Nyt jutellaan 1970-luvusta!

Tom Petty teki biisejä jo 70-luvulla, mutta nyt menehtynyt.

Matkustusmuistoja: Kuka muistaa vielä Finnjetin ja porkkanajunat? Pitkänmatkan busseissa ja raitiovaunuissa oli erikseen kuljettajat ja rahastajat. Turkuun bussilla mennessä pysähdyttiin kahvitauolle Lahnajärvellä, itään mennessä Porvoossa ja Loviisassa. Järvi-Suomessa meni vielä runsaasti losseja paikoissa, joihin ei vielä ollut ehditty rakentaa siltaa. Isoissa kaupungeissakin omakotitaloalueiden tiet olivat usein vielä sorapintaisia, josta otettiin sadepäivinä ilo irti tekemällä patoja ja puroja tien reunaa virtaavalle vedelle. Poliisi ajoi Saab 99:llä ja harvat taksimatkat laiskoilla pystylamppu-dieselmersuilla, paitsi jos kävi huono tuuri, ja sattui kohdalle Peugeot. Kaikilla juna-asemilla oli lipunmyynti ja odotushuone, isommilla asemilla myös kahvila, jossa saattoi ehtiä ostamaan munkin esim. veturia vaihdettaessa. Rataverkkoa oli sähköistetty vähän, joten enimmäkseen junien keulalla oli vielä dieselveturit eikä uusia neuvostoliittolaisia sähkövetureita. Ruuhkapäivien pidennetyissä junissa saattoi olla vielä vanhoja ruskeita puuvaunuja nykyaikaisten sinisten ohella.

ETenkin vanhemmilla ihmisillä oli kaupungissakin omakotitalojen pihoissa runsaasti marjapensaita, omenapuita ja peruna- ja porkkanamaat varmaan sota-ajan niukkuuden ja omavaraisuusajattelun peruina. Jonkun tutun isovanhemmat kasvattivat rintamamiestalon pihan perällä häkissä myös kaneja, jotka ilmeisesti päätyivät syötäväksi. Katukuvassa oli aika paljon puhelinkoppeja, joista välillä soitettiin lapsena pilapuheiluita ilman rahaa, yhteys siis katkesi rahanpuutteeseen heti toisen pään nostaessa luurin. Niiden luetteloista oli usein pöllitty kartat (aikansa navigaattori).

Lenkkarit ja verkkarit taisivat olla uusi juttu? Vai tulivatko jo 60-luvun puolella? Vaaleansininen pinkeä asu on liittynyt mieleeni :)

Vierailija kirjoitti:

Lenkkarit ja verkkarit taisivat olla uusi juttu? Vai tulivatko jo 60-luvun puolella? Vaaleansininen pinkeä asu on liittynyt mieleeni :)

.

Piirtynyt mieleeni. Autocorrect...

Vierailija kirjoitti:

Lenkkarit ja verkkarit taisivat olla uusi juttu? Vai tulivatko jo 60-luvun puolella? Vaaleansininen pinkeä asu on liittynyt mieleeni :)

Olihan verkkareita jo aiemminkin mutta vapaa-ajan uniformu niistä tuli viimeistään 1970-luvulla. Kesportista Finnlassie sininen verkkapuku koko perheelle. Käytettiin kesät talvet. 90% akryyli, 10% elastaani. Haisee hieman Offille ja hielle.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli yhtäkkiä selvä muistikuva mummosta, joka laittoi huulten väliin sokeripalan ja joi tämän jälkeen kahvia tassilta. Siis kaatoi kahvin lautaselle ja ryysti siitä. Onko kukaan muu nähnyt moista muinaisilmiötä :D

Oi mun isomummoni teki tätä... :) Ihan siis 90-luvulla, eli sata vuotiaaksi joten monet kerrat minäkin ehin tätä näkemään vaikka pieni olinkin. Kainuulainen mummo eli ilmeisesti siell suunnalla oli ainakin joskus tapana.

En lukenut koko ketjua, mutta alussa joku mainitsi, että ilmeisesti jo 70-luvulla puhuttiin, että Länsi-Saksa on happosateiden takia huonossa kunnossa, metsät ovat kuolleet jne. Itse synnyin 70-l. ja meille opetettiin tuo asia 80-luvulla. Parikymmentä vuotta myöhemmin alettiin matkailla ja on autolla kuljettu paljon myös Saksassa. Missä ihmeessä ne kuolleet alueet olivat? Siis minun silmiini näyttää, että siellä on ihan terveitä puita. Olisiko se kaikki tuho voitu hoitaa noin lyhyessä ajassa pois silmistä?

Vierailija kirjoitti:

Lättähattu kulki myös Porvoon radalla. Muistan olleeni kyydissä. Muistan myös pääradan seisakkeita, kuten hiekkaharjun, että sillä ei ollut mitään miita kuin että siinä pysähdyttiin kyltin luona ja käveltiin raiteiden yli. Muistelen että myös Korson ja Rekolam välillä oli yksi tai kaksi asemaa, joita ei enää ole..

Hiekkaharjun asemalla ei edelleen ole mitään muuta; siis asemaa tai kioskia. Asuin tuolla päin muutaman vuoden ja kyllä talvisin paleli, kun ei päässyt sisälle asemalle lämmittelemään.

Kävin teininä Huikossa ratsastustalleilla. Se oli sellainen junapysäkki, mihin juna ei normaalisti pysähtynyt. Aina junassa matkustaessa piti sanoa konduktöörille, että jäisin Huikossa pois, niin juna tiesi pysähtyä. 

Muistan, kun käytiin Helsinki-Vantaan kentällä vastaanottamassa jotain sukulaisia. Terminaali käsitti vain sen osan, jossa on korkea pelkkää ikkunaa oleva halli. Siihen ikkunalle pääsivät vierailijatkin katsomaan dc-ysejä ja Caravelleja. Ja sielläkin tupakoitiin.

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta alussa joku mainitsi, että ilmeisesti jo 70-luvulla puhuttiin, että Länsi-Saksa on happosateiden takia huonossa kunnossa, metsät ovat kuolleet jne. Itse synnyin 70-l. ja meille opetettiin tuo asia 80-luvulla. Parikymmentä vuotta myöhemmin alettiin matkailla ja on autolla kuljettu paljon myös Saksassa. Missä ihmeessä ne kuolleet alueet olivat? Siis minun silmiini näyttää, että siellä on ihan terveitä puita. Olisiko se kaikki tuho voitu hoitaa noin lyhyessä ajassa pois silmistä?

Olihan tuosta länsilehdistössäkin uutisia:

http://www.nytimes.com/1983/11/06/us/trees-in-black-forest-showing-swif…

Itä-Saksa, Tsekkin ja Puola tuottivat suuren osan rikkilaskeumasta, se oli ehkä vähemmän esillä.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli yhtäkkiä selvä muistikuva mummosta, joka laittoi huulten väliin sokeripalan ja joi tämän jälkeen kahvia tassilta. Siis kaatoi kahvin lautaselle ja ryysti siitä. Onko kukaan muu nähnyt moista muinaisilmiötä :D

Muistan tuon.

Uskoin tosissani kun olin lapsi, joku on juoruakka koska tykkää kahvista.

Rumuus, tietysti. Räikeitä värejä, kolhoutta ja sitä ruskeaa. Taisin saada ensimmäiset traumat tummanruskeasta velourpotkupuvusta... Ei mitään söpöjä vaatteita niin kuin nykypäivän lapsilla. Vähän isommilla lapsilla oli haalareita: talvella toppahaalareita ja muuten esim. vakosametista.

Kalusteissa oli sen räikeän simppelin tyylin lisäksi toinen, koristeellisempi ja "hienompi" suuntaus mihin kuuluivat jalkalamput kangasvarjostimilla, ornamenttikuvioiset tapetit, seinän kokoiset kirjahyllyt tummaa puuta ja isot sohvat. Tummat värit ja raskas tunnelma, tottakai. Pitsiliinoja, mutta kirkkaan värisinä. Keittiö- ja wckalusteita sai monen värisinä. Vessanpönttöjäkin oli vaikka mitä: "antiikkikulta", "metsänvihreä" jne.

Muistaako kukaan Mary Quant-kukkakuviota?

Joistakin asioista kuten itsensäpaljastajista ja lähentelijöistä vaiettiin täysin, toisaalta oltiin jotenkin tosi suorasukaisia. Tuntuu että perheillä oli aika paljon "salaisuuksia" joista ei puhuttu mutta joista kuitenkin tiedettiin. Nykyään moni salaisuus olisi poikinut pikavauhtia lasun...

Kirjahyllyssä pidettiin ainakin matkamuistoja. Osamaksulla hankittiin tietokirjasarja jossa oli noin 10 isokokoista osaa.

Pukeutuminen myös yhtenäistä ikäryhmittäin -nykyään on menty taas vähän siihen suuntaan, 90-luvulla oli vaikka mitä alakulttuureja. Ei olisi tullut kuuloonkaan että nelikymppinen olisi pukeutunut nuorison suosimaan tyyliin tai toisinpäin.

Puhelinkopit, niitä oli tiheässä ja esim.rautatieasemilla oli yleisöpuhelimet. 

Kirjeitä ja postikortteja läheteltiin paljon. Nuorison lehdissä oli etsitään kirjekaveria-palsta jossa etsittiin kirjekavereita. Niitä piti olla!

Jos halusi hampurilaisen, piti mennä grillille. Grillin ranskalaiset olivat pehmeitä, lyhyitä ja sellaisia siksak-mallisia. Hampurilaisravintoloita ei ollut. Ruokabaareja oli paljon, niissä sai esim. wieninleikettä tai kotiruokaa.

Ruoka simppeliä perusruokaa vähillä kasviksilla, etnisiä vaikutteita ei hirveästi näkynyt. Kasvikset olivat aina lisukkeita. Talvella etikkasäilykkeitä ja kiinankaalia, kun ei ollut ruukkusalaatteja.  Herkkuja syötiin paljon vähemmän ja paljon pienempiä annoksia, esim. jäätelössä 1dl oli ihan perusannos. Lapset kävivät kioskilta ostamassa irtokarkkeja joita myytiin kappalehintaan esim 10penniä. Piti laskea ja miettiä tarkasti, miten moneen karkkiin mitäkin lajia rahat riittivät.

Spagetti tehtiin huonolaatuisesta vehnästä joka keitettäessä liiskaantui isoiksi kököiksi. Spagetti oli vähän eksoottista ja syötiin aina jauhelihakastikkeen kanssa mutta ilman mitään juustoraasteita, toinen tunnettu pastaruoka oli makaronilaatikko. Siinäpä ne. 

Valokuvien ottaminen oli tarkkaa puuhaa koska kuvat piti kehittää ja filmit ja kehittäminen maksoivat. Yhteen filmiin taisi mahtua joku n. 30 kuvaa, ja osa kuvista oli tietysti aina epäonnistuneita.

Postimyyntiluettelot ja kuvastot joita selattiin ahkerasti. Postimyynnistä tilattiin kotiin kaikenlaista mutta vaatteiden tilaaminen olisi ollut todella noloa. En muista että kukaan olisi koskaan tilannut mitään ulkomailta asti.

Pankin lisäksi muutkin arjen asiat hoidettiin käymällä paikan päällä. Tiheä toimipisteverkko takasi sen että arki toimi näinkin. Pankkitoimihenkilöitä pidettiin vähän hienompina, koska pankki oli hieno työpaikka johon pukeuduttiin hienosti.

Asuttiin Oulun keskustassa.

Äidillä oli aina hame ja sukkahousut, kotona kotimekko ja essuja. Hän oli kotirouva.

Kesällä lähdettiin sukulaisten kanssa lappiin autolla. Sieltä ostettiin auton ikkunaan tarroja merkiksi että missä on ollut vara käydä. Lapsilla tosi kivaa istua ahtaasti ja päästä välillä sääskien syötäväksi.

Koulussa oli ihanaa ja terveellistä ruokaa, meillä ei kotonakaan käytetty kermaa tai juustoraasteita.

Koiria ei pidetty kiinni ja jotkut päästivät koiran vaan ovesta lenkille. Ei kyllä näkynyt jäniksiäkään tai kettuja siihen aikaan.

Kekkonen = presidentti.

Telkkarista tuli Noppa. Laulettiin paljon venäläisiä lastenlauluja kuten Raskasta laukkua kantaen, Miska soutaa joella, Tuulessa soiden käy laulu kasakoiden.

Kettulakki, vinkkelit, potkuri.

Ruskeita ja punaisia sohvia joiden materiaali oli paksuvakoista samettiä.

Muovisia uufotyylisiä lampunvarjostimia ja peilejä ja muita huonekaluja. Sälekaihtimet ikkunoihin taisi tulla silloin. Kaverin isä piti uutta sinitarraa aineena joka pilaa seinät. Käsilaukkujen hihnat oli pitkiä. Laukku roikkui reiden kohdalla. Nahkapalatuotteet oli in. Tikkilangas tuli muotiin. Haalareita ja takkeja. Osa nykyisistä ohuttoppatakeista näyttää 70-luvulta. Pipoa ei pidetty. Beaverssit ja jotkut farkut joissa oli punainen tikkaus. Ne kavennettiin niin että piti laittaa päälle maakaamalla sängyllä. V-leikkaus farkkujen polvissa. Pehmitä ja permanetti on varmaan jo mainittu. Maiharit ja maatuskahuivit ja pitkät popparit. Jersey vaatteet, haalareita oli paljon ja liivipukuja.

Koivistolaislakit, ne saisi tulla uudestaan muotiin. Tekonahkatakit joissa oli teddykarvaa etuosassa. Korokepohjakengät. Napapaidat ja farkkutakit. Vaatteet oli aika tiukkoja ja pieniä.

Koivistolaiset, Naapurilähiö, Noita Nokinenä, Jukka Virtanen jouluaamun tv-pukkina.

Koulussa oli järjestäjät välitunnilla ja aamunavauksessa laulettiin virsi.

Liitutaulu.

Koulusta sai kirjat ja muut tarvikkeet omiksi, ei tarvinnut palauttaa.

Hammaslääkäriin haettiin luokasta, samoin terveystarkastukseen.

Itsenäisyyspäivänä oli joka ikkunassa kaksi kynttilää.

Tuon V-leikkauksen farkkujen polvessa muistan kuin myös Mary Quantin ja Twiggyn.

http://www.littletreasuresvintage.co.uk/wp-content/uploads/2011/04/mary…

Nämä sohvat ja tuolit on myös moni maininnut. Tämmöiset hankittiin mummolaankin kiertävältä kauppaalta. Kuvassa vain tuoli.

https://scontent-sea1-1.cdninstagram.com/t51.2885-15/s480x480/e35/13703…

Vierailija kirjoitti:

YLE lähetti Naapurineljännes-ohjelmaa, missä yksipuolisesti kehuttiin Neuvostoliiton suunnitelmatalouden tuotoksia ja kuvattiin kolhoosien ja sovhoosien onnea. Myös Neuvostoliittolaisia elokuvia näytettiin, missä yleensä aina paistoi aurinko.

Muistan kuunnelleeni tätä jonkinlaisena komiikkaohjelmana samalla kun tein läksyjäni. ;)

Inhosin taistolaisia protestilauluineen ja Neuvostoliiton ihannointeineen. Muistan ihmetelleeni, miten aikuiset ihmiset voivat olla niin tyhmiä ja naiiveja, että uskoivat Neukkulan propagandaa, kun oikeaakin tietoa oli ihan hyvin saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ja muistakin tuo joukko- ja alkio-oppi oli ihan hauskaa. Kouluun mennessä odotin jotain muuta kun olin katsellut vanhoja oppikirjoja. Isosiskon matikan kirjat olivat tosi ikäviä. Vanhemmille se otti koville ja puhisevat kiukusta vieläkin. Tosin ei sitä joukko-oppia ollut kuin muutama kuukausi.

Mäkin muistan joitain joukko- osajoukko-asioita. Osajoukko oli katkoviivoilla.

Mikä taustamerkitys tässä on?