ja lämmin kontaktiin vanhempaan sukupolveen naapurissa.
Koska se ei ole mikään "sinun" perhe, vaan yksikkö joka koostuu x määrästä itsenäisiä henkilöitä. Kaikkien näiden mielipiteille, tarpeille ja toiveille on löydyttävä tilaa ja näiden törmätessä on kyettävä nielemään vähän ja tekemään kompromisseja.
On se minun perheeni, jossa ns itsenäiset alaiköiset henkilöt on lisäksi minun vastuullani.
Ei voi olla niin että vanhemmilla on perheessä vain loppumaton liuta velvollisuuksia joita sosiaaliväki valvoo hysteerisenä eikä mitään oikeuksia. Ei edes määrätä siitä ketkä siihen perheeseen kuuluu tai ketä kodissa oleilee tai mitä he siellä tekee.
Pitää olla myös oikeuksia.
Oikeudeuden kannalta katsottuna sinulla on vain velvollisuuksia. Eivätkä ne normaalille ihmiselle tuota suurempia vaikeuksia. Terveen järjen kodifiointia pitkälti. OIkeusministeriön sivulta löytyy se loppuraportti lyhykäisyydessään. Siinä puhutaan esimerkiksi isovanhemmista, jotka ovat asuneet lapsen kanssa tms. Te kaikki hysteeriset huutajat voitte nyt hilpasta lukemaan sen ja miettiä sitten ensi kerran reaktiota, kun klikkiotsikosta lukee jotain vähän epämieluisaa.
Suomessa on kuitenkin esim kotirauha määritelty laissa.
Ja vaikka miten nyt alentuvaisesti lässyttäisit, edelleen: siellä ei tehdä eroa ydinperhen ja eroperheen välillä joten huoli isovanhempien epäasiallisesta käytöksestä on todellinen.
Kannattaisi opetella miettinään asiat kunnolla ettei tule hutaistua lakitekstejä.
Vierailija kirjoitti:
Siihen jää kyllä lasten hankkiminen. Jos vahinko käy nii abortti tai adoptio on vaihtoehto. Jos ihminen kärsinyt vuosia vanhempien mielivallasta, uhkailusta ja kiristämisestä sekä joutunut muuttamaan ja vaihtamaan osoitetiedot salaisiksi ja välttelemään muutakin sukua ettei asuinpaikka paljastu narsistivanhemmille, niin mikä ihmeen "oikeus" niillä isovanhemmilla pitää olla päästä lastenlasten elämään mukaan? Eikö riitä että ovat jo oman lapsensa elämän pilanneet, sairastuttaneet ja loppuiän kärsii traumoista? Haloo??
No haloo, eihän sitä sellaiseen tilanteeseen oltu esittämässäkään. Haloo!
Olen nainen, 20vuotta onnellisessa parisuhteessa ja kaksi lasta. Hoidan eroja työkseni. Kyseessä on vain työryhmän loppuraportti. Se miten asiat lakiin kirjataan on vielä monen mankelin takana, eli ei huolta.