Nyt jutellaan 1970-luvusta!

Vauvana juotettiin appelsiinimehua ja käytettiin harsoja ja muoviliinaa. Pukeuduimme tietysti aitoihin retropotkuhousuihin ja nukuttiin oranssin värisessä huoneessa. Liikuttiin autolla ilman turvavöitä, muka turvallisesti äidin sylissä etupenkillä. Vauvoja syötettiin tarkasti neljän tunnin välein, mutta onneksi äiti ei totellut yleisiä ohjeita.

Olen syntyn 1967 eli olin 70-luvulla alaasteella. Muistan, että ainakin ala-asteen alussa koulussa jaettiin kesäsiirtolalomakkeita. Nykyään ei taida olla enää kesäsiirtoloita vaan erillaiset kunnan ja vapaaehtoisten järjestämät kerhot hoitaa saman asian.

Jako oikeiston ja vasemmiston välillä oli kaikkialla. Itse ja useampi kaveri ei saanut mennä, jonkin urheiluseuran toimintaan mukaan, kun takana oleva poliittinen aate oli väärä. Ja kieltoja oli siis molempiin suuntiin :)

Kaaupan karkkihylly oli yhtä suuri kun tänään se tiskin vieressä oleva heräteostohylly.

Ala-asteen aikana yksi luokkakaveri kävi lomalla ulkomailla ja se oli iso juttu. 

Puhelimella sai soittaa kavereille pitempiä puheluita vasta viiden jälkeen, kun silloin paikallipuhelu maksoi vain aloitusmaksun.

Kaikilla kavereilla ei vielä ollut väri tv:tä.

Kesäisin paistoi aina aurinko tai sitten oli kunnon ukkosmyrsky (välimuotoja en muista).

Autossa oli kesäisin tuskaisen kuuma pitemmillä matkoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Juice ja Marilyn, Badding ja fiilaten ja höyläten,  Deep Purple, Finnhits, eli kotimaiset käännösiskelmät.

Nuorten sävellahja ja iso työ saada 60 minuutin c-kasetti täyteen.

Takaveto Kadett tuntui isolta autolta. 

Sai olla kieli keskellä suuta, että ennätti ottaa juonnot pois välistä.

Telkkarista meni kuva, kun naapurin karjatilalla käynnistettiin illalla lypsykoneet.

Peyton Place!

Alemmuudentunteen lietsominen oli yleistä, oli onneksi muutakin, joku osasi rohkaista.

Kärsin tästä eritoten, kun olin vaikka siivonnut hyvin emännän mielestä, sitten hän alkoi vertailla toiseen, vaivaannuin, kun ei tarvitse olla keltään pois.

Saunan jälkeen katottiin lauantaitanssit, juontajana Heikki Hietamies.

Keihäsmatkat lennätti suomalaisia etelään.

http://70-luvulta.blogspot.fi/search/label/Keih%C3%A4smatkat

Lapsilla oli vapautta leikkiä ja olla ulkona. Jos vanhemmiltani olisi kysytty, että tiedättekö missä lapsenne on, he olisivat vastanneet että tietenkin tiedetään. Ulkona. :)

Viikonlopun vietto oli korostunutta arkeen verrattuna.

Muutenkin se koti oli oma maailmansa. Sinne ei tultu kännykkäpuheluin tai sähköpostein työ- tai kouluajan ulkopuolella.

Kaverin tykönä kävin katsomassa väritelkkaria, kun kotona oli mustavalkotelevisio. Televisiossa ja radiossa oli kaksi kanavaa. Merilinja ja Kahden kerroksen väkeä olivat lempisarjojani.

Tupakkaa poltettiin joka paikassa. Sairaalassakin hoitaja toi potilaalle tuhkakupin yöpöydälle. Kotona isä poltti sisällä pikkulapsista huolimatta.

Vanhemmat puuhastelivat jatkuvasti jotain. Kyläänkään ei voinut mennä ilman käsitöitä. Vanhemmat eivät juuri leikkineet lasten kanssa.  Taaperot laitettiin leikkikehään, että äiti sai tehdä kotitöitä rauhassa.

Autoa ei ollut kuin rikkailla.  Polkupyörällä mentiin joka paikkaan. Lapset joutuivat usein ajamaan liian isoilla pyörillä.

Lapsilla ei ollut talvihaalareita. Jokin tikkitakki saattoi olla talvella. Tytöt ulkoilivat sukkahousuissa ja hamosissa. Toki villahousut piti laittaa. Kylmä oli aina.

Sikotauti ja tuhkarokko sairastettiin. Särkylääke oli pulverimuodossa. Ei paljon kyselty, saako sitä antaa lapsille.

Päiväkoteja ei ollut kuin korkeintaan suurissa kaupungeissa. Lapset hoiti naapuri tai kelpasi siihen sairaalloinen isoäitikin. Virikkeitä ei paljon tarjottu. Kylässä piti istua hiljaa. Vanhemmat menivät ensin kahvipöytään, lapset saatettiin kokonaan unohtaa.

70-luvun alussa koulua käytiin vielä lauantaina. Hajukumit oli iso juttu, niitä keräiltiin, siis hajustettuja pyyhekumeja. Pesäpalloa pelattiin vaikka laudankappaleella jos ei mailoja ollut. Ruudulliset ja raidalliset lippalakit, varsinkin pitkälippaiset, jotka saattoi kääntää pystyyn.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kylppärissä p*skanruskeat seinät, eteisessä tummansiniset ja keittiössä kaapistot kirkkaan keltaiset. Olin 70-luvulla niin pieni, että parhaiten on jäänyt mieleen tuo (kaamea) värimaailma.

Nykyään kaiken pitää olla tylsän ja kylmän valkoista niinkuin sairaaloissa.

Vierailija kirjoitti:

Tupakoitiin joka paikassa, kotona ja konttorissa, olipa läsnä lapsia tai ei. Tehtaat puskivat savunsa taivaalle ilman mitään suodattimia. Autoissa ei mitään katalysaattoreita. Ja peseydyttiin vain saunassa kerran viikossa.

Hajumaailma oli varmaan aikamoinen nykyaikaan nähden. Tosin ei sitä itse huomannut.

Asuttiin talossa, jossa ei ollut sisävessaa eikä edes vesijohtoa. Vesi haettiin 100m päästä erään maatalon kaivosta. Muistan edelleen elävästi sen metrinpaksuseinäisen kivinavetan tuoksun nenässäni. Sauna oli ainoa pesupaikka ja se lämpesi kerran viikossa. Televisiossa oli kaksi kanavaa ja kanavan vaihto tapahtui vaihtamalla tv:n taakse toisen antennikaapelin. Oltiin silti onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

Rosvo Ruudolf ja Matti ja Miisu ❤❤

Ihanaa että joku toinenkin muistaa näitä lämmöllä! Parhaat lastenohjelmat ikinä.

Vanhempien elämä oli vapaalla kuin elokuvasta "Käpy selän alla". Lapset leikkivät keskenään omissa oloissaan. Isovanhemmat sentään olivat empaattisia, arvokkaita ja huolehtivaisia.

Minä olen 60 joten 70luvulla elin hehkeintä nuoruuttani. En muista sitä ankeana aikana vaan päinvastoin. En silloin seurannut niin paljon yht.kunnallisia asioita joten mikään politiikka ei rasittanut. Bailattiin ja käytiin Mallorcalla kavereiden kanssa. Nythän se on tullut uudestaan muotiin. Meillä kotona oli värimaailmakin erilainen kun äitini ei tykännyt ruskeavihreä osastosta kuten en minäkään. Olen ihan tavallisesta duunariperheestä. Silloin ei ollut työttömyyttä ainakaan meidän perheessä joten pärjäsimme ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmapiiri oli tosiaan kauhean ahdasmielinen ja kaikesta määräsi uskonto. Ei puhettakaan, että kirkollisina juhlapyhinä olisi saanut olla hauskaa, jopa lapsuudenkodissa äiti kielsi nauramisen pitkänäperjantaina. Elokuvateatteritkin oli pääsiäisenä kiinni.

Musiikki oli kyllä hyvää, tykkään vieläkin discomusiikista ja 70-luvun hevistä, harmi vaan, kun sitä kuuli radiosta niin harvoin. Joka toinen viikko tuli radiosta tunnin verran heviä ja joka toinen viikko progressiivista rokkia. Telkkarin Lauantaitansseissa oli aina yksi kappale nuorisomusiikkia, siinä kameran eteen päästettiin muutama nuori tanssimaan. Kappale esitettiin just ennen mainoskatkoa ja pistettiin surutta poikki mainoskatkon alkaessa enkä muista, että sitä olisi koskaan kuullut loppuun.

Onneksi tuli Nuorten sävellahja. Siinä sitten istuin radion edessä kasettimankka sylissä ja hyvän kappaleen tullessa painoin nauhoitusnappulaa ja pidin pientä mikrofonia radion edessä. Yhtä lempikappaletta en saanut nauhalle ja surin, etten kuule sitä enää ikinä. Kiitos netin laulu löytyy hetkessä.

Missäs ahdasmielisellä lesta-alueella sinä olet lapsuutesi asustellut? Ei meilläpäin sisäsuomen pienessä teollisuuskaupungissa ollut pätkääkään ahdasmielistä, eikä uskonnot ainakaan meidän elämäämme millään tavoin määräilleet. Itse olin ihan taviduunariperheestä ja olimme tavallisia tapakristittyjä, eli ei todellakaan missään uskonnolisissa riennoissa meitä kuskattu, vaikka itse muutaman kerran pyhäkoulussa (sisko raahas, kun sieltä sai kuulemma kiiltokuvia) ja melko aktiivisesti seurakuntakerhossa/leireillä kävinkin.

Siihen aikaan ei vaan seurakuntakerholla ollut mitään tekemistä uskovaisuuden kanssa, koska siellä kävi ihan kaikki lapset, myös lastenkodin rakkarit. Siellä käytiin, koska siellä pääsi pelaamaan koronaa ja pingistä ja touhuilemaan kaikenlaista, mikä kiinnosti meitä natiaisia.

En asunut millään lesta-alueella ja tehdaskaupungissa asuin itsekin, mutta äiti oli uskovainen. Kyllä se uskonto määritti teidänkin elämää. Kirkollisina juhlapäivinä ei telkkarissa esitetty mitään hupiohjelmia, tansseja ei järjestetty eikä elokuvateatterit olleet auki. Raamattu määritti, mikä on syntiä ja se näkyi yhteiskunnassakin. Avoliittolaisia paheksuttiin ja au-lapsista tai jopa äpäröistä puhuttiin. Avioerot oli harvinaisia ja eronneita naisia pidettiin kakkosluokan ihmisinä. Hirveää aikaa kaiken kaikkiaan.

Niin no sulla se on voinut määrittää, jos kerran äitisi hihhuli oli, mutta ei meillä kyllä uskonnot määritelleet yhtään mitään.

Mistä ihmeestä sinä olet saanut päähäsi, ettei 70-luvulla saanut käydä pyhisin elokuvissa, tai tansseissa? Sulla on jämähtänyt se pääsiäisen kiirastorstain ja lankalauantain tanssikielto ja elokuvakielto päälle. Ne olivat siis ainoat päivät, jolloin kyseiset riennot oli kiellettyjä, mutta tuo kieltohan kesti 90-luvulle saakka, ei siis ollut pelkästään 70-luvun juttuja. 

Raamattu ei kyllä minun perheessä ja kaveripiirissäni määrittänyt yhtään mitään. Eikä eroaminen 70-luvulla enää mikään tabu ollut. Meillä erosi parikin naapuria jo 60-luvun puolella eikä se mitään kohua, saati kakkosluokan kansalaisuutta aikaseksi saanut. Kuuntelin tuossa juuri Panu Rajalan haastattelun jossa käsiteltiin seksiä ja seksualisuutta ja vaikken miehestä kovin paljoa perustakaan, niin siinä olen hänen kanssaan samaa mieltä, että 60 ja 70-luku oli seksin suhteen huomattavasti vapaamielisempää aikaa, kuin 2000-luku ja nykypäivä.

 Jos 70-luku sinulle oli ankeaa aikaa raamatulla mäiskivän äitisi ikeessä, niin ei se silti sitä tarkoita, että se olisi kaikille ankeaa ollut. Minun elämässäni se on ainakin ollut ehdottomasti paras ja muistorikkain vuosikymmen ja tulee sitä aina olemaan, vaikka sinä ja hengenheimolaisesi kuinka ankeilisitte :)

Vierailija kirjoitti:

Meillä tytöillä ja naisilla oli ihan ylpeys kun alakerrassa oli tuherokarvoitus. Silloin olisi ollut kauhistus ja ihan rumaa jos olisi posliini.

Mulla on vieläkin ylpeyden aihe.

Muistan sen kesän, kun oltiin seuraavana syksynä siirtymässä yläasteelle ja näin parhaalla kaverillani rintaliivit! Ne mustat liivit kuulsi vaaleanpunaisen neuleen alta ja ihan tarkoituksella. Mulle tuli tuosta ihan pakkomielle enkä ollut yhtä kehittynyt kuin hän.

Näin Anttilan luettelossa AA-kupin liivit ja ne olis pitänyt saada, mutta en kehdannut mummolle sanoa (asuin mummon ja papan kanssa).

Löysin sitten aitasta tätini vaatelaatikosta (tädin tavarat oli siellä jemmassa, kun oli Ruotsissa töissä) rintsikat ja yritin kursia niitä kuppeja pienemmiksi, kun ne meni muuten lyttyyn. Voi miten ajattelen nuorta itseäni nyt hymy huulilla.

Istin matkoilla kuplan takasäiliössä😊