Lue keskustelun säännöt.
Nyt jutellaan 1970-luvusta!
Täällä on liikaa eilen syntyneitä, nyt me neljä-viisikymppiset saamme jutella siitä mitä 70-luvulla oli ihanaa ja kauheaa.
Kommentit (1865)
Juhlavaatteisiin satsattiin lapsillakin.
Arkivaatteilla ei ollut niin väliä.
Nyt tuntuu olevan toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sarah Kay julisteet. <3
Meillä ABBA- julisteet.
Mulla oli aitan seinällä Danny- ja Johnny -juliste
https://i.pinimg.com/236x/8a/88/7b/8a887bbfece7738c69976d5d5d06d31e--vi…
https://www.kane.fi/prestashop/42117-thickbox_default/johnny-suosikki-j…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kauniita vaatteita, sillä äitini ompeli niitä itse. Valmiinakin jotain ostettiin, mutta parhaiten muistan itsetehdyt.
Tuo ompeluharrastus saisi tulla takaisin. Itse olen päättänyt alkaa tehdä omat vaatteeni - kaupoista ei nykyään laatua löydy, ei sopivia kokoja eikä mieluisia malleja. Toivottavasti sentään löytyy kankaita, joista tehdä!
Mun vaatteista iso osa teetettiin ompelijoilla, joita oli useitakin. Se oli edullisempaa, kuin ostaa kaupasta. Mieleen on jäänyt erityisesti punainen tikkipuku ja silkkinen sinikukallijnen paita. Se paita on mulla ekaluokan luokkakuvassa 1971 ja oli muuten kaunis. Sitten oli skottiruudullinen hame toisella luokalla.
Oli tapana hankkia aina koulun kevätjuhlaan uutta, vähintään paita. Yläasteella ostimme itse vaatteet voi että oli jännää.
Joiden äidit osasivat ommella olivat tyylikkäämmin puettuja.
Asunnoissa oli sisustuselementteinä rukseja ja rukinlapoja.
Seinillä oli lampetteja ja ryijyjä.
Asuin maalla ja meille tuli sisävessa ja suihku vuonna 80. Siihen asti käytiin ulkohuussissa ja pihasaunassa peseytymässä. Koulussakin tehtiin sisävessat vasta pari vuotta myöhemmin, joten siellä oli vielä huussimeininkiä 80-luvulla.
Isällä on Kuplavolkkari ja turvavöistä ei tietoakaan, roikuin aina siinä etupenkkien välissä tai nukuin pitkällään.
Traktori oli jo, mutta heinät kuivatettiin seipäällä eikä paalattu. Muistelisin että jopa vilja kerättiin jotenkin varsineen koska ladossa oli iso puimakone, jota traktorin voimalla pyöritettiin ja se erotteli jyvät oljista. Pelkäsin koko laitosta ihan hirveästi.
Kyläkauppa oli pieni eikä se ollut auki kuin viiteen arkisin, lauantaisin yhteen. Lihat ja makkarat ostettiin palvelutiskiltä. Appelsiini oli jotain erityisherkkua ja sitä sai vain tiettyyn vuodenaikaan.
Itse viljeltiin ruokaa niin paljon, että kellari oli täynnä perunaa, porkkanaa, lanttua, sipuleita jne. Syksyllä piti olla tuntikausia metsässä marjastamassa ja sienestämässä ja kaikkea säilöttiin. Inhoan vieläkin kurpitsasäilykkeitä ja kurkkusalaattia, koska sitä syötiin koko talvi. Meillä ei ollut lehmiä, joten maitoa haettiin naapurista.
Todennäköisesti oltiin aika köyhiä, isä kävi töissä, äiti oli kotona ja mummo asui myös meillä, pidettiin pientä maatilaa ja tuotantoeläiminä oli kanoja, mutta ei niitäkään paljoa ollut. Ei paljon matkailu, kesällä käytiin sukulaisissa kylässä ja ruotsinlaivalle taisin päästä ekan kerran joskus 85.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvulla tuli kauppa-auto maitolaiturille.
Uuninpanko oli paras paikka lämmitellä.
Kun voista oli tehty epäterveellistä isoisäni voiteli lapikkaansa margariinillä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tytöillä ja naisilla oli ihan ylpeys kun alakerrassa oli tuherokarvoitus. Silloin olisi ollut kauhistus ja ihan rumaa jos olisi posliini.
Mulla on vieläkin ylpeyden aihe.
Kuin myös! Kokemusta on posliinistakin, silloin 70-luvulla lapsena :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvulla naisten ääni oli korkeampi. Naurua kuului useammin.
Naiset olivat valtavan osaavia. Tuntivat sienet, kutoivat matot, käskivät ja ohjasivat.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla tuli kauppa-auto maitolaiturille.
Mummolassa kävi kauppa-auto neljänä päivänä viikossa ja sieltä mummo osti minulle ensimmäiset jugurtit ikinä. Ensin oli Herajoen mansikka- ja mustikkajugurttia. Sitten tuli ananasjugurtti 😋
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se Rintamäkeläiset tuli telkkarista. Mutta kuka sellaista halusi katsoa, koska Cannon saattoi tulla samaan aikaan!
Harmaa kerrostalo, kelta/vihreät kaapistot ja ruskea vakosamettisohva. Pikkuveli ajoi olohuone/keittiö/eteinen ympyrää punaisella kolmipyörällä, olohuoneessa oli auki mustavalkoinen telkkari ja keittiöstä tuli paahtuvien vehnäjauhojen tuoksu. Ruskeakastike ! Mitään muuta ei meillä ei juuri syötykään, jossain vaiheessa alkoi tulla ruskeakastike ja keitetyt potut korvistakin..
Salaattia ei ruuan kanssa ollut, ruokajuomana maitoa ja jälkkäriksi kiisseliä.
Äiti, isä ja mummo polttivat sisällä posket lommolla, asunto oli sakeana savusta mikä teki hyvää veljen astmalle. . Ei sillä että veli olisi
Mitään astma -diagnoosia saanut
Pitkään aikaan, lääkkeenä yskään käytettiin vahvaa mustaa kahvia ja vasta armeijassa veli sai virallisen diagnoosin sekä astmapiipun.
Heikko-Peikko oli lemppariohjelma, aika huono oli lastenohjelmien tarjonta tuohon aikaan. Musiikissa tykkäsin Rauli Badding Somerjoesta koska isä kuunteli sitä ja laivat on vieläkin lempilauluni.
Kahviloissa ei pahemmin hengailtu, toki niitä oli mutta tarjolla oli lähinnä limsaa ja kahvia.
Ja kuivia sämpylöitä !
Baareissa sai istua jälkikasvun kanssa ilman että tuli lastensuojelu ja poliisit niskaan, minä en tätä päässyt tai joutunut kokemaan, onneksi! Äiti ei juonut ja isä otti lähinnä kotona.
Autoissa ei ollut turvavöitä eikä turvakaukaloita, muistan miten vauvaveli oli huopaan käärittynä äidin sylissä etupenkillä ja minä loikin kuin apina pitkin takapenkkiä!
Kun hankimme koiran , karkeakarvaisen mäyräkoiran nimeltä Paavo syksyllä 1978, se makoili mielellään hattuhyllyllä ja äkkijarrutuksissa tuli niskaan :D
Pyörillä ajettiin ilman kypärää ja pienimmät tyrkättiin
Isompien sekaan pihalle periaatteella, että "kyllä ne vahtii", naapurin poika
Sai selkään kun 1v pikkusisko löytyi taapertamasta tienposkesta, eikä tämä ollut edes ensimmäinen tai viimeinen kerta kun vaaratilanteita syntyi näissä vahtihommissa...
Oi niitä aikoja, ihme että ollaan elossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka ikisen keittiön kaakeliin oli liimattu kukkatarra, joita oli Flora-paketeissa.
Mummeli kirjoitti:
Mulla oli aitan seinällä Danny- ja Johnny -juliste
https://i.pinimg.com/236x/8a/88/7b/8a887bbfece7738c69976d5d5d06d31e--vi…
https://www.kane.fi/prestashop/42117-thickbox_default/johnny-suosikki-j…
Jeps, aivan 70-luvun alussa teinitytöt kiistelivät siitä, onko Danny vain Johnny ihanampi. "Voiko ihanammin päivän enää alkaa... ". Minä en tosin ollut kiinnostunut kummastakaan. Suosikin lanseeraamat idolit eivät muutenkaan napanneet. Inhosin myös sitä progevingutusta. Musiikin saralla ainoa bändi, mitä siedin oli CCR. Tosin siskon kanssa ripustettiin yhteisen huoneemme seinälle kyllä Che Guevara -juliste... ;)
Voi kauheaa miten vähän kasviksia syötiin. Koulussa joka ikinen päivä porkkanaraastetta, joskus lantturaastetta tai kaalia ja puolukoita. Niitä harva otti nykylautasmallin mukaan!
Kotona tomaattia ja kurkkua. Kaaliruokia onneksi tehtiin. Siinä se.
Elin 70-luvulla teini-iän sekä nuoruuden ja se jäi muistoihin ihanimpana aikana. Töitä piti tehdä pienestä alkaen, mutta olihan muutakin. Eipä tarvittu televisioita, nauhurit oli joilta kuunneltiin musiikkia. Tekemistä oli ja paljon saatiin myös aikaan. Joulut tuntui joululta pienilläkin lahjoilla, talvisin sai hiihtää niin paljon kuin jaksoi, koska lunta oli. Ja kesät, voi että, ehkä se työnmäärä pitkitti ne pitkiksi ja kuumiksi...
Vierailija kirjoitti:
Lapsena iltauutisten pääaihe oli joka ikinen päivä Vietnamin sota. En tiedä miten tuollainen mahtaa lapseen vaikuttaa.
Oli myös joku biafra.. ja nälänhätä. Koulun ruokalan seiniltä katsoivat luurankomaiset afrikkalaiset lapset ja siinä yritit nieleksiä pahaa ruokaa.
Ups, edellisessä viestissä lainaus on persiillään. Nimimerkki Mummeli on kirjoittanut alun, joka päättyy Dannyn ja Johnnyn nuoruuskuviin. Meitsin kommentti alkaa "Jeps, aivan... ".
Joulujuhliin ja kevätjuhliin saatiin aina uudet vaatteet. Äidin täti oli ompelija, oli niin jännittävää käydä mitattavana ja sovituksilla tädin luona. Saimme erääksi jouluksi samettimekot, minä punaisen, sisko sinisen. Harmitti koska sininen oli lempivärini, ajattelivat punaisen sopivan minulla nuorempana paremmin.
Mekoissa oli valkoiset pitsit hihan suissa ja pitsinen koriste rintamuksessa. Tuntui kuin olisimme kuninkaallisia hienouksinemme. Ei menty silloin juhliin farkuissa tai verkkareissa, ei .