Nyt jutellaan 1970-luvusta!

Vierailija kirjoitti:

Istin matkoilla kuplan takasäiliössä😊

Meille tuli kerran maalle Helsingistä vieraita ja heidän vauva pötkötti siellä kuplan takapenkkien takana olevassa lokerossa.

Vierailija kirjoitti:

Joo, television kuva... se oli usein mitä oli. Kun antennista otti kiinni, kuva saattoi olla hyvä, mutta kun meni istumaan, se oli yhtä suttua. Sellaisesta ei nuoriso tiedä yhtään mitään, kaikki on teräväpiirtoa.

Meillä meni väritelkkarista aina välillä värit. Ne sai takaisin, kun kävi napauttamassa telkkaria tiettyyn kohtaan. Sitten aikansa se telkkari kesti sitä ja kärysi. 

Myöhemmin syntyneenä haluan tietää kuinka todenmukainen kuvaus Studio Julmahuvin Z-Salamapartio sketsi on 70-luvusta?

Kävin kirjastossa lukemassa 80-luvun puolessa välissä, runsaan 10v ikäisenä Poliisi kertoo -kirjoja. Luin myös Huumeasema Zoon tuolloin. Kuulokkeita sai lainatajos halusi kuunnella musiikkia. Kirjastonhoitajaa pyydettiin kääntämään kasetin puoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Länsi-Saksa alkaakin olla jo saasteiden tuhoama

Joo, näin koulussa opetettiin. Puhelinpylväätkin piti olla betonista, kun happosateet olivat syöneet kaikki metsät. Ja USA oli roturistiriitojen rikkirepimä. Jos länsimaista oli kuvia, ne olivat pieniä, mustavalkoisia ja ankeita.

Ja vastapainoksi sitten ihailtiin isoja värikuvia Venäjän valtaisista viljapelloista, jossa uutuuttaan kiiltävät puimurit kokosivat leipää onnelliselle työläiskansalle.

Jep. Kuvat Ruhrin teollisuusalueesta maantiedon kirjassa.

Vierailija kirjoitti:

Ilmapiiri oli tosiaan kauhean ahdasmielinen ja kaikesta määräsi uskonto. Ei puhettakaan, että kirkollisina juhlapyhinä olisi saanut olla hauskaa, jopa lapsuudenkodissa äiti kielsi nauramisen pitkänäperjantaina. Elokuvateatteritkin oli pääsiäisenä kiinni.

Musiikki oli kyllä hyvää, tykkään vieläkin discomusiikista ja 70-luvun hevistä, harmi vaan, kun sitä kuuli radiosta niin harvoin. Joka toinen viikko tuli radiosta tunnin verran heviä ja joka toinen viikko progressiivista rokkia. Telkkarin Lauantaitansseissa oli aina yksi kappale nuorisomusiikkia, siinä kameran eteen päästettiin muutama nuori tanssimaan. Kappale esitettiin just ennen mainoskatkoa ja pistettiin surutta poikki mainoskatkon alkaessa enkä muista, että sitä olisi koskaan kuullut loppuun.

Onneksi tuli Nuorten sävellahja. Siinä sitten istuin radion edessä kasettimankka sylissä ja hyvän kappaleen tullessa painoin nauhoitusnappulaa ja pidin pientä mikrofonia radion edessä. Yhtä lempikappaletta en saanut nauhalle ja surin, etten kuule sitä enää ikinä. Kiitos netin laulu löytyy hetkessä.

Tuohon ahdasmielisyyteen kommentoin, jotka 60-luvulla olivat nuoria, tehostivat koko ajan vapaamielisyyttään, kuitenkin arvioivat kovin ankarasti toisiaan, kuin olisivat riidelleet jotain sanktiota vastaan josta tahtoivat päästä.

Luulisi ihmisen olevan vastuussa itselleen enemmän.

Ehkä lähti lestadiolaisuudesta tuo ristiriita.

Useimmat näyttävät muistelevan 70-lukua lapsuuden näkökulmasta. Minulle se oli nuoruuden vuosikymmen. Kesällä 70 pääsin ripille. Rippikuvassa kaikilla tytöillä oli aivan järkyttävän lyhyet mekot. Seuraavana kesänä vietin kaksi päivää Turun Ruisrockissa silloisen poikaystäväni kanssa. Rämmimme mudassa, nukuimme jonkun muovin (?) alla. Liftasimme mennen tullen. Lukiossa opettajat veivasivat jonkin haisevan aineen avulla monisteita, joita sitten ylpeinä esiteltiin. Teinikuntavaaleissa jyräsivät yleisdemokraatit ja taistolaiset. Ilmapiiri oli lukioissa aika politisoitunut. Viikonloppuisin bileetkin pidettiin poliittisten jakolinjojen mukaan: kokoomusnuorilla ja vasemmistonuorilla oli omansa. Ylioppilaaksi kirjoitin keväällä 74 ja syksyllä muutin Helsinkiin. Sille tielle jäin. Syksyllä 79 menin naimisiin, ja elämä loppui siihen... no, ei nyt sentään. :)

Rehellisesti sanoen 70-luku oli nuoren naisen näkökulmasta vielä varsin ankeaa aikaa. Sovinismi kukoisti. Keski-ikäiset miehet lääppivät meitä nuoria naisia, ja sille vain naureskeltiin. Oli vahvasti erikseen naisten työt ja miesten työt. Muistan hyvin, kuinka anoppini raahasi meille lounasseteleitään, kun minä en kuulemma laittanut miehelleni riittävästi ruokaa. Olin sitä mieltä, että aikuinen mies on vastuussa omista syömisistään. Moni asia on nykyään paremmin.

Mieleen tulee Crease, eka tähtien sota, help-lehti.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia siihen aikaan oli kaikki niin h*lvetin rumaa? 60-luku ja 80-luku näyttää tietenkin vanhentuneilta ja hassuiltakin mutta ei noin s**tanan rumalta.

80- luvulla jolloin itse olin nuori, nuoret naiset näyttivät paremmilta kuin nykyisin.

Puhun nyt lähinmä vartalon muodoista.

Joku kysyi, miks 70-luvulla kaikki oli niin helvetin rumaa. No se oli sitä aikaa. Ehkä neljän viidenkymmenen vuoden päästä tuumataan samoin nykyisestä sisustus- ja muusta tyylistä.

Kumminkin ne nuoruuteni leveälahkeiset housut ja Hai-saappaat on tulleet takaisin.

Mä en ymmärrä tuota väitettä ettei muka olisi ollut uskontoa/ahdasmielisyyttä. Virolainen tiputettiin eduskunnasta vielä 83(!!!) avioeron takia. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005363861.html

Oppikouluun piti pyrkiä neljännen luokan jälkeen. Kaikki koulussa maksettiin itse: kirjat, laskutikku ja ruokaliput. Ruoka tosiaan oli maksullista! Käytettiin sammareita ja takataskusta törrötti kampa. Teinariin kirjoitettiin kaikki tärkeät asiat. Olin entisessä poikalyseossa, jonne tyttöjä oli alettu päästää vasta myöhemmin ja lukio oli täynnä ihanan näköisiä pitkätukkaisia miehiä 😂

Meillä kotona ei 70-luvun alussa ollut telkkaria. Radiosta kuunneltiin uutiset, ajankohtaisohjelmat ja kuunnelmat.

Auton takapenkillä notkuttiin ilman turvavöitä ja näytettiin kieltä takana tuleville autoille. Joka helkatin perjantai seistiin tunti liikenneruuhkissa joko Heinolassa tai Lusissa matkalla mökille. Mökillä oli aina ruokana kyljyksiä. Viikonlopun kokokohta oli pullo keltaista jaffaa.

Koulussa viitattin ja noustiin seisomaan kun kerrottiin  vastaus. Koulumme oli iso mutta ruokailu oli omassa luokassa.

Kotona sisustus oli oranssia, tummansinistä ja tummanpunaista. Pihassa oli isän mersu. Lelut tuli Japanista tai Itä-Saksasta. Pikkukakkosessa oli iltasatu ja nukkumatti.

Istuin synnyinkotini uunilla (joka oli lähes pienen huoneen kokoinen, talon ainut lämmin paikka pakkasilla) ja katoin syksyn säveltä.

Olin teini 70-luvulla.  Paljon hyvää musiikkia tehtiin silloin, mutta täytyy sanoa, että ne levysoittimet ja kasettinauhurit eivät äänentoistoltaan olleet kaksisia.

Jos jotakin inhosin, niin siihen kategoriaan kuuluivat "poliittiset kannanotot" sen suhteen, mikä musiikki oli kaupallista p...aa. Jos tietyt kaverit tulivat käymään, niin pakko oli piilottaa jopa CCR:n levyt, ettei tullut kovistelluksi.

Lähimmässä isossa kaupungissa käytiin kuuntelemassa esim. Wigwamia ja Tasavallan Presidenttiä. Koulun konvissa esiintyi myös ihan ajan huippunimiä.

Vaatevarasto oli niukka. Ei kledjuja osteltu siinä mittakaavassa kuin tänä päivänä on tapana. Ruskeista vatteista tuli kiintiö täysi jo vuonna 1977.

Punk raikasti menoa ja olin onneksi vielä sen verran nuori, että heiluin mukana uudessa aallossa muutettuani Helsinkiin opiskelemaan. Tuli Elmut ja Lepakko sekä Radio City. Osa asioista osuu 70-80 -luvun taitteeseen, mutta anyways. Maailma muuttui.

Kun se sauna oli vain kerran viikossa, niin tietysti hiukset rasvoittuivat, ja naisillla oli tapana pitää myssyä päässä sisälläkin, kun vieraisilla oltiin.

Jopolla mentiin . Farkkumuoti yleistyi, lahkeet levenivät. Hurjimmat levensivät värikkäillä ja kukikkailla kankailla. Oli jotenkin hienoa olla nuori ja vähän järkytellä nuttura mummoja. Maailma tuli lähelle tv:n kautta ,tietoisuus ongelmista oli helposti kaikkien saatavissa.

Jako duunareihin ja lukeneisiin oli selvä alkukymmenellä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä oli suuren juhlan tuntua, kun lastenohjelmaa tuli telkasta keskiviikkoiltapäivisin muutaman tunnin ajan. Smurffit ja tohtori sykerö. Meidän luokalla oli yksi tyttö, joka oli kerran nähnyt musiikkivideon. Ei meinattu uskoa todeksi. Ikinä ei olisi voinut kuvitella että telkkarista tulee tulevaisuudessa lastenohjelmaa ja musiikkivideoita 24/7 monelta kanavalta..

Torstai-iltaa odotettiin kuin kuuta nousevaa, silloin tuli Pätkis. 18:45 ensin Smurffit, sitten mainoskatko ja sen jälkeen Disney-piirretty. Ja siinäpä se sitten olikin.

Taisteluplaneetta Galactica räjäytti tajunnan mahtavilla efekteillään.

Tuo Pätkis tuli kylläkin 80-luvulla.

Taisteluplaneetta Galactican esitettiin Suomessa vasta 80-luvun alkupuolella.

Sekä isä että äiti tupakoivat automatkoilla, vaikka me lapset oltiin kyydissä. Ikkunoita ei saanut pitää yhtään auki, ettei isällä olisi tullut niskat kipeäksi.