Nyt jutellaan 1970-luvusta!

Vierailija kirjoitti:

Monenlaisia elintarvikkeita rupesi saamaan lisää vain vesi-tyyppisinä pusseina. Meillä mentiin tähän villitykseen täysillä etenkin mökillä. Oli ohukaisjauhetta, kauheita, joista syntyy käden käänteessä pakkauksen kuvan kaltainen vanukas tai hieno kakku (not), verilettujauheita, pussista veteen tehtävää mehua. Etenkin viimemainittu oli epäilemättä pelkkää esanssia ja lisäainetta :). Muuta nykyaikaisia oltiin!

Rymd-mehu...! ;DD

Vierailija kirjoitti:

En löydä kuvaa, mutta muistaako joku semmoisen puseron, jossa oli kuminauharypytys hihoissa kyynärpäihin saakka ja myös vyötäröllä? Minulla oli sellainen rippikuvassa hameen kanssa.

Minulle ommeltiin sellainen vaaleanvihreästä kreppikankaasta, ja kun kuminauhalankaa ei ollut, ommeltiin harvaan tavallisella langalla ja sitten varovasti vedettiin niillä langoilla rypytykset.

Kiitos tästä ketjusta! Tämä pelasti tylsän sunnuntaipäivän, kun luin alusta loppuun.

Olin just ajatellut, että en enää jaksa käydä tällä palstalla, kun puheenaiheet ei kiinnosta. Kävin jopa kattomassa et-lehden keskusteluja ja ne oli vielä pöpimpiä:)

Mutta ihanaa huomata, että en ole ainoa vanhempi av-mamma.

Omia muistoja:

-pikkukaupungissa asuimme, Etelä-Suomessa. Alaluokilla oli koulussa puucee. Monta reikää rivissä. Silti siellä onneksi oltiin yleensä yksi kerrallaan. Odotettiin vuoroa.

-Isä aina töissä, äiti illat kotona. Lapset pihalla leikkimässä kirkonrottaa tms. Jos oli asiaa äidille, huudettiin: äitii tuu ikkunaan, minna huutaaa!

-itsensäpaljastajia liikkui paljon ihan kerrostalojen pihalla, pururadalla, missä milloinkin niihin saattoi törmätä. En kehdannut kertoa äidille asiasta.

- miesopettajista pari oli pervoja. Tuli selän taakse "opettamaan" jotain ja samalla hinkkasi itseään minua vasten. Olin kauhuissani, enkä tosiaankaan tajunnut, mikä oli homman nimi. Silti ymmärsin, että se oli jotain noloa, joten en siitäkään puhunut kellekään

-kesäisin mökillä serkkujen kanssa oli ihanaa. Joku tädeistä hoiti meitä ja vanhemmat olivat töissä. Seikkailimme metsässä ja leikimme Viisikkoa tai muuta.

-aku ankat ja mustanaamiot tuli luettua moneen kertaan.

-Vuotta nuoremman veljen parhaaseen kaveriin olin tosi ihastunut. Toivoin aina ulkoleikeissä, että se olisi houkutellut mut jonnekin nurkan taakse pussaamaan, mutta niin ei ikinä tapahtunut, vaikka sekin oli minuun ihastunut.

-seppälässä oli ihan mahtava shoppailla joskus. Sain kevätjuhliin uuden paidan ja olin niin onnessani

Vierailija kirjoitti:

Mummot olivat siihen aikaan terästä! Vahtivat kaikkea ja kaikkia. Ei sellaisia kaikesta valittavia ja toisaalta valepoliisin helposti höynäyttämiä kuin nykyään.

Johtuisiko siitä että 70-luvulla mummot oli nuorempia koska vanhennuttiin nopeammin. Tuohon aikaanhan 50v oli jo aika ikäloppu ja sai synttärilahjaksi kiikkustuolin...

Kun nykyään mummoiksi koetaan vasta ne lähellä seittemääkymppiä olevat jotka alkaa ollakin jo "höynäytettäviä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloinhan Jopot tulivat? Mun eka pyörä 70-luvun puolivälissä oli keltainen Jopo.

Mulla oli oranssi. Oli kylläkin poikien malli, mutta ei se menoa haitannut.

Jopot tulivat 65-66, sillä olin silloin ekaa kertaa vakituisessa työpaikassa ja ostin taivaansinisen Jopon, jolla ajelen edelleen.

Sain palkaa 250mk/kk ja Jopo maksoi 150mk ja maksoin sen kolmessa 50mk:n erässä.

Jopoja oli alkuun myös sinisen lisäksi punainen.

70-luvulla tuli sitten paljon eri värejä.

Aikuiset miehet joivat viinaa sammumiseen asti. Ei mitään tissuttelua. Se oli aina pullo per mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummot olivat siihen aikaan terästä! Vahtivat kaikkea ja kaikkia. Ei sellaisia kaikesta valittavia ja toisaalta valepoliisin helposti höynäyttämiä kuin nykyään.

Johtuisiko siitä että 70-luvulla mummot oli nuorempia koska vanhennuttiin nopeammin. Tuohon aikaanhan 50v oli jo aika ikäloppu ja sai synttärilahjaksi kiikkustuolin...

Kun nykyään mummoiksi koetaan vasta ne lähellä seittemääkymppiä olevat jotka alkaa ollakin jo "höynäytettäviä".

Olen juuri nyt lähellä 70 ja katselin vanhoja valokuvia. Edesmennyt äitini oli aina hyvin säilynyt nainen, mutta 50-vuotiskuvassa näyttää 10 vuotta vanhemmalta kuin minä nyt.

en kyllä ole valepoliisien höynäyttäm ja enkä juuri valittele mistään, kun ei ole aihetta.

Kiva ketju näin mummelinkin lukea ja muistella nuoruutta. Sain lapseni 73 ja 77 ja esikoisen kanssa maattiin sairaalssa 8pv ja toisen kanssa 5 pv.

73 ei ollut puhettakaan vierihoidosta ja 77 kättärillä vauva oli päivällä vierihoidossa ja yöllä vauvojen huoneessa.

Tätä ketjua on näin 90-luvun lapsena hauska lukea. Äiti ja isä syntyivät 50-60-luvun taitteessa joten osa jutuista on ihan tuttujakin kun on kuullut. Mutta ei ne niin paljon ole kertoilleet kuitenkaan, pitäisi jaksaa kysellä enemmän :)

Äiti on joskus muistellut sitä miten autossa ei ollut turvavöitä ja hän välillä seisoi takapenkillä etupenkkejä vasten että toinen sisarus sai nukkua pitkällään matkan aikana.

Olen kyllä vanhemmiltani tainnut saada liian optimistisen kuvan sen ajan kielitaidosta. Omat vanhemmat on nuoresta asti hyvin niitä osanneet, äidin äitinikin luki ja lukee yhä ysikymppisenä kirjoja aina mieluiten englanniksi. Mulle on siitä tullut sitten joku mielikuva että kyllä se kielitaito on aiemmilla sukupolvilla hyvä ollut vaikka lausuminen oisikin tökkinyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monenlaisia elintarvikkeita rupesi saamaan lisää vain vesi-tyyppisinä pusseina. Meillä mentiin tähän villitykseen täysillä etenkin mökillä. Oli ohukaisjauhetta, kauheita, joista syntyy käden käänteessä pakkauksen kuvan kaltainen vanukas tai hieno kakku (not), verilettujauheita, pussista veteen tehtävää mehua. Etenkin viimemainittu oli epäilemättä pelkkää esanssia ja lisäainetta :). Muuta nykyaikaisia oltiin!

Rymd-mehu...! ;DD

Muovin maku tulee suuhun heti, kun tuon nimen kuulee. Olisikohan Rymdiä nykyään edes sallittua myydä?

Vierailija kirjoitti:

Aijaijai. Mustavalkoteeveestä tuli Rosvo Rudolf ja lauaintaitanssit, jotka Hietamies juonsi. Me lapset tanssittiin saunan jälkeen myös. Juotiin punainen Jaffa puoleksi ja maisteltiin salmiakkia. Puhuttiin öljykriisistä. Väritettiin värityskirja, jos oli värejä. Luettiin lorukirjasta loru kengässä asuvasta akasta. Äiti ompeli kaikki vaatteet itse, ne toppahaalarit ja ketunhäntälakit.

Täytyypä tarkistaa ohjelmatiedoista - luultavasti nimi kirjoitettiin kahdella u:lla, Rosvo Ruudolf. Tämä ei sikäli ole pilkunviilausta, että 70-luvulla muutenkin vielä kirjoitettiin toisella tavalla. Raamatulliset henkilöt olivat Jaakob, Joosef, Ruut, Raakel jne. eikä Jakob (tai Jacob), Josef, Ruth ja Rakel, kuten nykyään englannin vaikutuksesta (tai uusimman raamatunkäännöksen mukaan) kovasti kirjoitetaan.

Suomen englannistuminen on surullinen asia, sillä kun maailma yhtenäistyy kielellisesti, se samalla myös köyhtyy. Vaikka 70-luvulla moni asia oli huonommin kuin nykyään ja monet ulkomaailmasta saamamme vaikutteet ovat olleet positiivista kehitystä, niin näköjään muutoksen mukana menee paljon autenttista ja omaperäistäkin. Muutakin kuin kieli.

Käyttäjä5770 kirjoitti:

1970-luku oli lapsuutenui vuosikymmen. Sen alkaessa alkoi koulu ja sen loppuessa minulla oli ensimmäinen tyttöystävä. Vuosikymmeneen liittyy minulla paljon vahvoja muistoja. Laitan tähän sekalaisessa järjestyksessä muutaman.

- Koulun aloitin 6-vuotiaana 1970, sinne mentiin 5-6 km bussilla. Yksin tein tuon matkan jo silloin, kotoa bussipysäkille oli vajaa 1 km kävellen.

- Se toisesta maailmasta -niminen kauhuelokuva jota en uskaltanut edes katsoa kokonaan ja jonka jälkeen näin rajuja painajaisia.

- Väritelkkarin saapuminen oli tapaus. Se ei mahtunut automme takaluukkuun joten se laitettiin takapenkille ja minä menin takaluukkuun. Isä ja isoveljet halusivat kiireesti katsomaan Coldiz -nimistä sotavangeista kertonutta sarjaa.

- Suomalaiset olivat maailman parhaita juoksijoita. Lasse Viren voitti aina olympialaisissa. 1976 joku voitto ei ollut aivan ylivoimainen ja sitä päiviteltiin kuinka lähellä toiseksi tullut oli ollut.

- Juice Leskisen Marilyn jota kuunneltiin vähän häpeillen paikoin ronskin sanoituksen vuoksi, Hurriganes, Sweet, Slade. Tytöt tykkäsivät Bay City Rollersista.

- kellarista varastetut hirveän makuiset kotiviinit joista ensikännit. Isommat hankkivat hakumiesten avulla alkosta Bordeaux Blancia.

- keskikoulussa musiikinopettajan sijainen, nuori mies joka laittoi luokan koko tunniksi laulamaan "El pueblo unido jamas sera vencido", Chilen vallankaappauksen muistoksi.

- ensimmäiset pusut ja kähmimiset pimeässä kerrostalon kellarissa. Jännitti ja huimasi niin että koko ruumis tärisi.

- Beaver Jeans farkut piti saada. Roikuin tuntikausia äitini työpaikalla ruinaamassa rahaa niihin.

- Intro-lehti joka minusta oli parempi kun tyttöjen ja lällärien Suosikki.

- Comet-merkkinen tupakka joka ostettiin itse kioskista ja josta vedettiin ensimmäiset henkisavut metsässä. Sen jälkeinen pahoinvointi.

- Solifer Speed mopo, jolla ajelin alaikäisenä. Siinä oli pellistä prässätty bensatankki jonka sauma hakkasi jalkoväliin kipeästi kun ajelin metsässä ja haaveilin tulevani yhtä hyväksi kun suuri idolini, motocrossin maailmanmestari Heikki Mikkola.

- kesänvietot sukulaisten luona Pohjois-Savossa. Ensimmäinen itse uistimella saatu hauki. Ja se toinen, valtava, joka pääsi karkuun. Valvottiin läpi valoistat yöt pelaten ristiseiskaa serkkujen kanssa. 

- Kaukojunissa oli tuohon aikaan joka vaunussa vesikarahveja ja laseja. Serkun kanssa joimme junamatkalla Kuopiosta Helsinkiin kaikki junan vesikarahvit tyhjiksi. Sai siinä ihmetellä myös suoraan radalle vetäessä auennutta junan vessaa.

- isäni salakuljetti kirjoituskoneen Viroon ja kertoi, että siellä on vieläkin paljon ihmisiä jotka haaveilevat itsenäisyydestä. 15-vuotiaan elämänkokemuksella pidin näitä ihmisiä hulluina.

Ne karkuunpäässeet hauet muistaa. Mieleenbon jäänyt kun jotain 10v virvelöin ensimmäisiä kertoja. Sain pari ahventa ja sitten hauki iski aivan laiturin vieressä. Siima oli 25mm ja katkesi kerralla. Kuului vain molahdus, näkyi leveä selkä ja iso pyrstö vilahti. Olen vieläkin nyt 30v myöhemmin sitä mieltä että se oli reilu 10 kg hauki.

Vierailija kirjoitti:

Noloa moderoida viestejä, vielä nolompaa stalkata nettiä, tai etten paremmin sanoisi, rikos.

Heippatirallaa yksinpuhujalle!

Koska asia ei kiireellinen LU soittanee ensi vkoa seur vkolla. Onnea siihen.

Vierailija kirjoitti:

M.A.Nummisen lastenlaulut. Jotain jäniksistä, urokset ja naaraat. En tykännyt, mutta ikävä kyllä opettaja oli sitä mieltä että hienoa opettavaista ohjelmaa lapsille.

Muistan kun olin isäni tädin luona hoidossa ja hän avasi television aivan minua varten, kun sieltä tuli lastenohjelmaa. M. A. Numminen siellä lauloi lapsille ja kiekaisi jossain kohtaa: "pimppi!" Sanat käsittelivät varmaankin sitä, kuinka lapsia on kahdenlaisia, toisilla on pippeli ja toisilla pimppi tms.

Muistan miten häpesin kylässä vanhan isotädin luona sitä, että olen lapsi ja että minulle tehdään tuollaista ohjelmaa. Olin iässä, jossa noita asioita hävettiin.

Meillä kotona oli myös jotain valistuskirjoja (70-luvulla lastenkirjatkin olivat realistisia). Eräässä lapsille tarkoitetussa kirjassa kerrottiin, mistä vauvat tulevat. Naisen orgasmin kuvailtiin tuntuvan kuin aivastukselta. Ensin ärsyttää ja kutittaa, ja sitten kun saa aivastettua, niin tuntuu hyvältä.

Cat kirjoitti:

Paperinuket leikattiin Avusta.

Menin lääkikseen 1977. Lääketiede oli vaatimatonta. Antibiootteja oli vähän. Suomalaisia oppikirjoja ei ollut. Sydäninfarktiin ei ollut mitään hoitoa. Verisyöpiin käytännössä kuoltiin. Veren sokeria ei voinut mitata kotona. Tietokonetomografiaa ei ollut. Verenpainelääkkeet olivat huonoja ja kalliita. Astmaa ei osattu hoitaa. Päivystyksissä kuoli 200 ihmistä vuodessa astmakohtauksiin. Astma oli paha tauti ja kohtaus tosi paha.

Ei ollut hyvää aikaa.

Taisit olla lääkiksessä 1800-luvulla.

Isäni sai kyllä paljon hoitoa sydäninfraktiin ja eli 20 vuotta niillä hoidoilla.

Lapseni sairasti koko 70-luvun korvatulehduksia ja aina sai eri antibiootin, kun joku läääke ei tehonnut.

Itsekin lääketieteen palveluksessa olen, mutta en kyllä allekirjoita kommenttiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auts, hammaslääkärillä oli vanhanaikaiset laitteet. Lääkäri oli vanhempi, vakavailmeinen, vähäpuheinen pelottava mies. Hampaat paikattiin puuduttamatta! Ja reikiä riitti.

Ja juurihoito, mikä ihme se oli? :D Hammaslääkäri veti tulehtuneet hampaat irti.

Eihän juurihoidossa tehdä muuta kuin poistetaan juuret ja tehdään hampaasta implantti.

Oli erittäin NL-myönteisiä ja "yhteiskunnallisia" radio- ja tv-ohjelmia. Naapurineljännes ym. Sitten Hannu Taanila haukkui radiossa kapitalisteja. SKDL oli voimissaan. Oikeisto-vasemmisto -jako oli tiukkaa.

Hauska ketju! Yllättävän tuttuja asioita :)

Mulle tulee lähinnä mieleen kun 70-luvun alussa asuin yhdellä pikkupaikkakunnalla Etelä-Suomessa. Kävin oppikoulua. Oppikoulu oli tavallaan se mikä nyt on yläaste, mutta oppikouluun piti pyrkiä. Muistan että oli ihan kokeet ja jännitti.

Luokassa oli paljon oppilaita. Osa oli pikkukaupunkia ympäriöivältä maaseudulta ja nyt kun aikuisena muistelee, niin ne lapset olivat selvästi todella köyhistä perheistä kotoisin. Kerran luokkalainen tyttö ja tämän sisar meinasivat kuolla kotiin, koska sisään tuli häkää, jollain vanhalla kaminalla niiden tönöä lämmitettiin. Yksi poika landelta tuli kouluun puettuna mihin tahansa vaatteisiin, siis saattoi olla naisten paita tms. Varmaan ottanut lattialta vaan mitä päälle sai.

Aina kun jollakin oli limsaa tms. joku huikkasi että "jätä jämät". Harvoilla oli rahaa ostaa mitään hyvää, joten se jolla oli joutui jakamaan.

Nuorison elämä paikkakunnalla oli muuten toivottoman tylsää, viikonloppuna kierrettiin keskustassa kirkkomaan ympäri ja välillä notkuttiin kiskalla. Mua ei kiinnostanut pätkääkään.

Musiikki oli se iso juttu mulle ja mun kavereille. Radiosta tuli vain kaksi tuntia popmusaa yms. viikossa. Jollain hikisellä mankalla yritettiin nauhoittaa mikrofonin avulla radiosta niitä biisejä -- äänenlaatu on tosi huippua kun äänityksessä kuului äidin huutelu ilta-aterialle ja äkäisen pikkuveljen oven paiskomiset :D

Levyjä pystyi ostamaan vain jos sai synttärirahaa, eikä pikkukylässä ollutkaan kuin kaksi kauppaa, josta levyjä sai. Kauppakeskuksessa oli sellaista peruspoppia, mutta levykaupassa kävin lähes joka päivä vain katselemassa levjä, ja voi ihmettä kun sinne ilmestyi David Bowien Aladdin Sane! Sen sitten ostin säästettyäni rahaa kaikenlaisista pikkutöistä. Tykkäsin itse Bowiesta, Led Zeppelinistä, Black Sabbathista... yhswn mun kaverin isoveli tykkäs taas progesta ja folk-rockista kuten Pink Floyd, Genesis, Lindisfarne, niitä levyjä käytiin isoveljeltä salaa kuuntelemassa jollain hyppytunnilla kaverin kotona.

Itse säästin rahaa kaikesta että pääsin keikoille Helsinkiin ja Ruisrockiin, kotiseudulla hilluttiin kesäisin yökaudet tanssilavoilla, siellähän kävi keikoilla rockbänditkin. Ja juu oltiin jotain 12-14-vuotiaita, nyt ei pääsis edes sisään, enkä tiedä antaisko vanhemmat luvan lähteä yksin festareille tai lavalle jonnekin metsän keskelle aamuyön tunteina palloilemaan tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla ei ollut talvihaalareita. Jokin tikkitakki saattoi olla talvella. Tytöt ulkoilivat sukkahousuissa ja hamosissa. Toki villahousut piti laittaa. Kylmä oli aina.

Sikotauti ja tuhkarokko sairastettiin. Särkylääke oli pulverimuodossa. Ei paljon kyselty, saako sitä antaa lapsille.

Höpö höpö. 70-luvulla oli talvella toppapuvut eli toppahousut ja -takki. Jo 60-luvulla oli kurahaalarit ja enstex-kangas lasten ulkovaatteissa. En minä ole 70-luvun tyttönä ulkoillut sukkahousuissa ja hamosissa - ainakaan talvella.

Jep. Joillain vanhemmilla sekoittuu maalaisseudun 60-luku 70-lukuun ja nuoremmilla kasari (galacticat yms).

Näin on, olen 70-luvun perheenäiti ja pienten 70-lukulaisten äitinä huomaan, että ihmiset sekoitaa vuosikymmenet. Olen pitänyt päiväkirjaa noilla vuosilla ja ihan varmasti 70-luvun lapsilla ainakin kaupungeissa ja taajamissa oli toppapuvut ja enstexhaalarit, joita nyt mummina kaipaisin omille lastenapsille, sillä olivat tosi hyviä.

samoin monet muut muistelot ovat 80-luvulta tai 60-luvulta, jotkut ihan viime vuosisadalta, mutta ei se mitään, mukavia juttuja sinänsä.

Sikotauti sairastettiin,muta 73 ja 77 syntyneet lapseni saivat tuhkarokkorokotteen, joka taisi tulla 75 vapaaehtoisena neuvoloihin.

Meillä ei ollut enää 70-luvulla pulverimuotoista särkylääkettä, ellei isomummilta ollut jäänyt perinnöksi.

Koko 70-luku asuttiin mummolassa alivuokralaisina. Vesi haettiin pikkukärryillä tonkalla tien toiselta puolen jo puretun talon kaivosta kun omasta tuli ruskehtavaa vettä. Mummo pesi pyykkiä pulsaattorikoneella "köökissä" eli ulkorakennuksessa jossa oli Kota-pata millä sai lämmintä vettä. Pyykit virutetiin myös talvisin koskessa jonne oli matkaa parisataa metriä. Talvella ihmetytti pyykkinarulle jäätyvät lakanat, joskus niitä kuivattiin vintillä jos kelit ei sallineet pihalla kuivaamista.

Lapsuudesta on jäänyt mieleen myös jatkuva puiden kanssa puljaaminen. Vaarilla oli oma sirkkeli jolla polttopuut tehtiin. Polttopuupinoja oli kaikkialla, erityisesti ulkorakennuksen seinustoilla oli jatkuvasti laajenevat rakennelmat puiden säilytykseen. Huussi oli ulkona ja niin pimeässä ettei sinne kauheasti huvittanut mennä illalla. Yöksi tuotiinkin talvisaikaan lumella täytetty sanko porstuaan jos sattui tulemaan hätä yöllä. Mukavinta oli päästä vinttikamariin nukkumaan. Aamulla herätessä siellä oli yleensä todella viileätä mutta missään en ole ennen enkä jälkeen yhtä makeasti nukkunut. Vuoteena oli tietysti heteka.

Polkupyöränä oli punainen Tunturi Ralli, sen kun olisi ymmärtänyt säästää... Vaarilla oli myös mopoja. Yhdellä Mobylettellä sain ajaa alaikäisenä niin paljon kuin halusin kunhan en mennyt maantielle. Siinä ei ollut sitä tuulisuojaa kuten monessa pappamopossa oli siihen aikaan. Fiat 600 oli ensimmäinen auto jolla ajoin ihan itse (en yleisellä tiellä enkä yksistäni) kun siinä yletyin jopa polkimille. Vaarin autoja sai "tyyrätä" sylissä istuen ja vaari hoiti polkimet.

Lähikaupassa käytiin joka päivä kun päiväposti tuli sinne, sain juosta muutenkin siellä asioilla mm. hakemassa tupakkia. Kaupan yhteydessä oli myös pankki jossa oli hirveä tungos maitotilipäivänä. Muuten ei tarvinnut paljoa jonotella, ainakaan kaupassa sillä kauppoja oli silläkin kylällä kolme. Kauppias punnitsi makkarat ym. lihat Konesillan vastapainovaakalla ja laski ostosten yhteissumman kynällä paperille. Ainoastaan loppusumma lyötiin kassakoneeseen ja muistoksi sai noin käyntikortin kokoisen kuitin.

Pankissa laskettiin possun sisältö saman tien käsipelillä ja summa kirjoitettiin pankkikirjaan käsin leiman kera. Postipankista tuli Kultapossukerhon lehti, muissa pankeissa oli varmaan omansa. Osuuspankin pikkuhipot oli kertakäyttöisiä, niiden pohja särjettiin tyhjäyksen yhteydessä. En kyllä muista, että ainakaan maaseudulla olisi ollut mitään tietokoneita pankeissa vielä. Tilitiedot luettiin mikrofilmeiltä. Shekeillä maksaminen oli vielä aika yleistä, äiti niitä käytti ainakin ahkerasti. Isä uskoi enemmän käteiseen. Shekillä pystyi tavallaan tekemään myös käteisnoston mistä tahansa kun osti jotain pientä ja kirjoitti ison shekin.

Jatkuu...