Nyt jutellaan 1970-luvusta!

.. tuo michelle mercier - angelica - oli vähän kuin köyhän miehen brigitte bardot. Nääh.. kopio.

70-luvulla naiset nyppivät kulmakarvansa ohuiksi kuten 90-luvulla.

Muistan tv- sarjan Prahan syntiset ihmiset, joka oli filmi noir tyyppinen ja hyvä. En ole löytänyt mistään.

Kuunneltiin Paul Simonia ja vieläkin osaan laulujen sanat ulkoa. Opiskelin itsekseni espanjaa eikä mitään nettiä ollut, niin opiskelin El pueblo unido jamas sera vencido- levyn sanat ulkoa. En ollut edes vasemmistolainen. Joku kurja Zarabanda kurssi tuli tvstä.

Samulinin poika Jari Samulin opetti mulle discotanssia. Opin, että koko kropan ja käsien pitää liikkua, ei vain jalkojen.

Vierailija kirjoitti:

Sarjakuvista muistan Tarzanin, Mustanaamion, Conanin ja Korkeajännitykset. Olikohan noissa tarzaneissa ja mustiksissa niitä kerhojakin, pystyi tilaamaan sormuksia jne.

Sitten oli myös jotain kauhusarjakuvia. Muistan yhdenkin, jossa sellainen hyvin seksikäs ja pikkuruisissa repaleisissa vaatteissa oleva nainen joutui painajaismaisesta tilanteesta toiseen. Yhdessä kohtauksessa hän oli pienellä puisella lautalla, joka oli uppoamassa meressä olevaan pyörteeseen. Luulin, että ne sarjikset olivat totta ja pelkäsin ihan kauheasti.

Lapsena luettiin hirveän paljon sarjakuvia ja olin hämmästynyt, kun omat lapset eivät sitten niistä innostuneet.

Taidat puhua Milo Manaran sarjakuvista.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla naiset nyppivät kulmakarvansa ohuiksi kuten 90-luvulla.

Joo, ja poskipunaa ei häivytetty vaan se piti näkyä - eikä se ollut punertava pyörylä poskipäällä, vaan sellainen kunnon tummanruskea contour-viiru poskipään alla.

Luomiväriksi ja silmämeikiksi kävi hyvin vaaleansininen yläluomi.

Ripsari oli sitä kakkumaskaraa, johon jotkut sylkäisi ja minä tipautin hanasta vettä.. harjalla sitten levitettiin ripsiin. Sillä sai oikeasti tosi naturellin lookin, mutta suurin osa laittoi överit hämähäkkiripset. Tai tekoripset.

Huulipuna saattoi olla vaaleaa tai pelkkä kiilto.

Ihon piti olla kiiltävä, ei missään nimessä matta. Mattameikki tuli kasarilla.

Tukka oli kiiltävä, laskeutuva ja suhteellisen luonnollinen.

Oranssinruskea kokolattiamatto ja myrkynvihreät tapetit, kuviolliset tottakai - ovat saaneet minut kyllä inhoamaan ruskeaa, oranssia ja myrkynvihreää, sekä myös limeä, kun se on vähän sinnepäin. Uskomatonta, että minulla oli (tämä oli kyllä vielä 60-lukua) varhaisteininä oranssi duffeli! 

Sisko osti meille huonekaluja, hän siis asui myös pikkuruisessa kotimökissämme, jossa ei aina oltu mitenkään onnellisia - kyllä niitä ikäviä muistoja riittää, mutta jätän ne toiseen ketjuun, tai sitten yritän unohtaa. Sisko siis osti myös tummanpunaisen keinonahkasohvan ja kaksi nojatuolia. Niissä oli ruudutus. Nyt olen törmännyt tämäntyyliseen sohvaan kahvilassa ja tvssä taisi olla nojatuoli. Me jouduttiin nukkumaan pikkusiskon kanssa siinä vuodesohvalla ja kyllähän se oli hiostava varmaan, tosin ei kai lasta/teiniä sitten haitannut. 

Puhelinta meillä ei ollut, ehkä se hankittiin (piti ostaa oikein puhelinosake) vasta 70-luvun lopulla. Kaupassasoittamassa isolla mustalla puhelimella. Ainakin tv-korjaajan jouduin soittamaan.

Onneksi vanha iso radio oli jo hajonnut ja tilalle ostettu matkaradio. Sen saattoi kantaa eteiseen (kesällä tarkeni, talvella ei) ja kuunnella Nuorten Sävellahjaa kovemmalla volyymillä kuin sisällä. Vein radion jopa saunalle kun pesin pyykkiä. Siellä kuuntelin Kantrikotvasta, jota toimitti Jussi Raittinen muistaakseni. Tosin kantri ei ole jäänyt suosikkimuusikikseni, oli vaan kuunneltava kun kerrankin tuli jotain muuta kuin klassista tai humppaa.

Kerran äiti oli saunaa lämmittämässä ja radio ja minä oltiin keittiössä :) Tuli Schoking Bluen Venus ja minähän äidyin jytäämään. Olin tosi nolona kun äiti yhtäkkiä oli ovella. Hän toimi kyllä siinä viisaasti; sanoi, että kyllä hänkin välillä tanssii yksinään.

Vierailija kirjoitti:

Sarjakuvista muistan Tarzanin, Mustanaamion, Conanin ja Korkeajännitykset. Olikohan noissa tarzaneissa ja mustiksissa niitä kerhojakin, pystyi tilaamaan sormuksia jne.

Olin tyttö mutta luin innoissani sarjiksia ja lisäksi "poikien seikkailuromaaneja", niitä oli jotain sarjoja missä oli kaikenlaista turkismetsästäjät seikkailee, aarteita etsittiin, afrikassa oltiin zulu-heimojen kanssa sodissa ja välillä karattiin merille. Sujuvasti kuvittelin itseni pääosaan vaikka olin tyttö :)

Mä luin Tex Willereitä 😁

Kapteeni Cousteaun sukellusretkistä kertova dokumenttisarja oli visuaalisesti upea ja jännittävä. Oli haita ja koralliriuttoja. Myös ympäristönäkökulma oli siinä esillä.

Ehkäpä sarjan auttamana akvaariosta tuli suosittu harrastus, niitä oli joka toisessa kodissa.

Muita suosittuja harrastuksia olivat postimerkkeily ja sota-aiheisten pienoismallien kokoaminen pojilla, ja nukkekodit tytöillä. Hienoimmissa oli paristokäyttöinen valaistus.

Kuunneltiin Juicen musiikkia. Isäukko veti hirveät pultit Marilynista, haukkui kappaleen, Juicen ja kaiken uuden musiikin, itse se kuunteli Olavi Virtaa ym. saman tyylistä. En kysynyt, mikä siinä Marilynissa niin ärsytti. Kai se onanoinnista laulaminen oli sille liikaa. Tänä päivänä se ei ketään hetkauta, jos lauletaan onanoinnista kaalimatomainosten lomassa :D

Turvallisuusasioihin suhtautuminen oli aika huoletonta. Olisi tuntunut hullulta, että pyöräillessä tai mäkeä laskiessa käytettäisiin kypärää. Lapset saivat ostaa kioskista paukkupommeja ja niitä myytiin paikasta riippuen jopa pitkin vuotta. Alaluokkalaisina vuoltiin jo omilla puukoilla ilman valvontaa jousipyssyjä ja nuolia. 3-4-luokkalaisilla saattoi olla ilmakiväärit. Kun leikittiin sotaa, niin olin kateellinen kaverille, jolla oli leikkiaseena aito sodasta tuotu revolveri. Ei sentään panoksia.

Kun ei ollut parempia talvikenkiä, niin lumilinnoja tehtiin tuntikaudet kumisaappaissa, kunnes varpaat olivat tunnottomia.

-sen ajan poika

Isä soitti ruskeassa Toyota Corollassa Dannyn musiikkia automatkoilla ja me lapset laulettiin mukana: Seitsemän kertaa seitsemän, koetellut on koura kohtalon...😀

Mummeli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjakuvista muistan Tarzanin, Mustanaamion, Conanin ja Korkeajännitykset. Olikohan noissa tarzaneissa ja mustiksissa niitä kerhojakin, pystyi tilaamaan sormuksia jne.

Olin tyttö mutta luin innoissani sarjiksia ja lisäksi "poikien seikkailuromaaneja", niitä oli jotain sarjoja missä oli kaikenlaista turkismetsästäjät seikkailee, aarteita etsittiin, afrikassa oltiin zulu-heimojen kanssa sodissa ja välillä karattiin merille. Sujuvasti kuvittelin itseni pääosaan vaikka olin tyttö :)

Mä luin Tex Willereitä 😁

Unohdin Tex Willerin!!!

ap

Vierailija kirjoitti:

Kapteeni Cousteaun sukellusretkistä kertova dokumenttisarja oli visuaalisesti upea ja jännittävä. Oli haita ja koralliriuttoja. Myös ympäristönäkökulma oli siinä esillä.

Ehkäpä sarjan auttamana akvaariosta tuli suosittu harrastus, niitä oli joka toisessa kodissa.

Muita suosittuja harrastuksia olivat postimerkkeily ja sota-aiheisten pienoismallien kokoaminen pojilla, ja nukkekodit tytöillä. Hienoimmissa oli paristokäyttöinen valaistus.

Ai oliko se hieno.. mulle ostettiin nukkekoti. Hauskinta oli sisustaa sitä, ja siellä oli valotkin. Mutta siinäpä se olikin, en oikein osannut leikkiä "kotia". Kun oli ne huonekalut niin se oli sit siinä. Annoin vuosia sitten parilla eurolla nukkekodin pois enkä jäänyt kaipaamaan.

Meillä oli joka huoneessa Lundia-hyllyt! Sain ikuisen yliannoksen siitä tyylistä.

Monenlaisia elintarvikkeita rupesi saamaan lisää vain vesi-tyyppisinä pusseina. Meillä mentiin tähän villitykseen täysillä etenkin mökillä. Oli ohukaisjauhetta, kauheita, joista syntyy käden käänteessä pakkauksen kuvan kaltainen vanukas tai hieno kakku (not), verilettujauheita, pussista veteen tehtävää mehua. Etenkin viimemainittu oli epäilemättä pelkkää esanssia ja lisäainetta :). Muuta nykyaikaisia oltiin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sarjakuvista muistan Tarzanin, Mustanaamion, Conanin ja Korkeajännitykset. Olikohan noissa tarzaneissa ja mustiksissa niitä kerhojakin, pystyi tilaamaan sormuksia jne.

Sitten oli myös jotain kauhusarjakuvia. Muistan yhdenkin, jossa sellainen hyvin seksikäs ja pikkuruisissa repaleisissa vaatteissa oleva nainen joutui painajaismaisesta tilanteesta toiseen. Yhdessä kohtauksessa hän oli pienellä puisella lautalla, joka oli uppoamassa meressä olevaan pyörteeseen. Luulin, että ne sarjikset olivat totta ja pelkäsin ihan kauheasti.

Lapsena luettiin hirveän paljon sarjakuvia ja olin hämmästynyt, kun omat lapset eivät sitten niistä innostuneet.

Joo, sarjakuvia oli paljon. Korkeajännitys- ja Siivet -sotasarjakuvat olivat suosittuja mutta itse innostuin eniten Avaruuden Korkeajännityksestä, jossa seikkaili Jet-Ace Logan kaverinsa kanssa. Harvinaisempi scifisarjakuva josta tykkäsin oli Myös "Markos-robottiajan sankari".

Kauhusarjakusvista minulla oli ainakin Shokki- ja Ihmissusi ja Frankenstein -lehtiä. Shokissa oli pääasiassa yksittäisiä tarinoita mutta Ihmissusi ja Frankenstein seurasivat jatkuvajuonisesti tietyn ihmissuden ja Frankensteinin hirviön seikkailuja.

Myöhemmin luin ja keräilin myös Jerry Cottoneita, jotka olivat sellaisia 60-70 sivuisia poliisilukemistoja ja jossain vaiheessa hyvin suosittuja. Kontravirtanen-yhtye teki niistä pieneksi hitiksi nousseen biisinkin, "Jee-Jee Jerry Cotton".

Vierailija kirjoitti:

Turvallisuusasioihin suhtautuminen oli aika huoletonta. Olisi tuntunut hullulta, että pyöräillessä tai mäkeä laskiessa käytettäisiin kypärää. Lapset saivat ostaa kioskista paukkupommeja ja niitä myytiin paikasta riippuen jopa pitkin vuotta. Alaluokkalaisina vuoltiin jo omilla puukoilla ilman valvontaa jousipyssyjä ja nuolia. 3-4-luokkalaisilla saattoi olla ilmakiväärit. Kun leikittiin sotaa, niin olin kateellinen kaverille, jolla oli leikkiaseena aito sodasta tuotu revolveri. Ei sentään panoksia.

Kun ei ollut parempia talvikenkiä, niin lumilinnoja tehtiin tuntikaudet kumisaappaissa, kunnes varpaat olivat tunnottomia.

-sen ajan poika

Ja kaikilla sodan käyneillä sukulaisilla ja metsästystä harrastavilla tuttavilla oli aseet näytillä seinällä roikkumassa :D Itsekin kokeilin mm. revolveria, se oli hieno (ja painava pikkutytön kädessä).

Kaupoissa oli valinnanvaraa, koska oli S-, K-, T- ja E-myymälät ja sitten ainakin vielä pk-seudulla Sestot ja Valintatalot. Pikkukaupoissakin saattoi olla valikoimaa laidasta laitaan alkaen lihamestarin tiskistä aina kattiloihin ja laseihin saakka, mutta samassa tuoteryhmässä vain muutama vaihtoehtoista merkkiä. Ei ollut hyllymetreittäin erilaisia teelaatuja tai aamiaismuroja.

Kassanhoitaja löi hinnat mekaaniseen kassakoneeseen ulkomuistista tai lunttasi hinnastosta, ellei tuotteita ollut hintalaputettu. Aina maksettiin käteisellä. Tilipäivänä oli pankissa pitkät jonot, kun kaikkien piti nostaa käteistä ostoksia varten.