Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt jutellaan 1970-luvusta!
Täällä on liikaa eilen syntyneitä, nyt me neljä-viisikymppiset saamme jutella siitä mitä 70-luvulla oli ihanaa ja kauheaa.
Kommentit (1865)
Vierailija kirjoitti:
Kavereiden ovikelloa soitettiin kun teki mieli hengailla / leikkiä. Toivottiin että kaverin vihainen isä ei avaa ovea. Sillon tällöin soiteltiin puhelimella.
Asioita ei hirveästi sovittu etukäteen. Elettiin enemmän hetkessä.
Vieraita tuli mökille ilmoittamatta. Ihan yöksi. Tuntui olevan ihan normaalia.
Fillarilla ajeltiin koko ajan.
Vaatteita käytettiin monta päivää putkeen.
Röökiä vedettiin joka paikassa.
Ei ollut hampurilaisia. Oli porilaisia.
Skidien oli helppo pölliä karkkia kaupasta ku ei ollut kameroita.
Miehet oli pomoja. Naiset sihteereitä tai kotona. Oli jopa sihteeriopisto.
Helpompaa ja yksinkertaisenpaa aikaa ennen globalisaatiota.
Yksi tyttö kertoi miten leikkitoverin isä avasi oven ja sanoi kylmästi:"Kuka sinä olet? Minä en tunne sinua. Sinä et tervehtinyt minua, kun tulit vastaan kadulla." Tyttö oli ollut heillä kylässä monta kertaa ja vanhemmat tunsvat toisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli myös joku biafra.. ja nälänhätä. Koulun ruokalan seiniltä katsoivat luurankomaiset afrikkalaiset lapset ja siinä yritit nieleksiä pahaa ruokaa.
Biafran itsenäistymiskamppailu ja siihen liittynyt nälänhätä sijoittuivat aivan 60 ja 70-lukujen taitteeseen. Olin tuolloin teini-ikäinen. Kotona oli muutenkin ahdistavaa, joten purin yleistä ahdistustani piirtelemällä luurangon laihoja lapsia. Siitä on kyllä jäänyt sellainen tahra sieluun, etten edelleenkään kykene katsomaan uutisklippejä nälkää näkevistä pikkulapsista.
Olin nähnyt uutispätkiä ja lehtijuttuja, mutta jotenkin "en nähnyt" niitä. Vähän myöhemmin Vietnamin sodan tapahtumat herättivät minut tajuamaan mitä maailmassa tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Tienvieret myrkytettiin vesakkomyrkyillä, DDT:tä vaan penkoille, niin jopa vesakot kukistui.
Ei ollut punkkeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on sitten aina yhtä rasittavaa. Aina kun näitä oman lapsuuden mukavia muisteloketjuja avataan, niin aina joku n a tsi-petteri tulee tänne mussuttamaan politiikkaa, vaikka ei ole edes syntynyt kyseisellä vuosikymmenellä.
Voisitteko ystävällisesti avata näille politiikkamussutuksille oman ketjun, tai mennä vaikka lau dalle ulisemaan. Alle 60 vuotiaat ei taistolaisuudesta tajunnut silloin 70-luvulla yhtään mitään. Minäkin olen jo yli 60 vuotias ja olin hädituskin kymmenen vanha, kun taistolaisuus oli suosituimmillaan, eikä se vaikuttanut elämääni yhtään mitenkään, enhän politiikasta natiaisena tietenkään edes mitään ymmärtänyt.
Ei voida, edes ystävällisesti. Se että sinä et silloin tajunnut eläväsi yhteiskunnassa joka oli käytännössä Neuvostoliiton satelittivaltio, ei muuta tosiasioita.
Suomen kouluissa opetettiin vielä 70-luvulla että Lenin hyvä, länsi paha. Tämä toki muuttui 80-luvun aikana pikku hiljaa, mutta se ei muuta sitä että 1970-luku oli Suomen valtion historiassa erityisen pimeää aikaa.
Ei ainakaan meidän koulussa opetettu. Opettajat oli melkein aina isänmaallisia virsienlaulattajia. Muistan koulusta aatteellisena toimintana vain loputtomat aamunavaukset ja kirkosssakäynnit. Virsiä osaan vieläkin ulkoa sen takia ison määrän.
Ei meilläkään. Opettaja oli Karjalan evakko. Kuulimme tarinoita kuinka sieltä oli lähdettävä kuorma-auton lavalla tavarat mukana mitä mahtui. Aamuisin oli aamun avaukset, opettaja soitti harmonia ja veisattiin. Rinnakkaisluokilla oli melko samanlaisia opettajia. Kävin hiljattain omaa kirjahyllyä läpi, ala-asteella saatu virsikirja vielä tallessa...
Että ei kyllä meidänkään koulussa todellakaan jankattu mitään k0mmari p4skaa, ja Leniniä en muista mainitun muuta kuin historian tunnilla, ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa oli puucee. Vessanreikiä oli kolmella seinällä rivissä.
Opetuksessa käytettiin pahvitauluja, mitkä nostettiin telineisiin.
Opettaja lauloi ja soitti poljettavaa urkuharmonia.
Nämä olivat lähtökohdat Nokiassa kunnian aikana työskenneelle DI:lle.
Kyläkoulussa taisit olla? Meidän koulussa oli naruista vedettävät sisävessat. Oli vain sellaiset lasiseinät pyttyjen välissä ja välitunnilla mentiin vessaan ja sit ope kävi tyhjentämässä. Oli yksi koppivessa, mihin meneminen tarkoitti ala-asteella sitä, että sulla on kuukautiset tai meet paskalle ja jos sinne meni, joutui helposti kiusatuksi. Mutta urkuharmonit oli joka luokassa. Voimistelusalissa oli oikea piano. Joskus käytiin musiikin tunnilla siellä, jos kellään ei ollut liikuntaa. Lähinnä harjoittelemassa juhlanumeroita.
Isoja pahvisia kuvia käytettiin opetuksessa vielä pitkään. Luookan takaosassa istuvakin näki kuvat hyvin. Niissä oli uskonnollisia kuvia tai ehkä jotain historiaa tai kasveja. Vähemmän saastuttavia kuin nykyiset digilaitteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on sitten aina yhtä rasittavaa. Aina kun näitä oman lapsuuden mukavia muisteloketjuja avataan, niin aina joku n a tsi-petteri tulee tänne mussuttamaan politiikkaa, vaikka ei ole edes syntynyt kyseisellä vuosikymmenellä.
Voisitteko ystävällisesti avata näille politiikkamussutuksille oman ketjun, tai mennä vaikka lau dalle ulisemaan. Alle 60 vuotiaat ei taistolaisuudesta tajunnut silloin 70-luvulla yhtään mitään. Minäkin olen jo yli 60 vuotias ja olin hädituskin kymmenen vanha, kun taistolaisuus oli suosituimmillaan, eikä se vaikuttanut elämääni yhtään mitenkään, enhän politiikasta natiaisena tietenkään edes mitään ymmärtänyt.
Ei voida, edes ystävällisesti. Se että sinä et silloin tajunnut eläväsi yhteiskunnassa joka oli käytännössä Neuvostoliiton satelittivaltio, ei muuta tosiasioita.
Suomen kouluissa opetettiin vielä 70-luvulla että Lenin hyvä, länsi paha. Tämä toki muuttui 80-luvun aikana pikku hiljaa, mutta se ei muuta sitä että 1970-luku oli Suomen valtion historiassa erityisen pimeää aikaa.
Ei ainakaan meidän koulussa opetettu. Opettajat oli melkein aina isänmaallisia virsienlaulattajia. Muistan koulusta aatteellisena toimintana vain loputtomat aamunavaukset ja kirkosssakäynnit. Virsiä osaan vieläkin ulkoa sen takia ison määrän.
Minun ala-asteeni (ensin kansakoulu) johtajaopettajani (rehtori-nimitys oli vasta yläasteen ja lukion johtajalla) oli niin pikimusta porvari kuin vain olla voi. Hän opetti minua viidennellä ja kuudennella luokalla. Silloin laulettiin laulutunnilla Suomen Laulua ja muita isänmaallisia veisuja. Myös Suomen kuusikymmentävuotispäivänä (kai me sitten itsenäisyyspäivänä koulussa oltiin?) jouduttiin menemään ulos lipunnostoa katsomaan. Oli vielä puolihämärää ja todella kylmä ja tuulinen ilma. Siellä sitten lipputangon vieressä hytistiin koko koulu nuorimmasta vanhimpaan ja katseltiin, miten lippu nousi ylös. Jotain laulettiin, mutta en enää muista, oliko Siniristilippumme vai Maamme. Olin silloin kuudennella luokalla ja juuri täyttänyt kahdentoista ja Satakunnassa asustelin.
Virsiä muistan minäkin, vaikka missään muualla en niitä ole joutunut laulamaan kuin ala-asteella. Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen voisin laulaa vaikka heti alusta loppuun, näin 45-50 vuoden jälkeenkin. Virsien pakkolaulatus kun oli niin kiivasta.
Hienoa, voisin sanoa että aivan kuin omasta lapsuudestani.
Ja se, teki minusta miehen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Join kahvia jo 5-vuotiaana ja sain päänsärkyyn (huono näkö, päänsäryt loppuivat silmälasien saamiseen ) hotapulveria, ei ihme että vedin vähän ylikierroksilla .D Olimme myös kirjaimellinen pullamössö-sukupolvi, ai että sitä sokerisessa kahvissa pehmennyttä vehnästä ! Kirjastossa piti olla hiljaa ja pankki oli niin hieno paikka että hirvitti, ihan kuin olisi kuninkaanlinnaan mennyt! Arkisin äiti piti farkkuja, mutta sunnuntaina ja " virallisilla asioilla" (esim. siellä pankissa) hametta, itse taas käytin hametta koulussakin ala-asteen loppuun asti. Pikkusiskon vaipat suljettiin hakaneuloilla ja tuttipullo oli lasia, sisko käytti vanhoja vaunujani ,vihreitä vakosamettisia ja äiti työnsi vaunuja tupakka huulessa välissä kenenkään paheksumatta. Kotona äiti kyllä meni tupakalle kuistille, vaikka moni aikuinen poltti sisällä .
-Sain 9-vuotiaana silmälasit, niissä olivat suuret punaiset muovikehykset ja samoilla meninkin sitten 16-vuotiaaksi asti! Äidillä oli usein permanentti ja kovan kinuamisen jälkeen sain 12-vuotiaana itsekin "pehmiksen", hitto että se aine kutittikin ! Mutta ylpeä olin kiharoistani. Äidin meikkaamista seurasin mielenkiinnolla, sitä ripsiväriin sylkemistä :D
-Isä oli paljon poissa, äiti meitä lähinnä kasvatti . Ja koko naapuristo myös, muiden lapsia komennettiin siinä missä omiakin . Asuimme ok-talossa ja siinä juoksenneltiin kuka kenenkin pihalla, lainattiin toistemme pyöriä ja leluja sekä tehtiin retkiä leikkipuistoon noin viiden kilometrin päähän eväiden kanssa. Välillä aikuiset pitivät juhlia ja olivat kännissä, mutta ei siitä meille lapsille traumoja jäänyt.
Kyllä on vanhemmilla ollut vauvanhoito hukasssa jos joku on hakaneuloja käyttänyt.
Molemmat lapseni ovat 70-luvun vauvoja ja ihan kertakäyttövaippoja oli ja sivuilta sidottavat muovit niiden päällä. samoja muoveja käyttivät ne äidit, jotka halusivat pestä harsovaippoja, mutta kai niitäkin löytyy, jotka sammaleita tunkivat housuihin.
Silloin käytettiin erityisiä hakaneuloja. Ne oli tarkoitettu juuri sellaiseen käyttöön. Niissä oli sellainen ominaisuus, että hakaneula ei auennut helposti eikä vahingossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkälle 70-luvulle oli kaikenlaisia tuontikieltoja, lisenssejä ei myönnetty ulkomaisille omenille, ennen kuin kotimainen sato oli myyty ja syöty. Ainoa poikkeus oli joulun punaiset omenat.
Appelsiinien tuonti vapautui vasta tammikuussa, 'jahvat tuloo'.
Päärynät tuli kanssa keväällä.
Suomalaiset oli juuri keksineet monia eksoottisia hedelmiä, mutta 1972-74 kun lama iski,
kiellettiin useat ylellisyyshedelmät, mm kiivi oli ylellisyyttä.
Kotona ei voinut tehdä kunnon pitsaa, mm. durum-jauhoja ei saanut tuoda vähittäismyyntiin
kuin muutamia satoja kiloja koko maahan.
Kotimaiset vihannekset -yhdistys mainosti ja kehui lanttua, porkkanoita ja kaalia, kotimaista tottakai.
Niissä oli kaikki hivenaineet tallella kun niitä ei kuljetettu merten takaa.
Muutama vuosi sitten oli uutinen, että nykyisin kasvatetuissa maataloustuotteissa ei ole samanlaista ravintoarvoa kuin oli näissä aikaisemmissa. Me saamme nykyään huonompaa ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia siihen aikaan oli kaikki niin h*lvetin rumaa? 60-luku ja 80-luku näyttää tietenkin vanhentuneilta ja hassuiltakin mutta ei noin s**tanan rumalta.
Nykyään te vasta olettekin rumia. Nykyajan riekkujat.
Aivan, nykyään rumaa on, tulee ensinnä mieleen mustan-harmaat talot ja asunnot ulkopuolelta, sisäpuolelta sairaalan valkoisia espoo-style kämppiä. Ja nuorten habitus.... Barpapapan näkösiä läsöjä pillifarkuissa (miehet) ja puoliväliin vartaloa asti kiskotuissa (naisilla) jätti 4hteria "tyylikkäästi" korostavissa stretch verkkareissa (tai jsp).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla oli järkyttävää tuo punainen fundamentalismi. Oltiin niin kallellaan itään päin, josta "tuli kaikki hyvä". Mafiat, rikolliset, sortajat, niitä Neuvostoliitto oli pullollaan, mutta näille oltiin täysin sokeita. Suomi nuoleskeli neuvostoliittolaisten pyllyjä joka tasolla. Ministereistä työläiseen. Hävettää vieläkin nuo nähnyt vapaus- ja maailmankansalaiskulkueet, punaiset liput liehuivat ja sitä oltiin kuin hypnoosissa.
No, ei tämä nykyinen sininen fundamentalismi ole yhtään sen parempaa, hei.
Tsiisus.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä maailma oli silloin turvallisempi. Hyviä aikoja olivat. Onnellisia oltiin vaikkei ollut älypuhelimia ei edes kännyköitä. Ehkä just siksi.
Maailma oli turvallisemman tuntuinen, mutta todellisuudessa vaarallisempi. Kyllä ketjussa aiemmin mainittu liikennekuolemien väheneminen autoliikenteen määrään suhteutettuna noin yhteen kahdestoistaosaan (!) 70-luvun alun tasosta kertoo paljon.
Kun 70-luvun sanomalehtiä lukee, huomio kiinnittyy joka ainoa päivä niissä olleisiin pikku-uutisiin, joissa joku on kuollut, vammautunut tms. tilanteessa, jota nykyään joko ei sattuisi lainkaan, jolla ei olisi niin vakavia seurauksia, tai joka ainakin on monikymmenkertaisesti harvinaisempi kuin siihen aikaan. Joku lapsen hukkuminen oli muutaman rivin pikku-uutinen yhdellä palstalla, ja niitä sattui tyyliin parin viikon välein. Nykyään jos lapsi hukkuu, se on molemmilla iltapäivälehdillä lööpissä.
Minun puolestani useidenkin asioiden voi sanoa olleen 70-luvulla paremmin kuin nykymaailmassa, mutta turvallisuus ei ollut yksi niistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla oli järkyttävää tuo punainen fundamentalismi. Oltiin niin kallellaan itään päin, josta "tuli kaikki hyvä". Mafiat, rikolliset, sortajat, niitä Neuvostoliitto oli pullollaan, mutta näille oltiin täysin sokeita. Suomi nuoleskeli neuvostoliittolaisten pyllyjä joka tasolla. Ministereistä työläiseen. Hävettää vieläkin nuo nähnyt vapaus- ja maailmankansalaiskulkueet, punaiset liput liehuivat ja sitä oltiin kuin hypnoosissa.
Totta. Nyt sitten muka lännestä tulee kaikki hyvä. Naurattaa.
8000km päästä tuleva maahan muuttaja on muka läheisempi, kuin 100km päässä asuva venäläinen. Hilpeää.
Siitä itäsuuntauksesta me hyödyimme taloudellisesti valtavasti.
Tämä länsinuoleskelu vie meidät konkurssiin. Se on ero.
Se 100km:n päässä idässä asuva Venäläinen on etäisempi kuin tästä länteen päin aina atlantin taakse, koska maailmankatsomusten ja henkisen kulttuurin ero menee siinä meidän itärajan kohdilla.
Siitä itään päin asuu (pääsääntöisesti) porukkaa joille on ihan luontaista asua omassa kurjuudessaan diktaattorijohtajien valheita kuunnellen, ja delata jossain täysin turhassa sodassa, tai gulagilla niskalaukaukseen taikka myrkytettyihin kalsareihin.
Noiden ihmisten kanssa, katson omaavani hyvin vähän mitään yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppikouluun piti pyrkiä neljännen luokan jälkeen. Kaikki koulussa maksettiin itse: kirjat, laskutikku ja ruokaliput. Ruoka tosiaan oli maksullista! Käytettiin sammareita ja takataskusta törrötti kampa. Teinariin kirjoitettiin kaikki tärkeät asiat. Olin entisessä poikalyseossa, jonne tyttöjä oli alettu päästää vasta myöhemmin ja lukio oli täynnä ihanan näköisiä pitkätukkaisia miehiä 😂
Aloitin ekaluokan 79 ja mitään tuollaista ei ollut enää. Kirjat ilmaiset eikä muuten kierrätettyjä. Ruoka ilmainen ja oli ollut jo jonkin aikaa. Millä luvulla siis kävit koulusi? Ai niin lukiosta kai kyse. Olikohan peruskouluissa mitään maksullista koskaan, tuskin
Minä synnyin vuonna 1965 enkä enää joutunut pyrkimään oppikouluun, vuotta vanhemmat sen sijaan meidän seudulla vielä niin tekivät. Minun kouluaikanani kirjat, kynät ja kumit sekä olivat ilmaisia ja käyttämättömiä, vasta lukiossa alkoivat maksaa. Myös ruoka oli koko ajan ilmaista. En kyllä muista, että kansakouluaikananikaan (1972-75) olisi vanhemmiltani vaadittu maksua mistään. Ikävä kyllä en voi heiltä asiasta kysyä, koska molemmat ovat jo kuolleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasarin alussa jo 70-luvun tyyli oli naurettavaa. 90-luvulla tuli taas jotain takaisin. Paksupohjasaappaita, trumpettihihoja, vaikka kengistäkin oltiin aluksi että hyi sa... tana.
Kasarilla piti olla suippokärkisiä piikkikorkoisia avokkaita.
Ja tyttöjen ja nuorten naisten hiustyyli palasi 80-luvun kiharapermanenttien jälkeen suoraksi ja roikkuvaksi ihan 70-luvun malliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä maailma oli silloin turvallisempi. Hyviä aikoja olivat. Onnellisia oltiin vaikkei ollut älypuhelimia ei edes kännyköitä. Ehkä just siksi.
Maailma oli turvallisemman tuntuinen, mutta todellisuudessa vaarallisempi. Kyllä ketjussa aiemmin mainittu liikennekuolemien väheneminen autoliikenteen määrään suhteutettuna noin yhteen kahdestoistaosaan (!) 70-luvun alun tasosta kertoo paljon.
Kun 70-luvun sanomalehtiä lukee, huomio kiinnittyy joka ainoa päivä niissä olleisiin pikku-uutisiin, joissa joku on kuollut, vammautunut tms. tilanteessa, jota nykyään joko ei sattuisi lainkaan, jolla ei olisi niin vakavia seurauksia, tai joka ainakin on monikymmenkertaisesti harvinaisempi kuin siihen aikaan. Joku lapsen hukkuminen oli muutaman rivin pikku-uutinen yhdellä palstalla, ja niitä sattui tyyliin parin viikon välein. Nykyään jos lapsi hukkuu, se on molemmilla iltapäivälehdillä lööpissä.
Minun puolestani useidenkin asioiden voi sanoa olleen 70-luvulla paremmin kuin nykymaailmassa, mutta turvallisuus ei ollut yksi niistä asioista.
Muistan, kun telkkarissa puhuttiin kattonopeudesta, 80:n kattonopeus oli tulossa. Minä olin silloin suunnilleen ekaluokkalainen tai vähän alle enkä ymmärtänyt asiaa. Minulle kun katto tarkoitti huoneen tai talon kattoa enkä ymmärtänyt sen yhteyttä autolla ajamiseen... 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkälle 70-luvulle oli kaikenlaisia tuontikieltoja, lisenssejä ei myönnetty ulkomaisille omenille, ennen kuin kotimainen sato oli myyty ja syöty. Ainoa poikkeus oli joulun punaiset omenat.
Appelsiinien tuonti vapautui vasta tammikuussa, 'jahvat tuloo'.
Päärynät tuli kanssa keväällä.
Suomalaiset oli juuri keksineet monia eksoottisia hedelmiä, mutta 1972-74 kun lama iski,
kiellettiin useat ylellisyyshedelmät, mm kiivi oli ylellisyyttä.
Kotona ei voinut tehdä kunnon pitsaa, mm. durum-jauhoja ei saanut tuoda vähittäismyyntiin
kuin muutamia satoja kiloja koko maahan.
Kotimaiset vihannekset -yhdistys mainosti ja kehui lanttua, porkkanoita ja kaalia, kotimaista tottakai.
Niissä oli kaikki hivenaineet tallella kun niitä ei kuljetettu merten takaa.
Muutama vuosi sitten oli uutinen, että nykyisin kasvatetuissa maataloustuotteissa ei ole samanlaista ravintoarvoa kuin oli näissä aikaisemmissa. Me saamme nykyään huonompaa ruokaa.
Sitä en ihmettele.
Vierailija kirjoitti:
En ole se, jolle kommentoit, mutta vastaan, että ei pelkästään kuvissa. Ruskea, oranssi ja keltainen olivat sen ajan muotivärit.
Tuo on totta! Ei olis tullut mieleenkään laittaa päälle esim. vaaleanpunaista paitaa!
Vierailija kirjoitti:
Vihreän-ruskea sisustus oli aika rankka kaamokseen yhdistettynä.
Höystettynä sinapin keltaisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihreän-ruskea sisustus oli aika rankka kaamokseen yhdistettynä.
Höystettynä sinapin keltaisella.
Meillä maalattiin eteinen aprikoosin väriseksi ja keittiö vaaleanvihreäksi v. 1977. Äiti tykkäsi näistä väreistä kuin hullu puurosta.
Alue: Aihe vapaa
Jossakin pilakuvassa leikkikehä esitettiin vankilana! Mutta se oli käytännöllinen kapine. Pikkulapsi oli turvassa siellä ja hänellä oli leluja viihdykkeenä. Hän näki perheenjäsenet sieltä ja oli omalla tavallaan mukana touhussa. Leikkikehä antoi äidille mahdollisuuden tehdä kotitöitä ilman, että samalla pitää koko ajan huolehtia lapsen turvallisuudesta. Kodeissa ei ollut sellaisia turvalaitteita kuin nykyään, esim. pistorasia saattoi olla ilman suojatulppaa. Leikkikehä suojasi lasta isoilta sisaruksilta, jos näiden meno oli kovin riehakasta. Monet muut kohdat tuntuvart hyvin tutulta.