Nyt jutellaan 1970-luvusta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan pannumyssyt ja sellaiset kovasta karheasta puumaisesta materiaalista olevat pannualuset. Niissä oli värejä ja muotokuvioita.

Pannunaluset katajasta?

Ne oli vähän kuin punotun oloisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla oli Rakkaus on.. teemakuvia.

Niissä oli naku poika ja tyttö. Pojalla oli ruskea lyhyt tukka sivujakauksella ja tytöllä pitkät vaaleat hiukset.

https://www.google.fi/search?q=rakkaus+on&client=safari&hl=fi-fi&prmd=i…:

Ne oli nämä:)

Oih, Rakkautta vain. Minulla oli pyyhkeessä. Toinen muistamani teemakuva oli herkästi piirretty tyttö, jolla oli iso tukka tai hattu ja pienehkö alaruumis. Molempia teemoja olen nähnyt nykään postikorteissa.

Kun opettaja tuli luokkaan, kaikki lapset nousivat seisomaan ja huusivat kuorossa "hyvää huomenta opettaja!"

Välitunnin päätyttyä mentiin pituusjonoon, tytöt omaan jonoon ja pojat omaan jonoon. Opettaja tuli ovelle ja päästi suoremman ja hiljaisemman jonon ensiksi sisälle.

Ruokatauolla luokan eteen tuotiin kärry, josta haettiin lautasilla ruokaa ja syötiin pulpettien ääressä luokassa.

Kerran luokkatoverini, poika nimeltä Jani, metelöi niin kovasti, että hän joutui luokan eteen nurkkaan seisomaan. Se oli mielestäni kauheaa ja niin nöyryyttävää. Ahdistuin Janin puolesta. Pelkäsin opettajaa ja pelkäsin, että teen vahingossa jotain väärin ja joudun nurkkaan.

Koulun jälkeen vaihdeltiin kiiltokuvia. Joskus kun jouluna tai pääsiäisenä oli saanut hienoja metallinhohtoisissa kääreissä olevia karkkeja tai suklaamunia, käärepaperit kuorittiin varovaisesti pois ja siliteltiin kynnellä suoraksi. Ne olivat niin hienoja ja kiiltäviä. Ja voi mikä surku, jos joku niistä papereista repesi.

Käytin koko lapsuuteni isoveljen vanhoja vaatteita. Tykkäsin niistä, koska ne olivat silmissäni aina vähän isomman ja fiksumman vaatteita. Oli vakosamettihousuja ja samettipuseroita. Äiti kyllä ompeli minulle mekkojakin. Hän oli kerrassaan taitava ompelija. kuitenkin minua aina vähän hävetti, että joutui pitämään itsetehtyjä vaatteita, kun toisilla oli hienoja kaupan vaatteita.

Monenko 70-luvulla rakennetussa omakotitalossa oli tasakatto ja toimimaton tiilitakka? Takka piti olla takkahuoneessa, koska muoti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 70-luvulla ihmisillä oli kankaisia nenäliinoja, jotka pestiin pesukoneessa ja silitettiin.

Ne eivät hiertäneet ihoa nenästä nuhaisimmaltakaan.

Ruutukuosillisia. Pesulla ei ollut kiirettä.

Kyllä niitä oli myös pitsisiä ja käsin kirjailtuja. Lapsille omat, tytöille ja naisille omat ja miehille sitten isommat, ruudulliset. Minulla on näitä perintonessuja yhä, ja ovat helliä nenän iholle. Ne tavalliset kestävät pesun 90 asteessa, pitsiset vaativat käsinpesun.

Pitsisiä en nähnyt. Käsinkirjailtuja tyynyliinoja ja pöytäliinoja kyllä. Taisivat olla lähinnä 40-60-luvulla kirjailtuja ja olivat edelleen käytössä 70-luvulla.

Mulla on muutama kankainen nenäliina vielä tallessa. Yhteen on kirjottu erivärisillä ohuilla langoilla Suomen kartta.

Muistatteko pienet pöytägrillit keittiöistä?

Kansi avattiin ja laitettiin kiinni. Muistuttivat vähän nykyisiä voileipägrillejä.

Silloin puhuttiin, että mennään baariin kahville ja munkille.

Kukaan ei puhu enää näin.

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko pienet pöytägrillit keittiöistä?

Kansi avattiin ja laitettiin kiinni. Muistuttivat vähän nykyisiä voileipägrillejä.

Kaapista löytyy edelleen kätevä Acosta-grilli.

http://www.cuketka.cz/wp-content/uploads/acosta_02.jpg

Lapsuudenkotini oli pieni omakotitalo tai mökki. Pihassa oli sauna. Ihana, kertalämmitteinen (parhaat löylyt antava pönttökiuas), puillalämmitettävä.

Vesi kannettiin kaivosta, joka oli ensin aika kaukana. Mutta kun siitä loppui vesi keväisin (on muuten aika ikävä juttu), tehtiin uusi kaivo talon taakse. Käsipelillä sitä pumpattiin. Minä kannoin mielelläni (jos ei aika kultaa muistoja?) vedet saunaan. Kehittelin kaikkia kertomuksia siinä vettä kantaessani. Talvella muuten vedettiin pulkalla ämpärit ja jossain vaiheessa  kaivon pumppuun laitettiin letku, jota pitkin vedet saatiin saunaan, kantamatta. Höh, se oli jo LIIAN helppoa! Kun asuin vielä 70-luvulla kotona, meillä oli ulkovessa. WC-paperiakaan ei aina ollut, sanomalehti sai kelvata. Tai se käärepaperi, johon kauppias aina kääri leivät sun muut. Arkkipino oli siinä myyntitiskillä, oli myös hyvää piirustuspaperia.

Tämä oli kai vielä 60-lukua, kun kylässämme oli kesäisin helluntailaisten juhlat. Ja sieltä me sitten varastettiin sitä oikeata punertavaa vessapaperia! Olikohan se suurikin synti...vielä uskovilta varastettiin?

Ei sitä saunaa siis lämmitetty viikolla. On joskus muisteltu näitä erään kaverin kanssa, joka oli isosta talosta. Ei sielläkään alituiseen alusvaatteita vaihdettu! Miten vanhemmat olisivat ehtineetkään saunaa lämmittää viikolla, kun olivat töissä. Eikä se ollut vaan tapanakaan. Minulla oli tapana järjestyksen ihmisenä etsiä kaikille kaapista puhtaat alusvaatteet ja muistan kerrankin alkaneeni itkeä, kun en löytänyt niitä tarpeeksi!  Kyllä me varmasti  haistiin, mutta jos kaikki haisivat, niin kuka sitä huomasi?  Eikä sitä lapsena moista miettinyt.Talvella, äidin käydessä töissä pyykkipäiviä oli harvoin. Sitten niitä pyykkejä kuivattiin keittiössä narulla. Lakanat olivat ihan koppuraisia, mutta ilmeisesti ne kuivuivat kuitenkin pakkasessa vähän, ettei ihan vesi valunut. Pulsaattorikoneella pyykit pestiin, sekä myös käsin. Varmaan työvaatteita piti harjata juuriharjallakin. Muurinpadassa lämmitettiin vettä. Muistan miten kesäpäivinä pyykit tuoksuivat raikkaalta  kuivuessaan narulla. Iso piha oli kesällä se leikkihuone, talvella pienessä mökissä kuusi ihmistä, koira ja kissoja...ei siinä ollut omaa rauhaa. Koiran kanssa kävellessä pääsin murrosiän murheita yksin miettimään. Opettaja kehotti minua voimistelemaan kotona kun olin aika jäykkä (skolioosia ei silloin huomattu). Mietin, etten kehtaa sanoa, ettei meillä MAHDU voimistelemaan. Eteiset olivat kylmiä.

Opettajat todellakin suosivat rikkaiden lapsia, varsinkin maalla kun oltiin niin ison maatalon tyttö oli toki suosikki. Marjo-Riitta, mitä kuuluu? Myös toisen opettajan lasta paapottiin. Opettajat olivat kyllä hyvin oikeistolaisia, ja he myös toivat sen julki. En nyt ihan lapsena tuollaista tajunnutkaan, mutta jo 12-vuotiaana ihmettelin, miten opettaja voi olla puolueellinen. En tietenkään sanonut mitään, ei ollut tapana nousta opettajaa vastaan. Noustiin aina ylöskin kun ope tuli luokkaan. Kansakoulussa miesopettaja, joka oli myös johtajaopettaja kävi kotonaan tupakalla kesken tunnin. Hän asui samassa koulurannuksessa. Ja me pompittiin ylös kun hän lähti ja taas kun hän tuli takaisin :) Mutta nämäkin ovat vielä 60-lukua, nämä kansakoulumuistoni.

Meillekin tuli sitten joskus ehkä 70-luvun lopulla lisätilaa ja sauna sekä sisävessa. Ja vesijohto jopa. En enää asunut silloin kotona. Ei vaan se uusi jatkuvalämmitteinen sauna ollut niin hyvä ja lempeälöylyinen kuin se vanha pihasauna. Siellä oli ihanan hämärää, joskus vain kynttilä valoa tuomassa. Ikävä sitä..:(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tienvieret myrkytettiin vesakkomyrkyillä, DDT:tä vaan penkoille, niin jopa vesakot kukistui. 

Ei päässyt silloin Taigapunkit pöristelemään joka pihanurmikolle.

DDT:t takaisin!

Täystuho-nimistä hyönteismyrkkyä oli meilläkin ikkunalla sellaisessa palje-rasiassa. Sitä välillä pöllyttelin ikkunaan minäkin, kärpäsiä kun maalla riitti. Äiti otti kärpäsiä kiinni ja rusensi ne kuoliaaksi sormillaan. Minäkin opin sen kiinniottamisen, mutta laskin ne aina pihalle. Tuskin olin sentään NIIN  eläinrakas, mutta en halunnut sitä kärpäsmönjää käsiini. Äiti joskus kutsui kärpäsiä lintusiksi :) Sillä oli outo huumorintaju.

Totta ikävä on kaikkeen siihen. Elämä oli yksinkertaisempaa ja vaatimattomampaa. Se riitti silloin.

Harmi, ettei enää näe kunnollisia leikkauspöytiä, joissa on sarannoilla sivulle taitettavat peilit. Sellaiset kolmiosaiset. Olivat aivan parhaita.

Vierailija kirjoitti:

Monenko 70-luvulla rakennetussa omakotitalossa oli tasakatto ja toimimaton tiilitakka? Takka piti olla takkahuoneessa, koska muoti.

Meillä oli tasakatto ja toimiva takka. Saunan jälkeen istuttiin takkatulen ääressä, paistettiin makkaraa ja juotiin limsaa pienistä lasipulloista.

Saunasta ja kylppäristä muistan kaikenlaiset hauskat lämpömittarit tai seinätaulut, joka talossa oli omat vitsit seinällä. Kiuas lämpeni puilla. Peflettejä ei juurikaan käytetty. Kylppärin puolella oli pesusieniä ja luffia ja pitkävartisia harjoja. Vaikka oli suihku niin muistan 70 luvun alkupuolella, että täytettiin pesusaavi, ja pestiin sienen ja saippuan avulla siinä saavin äärellä. Ja sitten vasta suihkuteltiin. Tukka pestiin kuitenkin suihkussa. Ja myöhemmin pesu tapahtui vain suihkussa ja ne saavit jäi pois.

Siis meikkauspöytiä.

Polaroid-kameralla oli näppärä ottaa kuvia. Oli se ihmeellinen laite!

Melkein kaikilla naisilla oli peilipöytä. Sellainen kolmiosainen iso peili ja epäkäytännöllisen pienet laatikot ja pieni jakkara pöydän edessä. Jotkut koulukaverit saivat pöydäksi sellaisen missä oli avattava kansi, ja sisäpuolella peili ja lokeroita.

Laukuista muistan hapsukassit, satchel-malliset koululaukut, olkalaukut ja "kapulakassi" oli joskus muotia. Jenkkikassi oli vanhanaikainen (60 lukua) ja putkikassit tuli vasta kasarilla. Reput olivat noloja.

Farkut, lenkkarit, tuulitakki, helttapipo olivat ihan mainio kouluasu joka päivälle.

Kameroihin laitettiin filmi ja erikseen myytin salamat. Joka paketissa oli 3 salamaa, ja yhdellä sai 4 kuvaa. Salamakuutio natisi jännästi kun sitä puristeli. Kaikki eivät osanneet laittaa filmiä kameraan vaan veivät kameran liikkeeseen jossa filmi poistettiin ja laitettiin uusi. Kuvia ei voinut tuhlata, ja aina piti jännätä onnistuivatko ne. Helposti tuli ylivalottuneita, pimeitä tai tärähtäneitä kuvia. Kaikista sukujuhlista otettiin aina samanlaiset kuvat: päivänsankari seisoi kukkapuskien kanssa tai kakkupöydän takana jäykästi.

Käytettiin puisia pampuloita. Itselläni oli punaiset. Lettinauhojakin näkyi. Pinnit oli vastaavia kuin nykyisinkin. Löytyi metalliklipsuja ja hengettömiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirat ja kissat saivat ainakin meidän kylillä juosta vapaana. Joskus eksynyt koira ilmestyi pihaan ja parin soittokierroksen jälkeen omistaja aina löytyi.

Joo, sisäkissoja ei ollut tuohon aikaan kellään. Jos maalla asuville olis ehdottanut kissojen leikkaamista ja rokottamista, olisi naurettu pellolle ja vanhemmat olisivat toruneet kun olisi edes puhunut moisia tyhmyyksiä. Maalla pentuja annettiin syntyä ja sitten ylimääräiset tapettiin.. haavaiset ja loukkaantuneet kollit saivat nuolla haavansa tai kuolla, madotustakaan ei annettu. Ja kissoille juotettiin lehmänmaitoa.

Meillä oli aina kissoja. Osa kolleista katosi riiuureissuilleen, osan vei kissarutto :(

Ei sitä silloin tiedetty, että se virus voi säilyä ulosteissa ja muissa eritteissä. Kisu-parat, me lapset yritettiin yhtäkin pikkuista oranssipoikaa hoivata. Mutta eihän se auttanut. Eläinlääkäriä ei todellakaan kissojen vuoksi kutsuttu eikä kissoja viety eläinlääkäriin. Myöhemmin kun meilläkin oli myös koira, sen äiti taisi kuljettaa jollain konstilla eläinlääkärille. Kissoille lämmitettiin myös talvella saunaa jos oli kovat pakkaset. Vaikkei sitä muuten ihmisten takia lämmitetty :)

Oli myös nahkaisia hiuspidikkeitä, joissa oli puutikku.