Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt jutellaan 1970-luvusta!
Täällä on liikaa eilen syntyneitä, nyt me neljä-viisikymppiset saamme jutella siitä mitä 70-luvulla oli ihanaa ja kauheaa.
Kommentit (1865)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Länkkärit olivat tv:n parasta antia: Bonanza, High Chaparral ja elokuvat. Uudet elokuvat tulivat telkkariin monen vuoden viiveellä. Vanhoja tylsiä kotimaisia elokuvia tuli liiaksi asti.
Pieni talo preerialla oli aivan ihana sarja. Ja sitten tuli joskus -78 tai -79 se ranskalainen sarja Angelica, muistatteko vielä..
Todellakin muistan Angelican seikkailut. Hänet raiskattiin, myytin orjamarkkinoille, pakotettiin naimisiin ja kaiken hän teki pystypäin ja seksikkäästi silmiään räpsytellen. Minulla oli koko ajan epämiellyttävä olo kun katselin sitä sarjaa, sen naiskuva oli niin kummallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli rautasängyt ja vaahtomuovipatjat.
Mummoilla oli päässä topattu huivi.
Sängyissä oli virkattu pitsipäiväpeitto.
Retu-kengät
https://vuodatus-static.vuodatus.net/g/14921/358925.jpg
Uusinta uutta vaatteiden pesuun
https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/originals/9a/b5/6c/9ab56cd81b300f2…
Muistatteko raittiusvalitustunnit ja fluoraajat :D
Lisäksi meille tuli säännöllisesti joku mies näyttämään koululle luontoelokuvia.
- junamatkoilla oli käytössä pahviset, kovat pienet liput. Äidillä oli ne käsilaukussa valmiiksi ostettuna ja kun juna lähti liikkeelle, konduktööri kiersi vaunut ja leimasi pienellä "rei'ittäjällä" liput käytetyiksi. Muistan junan kolisevan, rytmikkään äänen. Olisikohan ne vaunut olleet jotain vanhaa mallia. Ikkunalauta oli reikäistä metallia. Joissain vaunuissa ei ollut pehmeitä istuimia vaan sellaiset kovat, nahkaiset. Äiti teki junamatkoillekin eväät, voileipiä voipaperissa ja omenoita. Mitään muuta tekemistä ei ollut kuin katsella maisemia ikkunasta ja tuijotella ihmisiä. Minulle se oli ihanaa, koska kuvittelin kaikenlaista ja tarkkailin ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peppi Pitkätossu-laulua piti aina soittaa jukeboxista, kun olimme huoltoasemalla (70-luvun alussa, olin 2-3 vuotias). Sitten oli ihanaa, kun koko Peppi-sarja tuli telkkarista joskus 70-luvun lopulla, ja kuuluin juuri "kohderyhmään", olin 9-10 v.
Vm70 kirjoitti:
Muistatteko raittiusvalitustunnit ja fluoraajat :D
Lisäksi meille tuli säännöllisesti joku mies näyttämään koululle luontoelokuvia.
RaittiusvaliStus siis :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luettiin Tiina- ja Viisikkosarjaa.
Paksuja Aku-Ankka sarjiksis oli rivissä reippaasti.
Divarista haettiin Hopeanuoli- ja Tarzan-sarjakuvalehtiä.
Hopeanuolessa oli ihana Puuma.
6. luokalla tytöille jaettiin pienet kirjaset, joissa oli neuvoja kuukautisten varalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuli lehtiä: Suosikki, Intro ja Makasiini.
Silloin keräiltiin ja vaihdeltiin kiiltokuvia ja tarroja.
Minulla oli kiiltokuvat valokuvakansiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70-luvulla asioista puhuttiin niiden oikeilla nimillä.
Puhuttiin porvareista ja duunareista jne.
Oli Herroja..
Joka vuosi järjestettiin raittiuskilpakirjoitukset. Piti kirjoittaa sydäntäriipivä ja opettavainen tarina alkoholin tai tupakan tiimoilta. Voitin joka vuosi koska ymmärsin miten ja mitä piti kirjoittaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-asteella katsottiin amerikkalainen opetusfilmi murrosiästä. Sen maailma oli ihan erilainen kuin seiskytluvun suomalaisen varhaismurkun: ruskettuneet teinit harrastivat urheilua koulun jälkeen, he söivät hassusti vain toisella kädellä (tiedättehän amerikkalaisen tyylin syödä, pilkotaan ruoka ja sitten käytetään vain haarukkaa) jotain perunaa, herneitä ja muuta ja yhtäkkiä puhelin soi! Siellä soitti joku teinipoika ja kysyi tyttö treffeille. Ja koska hän oli murkku, hän hikoili hirveästi hermostuessaan :D
Ei siihen aikaan ollut mitään treffikulttuuria. Ja tytöt piti ala-asteella poikia lähinnä apinan asteella olevina räkänokkina. Ihan outo ajatus, että joku niistä olisi soittanut ja kysynyt treffeille!
70-luvulla pelattiin paljon korttia, Afrikan tähteä, Uunoa ja Mustaa Pekkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Länkkärit olivat tv:n parasta antia: Bonanza, High Chaparral ja elokuvat. Uudet elokuvat tulivat telkkariin monen vuoden viiveellä. Vanhoja tylsiä kotimaisia elokuvia tuli liiaksi asti.
Pieni talo preerialla oli aivan ihana sarja. Ja sitten tuli joskus -78 tai -79 se ranskalainen sarja Angelica, muistatteko vielä..
Todellakin muistan Angelican seikkailut. Hänet raiskattiin, myytin orjamarkkinoille, pakotettiin naimisiin ja kaiken hän teki pystypäin ja seksikkäästi silmiään räpsytellen. Minulla oli koko ajan epämiellyttävä olo kun katselin sitä sarjaa, sen naiskuva oli niin kummallinen.
Uuh, tuossapa on seikkailuja kerrakseen. Pahin kohtaus oli se, kun taloon tunkeutuneet roistot laittoivat Angelican pienen pojan "vartaaseen" eli tunkivat miekan hänen takapuolesta sisään. En muista, mitä siitä näytettiin, mutta voin melkein pahoin. Angelica ei sen sijaan ruvennut parkumaan, olisihan siinä kuvausmeikki kärsinyt ja naama näyttänyt rumalta.
Maalla naureskeltiin miehille, joilla oli valkoiset nahkakengät.
Vierailija kirjoitti:
Cat kirjoitti:
Paperinuket leikattiin Avusta.
Menin lääkikseen 1977. Lääketiede oli vaatimatonta. Antibiootteja oli vähän. Suomalaisia oppikirjoja ei ollut. Sydäninfarktiin ei ollut mitään hoitoa. Verisyöpiin käytännössä kuoltiin. Veren sokeria ei voinut mitata kotona. Tietokonetomografiaa ei ollut. Verenpainelääkkeet olivat huonoja ja kalliita. Astmaa ei osattu hoitaa. Päivystyksissä kuoli 200 ihmistä vuodessa astmakohtauksiin. Astma oli paha tauti ja kohtaus tosi paha.
Ei ollut hyvää aikaa.Sydänperäisiin sairauksiin käytännössä kuoltiin heti tai muutamassa vuodessa. Tänään kirurgi hoitaa päivässä kuusi operaatiota liukuhihnalla potilaille jotka 1970-luvulla olisi jätetty nitropurkin kanssa kuolemaa odottamaan. 1970-luvulla leikkauksen jälkeen sairaalassa maattiin viikko tai kaksi jos hengissä selvittiin. Tänään kotiutetaan heti kun monitorista saadaan irti.
Lause 80-luvulla sairaanhoidon oppikirjasta: aikaa kuluu hukkaan nimenomaan siihen että apua päätetään pyytää.
Vierailija kirjoitti:
Maalla naureskeltiin miehille, joilla oli valkoiset nahkakengät.
Tuo oli kai jo 80-lukua. Muistan kun kaveri osti sellaiset.
Alue: Aihe vapaa
Vain pojilla. Muistan kokeilleeni veljen pieneksi jääneitä ja ne tuntuivat mahtavilta, pystyi juoksemaan paljon nopeammin. Mutta ei niitä tytöt voineet/saaneet käyttää.
Tytöillä oli lapsena tosi usein asuna minimittainen mekko tai hame ja pusero, sekä polvisukat ja kengät. Housut olivat harvinaisempia eikä mitään leggingsejä ollut. Eikä vaatteissa lycraa tai muuta joustavaa kangasta, mikä teki vaatteista epämukavia päällä.