Lue keskustelun säännöt.
Nyt jutellaan 1970-luvusta!
Täällä on liikaa eilen syntyneitä, nyt me neljä-viisikymppiset saamme jutella siitä mitä 70-luvulla oli ihanaa ja kauheaa.
Kommentit (1865)
Vierailija kirjoitti:
Telkkarista tuli hyviä ohjelmia verrattuna nykytarjontaan.
Tässä on kyllä aika todellakin kullannut muistoja. Kannattaa vilkaista tv-ohjelmat jostain vanhasta lehdestä, niin ei tule ikävä vuoden 1975 ohjelmatarjontaa. Ja mitään vaihtoehtoja ei ollut, ei edes kotivideoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Telkkarista tuli hyviä ohjelmia verrattuna nykytarjontaan.
Tässä on kyllä aika todellakin kullannut muistoja. Kannattaa vilkaista tv-ohjelmat jostain vanhasta lehdestä, niin ei tule ikävä vuoden 1975 ohjelmatarjontaa. Ja mitään vaihtoehtoja ei ollut, ei edes kotivideoita.
itsellä oli vuonna 1975 pääasiallisena ohjelmana vaippoihin paskominen joten en ole vissiin menettänyt sitten mitään tärkeää telkkarista :P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Telkkarista tuli hyviä ohjelmia verrattuna nykytarjontaan.
Tässä on kyllä aika todellakin kullannut muistoja. Kannattaa vilkaista tv-ohjelmat jostain vanhasta lehdestä, niin ei tule ikävä vuoden 1975 ohjelmatarjontaa. Ja mitään vaihtoehtoja ei ollut, ei edes kotivideoita.
Minun ei edes tarvi vilasta, muistan ne muutenkin.
Kylmä fakta on se, että parhaat tv-muistot itselläni on nimenomaan 70-luvulta. Nykyisestä telelevisiotarjonnasta minulle ei kelpaa enää kuin tietyt suorat urheilulähetykset. Ajankohtaisohjelmia katson valikoidusti, mutta en televisiosta, vaan Areenasta.
Tässä jos missä pätee fakta määrä ei korvaa laatua. 70-luvulla todella ei tullut kuin kahdelta kanavalta muutama tunti illasta ohjelmaa, kun nykyään tulee lähes kellon ympäri ohjelmaa ja ilmaiskanaviakin tarjolla 10 kertaa enemmän kuin 70-luvulla. Silti 70-luvulla tuli joka päivä katsottavaa, kun nykyään saat kelata kanavia edes takas löytämättä juuri muuta kuin tositeeveehömppää. Minä olen viimeksi katsonut televisiota joskus parikolme viikkoa sitten.
Jos 70-luvusta halutaan keskustella, niin miksi aloittaja on laittanut ikähaarukaksi 40-50 vuotiaat?
Ja juu kyllä huomasin että aloitus on tehty vuonna 2017. Tuolloin siis 40-50 vuotiaat oli 1967-1977 syntyneitä. Ikähaarukasta vanhimilla muistot varmastikin keskíttyy 70-luvun lopulle, koska 3-5 vuotiaalla ei vielä mitään kummoisia muistoja ole, kun taas vuonna 1977 syntyneellä ei taatusti ole 70-luvusta yhtään minkäänlaisia muistoja. 2017 ikähaarukan olisi kuulunut olla 50-60 vuotiaat, tai ylipäätään yli 50 vuotiaat.
Olin vaatekaupassa töissä 70 luvun puolenvälin jälkeen. Kaikkia piti teititellä. Ja myyjillä oli yhtenäinen ruskea työasu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja monet homot muuttivat pakolaisiksi Tukholmaan. Ruotsissa oli vapaampaa, ja silloin Ruotsi oli paljon erilaisempi maa. Tukholmassakin oli ihan oikeasti ulkomailla. Nykyään on ihan sama, että missä siellä hooetämmässä käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmapiiri oli tosiaan kauhean ahdasmielinen ja kaikesta määräsi uskonto. Ei puhettakaan, että kirkollisina juhlapyhinä olisi saanut olla hauskaa, jopa lapsuudenkodissa äiti kielsi nauramisen pitkänäperjantaina. Elokuvateatteritkin oli pääsiäisenä kiinni.
Musiikki oli kyllä hyvää, tykkään vieläkin discomusiikista ja 70-luvun hevistä, harmi vaan, kun sitä kuuli radiosta niin harvoin. Joka toinen viikko tuli radiosta tunnin verran heviä ja joka toinen viikko progressiivista rokkia. Telkkarin Lauantaitansseissa oli aina yksi kappale nuorisomusiikkia, siinä kameran eteen päästettiin muutama nuori tanssimaan. Kappale esitettiin just ennen mainoskatkoa ja pistettiin surutta poikki mainoskatkon alkaessa enkä muista, että sitä olisi koskaan kuullut loppuun.
Onneksi tuli Nuorten sävellahja. Siinä sitten istuin radion edessä kasettimankka sylissä ja hyvän kappaleen tullessa painoin nauhoitusnappulaa ja pidin pientä mikrofonia radion edessä. Yhtä lempikappaletta en saanut nauhalle ja surin, etten kuule sitä enää ikinä. Kiitos netin laulu löytyy hetkessä.
Missäs ahdasmielisellä lesta-alueella sinä olet lapsuutesi asustellut? Ei meilläpäin sisäsuomen pienessä teollisuuskaupungissa ollut pätkääkään ahdasmielistä, eikä uskonnot ainakaan meidän elämäämme millään tavoin määräilleet. Itse olin ihan taviduunariperheestä ja olimme tavallisia tapakristittyjä, eli ei todellakaan missään uskonnolisissa riennoissa meitä kuskattu, vaikka itse muutaman kerran pyhäkoulussa (sisko raahas, kun sieltä sai kuulemma kiiltokuvia) ja melko aktiivisesti seurakuntakerhossa/leireillä kävinkin.
Siihen aikaan ei vaan seurakuntakerholla ollut mitään tekemistä uskovaisuuden kanssa, koska siellä kävi ihan kaikki lapset, myös lastenkodin rakkarit. Siellä käytiin, koska siellä pääsi pelaamaan koronaa ja pingistä ja touhuilemaan kaikenlaista, mikä kiinnosti meitä natiaisia.
En asunut millään lesta-alueella ja tehdaskaupungissa asuin itsekin, mutta äiti oli uskovainen. Kyllä se uskonto määritti teidänkin elämää. Kirkollisina juhlapäivinä ei telkkarissa esitetty mitään hupiohjelmia, tansseja ei järjestetty eikä elokuvateatterit olleet auki. Raamattu määritti, mikä on syntiä ja se näkyi yhteiskunnassakin. Avoliittolaisia paheksuttiin ja au-lapsista tai jopa äpäröistä puhuttiin. Avioerot oli harvinaisia ja eronneita naisia pidettiin kakkosluokan ihmisinä. Hirveää aikaa kaiken kaikkiaan.
Aika höpöhöpöä. Minä kävin 70-luvulla kauppaopistoa, se oli ihanaa aikaa! Badding ja Juice ja Alatalo tuli silloin, niitä ihailtiin joukolla! Pidettiin kivoja pirskeitä ja järjestettiin kaikenlaisia kauppisjuttuja.
Uskonto jos jotain määritteli, niin ei se tavalliseen elämään vaikuttanut. Määritteleehän se nytkin aina jotain.
Ei eronneita naisia millään lailla leimattu enää silloin, ei ne mitään kakkoskansalaisia olleet. Itse asiassa minäkin erosin 70-luvun lopulla, kukaan ei minua kieroon katsonut.
Määrittelee se Raamattu sen synnin tänä päivänäkin. Yhtä vähän siihen huomiota kiinnitettiin silloin kuin nytkin.
Ei se mitään pimeätä aikaa ollut, ihmiset ne itse sen elämänsä tekevät. Jos joku haluaa ahdasta uskonnollisuutta, sitä saa kyllä olla minä aikana tahansa. Kyllä sen harjoittamiseen aina kanava löytyy.
70-luvulla tehtiin vielä hienoa viihdemusiikkia. Ja yksi erikoisuus oli humpan uusi tuleminen, Erkki Junkkarinen nostettiin jostain hämäristä uudelleen esiin. Muistan miten ex-anoppi ihaili sitä ihan järjettömästi. Itse en päässyt siihen sisälle kumminkaan.
Sellaiset renkutukset, kuin "Hetken pienen" ja jonkun yhtyeen esittämä Jätkän humppa vie aina mieleni noihin vuosiin. Anoppi soitti niitä kasettiradiostaan jatkuvasti.
Olen kirjoituksestasi tismalleen samaa mieltä, tosin väärästä lainauksestasi johtuen olin ensimmäisistä sanoista aivan eri mieltä.
Minäkin koin 70-luvun vapaamielisenä ja paikoin paljon vapaamielisempänäkin kuin nykyajan ja musiikkihan 70-luvulla oli parasta A-luokkaa ja hakkaa edelleen mennentullen nykyiset renkutukset ja rapit, mutta vähemmistöillä ei kyllä tuohon aikaan ollut helppoa. Homot olivat käytännössä maan alla, eli joko tukevasti kaapissa peite avioliitoissaan, tai paenneena vapaamielisempiin maihin. Homoushan luokiteltiin vielä koko 70-luvun sairaudeksi.
Eli vastaisuudessa kun lainaat, niin lainaa sitä kyseistä viestiä johon kommenttisi suuntaat, äläkä koko viestiketjua. Ei auta vaikka lainaamasi kommentin boldaat, kun valtaosalla näkyy vain se lainausrimpsun viimeinen viesti. Minäkin hämmästyksellä luin kommenttiasi ja ihmettelin, miten se liittyi homojen muuttamiseen Tukholmaan (jota todella tapahtui merkittävissä määrin 70-luvulla), kunnes avasin koko viestiketjun ja löysin boldaamasi kohdan rimpsun alkupäästä.
Itsehän olen umpihetero, mutta edellisen ammattini kautta tunnen paljon homoja ja tiedän kyllä, minkälaista heidän elämänsä oli 70-luvun Suomessa, koska tuon ajan kokeneet ovat siitä minulle kertoneet.
Silloin tehtiin töitä eikä lojuttu sohvalla odottamassa rahaa yhteiskunnalta. Ei valitettu turhista vaan elettiin. Minäkin elätin perheen - vaimo ja lapsi - opiskelun ohessa. Se sujui ihan hyvin.
Nykyään porukka on liian löysää, henkisesti ja fyysisesti.
Huonompaan on menty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väritelevisioita ei ollut just kellään. Eikä ollut harvinaista,ettei ollut telkkaria. Jotkut tuli meille katsomaan telkkaria. Mahtoikohan väri tv tulla vasta 80 luvulla. En ole varma.
Höpsispöpsis. Me oltiin tavallinen duunariperhe ja meille tuli väritelevisio vuonna 1975. Olimme toki pienen omakotilalueemme ensimmäisten joukossa silloin mutta jo parin vuoden päästä väritelevisio oli läses jokaisessa katumme talossa. Väritelevisiot yleistyivät todella nopeasti ja melko harvassa oli 80-luvun alussa enää ne kodit, jossa ei väritelevisiota ollut. Näin ainakin kaupungeissa.
Ja oli kyllä todella harvinaisia sellaiset kodit joissa ei 70-luvulla edes mustavalkotelevisiota ollut. Meille ensimmäinen televisio tuli 60-luvun alussa ja olimme siis tuolloin todella köyhä duunariperhe.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut pizzeroioita eikä hampurilaisiakaan. Kebabista ei oltu edes kuultu. Autoissa tupakoitiin oli lapsia kyydissä tai ei.
Kebabista ei oltu kuultu, mutta kyllä pizzaa ja hampurilaisia syötiin. Ei ihan nykymallista mättöä, vaan enimmäkseen tehtiin itse..
Ensimmäisen väri-tv:n näin muistaakseni Ruotsissa joskus tuon vuosikymmenen puolivälissä. Muutenkin siellä oli elintaso selvästi korkeampi kuin Suomessa, jossa oli vasta n. 30 vuotta sodan päättymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin vaatekaupassa töissä 70 luvun puolenvälin jälkeen. Kaikkia piti teititellä. Ja myyjillä oli yhtenäinen ruskea työasu.
Ruskea värihän oli 70-luvulla kuuminta hottia, joten ei liene mikään yllätys, että vaatekaupassa pukeuduttiin kyseiseen muotivärin vaatteisiin.
t: ruskeavakosamenttinen poika 70-luvulta.
Vierailija kirjoitti:
Opettaja painoi kirjoitusvihkoon 1 - 3 kuvaleimaa arvostelumielessä.
Ainekirjoitus oli se "ihana" osuus äidinkielentunneilla. Vihkoon piti kirjoittaa aine jostain annetusta aiheesta kaunokirjoitustyylillä. Muistan vieläkin kun ollessani kolmosluokalla alakoulussa oli erään kerran ainekirjoituksessa aihe vapaa ja kirjoitin kaikki Tarzan-kirjat lukeneena Tarzanfanina mielikuvituksellisen aineen seikkailuistani Tarzanin mukana viidakossa. Valitettavasti tunti loppui kesken ja aine piti palauttaa, vaikka tarina oli kesken. Ratkaisin ongelman kirjoittamalla kesken jääneen tarinan lopetukseksi vain sanat "kunnes heräsin". Opettajalla oli tapana lukea aineet ääneen koko luokalle ja päästessään minun aineeni loppuun hän kysyi koko luokan kuulleen "Unissasiko sinä siellä viidakossa Tarzanin mukana seikkailit?". Koko luokka räjähti nauramaan ja naamani oli punainen kuin keitetty rapu änkyttäessäni jotain "en, mutta kun tarkoitin... tai siis että koko juttu oli unta ja sitten heräsin siitä unesta", vaan eipä tuo enää tilannetta pelastanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Wikipedianmukaan väritelevisiot yleistyivät kotitalouksissa 80-luvun alussa. Minä en muista milloin meidän perheeseen tuli väri tv.
Meille tuli ensimmäinen telkkari vuonna 67, väritelkun isä osti Montrealin olympialaisia varten, oliko ne 76?
hessusss kirjoitti:
mun makkari tummanvioletti,siskon oranssi,vanhempien kirkkaankeltanen,olkkari murrettu vihreä,eteinen tummanvihreä ,keittiö vaaleanvihreä ja askarteluhuone tummaoranssi...kaakelit kylppärissä viininpunaiset kuusikulmaiset. lattioissa beessi/valkoinen muovimatto mutta olkkarissa punasävyinen lakattu puulattia....oi sitä värien harmoniaa :D
Huh-huh, toi on jo aika hyvä! Meillä oli kyllä keltaista seinissä ja mulla oranssia, kokolattiamatot laitettiin makkareihin, ruskeita ja vihreitä. Luulen, että jotkut vieraat saattoivat vähän nikotella, kun näkivät olohuoneen tummanruskean katon. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvulla äidit moittivat tyttäriään tosi paljon. Ehkä kateus liittyi siihen, että naisen elämä oli muuttumassa ja silloiset äidit - ainakin teini-ikäisten - näkivät kuinka tytär saa kaikki mahdollisuudet
Tuli ensimmäinen puhelin ja mustavalko tv. Naapurin tytöt kuunteli Abbaa, Sweetiä ja Sladea. Virkattiin ponchot.
Tytöt olivat muka lapsen vahteja ja kuljettivat minua joka paikkaan, että näkisivät poikia. Olin kätevä kulissi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut pizzeroioita eikä hampurilaisiakaan. Kebabista ei oltu edes kuultu. Autoissa tupakoitiin oli lapsia kyydissä tai ei.
Nyt on kirjoittaja kyllä aivan pihalla ajankuvasta. Hampurilaiset oli ihan normikauraa tavan grillikioskeillakin 70-luvulla ja Pizzerioitakin oli 70-luvulla varsinkin isommissa kaupungeissa useita. Itse muistan Tampereelta erityisesti Tavastian ja tietenkin Napolin. Ensimmäiset Rossotkin avattiin jo 70-luvun puolella. Ensimmäinen pizzeria Suomessa avattiin jo vuonna 1961. Kebabbilat tuli toki vasta 80-luvun puolella. itse söin ensimmäisen kebabini vuonna 1983 juuri avatussa Abu Fuadissa.
Omissa autoissaan saattoi tupakoida tupakoivat. Meidän perheessä ei tupakoitu, eikä myöskään meidän autossa.
Neuvostoliiton elokuvat olivat sellaisia joissa kylän väki rakasti miliisiä. Se ei muuten ollut totta. Kävin kuusi kertaa Neuvostoliitossa ja kaikki pelkäsivät miliisiä. Purukumia ja kyniä vietiin rajan taakse.
Karvoja joka puolella ja naisilla oli pienet tissit ja pyllyt ja oli normaalit huulet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarah Kay syntyi vasta 1988?
Sä et tiedä mitä seiskytlukulaiset tarkoittaa "Sarah Kay -julisteilla" :)
Mulla on tallella Sarah Kay -kirjepaperia.
Tarkoittaako tämä nyt että 70-luvulla syntyneen jälkikasvu on fiksumpi kuin äitinsä, vai yrittääkö tässä 70-luvulla syntyneen äiti mollata jälkikasvuaan?