Lue keskustelun säännöt.
Nyt jutellaan 1970-luvusta!
Täällä on liikaa eilen syntyneitä, nyt me neljä-viisikymppiset saamme jutella siitä mitä 70-luvulla oli ihanaa ja kauheaa.
Kommentit (1865)
Vierailija kirjoitti:
Oli tosi ankeaa. Ei ollut juuri valikoimaa kaupassa ja televisiossa oli kaksi kanavaa. Lassie tuli torstaina kello 5 jos olit onnekas pääsit katsomaan sitä väritelevisiosta. Työelämässä suhteilla pääsi hyville paikoille ja oikeanvärisellä puoluekirjalla. Kaikilla oli fiikus huonekasvina. Monet asuivat hienoissa uusissa elementtitaloissa, joissa oli jopa sisävessat.
Ei se ollut ankeaa. Eihän ollut mihin verrata, muuhun kuin entisiin aikoihin, jolloin tietysti 70-luku oli jo upeata nykyaikaa.
Nuo puoluekirjoilla töihin pääsemiset koski virkamiehiä ja niissäkin niitä johtavia henkilöitä. Eikä nekään suinkaan aina olleet mitään tärkeitä tekijöitä. Ehkä demarien jäsenkirjalla sai helpommin jonkun kaupunginjohtajan paikan teollisuuspaikkakunnalla. Mutta kuinkahan moni meistä sitä kaupunginjohtajan paikkaa silloin haki?
Kyllä minä pääsin kunnan pikkuvirkaan ihan ilman kyselyjä mistään puolueista.
Minusta 70-luku oli hyvää aikaa, paitsi omassa yksityiselämässäni oli vaikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tienvieret myrkytettiin vesakkomyrkyillä, DDT:tä vaan penkoille, niin jopa vesakot kukistui.
DDT:tä ei enää 70-luvulla käytetty eikä vesakkomyrkkynä aiemminkaan. Sitä käytettiin hyönteisten torjuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi 70-lukua ankeaksi ajaksi. Ei se silloin siltä tuntunut, ihan tavallista elämää. Oli nuori ja elämä edessä, musiikki oli hyvää, elintaso noussut aikaisemmasta, elämä toivoa täynnä.
Ankeaksi sitä kutsuvat pääasiassa sellaiset tahot, jotka itse eivät ole sitä aikaa edes eläneet. Nämä ovat tietenkin äärioikeistolaisia, joita kuten kaikki tietävät tälläkin palstalla päivystää aamusta iltaan erittäin aktiivisesti muutamia massapostaajia. Heillä siis on kuvitelma siitä, että Suomi olisi ollut äärivasemmistolainen 70-luvulla, joka ei tietenkään pidä paikkaansa. 70-luvulla ei vasemmistolla ollut kertaakaan enemmistöä eduskunnassa ja niitä kuuluisia taistolaisiakin, eli sitä äärivasemmistoa oli parhaimmillaankin noin 5 prosenttia eduskunnasta, eli vain neljäsosa nykyisen eduskunnan äärioikeistolaisten määrästä. Taistolaisilla ei mitään valtaa koskaan ollut, ei edes SKP:ssä, tai SKDL:ssä.
Politiikka itseasiassa näkyi 70-luvulla paljon vähemmän ihmisten arjessa, kuin se näkyy tänä päivänä. Ainakin itselleni 70-luvulla poliitikot Kekkosta lukuunottamatta jäi aika etäisiksi. Mutta pystytkö tänä päivänä välttämään Orpon ,Halla-ahon, tai Purran naamalta missään, puhumattakaan Sanna Marinista josta täälläkin, kiitos äärioikeiston, edelleenkin on useita ketjuja päivittäin? Mielestäni tämänpäivän yhteiskunta näyttäytyy tavalliselle ihmiselle huomattavasti politisoituneempana kuin mitä 70-luku oli ja miltä se nuoren ihmisen silmään näytti ja vaikutti.
Yksi porukka joka siitä ankeudesta parjaa, on taas sen perhesyistä ankeana kokeneet. Eli kotona on ollut alkoholismia ja köyhyyttä, tai muuten vaan ahdasmieliset vanhemmat ja ankara kuri. Tämähän ei tietenkään ole ollut kyseisen vuosikymmenen syy, vaan kyseisten vanhempien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi 70-lukua ankeaksi ajaksi. Ei se silloin siltä tuntunut, ihan tavallista elämää. Oli nuori ja elämä edessä, musiikki oli hyvää, elintaso noussut aikaisemmasta, elämä toivoa täynnä.
Ankeaksi sitä kutsuvat pääasiassa sellaiset tahot, jotka itse eivät ole sitä aikaa edes eläneet. Nämä ovat tietenkin äärioikeistolaisia, joita kuten kaikki tietävät tälläkin palstalla päivystää aamusta iltaan erittäin aktiivisesti muutamia massapostaajia. Heillä siis on kuvitelma siitä, että Suomi olisi ollut äärivasemmistolainen 70-luvulla, joka ei tietenkään pidä paikkaansa. 70-luvulla ei vasemmistolla ollut kertaakaan enemmistöä eduskunnassa ja niitä kuuluisia taistolaisiakin, eli sitä äärivasemmistoa oli parhaimmillaankin noin 5 prosenttia eduskunnasta, eli vain neljäsosa nykyisen eduskunnan äärioikeistolaisten määrästä. Taistolaisilla ei mitään valtaa koskaan ollut, ei edes SKP:ssä, tai SKDL:ssä.
Politiikka itseasiassa näkyi 70-luvulla paljon vähemmän ihmisten arjessa, kuin se näkyy tänä päivänä. Ainakin itselleni 70-luvulla poliitikot Kekkosta lukuunottamatta jäi aika etäisiksi. Mutta pystytkö tänä päivänä välttämään Orpon ,Halla-ahon, tai Purran naamalta missään, puhumattakaan Sanna Marinista josta täälläkin, kiitos äärioikeiston, edelleenkin on useita ketjuja päivittäin? Mielestäni tämänpäivän yhteiskunta näyttäytyy tavalliselle ihmiselle huomattavasti politisoituneempana kuin mitä 70-luku oli ja miltä se nuoren ihmisen silmään näytti ja vaikutti.
Yksi porukka joka siitä ankeudesta parjaa, on taas sen perhesyistä ankeana kokeneet. Eli kotona on ollut alkoholismia ja köyhyyttä, tai muuten vaan ahdasmieliset vanhemmat ja ankara kuri. Tämähän ei tietenkään ole ollut kyseisen vuosikymmenen syy, vaan kyseisten vanhempien.
Samaa mieltä, 70-luvun nuorena. Taistolaisten valtaa on suuresti liioiteltu; ehkä joissain stadilaisissa kulttuuripiireissä oli hyötyä olla taistolainen, kun teattereiden roolituksia jaetttiin, mutta ei vaikkapa opettajan virkaa haettaessa kunnan kouluihin.
Toki vasemmisto haastoi oikeiston silloin nykyistä voimakkaammin, oli Metallin lakkoa jne.
Naisten ja miesten välit eivät olleet niin tulehtuneet kuin nyt, eikä miehiä pidetty lähtökohtaisesti roistoina, niin kuin nykyään vähän tuntuu olevan asian laita.
No mutta kyllähän 70-luku oli vasemmistolainen, siis vanhan koulun vasemmistolainen. Ei siinä mielessä vasemmistolainen. kuin miksi vasemmistolaisuus nykyään käsitetään. Ankea 70-luku ei silti ollut.
70-luku oli vasemmistolainen, sekä arvokonservatiivinen. Kumpaakaan ei ole enää nykyään samassa mielessä. Ominaisinta 70-luvulle poliittisesti oli hyvin laaja poliittinen skaala. Oli paljon ihan oikeita kommunisteja, ja sitten oikeistolaiset olivay´t sitä ns. kypäräpapppilinjaa. Erot olivat valtavat, mutta silti ihmiset käyttäytyivät ja osasivat kyläillä keskenään. 70-luvulla ei oltu mitään shampanja-feelgood-vasureita, vaan ihan rehellisiä kommunisteja usein, jotka kertoivat suoraan mikä on oikea linja. Oikeisto oli vanhan koulun oikeistoa, eikä mitään globalistista liberaalia sekoilua. Nykyään kaikki puolueet ovat lähellä toisiaan.
70-luvulla kun kasvoi, niin oppi poliittisesti suvaitsevaiseksi. Luokkasuvaitsevaiseksi. Sitä ei ole nykyään, ja se on tärkeää. Ankea 70-luku ei ollut, 70-luku oli hyvin värikäs. Se ei näy mustavalkokuvista. Kaipaan sitä värikkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi 70-lukua ankeaksi ajaksi. Ei se silloin siltä tuntunut, ihan tavallista elämää. Oli nuori ja elämä edessä, musiikki oli hyvää, elintaso noussut aikaisemmasta, elämä toivoa täynnä.
Ankeaksi sitä kutsuvat pääasiassa sellaiset tahot, jotka itse eivät ole sitä aikaa edes eläneet. Nämä ovat tietenkin äärioikeistolaisia, joita kuten kaikki tietävät tälläkin palstalla päivystää aamusta iltaan erittäin aktiivisesti muutamia massapostaajia. Heillä siis on kuvitelma siitä, että Suomi olisi ollut äärivasemmistolainen 70-luvulla, joka ei tietenkään pidä paikkaansa. 70-luvulla ei vasemmistolla ollut kertaakaan enemmistöä eduskunnassa ja niitä kuuluisia taistolaisiakin, eli sitä äärivasemmistoa oli parhaimmillaankin noin 5 prosenttia eduskunnasta, eli vain neljäsosa nykyisen eduskunnan äärioikeistolaisten määrästä. Taistolaisilla ei mitään valtaa koskaan ollut, ei edes SKP:ssä, tai SKDL:ssä.
Politiikka itseasiassa näkyi 70-luvulla paljon vähemmän ihmisten arjessa, kuin se näkyy tänä päivänä. Ainakin itselleni 70-luvulla poliitikot Kekkosta lukuunottamatta jäi aika etäisiksi. Mutta pystytkö tänä päivänä välttämään Orpon ,Halla-ahon, tai Purran naamalta missään, puhumattakaan Sanna Marinista josta täälläkin, kiitos äärioikeiston, edelleenkin on useita ketjuja päivittäin? Mielestäni tämänpäivän yhteiskunta näyttäytyy tavalliselle ihmiselle huomattavasti politisoituneempana kuin mitä 70-luku oli ja miltä se nuoren ihmisen silmään näytti ja vaikutti.
Yksi porukka joka siitä ankeudesta parjaa, on taas sen perhesyistä ankeana kokeneet. Eli kotona on ollut alkoholismia ja köyhyyttä, tai muuten vaan ahdasmieliset vanhemmat ja ankara kuri. Tämähän ei tietenkään ole ollut kyseisen vuosikymmenen syy, vaan kyseisten vanhempien.
Äärioikeisto nimenomaan hehkuttaa entisaikoja. Kaikki oli muka paremmin, kun oli oma markka, eikä oltu EUssa. Kyllä -70 luku oli tunkkaista suomettumisen aikaa. Olin ala-asteella 1973-1979. Muistan kun telkkarista tuli jatkuvalla syötöllä neuvosoliittopropagandaa. Joka ilta tuli kieliohjelma "raz, tva, tri". Neuvostoliitto oli koko ajan esillä ja vain myönteiseen sävyyn. Suomi oli totaalisesti rähmällään itään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi 70-lukua ankeaksi ajaksi. Ei se silloin siltä tuntunut, ihan tavallista elämää. Oli nuori ja elämä edessä, musiikki oli hyvää, elintaso noussut aikaisemmasta, elämä toivoa täynnä.
Ankeaksi sitä kutsuvat pääasiassa sellaiset tahot, jotka itse eivät ole sitä aikaa edes eläneet. Nämä ovat tietenkin äärioikeistolaisia, joita kuten kaikki tietävät tälläkin palstalla päivystää aamusta iltaan erittäin aktiivisesti muutamia massapostaajia. Heillä siis on kuvitelma siitä, että Suomi olisi ollut äärivasemmistolainen 70-luvulla, joka ei tietenkään pidä paikkaansa. 70-luvulla ei vasemmistolla ollut kertaakaan enemmistöä eduskunnassa ja niitä kuuluisia taistolaisiakin, eli sitä äärivasemmistoa oli parhaimmillaankin noin 5 prosenttia eduskunnasta, eli vain neljäsosa nykyisen eduskunnan äärioikeistolaisten määrästä. Taistolaisilla ei mitään valtaa koskaan ollut, ei edes SKP:ssä, tai SKDL:ssä.
Politiikka itseasiassa näkyi 70-luvulla paljon vähemmän ihmisten arjessa, kuin se näkyy tänä päivänä. Ainakin itselleni 70-luvulla poliitikot Kekkosta lukuunottamatta jäi aika etäisiksi. Mutta pystytkö tänä päivänä välttämään Orpon ,Halla-ahon, tai Purran naamalta missään, puhumattakaan Sanna Marinista josta täälläkin, kiitos äärioikeiston, edelleenkin on useita ketjuja päivittäin? Mielestäni tämänpäivän yhteiskunta näyttäytyy tavalliselle ihmiselle huomattavasti politisoituneempana kuin mitä 70-luku oli ja miltä se nuoren ihmisen silmään näytti ja vaikutti.
Yksi porukka joka siitä ankeudesta parjaa, on taas sen perhesyistä ankeana kokeneet. Eli kotona on ollut alkoholismia ja köyhyyttä, tai muuten vaan ahdasmieliset vanhemmat ja ankara kuri. Tämähän ei tietenkään ole ollut kyseisen vuosikymmenen syy, vaan kyseisten vanhempien.
Äärioikeisto nimenomaan hehkuttaa entisaikoja. Kaikki oli muka paremmin, kun oli oma markka, eikä oltu EUssa. Kyllä -70 luku oli tunkkaista suomettumisen aikaa. Olin ala-asteella 1973-1979. Muistan kun telkkarista tuli jatkuvalla syötöllä neuvosoliittopropagandaa. Joka ilta tuli kieliohjelma "raz, tva, tri". Neuvostoliitto oli koko ajan esillä ja vain myönteiseen sävyyn. Suomi oli totaalisesti rähmällään itään.
Höpö höpö. Sinä kuulostat aivan haukkumaltasi äärioikeistolaiselta. Taidat olla rähmälläsi länteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lukee Suomen historiaa 1500-1600 luvuilta, niin ymmärtää suomalaisuutta paljon paremmin.
Aina on taisteltu vieraan vallan puolesta omassa maassa sokean uskollisena vieraalle valtiaalle.
1800-luvun lopun fennomania oli hyvin poikkeuksellinen ilmiö. Sitä ennen satoja vuosia oltiin niin uskollisia Ruotsin kruunuille, että vaikka kuolemantuomio langetettiin niin uskollisuus ei loppunut.
Nyt Naton myötä palaamme vanhaan historialliseen eetokseemme. Palvelemaan sokean uskollisena vierasta valtaa. Sitä täällä on tehty tuhat vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi 70-lukua ankeaksi ajaksi. Ei se silloin siltä tuntunut, ihan tavallista elämää. Oli nuori ja elämä edessä, musiikki oli hyvää, elintaso noussut aikaisemmasta, elämä toivoa täynnä.
Ankeaksi sitä kutsuvat pääasiassa sellaiset tahot, jotka itse eivät ole sitä aikaa edes eläneet. Nämä ovat tietenkin äärioikeistolaisia, joita kuten kaikki tietävät tälläkin palstalla päivystää aamusta iltaan erittäin aktiivisesti muutamia massapostaajia. Heillä siis on kuvitelma siitä, että Suomi olisi ollut äärivasemmistolainen 70-luvulla, joka ei tietenkään pidä paikkaansa. 70-luvulla ei vasemmistolla ollut kertaakaan enemmistöä eduskunnassa ja niitä kuuluisia taistolaisiakin, eli sitä äärivasemmistoa oli parhaimmillaankin noin 5 prosenttia eduskunnasta, eli vain neljäsosa nykyisen eduskunnan äärioikeistolaisten määrästä. Taistolaisilla ei mitään valtaa koskaan ollut, ei edes SKP:ssä, tai SKDL:ssä.
Politiikka itseasiassa näkyi 70-luvulla paljon vähemmän ihmisten arjessa, kuin se näkyy tänä päivänä. Ainakin itselleni 70-luvulla poliitikot Kekkosta lukuunottamatta jäi aika etäisiksi. Mutta pystytkö tänä päivänä välttämään Orpon ,Halla-ahon, tai Purran naamalta missään, puhumattakaan Sanna Marinista josta täälläkin, kiitos äärioikeiston, edelleenkin on useita ketjuja päivittäin? Mielestäni tämänpäivän yhteiskunta näyttäytyy tavalliselle ihmiselle huomattavasti politisoituneempana kuin mitä 70-luku oli ja miltä se nuoren ihmisen silmään näytti ja vaikutti.
Yksi porukka joka siitä ankeudesta parjaa, on taas sen perhesyistä ankeana kokeneet. Eli kotona on ollut alkoholismia ja köyhyyttä, tai muuten vaan ahdasmieliset vanhemmat ja ankara kuri. Tämähän ei tietenkään ole ollut kyseisen vuosikymmenen syy, vaan kyseisten vanhempien.
Äärioikeisto nimenomaan hehkuttaa entisaikoja. Kaikki oli muka paremmin, kun oli oma markka, eikä oltu EUssa. Kyllä -70 luku oli tunkkaista suomettumisen aikaa. Olin ala-asteella 1973-1979. Muistan kun telkkarista tuli jatkuvalla syötöllä neuvosoliittopropagandaa. Joka ilta tuli kieliohjelma "raz, tva, tri". Neuvostoliitto oli koko ajan esillä ja vain myönteiseen sävyyn. Suomi oli totaalisesti rähmällään itään.
Siis onko venäjän kielen opiskelu merkki rähmällään olosta? Entä englannin? Ruotsin? 70-luvullahan Neil Hardwick piti omaa kieliohjelmaansa TV:ssä, eli oli moniarvoista. Tuleva presidentti Koivisto opiskeli venäjää pystyäkseen paremmin ýlläpitämään Venäjä-suhteita, ja siitä olikin hänelle hyötyä.
En muista tulleen venäläistä propagandaa, mutta tuli paljon venäläisiä elokuvia. Niitähän ei ole vuosiin tulut enää lainkaan, vaikka siellä on korkeatasoinen filmiteollisuus ja sarjafilmituotantokin.
Itse muistan 60-luvun lapsena, miten paljon tuli amerikkalaisia sotaelokuvia, pönkittämässä harhakäsitystä, että USA olisi ollut iso tekijä toisessa maailmansodassa. Eli totta kai myös elokuvat voivat olla propagandistisia tai syötttä tiettyä maailmankuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi 70-lukua ankeaksi ajaksi. Ei se silloin siltä tuntunut, ihan tavallista elämää. Oli nuori ja elämä edessä, musiikki oli hyvää, elintaso noussut aikaisemmasta, elämä toivoa täynnä.
Ankeaksi sitä kutsuvat pääasiassa sellaiset tahot, jotka itse eivät ole sitä aikaa edes eläneet. Nämä ovat tietenkin äärioikeistolaisia, joita kuten kaikki tietävät tälläkin palstalla päivystää aamusta iltaan erittäin aktiivisesti muutamia massapostaajia. Heillä siis on kuvitelma siitä, että Suomi olisi ollut äärivasemmistolainen 70-luvulla, joka ei tietenkään pidä paikkaansa. 70-luvulla ei vasemmistolla ollut kertaakaan enemmistöä eduskunnassa ja niitä kuuluisia taistolaisiakin, eli sitä äärivasemmistoa oli parhaimmillaankin noin 5 prosenttia eduskunnasta, eli vain neljäsosa nykyisen eduskunnan äärioikeistolaisten määrästä. Taistolaisilla ei mitään valtaa koskaan ollut, ei edes SKP:ssä, tai SKDL:ssä.
Politiikka itseasiassa näkyi 70-luvulla paljon vähemmän ihmisten arjessa, kuin se näkyy tänä päivänä. Ainakin itselleni 70-luvulla poliitikot Kekkosta lukuunottamatta jäi aika etäisiksi. Mutta pystytkö tänä päivänä välttämään Orpon ,Halla-ahon, tai Purran naamalta missään, puhumattakaan Sanna Marinista josta täälläkin, kiitos äärioikeiston, edelleenkin on useita ketjuja päivittäin? Mielestäni tämänpäivän yhteiskunta näyttäytyy tavalliselle ihmiselle huomattavasti politisoituneempana kuin mitä 70-luku oli ja miltä se nuoren ihmisen silmään näytti ja vaikutti.
Yksi porukka joka siitä ankeudesta parjaa, on taas sen perhesyistä ankeana kokeneet. Eli kotona on ollut alkoholismia ja köyhyyttä, tai muuten vaan ahdasmieliset vanhemmat ja ankara kuri. Tämähän ei tietenkään ole ollut kyseisen vuosikymmenen syy, vaan kyseisten vanhempien.
Äärioikeisto nimenomaan hehkuttaa entisaikoja. Kaikki oli muka paremmin, kun oli oma markka, eikä oltu EUssa. Kyllä -70 luku oli tunkkaista suomettumisen aikaa. Olin ala-asteella 1973-1979. Muistan kun telkkarista tuli jatkuvalla syötöllä neuvosoliittopropagandaa. Joka ilta tuli kieliohjelma "raz, tva, tri". Neuvostoliitto oli koko ajan esillä ja vain myönteiseen sävyyn. Suomi oli totaalisesti rähmällään itään.
Tämä on juuri sitä täysin vääristynyttä 70-luvun politisoimista, jolla ei ole mitään totuuspohjaa. Mitään jokapäiväistä neuvostopropagandaa ei televisiosta tullut edes kovimpina suomettumisen aikoina. Raz dva tri oli ihan tavallinen kielikurssi jota esitettiin kerran viikossa noin puolituntia parin vuoden ajan. Neuvostoliitto ei todellakaan ollut jatkuvasti esillä, ei ainakaan minun elämässäni.
Äärioikeisto taas haluaisi palata jonnekin 30-luvulle, jolloin äärioikeisto oli voimissaan ja nainen tukevasti nyrkin ja hellan välissä.
70 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena iltauutisten pääaihe oli joka ikinen päivä Vietnamin sota. En tiedä miten tuollainen mahtaa lapseen vaikuttaa.
Oli myös joku biafra.. ja nälänhätä. Koulun ruokalan seiniltä katsoivat luurankomaiset afrikkalaiset lapset ja siinä yritit nieleksiä pahaa ruokaa.
Ala-asteen ensimmäisillä luokilla ruoka syötiin luokkahuoneessa. Ruokailun aikana opettajalla oli tapana synkistää tunnelmaa julistamalla montako kymmentä afrikkalaista lasta kuolee nälkään samaan aikaan kun me söimme maksakastiketta ja järsimme lanttua. Hyvää ruokakalua ja aamen.
Mulla on lämpimimmät kouluruokailumuistot juuri kansakoulun alimmilta luokilta, jolloin ruoka oli mielestäni hyvää ja perunat aina valmiiksi kuorittuja. Ankeimmat muistot sitten keskikouluajoilta, jolloin sitä limaista kanaviillokkkia, kuorimattomia perunoita ja jänteistä maksaa, mutta ei minulla keskikoulun ruokailuistakaan mitään erityisen ankeita muistoja jäänyt.
Jos oli pahaa ruokaa, niin tori oli vieressä josta höyrymakkaraa ja munkkeja , tai sitten koulun omasta kioskista karkkia ja limukkaa :). Meillä siis keskikoulussa oli ala-aulassa ihan oma kioski, sekä erikseen vielä limsa-automaatti. Toki koulu oli aivan kaupungin keskustassa, joten kaupoissakin ja torilla kerkisi aivan hyvin välitunnilla käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli tosi ankeaa. Ei ollut juuri valikoimaa kaupassa ja televisiossa oli kaksi kanavaa. Lassie tuli torstaina kello 5 jos olit onnekas pääsit katsomaan sitä väritelevisiosta. Työelämässä suhteilla pääsi hyville paikoille ja oikeanvärisellä puoluekirjalla. Kaikilla oli fiikus huonekasvina. Monet asuivat hienoissa uusissa elementtitaloissa, joissa oli jopa sisävessat.
Mitä valikoimaa jäit kaupoissa kaipaamaan?
Minä en muista ainakaan 70-luvulla kaivanneeni kauppoihin yhtään mitään. Toki olin tuolloin lapsi/nuori, joten mieltymykset kohdistuivat pääasiassa makeisiin ja niissä oli mielestäni erittäin kattava tarjonta jo 70-luvulla ja edelleenkin kaipaan tuotteita, joita silloin sai ja joita ei enää nykypäivän makeishyllyiltä löydy, esimerkkeinä vaikkapa lola suklaapatukka ja ruususuklaalevy.
Televisiotarjonnasta taas voisi luetetella vinot pinot todella mielenkiintoisia sarjoja, kuten Virginialainen, Bonanza, Mennään Bussilla, Perhe on pahin, Cannon, Columbo, Kojak, Näkymätön mies, Merilinja, Kupla, Muppet show, Yöjuttu Avaruusmatka (Star Trek), Rikas, rakas, köyhä, varas, Testamentti, Marseillen poika, Juuret, Polttouhrit, Arsene Lupin, Ilkamat, Iltatähti, Naapurilähiö, Rintamäkeläiset, Tankki täyteen jne jne. Nykytelevisiosta en kykene mainitsemaan yhtäkään katsomisen arvoista sarjaa. Pelkkää tositeevee hömppää toosa täynnänsä.
Suhteilla töihin on päässyt iät ja ajat, kuten puoluekirjallakin.
Me olimme tavallinen duunariperhe ja meillä oli omakotitalo, joka oli itse rakennettu 60-luvulla ja jossa oli kaikki tarpeellinen ja vähän tarpeetontakin, kuten kylpyamme, joka poistettiin kun me lapset kasvettiin, eikä sitä enää käytetty.
Meidän keskiluokan perheellä meni ihan hyvin, kun suhteuttaa ajan todellisuuden nykyaikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70 luvulla alettiin pakastamaan ruokaa, ihan kuin se loppuisi joku päivä. Meilläkin 2 hlön taloudessa 300litrainen järkäle. Elämän rytmi jotenkin sallivampi ja rennompi.
Vierailija kirjoitti:
70 luvulla alettiin pakastamaan ruokaa, ihan kuin se loppuisi joku päivä. Meilläkin 2 hlön taloudessa 300litrainen järkäle. Elämän rytmi jotenkin sallivampi ja rennompi.
Niin 70-luvulla alettiin pakastamaan, koska pakastimet yleistyivät vasta 70-luvulla. Ymmärtääkseni ihmiset pakastavat ihan yhtälailla edelleenkin ruokia. Ainakin minä pakastan. Yksi hyödyllisimpiä kodinkoneita ainakin minulle.
Elämän rytmistä olen kanssasi samaa mieltä. Se oli paljon rennompi ja elämä muutenkin paljon sallivampaa kuin tänä päivänä. Esimerkiksi lasten tekemisiä ei kytätty jatkuvasti, vaan saatiin touhuta melko vapaasti kaikenlaista keskenämme. Ei tehty kaikkea valmiiksi eteemme, vaan majat hyppyrimäet ja luistinradat ym tehtiin itse kavereiden kesken. Treeneihin ei kuskattu, vaan itse paineltiin fillarilla menemään treenikassien kera. Ehkä me myös opittiin paljon enemmän kädentaitoja kuin nykyajan lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tupakoitiin joka paikassa, kotona ja konttorissa, olipa läsnä lapsia tai ei. Tehtaat puskivat savunsa taivaalle ilman mitään suodattimia. Autoissa ei mitään katalysaattoreita. Ja peseydyttiin vain saunassa kerran viikossa.
Hajumaailma oli varmaan aikamoinen nykyaikaan nähden. Tosin ei sitä itse huomannut.
Vielä 90-luvulla oli yliopistolla tupakkapaikat sisätiloissa.
Ja Oysin sairaalan synnytysosastolla oli tupakkakoppi vielä 80 luvun alussa eli 70 luvulla on varmaan ollu myös
Vierailija kirjoitti:
Tienvieret myrkytettiin vesakkomyrkyillä, DDT:tä vaan penkoille, niin jopa vesakot kukistui.
DDT oli hyönteismyrkky, ei vesakkomyrkky.
Pohjoisessa oli laajoja avohakkuualueita, jopa satoja hehtaareja. Koivu oli arvoton puu ja se vedettiin nurin pillareilla, ehkä jossakin myrkytettiinkin.
Nyt silloiset avohakkuualueet kasvavat komeaa nuorta metsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi 70-lukua ankeaksi ajaksi. Ei se silloin siltä tuntunut, ihan tavallista elämää. Oli nuori ja elämä edessä, musiikki oli hyvää, elintaso noussut aikaisemmasta, elämä toivoa täynnä.
Ankeaksi sitä kutsuvat pääasiassa sellaiset tahot, jotka itse eivät ole sitä aikaa edes eläneet. Nämä ovat tietenkin äärioikeistolaisia, joita kuten kaikki tietävät tälläkin palstalla päivystää aamusta iltaan erittäin aktiivisesti muutamia massapostaajia. Heillä siis on kuvitelma siitä, että Suomi olisi ollut äärivasemmistolainen 70-luvulla, joka ei tietenkään pidä paikkaansa. 70-luvulla ei vasemmistolla ollut kertaakaan enemmistöä eduskunnassa ja niitä kuuluisia taistolaisiakin, eli sitä äärivasemmistoa oli parhaimmillaankin noin 5 prosenttia eduskunnasta, eli vain neljäsosa nykyisen eduskunnan äärioikeistolaisten määrästä. Taistolaisilla ei mitään valtaa koskaan ollut, ei edes SKP:ssä, tai SKDL:ssä.
Politiikka itseasiassa näkyi 70-luvulla paljon vähemmän ihmisten arjessa, kuin se näkyy tänä päivänä. Ainakin itselleni 70-luvulla poliitikot Kekkosta lukuunottamatta jäi aika etäisiksi. Mutta pystytkö tänä päivänä välttämään Orpon ,Halla-ahon, tai Purran naamalta missään, puhumattakaan Sanna Marinista josta täälläkin, kiitos äärioikeiston, edelleenkin on useita ketjuja päivittäin? Mielestäni tämänpäivän yhteiskunta näyttäytyy tavalliselle ihmiselle huomattavasti politisoituneempana kuin mitä 70-luku oli ja miltä se nuoren ihmisen silmään näytti ja vaikutti.
Yksi porukka joka siitä ankeudesta parjaa, on taas sen perhesyistä ankeana kokeneet. Eli kotona on ollut alkoholismia ja köyhyyttä, tai muuten vaan ahdasmieliset vanhemmat ja ankara kuri. Tämähän ei tietenkään ole ollut kyseisen vuosikymmenen syy, vaan kyseisten vanhempien.
Minä synnyin 70-luvulla ja kävin koulut pääasiassa 80-luvulla. Juuri meille 70-luku oli ankeuden huippu verrattuna 80-lukuun. Oli omaa kokemusta, mutta 70-luku myös ulotti lonkeronsa meihin kirjojen, valokuvien ja sinne jämähtäneiden aikuisten välityksellä. Oppikirjojen kuvissa vallitsi ruma 70-luku, opettaja oli ostanut työvaatteensa silloin ja hän piti huolta, ettei Jumalaa eikä Kekkosta pilkattu. Meille oli tarjolla ankeita seiskarin nuortenkirjoja ja olimme katsoneet pienenä valistavia lastenohjelmia. Aikakauden viihdettä olivat esim. "Lumi teki enkelin eteiseen" ja "Kahdeksan surmanluotia". Oppilaitokset olivat olleet 70-luvulla umpipolitisoituneita, mikä muodosti jyrkän eron 80-lukuun.
Kaikkien sukulaisia oli muuttanut Ruotsiin töihin, puhumattakaan että maalta oli muutettu kaupunkiin. Lähiökin jossa asuttiin oli 70-luvulta.
Kaipa 70-luku oli sota-ajan ja pula-ajan jälkeen kiva. Me olimme iloisia, että elimme 80-luvulla ja tosiaan meidän mielessä suunnilleen kaikki 70-luvussa oli rumaa ja ankeaa. Se oli osittain mielikuva, mutta ei kuitenkaan silti ihan pelkkä mielikuvakaan. Harvalla vuosikymmenellä esim. on ollut yhtä rumia vaatteita.
Nyt aikuisena 70-luku tuntuu kotoisalta. Ihanan arkiselta.
Olisi ihanaa päästä vaikka päiväksi takaisin 70-luvun lopulle lapsuuteen. Huolettomiin päiviin, turvallisuuden tunteeseen ja auringonpaisteeseen. Päivän tärkein asia olisi mitä irtokarkkeja ostan markalla lähikioskista. Leikkimistä ulkona ja päikkäreille. Illalla Pikkukakkonen ja Lasse Pöystin iltasatu.
Ala-asteen ensimmäisillä luokilla ruoka syötiin luokkahuoneessa. Ruokailun aikana opettajalla oli tapana synkistää tunnelmaa julistamalla montako kymmentä afrikkalaista lasta kuolee nälkään samaan aikaan kun me söimme maksakastiketta ja järsimme lanttua. Hyvää ruokakalua ja aamen.