Nyt jutellaan 1970-luvusta!

Mopot olivat tosiaan yleisiä kapineita. Vanhat ukot ja työmiehetkin ajelivat niillä, moottorisaha tarakalla ja tuulisuoja edessä. Pappa-tunturi ja Solifer olivat yleisimmät mallit. Honda manki oli kai jo 70-luvulla käytössä. Joka huoltsikalla oli mopon bensan korkea lasinen säiliö.

Vierailija kirjoitti:

Joo, television kuva... se oli usein mitä oli. Kun antennista otti kiinni, kuva saattoi olla hyvä, mutta kun meni istumaan, se oli yhtä suttua. Sellaisesta ei nuoriso tiedä yhtään mitään, kaikki on teräväpiirtoa.

Meillä katsottiin televisiosta joka ilta uutiset ja mahdollisesti myös muuta ohjelmaa. Neljän lapsen kesken kiersi antennin pitämis vuoro ja aina taisteltiin siitä, kenen pitää mennä pitämään antennista kiinni :D

Meillä kuvanlaatu oli aina niin huono...

Minun suosikkini oli Kirka, toki tykkäsin muistakin - lähinnä kotimaisista laulajista. Huomaan, että minulla sekoittuu 60-luvun loppupuolen muistoja myös tähän, olen jo sen verran vanha. 70-lukkua oli, kun sain kuulla Sammy Babitsinin kuolleen :( Olin menossa töihin ja korjaamolla työskentelevä ihastukseni otti minut kyytiin ja kertoi tämän karmean uutisen. Tosin  siskokin oli jättänyt minulle jonkin lapun asiasta, tulin teatterista (!) Lahdesta myöhään kotiin. No, silloin sentään käytiin legendaarisessa Mustassa Kissassakin teatterin jälkeen. Niin ja Hair! Olin hiljainen tyttö, mutta lähdin kuin lähdinkin koulun porukan mukana Tampereen Pop-teatteriin katsomaan Hairia! Ja taas ihastuin, pääosanesittäjään Claudeen (olikohan Rauli Koivisto). Olihan minullakin pitkä, paksu ja vaalea tukka, keskijakauksella tottakai! Hippitukaksi poikanikin sitä nimitti kun katseli valokuvia.

Lueskelin bussissa Hairin ohjelmalehtistä ja opin uusia sanoja :) seksiin liittyviä, aivan uusia tuttavuuksia! Oli ihana kun joskus sentään oli varaa ostaa vaatteita (ja kroppaakin), teetin mokkaisen tummansinisen minihameen ja joku fiksaatio kai siitä jäi tummansiniseen mokkaan; aina tuijotan laukkuja ja kenkiä jos ovat ihanaa tummansinistä mokkaa. Midipituinen takkini oli mustaa vakosamettia ja uutena tosi hieno. No vaatteita pidettiin kauan, joten kyllähän se sametti kului. Vähän aikaisemmilta vuosilta olivat mustat "muovisaappaat", joissa oli nyörit edessä. Olin vielä koulussa kun äitini osti minulle ihanan Gunilla Pontenin tekonahkatakin, mustan tietenkin. Luokkakaverillani oli samanlainen mutta keskiruskea, ei yhtään niin hieno kuin minun.

Äiti oli ihan tavallinen ja köyhä (ei aina töitäkään) duunari, mutta hän ymmärsi, että kun harvoin ostetaan vaatteita, ostetaan sitten mieleisiä. Siskonikin sai Beaversin farkut, joista hän oli ikionnellinen. Nuorempina meillä oli molemmilla Jamekset, muistan sellainen James-liinankin. Karmeita vaatteita olivat sitten sellaiset tikkipuvut, niitä sanottiin jostain syystä lämpöpuvuiksi. Lyhyt takki ja housut, kauttaaltaan tikattuja. Minä vedin ne kovilla pakkasilla farkkujen päälle, siis ne housut. Silloin oli joskus koviakin pakkasia, 70-luvun loppupuolella.

Vierailija kirjoitti:

Joka ikisen keittiön kaakeliin oli liimattu kukkatarra, joita oli Flora-paketeissa.

Meillä syötiin voita eikä flooraa, mutta Mix-kiisselipaketeissa tuli niitä kaakeitarrjoa. Ei sentään jokaiseen keittiön kaakeiin liimattu, vain joka toiseen.

Rintamamiestaloja alettiin pitää vanhanaikaisina, ja nykyaikasena ja haluttavana taas betonielementtikerros- tai rivitaloa tai tasakattoista, matalalinjaista ja suuri-ikkunaista omakotitaloa.

Aikansa kodin statusesineitä olivat stereo-LP-levysoitinyhdistelmän ohella valolla ja peileillä sekä hintavilla väkevillä juomilla varustettu baarikaappi ja sen vieressä lasivitriini, jossa saattoi olla todisteena ulkomaanmatkoista matkamuistoesineitä. Vaatimattomammissa piireissä Stockholm-lautanen, vähän varakkaammalla väellä viuhka Espanjasta tai lasiesine Venetsiasta.

Kodeissa alkoi yleistyä pakastin, ja se täytettiin etupäässä itse poimituilla marjoilla, joskus sinne saattoi päätyä myös kokonainen pakastettu broileri tai vaniljajäätelöpaketti - pakastevalmisateriat olivat vielä melko harvinainen ilmiö.

Maalla asuneena meillä tosiaan saunottiin vain kerran viikossa, ja silloin vaihdettiin alusvaatteet. Ei saunaa sopinut lämmittää miten vaan! Juhannusaattona se tehtiin sentään aikaisemmin, kun nuoriso lähti ehkä kokolle tms.

Teininä kun aloin haista hielle, aloin pestä kainaloni aamuisin. Oli vietävä vati kamariin tuolille ja varoa roiskuttamasta kauheasti vettä. Pyykkiä aloin pestä aina saunan jälkeisenä sunnuntaina. Siis omia vaatteitani. Muuten ei pyykkiä jatkuvasti pesty. Ei sitä talvella olisi saatu kuivaksikaan. 

oli jännää saada n.s cocacola-kamera, ja kuvat pikana eli jopa viikon päästä kehitettyinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tupakoitiin joka paikassa, kotona ja konttorissa, olipa läsnä lapsia tai ei. Tehtaat puskivat savunsa taivaalle ilman mitään suodattimia. Autoissa ei mitään katalysaattoreita. Ja peseydyttiin vain saunassa kerran viikossa.

Hajumaailma oli varmaan aikamoinen nykyaikaan nähden. Tosin ei sitä itse huomannut.

Vielä 90-luvulla oli yliopistolla tupakkapaikat sisätiloissa.

Ja melkein joka työpaikalla.

70-luvun lasitaiteessa oli sitä jotain. Vihreitä ja ruskeita isoja potteja. Käyttötarkoituksesta en ole varma.

Tuhkakupeissakin oli suurten suomalaisten lasitaiteilijoiden designia. Sarpanevan tuhkakuppi :D

Ne vihreiksi maalatut peltikatot punatiilisissä taloissa olivat 70- lukua aidoimmillaan.

Myös oranssit vessanpytyt ja lavuaarit.

Kukkapöydissä oli upotettu muoviosa.

Ilmeisesti oli tosi iso ero siinä, asuiko etelämmässä kaupungissa, vai jossain itä-Suomessa maalla. Ihan kuin eri vuosikymmen.

Meillä pikku teolllisuuspaikkakunnalla kaikilla oli jotain töitä, äideillä ehkä vaatteiden ompelua muille tai muuta sellaista. Biafran uhalla syötiin kaurapuuroa. Aravalainalla nousi kokonaisia omakotialueita yksikerroksisia taloja.

Yksi luokkakaveri oli ainoa lapsi tällaisessa, ja hänellä oli kaikkea hienoa. Näin ekan akvaarion, heillä oli baarikaappi, ja hyllyssä matkamuistoja, esim tällainen espanjalainen tanssija. Kaikilla oli maatuskanukkeja hyllyssä, äiti osti Tallinnasta meripihkakorun.

Keittiössä oli matkaradio, josta kuului iskelmää ja poppia. Aamupuuro syötiin sarviksen värikkäistä muoviastioista.

Olin hoidossa yhdellä tädillä, joka asui rintamamiestalossa keskustassa. Yläkerrassa asui hänen tyttären perhe vuokralla. Heidän tytön kanssa leikittiin paperinukeilla, joita voi leikata lehdestä, olikohan Seurasta.

Ekat uudet vaatteet mulle haettiin Aholaidasta.

Äiti kutoi mattoja maitopusseista. Puhelinpöydällä oli sellainen puhelinmuistio, jota painamalla nousi kansi ja oli aakkostetut pahvikortit.

Minäkin muistan eri pankit, kop ja syp, niillä oli erilaiset säästöpossut: maapallo, roope arkun päällä, hippo virtahepo. Yhdyspankilla oli maapallokerho. Pankkiin mentiin pahvikantisen pankkikirjan kanssa, kirjastoon pahvisen kirjastokortin kanssa. Kirjan takakannessa oli tasku sisäpuolella, missä oli pahvinen kortti, jossa luki palautuspäivä. Se joko kirjoitettiin käsin, tai painettiin leimasimella että paukahti.

Kirja laitettiin jonkun valokuvauskoneen lasille kirjastokortin kanssa ja otettiin kuva.

Oliko Jippo-lehti 70-lukua?

Minulla oli tikkipuku, varmaan niihin aikoihin kun Helena Takaloa katsottiin luokassa. Myrkynvihreä, kauttaaltaan vinoruuduin tikattu, sellainen kapealinjainen, takki ja housut. Aika ohutta tikkikangasta. Oli leveä vyö vyötäröllä, kapea vyötärö piti näkyä.

Ylipäätään piti olla hoikka ja kaita. Vieläkään en meinaa olla sinut sen kanssa että nykyään nainen voi olla reitevä ja persevä olematta matami.

Vakosamettivaatteet ja tekokuitu isoilla kauluksilka ja leveillä lahkoilla oli muotia. Oli myös pitkiä nahkatakkeja vyöllä ja tolppakorkokenkiä.

Jakaus keskell päätä ja luonnolliset hiukset olivat jees.

Rakennuksissa seinälevyjen väliin jätettiin rako ja katossa saattoi olla näkyvillä musta pahvi paneeleiden välissä. Musta pahvi näkyi n. 1,5-2,5 cm leveydeltä

Paperinuket leikattiin Avusta.

Menin lääkikseen 1977. Lääketiede oli vaatimatonta. Antibiootteja oli vähän. Suomalaisia oppikirjoja ei ollut. Sydäninfarktiin ei ollut mitään hoitoa. Verisyöpiin käytännössä kuoltiin. Veren sokeria ei voinut mitata kotona. Tietokonetomografiaa ei ollut. Verenpainelääkkeet olivat huonoja ja kalliita. Astmaa ei osattu hoitaa. Päivystyksissä kuoli 200 ihmistä vuodessa astmakohtauksiin. Astma oli paha tauti ja kohtaus tosi paha.

Ei ollut hyvää aikaa.

Elinajanodote oli 1974 miehille 66 vuotta.

Ollaan menty lääketieteellisesti valovuosia eteenpäin.

70-luvulla oli kivaa.

Lauantaina makkarat paistui kiukaan päällä roikkuvassa paistoastiassa. Limpparit juotiin mutkapillillä. Omppulimppa oli parasta.

Miehet vihkivät saunan käyttöön heittämällä olutta kiukaalle.

Joulun jälkeen miehet kiersivät talosta taloon syömässä ja juomassa. Jos ei ruokaa ja juomaa tarjota, uhataan kaataa uuni.

Missit olivat isoja julkkiksia ja vuosikymmenellä pärjättiin vielä kansainvälisissäkin kilpailuissa.

Meillä oli Anne Pohtamo ja Riitta Väisänen 1975.

Hiekkalaatikolle tehtiin autoratoja ja tunneleita.

Leikittiin sotaa heittämällä toisiamme kivillä.

Kaikesta kisattiin. Kuka juoksee koviten, kiipeää korkeammalle, sukeltaa pisimmälle, jne

En löydä kuvaa, mutta muistaako joku semmoisen puseron, jossa oli kuminauharypytys hihoissa kyynärpäihin saakka ja myös vyötäröllä? Minulla oli sellainen rippikuvassa hameen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

En löydä kuvaa, mutta muistaako joku semmoisen puseron, jossa oli kuminauharypytys hihoissa kyynärpäihin saakka ja myös vyötäröllä? Minulla oli sellainen rippikuvassa hameen kanssa.

Muistan ainakin semmoisen jossa oli 4-5 kuminauhakujaa vyötäröllä. 

Vierailija kirjoitti:

1970-luvulla englannin kieltä ei osattu kuten nyt.  Silloinko alkoi se villitys, että ulkomaisista hiteistä tehtiin pakolla suomenkielinen versio (vai oliko tuo vasta kasarilla?) Joka tapauksessa, myöhemmin kuultuina nämä suomalaisversiot aiheuttavat useimmiten hihitystä ja myötähäpeää :D

Käännösiskelmiä tehtiin ainakin jo 50-luvun puolella, italialaisia kappaleita paljonkin. Englantia osattiin varmaan tosi vähän, ennen kuin tuli kaikille peruskoulu. Kuunnelkaapa peräkkäin kappaleita, eli sekä alkuperäinen, että suomenkielinen versio, voitte yllättyä iloisesti, kyllä monesti on todella onnistuneita myös ne kotimaiset, ihan ammattitaidolla tehtyjä, ja vieläkin niitä kuuntelee mielellään..