A-Teeman läski-ilta!

Vierailija kirjoitti:

Vai että vaakakapina! Jos nämä ohjelmassa olleet tuhdit tädit edustivat tätä kapinaa (en tiedä), niin eivät edustaneet kovin uskottavasti. Eivät nimittäin vaikuttaneet kovin tyytyväisiltä ja iloisilta itseensä ja elämäänsä, päinvastoin katkerilta yhteiskuntaa ja lääkäreitä kohtaan. Mutta se taitaa vaan olla niin että harvassa ovat ne (naiset), jotka pystyvät aidosti hyväksymään ylipainonsa. Näidenkään naisten ongelma ei ollut yhteiskunnan syrjivä suhtautuminen vaan se oma päänsisäinen ääni, joka sanoo että jotain tarttis tehdä!

Tarkoittaako "aidosti tyytyväinen ja iloinen itseensä ja elämäänsä" sitä, että mikään ulkopuolelta tuleva kohtelun ei tulisi hetkauttaa silloinkaan, jos se vaikuttaa konkreettisesti omaan elämään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän useamman lihavan, myös miehiä, jotka sanovat syövänsä terveellisesti ja liikkuvansa. Mysteerikiloja on silti liikaa. Yleensä on selvinnyt se tavallinen taustalta. Syövät välillä jääkaapin tyhjäksi, yökaloreita ei lasketa, jatkuvasti mätetään makeita herkkuja ohella. Lopputulos on kaikkien nähtävillä.

Taidat nyt kuvitella kaikenlaisen leffoissa ja sketseissä nähdyn olevan taivaan totta Suomessa vuonna 2017? Ihmisiä lihottaa passivoittava ympäristö, ruutulaitteiden sininen valo, liian vähäinen uni sekä suoliston heikko mikrobiomi. Tutkimusta aiheesta on läjäpäin internetissä. Elämäntapamme ja ympäristömme ovat sellaisia, ettemme voi syödä yhtä paljon kuin samankokoinen ihminen vuonna 1970 vaikka asuisimme samalla paikkakunnalla ja olisimme samanikäisiä saman sukupuolen edustajia.

Ihan elävästä elämästä ja lähipiiristä ovat nämä ihmiset. Kummasti tavat tulevat tutuksi, kun on parisuhteessa vaikka sellaisen kanssa, käy sukulaisilla kylässä vähän pidemmän aikaa, tai kavereilla samoin. Sitten sitä omaa herkkusyömistä vähätellään. Oikeasti tuntuvat kuvittelevan, että ihan vähän tätä ja ihan vähän tuota ei haittaa, vaikka lopputuloksena on läjä turhia kaloreita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän useamman lihavan, myös miehiä, jotka sanovat syövänsä terveellisesti ja liikkuvansa. Mysteerikiloja on silti liikaa. Yleensä on selvinnyt se tavallinen taustalta. Syövät välillä jääkaapin tyhjäksi, yökaloreita ei lasketa, jatkuvasti mätetään makeita herkkuja ohella. Lopputulos on kaikkien nähtävillä.

Taidat nyt kuvitella kaikenlaisen leffoissa ja sketseissä nähdyn olevan taivaan totta Suomessa vuonna 2017? Ihmisiä lihottaa passivoittava ympäristö, ruutulaitteiden sininen valo, liian vähäinen uni sekä suoliston heikko mikrobiomi. Tutkimusta aiheesta on läjäpäin internetissä. Elämäntapamme ja ympäristömme ovat sellaisia, ettemme voi syödä yhtä paljon kuin samankokoinen ihminen vuonna 1970 vaikka asuisimme samalla paikkakunnalla ja olisimme samanikäisiä saman sukupuolen edustajia.

Ihan elävästä elämästä ja lähipiiristä ovat nämä ihmiset. Kummasti tavat tulevat tutuksi, kun on parisuhteessa vaikka sellaisen kanssa, käy sukulaisilla kylässä vähän pidemmän aikaa, tai kavereilla samoin. Sitten sitä omaa herkkusyömistä vähätellään. Oikeasti tuntuvat kuvittelevan, että ihan vähän tätä ja ihan vähän tuota ei haittaa, vaikka lopputuloksena on läjä turhia kaloreita.

Joskus havahtuvat toimintaansa vasta, kun huomaavat, että itse en napostele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän useamman lihavan, myös miehiä, jotka sanovat syövänsä terveellisesti ja liikkuvansa. Mysteerikiloja on silti liikaa. Yleensä on selvinnyt se tavallinen taustalta. Syövät välillä jääkaapin tyhjäksi, yökaloreita ei lasketa, jatkuvasti mätetään makeita herkkuja ohella. Lopputulos on kaikkien nähtävillä.

Taidat nyt kuvitella kaikenlaisen leffoissa ja sketseissä nähdyn olevan taivaan totta Suomessa vuonna 2017? Ihmisiä lihottaa passivoittava ympäristö, ruutulaitteiden sininen valo, liian vähäinen uni sekä suoliston heikko mikrobiomi. Tutkimusta aiheesta on läjäpäin internetissä. Elämäntapamme ja ympäristömme ovat sellaisia, ettemme voi syödä yhtä paljon kuin samankokoinen ihminen vuonna 1970 vaikka asuisimme samalla paikkakunnalla ja olisimme samanikäisiä saman sukupuolen edustajia.

Niin. Sitten pitää hyväksyä se, että syö vastaavasti vähemmän. Tai valitsee elää ylipainoisena läskinä ja joutuu kuuntelemaan kommentointia asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vai että vaakakapina! Jos nämä ohjelmassa olleet tuhdit tädit edustivat tätä kapinaa (en tiedä), niin eivät edustaneet kovin uskottavasti. Eivät nimittäin vaikuttaneet kovin tyytyväisiltä ja iloisilta itseensä ja elämäänsä, päinvastoin katkerilta yhteiskuntaa ja lääkäreitä kohtaan. Mutta se taitaa vaan olla niin että harvassa ovat ne (naiset), jotka pystyvät aidosti hyväksymään ylipainonsa. Näidenkään naisten ongelma ei ollut yhteiskunnan syrjivä suhtautuminen vaan se oma päänsisäinen ääni, joka sanoo että jotain tarttis tehdä!

Mä asuin nuorempana joitain vuosia eräässä Etelä-Amerikan maassa, jossa oli tärkeää huoliteltu pukeutuminen ihan toisessa mittakaavassa kuin mitä Suomessa on. Ja tämä koski siis kaikkia, myös niitä lihavia daameja. Vaatekaupoissa oli isojakin kokoja hyvin ja myyjän kanssa etsittiin sopivimmat vaatteet, joita kaupan ompelija saattoi sitten vielä ommella sopivammaksi. Ompelijalla teetettiin yleensäkin vaatteita. Vanhempien naisten ei kylläkään oletettukaan olevan mitään nälkäkurkia vaan ikä sai näkyä olemuksessa. Mutta toisaalta en nähnyt ollenkaan sairaalloisen lihavia, nuoret tytöt olivat ainakin silloin hoikkia.

Täällä Suomessakin erottaa elämäänsä tyytyväisen ylipainoisen naisen huolitellusta ja kauniista pukeutumisesta. Suurin osa ylipainoisistahan pukeutuu harmaisiin ja mustiin säkkimäisiin vaatteisiin. Suurin osa kai ajattelee ettei vaatteisiin kannata panostaa, kun aikoo kuitenkin laihduttaa ihan lähiaikoina ja sitten täällä kaupoissa vähänkään isompien vaatteiden tarjonta on surkeaa ja ne istuvat huonosti. Mutta painonhallinnankin kannalta kannattaisi panostaa vaatteisiin. Jos on juuri laittanut monta sataa euroa kivaan uuteen takkiin, niin se estää aika tehokkaasti lihomasta lisää niin, ettei se takki enää mahdukaan päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän useamman lihavan, myös miehiä, jotka sanovat syövänsä terveellisesti ja liikkuvansa. Mysteerikiloja on silti liikaa. Yleensä on selvinnyt se tavallinen taustalta. Syövät välillä jääkaapin tyhjäksi, yökaloreita ei lasketa, jatkuvasti mätetään makeita herkkuja ohella. Lopputulos on kaikkien nähtävillä.

Taidat nyt kuvitella kaikenlaisen leffoissa ja sketseissä nähdyn olevan taivaan totta Suomessa vuonna 2017? Ihmisiä lihottaa passivoittava ympäristö, ruutulaitteiden sininen valo, liian vähäinen uni sekä suoliston heikko mikrobiomi. Tutkimusta aiheesta on läjäpäin internetissä. Elämäntapamme ja ympäristömme ovat sellaisia, ettemme voi syödä yhtä paljon kuin samankokoinen ihminen vuonna 1970 vaikka asuisimme samalla paikkakunnalla ja olisimme samanikäisiä saman sukupuolen edustajia.

Niin. Sitten pitää hyväksyä se, että syö vastaavasti vähemmän. Tai valitsee elää ylipainoisena läskinä ja joutuu kuuntelemaan kommentointia asiasta.

Jokaisella ihmisellä lähtökohtaisesti on oikeus olla ja elää rauhassa, olipa minkä kokoinen tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että vaakakapina! Jos nämä ohjelmassa olleet tuhdit tädit edustivat tätä kapinaa (en tiedä), niin eivät edustaneet kovin uskottavasti. Eivät nimittäin vaikuttaneet kovin tyytyväisiltä ja iloisilta itseensä ja elämäänsä, päinvastoin katkerilta yhteiskuntaa ja lääkäreitä kohtaan. Mutta se taitaa vaan olla niin että harvassa ovat ne (naiset), jotka pystyvät aidosti hyväksymään ylipainonsa. Näidenkään naisten ongelma ei ollut yhteiskunnan syrjivä suhtautuminen vaan se oma päänsisäinen ääni, joka sanoo että jotain tarttis tehdä!

Mä asuin nuorempana joitain vuosia eräässä Etelä-Amerikan maassa, jossa oli tärkeää huoliteltu pukeutuminen ihan toisessa mittakaavassa kuin mitä Suomessa on. Ja tämä koski siis kaikkia, myös niitä lihavia daameja. Vaatekaupoissa oli isojakin kokoja hyvin ja myyjän kanssa etsittiin sopivimmat vaatteet, joita kaupan ompelija saattoi sitten vielä ommella sopivammaksi. Ompelijalla teetettiin yleensäkin vaatteita. Vanhempien naisten ei kylläkään oletettukaan olevan mitään nälkäkurkia vaan ikä sai näkyä olemuksessa. Mutta toisaalta en nähnyt ollenkaan sairaalloisen lihavia, nuoret tytöt olivat ainakin silloin hoikkia.

Täällä Suomessakin erottaa elämäänsä tyytyväisen ylipainoisen naisen huolitellusta ja kauniista pukeutumisesta. Suurin osa ylipainoisistahan pukeutuu harmaisiin ja mustiin säkkimäisiin vaatteisiin. Suurin osa kai ajattelee ettei vaatteisiin kannata panostaa, kun aikoo kuitenkin laihduttaa ihan lähiaikoina ja sitten täällä kaupoissa vähänkään isompien vaatteiden tarjonta on surkeaa ja ne istuvat huonosti. Mutta painonhallinnankin kannalta kannattaisi panostaa vaatteisiin. Jos on juuri laittanut monta sataa euroa kivaan uuteen takkiin, niin se estää aika tehokkaasti lihomasta lisää niin, ettei se takki enää mahdukaan päälle.

Syy, miksi moni ylipainoinen pukeutuu harmaisiin ja mustiin säkkimäisiin vaatteisiin, on se, että ylipainoisille tarjonta on huomattavasti suppeampaa kuin keskivertokokoisille. Mitä isokokoisempi on, sen varmemmin joutuu turvautumaan pikemminkin vähiten huonoon kuin parhaaseen vaihtoehtoon.

Moi!!

Tällainen “jalkautuminen” lienee vähän epätavallista, mutta oon huomannut sen olevan yllättävän tehokasta! Koska en selaa tätä palstaa kovin aktiivisesti, yritän kirjoittaa mahdollisimman tyhjentävän kilometriviestin - kuten tapoihini kuuluu.

Ensinnäkin, kiitos kaikille jotka ovat kertoneet hieman lisää mun taustoista ja linkanneet artikkeleita, ja kaikille Vaakakapinan sanomaan selvästi tutustuneille sitä täällä jakaville. Ootte luoneet muhun uutta uskoa maailmaan :D

Koska moni pitää mun esiintymisen ja yleisen sanoman “ongelmana” tai ristiriitana sitä, että mä olen edelleen lihava ja vaikutan melko jännittävässä keskustelutilaisuudessa kuulemma onnettomalta, ajattelin valaista tilannetta vähän paremmin, kuin torstaina ehdin ja muistin.

Syy siihen, että olin mukana keskustelussa, ovat sadat viestit ja kommentit, joita luen viikoittain yhteisöidemme jäseniltä ja joita minulle kerrotaan nykyään esim. Ruokakaupoissa kyyneleet silmissä. Vaikka mä voin henkisesti paremmin kuin vuosiin, se ei tarkoita että olisin terve. Se tarkoittaa silti sitä, että mä jaksan käydä näitä keskusteluja, kuunnella ne läski-huudot ja analyysit siitä, miten olen yhteiskuntaa vihaava feminatsi, jolla ei vain ole itsekuria.

Niin.. Mä väitän, että kansanliikkeen perustaminen ja samojen “kritiikkien” kerta toisensa jälkeen vastaanottaminen verrattain rauhallisesti ja loukkaantumatta vaativat huomattavasti enemmän itsekuria, kuin laihtumisen. Jep. Niin ärsyttävää näihin kommentteihin vastaaminen välillä on, nytkin meinaa lipsahtaa!!

Olen laihduttanut elämässäni liian monta kertaa, mutta painoa on pudonnut neljänä kertana muidenkin silmiin huomattavasti. Kirjoitin muutamana näistä kerroista täälläkin mainittua blogia, ja sen kuvia ottaessani muokkasin niitä nuorempana säännöllisesti hieman hoikemmiksi ja tein itseäni inholla katsoen aina rajumpia laihdutussuunnitelmia - osaksi myös saamieni ulkonäköön liittyvien kommenttien takia.

Viimeisin laihdutusyritykseni tyssäsi treenivammaan ja siitä lauenneeseen rajuun ahmimiskierteeseen, jonka aikana lihoin näkyvästi. Lopetin julkisen treeniblogini, koska olin niin häpeissäni epäonnistumisestani, vaikka olin julistanut löytäneeni tasapainon ja onnellisen elämän. Olin oikeasti löytänyt pitkästä aikaa anoreksian, jonka näännyttämänä kehoni reagoi ainoalla osaamallaan tavalla: salaa ahmimalla.

Kun tilanne oli selvästi riistäytynyt käsistäni, uskalsin muutama vuosi sitten hakea apua, jota en kokenut ansaitsevani. Minähän tiesin miten laihdutetaan ja olin vain epäonnistunut läski luuseri ilman sitä itsekuria - kuten moni kommenttien perusteella nytkin ajattelee. Sen jälkeen olen onneksi ymmärtänyt, miten kokonaisvaltaisesti syömishäiriöt ja elämäni erilaiset tapahtumaketjut ovat hallinneet jokaista liikettäni, ja sen takia pystyn nykyään hallitsemaan toimintaani paremmin.

Jos et ole elänyt psyykkisen tai fyysisen kehoosi vaikuttavan häiriön tai sairauden kanssa, en oleta että ymmärrät, mutta pyydän kokeilemaan edes hieman positiivisempaa katsontakantaa.

Kun vaihtoehtoni olivat 1) Laihduttaa ja laukaista taas vuosikymmenten aikana kehittämäni syömishäiriöt sillä lopputuloksella, että lihon vielä lisää ja 2) Käsitellä kehosuhteeni ja muut päästäni löytyvät ongelmat, vaikka sitten omalla rahalla, ja luottaa siihen, että toivuttuaan vuosien näännytys-ahmimis -kierteestä kehoni palautuu myös biologisesti, pitäisi valinnan olla ilmiselvä.

Mitä Vaakakapinaan tulee, en ole ikinä ollut mistään sen ylpeämpi. Tämä “lihavuuden glorifiointi” on poikinut tuhansia terveempiä kehosuhteita useassa sukupolvessa ja luonut uusia liikuntaharrastuksia, ystävyyssuhteita ja parempaa vointia. Voitte olla miten ärsyyntyneitä tahansa, mutta älkää viekö muilta hyvinvointia, jota yritämme päivä päivältä levittää laajemmalle.

Vaakakapina ja kehopositiivisuus kuuluu jokaiselle meistä ulkoisista tekijöistä riippumatta.

Ja se, että joku lihava käyttää törkeää kieltä itseään laihempia kohtaan, kuulostaa oikealta paikalta kerrata myös heille kehopositiivisuuden perusajatukset.

Suurin ongelmamme on tällä hetkellä nopean laihtumisen illuusio, koska oikeasti se johtaa suurimmassa osassa tapauksia aina vain sitkeämmin lihovaan populaatioon, jonka hoitamisesta tässä yritetään taistella. Kun asiantuntijoiden ja lääkäreiden suosittamat muutokset hoitokäytäntöihin saadaan koko maan laajuisiksi ja osaksi opetusta, me aletaan nähdä positiivinen muutos ihmisten terveydessä ja negatiivinen siinä painokäyrässä.

Jokainen vihakommentti hidastaa sitä muutosta, ja mä ymmärrän, että on vaikeaa myöntää olevansa väärässä. Haudutelkaa vihaajat tätä vaikka viisi vuotta, ja tavataan sitten uudestaan ja tsekataan, kumman veikkaus meni oikeaan.

Jos olet vieläkin sitä mieltä, että sinulla on faktapohjaista ja parempaa tietoa siitä, miksi ajamani asia on kansanterveydelle haitallista, keskustelen asiasta mielelläni!

P.s. Kuten sanoin ensihoitaja-Villelle jo lähetyksen jälkeen, mielestäni hänkin aloitti ensin elämänsä - eli muutti sen avioeroa ja työvuoroja myöten terveempää elämäntapaa tukevaksi - ja laihtui sitten sen jälkeen.

P.p.s. Hän oli oikeastaan samaa mieltä.

Ihana Saara 😍

Vierailija kirjoitti:

Onhan muuten Vaakakapinassa vähän lihavuuden normalisoimistakin mukana. Mottohan kuuluu siten, että "lopeta laihdutus, aloita elämä!".

Mitä ihmettä?

Ei tosiaan ole.

Etkö ihan oikeasti tajua tuon lauseen pointtia?

Laihduttajat usein stressaavat siitä laihduttamisesta. Laittavat elämän ja nautinnot paussille. Ajattelevat, että onni tulee ja elämä alkaa, kun se alhaisempi paino on saavutettu. Ei osata nauttia jokapäiväisistä asioista ja joku väliaikainen ruokavalio meneillään.

Pointti on, että laittaa elämässä asioita kuntoon ja rauhassa alkaa työstää sitä syömistä, nauttien jokapäiväisestä elämästä samalla.

Tässä nyt yksi tulkinta.

Juuri kävin kylässä, missä valiteltiin omaa ylipainoa. Kun syö kuitenkin terveellisesti ja monipuolisesti. Keittiön avohyllyltä näki heti pullapitkon, karkkia, keksipaketin, mikropopkornia, pari pussia sipsejä, muuta pullaa ja pakasteesta kaivettiin jälkiruoaksi jätskituutti. Jääkaapissa siiderit ja oluet. Mutta limsa oli light, niin sehän pelastaa. Melkoista itsepetosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että vaakakapina! Jos nämä ohjelmassa olleet tuhdit tädit edustivat tätä kapinaa (en tiedä), niin eivät edustaneet kovin uskottavasti. Eivät nimittäin vaikuttaneet kovin tyytyväisiltä ja iloisilta itseensä ja elämäänsä, päinvastoin katkerilta yhteiskuntaa ja lääkäreitä kohtaan. Mutta se taitaa vaan olla niin että harvassa ovat ne (naiset), jotka pystyvät aidosti hyväksymään ylipainonsa. Näidenkään naisten ongelma ei ollut yhteiskunnan syrjivä suhtautuminen vaan se oma päänsisäinen ääni, joka sanoo että jotain tarttis tehdä!

Mä asuin nuorempana joitain vuosia eräässä Etelä-Amerikan maassa, jossa oli tärkeää huoliteltu pukeutuminen ihan toisessa mittakaavassa kuin mitä Suomessa on. Ja tämä koski siis kaikkia, myös niitä lihavia daameja. Vaatekaupoissa oli isojakin kokoja hyvin ja myyjän kanssa etsittiin sopivimmat vaatteet, joita kaupan ompelija saattoi sitten vielä ommella sopivammaksi. Ompelijalla teetettiin yleensäkin vaatteita. Vanhempien naisten ei kylläkään oletettukaan olevan mitään nälkäkurkia vaan ikä sai näkyä olemuksessa. Mutta toisaalta en nähnyt ollenkaan sairaalloisen lihavia, nuoret tytöt olivat ainakin silloin hoikkia.

Täällä Suomessakin erottaa elämäänsä tyytyväisen ylipainoisen naisen huolitellusta ja kauniista pukeutumisesta. Suurin osa ylipainoisistahan pukeutuu harmaisiin ja mustiin säkkimäisiin vaatteisiin. Suurin osa kai ajattelee ettei vaatteisiin kannata panostaa, kun aikoo kuitenkin laihduttaa ihan lähiaikoina ja sitten täällä kaupoissa vähänkään isompien vaatteiden tarjonta on surkeaa ja ne istuvat huonosti. Mutta painonhallinnankin kannalta kannattaisi panostaa vaatteisiin. Jos on juuri laittanut monta sataa euroa kivaan uuteen takkiin, niin se estää aika tehokkaasti lihomasta lisää niin, ettei se takki enää mahdukaan päälle.

Syy, miksi moni ylipainoinen pukeutuu harmaisiin ja mustiin säkkimäisiin vaatteisiin, on se, että ylipainoisille tarjonta on huomattavasti suppeampaa kuin keskivertokokoisille. Mitä isokokoisempi on, sen varmemmin joutuu turvautumaan pikemminkin vähiten huonoon kuin parhaaseen vaihtoehtoon.

On huomannut vaateostoksilla länsimaisten ihmisten pulskistumisen. Koko M on jo 40/42. Nuoruudessa se oli 36/38. Nykyinen S. Jopa monet XS-kooksi luokitellut vaatteet menevät hyvin M-kokoisen päälle. Isommat olisivat niitä säkkejä. Hoikat aasialaiset hikityöpajalaiset varmaan ihmettelevät ommellessaan noita kokoluokituksia. Kuluttaja yritetään saada ostamaan paremmalla fiiliksellä, vaikka tasan on yhtä läski, luki lapussa mitä tahansa. Tuumakoot eivät onneksi vielä huijaa. Ihan yhtä lailla kun en minäkään ole kokoa XS.

Miun vaaka teki kapinan. Paristot irtisanoivat yhteistyön. Täytyy laittaa se ruotuun taas ja ostaa uudet. Kyllä sitä nyt kerran kuukaudessa edes olisi kiva tietää suhdanteet markkinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan muuten Vaakakapinassa vähän lihavuuden normalisoimistakin mukana. Mottohan kuuluu siten, että "lopeta laihdutus, aloita elämä!".

Mitä ihmettä?

Ei tosiaan ole.

Etkö ihan oikeasti tajua tuon lauseen pointtia?

Laihduttajat usein stressaavat siitä laihduttamisesta. Laittavat elämän ja nautinnot paussille. Ajattelevat, että onni tulee ja elämä alkaa, kun se alhaisempi paino on saavutettu. Ei osata nauttia jokapäiväisistä asioista ja joku väliaikainen ruokavalio meneillään.

Pointti on, että laittaa elämässä asioita kuntoon ja rauhassa alkaa työstää sitä syömistä, nauttien jokapäiväisestä elämästä samalla.

Tässä nyt yksi tulkinta.

En tiedä tulkinnoista, mutta ymmärsin sen kirjaimellisena kehotuksena olla välittämättä laihduttamisesta. Tai että laihduttaminen syö elämäniloa. No eihän se niin hauskaa olekaan, mutta ei sitä inspiraatiotakaan siihen kannata odotella. Terv. Entinen läski. 

Vierailija kirjoitti:

Miun vaaka teki kapinan. Paristot irtisanoivat yhteistyön. Täytyy laittaa se ruotuun taas ja ostaa uudet. Kyllä sitä nyt kerran kuukaudessa edes olisi kiva tietää suhdanteet markkinoilla.

Tämän takia minulla on valolla toimiva vaaka!

Kun katselee filmejä ja valokuvia menneiltä vuosikymmeniltä, ei näe juurikaan lihavia lapsia tai nuoria aikuisia, ikääntyneissäkin vähemmän kuin nykyään, kun ylipaino alkaa olla normi. Ei meidän fysiikkamme ja aineenvaihduntamme voi olla ollut ratkaisevasti erilainen esim. 50- 60- tai 70-luvuilla.

Ainoa muutos on hyötyliikunnan väheneminen ja ruokavaliomme muutos. Syötiin yksinkertaista kotiruokaa, oli selkeät aterioiden välit ilman napostelua ja herkut rajoittuivat juhlatilanteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin aika järkyttynyt tästä ohjelmasta. Lääkäri sanoo, ettei hän halua puuttua tupakointiin, päihteidenkäyttöön tai ylipainoon? Mitä varten lääkärit sitten ovat, jos eivät asiakkaidensa terveydentilaan ja terveyden ylläpitoon saa puuttua? Jos joku todella ylipainoinen tulee valittelemaan, että polviin sattuu kävely, en yllä pesemään itseäni, en mahdu huvipuistolaitteisiin, niin mitä tuollainen lääkäri sitten voi tehdä? Lähettää polvileikkaukseen? Ostaa jatkettavia pesuvälineitä? Aloittaa kansalaisaloitteen huvipuistolaitteiden turvakaarien suurentamisesta?

Miksi ilmiselvään asiaan ei saa terveydenhuollon ammattilaisena puuttua? Toki on eri asia puuttua tökerösti (kylläpäs sinä olet lihava, huh huh) tai puuttua väärässä tilanteessa (leikannut sirkkelillä sormeen, ja aletaankin hoitamaan ylipainoa), mutta helvetti sentään jos ei enää edes lääkärit saa ylipainoon puuttua! Mitäs sitä syntymättömien lasten terveydestä, ei saa sanoa äidille painosta ettei sille vaan tule paha mieli!

Aika käsittämätöntä uhriutumista ja selittelyä lähes kaikilta, se paljon laihtunut nuori mies oli ainoa, jolla oli jotain järkevää sanottavaa. Patrik Borgillakin oli hyviä pointteja, mutta olen aina ajatellut häntä ns. "höperöproffana", ajattelen hänen puhuvan niitä asioita, joita haluaa ihmisten kuulevan.

Ei laihdutuksen tarvitse olla helppoa! Miksi kaikki pitäisi olla kivaa ja helppoa? Eihän syöpähoidotkaan ole kivoja ja mukavia, mutta silti niissä käydään, koska lopputuloksena toivoo tulevansa terveemmäksi. Saara Sarvas oli jotenkin niin katkeran oloinen ja tavallaan luovuttanut, ja täytyy sanoa että aika pahan näköinen. Pieni pyöreys kaunistaa monia, mutta tuo määrä ylipainoa vanhentaa selvästi jo ulkonäköä ja "tätiyttää".

Olen itse siis lievästi ylipainoinen (80/167), enkä kyllä ottaisi itseeni, jos lääkäri kysyisi painostani. Tosi kauhistuneet fiilikset jäi tästä, ei ihme että ylipainoisten määrä vaan kasvaa.

Samaa mieltä!

En ymmärrä tätä lihavien, erityisesti sairaalloisen lihavien, myötäkarvaan silittämistä ja asian hyssyttelyä.

Lihavuudesta ei saisi puhua eikä varsinkaan suoraan sille lihavalle. Lhavuus on kuin virtahepo olohuoneessa: kaikki näkee ilmeisen mutta kaikkien pitää esittää ettei asia kuitenkaan ole niin. Ja lihava saa hyvällä omallatunnolla jatkaa kehonsa kuormittamista länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan yltäkylläisyydessä ilman tarvetta painon normalisointiin.

Ja nyt siis osa lääkäristöstä on päättänyt käyttäytyä samoin? Kauhistuttavan epäammattimaista.

Ja tuo lihavien julkinen uhriutuminen (mua nimitellään, yhyyyyy) ja vääryyksien uudelleeneläminen... jumankauta, ottaisivat omasta tilastaan vastuun. Joo, olen syönyt ja juonut itseni lihavaksi, olen lihava. Se olen minä joka olen itseni tähän jamaan valinnoillani saanut. Ja se olen minä, joka voin myös muuttaa tilanteen.

Mutta ei. Se vastuunottaminen ja itsensä aito kohtaaminen jää, kun tilannetta hyssytellään ja omien elämäntapojen muuttamisen sijaan lihava keskittyy kohtaamaansa huuteluun ja kaikkiin loukkauksiin, tai siis paremminkin asioihin jotka itse herkässä mielessään kokee loukkauksina.

Lihava ja onnellinen? En usko.

Joillekin tuntuu olevan vaikea ymmärtää tuon keskustelun pointtia. Kyllä lääkäri saa puuttua lihavuuteen, jos hänellä on siihen oikeasti keinoja. Pelkkä asian toteaminen ja laihdutuskäsky ei kuitenkaan potilasta auta. Potilasta ei auta myöskään se, että kaikki hänen vaivansa pistetään lihavuuden syyksi

No mikä sitten auttaa?

Auttaa ihmisten käsittely yksilöinä. Joku hyötyy ravitsemusterapiasta, mutta toinen tarvitsee psykologia henkisten ongelmiensa hoitamiseen.

Eikö lihava osaa itse hakeutua psykologille tai ravitsemusterapeutille jos sellaisen apua kokee tarvitsevansa?

Miksi syyllistää jotain tk-lääkäriä, joka todennäköisesti ajattelee lihavan parasta?

Sitä paitsi eikö lihava jo tiedä kaiken ravinnosta?

Pikemminkin päinvastoin, lihava ei tiedä paljonkaan ravinnosta. (ei kyllä tiedä laihatkaan)

Ai jaa. Täällä (ja eilisessä keskustelussa)  on tullut ilmi ettei terveellistä ruokavaliota (saatikka lautasmallia) saa esitellä lihavalle. He kun tietävät jo. 

Kävin ravitsemusterapeutilla työterveyslääkärin lähetteellä. Tutki ruokapäiväkirjaani ja totesi sitten, ettei ruokavaliossani ole mitään muuta vikaa kuin yletön määrä makeisia ja pullaa. Käski lopettaa niiden syönnin. 

Luuletko tosissaan, etten tiennyt jo ennestään makeisten ja pullan olevan epäterveellisiä? Ravitsemusterapeutilla ei ollut antaa mitään ohjeita tunne- ja stressisyömisen hoitoon (no ei tietenkään) ja hän itsekin valitteli, ettei oikein mitään muuta apua ole tässä kaupungissa tarjolla syömisongelmien hoitoon. 

Siinäkö on sinun ravintotietous?  Että karkit ovat epäterveellisiä?

Luitko edes viestini kokonaan??? Ravitsemusterapeutti totesi ettei ruokavaliossani ole mitään muuta vikaa. Syön mm. runsaasti rasvaista kalaa, kanaa ja kasviksia. Perusruokavaliossani ei ravitsemusterapeutin mielestä ollut mitään korjattavaa. Vain makeisten ja pullan syönnissä.

En minä väitä olevani mikään ravintotieteilijä, mutta ainakaan ravitsemusterapeutin mukaan en TIETOA kaipaa vaan psykologia.

Siis sulla ei ITSELLÄ ole minkäänlaista tietoa. Ei tiedon saamiseen ja hankkimiseen tarvitse olla mikään ravintotieteilijä.

Oletko jotenkin hidas? Tottakai minulla on tietoa kun kerran olen osannut ilman kenenkään neuvoa syödä niin , ettei ravitsemusterapeutti löytänyt syömisistäni mitään moitittavaa makeisia ja pullia lukuunottamatta. Mitä ihmettä oikein jankkaat?

Kukahan se hidas on :)  Syömisesi on ok, kun kerran terapeutti niin sanoo. Itse et ymmärrä ravinnosta kuitenkaan. Joo, mä lopetan jankkaamisen, ethän sä kuitenkaan ymmärtänyt asiaa.

Kyllä se hidas olet todellakin sinä, jos et mitenkään kykene ymmärtämään, että ylipainoisellakin voi olla tietoa ravinnosta ja silti syö väärin, vaikka tietää, ettei pitäisi. Mutta jos se nyt sinua lohduttaa, niin sovitaan ihmeessä että esim. kala on todella epäterveellistä. Epäterveellistähän sen täytyy olla, koska minä läski olen sitä terveelliseksi luullut, enkä ravinnosta mitään tiedä. Sovitaan samalla, että vihannekset ja marjat on epäterveellisiä. Hyi hyi. Älä vaan syö, kun ne läskille maistuu.

Sä olet oikeastaan aika hauska :)  Ravinnosta et mitään tiedä, mutta väittelynhalua riittää. Voisin mä sun kanssa jatkaakin :)

Älä väittele, vaan perustele. Miksi en mielestäsi tiedä mitään ravinnosta? Onko joku sanomani väärin? Oletko siis eri mieltä kanssani esim kalan, vihannesten ja marjojen terveellisyydestä tai makeisten epäterveellisyydestä? Oletatko, etten tiedä esim maksoira - hiilareiden, rasvojen ja proteiinin jakaumasta vaikka emme ole niistä edes keskustelleet? Vai perustatko väitteesi tietämättömyydestäni siihen, että mielestäsi ravitsemusterapeutit eivät tiedä ravinnosta, joten jos ravitsemusterapeutti on pitänyt ruokavaliotani hyvänä, sen täytyy olla huono.

En ole missään vaiheessa väittänyt tietäväni kaikkea ravinnosta. Kukaan ei tiedä kaikkea ja ristiriitaista informaatiota on tarjolla paljon.

Nyt siis perusteluja kehiin.

Vai oikein tiedät, että mitä ovat makroravinteet.. no sitten tiedät varmaan miten niistä lasketaan kilokalorit.

Hyvä.

Laitat niitä vain vähemmän kurkustasi alas, niin ongelma on ratkaistu.

Katsos, ei tarvittu yhteiskunnan rahoittamaa monitieteellistä asiantuntijaryhmää Uniikin Lumihiutaleen ongelman ratkaisemiseen.

Et osaa perustella, joten menit henkilökohtaisuuksiin. Tyypillistä.

Hyvää jatkoa läskivihaajatrollin urallasi.

Eniten tuossa A-teeman illassa pisti mieleen heti, että suomalaisten ruokailutottumuksista puhuttiin erittäin vähän, jos ollenkaan. Ja jos muutamat ohjelmassa olleet lääkärit olivat aivan tosissaan, kun sanoivat, etteivät vastaanotolla puutu selkeästi ylipainoisen tai lihavan ihmisen painoon, niin tässä maassa leikitään ihmisten terveydellä tulella. Paino-ongelmiin ja liikkumattomuuteen täytyy aina puuttua, etenkin lääkärin. Se, ettei puutu, koska se saattaa "vahingoittaa" jonkun tunteita on omasta mielestäni järjetöntä. Ihmistä täytyy auttaa, ja jos se tarkoittaa tosiasioiden sanomista ja tunnustamista niiden oikeilla nimillä, niin mitä sitten? Onko suomalaisista todella tullut näin herkkiä kaikelle? 

Mulla on vähän ristiriitainen suhde nyt tuohon kehopositiivisuuteen. Itse olen nimittäin tainnut ottaa sen nimissä vähän liiankin rennosti. 

Aloin 30 ikävuoden jälkeen lihoa, mutta kun it-nörtti olen, niin ajattelin että ihan sama, eipä ulkonäöllä ole näissä hommissa väliä. Olen myös aseksuaali, joten ketään miestäkään ei tarvitse viehättää ulkonäöllä. Alkuun painoa tuli vain 10 kg, mikä oli minusta ihan ok ,koska olin hyvin hoikka nuorena. 

Neljänkympin jälkeen painoa alkoi kuitenkin tulla hurjaa tahtia lisää. Yritin laihduttaa jo 75 kiloon noussutta painoa pois mm. Painonvartijoilla, Cambridgella, ravitsemusterapeutin ohjeilla, karppaamalla. Aina sama kaava: laihduin, lihoin takaisin. Tunsin olevani umpikujassa: olin ylipainoinen, mutta tiesin että jos laihdutan, lihon pikavauhtia sen jälkeen takaisin ja syömiskäyttäytymiseni on entistä syömishäiriöisempää kuurin jälkeen.

Tässä vaiheessa löysin kehopositiivisuuden. Ajattelin, että kun en kerran pysty laihduttamaan menemättä syvemmälle ahmimishäiriöiseen käyitökseen, niin parempi sitten hyväksyä olemuksensa tällaisenaan. Kehopositiivisuus poistikin elämästäni paljon ahdistusta ja stressiä ja turhaa tempoilua painonhallinnan suhteen. Mutta: nyt 3 vuotta sen löytämisen jälkeen painan 95 kiloa, eli turhankin rennosti on tullut otettua :(