Nyt jutellaan 1970-luvusta!

Vierailija kirjoitti:

Luettiin Tiina- ja Viisikkosarjaa.

Paksuja Aku-Ankka sarjiksis oli rivissä reippaasti.

Divarista haettiin Hopeanuoli- ja Tarzan-sarjakuvalehtiä.

Hopeanuolessa oli ihana Puuma.

Tosi paljon luettiin, kaikki Viisikot, SOS-kirjat, Salaisuus-kirjat, Tiina-kirjat, Neiti Etsivä-kirjat.. Ruotsalaiset Lotta-kirjat oli tosi hauskoja. Yläasteella aikaa käytettiin enemmän Suosikin lukemiseen ja musiikin kuunteluun. Kasetteja tilattiin Fazerin Musiikkikerhosta. Ekan kasetin olin saanut 10-v synttärilahjaksi (1978), se oli Grease. Sitä leffaa en päässyt katsomaan, kun ikäraja oli 12-v. Nykyään kun sitä katsoo, on se aina vaan yhtä ihana leffa! Aira Samulinin tanssikoulussa olin 3 talvea, oltiin kylläkin jo kasarilla (1981-83), mutta kyllä disco-kausi jatkui vielä! Terveisiä kaikille, jotka kävitte siellä !

Vierailija kirjoitti:

Vm70 kirjoitti:

Muistatteko raittiusvalitustunnit ja fluoraajat :D

Lisäksi meille tuli säännöllisesti joku mies näyttämään koululle luontoelokuvia.

Oliko ne fluoraajat niitä hammasvalistajia? Näytettiin hirveitä "matokuvia" hampaista eli suurennettuna jotain plakkia, elin pitkään luulossa että reiät tulevat hampaisiin kun jotkut kammomadot jyrsii hammasluuta. Sitten annettiin se punainen tabletti suuhun, joka värjäsi hampaat. Jonka jälkeen kaikki riviin käytävän lavuaarien eteen pesemään hampaita. Täti tarkasti sitten kellä oli jäänyt punaista hampaisiin ja haukkui huonosta pesusta. Mulla jäi aina sitä punaista. Välillä neuvottiin nykyttämään ylös-alas ja seuraavana vuonna sivusuunnassa. Yhtenä vuonna valistajatyttö aivan raivopäissään huusi kuinka jotkut kapitalistiyrittäjät ja huijarit yrittävät väittää jonkun xylitol-purkan auttavan karieksen estossa. Oli siis aivan oikeasti raivoissaan moisesta huijausyrityksestä. Oli niin raivoissaan, että ihan kiinnostuin asiasta :) Tämä saattoi kyllä olla jo kasarilla, milloin se xylitol keksittiin Suomessa?

Muutenkin valistus oli ihmeellistä huutamista ja haukkumista. Jos oli reikiä, hoitaja/lääkäri mäkätti julkisesti kaikkien edessä miten olet syönyt joka päivä karkkia ja juonut litratolkulla limua, sen näkee hampaista!

Ksylitolipurkka tuli markkinoille 1975 (Xylitol-Jenkki). Lisätietoja: Wikipedia > ksylitoli > historia.

Punk! Kapinaa politisoitumista ja kaikkea muutakin vastaan. 70-luvun aidoin asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloinhan Jopot tulivat? Mun eka pyörä 70-luvun puolivälissä oli keltainen Jopo.

Mulla oli oranssi. Oli kylläkin poikien malli, mutta ei se menoa haitannut.

Helkama-yhtiö valmisti Jopo-polkupyöriä 1965-74. Nimi tulee sanoista JOkaisen POlkupyörä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rosvo Ruudolf ja Matti ja Miisu ❤❤

Ei ole totta ! Olin unohtanut Matin ja Miisun ja ihanan tunnarin, Iso kiitos kun muistutit!

Täytyy kaivaa, jos Youtubesta löytyisi. Muistin myös Hingun ja Vingun :)

Ja Neil Hardwickin englanninkurssi lapsille "Hello, hello, hello".

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/11/23/hello-hello-hello

Lapsille ei saanut opettaa liikaa sanoja. "The cat is in the moon" olisi pitänyt sanoa "on the moon", mutta silloin olisi tullut jo liikaa opetettavia sanoja.

Voi luoja. Muistan kun katselin tätä ja ihmettelin, miksi kaikki on niin hidasta, miksi ne poliisit ovat idiootteja ja miksei siinä ole minkäänlaista juonta. :D

Vierailija kirjoitti:

Sarjakuvista muistan Tarzanin, Mustanaamion, Conanin ja Korkeajännitykset. Olikohan noissa tarzaneissa ja mustiksissa niitä kerhojakin, pystyi tilaamaan sormuksia jne.

Olin tyttö mutta luin innoissani sarjiksia ja lisäksi "poikien seikkailuromaaneja", niitä oli jotain sarjoja missä oli kaikenlaista turkismetsästäjät seikkailee, aarteita etsittiin, afrikassa oltiin zulu-heimojen kanssa sodissa ja välillä karattiin merille. Sujuvasti kuvittelin itseni pääosaan vaikka olin tyttö :)

Joskus n. -72 tai -73 tuli alkuperäisiä Tarzan-leffoja, oli ehkä vähän liian hurjia 4 -5 vuotiaalle. Yleensä kaikkea saatiin katsoa, mutta Polttouhrit-sarjaa 70-luvun lopussa en saanut katsoa.

Suosikissa lietsottiin sotaa punkkareiden ja diinareiden välillä ja maalailtiin, miten valtavan suosittu Hurriganes on Ruotsin laajuisesti. Olin vasta esiteini 70-luvun lopussa, mutta jo sen ikäisenä tajusin, miten lehti pyrki vaikuttamaan lukijoihin. Olin kuitenkin kiinnostunut musiikista, joten luin Suosikkia ja Helppiä kun en vielä paremmasta tiennyt.

Meillä oli pieni litteä mankka, joka hajosi. Avasimme sen ja yritimme korjata mm. puhdistamalla sisäosia kynsilakanpoistoaineella.

Käydessäni Helsingissä sukulaisten luona olin sitä mieltä, että ihmiset pukeutuivat siellä todella omituisesti eivätkä katsoneet silmiin vastaantulijoita. He olivat ylimielisiä ulkopaikkakuntalaisia kohtaan. Helsinkiläisten lapsilla oli aina jotain outoja kutsumanimiä kuten Mini, Jusu ja Papu. 

Kodin värimaailma oli synkkää tummanruskean/vihreän/sinisen/punaisen ja oranssin yhdistelmää. Meillä oli yksi huone, jossa oli vaalea tapetti ja se oli ainoa huone, josta pidin.

Cat kirjoitti:

Muistan tv- sarjan Prahan syntiset ihmiset, joka oli filmi noir tyyppinen ja hyvä. En ole löytänyt mistään.

Kuunneltiin Paul Simonia ja vieläkin osaan laulujen sanat ulkoa. Opiskelin itsekseni espanjaa eikä mitään nettiä ollut, niin opiskelin El pueblo unido jamas sera vencido- levyn sanat ulkoa. En ollut edes vasemmistolainen. Joku kurja Zarabanda kurssi tuli tvstä.

Opettelin kasetilta ulkoa Boney M:n biisin "Malaika", ja osaan sen vieläkin! Se on tehty swahilin kielellä ja levytysvuosi -81, pieni lipsahdus taas sinne kasarille, mutta koko 70- luvun loppu kuunneltiin näitä eniten, Boney M, Village People, ABBA, Amii Stewart, Bee Gees..

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on monilla ihmisillä joku pakko projisoida (lähi)menneisyyttä joksikin pimeäksi helvetilliseksi keskiajaksi. Tosiasia on, että kun korvataan nykyajan tietokoneiden tuoma laaja digitalisaatio ja muutama elämäähelpottava käytäntö ja jokunen kone ja keksintö, niin 70-luku oli melkein kaikille suomalaisille melko lailla samanlaista kuin nykyisin.

Kaupoista sai melkein saman valikoiman ruokaa kuin nykyisin. Avokadoja, banaaneja, mandariineja voi ostaa. Joku carambola puuttui, mutta kuka sellaista nykyisinkään ostaa. Liha ostettiin lihatiskiltä, kun nykyisin se on se harvinainen vaihtoehto.

Ihan ihmisistä, joiden kanssa oli tekemisissä, suoraan seurasi oliko ankeaa vai ei. Jo 70-luvulla oltiin käytännössä hyvin maallistuneita. Uskonnolliset ihmiset olivat selvä vähemmistö. Nykyään uskonnon pölinöille suuri enemmistö ei anna oikein mitään arvoa, silloin suurin osa piti vielä jonkinmoisia uskontokulisseja yllä.

Vaikka tupakoida sai kaikkialla, niin kaikkialla ei vaan tupakoitu. Tupakoinnin kyllästämät paikat olivat selvä vähemmistö.

Vasta vuosikymmeniä myöhemmin olen kuullut, että jossain ei 70-luvulla peseydytty joka päivä. Itse asuin monella puolella Etelä-Suomea ja kävin mm. sukuloimassa vielä useammassa paikassa. Kaikkialla peseydyttiin joka päivä.

Ja niin edelleen...

Joopa joo, elitkö tosiaan 70-luvulla? Esimerkiksi Helsingin kantakaupungin asunnoissa ei monissakaan tuolloin ollut edes omaa vessaa, suihkuista puhumattakaan. Sama pätee Tampereen vanhoilla asuinalueilla (Amuri, Nekala, Pispala jne). Lähiöitä oltiin vasta rakentamassa ja niitä pidettiin edistyksellisenä juuri siksi, että oli sisävessa ja suihku joka huoneistossa.

Omakotitaloista rintamamiestaloissa oli pesutilat ja sauna kellarissa. Löytyi myös usein jopa kaksi vessaa, koska usein noihin rakennettiin yläkerta sillä periaatteella, että sinne otettiin vuokralaisia. Maaseudulla sisävessoja alkoi vasta tulla juuri 70-luvulla yleisesti. Pihasauna niissä toki oli.

Mitä tupakointiin tulee, 70-luvulla meidän koulussa oli opettajanhuoneessaakin tupakkapöytä. Se oli siellä vielä 80-luvun alussakin. Linja-autoissa ja junissa röökiä vedettiin surutta. Jossain vaiheessa tupakointi siirtyi linja-auton takaosaan ja edessä ei saanut polttaa. Kahvioissa ja tietenkin joka ainoassa ravintolassa oli tuhkakupit joka pöydässä vielä ysärilläkin. Hotellihuoneissa sai polttaa, laivoilla sai polttaa, jopa lentokoneissa sai polttaa. Ja poltettiin. Lentokoneiden takaosassa oli aina se sininen savu, jonka läpi piti mennä vessaan. Jopa aluesairaalan aulassa sai polttaa ja aina siellä oli muutama potilas körssillä korkeiden tukakuppien vierellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rosvo Ruudolf ja Matti ja Miisu ❤❤

Ei ole totta ! Olin unohtanut Matin ja Miisun ja ihanan tunnarin, Iso kiitos kun muistutit!

Täytyy kaivaa, jos Youtubesta löytyisi. Muistin myös Hingun ja Vingun :)

Ja Neil Hardwickin englanninkurssi lapsille "Hello, hello, hello".

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/11/23/hello-hello-hello

Lapsille ei saanut opettaa liikaa sanoja. "The cat is in the moon" olisi pitänyt sanoa "on the moon", mutta silloin olisi tullut jo liikaa opetettavia sanoja.

Voi luoja. Muistan kun katselin tätä ja ihmettelin, miksi kaikki on niin hidasta, miksi ne poliisit ovat idiootteja ja miksei siinä ole minkäänlaista juonta. :D

Niitten pitikin olla höpsöjä, se oli "brittihuumoria" Neil Hardwickin kotiseuduilta. Oli jännää kun ne velhot jekutti aina niitä poliiseja siellä linnassa..

Sarah Kay syntyi vasta 1988?

"Taisit olla lääkiksessä 1800-luvulla.

Isäni sai kyllä paljon hoitoa sydäninfraktiin ja eli 20 vuotta niillä hoidoilla.

Lapseni sairasti koko 70-luvun korvatulehduksia ja aina sai eri antibiootin, kun joku läääke ei tehonnut.

Itsekin lääketieteen palveluksessa olen, mutta en kyllä allekirjoita kommenttiasi." kirjoitti 438

Korvatulehdukseen oli antibiootteja, kuten 455 sinulle vastasi. On muuten varmaan lääkäri, koska hahmottaa asian kuin lääkäri.

Mutta korvatulehdus on infektiotaudeista helpoimmasta päästä. Paranee itsellänikin usein.

Sen sijaan 1977 ei ollut amoksisilliini+ klavulaanihappoa, pivmesillinaamia, asikloviiri- johdannaisia, erytromysiinin johdannaisia roksitromysiiniä ja atsitromysiiniä, siprifloksasiinia, levifloksasiinia, moksifloksasiinia, uusimpia karbapeneemeitä, uusimpia kefalosporiinijohdoksia eikä infektiolääkäreiden takana olevia vielä voimakkaampia lääkkeitä.

Jos sai sydäninfarktin, kävi sitten jollain lailla. Luonto paransi tai kuoli, tai jotain siltä väliltä, mutta ei siihen hoitoa ollut, vaikka sairaalassa olisikin maannut ja parantunut. Hoivaa oli eli morfiinia, happea ja nitroa. Koronaarissa olevaan tulppaan vasta liuotus toi hoitoa. Myöhemmin tulivat korinaaritoimenpiteet laajennus ja stenttaus.

Parhaan ystäväni miehelle olisi pari kk sitten käynyt 1970- luvulla huonosti kun pääsuoni meni tukkoon. Kardiologi avasi, stenttasi ja mies on taas vauhdissa.

Ei ollut edes buranaa silloin, eikä somac- tyyppisiä lääkkeitä. Olin ibuprofeenille koekaniini 1980.

Harvapa näitä lääketieteen" suurvuosia" haikailee. No, nousu oli ovella! Pian tulisi paljon uutta!

Muistan,kun tuffat ihailivat 1970- luvulla erästä sydänlääkäriä. Niin minäkin. No, ei hän kyllä paljoa niille sydämille voinut, jos jälkeen päin asiaa miettii. Oli aika lailla illuusiota kaikki. Ultraääni oli lapsenkengissä, samoin toimenpiteet.

Nykyään voidaan. Sydäninfarkti onneksi usein itsellään parani. Samoin muutkin vaivat.

Mutta kaikkea kiinnostavaa orasti. Uusi aika oli tulossa ja vaatimaton aika tarvittiin edeltämään sitä. Ei kaikki tapahdu hetkessä.

Viimeksi itse ottamaani antibioottia oli 1970- luvulla. Viimeksi tarvitsemaani kipulääkettä ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Sarah Kay syntyi vasta 1988?

Runoilija Sarah Kay on syntynyt 1988, mutta täällä puhuttiin aikaisemmin, että kuka muistaa Sarah Kay- julisteet (ja postikortit). Yritin etsiä tietoa taiteilijasta (korjatkaa, jos olen väärässä) : australialainen kuvittaja, oikea nimi Vivien Kubbos. Juhli 70-vuotis synttäreitään 2015, eli s. 1945. Aloitti Sarah Kay-tuotteiden tekemisen 70-luvun alussa.

Tupakoinnista vielä: sairaaloiden lääkärikanslioissa oli sininen savupilvi vielä 1980 pahimmillaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkuveli tuli sairaalasta kotiin ja pötkötti sen vuoden äitiyspakkauksen makuupussissa: murretun keltaisella pohjalla ruskeita ja beigejä kukkasia.

Olisi kiva kuulla synnytystarinoita, koska ne mitä minä kuulin tuolta ajalta olivat ihan hirvittäviä. Mitään kipulääkkeitä ei välttämättä saanut, eikä ollut kuin yksi synnytysasento.

Eihän noista asioista silloin lapsille puhuttu, mutta jälkeenpäin olen kuullut useammaltakin kaverilta, että heiltä on kuollut veli tai sisko synnytykseen tai heti kohta sen jälkeen. Keskosilla taisi olla huonot mahdollisuudet.

Ei 70-luvulla enää juurikaan lapset kuolleet synnytykseen. Kyllä Suomen lapsikuolleisuuus on jo silloin ollut todella pientä, mutta keskosten hoito on ollut kyllä vielä ihan lapsenkengissä nykyiseen verraten. Synnytykset on varmaan olleet kivuliaampia, koska kivunlievitystä ei juurikaan ollut ja silloin oli vielä ajatuksena,että "kivulla sinun on synnytettävä"(rangaistukseksi naisille, kun kerran Eeva meni syömään sen omenan ja naisten takia Aatami ja Eev joutuivat pois paratiisista.) Toinen sisareni sanoi, että synnytys oli niin kamalaa, että jäi ikuiset traumat ja piuhat katkaisiin heti kun mahdollista. Toisella siskolla vauvat oli pieniä molemmilla kerroilla (noin 2500kg) ja synnytykset helppoja.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ollut silloin vielä töissä vaan koulussa. Mutta työmailla kuulemma julkijuopottelu erityisesti perjantaina oli tavallista. Sitten töissä pomot saattoivat olla tosi erikoisia, juoppoja, huutaa, olla krapulassa, haukkua silmittömästi muita jne. Vanhemmat työkaverit kertoivat joskus noista ajoista. Silloin tosiaan sai aikuinen olla oma itsensä. Lapsia sen sijaan toisaalta vahdittiin, kytättiin, syytetiin ja käräytettiin milloin mistäkin kuvitellustakin asiasta. Esimerkiksi meistä kanneltiin opettajalle, kun olimme koulumatkalla "liian äänekkäitä". Kun sitten naapurista varastettiin niin paljon tavaraa, että siihen piti olla kuorma-auto, niin ihmiset tuntuivat olevan sitä mieltä, että saakeli kun noita poikia ei voi syyttää, pitäisikö ne hakata varmuuden vuoksi kumminkin. 

Sota-ajan sukupolvi oli vielä mukana menossa. Harva nykynuorista tajuaa, miten rikkinäisiä ihmisiä rintamalta tuli sadointuhansin. Sodasta oli vasta 26 vuotta 70-luvun alussa ja nuorimmat veteraanit nuorempia kuin monet meistä 70-luvulla syntyneistä nyt.

Meillä oli näitä opettajina joitakin, eikä siinä mukuloiden paljon kannattanut vittuilla. Sen jotenkin vaistosi, että kun joku on katsellut kuolemaa silmästä silmään viisikin vuotta, niin sille ei kannata ainakaan haistatella.

Moni oli alkoholisti ja muidenkin ryyppäämiskulttuuri oli usein kaikki tai ei mitään. Ravintolakulttuuri oli olevinaan kontrolloitua, mutta iso osa asiakkaista oli aivan seipäässä loppuillasta. Solmio ja suorat housut piti toki olla, mutta kun ravintolaan oli päässyt sisään, mutta itse illanvietto ei ollut yhtä sivistynyttä, kuin ulkokuori. 70-luvun alussa oli vielä aivan yleistä, että naiset eivät päässeet yksin ravintolaan.

Alkossa jonotettiin kiltisti ja myyjä arvioi asiakkaan tiukasti. 70-luvun alussa oli vielä käytössä viinakortti. Siihen leimattiin vielä tuolloin väkevien ostot. Jos leimoja kertyi liikaa, asiakas kutsuttiin puhutteluun. Puhuttelussa oli vuosittain jopa 100000 suomalaista ja viinakortti otettiin "kuivumaan" noin 50000:lta vuosittain. Että sellaista.

Väkivalta oli ihan yleinen ongelmanratkaisumuoto ja mitään koulukiusaamista ei terminä edes tunnettu, vaikka sitä oli ihan helvetisti. Tappeluita oli koulun pihalla vähän väliä ja joskus sovittiin "tapaaminen" koulun jälkeen. Turpaan saattoi tulla myös kotona, opettajilta, poliisilta, talonmieheltä tai vaikka naapurilta. Joskus aiheesta, joskus aiheetta. Meillä kotona ei juurikaan saanut selkään, itse sain kaksi kertaa koko lapsuuteni aikana. Monella kaverilla oli tuossa suhteessa paljon ankeampaa ja selkäänsä saivat ihan varmuuden vuoksi.

Liikennekulttuuri oli aivan perseestä. 70-luvun alussa vuosittain kuoli liikenteessä yli tuhat ihmistä, vaikka autoja ja liikennettä oli murto-osa nykyisestä. Väkilukuun suhteutettuna se oli noin 10-kertainen määrä nykyiseen verrattuna. 70-luvulla tulivat sitten nopeusrajoitukset ja liikennekuolemat alkoivat vähetä. Yksinkertaisiakaan turvalaitteita, kuten turvavöitä tai niskatukia ei juuri ollut. Peräänajossa niska poikki, nokkakolarissa pää tuulilasiin.

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on monilla ihmisillä joku pakko projisoida (lähi)menneisyyttä joksikin pimeäksi helvetilliseksi keskiajaksi. Tosiasia on, että kun korvataan nykyajan tietokoneiden tuoma laaja digitalisaatio ja muutama elämäähelpottava käytäntö ja jokunen kone ja keksintö, niin 70-luku oli melkein kaikille suomalaisille melko lailla samanlaista kuin nykyisin.

Kaupoista sai melkein saman valikoiman ruokaa kuin nykyisin. Avokadoja, banaaneja, mandariineja voi ostaa. Joku carambola puuttui, mutta kuka sellaista nykyisinkään ostaa. Liha ostettiin lihatiskiltä, kun nykyisin se on se harvinainen vaihtoehto.

Ihan ihmisistä, joiden kanssa oli tekemisissä, suoraan seurasi oliko ankeaa vai ei. Jo 70-luvulla oltiin käytännössä hyvin maallistuneita. Uskonnolliset ihmiset olivat selvä vähemmistö. Nykyään uskonnon pölinöille suuri enemmistö ei anna oikein mitään arvoa, silloin suurin osa piti vielä jonkinmoisia uskontokulisseja yllä.

Vaikka tupakoida sai kaikkialla, niin kaikkialla ei vaan tupakoitu. Tupakoinnin kyllästämät paikat olivat selvä vähemmistö.

Vasta vuosikymmeniä myöhemmin olen kuullut, että jossain ei 70-luvulla peseydytty joka päivä. Itse asuin monella puolella Etelä-Suomea ja kävin mm. sukuloimassa vielä useammassa paikassa. Kaikkialla peseydyttiin joka päivä.

Ja niin edelleen...

Joopa joo, elitkö tosiaan 70-luvulla? Esimerkiksi Helsingin kantakaupungin asunnoissa ei monissakaan tuolloin ollut edes omaa vessaa, suihkuista puhumattakaan. Sama pätee Tampereen vanhoilla asuinalueilla (Amuri, Nekala, Pispala jne). Lähiöitä oltiin vasta rakentamassa ja niitä pidettiin edistyksellisenä juuri siksi, että oli sisävessa ja suihku joka huoneistossa.

Omakotitaloista rintamamiestaloissa oli pesutilat ja sauna kellarissa. Löytyi myös usein jopa kaksi vessaa, koska usein noihin rakennettiin yläkerta sillä periaatteella, että sinne otettiin vuokralaisia. Maaseudulla sisävessoja alkoi vasta tulla juuri 70-luvulla yleisesti. Pihasauna niissä toki oli.

Mitä tupakointiin tulee, 70-luvulla meidän koulussa oli opettajanhuoneessaakin tupakkapöytä. Se oli siellä vielä 80-luvun alussakin. Linja-autoissa ja junissa röökiä vedettiin surutta. Jossain vaiheessa tupakointi siirtyi linja-auton takaosaan ja edessä ei saanut polttaa. Kahvioissa ja tietenkin joka ainoassa ravintolassa oli tuhkakupit joka pöydässä vielä ysärilläkin. Hotellihuoneissa sai polttaa, laivoilla sai polttaa, jopa lentokoneissa sai polttaa. Ja poltettiin. Lentokoneiden takaosassa oli aina se sininen savu, jonka läpi piti mennä vessaan. Jopa aluesairaalan aulassa sai polttaa ja aina siellä oli muutama potilas körssillä korkeiden tukakuppien vierellä.

Josko minäkin 1960 syntyneenä täältä sivusta huutelen jotakin. 

Itse en Helsingissä ole päivääkään asunut, mutta Tampereella kylläkin, enkä kyllä ihan purematta niele tuota väitettä, että muka 70-luvulla Helsingin kantakaupungin asunnoista ei monissakaan olisi ollut omaa vessaa. Tämä väitehän tarkoittaisi sitä, että kantakaupungin asunnoista ylivoimainen enemmistö oli 70-luvulla vessattomia ja tämä väitehän on totta kai aivan täyttä tuubaa. 

Toki oli etenkin itäisessä kantakaupungissa vanhoja puutaloja, joissa ei vessaa asunnoissa ollut, mutta juurikin 60-luvulla ja 70-luvun alussa näitä vanhoja hienoja puutalokortteleita pantiin urakalla matalaksi ja tilalle rakennettiin persoonattomia elementtitaloja kaikkine mukavuuksineen.

Lähiörakentaminen oli vilkkaimmillaan 1965-1975, eli 70-luvun puolivälin jälkeen oli jo valtaosa lähiöistä rakennettu. Niinpä 70-luvusta onkin turha väittää mitään yhtenä könttänä, koska vuosikymmen oli hyvin kaksijakoinen. Ensimmäisellä puolikkaalla vielä purettiin vinhasti vanhaa ja rakennettiin uutta, kun taas jälkimmäisellä puoliskolla ei enää juurikaan mukavuuksettomia asuntoja ainakaan kaupungeissa ollut. Myös kaupan ala mullistui melkoisesti 70-luvulla. Muistan kun omassa pikkukaupungissa oli valtava määrä pikkukauppoja ja useammalla asuinalueella useampikin vielä 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa, mutta 70-luvun lopulla ne oli lähes kaikki jo lopetettu ja tilalle oli tulleet marketit.

Kun täällä muutamat yrittää väenvängällä vääntää 70-luvusta superankeaa kuvaa, niin kerronpa omasta kokemuksesta ihan toisenlaista totuutta kyseiseltä vuosikymmeneltä. Nimittäin 60-70 luvulla rakennettiin paljon uima-altaita koteihin, siis sisälle, joiden rakentaminen sitten tyssäsi kylläkin öljykriisiin, mutta siis jo 60-70 luvulla oli paljon uima-altaita ja itseasiassa paljon enemmän sisäaltaita kuin tänä päivänä. Itse kävin uimassa kolmellakin eri kaverilla useaan otteeseen ja olin ihan tavallisen duunariperheen lapsi. Eikä ne kaveriperheetkään nyt mitään valtaisia porhoja olleet, toki varakkaampia kuin meidän duunariperhe, mutta ei mitenkään älyttömästi. Kaksi oli pienyrittäjiä ja yksi pienen pankin pankinjohtaja.

Tupakoinnissa on onneksi tapahtunut paljon edistystä, mutta vuoden 1976 jälkeen ei pomminvarmasti ole kyllä opettajainhuoneessa pössytelty, vaikka siellä kuinka vanha tupakkapöytä olisi 80-luvulla edelleen ollutkin. Myöskään linja-autoissa ei enää kyseisen vuoden jälkeen poltettu sen kummemmin edessä kuin takanakaan, koska vuonna 1976 säädetty tupakkalaki kielsi tupakoinnin julkisissa tiloissa ja liikennevälineissä. Linja-autoissa ei siis todellakaan enää tuon jälkeen pössytelty sen kummemmin edessä kuin takanakaan. 

Tupakointiin pätee siis vähän sama kuin asumiseen ja kauppoihinkin, eli koko 70-lukua ei voi sen perusteella tyrmätä, koska senkin osalta se oli hyvin kaksijakoinen. Vuosikymmenen alkupuoli oli vapaan pössyttelyn aikaa, kun taas loppupuoli jo kovastikin säänneltyä.

Vierailija kirjoitti:

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on monilla ihmisillä joku pakko projisoida (lähi)menneisyyttä joksikin pimeäksi helvetilliseksi keskiajaksi. Tosiasia on, että kun korvataan nykyajan tietokoneiden tuoma laaja digitalisaatio ja muutama elämäähelpottava käytäntö ja jokunen kone ja keksintö, niin 70-luku oli melkein kaikille suomalaisille melko lailla samanlaista kuin nykyisin.

Kaupoista sai melkein saman valikoiman ruokaa kuin nykyisin. Avokadoja, banaaneja, mandariineja voi ostaa. Joku carambola puuttui, mutta kuka sellaista nykyisinkään ostaa. Liha ostettiin lihatiskiltä, kun nykyisin se on se harvinainen vaihtoehto.

Ihan ihmisistä, joiden kanssa oli tekemisissä, suoraan seurasi oliko ankeaa vai ei. Jo 70-luvulla oltiin käytännössä hyvin maallistuneita. Uskonnolliset ihmiset olivat selvä vähemmistö. Nykyään uskonnon pölinöille suuri enemmistö ei anna oikein mitään arvoa, silloin suurin osa piti vielä jonkinmoisia uskontokulisseja yllä.

Vaikka tupakoida sai kaikkialla, niin kaikkialla ei vaan tupakoitu. Tupakoinnin kyllästämät paikat olivat selvä vähemmistö.

Vasta vuosikymmeniä myöhemmin olen kuullut, että jossain ei 70-luvulla peseydytty joka päivä. Itse asuin monella puolella Etelä-Suomea ja kävin mm. sukuloimassa vielä useammassa paikassa. Kaikkialla peseydyttiin joka päivä.

Ja niin edelleen...

Joopa joo, elitkö tosiaan 70-luvulla? Esimerkiksi Helsingin kantakaupungin asunnoissa ei monissakaan tuolloin ollut edes omaa vessaa, suihkuista puhumattakaan. Sama pätee Tampereen vanhoilla asuinalueilla (Amuri, Nekala, Pispala jne). Lähiöitä oltiin vasta rakentamassa ja niitä pidettiin edistyksellisenä juuri siksi, että oli sisävessa ja suihku joka huoneistossa.

Omakotitaloista rintamamiestaloissa oli pesutilat ja sauna kellarissa. Löytyi myös usein jopa kaksi vessaa, koska usein noihin rakennettiin yläkerta sillä periaatteella, että sinne otettiin vuokralaisia. Maaseudulla sisävessoja alkoi vasta tulla juuri 70-luvulla yleisesti. Pihasauna niissä toki oli.

Mitä tupakointiin tulee, 70-luvulla meidän koulussa oli opettajanhuoneessaakin tupakkapöytä. Se oli siellä vielä 80-luvun alussakin. Linja-autoissa ja junissa röökiä vedettiin surutta. Jossain vaiheessa tupakointi siirtyi linja-auton takaosaan ja edessä ei saanut polttaa. Kahvioissa ja tietenkin joka ainoassa ravintolassa oli tuhkakupit joka pöydässä vielä ysärilläkin. Hotellihuoneissa sai polttaa, laivoilla sai polttaa, jopa lentokoneissa sai polttaa. Ja poltettiin. Lentokoneiden takaosassa oli aina se sininen savu, jonka läpi piti mennä vessaan. Jopa aluesairaalan aulassa sai polttaa ja aina siellä oli muutama potilas körssillä korkeiden tukakuppien vierellä.

Josko minäkin 1960 syntyneenä täältä sivusta huutelen jotakin. 

Itse en Helsingissä ole päivääkään asunut, mutta Tampereella kylläkin, enkä kyllä ihan purematta niele tuota väitettä, että muka 70-luvulla Helsingin kantakaupungin asunnoista ei monissakaan olisi ollut omaa vessaa. Tämä väitehän tarkoittaisi sitä, että kantakaupungin asunnoista ylivoimainen enemmistö oli 70-luvulla vessattomia ja tämä väitehän on totta kai aivan täyttä tuubaa. 

Toki oli etenkin itäisessä kantakaupungissa vanhoja puutaloja, joissa ei vessaa asunnoissa ollut, mutta juurikin 60-luvulla ja 70-luvun alussa näitä vanhoja hienoja puutalokortteleita pantiin urakalla matalaksi ja tilalle rakennettiin persoonattomia elementtitaloja kaikkine mukavuuksineen.

Lähiörakentaminen oli vilkkaimmillaan 1965-1975, eli 70-luvun puolivälin jälkeen oli jo valtaosa lähiöistä rakennettu. Niinpä 70-luvusta onkin turha väittää mitään yhtenä könttänä, koska vuosikymmen oli hyvin kaksijakoinen. Ensimmäisellä puolikkaalla vielä purettiin vinhasti vanhaa ja rakennettiin uutta, kun taas jälkimmäisellä puoliskolla ei enää juurikaan mukavuuksettomia asuntoja ainakaan kaupungeissa ollut. Myös kaupan ala mullistui melkoisesti 70-luvulla. Muistan kun omassa pikkukaupungissa oli valtava määrä pikkukauppoja ja useammalla asuinalueella useampikin vielä 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa, mutta 70-luvun lopulla ne oli lähes kaikki jo lopetettu ja tilalle oli tulleet marketit.

Kun täällä muutamat yrittää väenvängällä vääntää 70-luvusta superankeaa kuvaa, niin kerronpa omasta kokemuksesta ihan toisenlaista totuutta kyseiseltä vuosikymmeneltä. Nimittäin 60-70 luvulla rakennettiin paljon uima-altaita koteihin, siis sisälle, joiden rakentaminen sitten tyssäsi kylläkin öljykriisiin, mutta siis jo 60-70 luvulla oli paljon uima-altaita ja itseasiassa paljon enemmän sisäaltaita kuin tänä päivänä. Itse kävin uimassa kolmellakin eri kaverilla useaan otteeseen ja olin ihan tavallisen duunariperheen lapsi. Eikä ne kaveriperheetkään nyt mitään valtaisia porhoja olleet, toki varakkaampia kuin meidän duunariperhe, mutta ei mitenkään älyttömästi. Kaksi oli pienyrittäjiä ja yksi pienen pankin pankinjohtaja.

Tupakoinnissa on onneksi tapahtunut paljon edistystä, mutta vuoden 1976 jälkeen ei pomminvarmasti ole kyllä opettajainhuoneessa pössytelty, vaikka siellä kuinka vanha tupakkapöytä olisi 80-luvulla edelleen ollutkin. Myöskään linja-autoissa ei enää kyseisen vuoden jälkeen poltettu sen kummemmin edessä kuin takanakaan, koska vuonna 1976 säädetty tupakkalaki kielsi tupakoinnin julkisissa tiloissa ja liikennevälineissä. Linja-autoissa ei siis todellakaan enää tuon jälkeen pössytelty sen kummemmin edessä kuin takanakaan. 

Tupakointiin pätee siis vähän sama kuin asumiseen ja kauppoihinkin, eli koko 70-lukua ei voi sen perusteella tyrmätä, koska senkin osalta se oli hyvin kaksijakoinen. Vuosikymmenen alkupuoli oli vapaan pössyttelyn aikaa, kun taas loppupuoli jo kovastikin säänneltyä.

Ei pidä paikkaansa nuo väitteesi. Tupakkalaki maaliskuulta 1977 kielsi tupakoinnin kouluikäisille varatuissa tiloissa, eli luokissa ja käytävillä. Oppilaitosten alueella yleisesti ja opettajainhuoneessa kieltoa ei ollut. Olen käynyt 70-luvulla opettajainhuoneessa vuonna -79 ja siinä ne olivat pyöreässä nurkkapöydässä silloinkin, Penan piippu ja piipputupakat ja rehtorin nortit sekä tuhkakuppi. 3/4 70-luvusta oli tupakan suhteen käytännössä kontrolloimatonta ja vuoden -77 jälkeenkin kielto koski vain lapsille tarkoitettuja julkisia tiloja. Juniin ilmestyi toki tupakkavaunuja.

Realiteettien tajuamiseksi suosittelen lukemaan vaikka vanhojen taloyhtiöiden asiakirjoja. Huomaat, että kantakaupungin taloihin alettiin yleisesti vetää vesiputkia vasta 60-luvun lopulla. Lähiörakentamisen kiivaimmat vuodet olivat 70-luvulla, noin 70000 asuntoa/vuosi ja sinne muutettiin sekä maalta, että kantakaupungista juuri mukavuuksien perään. Joku Kallio on ollut trendikäs vasta hyvin vähän aikaa ja vaikka asuntoihin alkoi ilmestyä lämmin vesi ja jälkiasennetut vessat, alue oli ihan rupualuetta vielä pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjakuvista muistan Tarzanin, Mustanaamion, Conanin ja Korkeajännitykset. Olikohan noissa tarzaneissa ja mustiksissa niitä kerhojakin, pystyi tilaamaan sormuksia jne.

Olin tyttö mutta luin innoissani sarjiksia ja lisäksi "poikien seikkailuromaaneja", niitä oli jotain sarjoja missä oli kaikenlaista turkismetsästäjät seikkailee, aarteita etsittiin, afrikassa oltiin zulu-heimojen kanssa sodissa ja välillä karattiin merille. Sujuvasti kuvittelin itseni pääosaan vaikka olin tyttö :)

Joskus n. -72 tai -73 tuli alkuperäisiä Tarzan-leffoja, oli ehkä vähän liian hurjia 4 -5 vuotiaalle. Yleensä kaikkea saatiin katsoa, mutta Polttouhrit-sarjaa 70-luvun lopussa en saanut katsoa.

Muistatteko Juuret-sarjan? Kaikki meidän luokalta ala-asteella seurasi sitä. Se oli tosi järkyttävää, ja jokainen tiesi mm. Kunta Kinten (muistan nimenkin vielä) ja sen miten orjan jalka amputoitiin rangaistuksesi karkaamisesta. Se tv-sarja hoiti suvaitsevaisuuskoulutuksen kertaheitolla kuntoon kaikilta pikkulapsilta.