Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt jutellaan 1970-luvusta!
Täällä on liikaa eilen syntyneitä, nyt me neljä-viisikymppiset saamme jutella siitä mitä 70-luvulla oli ihanaa ja kauheaa.
Kommentit (1865)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taistolaiset ansaitsevat kertakaikkisen halveksunnan.
Taistolaisuuden henkinen perintö tuntuu vielä tänäkin päivänä. Suomalainen yhteiskunta ei ole vieläkään käsitellyt asiaa mitenkään, vaikka taistolaiset ovat vaikuttaneet pitkälle 2000 -luvulle - silloin 70 -luvulla kun usein nuoria olivat - ja vielä tänä päivänä löytyy korkeissa viroissa olevia vanhoja taistolaisia.
Tällaiseen kommenttiin ei oikein voi vastata muuten kuin pyytämällä selventämään, millä tavalla se suuri määrä tutkimusta ja kirjoja, joita taistolaisuudesta on julkaistu, on jotenkin riittämätöntä tai puutteellista. Suomen kirjastojen tarjontaa esittelevästä Finna-tietokannasta löytyy noin sata kirjaa hakusanalla "taistolaisuus". Mitä olet jäänyt kaipaamaan esimerkiksi Lauri Hokkasen, Kimmo Rentolan, Kustaa H. J. Vilkunan, Ilkka Kylävaaran, Heikki Mäki-Kulmalan, Matti Virtasen, Esko Salmisen tai Matti Hyvärisen kirjoista?
Minulle ei myöskään tule mieleen entisiä taistolaisia, jotka olisivat yhä edelleen vuonna 2023 "korkeissa viroissa". Taistolaisuus oli näkyvimmillään, suosituimmillaan ja äänekkäimmillään aivan hetkellisesti 70-luvun alkupuoliskolla, ja siitä on puoli vuosisataa. Jos joku on esimerkiksi vuonna 1973 juuri aikuiseksi tulleena naiivina ja palavasieluisena 20-vuotiaana liittynyt taistolaisiin, hän on tänä vuonna 70-vuotias, ja siten ollut vanhuuseläkkeellä jo monta vuotta. Viimeinen merkittävä päivänpolitiikassa aktiivinen ex-taistolainen taitaa olla ollut kansanedustaja Satu Hassi, joka on 71-vuotias eikä ole tämän kevään vaaleissa enää ehdolla.
Vaikka katsottaisiin vuoteen 1984, jolloin taistolaiset, tuossa vaiheessa jo aivan pois kuoleva ja väistyvä liike, potkittiin lopulta kokonaan pihalle omasta puolueestaan, niin siitäkin on 39 vuotta. Suurin osa niistä, jotka ehtivät ylipäänsä olla taistolaisia ennen kuin koko homma kuivui kasaan, on jo eläkkeellä tai kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä oli suuren juhlan tuntua, kun lastenohjelmaa tuli telkasta keskiviikkoiltapäivisin muutaman tunnin ajan. Smurffit ja tohtori sykerö. Meidän luokalla oli yksi tyttö, joka oli kerran nähnyt musiikkivideon. Ei meinattu uskoa todeksi. Ikinä ei olisi voinut kuvitella että telkkarista tulee tulevaisuudessa lastenohjelmaa ja musiikkivideoita 24/7 monelta kanavalta..
Torstai-iltaa odotettiin kuin kuuta nousevaa, silloin tuli Pätkis. 18:45 ensin Smurffit, sitten mainoskatko ja sen jälkeen Disney-piirretty. Ja siinäpä se sitten olikin.
Taisteluplaneetta Galactica räjäytti tajunnan mahtavilla efekteillään.
Taisteluplaneetta Galacticaa esitettiin Suomessa 80-luvulla.
Esitettiin myös jo 70-luvulla. Muistan kun ala-asteen opettajalla oli muovinen, kärkeä kohti kapeneva karttakeppi ja kerran välitunnilla järjestäjänä ollessa huomasin, että kun hankaa sillä muovisella ontolla karttakepillä luokassa olleen urkuharmonin kulmaan, siitä lähtee samanlainen ääni kuin Taisteluplaneetta Galactican Cyloneista. Järvis Veksi joka oli toisena järjestäjänä innostui siitä niin, että oli sen jälkeen joka välitunnilla kuuntelemassa karttakepin avulla tuotettuja efekti-Cyloneita.
Taisteluplaneetta Galactica -sarja alkoi tulla Suomessa TV:stä vasta helmikuussa 1981. Sen sijaan sarjan pilottijaksosta editoitu elokuvaversio Saga of a Star World oli Suomessa elokuvateatterilevityksessä, tuolla samalla nimellä Taisteluplaneetta Galactica, jo tuoreeltaan vuonna 1978.
Avaruusasema Alfa tuli 70-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomettumisen ajalta iso ongelma on siinä että NL:n kanssa liian läheisessä yhteistyössä olleet ovat pyrkineet järjestelmällisesti hävittämään kaiken ikävän tiedon tai jopa kääntäneet asiat Lavrovin tyyliin päälaelleen. Tiitisen listan ja varsinkin Rosenholz-aineiston kun saisi auki se todennäköisesti aika kovia nimiä ulos, muuten ne tuskin olisivat vieläkin salaisia.
Minä keksin vaikka kuinka monta muuta syytä siihen, miksi ne ovat vieläkin salaisia. Minusta aika painava syy on esimerkiksi Alpo Rusin surullisenkuuluisan tapauksen tarjoama varoittava esimerkki. Miesparka mentiin arkistoista löytyneiden, sensaatiomaisiksi maalailtujen paperien perusteella suurella kaahotuksella ja koohotuksella ristiinnaulitsemaan DDR:n agentiksi, vaikka oli todellisuudessa täysin syytön.
Tämän opetus on se, että jos koko yhteiskuntajärjestelmä perustuu alusta loppuun epätotuudelle, kuten se itäinen systeemi perustui, niin eivät sen systeemin jälkeensä jättämät paperitkaan mitään jumalan sanaa silloin ole. Tämä ei ole "asioiden kääntämistä Lavrovin tyyliin päälaelleen" vaan normaalia lähdekritiikkiä, joka on historiantutkimuksen johdantokurssin tasoinen perusasia.
Juuri salailu on se joka saa huhut liikkeelle, salailusta ei hyödy kuin syylliset. Asiakirjoja on tutkittu huolella jo pitkään ja niistä on varmasti saatu selvitettyä mikä pitää paikkansa ja mikä ei!
Ja sairaaloissa ihan sisätiloissa oli tupakkahuoneet. Kotona vieraalle piti huolehtia tuhkakuppi eikä tietenkään kehdattu ohjata vierasta ulos sauhuttelemaan, vaikkei kotona muuten tupakoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosialistisen ts. marksilaisen talousjärjestelmän kannattaminen oli melkoista järjenköyhyyttä jo 70-luvulla saatika sitten 80-luvulla. Jo 70-luvulla oli nähtävissä huikea ero kapitalistisen ja sosialististen maiden elintasossa.
Neuvostoliitossa monet sosiaaliset mittarit olivat huippuluokkaa, mm. asunnottomuutta ei ollut, terveydenhuolto oli kaikille samalainen, kuten myös koulutus, gini-kerroin oli loistava tuloerot olivat käytännössä nolla, kaikki olivat köyhiä, varakas luokka puuttui käytännössä kokonaan, suurin osa ihmisistä ei viitsinyt tehdä töitään kunnolla, koska ei ollut mitään kannustimia.
Täysin käsittämätöntä että Marin ja Andersson nojaavat puhtaasti etenkin tuloeroihin ja muihin Neuvostoliiton huippumittareihin, toisaalta vasemmistopopulistin ei tarvitse miettiä maan kilpailukykyä tai muuta ikävää, päämääränä on vain kerätä mahdollisimman suuri äänisaalis...
Ei ollut mainoskatkoja tuolloin, YLE:ltä tuli lauantaitanssit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä oli suuren juhlan tuntua, kun lastenohjelmaa tuli telkasta keskiviikkoiltapäivisin muutaman tunnin ajan. Smurffit ja tohtori sykerö. Meidän luokalla oli yksi tyttö, joka oli kerran nähnyt musiikkivideon. Ei meinattu uskoa todeksi. Ikinä ei olisi voinut kuvitella että telkkarista tulee tulevaisuudessa lastenohjelmaa ja musiikkivideoita 24/7 monelta kanavalta..
Torstai-iltaa odotettiin kuin kuuta nousevaa, silloin tuli Pätkis. 18:45 ensin Smurffit, sitten mainoskatko ja sen jälkeen Disney-piirretty. Ja siinäpä se sitten olikin.
Taisteluplaneetta Galactica räjäytti tajunnan mahtavilla efekteillään.
Taisteluplaneetta Galacticaa esitettiin Suomessa 80-luvulla.
Esitettiin myös jo 70-luvulla. Muistan kun ala-asteen opettajalla oli muovinen, kärkeä kohti kapeneva karttakeppi ja kerran välitunnilla järjestäjänä ollessa huomasin, että kun hankaa sillä muovisella ontolla karttakepillä luokassa olleen urkuharmonin kulmaan, siitä lähtee samanlainen ääni kuin Taisteluplaneetta Galactican Cyloneista. Järvis Veksi joka oli toisena järjestäjänä innostui siitä niin, että oli sen jälkeen joka välitunnilla kuuntelemassa karttakepin avulla tuotettuja efekti-Cyloneita.
Taisteluplaneetta Galactica -sarja alkoi tulla Suomessa TV:stä vasta helmikuussa 1981. Sen sijaan sarjan pilottijaksosta editoitu elokuvaversio Saga of a Star World oli Suomessa elokuvateatterilevityksessä, tuolla samalla nimellä Taisteluplaneetta Galactica, jo tuoreeltaan vuonna 1978.
Avaruusasema Alfa tuli 70-luvulla.
Alfan jaksoja näkee youtubesta, samóin 6 miljoonan dollarin mies, aika nostalgisia...
Ei ollut vielä edes Keltaista pörssiä, kaikki myytävä tms laitettiin rivi-ilmoituksina sanoma- tai paikallislehtiin tai kauppojen tms ilmoitustaululle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomettumisen ajalta iso ongelma on siinä että NL:n kanssa liian läheisessä yhteistyössä olleet ovat pyrkineet järjestelmällisesti hävittämään kaiken ikävän tiedon tai jopa kääntäneet asiat Lavrovin tyyliin päälaelleen. Tiitisen listan ja varsinkin Rosenholz-aineiston kun saisi auki se todennäköisesti aika kovia nimiä ulos, muuten ne tuskin olisivat vieläkin salaisia.
Minä keksin vaikka kuinka monta muuta syytä siihen, miksi ne ovat vieläkin salaisia. Minusta aika painava syy on esimerkiksi Alpo Rusin surullisenkuuluisan tapauksen tarjoama varoittava esimerkki. Miesparka mentiin arkistoista löytyneiden, sensaatiomaisiksi maalailtujen paperien perusteella suurella kaahotuksella ja koohotuksella ristiinnaulitsemaan DDR:n agentiksi, vaikka oli todellisuudessa täysin syytön.
Tämän opetus on se, että jos koko yhteiskuntajärjestelmä perustuu alusta loppuun epätotuudelle, kuten se itäinen systeemi perustui, niin eivät sen systeemin jälkeensä jättämät paperitkaan mitään jumalan sanaa silloin ole. Tämä ei ole "asioiden kääntämistä Lavrovin tyyliin päälaelleen" vaan normaalia lähdekritiikkiä, joka on historiantutkimuksen johdantokurssin tasoinen perusasia.
Juuri salailu on se joka saa huhut liikkeelle, salailusta ei hyödy kuin syylliset. Asiakirjoja on tutkittu huolella jo pitkään ja niistä on varmasti saatu selvitettyä mikä pitää paikkansa ja mikä ei!
Jos tämä argumentti olisi pätevä, silloin Rusin olisi oltava ollut sittenkin syyllinen. Koska on kiistämätöntä, että hän olisi säästynyt joutumasta sen ajojahdin kohteeksi kuin joutui, mikäli ne paperit, jotka sen ajojahdin aiheuttivat, olisivat pysyneet salassa.
Vierailija kirjoitti:
Nemma kirjoitti:
Nikulan tv oli hyvä. Kasperi ja Eulaalia Kenkkunen. Trai Trai trallallaa....
Hitsi mä muistan tän!!!😜 Mutta se oli Niksula. Olin pieni ja pelkäsin sitä noitaa.
Kasperi -nukketeatteri kävi meidän pikkukylän koululla pitämässä esityksen. Olin ehkä 7-8 -vuotias ja aivan äimänä siitä miten ne on tulleet ulos tv:stä. Matti Raninilla oli ihana ääni - myös myöhemmin joulukalenterin Histamiinina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dariz kirjoitti:
Ei ollut mainoskatkoja tuolloin, YLE:ltä tuli lauantaitanssit.
Oli, mutta paljon nykyistä vähemmän. Oli vain kaksi tv-kanavaa ja pöllökanavan ohjelmaa tuli muistaakseni ykkösellä muiden ohjelmien välissä.
Ettekö muista mainoksia? Jonkun pesuaineen mainoksessa arvailtiin, tuleeko tällä kertaa lattiaa pyyhkäisemään valkoinen hansikas, liina vai sukka. Ja mainosten ihmiset olivat valkoihoisia toisin kuin nykyään.
Kaikki ne kauheat ja kutittavat keinokuidut vaatteissa. Iloisesti leikittiin lyijyä ja kaikkea muuta sisältävillä leluilla. Autoissa ei ollut takapenkeillä turvavöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Analla ja leppäsellä on fiksu poika.Ystäväni tytär on kihloissa hänen kanssaan.
Taitaa olla vitsi.Kassa oli vapaa,ei kassaneiti.Eilen olin jumissa kassalla,kun kassa täyttti kokoajan tupakkalokeroita,eikä palvellut asiakkaita.Jonot pitenivöt ja pitenivät.Muut kassat toimivat normaalisti.Tupakka ja alkoholituotteet pitäisi siurtää erikassoille,ettei tuollaiseen kulu asiakkaiden aikaa.Ottivat moneen kertaan tuotteet lokerista ja laittoivat takaisin.
SE oli samanlaista aikaa kuin nykyisinkin.Piti olla samaa mieltä maan vasemmistojoukkojen kanssa.Sotaveteraaneja halveksittiin.Heille sanottiun: mitäs menitte sotimaan. Kaikki kulttuuri oli vasemmistoideologian värittämää muuten ei päässyt esille.Myös nykyisin pitää olla samaa mieltä tästä vihervasemmistoideologiasta.Muita mielipiteitä ei hyväksytä.Toisinnajattelijoita saa maalittaa ja leimata vapaasti.Media on taas tämän ideologian vallassa.
Vierailija kirjoitti:
Ilmapiiri oli tosiaan kauhean ahdasmielinen ja kaikesta määräsi uskonto. Ei puhettakaan, että kirkollisina juhlapyhinä olisi saanut olla hauskaa, jopa lapsuudenkodissa äiti kielsi nauramisen pitkänäperjantaina. Elokuvateatteritkin oli pääsiäisenä kiinni.
Musiikki oli kyllä hyvää, tykkään vieläkin discomusiikista ja 70-luvun hevistä, harmi vaan, kun sitä kuuli radiosta niin harvoin. Joka toinen viikko tuli radiosta tunnin verran heviä ja joka toinen viikko progressiivista rokkia. Telkkarin Lauantaitansseissa oli aina yksi kappale nuorisomusiikkia, siinä kameran eteen päästettiin muutama nuori tanssimaan. Kappale esitettiin just ennen mainoskatkoa ja pistettiin surutta poikki mainoskatkon alkaessa enkä muista, että sitä olisi koskaan kuullut loppuun.
Onneksi tuli Nuorten sävellahja. Siinä sitten istuin radion edessä kasettimankka sylissä ja hyvän kappaleen tullessa painoin nauhoitusnappulaa ja pidin pientä mikrofonia radion edessä. Yhtä lempikappaletta en saanut nauhalle ja surin, etten kuule sitä enää ikinä. Kiitos netin laulu löytyy hetkessä.
"Et naura! Miten kehtaat, nyt on pitkä perjantai!"
Alfan jaksoja näkee youtubesta, samóin 6 miljoonan dollarin mies, aika nostalgisia...
Näin vihdoin Youtubesta avaruusasema Alfan avausjakson josta jäi vuosikymmenien trauma.
Sitä sarjaa oli hehkutettu etukäteen koulun pihalla mutta juuri sinä viikonloppuna olin tädillä kun vanhemmat olivat jossain reissussa eikä äiti ollut selvästi kertonut sille että minulla on lupa katsoa ohjelma.
Tiukkapipoinen täti laittoi minut nukkumaan ja ilmoitti etteivät yhdeksän jälkeen tulevat ohjelmat sovi lapsille.
Sitten kuulin oven läpi miten se itse katsoi ohjelman kun halusi nähdä mistä oikein on kyse kun siitä tuli näin hirveä huuto.
Videonauhureita ei ollut kenelläkään vielä 1976 eikä tuota koskaan uusittu.
Aatteenpunainen YLE pakotti maikkarin jopa lopetamaan koululaisten parissa valtavan suositun sarjan esittämisen kesken kauden.
Alue: Aihe vapaa
Minä keksin vaikka kuinka monta muuta syytä siihen, miksi ne ovat vieläkin salaisia. Minusta aika painava syy on esimerkiksi Alpo Rusin surullisenkuuluisan tapauksen tarjoama varoittava esimerkki. Miesparka mentiin arkistoista löytyneiden, sensaatiomaisiksi maalailtujen paperien perusteella suurella kaahotuksella ja koohotuksella ristiinnaulitsemaan DDR:n agentiksi, vaikka oli todellisuudessa täysin syytön.
Tämän opetus on se, että jos koko yhteiskuntajärjestelmä perustuu alusta loppuun epätotuudelle, kuten se itäinen systeemi perustui, niin eivät sen systeemin jälkeensä jättämät paperitkaan mitään jumalan sanaa silloin ole. Tämä ei ole "asioiden kääntämistä Lavrovin tyyliin päälaelleen" vaan normaalia lähdekritiikkiä, joka on historiantutkimuksen johdantokurssin tasoinen perusasia.