Lue keskustelun säännöt.
Nyt jutellaan 1970-luvusta!
Täällä on liikaa eilen syntyneitä, nyt me neljä-viisikymppiset saamme jutella siitä mitä 70-luvulla oli ihanaa ja kauheaa.
Kommentit (1865)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku sanoi 70-lukua ankeaksi ajaksi. Ei se silloin siltä tuntunut, ihan tavallista elämää. Oli nuori ja elämä edessä, musiikki oli hyvää, elintaso noussut aikaisemmasta, elämä toivoa täynnä.
Ankeaksi sitä kutsuvat pääasiassa sellaiset tahot, jotka itse eivät ole sitä aikaa edes eläneet. Nämä ovat tietenkin äärioikeistolaisia, joita kuten kaikki tietävät tälläkin palstalla päivystää aamusta iltaan erittäin aktiivisesti muutamia massapostaajia. Heillä siis on kuvitelma siitä, että Suomi olisi ollut äärivasemmistolainen 70-luvulla, joka ei tietenkään pidä paikkaansa. 70-luvulla ei vasemmistolla ollut kertaakaan enemmistöä eduskunnassa ja niitä kuuluisia taistolaisiakin, eli sitä äärivasemmistoa oli parhaimmillaankin noin 5 prosenttia eduskunnasta, eli vain neljäsosa nykyisen eduskunnan äärioikeistolaisten määrästä. Taistolaisilla ei mitään valtaa koskaan ollut, ei edes SKP:ssä, tai SKDL:ssä.
Politiikka itseasiassa näkyi 70-luvulla paljon vähemmän ihmisten arjessa, kuin se näkyy tänä päivänä. Ainakin itselleni 70-luvulla poliitikot Kekkosta lukuunottamatta jäi aika etäisiksi. Mutta pystytkö tänä päivänä välttämään Orpon ,Halla-ahon, tai Purran naamalta missään, puhumattakaan Sanna Marinista josta täälläkin, kiitos äärioikeiston, edelleenkin on useita ketjuja päivittäin? Mielestäni tämänpäivän yhteiskunta näyttäytyy tavalliselle ihmiselle huomattavasti politisoituneempana kuin mitä 70-luku oli ja miltä se nuoren ihmisen silmään näytti ja vaikutti.
Yksi porukka joka siitä ankeudesta parjaa, on taas sen perhesyistä ankeana kokeneet. Eli kotona on ollut alkoholismia ja köyhyyttä, tai muuten vaan ahdasmieliset vanhemmat ja ankara kuri. Tämähän ei tietenkään ole ollut kyseisen vuosikymmenen syy, vaan kyseisten vanhempien.
Äärioikeisto nimenomaan hehkuttaa entisaikoja. Kaikki oli muka paremmin, kun oli oma markka, eikä oltu EUssa. Kyllä -70 luku oli tunkkaista suomettumisen aikaa. Olin ala-asteella 1973-1979. Muistan kun telkkarista tuli jatkuvalla syötöllä neuvosoliittopropagandaa. Joka ilta tuli kieliohjelma "raz, tva, tri". Neuvostoliitto oli koko ajan esillä ja vain myönteiseen sävyyn. Suomi oli totaalisesti rähmällään itään.
Olit ala-asteella. Joopa joo, näkyy kirjoituksestasi.
Neuvostopropagandaa... et kunnon propagandasta tiedä mitään. Joku kielikurssi telkkarissa ei sitä ole eikä sitä edusta.
Minä kävin kavereitten kanssa 70-luvulla neukkulassa. Se oli niin takapajuinen ja ankea paikka kuin olla voi. Ei paljon päässyt propaganda puremaan.
Jotain vanhoja änkyräkommareita oli vielä 70-luvulla ja ne kuuluisat taistolaiset, joitten oli ihan vaan nuoruuttaan ja keskenkasvuisuuttaan kapinoitava vanhempiaan vastaan ja alettava kommunisteiksi. Täytyihän sitä jollain tavalla yrittää ärsyttää vanhaa polvea. Tosin se ei sitten kovin pitkälle kantanut, iso osahan näistä huuhaahölmöläisistähän oli varakkaitten oikeistoperheitten jälkeläisiä. Siihen ne opiskeluvuosiensa jälkeen kiltisti taipuivat takaisin, kun piti ruveta sitä elämäänsä ihan oikeasti elämäänkin eikä vain leikkimään. Nalle Wahlroos hyvä esimerkki.
70-luku oli kivaa aikaa ja televisiosta tuli hyviä ohjelmia. Myös sen ajan viihdemusiikki oli hyvää ja Juice ja Badding toi uusia tuulia, meitä ei paljon taistolaisuus liikuttanut, kun hoilattiin Marilyniä ja Jyrki Boyta. Ihmisten elintaso nousi koko ajan. 70-luvun opiskeluajat on minulla sitä parhainta nuoruuden aikaa ja antia. Ostin ensimmäisen autonikin 70-luvulla ja voi sitä riemua kun sillä ympäri maakuntaa rallattiin. Siihen kun hommattiin kasettisoitin ja huoltsikalta joku coverbiisikasetti, niin voi elämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsena iltauutisten pääaihe oli joka ikinen päivä Vietnamin sota. En tiedä miten tuollainen mahtaa lapseen vaikuttaa.
Ainakin Vietnamin lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Tuli ensimmäinen puhelin ja mustavalko tv. Naapurin tytöt kuunteli Abbaa, Sweetiä ja Sladea. Virkattiin ponchot.
Tytöt olivat muka lapsen vahteja ja kuljettivat minua joka paikkaan, että näkisivät poikia. Olin kätevä kulissi.
Meille tuli ensimmäinen televisio v. 1962. Mutta ekan kerran näin television v. -58, katsoin silloin Tarvan laatikkoleikkiä ja muistan siitä ihmeen paljon.
70-luvulla oli tosiaan yhteen aikaan naisilla muotia pitkä hame ja poncho ja afrokampaus. Se oli siis ihan juhla-asu, mutta ei ihan nuorilla naisilla.
Opiston luokkakuvassa meillä kaikilla tytöillä on ylhäältä tiukat teryleenihousut lantiomallia ja huippuleveillä lahkeilla. Yläosana vyötärölle päättyvä tiukka pusero, muodikkain sellainen missä oli edessä vetoketju ja korkea resori. Korosti kapeata vyötäröä, joka oli meillä kaikilla silloin. En muista yhtään lihavaa tyttöä niiltä ajoilta.
Mitä ihmeen ankeata silloin muka oli? Oletteko te ankeuttajat jotain nykynuoria, jotka vertailette nykyaikaa johonkin entiseen ja luulette, että silloin oli ikävää kun ei ollut sitä tai tätä, mikä nyt on teille ihan pakollista kuten vaikka kännykät ja tiktokit?
Meillä oli jotain muuta, vaikkapa sellaista rikasta live-elämää, joka on taas teille täysin vierasta. Siitä te ette voi lausuntoja antaa koska teiltä puuttuu asiantuntemus ihan kokonaan.
Kaikissa aikakausissa on oma viehätyksensä ja omaleimaisuutensa, kasvakaa isommiksi niin tulette sen vielä huomaamaan.
Ördög kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin noin vuonna 1978 Helsingissä Espoosta äidin kanssa vaateostoksilla. Voi sitä hämmästystä, kun näin Sokoksen edessä suojatiellä tummaihoisen miehen Suomen Helsingissä! Suomessa!!
Varmaan moni tuon ajan kokenut muistaa, milloin ja missä näki ensimmäisen tummaihoisen. Tosin afrikkalaisia opiskelijoita oli ollut Suomessa ja 60-luvulla, ja eräs heistä, kenialainen Joseph Owindi, kertoi kokemuksistaan kirjassa jonka nimeä en viitsi toistaa. Mutta siinäkin on hauskoja ja hyytäviä ajankuvia.
https://anunihmeellisetmatkat.wordpress.com/2012/12/01/elava-banaanimai…
https://www.bookcrossing.com/journal/6246314?
https://kirjastonpiikkiin.wordpress.com/2015/10/27/
http://kirjattelua.blogspot.com/2021/03/
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/02/03/kenialainen-joseph-owindi-koht…
Olen syntynyt 1963. Muistan kun olimme pihapiirin naapurissa olevassa puistossa ystäväni keinumassa. Näimme puistokäytävällä kävelevän kaksi tummaihoista miestä. Näky oli niin kummallinen, että lähdimme juoksemaan näiden miesten perään. Emme uskaltaneet mennä kovin lähelle, mutta kovasti ihmettelimme tumaa ihoa ja hiuksia. Miehillä oli siistit puvut valkoisine paitoineen ja kravatteineen. Ja hatut päässä tietenkin.
Tämä tapahtui ennenkuin aloitin koulun eli ihan 1960-luvun lopussa Kotkassa. Sori, vähän ohis, kun 70-luku oli aiheena.
Olisi kiva taas saada tähän ketjuun vähän eloa. Jari Tervon hiukan pinnallinen, mutta hauska ja lämminhenkinen sarja "Kun Suomi muuttui - levottomat ajat 1961-1981" on erinoimainen keino saada muistot tulvimaan esiin!
https://areena.yle.fi/1-64912381
/ Ördög
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on kulunut kutakuinkin 50 vuotta siitä riemunhetksestä, kun Suomen jääkiekkomaajoukkue voitti Tsekkoslovakian MM jäillä 1974. Ilo tosin oli lyhytaikainen, kun maalivahtimme Stig Wetzell kärähti dopingtestissä efedriinin käytöstä ja voittotulos muutettiin silloisten sääntöjen perusteella 0-5 tulokseksi tsekeille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi Tampereella on hullu tahtotila uudelleenpäällystää kaikki 1970-luvun rumat betonilaatikot? Siis koko kaupungissa ei liene enää yhtä originaalia lootaa, ei edes Hervannassa! Emositeet katki, ilman tunteita. Suomen tunteettomin kaupunki?
Ihmettelin tuon kotkalaisen kommenntia, jossa ihmeteltiin tummaihoisia. Vietin nuoruuteni Kotkassa ja satamakaupunkina siellä oli paljon ihmisiä muista maista. En uskoisi, että kukaan siellä värillusiä ihmetteli. T. 60-70 lukulaineen Kotkasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin naimisiin 71 ja asuttiin anopin talon yläkerrassa ja asunto oli kiva, mutta elo yhtä helvettiä uteliaiden appivanhempien taholta. Pari vuotta sita jaksoi, sitten saatiin pankkilaina ja ostettiin 25 neliön yksiö ja oli kyllä ihanaa, vaikka appiukko änkesi sinnekin sunnuntaina klo 8 aamulla kylään.
Kestin pari vuotta ja muutettiin helsinkiin. Oikeasti parisuhde-elo alkoi vasta sitten. Olemme vieläkin yhdessä ja kivaa on.
Olihan se todella erilaista aikaa kun nyt. Kaikki oli jotenkin coolia ja musiikki svengas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä muistoja siltä ajalta paljon vaikka maalla pimeys ja talviaika oli ankeeta.
70-luvulla väestö oli nuorta ja meno oli railakasta. Vähät taistolaisista, kaikilla oli elämä edessä ja tulevaisuutta odotettiin toiveikkaasti. Sen uskottiin tuovan rahaa ja hyvinvointia. Vain helluntaimummot ja jehovat odottivat silloinkin maailmanloppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla väestö oli nuorta ja meno oli railakasta. Vähät taistolaisista, kaikilla oli elämä edessä ja tulevaisuutta odotettiin toiveikkaasti. Sen uskottiin tuovan rahaa ja hyvinvointia. Vain helluntaimummot ja jehovat odottivat silloinkin maailmanloppua.
Ihan tiedoksi, että J-todistajat eivät ikinä milloinkaan ole odottaneet maailmanloppua! He tietävät Raamatusta, että maapallo pysyy ikuisesti mutta pahuus täältä lopetetaan. Kysykääpä ensi kerralla kun tulevat ovelle.
Suvussa on!
Kävin tanssilavalla katsomassa Juicea n.1975.
Yleisöä oli noin 5
1970-luku on mun mielestä paras vuosikymmen! Siihen aikaan osuvat teinivuoteni, täysi-ikäiseksi tulo, ylioppilaaksi pääsy ja ihan vuosikymmenen lopulla vielä 20-vuotispäiväni. Hyvää musiikkia, kivoja ystäviä ja erinäisiä poikaystäviä, ajokortti, lukion jälkeisten opintojen aloittaminen jne. Lähinnä vain hyviä muistoja! Kai niitä huonojakin on, mutta niitä ei ehkä halua ajatella
Nelikymppiset ovat syntyneet 80-luvulla, eivät paljon muista 70-luvusta.
Erikoista porukkaa nykyään, 80-luvulla syntyneetkin luulevat olevansa kasarinuoria.
Presidentin vaalit ääntenlakenta Kekkonen,Kekkonen,kekkonen..kekkonen jne...
Olen 65 syntynyt. 70 luvulla ajeltiin polkupyörillä siellä missä huvittaa. käytiin Lahden joka järvessä uimassa. Koko yö hypittiin mytäjäisissä. Herrasmannissa, möysässä ym. Nykyään ei onnistu kun valvotaan. Talvella laskettiin minisuksilla metsäpolkuja. Meitä oli vajaa kymmenen porukka ja pompittiin talvellakin missä nyt sattui huvittamaan. Jääkenttiä oli missä pelattiin lätkää. Ei meitä kukaan etsinyt kotiin silloin kun tuli nälkä.
Clint Eastwood seikkaili filmeissä orangin kanssa, joten sellainen piti itsekin saada. Savossa apinamarkkinat olivat kuitenkin olemattomat, joten hommaan valjastettiin naapurin heikkolahjainen aikamiespoika. Eihän kuvio olisi ollut täydellinen ilman pahisten vetämistä pataan, eli tehtiin yllätyshyökkäys paikkakunnan pahamaineisimpaan räkälään. Tietysti siinä kävi niin, että saatin pahasti köniimme ja "oranki" peräti kuoli.
1970-luvulla oli emäntäkoulussa kaikilla samanväriset työmekot. Minun vuosikurssilla kammottavan kakanruskea, edellisellä yhtä kammottava oranssi. Opettajat ihastelivat, että kylläpä tämä on hyvä väri kun ei näytä kenellään huonolta.
Terveisiä teille, jotka samoja pukuja käytitte.