Nyt jutellaan 1970-luvusta!

Rusketus oli muotia. Kaikki makasivat auringossa, käytettiin foliota kasvojen alla ja öljyjä iholla. Joillain oli "alppilamppuja", jotka toimivat ilmeisesti kuten solarium-lamput?

Silmälasit olivat valtavan isoja, kehysmuoti oli muoviset jättiläislasit. Vanhemmilla oli 50 ja 60 luvun tyylisiä tummia pienempiä kehyksiä (mummolaseja). Rillit "tekivät tytöistä rumia". Muistan surkean olon kun sain silmälasit, ajattelin kuinka olen nyt loppuelämäkseni tuomittu rumaksi ihmiseksi enkä voi koskaan olla kaunis. Tämä oli ihan yleinen ajattelumalli ja näin minäkin ajattelin itsestäni 80-luvulle asti, jolloin hankin piilolinssit. Tuolla asenteella "rillipöllöjen" rumuudesta pilattiin aika monen sen ajan pikkutytön ja nuoren itsetunto pitkäksi aikaa.. linssit olivat myös paksuja eikä niitä osattu hioa ohuemmaksi.

Aurinkolaseja ei juurikaan käytetty ja muistan kuinka silmiin sattui erityisesti talvella kun aurinko paistoi ja hanki oli valkoista. Eikä silmälasien kanssa niitä olisi voinut käyttääkään. Aurinkolasit olivat myös valtavia tai isoja pyöreitä hippityylisiä aikakauden väreillä: vihreää, ruskeaa, beigeä.

Muistan deodoranttimainoksen 70 luvulta. Nainen etsii istumapaikkaa. "Aina on tilaa kun käyttää Rexonaa"

Pankkikirja oli käytössä. Säästöpossu vietiin pankkiin ja ojennettiin kirja tiskin yli, rouva toisella puolen laski kolikot ja kirjoitti summan kirjasta ja leima päälle. Hyvä kun nenäni ylsi tiskille. Mutta säästämään opin! Postipankilla oli Keravallakin kolme konttoria ainakin.

Lapset saivat piiskaa. Koivunrisu piti itse hakea. Onneks se on loppu, ainakin laitonta.

Lättähattu kulki myös Porvoon radalla. Muistan olleeni kyydissä. Muistan myös pääradan seisakkeita, kuten hiekkaharjun, että sillä ei ollut mitään miita kuin että siinä pysähdyttiin kyltin luona ja käveltiin raiteiden yli. Muistelen että myös Korson ja Rekolam välillä oli yksi tai kaksi asemaa, joita ei enää ole.

Bussimatka maksoi muistaakseni Keravan sisällä markan ja niitä kulki usein.

Betavideonauhuri tuli kaverille, jolla oli juristi-isä ja sitä käytiin porukalla ihmettelemässä.

Isä osti väritelkan kun oli 76 olympiavuosi. Hiihtoa katteltiin. Telkassa ei ollut kuin kaksi kanavaa ja niitä vaihdettiin nostamalla persaus penkistä ja painamalla nappia. Pikku kakkosessa oli Kössi Kenguru.

Vappumarssit olivat suosittuja ja punaliput heiluivat. Minäkin istuin isän olkapäillä sellaisessa.

Sisko sai kuukauden ikäisenä jo perunaa ja luumumehua. Ei olla allergisia.

Kissarutto oli kamala tauti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirat ja kissat saivat ainakin meidän kylillä juosta vapaana. Joskus eksynyt koira ilmestyi pihaan ja parin soittokierroksen jälkeen omistaja aina löytyi.

Joo, sisäkissoja ei ollut tuohon aikaan kellään. Jos maalla asuville olis ehdottanut kissojen leikkaamista ja rokottamista, olisi naurettu pellolle ja vanhemmat olisivat toruneet kun olisi edes puhunut moisia tyhmyyksiä. Maalla pentuja annettiin syntyä ja sitten ylimääräiset tapettiin.. haavaiset ja loukkaantuneet kollit saivat nuolla haavansa tai kuolla, madotustakaan ei annettu. Ja kissoille juotettiin lehmänmaitoa.

Meillä oli aina kissoja. Osa kolleista katosi riiuureissuilleen, osan vei kissarutto :(

Ei sitä silloin tiedetty, että se virus voi säilyä ulosteissa ja muissa eritteissä. Kisu-parat, me lapset yritettiin yhtäkin pikkuista oranssipoikaa hoivata. Mutta eihän se auttanut. Eläinlääkäriä ei todellakaan kissojen vuoksi kutsuttu eikä kissoja viety eläinlääkäriin. Myöhemmin kun meilläkin oli myös koira, sen äiti taisi kuljettaa jollain konstilla eläinlääkärille. Kissoille lämmitettiin myös talvella saunaa jos oli kovat pakkaset. Vaikkei sitä muuten ihmisten takia lämmitetty :)

Lisäys vielä kissojen kotilääkinnästä: äitillä oli tapana lääkitä ruttoon sairastuneita kissoja viinalla. En tosin muista, pelastuiko yksikään. 

Vierailija kirjoitti:

Käytettiin puisia pampuloita. Itselläni oli punaiset. Lettinauhojakin näkyi. Pinnit oli vastaavia kuin nykyisinkin. Löytyi metalliklipsuja ja hengettömiä.

Myös pieniä sivukampoja pidettiin hiuksissa, nykyisin ei juuri näy. Nutturakampaus saattoi olla sellainen missä korvallisilta vedettiin hiussuortuva ja kiharrettiin se korkkiruuvikiharaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan pannumyssyt ja sellaiset kovasta karheasta puumaisesta materiaalista olevat pannualuset. Niissä oli värejä ja muotokuvioita.

Pannunaluset katajasta?

Ne oli vähän kuin punotun oloisia.

Tarkoitatko näitä? Itseltä löytyy vieläkin.

https://scontent-sea1-1.cdninstagram.com/t51.2885-15/s480x480/e35/13741…

Muistatteko kengurupallon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan pannumyssyt ja sellaiset kovasta karheasta puumaisesta materiaalista olevat pannualuset. Niissä oli värejä ja muotokuvioita.

Pannunaluset katajasta?

Ne oli vähän kuin punotun oloisia.

Tarkoitatko näitä? Itseltä löytyy vieläkin.

https://scontent-sea1-1.cdninstagram.com/t51.2885-15/s480x480/e35/13741…

Just näitä. Ihanan retrot!

Telkkarissa oli sellainen testikuva kun ohjelmaa ei vielä ihan tullut ja muulloin näkyi sitä "lumisadekuvaa". Kauko-ohjainta ei ollut, vaan piti painella isoja nappuloita itse toosassa. Kun telkkarin sammutti, kuva napsahti pieneksi valkoiseksi pisteeksi keskelle, häilyi siinä hetken ja sitten katosi.

Kouluissa oli muutama telkkari, joita kuskattiin telineillä luokkiin ja katsottiin jotain ohjelmaa. Hiihtokisoja katsottiin kouluissa ja se oli ihan normaalia.

Opettaja käytti liitutaulua ja piirtoheitintä sekä diaprojektoria. Joskus katsottiin filmejä sellaiselta kelanauhurilta (aikana ennen niitä telkkareita).

Muistan, että koulussa jaettiin joka lukukauden alussa siniruudulliset vihot, kynät ja kumit. Kirjat olivat aivan uusia ja niitä piti nuuhkia heti kun ne tuoksuivat niin ihanalle. Lisäksi kaikki ostivat penaaleita, hajukumia, terottimia, viivottimia ja muuta pientä kivaa sälää. Tarroilla ja liimatuilla kuvilla täytetty Teinari oli farkkuhaalarin taskussa, samoin huulikiilto ja kampa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan pannumyssyt ja sellaiset kovasta karheasta puumaisesta materiaalista olevat pannualuset. Niissä oli värejä ja muotokuvioita.

Pannunaluset katajasta?

Ne oli vähän kuin punotun oloisia.

Tarkoitatko näitä? Itseltä löytyy vieläkin.

https://scontent-sea1-1.cdninstagram.com/t51.2885-15/s480x480/e35/13741…

Just näitä. Ihanan retrot!

Ooh! Meilläkin oli tuollainen!

Meidän koulurakennuksissa opettajille oli oma sisäänkäynti koulurakennukseen. Oppilaat eivät saaneet missään tapauksessa käyttää sitä. En muista että kukaan olisi uskaltanut myöskään mennä opettajanhuoneeseen tai edes ovelle. Koululla oli oma varasto vanhoja suksia ja luistimia, ja sieltä kaivettiin köyhien perheiden lapsille varusteet jos heillä ei ollut omia. Kaveri sai aina sellaiset pehmeäksi kuluneet luistimet jotka muljui sen jaloissa miten sattui, terät oli tylsät ja kokokin mitä sattui. Juu ei tullut tytöstä taitoluistelijaa..

Vierailija kirjoitti:

Muistan deodoranttimainoksen 70 luvulta. Nainen etsii istumapaikkaa. "Aina on tilaa kun käyttää Rexonaa"

----

http://1.bp.blogspot.com/_NkkVd0L1s1A/S5jytNeqNkI/AAAAAAAAAcg/03B8XQc0F…

Mulle tuli yhtäkkiä selvä muistikuva mummosta, joka laittoi huulten väliin sokeripalan ja joi tämän jälkeen kahvia tassilta. Siis kaatoi kahvin lautaselle ja ryysti siitä. Onko kukaan muu nähnyt moista muinaisilmiötä :D

Täytyypä nyt oikaista eräs asia, joka 70-luvuksi on tässä ketjussa usein luettu. Viinakortti. Se nimittäin poistui vuoden 1971 alusta. Sitä paitsi sitä ei oikeasti enää ollut tarvittu ainakaan paria vuotta aikaisemmin. Tässä nimimerkki Timon kommentti netin syövereistä:

Muutos tuli voimaan jo vuonna 1969. Olin silloin armeijasa, enkä hankkinut viinakorttia. Miksi hankin sen vasta joulukuussa 1970, sitä en enää muista. Varmaan sille jokin syy oli.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli yhtäkkiä selvä muistikuva mummosta, joka laittoi huulten väliin sokeripalan ja joi tämän jälkeen kahvia tassilta. Siis kaatoi kahvin lautaselle ja ryysti siitä. Onko kukaan muu nähnyt moista muinaisilmiötä :D

Mistä mummo oli kotoisin? Tätä tapaa ei ollut kaikkialla.

70-luvulla luokkaerot olivat tosi isoja vielä. Asuin Etelä-Suomessa, mutta täysin maalla. Meille vesijohto tuli sisään 80-luvun alussa, eikä oltu ainoita. Elintasosiipiä rakennettiin koko 70-luku, köyhemmät myöhemmin. Muista itsekin samassa kylässä kun rikas perhe rakensi ison tasakattoisen omakotitalon uima-altaineen ja meillä ei ollut vesijohtoa.

Ja omassa kyläkoulussani rikkaiden ja tärkeiden perheiden lapset saivat huomattavasti parempia numeroita, jotka kyllä sitten tasoittuivat kun mentiin kaupunkiin yläasteelle, omat numeroni nousivat seiskasta kasiin ja ysiin heittämällä.

Oma varhaislapsuuteni on yllättävän vanhanaikainen, jopa 50-lukulaista vaikka olen syntynyt 72. Verrattuna vaikka mieheeni, jolla perhe oli paljon varakkaampi 70-luvulla vaikka maalla asuivatkin. Oma perheeni vaurastui 80-luvulla ja 80-luvun lopulla meillä oli paljon sellaisia tavaroita ja asioita, mitä ei muilla ollut, olin mm. kaveripiirini ensimmäinen joka kävi etelän lomilla ja alkoi harrastamaan laskettelua. Olen vasta myöhemmin tajunnut millainen nousu silloin tehtiin muutamassa vuodessa, vesijohdottomasta "torpasta" juppikulttuurin harjalle, eikä edes 90-luvun lama koskettanut, joka taas monta muuta kyllä nujersi.

Muistan raittiin perheen lapsena kuinka alkon läheltä käveleminen oli aina vähän pelottavaa, koska siinä nurkilla maleksi outoa porukkaa. Oli nuoria ja spugeja yrittämässä saada jotain hakemaan viinaa tai pummaamassa rahaa. Tupakan kyselijää myös tai "ostatko tupakkaa" ja muovipussillista puntteja vilauttavia tyyppejä.

Markkinoilla oli aina myös juopuneita ja heidän rähinöitään. Sekä stripparitelttoja, joiden liepeillä tätä porukkaa heilui. Metsissä saattoi myös nähdä "metsien miehiä" tai nuoria. Kurkin aina kaukaa ja pysyttelin pois niiden tieltä leikkiessäni yksinäistä intiaanityttöä. Sitten saatoin hiipiä tutkimaan niitä heidän paikkojaan myöhemmin, se oli jännää. Nuotiopaikkoja ja tyhjiä pulloja ym.

Meillä syötiin arkena halpaa ja yksinkertaista perusruokaa, kuten makkara-, jauheliha-,  siskomakkara- ja kesäkeittoa. HK:n sininen ja pakastesei tuli myös tutuksi. Viikonloppuna saattoi olla paistettua kanaa jauhelihamureketta tai porsaankyljyksiä. Mitään paisteja ei silloinkaan syöty. Jossain vaiheessa jälkkäriksi tuli vohvelit, kun saatiin vohvelirauta. Mummon sokerilla lasipurkkiin säilömiä marjoja päälle.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli yhtäkkiä selvä muistikuva mummosta, joka laittoi huulten väliin sokeripalan ja joi tämän jälkeen kahvia tassilta. Siis kaatoi kahvin lautaselle ja ryysti siitä. Onko kukaan muu nähnyt moista muinaisilmiötä :D

Ainakin Keski-Suomessa ryystettiin kahvia tassilta sokeripala suussa. Pappa laittoi kahviin myös suolaa.

Vanhanajan pultsareita eli puistokemistejä riitti. Taisi olla moni sodan käynyt.

Se vanhouten oli sitä vanhaa tummaa kaakaojauhoa. Ehtaa tavaraa.

Naapuritalon opettaja jätti pihalla minun hoitoon omat 2- ja 3- vuotiaat lapsensa. Olin pihan vanhin, eli 6-vuotias. Hän kävi sisällä aina tekemässä jotain sillä aikaa. Luulen että lapset selvisi tuurilla hengissä. Pysyivät muiden mukana eivätkä lähteneet omille teille.

Rannalle mentiin laumoissa. Osa osasi uida , mutta kaikki pysyivät hengissä.

Pikkukaupungissa ei ollut jalkakäytäviä. Monissa teissä ei ollut edes pientareita. Minulla ei edes koulumatkalla. Minua ahdisteli eka ja tokaluokan koulumatkalla joku mies. Yritti aina houkutella autoon. Kerroin siitä vanhemmilleni vasta joku vuosi sitten, keski-ikäisenä. Sellaisista ei jotenkin vain puhuttu.

Meillä oli narttukoira niin kiima-aikaan koulumatkoilla yksi uroskoira nylkytti ja roikkui jalassani. Pelkäsin aina myöhästyväni. Siitäkään ei puhuttu vanhemmille vaikka se oli tosi tuskastuttavaa. Koiria oli silloin paljon vapaana. Nartut oli kiima-aikaan kiinni. Koiria oli harvalla ja yleensä johonkin tarkoitukseen.