Nyt jutellaan 1970-luvusta!

Nappulatossut eli nappikset, siis futisjalkineet olivat suosittuja.

Rahkamatto

Telkkarista:

Karjatila High Chapparal (Manolito)

Bonanza (Pikku-Joe, Hoss, Adam)

Vierailija kirjoitti:

Länkkärit olivat tv:n parasta antia: Bonanza, High Chaparral ja elokuvat. Uudet elokuvat tulivat telkkariin monen vuoden viiveellä. Vanhoja tylsiä kotimaisia elokuvia tuli liiaksi asti.

Pieni talo preerialla oli aivan ihana sarja. Ja sitten tuli joskus -78 tai -79 se ranskalainen sarja Angelica, muistatteko vielä..

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kylppärissä p*skanruskeat seinät, eteisessä tummansiniset ja keittiössä kaapistot kirkkaan keltaiset. Olin 70-luvulla niin pieni, että parhaiten on jäänyt mieleen tuo (kaamea) värimaailma.

Meillä oli upouusi vuokratalo, jossa asuttiin kaksiossa. (Muutettiin sinne vanhasta työläistalosta yksiöstä. Siinä ei ollut edes omaa vessaa, vaan se jaettiin rapun muiden asukkaiden kanssa.) Uudessa kodissa oli hieno kylppäri ammeineen ja muodikkaat värit: muovitapettivessa pirtsakan oranssi ja vihreät posliinit. Keittiö oli kauniin kakanruskeilla kaapeilla ja seinät myrkynvihreät. Olohuone taas oli kirkkaankeltainen ja mustat nahkasohvat. Tietty ilman vuokranantajan lupaa ei saanu tehdä yhtään mitään. Isä kuitenkin maalasi keltaisen makkarin oitis valkoiseksi. 4 vuotta oltiin ja vanhemmat osti arava-asunnon. Se oli valko-ruskee-beige ja on edelleen rempoista huolimatta. Äiti kammoaa edelleen räikeitä värejä. On vasta viime aikoina uskaltautunut ostamaan vaaleanpunaista ja vihreitä sohvatyynyjä..

Lapsille myytiin sätkälakuja. Vuoronpetään oli muodissa mini ja maksihameet ja vaatteet oli kaupassa niin kalliita että äiti osti trikoota kuten Marimekkoa kilohintaan ja ompeli itse. Marimekkoa tuli yliannostus silloin.

Vauvoille ei ollut mitään turvaistuimia eikä turvavöitä käytetty takapenkillä. Sisko tuotiin kotiin kirkkaankeltaisessa kantokopassa autin talapenkillä. 70 luvun mummolassa oli huussi, joka pörisi kärpäsiä, kantovesi ja kaasuliesi.

Syömään huudettiin ikkunasta. Se oli ihan tavallista kiljua pihalla "äitiiiiiiii tuu ikkunaan, täääääälläääää huuutaaa Minna!"

Vierailija kirjoitti:

Koivistolaishatut ja pienemmillä lapsilla sellainen karvahattu, mistä roikkui häntä, vähän kuin sudenpennuilla, mutta ei kuitenkaan ihan samanlainen. 

Davy Crocket-hattu

http://cdn2.bigcommerce.com/server6100/eo6fn/products/307/images/802/33…

Häntähattu

http://2.bp.blogspot.com/-B3Y_chC_HBA/Uk7M3OibcQI/AAAAAAAAM2c/A_vvYa-e0…

Oli erilainen aika. Osa hyvää, osa vähemmän. Joka tapauksessa on ihanaa tässä elää p#snkanruskea vakosametti- nuoruus yya- n hengessä uudestaan. Kaikki traumat nyt vain kehiin, niin yhteisrintamalla hoidetaan pois!

Vierailija kirjoitti:

Itku tulee, kun huomaa miten moni täällä tuntee ihanaa lapsuus-nostalgiaa. Oma lapsuuteni oli vain ahdistava ja painajaismainen  ;( Olen hirveän kateellinen teille !

Synnyin -69, isä oli usein humalassa eikä tätä paheksuttu tai tuomittu kuten ei ruumiillista rangaistustakaan, sain monesti remmiä niin että kävely sattui ja ihan naurettavista syistä, kuten liian kovaa puhumisesta. Vanhempani polttivat sisällä ja autossa, minulla oli jo ala-asteella tupakkayskä  ja muistan, miten isä tuli yöllä karjumaan ja repimään kun yskimiseni ärsytti. Menin  vessaan, kiipesin ammeeseen ja  yskin tyynyyn..

Lähimetsässä heilui joku pervo, tuli eteen runkkaamaan tai koetti päästä koskemaan pimppaa tai peppua karkkia vastaan eikä tästä voinut puhua vanhemmille, vähättelivät koko asiaa.  Eivätkä pelkästään omat vanhempani, vaan kaikki ! Eräs miesope myös tuli liikaa tyttöjen iholle, pikkutyttöjen,  mutta en  usko että kukaan puhui siitä kotona. Se vain.. oli niin!

Moni on varmaan kuullut käsityksen avainkaula-lapsuus? Usealla tähän liittyy huikea vapauden tunne, mutta itse olin vain  ahdistunut. Tyhjä koti pelotti minua. Pelkäsin etteivät vanhemmat tule enää kotiin ja olin myös varma, että meillä kummittelee. Kuulin outoja ääniä. 

Muistan olleeni ehkä viidennellä luokalla, kun istuin yksin kotona ollessa parvekkeen kaiteella ja naapuri huusi alhaalta "älä tipu!", totuus kuitenkin on että harkitsin putoavani.  Hyppääväni.  Oli kaunis syyspäivä. Kerran rikoin vahingossa  juomalasin, olin tuolloinkin yksin kotona ja hetken mielijohteesta otin sirpaleen, sivelin sillä käsivartta.. ja viilsin. Vanhempani eivät ikinä sanoneet mitään, jos huomasivat jäljen. Heitä ei kiinnostanut.

Naapurin rouva imetti vauvaansa pihalla tupakka huulessa, oli oikein tahallaan tissi esillä siinä! Ja viereisen rapun ukko osoitteli kännipäissään haulikolla parvekkeelta, kukaan ei soittanut poliisille .  Hulluja koko talonyhtiö.   En ymmärrä, miten kukaan selvisi noista ajoista järjissään ! 

Olen niin pahoillani puolestasi. Omaa miestäni isänsä hakkasi pyörän ketjulla. Surullisinta asiassa on se, että hän vieläkin yli 6-kymppisenä kokee ansainneensa sen.

Vierailija kirjoitti:

Maanteiden varsilla oli levähdyspaikkoja, joille oikeasti pysähdeltiin ja keitettiin vaikkapa kahvit retkikeittimellä. Matkustaminen ja elämä ei ollut niin kiireistä kuin nykyään. Kaukoliikenteen bussit pitivät kahvin mittaisen tauon Mäntsälän linja-autoasemalla.

Olin kesätöissä autoemäntänä pikavuorolla ja Mäntsälän linja-autoasemalla oli parhaat lihapiirakat. Matkalippu välillä Jyväskylä-Helsinki maksoi 40,50mk.

Käytiin Keimolassa F1- kisoissa usein, kun asuttiin lähellä, Klaukkalassa. Se avattiin -66 ja suljettiin -78. Olen ihan pienenä nukkunut päiväunetkin siellä katsomossa äidin sylissä (siinä metelissä), koko perhe pääsi aina mukaan. Muistan, että jännintä oli seurata sivuvaunullisten ajoja, että osuuko se nahkahaalarin peppu asfalttiin.. Bensan haju kävi nenään ja tunnelma oli korkealla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Länkkärit olivat tv:n parasta antia: Bonanza, High Chaparral ja elokuvat. Uudet elokuvat tulivat telkkariin monen vuoden viiveellä. Vanhoja tylsiä kotimaisia elokuvia tuli liiaksi asti.

Pieni talo preerialla oli aivan ihana sarja. Ja sitten tuli joskus -78 tai -79 se ranskalainen sarja Angelica, muistatteko vielä..

Isosisko katsoi Angelicaa ja hössötti kaveriensa kanssa siitä. Oli suorastaan saippuasarjojen edelläkävijä.

Vierailija kirjoitti:

Lomamatkat tehtiin usein Neuvostoliiton tai Jugoslavian suunnille, itsekin pikkutyttönä olen paistatellut päivää Mustanmeren rantahietikolla Sotšissa, kaunis paikka ja ystävällisiä ihmisiä!

Matkat Leningradiin olivat suosittuja ja siellä pystyi ostamaan tavaroita sukkahousuilla ja purukumilla. Isän  reissu sinne on jäänyt mieleen. Hän ei käyttänyt yleensä alkoholia, mutta menomatkalla kuitenkin veti lärvit. Makasi sitten melkein koko reissun ajan pahoinvoivana hotellihuoneessa. Aamulla kun siivoojat tuli niin kiljaisi sängystä: Rukiveer!

Sai se kuitenkin sieltä ostettua minulle balalaikan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koivistolaishatut ja pienemmillä lapsilla sellainen karvahattu, mistä roikkui häntä, vähän kuin sudenpennuilla, mutta ei kuitenkaan ihan samanlainen. 

Davy Crocket-hattu

http://cdn2.bigcommerce.com/server6100/eo6fn/products/307/images/802/33…

Häntähattu

http://2.bp.blogspot.com/-B3Y_chC_HBA/Uk7M3OibcQI/AAAAAAAAM2c/A_vvYa-e0…

Mulla oli tuollainen häntähattu. Oli myös sukat, joissa oli jokaiselle varpaalle oma paikka.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut mitään wilmaa tietoja koulusta välittämässä. Opettaja kävi joskus kuulemma kylässä rikkaissa perheissä.

Meilläkin kävi opettaja kylässä. Muistan vieläkin hänen tyttönsä ihanan talvihatun, jota kadehdin. Tyttö oli sittemmin pari kautta eduskunnssakin.

Cat kirjoitti:

Paperinuket leikattiin Avusta.

Menin lääkikseen 1977. Lääketiede oli vaatimatonta. Antibiootteja oli vähän. Suomalaisia oppikirjoja ei ollut. Sydäninfarktiin ei ollut mitään hoitoa. Verisyöpiin käytännössä kuoltiin. Veren sokeria ei voinut mitata kotona. Tietokonetomografiaa ei ollut. Verenpainelääkkeet olivat huonoja ja kalliita. Astmaa ei osattu hoitaa. Päivystyksissä kuoli 200 ihmistä vuodessa astmakohtauksiin. Astma oli paha tauti ja kohtaus tosi paha.

Ei ollut hyvää aikaa.

Sydänperäisiin sairauksiin käytännössä kuoltiin heti tai muutamassa vuodessa. Tänään kirurgi hoitaa päivässä kuusi operaatiota liukuhihnalla potilaille jotka 1970-luvulla olisi jätetty nitropurkin kanssa kuolemaa odottamaan. 1970-luvulla leikkauksen jälkeen sairaalassa maattiin viikko tai kaksi jos hengissä selvittiin. Tänään kotiutetaan heti kun monitorista saadaan irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kauheaa miten vähän kasviksia syötiin. Koulussa joka ikinen päivä porkkanaraastetta, joskus lantturaastetta tai kaalia ja puolukoita. Niitä harva otti nykylautasmallin mukaan!

Kotona tomaattia ja kurkkua. Kaaliruokia onneksi tehtiin. Siinä se.

Meillä oli tomaatteja, kurkkua ja saalaattia. Toisaalta ruuassa itsessään käytettiin paljon vihanneksia: punajuuria, lanttua, retiisejä, sipulia, naurista, porkkanoita jne. Äiti osasi laittaa hyvää kotiruokaa.

Margariinin kanssa taisi olla jotain skandaalinkäryä. Käytettiinkö ruhon osia tai muuta margariinin valmistukseen. Meillä äiti jatkoi voin käyttöä.

Maitopussit. Niistä sitten virkattiin mattoja. Ja olisiko niin, että kevytmaitokin tuli vasta kauppoihin. Muistaako joku?

Kissoja. Kissoja niitä käytettiin margariinin valmistukseen.

En tiedä, onko tämä jo mainittu, kun olen lukemassa vasta sivulla 19 ja muistoja palaa monesta asiasta mieleen.

Mutta:

Ennen kissat haudattiin multaan - nyt ne haudataan Suvikultaan.

https://vuodatus-media-1.vuodatus.net/g/14921/1190825.jpg

Vierailija kirjoitti:

Vahaliidut, joista ei tullut syvää väriä. Tusseista kun loppui väri, käytettiin niitä mistä väriä vielä tuli, uusia sai jouluna tai sitten ei saanut.

Tusseista kun loppui väri niin sinne sisälle kaadettiin liraus etikkaa ja taas pelitti.

Pienehkössä 1000 asukkaan taajamassa oli parikin kauppaa, josta sai ainakin kouluikäiselle pojalle farkut ja villapaidat.

Peppi Pitkätossu-laulua piti aina soittaa jukeboxista, kun mentiin huoltoasamalle (olin n.2-3 vuotias), se oli siis ihan 70-luvun alkua. Sitten oli ihanaa, kun se koko Peppi-sarja tuli telkkarista joskus 70-luvun lopulla, ja kuuluin juuri "kohderyhmään" eli olin n. 9-10 v.

Vakosametti ja mokka kirjoitti:

---

70-lukkua oli, kun sain kuulla Sammy Babitsinin kuolleen :( Olin menossa töihin ja korjaamolla työskentelevä ihastukseni otti minut kyyt[in ja kertoi tämän karmean uutisen.

---

Minä muistan myös tilanteen. Menin mummoa katsomaan sairaalaan ja hän kertoi että tuolla se Sammy on nyt alakerrassa. Tarkoitti ruumishuonetta.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1970-luvulla englannin kieltä ei osattu kuten nyt.  Silloinko alkoi se villitys, että ulkomaisista hiteistä tehtiin pakolla suomenkielinen versio (vai oliko tuo vasta kasarilla?) Joka tapauksessa, myöhemmin kuultuina nämä suomalaisversiot aiheuttavat useimmiten hihitystä ja myötähäpeää :D

Käännösiskelmiä tehtiin ainakin jo 50-luvun puolella, italialaisia kappaleita paljonkin. Englantia osattiin varmaan tosi vähän, ennen kuin tuli kaikille peruskoulu. Kuunnelkaapa peräkkäin kappaleita, eli sekä alkuperäinen, että suomenkielinen versio, voitte yllättyä iloisesti, kyllä monesti on todella onnistuneita myös ne kotimaiset, ihan ammattitaidolla tehtyjä, ja vieläkin niitä kuuntelee mielellään..

30-luvulla syntyneet sukulaiset osasivat saksaa, mutta eivät sanaakaan englantia. Ja senkin kielen opiskelumetodit ovat olleet joillain todella erikoisia, esim. luettu sanoja ulkoa sanakirjoista.