Nyt jutellaan 1970-luvusta!

Viikonloppuisin tuli Radiosta Nuorten sävellahja ja heti sen jälkeen Anneli Tempakan ohjelma "Olen erilainen nuori".

Lomamatkoilla kuunneltiin huoltiskasetteja, tupakkaa polttavat polttivat joka paikassa eikä ajateltu kuinka se terveyteen tai muihin voi vaikuttaa. Kalusteet tosiaan oli ruskeita (muistin vasta nyt, kun joku mainitsi). Kukaan ei tehnyt lasuja, vaikka ryyppääminen ja väkivalta oli tosi yleistä. Ei ollut mitään ip-kerhoja, vaan koulusta mentiin kotiin ja syötiin leipää. Itse hoidin kuusi vuotiaana puoli vuotiasta veljeäni iltaisin eikä sitä kukaan oudoksunut. Samoin itsestä alettiin huolehtimaan suunnilleen siinä vaiheessa, kun lusikka pysyi omassa kädessä. Seksuaalinen hyväksikäyttö oli varmaan yleisempää eikä siitä puhuttu. Vanhemmille ei haistateltu tai käyttäydytty muutenkaan huonosti. Ruumiillinen rankaisu oli yleistä eikä sitäkään kukaan pitänyt outona.

Vierailija kirjoitti:

Tupakoitiin joka paikassa, kotona ja konttorissa, olipa läsnä lapsia tai ei. Tehtaat puskivat savunsa taivaalle ilman mitään suodattimia. Autoissa ei mitään katalysaattoreita. Ja peseydyttiin vain saunassa kerran viikossa.

Hajumaailma oli varmaan aikamoinen nykyaikaan nähden. Tosin ei sitä itse huomannut.

Ja uintiin tehtaiden lauhdevesiputken lähellä... oli muuten lämmintä vettä ! Aina!!

jimihendrix, pink floyd ja muu hyvä musa,joita tosin kuuntelin vasta teininä eli 1990 luvulla

ja hmomous oli kriminalisointu ja naispappeus

Vierailija kirjoitti:

Lapsena iltauutisten pääaihe oli joka ikinen päivä Vietnamin sota. En tiedä miten tuollainen mahtaa lapseen vaikuttaa.

Hyvänä kakkosena tuli bilateraalikauppa Neuvostoliiton kanssa. Vasta 1980-luvulla tajusin mikä se Neuvostoliitto edes oli. Kommunistinen diktatuuri jonka edessä Suomi joutui nöyristelemään.

apostoliZztop kirjoitti:

jimihendrix, pink floyd ja muu hyvä musa,joita tosin kuuntelin vasta teininä eli 1990 luvulla

ja hmomous oli kriminalisointu ja naispappeus

Homoseksuaalisuus oli rikos v. -71 saakka, sairausdiagnoosi se oli vuoteen -81.

apostoliZztop kirjoitti:

jimihendrix, pink floyd ja muu hyvä musa,joita tosin kuuntelin vasta teininä eli 1990 luvulla

ja hmomous oli kriminalisointu ja naispappeus

Homoseksuaalisuus rikoksena oli poistettu rikoslaista lähes koko 1970-luvun ja sitäkin ennen siitä ei käytännössä syytetty ketään. Kirkko on edelleen yhtä jämähtänyt kuin silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rosvo Ruudolf ja Matti ja Miisu ❤❤

Ei ole totta ! Olin unohtanut Matin ja Miisun ja ihanan tunnarin, Iso kiitos kun muistutit!

Täytyy kaivaa, jos Youtubesta löytyisi. Muistin myös Hingun ja Vingun :)

Ja Neil Hardwickin englanninkurssi lapsille "Hello, hello, hello".

Kuvista päätellen me kaikki olimme silloin todella hoikkia silloin. Ei syöty välipaloja, mitä nyt joku vaalea leipäsiivu lauantaimakkaralla.

Naapurin teinitytön seinällä oli Help-lehdestä BCR:n juliste. Paria vuotta myöhemmin hän meidän kasettinauhurin ja kaapelin avulla kopioi itselleen Baccaran kasettia.

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla ei ollut talvihaalareita. Jokin tikkitakki saattoi olla talvella. Tytöt ulkoilivat sukkahousuissa ja hamosissa. Toki villahousut piti laittaa. Kylmä oli aina.

Sikotauti ja tuhkarokko sairastettiin. Särkylääke oli pulverimuodossa. Ei paljon kyselty, saako sitä antaa lapsille.

Höpö höpö. 70-luvulla oli talvella toppapuvut eli toppahousut ja -takki. Jo 60-luvulla oli kurahaalarit ja enstex-kangas lasten ulkovaatteissa. En minä ole 70-luvun tyttönä ulkoillut sukkahousuissa ja hamosissa - ainakaan talvella.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin tykönä kävin katsomassa väritelkkaria, kun kotona oli mustavalkotelevisio. Televisiossa ja radiossa oli kaksi kanavaa. Merilinja ja Kahden kerroksen väkeä olivat lempisarjojani.

Tupakkaa poltettiin joka paikassa. Sairaalassakin hoitaja toi potilaalle tuhkakupin yöpöydälle. Kotona isä poltti sisällä pikkulapsista huolimatta.

Vanhemmat puuhastelivat jatkuvasti jotain. Kyläänkään ei voinut mennä ilman käsitöitä. Vanhemmat eivät juuri leikkineet lasten kanssa.  Taaperot laitettiin leikkikehään, että äiti sai tehdä kotitöitä rauhassa.

Autoa ei ollut kuin rikkailla.  Polkupyörällä mentiin joka paikkaan. Lapset joutuivat usein ajamaan liian isoilla pyörillä.

Lapsilla ei ollut talvihaalareita. Jokin tikkitakki saattoi olla talvella. Tytöt ulkoilivat sukkahousuissa ja hamosissa. Toki villahousut piti laittaa. Kylmä oli aina.

Sikotauti ja tuhkarokko sairastettiin. Särkylääke oli pulverimuodossa. Ei paljon kyselty, saako sitä antaa lapsille.

Päiväkoteja ei ollut kuin korkeintaan suurissa kaupungeissa. Lapset hoiti naapuri tai kelpasi siihen sairaalloinen isoäitikin. Virikkeitä ei paljon tarjottu. Kylässä piti istua hiljaa. Vanhemmat menivät ensin kahvipöytään, lapset saatettiin kokonaan unohtaa.

Muistelit ilmeisesti 60- lukua, lukuunottamatta noita 70-luvun TV-sarjoja.

Vierailija kirjoitti:

Kuvista päätellen me kaikki olimme silloin todella hoikkia silloin. Ei syöty välipaloja, mitä nyt joku vaalea leipäsiivu lauantaimakkaralla.

Meillä jos pyysi jotain ruokien välillä mutsi löi porkkanan käteen. Nythän se on taas muodissa.

Jatkan vielä vähän. Kerron edellä (viesti 87) olleeni 15-vuotias, kun 70-luku alkoi. Olin siis juuri sopivan ikäinen ryhtymään kotikutoiseksi hippitytöksi. Koska rahaa oli vähän, kaikki se, mikä voitiin, tehtiin itse. Kaupasta hankittiin laamapaitoja, joita mummot käyttivät aluspaitoina. Laamapaitoihin tehtiin sitten narun ja kangasvärien avulla batiikkikuvioita. Muistan solmineeni kalastajalangasta myös joka hippitytön otsanauhan. Ensimmäisen luomivärin valmistin sekoittamalla valkoista sakuraliitua (!) ja Nivea -voidetta, ja ei kun luomiin. Maskarat olivat kakkumaskaroita. Ensin sylkäistiin pieneen harjaan, jota hangattiin kakkumaiseen maskaranpalaseen. En muista, että kenellekään olisi koskaan tullut pieneen mieleenkään, että käytäntö ei ollut erityisen hygieninen. Mary Quantin huulipunat oli kuuminta hottia. Joko 72 tai 73 sain joululahjaksi lämpörullat, joilla sai uskomattoman kauniit kiharat. Lämpörullat iskettiin (ilmeisesti) joihinkin vastuksiin, ja niistä tuli tosi kuumat. Sitten rullat kiinnitettiin päähän semmoisten isojen, avonaisten hakasten avulla. Marimekon pallopaitoja (pienipalloisia) mulla oli useampi kappale, vaalea beessi oli mun lemppari. Housut olivat joko Jamekset (silloinen farkkumerkki) tai äidin ompelemat samettihousut, joita niitäkin oli useammat.

Vierailija kirjoitti:

Viikonlopun vietto oli korostunutta arkeen verrattuna.

Muutenkin se koti oli oma maailmansa. Sinne ei tultu kännykkäpuheluin tai sähköpostein työ- tai kouluajan ulkopuolella.

Mentiin kyläilemään ilman että olisi etukäteen ilmoiteltu tai soiteltu, sitten kahviteltiin ja pelattiin korttia ja vaihdettiin viimeisimmät kuulumiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rosvo Ruudolf ja Matti ja Miisu ❤❤

Ei ole totta ! Olin unohtanut Matin ja Miisun ja ihanan tunnarin, Iso kiitos kun muistutit!

Täytyy kaivaa, jos Youtubesta löytyisi. Muistin myös Hingun ja Vingun :)

Ja Neil Hardwickin englanninkurssi lapsille "Hello, hello, hello".

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/11/23/hello-hello-hello

Lapsille ei saanut opettaa liikaa sanoja. "The cat is in the moon" olisi pitänyt sanoa "on the moon", mutta silloin olisi tullut jo liikaa opetettavia sanoja.

Vierailija kirjoitti:

Oppikouluun piti pyrkiä neljännen luokan jälkeen. Kaikki koulussa maksettiin itse: kirjat, laskutikku ja ruokaliput. Ruoka tosiaan oli maksullista! Käytettiin sammareita ja takataskusta törrötti kampa. Teinariin kirjoitettiin kaikki tärkeät asiat. Olin entisessä poikalyseossa, jonne tyttöjä oli alettu päästää vasta myöhemmin ja lukio oli täynnä ihanan näköisiä pitkätukkaisia miehiä 😂

Ei pitänyt. Sinne sai pyrkiä ensimmäisen kerran neljänneltä, mutta sai pyrkiä myös viidenneltä tai kuudenneltakin, kuitenkin siis täysin vapaaehtoista totta kai. Meidänkin luokalle keskikouluun yksi tyttö tuli vasta kuudennelta ja oli siis meitä muita kaksi vuotta vanhempi. Hän olisi heittämällä päässyt jo neljänneltäkin, mutta tuli vasta samaan aikaan kuin kaksi vuotta nuorempi siskonsa. Meillä ruoka kerkisi olemaan maksullista vain pari vuotta, kunnes koulu siirtyi kunnan omistukseen ja siitä eteenpäin ruoka oli ilmaista ja kolmannen luokan jälkeen tulikin sitten peruskoulu, eli menin kolmannelta kahdeksannelle.

Ruokalippuja tuli myytyä silloin tällöin kun kouluruoka ei napannut ja sitten mentiin ostamaan torilta munkkeja :) Meillä oli koulussa myös oma kioski ja limsa-automaatti. Koulu oli kuitenkin ihan keskustassa ja tori vieressä, joten kauppoihin ja torille kerkisi, myös välitunneillakin. Mitään koulualueella olo pakkoa ei tietenkään ollut, vaan sai ihan vapaasti tulla ja mennä. Oli se aika iso muutos tiukasti välitunti valvotusta kansakoulusta vapaaseen keskikouluun omine kioskeineen ja limppariautomaatteineen..

Meillä on kylppärissä aito 70-lukulainen muovimatto, väriltään oranssinkeltainen. Seinät on ihme kyllä vaaleanharmaat.

Omat sisustustraumani liittyvät lähinnä mäntyyn ja niihin pyökkisiin koko seinän kokoisiin tv-alttareihin.

T. 90-luvun lapsi

Pihalla leikittiin kymmentä tikkua laudalla, kirkonrottaa ja valokuvaajaa. Lapsia oli lähiöissä vaikka millä mitalla, maaseudulla vähemmän. Omin nokin kuljettiin kouluun ja sieltä pois ekaluokkalaisesta alkaen. Kuuden vanhoina kirmattiin pitkin lähiöitä ja lähimetsiä.

Joka paikassa rakennettiin kerrostaloja, kaupunkikuvassa oli paljon nostokurkia. Autoissa oli keinokarvaiset penkinpäälliset, ettei auton omat penkit kulu. Peilistä roikkui Wunderbaum. Ihmeellistä oli, kun naapurin lääkäripariskunnalla oli jopa kaksi tv:tä makuuhuoneessaan. He olivat säilyttäneet vanhan mustavalkotelkkarinsa, kun ostivat uuden väritelkan. He pystyivät katsomaan kumpaakin kanavaa yhtä aikaa. Kaikilla luokkakavereilla ei ollut kotonaan puhelinta, he soittivat puhelinkioskeista jos soittaa jonnekin piti. Isälläni oli jo 70-luvun alussa taskulaskin, joka oli harvinaista. Laskutikkuja käytettiin vielä. Meillä oli kotona mekaaninen kirjoituskone.

Kymmenellä pennillä sai kioskista yhden ison merkkarin. Viiden pennin karkkejakin oli olemassa. Pinna oli pitkän ainoa mehujää, minttueskimot olivat hyviä. Niitä kai saa taas. Maalla kulki kauppa-auto pari kertaa viikossa. Siinä oli jännä käydä, kun kauppa oli bussissa.

Koulussa oli ihmeellistä, kun yhdellä pojalla oli digitaalikello. Siinä oli punaiset numerot. Yhdellä kaverilla oli TV-peli, josta sai valita neljä erilaista pong-tyyppistä peliä. Säkkituolit olivat yhteen aikaan muotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viikonlopun vietto oli korostunutta arkeen verrattuna.

Muutenkin se koti oli oma maailmansa. Sinne ei tultu kännykkäpuheluin tai sähköpostein työ- tai kouluajan ulkopuolella.

Mentiin kyläilemään ilman että olisi etukäteen ilmoiteltu tai soiteltu, sitten kahviteltiin ja pelattiin korttia ja vaihdettiin viimeisimmät kuulumiset.

Joo, kerran meillekin tuli sukulaiset sadan kilometrin päästä kylään, kun ei oltu kotona. Tultiin kotiin juuri kun olivat käyneet pihassamme kääntymässä. Naapurin isäntä mainitsi, että vieraita oli pihassa käynyt ja kuvaili porukan ja kertoi automerkin, niinpä me tiesimme, keitä olivat ja mistä suunnasta olivat tulleet ja niin lähdimme isän kanssa melkoista vauhtia heidän peräänsä ja saimmekin muutaman kilometrin päästä kiinni ja näin kyseinen perhe pääsi suorittamaan varsin tavanomaisen sunnuntaisukuloinnin, pienellä edestakas aljelulla höystettynä :)

Tuolloin meille olisi kyllä ollut paha soittaakaan, kun kyseisen tapahtuman jälkeen meni vielä muutama vuosi, ennen kuin meille tuli puhelin ja sekin tuli vain siksi, koska isä tarvitsisi sitä työssään päivystysaikoina.

Mutta oli tosiaan enemmän sääntö kuin poikkeus, että kylään mentiin mitään etukäteen ilmoittelematta ja kylässä käytiin paljon. Käytännössä lähes joka viikonloppu joko meiillä oli vieraita, tai me mentiin jollekin kylään.