Nyt jutellaan 1970-luvusta!

Osa nykyisistä ohuttoppatakeista näyttää 70-luvulta

Siksikö ne on niin nolon ja vastenmielisen näköisiä...!

- Mä muistan Mary Quantin kasarilta, jolloin merkiltä tuli todella värikkäitä ja rajua meikkejä. Mustaa kynsilakkaa, keltaista luomiväriä jne.

- lähiöt! Naapurilähiö on tv-sarja, jossa ihmiset elivät lähiössä ja kerrostalossa! Puhuttiin paljon siitä miten molemmat vanhemmat on nykyisin töissä ja lapsilla avain kaulussa

- luokassa oli järjestäjä, jonka tehtävä oli pyyhkiä taulu tunnin jälkeen ja avata ikkunat. Kyllä, meidän koulussa tuuletettiin avaamalla ikkuna välitunniksi. Kaikki menivät heti ulos, paitsi järjestäjä sai jäädä hetkeksi järjestelmään. Hän myös haki opettajalle tarvikkeita, jos sellaisia olisi tarjottu ja huolehti, että liitutaulun sieni oli kostutettu tuntia varten opettajalle, ja että liituja oli tarpeeksi. Hän myös jakoi paperit ym.

- terveystarkastuksiin mentiin jonossa (yllätys) ja alusvaatteisillaan. Sukupuolet sentään erillään. Rokotuksissa aina joku pyörtyi. Vesirokko, tuhkarokko, vihurirokko ja sikotauti ym yleensä sairastettiin. Jos kesken tunnin sairastui sai lähteä kotiin. Kukaan ei huolehtinut pystyitkö kävelemään kotiin, sinä vain lähdit ja olit siitä kiitollinen

Rymdin juominen.

- naisilla oli oikeasti vielä essut käytössä. Kotona saattoi nainen laittaa essun päälle mm. ruokaa laittaessaan, samoin pikkutytöillä oli essuja. Pojilla tai miehillä ei tietenkään

- Tarroja liimattiin ja ommeltiin rinkkoihin ja reppuihin myös autojen lisäksi, näytettiin missä on käyty

- koulussa syötiin perunamuusia, mätäpottuja (mustat sisukset) laihalla jauhelihakastikkeella, makaronimössöä, siskonmakkarakeittoa, kesäkeittoa, läskisoosia ja jänteistä lihaa perunalla, "salaatti" oli porkkanaraastetta puolukoilla ja appelsiinipalasilla ja kurpitsalla. Leipä oli näkkäriä ja jokainen sai ison voinapin/margariininapin (en muista kumpaa oli) sen päälle. Lisäksi maitoa. Vettä ei juonut kukaan. Ruoka oli hiilarimättöä

- venäläiset laulut olivat suosittuja tyyliin Miska soutaa joella, rannalle jäi Katjuska, ai ai ..jotain.. missä on nyt .. joku. Inhosin näitä. Samoin Viktor Klimenko ja karjalais-erkkiliikanen olivat suosittuja, kaikki venäläistyyliset karvaiset miehet ja karjalaisuus (yäk)

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta alussa joku mainitsi, että ilmeisesti jo 70-luvulla puhuttiin, että Länsi-Saksa on happosateiden takia huonossa kunnossa, metsät ovat kuolleet jne. Itse synnyin 70-l. ja meille opetettiin tuo asia 80-luvulla. Parikymmentä vuotta myöhemmin alettiin matkailla ja on autolla kuljettu paljon myös Saksassa. Missä ihmeessä ne kuolleet alueet olivat? Siis minun silmiini näyttää, että siellä on ihan terveitä puita. Olisiko se kaikki tuho voitu hoitaa noin lyhyessä ajassa pois silmistä?

Toki Saksassa oli metsätuhojakin ja aika surutta sitä luontoa saastutettiin. Mutta suuri osa oppikirjojen ja TV-ohjelmien selostuksista Länsi-Saksan saastuneisuudesta meni kapitalistista länttä kritisoineiden toimittajien piikkiin. Itä-Saksan tai Neuvostoliiton tuhoista ei puhuttu sanaakaan. Vihreällä liikkeelläkin on vankka vasemmisto- ja taistolaistausta. Tämän huomioonottaen ymmärtää mistä oli kyse.

Itse olin lomareissulla Saksassa ensimmäistä kertaa 1988 enkä nähnyt mitään kuolleita metsiä. Sen sijaan Munchenin seutu oli niin vehreää vaikka alueella asuu miljoonia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Osa nykyisistä ohuttoppatakeista näyttää 70-luvulta

Siksikö ne on niin nolon ja vastenmielisen näköisiä...!

Totta! Nykyään värit ovat hillittyjä, 70-luvulla olisi ollut kirkasta punaista, suomenlipun sinistä jne. mutta tikkaukset ja vartalonmyötäiset leikkaukset ovat ihan sitä itseään.

80-luvulla tulleet Michelinukko-toppatakit eivät tosin varsinaisesti olleet parannus... :DDD

70-luvulla meikkaaminen ei ollut vielä niin överiä kuin kasarilla. Se oli ehdottomasti isojen tyttöjen juttu. Niitä hopeansinisiä luomivärejä ja punaisia kotkankynsiä suosivat muistaakseni aikuiset naiset, teinien dramaattiset meikit tulivat kunnolla vasta kasarilla. Silloin monelta merkiltä tulikin meikkipaletteja joille yhteistä oli että ne sisälsivät vaihtelevan yhdistelmän sateenkaaren värejä. Nudesta ei oltu kuultukaan, lähin taisi olla vaaleanpunainen tai -lila... 

Vierailija kirjoitti:

Rymdin juominen.

Rymdin maku oli ihan hirveä. Foliopussista kaadettiin ruotsalaista ihmejauhetta veteen ja sitä oli sitten muovisessa 1,5 litran kannussa jääkaapissa. Onneksi sitä sotkua ei enää ole. Toiset olivat tietävinään mitä kauheuksia muka oli tapahtunut kun joku oli syönyt rymd-jauhetta sellaisenaan. Mielikuvitus laukkasi. Ensin yllytettiin joku syömään ja sitten peloteltiin.

Taidan olla tässä ketjussa vanhin, joka on opiskellut joukko-oppia.

70-luvulla (ja vielä 80- ja 90-luvun alussakin) saattoi lähettää rahaa kirjekuoressa, vaikka lahjaksi kaukaiselle sukulaiselle. Kirje rahoineen löysi perille turvallisesti.

Koittakaapa samaa nykypäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa nykyisistä ohuttoppatakeista näyttää 70-luvulta

Siksikö ne on niin nolon ja vastenmielisen näköisiä...!

Totta! Nykyään värit ovat hillittyjä, 70-luvulla olisi ollut kirkasta punaista, suomenlipun sinistä jne. mutta tikkaukset ja vartalonmyötäiset leikkaukset ovat ihan sitä itseään.

80-luvulla tulleet Michelinukko-toppatakit eivät tosin varsinaisesti olleet parannus... :DDD

70-luvulla meikkaaminen ei ollut vielä niin överiä kuin kasarilla. Se oli ehdottomasti isojen tyttöjen juttu. Niitä hopeansinisiä luomivärejä ja punaisia kotkankynsiä suosivat muistaakseni aikuiset naiset, teinien dramaattiset meikit tulivat kunnolla vasta kasarilla. Silloin monelta merkiltä tulikin meikkipaletteja joille yhteistä oli että ne sisälsivät vaihtelevan yhdistelmän sateenkaaren värejä. Nudesta ei oltu kuultukaan, lähin taisi olla vaaleanpunainen tai -lila... 

80-luvulla meikkaaminen oli iloista ja rentoa. Laitettiin vain lilaa luomeen, tai sähkönsinistä, tai roosaa. Ei todellakaan rajattu, häivytetty tai varjostettu yhtään mitään, väriä vain luomeen ja menoksi.

Nykytyttöjen meikkaussessiot ovat elämää suurempia ja vakavampia tilaisuuksia, jotka käyvät työstä. Kaiken pitää mennä oikein ja jos jonkinlaista sutia ja pensseliä tarvitaan. Me levitettiin kasarilla luomiväriä vaikka sormella, ja mitään tupsutinta ei ollut.

Sori kasarimuisto 70-luvun ketjussa. Tuli vain mieleen eräskin parkkipaikalla ilta-auringossa meikkaaminen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa nykyisistä ohuttoppatakeista näyttää 70-luvulta

Siksikö ne on niin nolon ja vastenmielisen näköisiä...!

Totta! Nykyään värit ovat hillittyjä, 70-luvulla olisi ollut kirkasta punaista, suomenlipun sinistä jne. mutta tikkaukset ja vartalonmyötäiset leikkaukset ovat ihan sitä itseään.

80-luvulla tulleet Michelinukko-toppatakit eivät tosin varsinaisesti olleet parannus... :DDD

70-luvulla meikkaaminen ei ollut vielä niin överiä kuin kasarilla. Se oli ehdottomasti isojen tyttöjen juttu. Niitä hopeansinisiä luomivärejä ja punaisia kotkankynsiä suosivat muistaakseni aikuiset naiset, teinien dramaattiset meikit tulivat kunnolla vasta kasarilla. Silloin monelta merkiltä tulikin meikkipaletteja joille yhteistä oli että ne sisälsivät vaihtelevan yhdistelmän sateenkaaren värejä. Nudesta ei oltu kuultukaan, lähin taisi olla vaaleanpunainen tai -lila... 

80-luvulla meikkaaminen oli iloista ja rentoa. Laitettiin vain lilaa luomeen, tai sähkönsinistä, tai roosaa. Ei todellakaan rajattu, häivytetty tai varjostettu yhtään mitään, väriä vain luomeen ja menoksi.

Nykytyttöjen meikkaussessiot ovat elämää suurempia ja vakavampia tilaisuuksia, jotka käyvät työstä. Kaiken pitää mennä oikein ja jos jonkinlaista sutia ja pensseliä tarvitaan. Me levitettiin kasarilla luomiväriä vaikka sormella, ja mitään tupsutinta ei ollut.

Sori kasarimuisto 70-luvun ketjussa. Tuli vain mieleen eräskin parkkipaikalla ilta-auringossa meikkaaminen...

Sori, mutta olen ehta kasariteini ja todellakin tehtiin monimutkaisia meikkejä jo kasarilla. Luomiväriä levitettiin eri sapluunoilla ja malleilla banaanivarjostuksesta lähtien ja myös häivytettiin. Myös poskipuna ja korostusväri (yleensä kimaltava valkoinen, sen ajan highligher) häivytettiin. Itse tosin otin mallia ulkomaisista naistenlehdistä ja musiikkilehdistä sekä tietysti musiikkivideoista.

Mitä mieltä olette tästä avautumisesta toisessa ketjussa? Eikö nämä kivikaudella eläneet suvainneet sitä, että suurin osa on elänyt ihan erilaista aikaa..?

Kyllä 70-luvulla oli moni asia outo, ja näistä oli jo parikin ketjua, mutta haluaisin vielä huushollausketjun eli kodinhoito/hygieniajuttuja.

Olen rupusakkiperheestä lähtöisin (silloin ei tunnettu wt käsitettä) ja onnekseni pääsin sieltä pois koulutuksen ja ahkeruuden kautta. Melkoidet traumat jäi mm seuraavista asioista (haluaisin kuulla oliko muilla samanlaista):

- alusvaatteet sai vaihtaa 1krt viikossa lauantaina (muistan vieläkin pissasta koppurat alushousit, hyi hitto)

- peseydyttiin kerran viikossa saunassa. Suihkussa sai käydä viikolla jos oli syy (esim hikoillut ulkotöissä) mutta suhku sai kestää max 5min

- lakanat sai vaihtaa kerran kvartaslissa eli 3kk välein

- saunassa oli yhteislaudeliina ( pitkä) jolla koko perhe istui

- imuroida piti päivittäin eli tässä armoton siivousvimma, mutta esim vessanpöntön nuppi tai vessanhana pestiin tyyliin kerta puolessa vuodessa

- useat polttivat sisällä

- kaikessa pihisteltiin energiakriisin takia. Ulko-ovea sai pitää auki vain 2 sek, suihkussa vain 5min, lämmintä vettä ei saanut käyttää ja juurikin tuo pyykinpesu oli se kauhein tuhlaus (eli pissa-alkkareissa piti juosta).

Ehkä paremmissa perheissä asiat oli toisin, mutta tyhmät kouluja käymättömät vanhemmat harrastivat näitä mielipuolisia sääntöjä.

Niitä oli myös mm. saa olla vain yhdet kengät kerrallaan, uusia vaatteita saa ostaa vain 2krt vuodessa.

Onneksi nyt aikuisena saa tehdä KAIKEN toisin. Mutta jos muilla oli hullua, niin kertokaa täällä - vertaistuki on aina tarpeen ;)

Vihreät poliitikot ja liike käynnistyi 70-luvulla ja tiedättekö mikä siinä oikeasti järkytti eniten monia ihmisiä? PUKEUTUMINEN. Että jollain Villellä oli villapaita, farkut ja kumpparit, ja pitkä tukka. Ja että semmoinen ilmestys yritti olla poliitikko. Eikä laittanut pukua päälle.

up

Tyypillisiä taksiautoja 70-luvulta:

http://www.autowiki.fi/index.php/Mercedes-Benz_W114

http://www.autowiki.fi/index.php/Mercedes-Benz_W123

http://www.autowiki.fi/index.php/Peugeot_504

http://www.autowiki.fi/index.php/Datsun_220_C_Diesel

https://en.wikipedia.org/wiki/Toyota_Crown#/media/File:1973-1975_Toyota…

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla asioista puhuttiin niiden oikeilla nimillä.

Puhuttiin porvareista ja duunareista jne.

Oli Herroja..

ja "herrojen pentuja." (ilkeästi sanottu, mutta sanonta elää edelleen)

Vuokra- ja omistustalojen asukkaat eivät juuri seurustelleet keskenään. Juopon kirjailijan tehdessä jonkinlaisen luokkaloikan kunnan vuokra-asukkaasta omistavaan luokkaan ja rakentaessa käkikellotalon läheiselle uudelle omakotitaloalueelle emme enää kaveeranneet lasten kanssa. Muistan, kun vieraillessani ensimmäisen ja viimeisen kerran tuossa kauttaaltaan keltaisen mäntylaudan värisessä upeudessa, talon rouva oli pakahtua ylpeyteensä. En ollut katkera, mutta kuitenkin... jonkinlaisen alamittaisuuden omaksuin ja hyväksyin jo lapsena.

Itse kärsin siitä, että äitini oli eronnut 1960-luvun alkupuolella ja avioitunut myöhemmin  uudelleen. Lapsuudenperheeni hajotti isän "salarakaskuvio" pohjoisesta tulleen kampaajan kanssa. Eron jälkeen en isästä kuullut mitään, mitä nyt tapasin hänet kerran sattumalta uuden perheensä kanssa. Isää, joka oli menestyvä yrittäjä, ei pakotettu maksamaan elatusmaksuja (elatustuki tuli yhteiskunnalta) tai tapaamaan lastaan. Asiasta ei tietenkään koskaan puhuttu mitään ja yhteydenpito isän sukuun katkesi tyystin. Sain kärsiä yksin siitä, etten kelvannut isälleni enkä isäpuolelleni. Jälkimmäisen ollessa ajoittain työttömänä sain kuulla olevani syöttiläs, elätti ja patatilhi. Vanhempien eron sai muistaa aina, kun kouluun piti viedä jokin lomake, jossa kysyttiin vanhempia jne. Tunsin, että opettajan silmissä olin jotenkin moraalisesti huonompi kuin muut.

Pienituloisessa työläisperheessä kasvaneelle oli alaluokilla yllätys, että jotkut lapset kävivät musiikkitunneilla tai harrastivat jotain maksullista aktiviteettia. Itse kävin lähinnä kirjastossa. Kotona oli radio ja televisio. Puhelin, samoin kuin halpa itäauto, saatiin joskun 1980-luvun alkupuolella. Mitään levyjä, kasetteja tms. ei voinut kuunnella ja muutenkaan ei ollut varaa nuorisokulttuuriin. Uuden vaatekerran sai pari kertaa vuodessa. Lukioaikana ero varakkaampien koulutoverien elämään vain kasvoi: ei ollut kielikursseja, ulkomaanmatkoja, muodikkaita vaatteita, vanhempien henkistä tukea opiskeluun tai sisäpiirisuhteita kesätöiden saamiseksi. Onneksi kaverit olivat samaa sosiaaliluokkaa kuin me. Rahasta ei koskaan puhuttu.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli yhtäkkiä selvä muistikuva mummosta, joka laittoi huulten väliin sokeripalan ja joi tämän jälkeen kahvia tassilta. Siis kaatoi kahvin lautaselle ja ryysti siitä. Onko kukaan muu nähnyt moista muinaisilmiötä :D

Mun vanhemmat ryysti pannukahvetta noin.

Tinkimaidon haku.

Maalla oli vielä maitotonkkia ja sellaisia puisia odotuspenkkejä tai jotain, missä odotettiin bussia tai hengailtiin. Joka kylässä oli kioski ellei kauppaa. Ja posti. Nyt nämä ovat kadonneet, kuten koulutkin ja lapsiperheet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa nykyisistä ohuttoppatakeista näyttää 70-luvulta

Siksikö ne on niin nolon ja vastenmielisen näköisiä...!

Totta! Nykyään värit ovat hillittyjä, 70-luvulla olisi ollut kirkasta punaista, suomenlipun sinistä jne. mutta tikkaukset ja vartalonmyötäiset leikkaukset ovat ihan sitä itseään.

80-luvulla tulleet Michelinukko-toppatakit eivät tosin varsinaisesti olleet parannus... :DDD

70-luvulla meikkaaminen ei ollut vielä niin överiä kuin kasarilla. Se oli ehdottomasti isojen tyttöjen juttu. Niitä hopeansinisiä luomivärejä ja punaisia kotkankynsiä suosivat muistaakseni aikuiset naiset, teinien dramaattiset meikit tulivat kunnolla vasta kasarilla. Silloin monelta merkiltä tulikin meikkipaletteja joille yhteistä oli että ne sisälsivät vaihtelevan yhdistelmän sateenkaaren värejä. Nudesta ei oltu kuultukaan, lähin taisi olla vaaleanpunainen tai -lila... 

80-luvulla meikkaaminen oli iloista ja rentoa. Laitettiin vain lilaa luomeen, tai sähkönsinistä, tai roosaa. Ei todellakaan rajattu, häivytetty tai varjostettu yhtään mitään, väriä vain luomeen ja menoksi.

Nykytyttöjen meikkaussessiot ovat elämää suurempia ja vakavampia tilaisuuksia, jotka käyvät työstä. Kaiken pitää mennä oikein ja jos jonkinlaista sutia ja pensseliä tarvitaan. Me levitettiin kasarilla luomiväriä vaikka sormella, ja mitään tupsutinta ei ollut.

Sori kasarimuisto 70-luvun ketjussa. Tuli vain mieleen eräskin parkkipaikalla ilta-auringossa meikkaaminen...

Sori, mutta olen ehta kasariteini ja todellakin tehtiin monimutkaisia meikkejä jo kasarilla. Luomiväriä levitettiin eri sapluunoilla ja malleilla banaanivarjostuksesta lähtien ja myös häivytettiin. Myös poskipuna ja korostusväri (yleensä kimaltava valkoinen, sen ajan highligher) häivytettiin. Itse tosin otin mallia ulkomaisista naistenlehdistä ja musiikkilehdistä sekä tietysti musiikkivideoista.

No ei me vaan maalla. Eikä olisi malliksi ollutkaan ulkomaisia naistenlehtiä. Olitko itse kaupunkilainen?