Nyt jutellaan 1970-luvusta!
Täällä on liikaa eilen syntyneitä, nyt me neljä-viisikymppiset saamme jutella siitä mitä 70-luvulla oli ihanaa ja kauheaa.
Kommentit (1865)
Lisäys edelliseen: postimerkkiautomaatit!
Vierailija kirjoitti:
Muistan lukeneeni Janoschin kuvakirjaa Jasonista, jonka äiti oli - järkyttävää - tehdastyönsä lisäksi alastonmalli. Siinä se oli nakuna kirjan kuvassa.
Jason oli Camilla Mickwitzin luomus, siis suomalainen.
Vierailija kirjoitti:
Tupakoitiin joka paikassa, kotona ja konttorissa, olipa läsnä lapsia tai ei. Tehtaat puskivat savunsa taivaalle ilman mitään suodattimia. Autoissa ei mitään katalysaattoreita. Ja peseydyttiin vain saunassa kerran viikossa.
Hajumaailma oli varmaan aikamoinen nykyaikaan nähden. Tosin ei sitä itse huomannut.
*
Meillä kyllä käytiin suihkussa päivittäin. Saunassa kerran viikossa, paitsi mökillä (kesäisin) joka ilta.
College paidat tuli muotiin. Ja sitten jossain vaiheessa kaikilla piti olla numeropaidat. Muistan että minun oli tummansininen numero 10 ja se oli joku halpa paita eikä numero ollut kovin iso. Isommat numerot oli makeemmat.
Hollannikkaat joita oli mustina, punaisina, keltaisina ja valkoisina. Ja oli myös sellaiset järkyttävät remmihollannikkaat joissa remmit oli vaalenruskeaa mokkanahkaa.
Ne kukalliset uimahatut naisilla. Siis kukat olivat sellaisia ulokkeita ja oli tosi hassun näkoistä kun naiset uivat ne päässä.
Mustanaamio sarjakuva sanomalehdessä!
Leikkasin ne ja liimasin vihkoon.
Entäs ne Love is..... (Kim)!!
Mä kävin kauppaopistoa 70-luvulla. Oli ihan uusi oppiaine: ATK. En tajunnut siitä kyllä yhtään mitään. Jotain ohjelmakaavoja siinä opeteltiin. Tietokonehuoneessa oli sitten tietokone. En muista että siinä olis mitään näyttöä ollut. Siinä oli vaan joku masiina ja kirjoituskoneen näppäimistö. Sinne sai syöttää jotain tietoja ja jonkun ajan päästä tuli vastaus paperille, kone raksutti sitä itsekseen. Siinä oli myös reikäkortti tai -nauha, jolle se "valtava" tietomäärä tuli ja sen nauhan sinne syöttämällä ilmeisesti sai sen tiedon sitten paperille. Vähän aikaa oli sellainen ammattikin kuin reikäkorttilävistäjä. Yks mun tuttu kävi siihen kurssin, mutta en muista sen ikinä olleen sellaisessa työssä.
Ensimmäiset jugurtit tuli ja vieläkin saan sen Herajoen mansikkajugurtin maun mieleeni. Se nimittäin oli älyttömän hyvää. Mikään jugurtti sen jälkeen ei ole maistunut samalta. Se raikkaus, happamuus ja makeus oli juuri oikeanlainen, ja mansikkajugurtissa oli oikeeta manskuhilloa seassa, isoja mansikoita! Jacky-jugurtit tuli siihen rinnalle, mutta ne oli eri tyyppisiä maultaan, vähän miedompia.
Sugar baby love oli ihan mahtavan hyvä kappale, muistelisin että sen esitti Rubettes. Silloin tehtiin vielä hyviä kappaleita, joissa oli vetävä melodia.
Joo lehmiä oli silloin vielä paljon, varsinkin jos asui yhtään sivummalla, niin melkein joka talossa oli lehmiä. Muistan kun tulin tansseista yksin kotiin valoisassa kesäyössä. Tien varressa oli laitumella lehmiä, ne makasi korkeassa heinikossa ja kun menin siitä, kaikki nosti päätään ja kaikkien päät kääntyi sitä mukaa kun kävelin ohi. Tuli ihan vaivautunut olo, että onks mussa jotain hullusti kun ne tuijottaa niin tarkasti. Se oli ihan 70-luvun alussa, koska nuorten tanssikäyttäytyminen muuttui aika lailla 70-luvun aikana. Tuli se aika, jolloin ei ketään "haettu" tanssiin, vaan mentiin porukalla lattialle, laukut ja takit heitettiin keskelle ja sitten heiluttiin siinä ympärillä kuka mitenkin. Tansseissa käytiin jopa niissä hai-saappaissa, se oli jotain uutta ja hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu oli yhtä syvä silloinkin. Rikkaiden lapset pystyivät menemään jatko-opintoihin köyhiä paremmin.
Eihän 70- luku mikään kulta-aika ollut, mut muistan sen ihmisläheisempänä vuosikymmenenä kuin tämä aika.
70-luvulla tullut peruskoulu tasasi koulutuseroja. Ei enää tarvinnut olla rikas pystyäkseen maksamaan oppikoulun. Itselläni ei köyhyys koskaan vaikuttanut opiskelupaikan valintaan, sillä opintolainan ottaminen oli itsestään selvää. Tosin maakuntayliopistot vasta tekivät tuloaan ja opiskelemaan oli lähdettävä kauas kotoa, jos ei asunut jossakin isossa kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä oli suuren juhlan tuntua, kun lastenohjelmaa tuli telkasta keskiviikkoiltapäivisin muutaman tunnin ajan. Smurffit ja tohtori sykerö. Meidän luokalla oli yksi tyttö, joka oli kerran nähnyt musiikkivideon. Ei meinattu uskoa todeksi. Ikinä ei olisi voinut kuvitella että telkkarista tulee tulevaisuudessa lastenohjelmaa ja musiikkivideoita 24/7 monelta kanavalta..
Torstai-iltaa odotettiin kuin kuuta nousevaa, silloin tuli Pätkis. 18:45 ensin Smurffit, sitten mainoskatko ja sen jälkeen Disney-piirretty. Ja siinäpä se sitten olikin.
Taisteluplaneetta Galactica räjäytti tajunnan mahtavilla efekteillään.
Tuo Pätkis tuli kylläkin 80-luvulla.
Tuli 70-luvun alussa ja uudelleen 80-luvulla.
Ala-asteella vain aikuiset kävivät sisävessassa. Autossa jouduin matkustamaan jalkotilassa (meillä oli pakettiauto, eikä istumapaikkoja kaikille.) Koulussa oli joka aamu aamunavaukset joissa laulettiin virsiä. Levensin samettihousuja ja farkkuja kangaskiilalla. Tukkapöllyä saatiin. Koulussa karttakepistä sormille.
Olen syntynyt -86
Jimi Hendrix
Pink Floyd
aito lapsuus ilman nettiä ja televisiota
Kaik ol nii hienoo. Pehtoorikii jakel sässynöistää issessee tekemäänsä voita
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiset jugurtit tuli ja vieläkin saan sen Herajoen mansikkajugurtin maun mieleeni. Se nimittäin oli älyttömän hyvää. Mikään jugurtti sen jälkeen ei ole maistunut samalta. Se raikkaus, happamuus ja makeus oli juuri oikeanlainen, ja mansikkajugurtissa oli oikeeta manskuhilloa seassa, isoja mansikoita! Jacky-jugurtit tuli siihen rinnalle, mutta ne oli eri tyyppisiä maultaan, vähän miedompia.
Sain ensimmäistä kertaa jogurttia ehkä kahdeksanvuotiaana eli ihan vuosikymmenen alussa, ja rakastuin heti! Nimenomaan Herajoen jogurttia, joita oli mansikan lisäksi mustikka ja sitten joku kolmas. Sellaisissa vähän neliskanttisissa pakkauksissa.
Jacky oli miedompi joo, ja sillä sitä mainostettiinkin. Televisiossa oli mainos, jossa kysyttiin, onko jogurtti mielestäsi liian hapanta, ja ihmiset vääntelivät naamojaan. Se on niin hauska mainos että pikkuveljeni kanssa aina syöksyttiin telkkarin ääreen kun kuultiin että se on tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Joo lehmiä oli silloin vielä paljon, varsinkin jos asui yhtään sivummalla, niin melkein joka talossa oli lehmiä.
Ja sitten oli maitolavat ja maitokärryt, joilla maitotonkat roudattiin lavalle odottamaan maitoauton saapumista. Jotain sellaisia varmaan ainakin 30 litran tonkkia, muistan kuinka tätini niitä vei ja ihmettelin miten se jaksaa. Roteva maatilan emäntä.
Vierailija kirjoitti:
Tansseissa käytiin jopa niissä hai-saappaissa, se oli jotain uutta ja hienoa.
Johonkin aikaan oli vielä sellainen muoti, että lahje piti takaa tunkea saappaaseen sisään mutta edestä jättää roikkumaan esiin. Olin jo silloin kapinallinen eikä pistänyt omia lahkeitani sillä lailla, vaikka kaikilla muilla luokan tytöillä oli.
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella vain aikuiset kävivät sisävessassa. Autossa jouduin matkustamaan jalkotilassa (meillä oli pakettiauto, eikä istumapaikkoja kaikille.) Koulussa oli joka aamu aamunavaukset joissa laulettiin virsiä. Levensin samettihousuja ja farkkuja kangaskiilalla. Tukkapöllyä saatiin. Koulussa karttakepistä sormille.
Olen syntynyt -86
-86 oli jo ruumiillinen kuritus kielletty.
Se koski myös kouluja.
Olen syntynyt -72, eikä minunkaan kouluaikana saanut karttakepillä lyödä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ala-asteella vain aikuiset kävivät sisävessassa. Autossa jouduin matkustamaan jalkotilassa (meillä oli pakettiauto, eikä istumapaikkoja kaikille.) Koulussa oli joka aamu aamunavaukset joissa laulettiin virsiä. Levensin samettihousuja ja farkkuja kangaskiilalla. Tukkapöllyä saatiin. Koulussa karttakepistä sormille.
Olen syntynyt -86
-86 oli jo ruumiillinen kuritus kielletty.
Se koski myös kouluja.Olen syntynyt -72, eikä minunkaan kouluaikana saanut karttakepillä lyödä.
Ei saanut vuonna -65 silloinkaan mutta jotka silloin olivat "yläkoulussa", 6. luokalla olivat kai saaneet karttakepistä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, television kuva... se oli usein mitä oli. Kun antennista otti kiinni, kuva saattoi olla hyvä, mutta kun meni istumaan, se oli yhtä suttua. Sellaisesta ei nuoriso tiedä yhtään mitään, kaikki on teräväpiirtoa.
No kyllä meillä oli vielä sama ongelma 90-luvullakin...
Vierailija kirjoitti:
Tienvieret myrkytettiin vesakkomyrkyillä, DDT:tä vaan penkoille, niin jopa vesakot kukistui.
Jaa sitäkö se olikin? Olen miettinyt, miksei nykyään siivota tienvarsista risukkoja ja puskia pois, vaikka ne estävät näkyvyyden liikenteessä.
Kiejeenvaihtokaverit. Lentopostikirjekuoret ja ihana ohut lentopostipaperi. Oli myös sellainen muovinen kolmionmuotoinen kirjevaaka jolla kirjeiden paino mitattiin. Jokainen gramma oli tärkeä. Vietettiin aikaa postia odottaen. Kirjeenvaihtoilmoitukset sekä muut henk.koht ilmoitukset lehdissä tyyliin 'sinä ruskeasilmäinen siellä ja silloin, katseemme kohtasivat, ota yhteyttä' ja herrasmiehet jotka etsivät päiväkahviseuraa.
Ne palstat piti aina lukea ensin!