Nyt jutellaan 1970-luvusta!

Toinen mummola oli maatila. Siellä oli traktorin lisäksi puimuri, joka liikkui ihan omilla pyörillä joten en muista ainakaan itse mitään viljojen seivästämisiä. Heinää kyllä seivästettiin senkin edestä. Osa kesälomaa meni siinä mutta lähinnä on hauskoja muistoja kun pääsi ajamaan traktorilla seipäältä toiselle kun muut teki raskaimmat työt. Heinän haju vie vieläkin muistot lapsuuteen kun sellaisen tuoksun jossain haistaa.

Perunaa syötiin lähes joka päivä jossain muodossa; perunat + ruskea kastike, seuraavana päiväna ylijääneet perunat paistettiin ainakin lisukkeeksi, perunamuusi, perunalaatikko juhlapäivinä ja tietysti silakkalaatikko (jota inhosin).

Tupakanpoltosta aika monella on samanlaisia muistikuvia. Mutta esim. siinä mummolassa jossa me asuimme ei tupakoitu sisällä. Vaikka eno veti tupakkia koko elämänsä ei se sielläkään sisällä polttanut vaan aina meni ulos. Aika moni poltti piippua ja siinä oli kaikkein vähiten itseäni ärsyttävä haju.

Oluen vapautumisella taisi olla sellainen vaikutus, että siitä vapaudesta otettiin kaikki ilo irti. Muistan keränneeni lapsena olutpuollojen korkkeja ja niitä kyllä riitti sillä ei silloin etsitty mitään roskiksia joten korkkeja lojui vähän joka paikassa. Tölkit oli siihen aikaan tosi harvinaisia, kaikki joi oluensa pulloista vaikka tölkkejäkin oli olemassa. Minä keskityin juomaan limsaa silloin harvoin kun sitä oli tarjolla. Punaista jaffaa lähinnä. Erityistapauksissa Teamia, punaista tai vihreää Ankka-juomaa tai kukaties jopa Pommacia.

Kaupunkireissuilla saatiin käydä ostamassa grilliltä hampurilaiset tai lihapiirakkaa. Joskus tosin piti tyytyä lämpimiin ribseihin joita oli yhdessä kaupassa tarjolla. Yleensä me käytiin Heps! -nimisessä kaupassa jossa näin elämäni ensimmäiset liukuportaat. Autossa oli hassu neliraitakasettinauhuri ja valikoima täten aika suppea joten automatkat lienevät olleet aika tylsiä.

Koulusta muistan myös ne haisevat kopiopaperit. Teksti oli milloin minkäkin väristä. Meillä oli kouluruuan mukana aina maito ja voinappi. Ruokailusta ei niinkään traumoja jäänyt vaan koulukavereista joissa oli arvaamattomia pikku psykopaatteja joiden toiminnalle ei opettajat lotkauttaneet korviaan. Eipä niistä oikein kotonakaan uskaltanut valittaa. Silloin oli semmoinen yleinen mentaliteetti, että kärsimyksen kautta jalostuu ja itse on kaikki tilanteet hoidettava.

Väritelkkari meille tuli vasta 70-luvun lopulla ja se ei ollut mikään kestävä kapistus. Vanhat väritv:t oli tosi painavia ja niitä korjattiin usein. Yleisin vika taisi olla se kuvan muuttuminen mustavalkoiseksi mitä ei tietenkään voinut sietää kun maksettiin kallista väritv-lupaa... Ohjelmista muistan lähinnä lastenohjelmat ja sen että puoli ysiltä tuli uutiset molemmilta kanavilta. Radiossakaan ei ollut kuin kaksi suomenkielistä kanavaa, yleinen ja rinnakkainen. Mummolla oli lähes aina radio auki, sen takia 70-luvun musiikki varmaan tuntuu niin "tutulta".

Sukulaismies toi meille omaksi sellaisen telkkariin liitettävän pelin mikä oli silloin uusinta uutta. Sitä ei tietenkään saanut pelata ykköstelkkarilla jottei se vain mene rikki vaan ainoastaan jollain vanhalla mustavalkoisella romulla. Niissä vanhoissa romuissa oli ihan erilaiset antenniliitännät kuin nykyään (omat liittimet eri antenneille) ja kuvan laatu oli muutenkin vähän niin ja näin. Mutta kyllä sieltä kohinan seasta yleensä se kenttäkin näkyi jotenkin.

Koulussa 70-luvun puolessa välissä muistan että piti mennä keuhkoröntgeniin. Sellainen bussi tuli koululle, sinne jonotettiin ja jokainen meni vuorollaan sisään, se röntgen oli siinä bussissa. Tuberkuloosin takia otettiin kaikilta kuvat.

Jossain vaiheessa ehkä '76 levisi aivokalvontulehdus. Siihen sitten tulivat jakamaan kaikille rokotteen.

Koulussa oli pakko mennä ulos välitunnille. Vain jos oli alle -25 astetta saatiin olla sisällä. Vaikka kaikista oli hauska olla ulkona, niin jostain syystä noudi hirveä riemu on oli tarpeeksi kylmää ja saatiin olla sisällä. Helsingissäkin noita päiviä oli silloin.

1975-76 stadissa pukeutumistyyli teineillä oli tämä: Beavers tai MicMac farkut, baseballtakki, tennarit. Takataskussa oli värikäs muovikampa, jonka pitkä kädensija pilkotti taskusta. Kammalla kammattiin pitkiä hiuksia. Päähineitä ei saanut käyttää missään nimessä edes tulipalopakkasilla, se olisi ollut noloa. Muoti oli aika sama tytöille ja pojille. Kukaan tyttö ei käyttänyt hametta tai mekkoja.

1970-luvulla oli myös energiakriisi. Ei me nuoret tajuttu mistä oli kyse, että öljyä ei saatu Lähi-idästä arabimaiden ja Israelin sodan takia. Muistan että joka paikassa oli kylmä, koska patterien lämpötilaa laskettiin. Meillä koulussakin joka toinen valo käytävällä sammutettiin. Kadulla öisin oli sama, vain joka toinen katulamppu paloi.

Koulusta mentiin aina kotiin kiireellä keskiviikkoisin koska silloin tuli Akkari eli Aku Ankka -lehti. Vain viikonloppuna sai ehkä jotain karkkia, meidän äiti oli tosi saita, se osti yleensä mulle Dacapo-patukan ja pikkuveljelle Jimin. Jos pikkuveli ehti perjantaina aikaisin kotiin ja löysi äidin piilon, oli kumpikin patukka syöty siinä vaiheessa kun tulin kotiin.

Joka perheellä oli vain yksi puhelin ja se sijaitsi eteisessä. Jos joku kaveri soitti, kuuli kaikki muut kotona mitä puhuttiin, Koskaan ei saanut puhua rauhassa, koska puhelin piti vapauttaa jos joku soittaisi äidille. Nolointa oli tietysti joku poikakaveri soitti ja äiti vastasi puhelimeen. Pahimmassa tapauksessa joutui sitten puhumaan ihastuksen kanssa niin että koko kylässä ollut suku seisoi vieressä korvat höröllä :)

Luokkakaveri oli käynyt perheensä kanssa kanarian saarilla. Katsoimme dioja koko luokka siitä matkasta yhden maantietotunnin ajan ja ihastelimme. Diakuvia oli joka paikassa, se oli iso juttu siihen aikaan. Sitten tuli kamerat, joista sai kuvan samantien ulos kun kuvan otti. Huippua! Anttilasta tilattiin taskulaskin. Se oli hieno juttu, helpotti paljon isäni sivutoimisen koneyrityksen toimintaa. 

Leikit taisivat olla joka pihapiirissä omat suosikkinsa. Me asuimme rintamiestalonaapurustossa. Suosikkeja olivat rosvo ja poliisi, inkkarileikit ja pallopiilonen. Tuli muuten aivan mahtavan nostalginen ja hyvän mielen tunne, kun tässä loppukesällä lenkillä käydessäni yhden talon pihassa huomasin lasten pelaavan pallopiilosta! 

70-luvun alkupuolella alkoi meidän kirkonkylässä vähitellen huussit vaihtua sisävessoihin ja taloihin tuli vesijohdot. Meillä oli jostain levystä tehdyt lattiat, en osaa oikein selittää. Ei ollut lastulevyä, vaan sitä laitettiin seiniin remontin yhteydessä ja samalla laitettiin parkettikuvioiset muovimatot. Joillakin oli pyöreä ruokapöytä, jossa oli pyörivä keskiosa. Meillä käsistään kätevä isä teki sellaisen itse. Haisaappaita pidettiin talvikelilläkin paljon ja kouluun mentiin talvella potkurilla. Jopo oli vain vasemmistoon suuntautuvilla, minulla oli kukkakombi. Säästin rahat siihen itse. En muista kaikkea mistä sain rahaa, koska viikkorahaa ei ollut, Mutta 11-vuotiaana! hoidin yhtä yliaktiivista poikaa naapurissa kesätöinä ja sain 5 markkaa päivässä. Vrt toinen naapuri antoi kukkien kastelusta kaksi kertaa viikossa kuukauden ajan 20 markkaa.  Oma äitini oli kotona siihen asti kun aloitin koulun. En yhtään tiedä, missä olivat hoidossa ne, joilla ei ollut mummoja, sillä päiväkoteja ei pikkukirkonkylällä ollut. Mummot kyllä hoitivat, jos mummo oli lähellä. Aika lailla omin nokin mentiin ulkona jo viisivuotiaasta. 

Tästä ketjusta saisimmeko radiokuunnelman. :O Iltojen viiletessä olisi ihana leijua muistelmissa.

Radiosta tuli aina kesäaikaan kuulutuksia: Mauri Meikäläinen, lomalla jossakin päin Suomea......Ota yhteyttä kotiin.

Puhelinkopista piti soittaa, kun ei kännyköistä ollut tietoakaan

Autoissa ei ollut turvavöitä ja liikenneonnettomuuksissa kuoli älyttömästi ihmisiä.

Litfaamalla kuljettiin aika paljon. Enää ei uskaltaisi ja kyllähän niille liftareille saattoi silloinin huonosti käydä :(

sevitsi-karkkeja syötiin ja hopeatoffee litukoita.

Olohuoneen seinä saattoi olla tumman vihreä tai oranssa. Muut 3 seinää vaaleampia.  

Juhannuksena paloi kokot vielä joka notkossa ja niemellä. Eipä pala enää juuri missään :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M.A.Nummisen lastenlaulut. Jotain jäniksistä, urokset ja naaraat. En tykännyt, mutta ikävä kyllä opettaja oli sitä mieltä että hienoa opettavaista ohjelmaa lapsille.

Muistan kun olin isäni tädin luona hoidossa ja hän avasi television aivan minua varten, kun sieltä tuli lastenohjelmaa. M. A. Numminen siellä lauloi lapsille ja kiekaisi jossain kohtaa: "pimppi!" Sanat käsittelivät varmaankin sitä, kuinka lapsia on kahdenlaisia, toisilla on pippeli ja toisilla pimppi tms.

Muistan miten häpesin kylässä vanhan isotädin luona sitä, että olen lapsi ja että minulle tehdään tuollaista ohjelmaa. Olin iässä, jossa noita asioita hävettiin.

Meillä kotona oli myös jotain valistuskirjoja (70-luvulla lastenkirjatkin olivat realistisia). Eräässä lapsille tarkoitetussa kirjassa kerrottiin, mistä vauvat tulevat. Naisen orgasmin kuvailtiin tuntuvan kuin aivastukselta. Ensin ärsyttää ja kutittaa, ja sitten kun saa aivastettua, niin tuntuu hyvältä.

- isoveljen koulun bilsan kirjassa oli jotenkin niin, että kun mies saa siemensyöksyn niin hänestä tuntuu mahtavalta kun saa orgasmin, ja "naisestakin saattaa tuntua hyvältä" tai jotenkin noin. Että miehelle ihan sikahienoo, ja vähän sinnepäin saattaa ehkä nainenkin tuntea. ehkä..

- jossain nuortenkirjassa selostettiin seiskytluvun tyyliin kuinka päähenkilöllä alkoi menkat, minkälaisia siteitä hän käytti ja kuinka hän teki sitten alapesuja jonkin vesisaavin kanssa. ällötti lukea sellaista, taisin olla jo silloin vähän "too much information" tyyppi

Vierailija kirjoitti:

Kapteeni Cousteaun sukellusretkistä kertova dokumenttisarja oli visuaalisesti upea ja jännittävä. Oli haita ja koralliriuttoja. Myös ympäristönäkökulma oli siinä esillä.

Ehkäpä sarjan auttamana akvaariosta tuli suosittu harrastus, niitä oli joka toisessa kodissa.

Muita suosittuja harrastuksia olivat postimerkkeily ja sota-aiheisten pienoismallien kokoaminen pojilla, ja nukkekodit tytöillä. Hienoimmissa oli paristokäyttöinen valaistus.

Minulle tuli Merten salaisuudet -lehti ja kuuluin johonkin Cousteaun kerhoonkin.

- naisia neuvottiin pyörittämään lankapuhelimen numerovalintakiekkoa kynällä, etteivät pitkät kynnet kärsi

- ovaali, pitkä kynsimalli oli hienoin. Lakka vedettiin koko kynnelle. Värit olivat punaisen ja vaalean helmiäisen sävyjä, ei mitään rajuja mustia tai sinisiä. Hopeaa ja kultaa oli kyllä

- hiuksia neuvottiin harjaamaan 100 harjanvetoa päivässä ja pää alaspäin

- ihoa hoidettiin kotikonstein mm. laittamalla kuumaan veteen ruusun terälehtiä tai yrttejä ja höyryttämällä kasvoja kuuman veden yllä pyyhe niskassa

- huulten piti olla kiiltävät, huulikiilto oli ehdoton! samoin kasvoilla kuului olla kiiltoa. ja ne kulmakarvat oli ohuet

- choker-tyyliset kaulanauhat olivat myös in, sekä kaikenlaiset etniset riipukset ja "mustalaishuivit", joissa oli venäläistyylisiä kukkia ja hapsut

- alushousuissa oli muotia ns. tanga-malli, joka jäi lanteille ja sivuissa oli hyvin vähän kangasta. Muistan myös hassut röyhelöhousut, joissa oli esim. takapuolen päällä useita pitsiröyhelöitä. Seksikäs aikuisen naisen yöpuku oli babydoll-mallinen

Vierailija kirjoitti:

Joka vuosi järjestettiin raittiuskilpakirjoitukset. Piti kirjoittaa sydäntäriipivä ja opettavainen tarina alkoholin tai tupakan tiimoilta. Voitin joka vuosi koska ymmärsin miten ja mitä piti kirjoittaa :)

Mäkin voitin kerran ja sain palkinnoksi pienen vihon ja kultaisen kynän, mitkä oli (keino)nahkaisissa ruskeissa kansissa. Kanteen oli painettu Tunne itsesi, elä raittiisti 😁

Vierailija kirjoitti:

Cat kirjoitti:

Paperinuket leikattiin Avusta.

Menin lääkikseen 1977. Lääketiede oli vaatimatonta. Antibiootteja oli vähän. Suomalaisia oppikirjoja ei ollut. Sydäninfarktiin ei ollut mitään hoitoa. Verisyöpiin käytännössä kuoltiin. Veren sokeria ei voinut mitata kotona. Tietokonetomografiaa ei ollut. Verenpainelääkkeet olivat huonoja ja kalliita. Astmaa ei osattu hoitaa. Päivystyksissä kuoli 200 ihmistä vuodessa astmakohtauksiin. Astma oli paha tauti ja kohtaus tosi paha.

Ei ollut hyvää aikaa.

Taisit olla lääkiksessä 1800-luvulla.

Isäni sai kyllä paljon hoitoa sydäninfraktiin ja eli 20 vuotta niillä hoidoilla.

Lapseni sairasti koko 70-luvun korvatulehduksia ja aina sai eri antibiootin, kun joku läääke ei tehonnut.

Itsekin lääketieteen palveluksessa olen, mutta en kyllä allekirjoita kommenttiasi.

Olihan ne perusantibiootit penisilliini, sulfa, tetrasykliinit, erytromysiini ymv.

Infarktien hoito oli lähinnä nitroa.  Liuotushoidot tulivat vasta 80-luvulla.

Ohitusleikkauksetkin olivat harvinaisia vielä 80-luvun alkupuolella, ei niihin tavallinen kansa päässyt kuin omalla rahalla.

Astmaa ei todellakaan osattu hoitaa edes 80-90 -luvuilla, saati sitten aiemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Gloria Vanderbilt ja Chanel,

Munnoilla ja äideillä oli minkkiturkit ja nahkahanskat.

Näkyi paljon pyöröharjoja, joissa oli luonnonharjakset ja ruskea puukahva.

Muistan elävästi sellaisen tyylikkään lapsettoman sukulaistädin (tuskin oli vela kuitenkaan, mutta jotenkin kaikki ajatteli että hänellä on aikaa ja rahaa sitten enemmän kun ei ole lapsia saanut), jolla oli pieni päänmyötäinen turkishattu, sen alta pilkistivät sievät kiharat (permanentti), kaulassa oli aina hillitty ja tyylikäs helminauha, mekko oli slimattu kotelomekko 3/4 hihoilla, jaloissa sirot saapikkaat tai avokkaat ja midimittainen minkkiturkki, sekä vielä hansikkaat ja pieni kova käsilaukku. Käsilaukussa arvatenkin (kuten kaikilla naisilla) pieni kangasnenäliina, pastilleja, kukkaro, kampa ja ehkä pieni pullo parfyymia.

Pikkujouluasuni elämäni ensimmäisissä firman pikkujouluissa ehkä v. 1972 oli musta, erittäin lyhyt mekko, samettia ja jotain muuta materiaalia jännästi kuvioituna, ja lyhyet puhvihihat! Se oli ihana... Menin vielä kampaajallekin, en käynyt  muuten koskaan kun oli se suora hippitukka. En muista, leikkasiko joku joskus latvoja. Mutta kampaaja teki siihen mekkoon ihanasti sopivan korkkiruuvikampauksen. Naispuolinen työkaveri vertasi minua ihan rinsessaan :). En käynyt koskaan lavoilla, olin yksinäinen nuori, joten en osannut tanssiakaan. Mitä nyt yksin jytäilin. No minua tuli jo ennen pikkujouluateriaa hakemaan nuori varastopoika, karmeassa kännissä. Siinä sitten yritettiin laahustaa ainoana tanssiparina, toinen ei osannut ja toinen liian humalassa :) Ajan mittaan opin tanssimaan ihan hyvin kun vaan ahkerasti vierailin tanssiravintoloissa. Kotikaupungissani oli yökerho, jonne oli ikäraja jopa 24 v. Mutta minulla oli vanhempia tyttökavereita, joten pääsin sisään ilman papereita jo 18-vuotiaana. Superstition, Oye como va...oi, mitä musaa siellä soitettiin. Naiset päästettiin sisään ensin ja vietiin tietyille istumapaikoille - miehet sitten sopivalle hakuetäisyydelle. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä on liikaa eilen syntyneitä, nyt me neljä-viisikymppiset saamme jutella siitä mitä 70-luvulla oli ihanaa ja kauheaa.

1970- luvulla vielä kaikki oli hyvin, planeetan ilkeimmät ihmiset eivät vielä ole tunkeutuneet suomeen.

Naisen iän pystyi helposti päättelemään meikkaus- ja pukeutumistyylistä, vanhemmat naiset olivat tyylikkäämpiä ja "vanhanaikaisempia" kun taas nuorilla oli sitten kaikki ne seiskytluvun ihanuudet mitä täälläkin on kuvattu tyyliin piukat leveälahkeiset farkut ja pienet napapaidat.

Maalaiset erotti myös kaupunkilaisista vaatetuksesta kuten myös erittäin selvästi ulkomaalaiset. Se ei ole mikään myytti se "Ruotsin sukulaiset" vaan kaikki siellä asuvat pukeutuivat eri tavalla kuin suomalaiset. Muodikkaammin.

Väriyhdistelmät oli aika hurjia. Muistan kirkkaankeltaisen takin, jossa oli räikeän vihreät napit ja vyö. Arvatenkin sen kanssa oli sitten punaiset tai keltaiset sukat tai housut. Samettihousut oli muotia, minulla oli ruskeat pienikukalliset..

Ajattelin aina, etten voisi koskaan alkaa myyjättäreksi, koska olin huono matikassa. Ja myyjien piti osata laskea päässä ja antaa seteleistä takaisin oikea määrä rahaa ja laskea se vielä sillä vanhalla tyylillä (en koskaan tajunnut sitä).

Alkoholismi taisi olla tosi yleistä, koska omat vanhemani eivät juoneet niin sitä ei kaikki kaverit meinanneet uskoa ollenkaan. Jälkikäteen olen ajatellut miten onnekas olin, mun lapsuus oli hyvä ja turvallinen. Kaikilla ei tosiaankaan ollut.

Ratsastustunti maksoi 30 mk ja joskus maksoin sen shekillä. Suomenhevoset olivat isopäisiä, pitkäselkäisiä ja ihan eri näköisiä kuin nyt. Jäi ihania muistoja heppatyttöajoista... Sittemmin en ole ratsastanut.

Opettaja haukkui minua tyhmäksi ja yritti yllyttää muita luokkalaisia minua vastaan. Olin varmaan ärsyttävä, koska olin ujo enkä uskaltanut katsoa ihmisiä silmiin enkä tervehtiä ekana. Ei olisi tullut mieleenkään mainita asiasta kotona. Ajattelin, että ope on oikeassa.

Pikkuveli tuli sairaalasta kotiin ja pötkötti sen vuoden äitiyspakkauksen makuupussissa: murretun keltaisella pohjalla ruskeita ja beigejä kukkasia.

Olisi kiva kuulla synnytystarinoita, koska ne mitä minä kuulin tuolta ajalta olivat ihan hirvittäviä. Mitään kipulääkkeitä ei välttämättä saanut, eikä ollut kuin yksi synnytysasento.

Noista raittiuskilpakirjoituksista ja valistuksista tulee kyllä mieleen, että Suomessa ollaan ehkä vieläkin jollain tasolla siellä seiskytluvulla.. voiko kaupassa myydä x vahvuista juomaa ja tupakat piilossa kuin vaaralliset räjähteet ikään puhumattakaan kannabis-asiasta 😁

Olen itse suht raitis (enkä käytä mitään aineita) mutta varsin suvaitsevainen näissä asioissa. Varmaan jossain vaiheessa sitä tajusi, miten hölmöä tuollainen fanaattinen propaganda oikein on.

Mulla alkoi kuukautiset 14-vuotiaana v.-79, siskolla vuotta aiemmin. Vessassa ei ollut roskista, vaan siteet opastettiin repimään pitkittäin kahtia ja vetämään vessasta alas. Niin tein myös niille isoille vauvanvaippa-kokoa oleville Nainen-yösiteille. Koskaan ei mennyt pönttö tukkoon. Isä oli talkkari.

70-luvulla kotikaupungissamme joutui lapsi seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi tuntemattoman miehen taholta. Tapaus uutisoitiin yksityiskohtia myöten sanomalehdessä, mieleen on jäänyt mm. lause "mies laski vetensä lapsen päälle".

Vierailija kirjoitti:

Aloitin koulun vuonna -72. Pienessä kyläkoulussa oli uskonnollinen ja isänmaallinenkin opettajakunta. Joka aamu kokoonnuttiin saliin aamuhartauteen, opettaja säesti urkuharmoonilla. Lipunnostoja oli tämän tästä, jolloin hoilattiin: "siniristilippumme, sulle valan vannomme kallihin, sinun puolestas elää ja kuolla on halumme korkehin.."

Opettaja istui erillisellä korokkeella. Nurkassa seisotettiin, saattoi opettaja lyödä karttakepillä sormillekin.

Ulkovessa oli käytössä, siellä oli kamala käydä pimeällä.

Minäkin aloitin kouluni v. 72 ja kyllä silloin oli jo koulussa lasten ruumiillinen kurittaminen kielletty. Nurkassa tosin seisotettiin kyllä.