A-Teeman läski-ilta!

Minäkin olen kodista, jossa paino oli oleellinen osa keskustelua. Sukulaisten ja tuttavien painot ruodittiin yleisesti. Lasten paino ja oma paino olivat myös äidin puheissa usein läsnä. Kehuja ei saanut mistään. Kanssakäyminen oli ainaista valitusta jostakin ja opin itsekin valittamisen ja uhriutumisen jalon taidon. Kotona syötiin epäterveellistä ruokaa ja sieltä sain huonot ruokailutottumukset. Näillä asioilla ei kuitenkaan ole merkitystä nykyhetkessä. En ole nyt lapsuudenkodissani. En ole avuton lapsi tai teini enää, onneksi. Olen omista asioistani vastaava aikuinen. Ennen en tätä tajunnut ja söin avuttomuuden tunteeseen.

Olen nyt 30-vuotias. Aikuinen nainen. Aikuinen ja vastuussa itsestäni. Siitä on yli kymmenen vuotta, kun muutin pois kotoa ja aloitin oman elämän. En voi enää tuudittautua siihen, että minulla on paha olla, koska pahoja asioita tapahtui joka päivä koulussa ja kotona vuosikymmen sitten. Seksuaalista hyväksikäyttöäkin. Minulla on paha olla tasan niin kauan kuin en elä nykyhetkessä. Moni terapiasuuntaus vain pahentaa asiaa. Siellä käydään läpi samat asiat uudestaan ja uudestaan, vaikka ne eivät puhumalla muutu. Hukataan aikaa, kun voisi keskittyä tulevaisuuteen ratkaisukeskeisesti. Puhuminen auttaa vain tiettyyn rajaan asti, jonka jälkeen se vain hidastaa paranemista.

Totta kai painonhallinta on helpompaa sellaiselle, joka on lapsuudestaan saanut hyvät eväät siihen. Tämä on selvää. Positiivinen elämänasenne on helpompaa sellaiselle, jolla oli hyvä lapsuus ja nuoruus. Tämä on selvää. Mutta jossakin vaiheessa pitää alkaa elää sitä omannäköistä aikuiselämää ja jättää taakse se, mitä on kokenut. Muuten elää ikuisesti menneessä ja menneiden pahojen kokemusten uhrina. Minua ei ainakaan huvita tuhlata siihen ainoaa elämääni.

Elämä ei ole kilpailu siitä, kenellä on eniten syytä luovuttaa tulevaisuutensa suhteen kamalan menneisyytensä vuoksi. Elämässä on kyse omannäköisen elämän elämisestä. Kun tämän tajuaa, tulee huomattavasti onnellisemmaksi. Menneisyys ei muutu keskustelemalla. Vaikka kävisin terapiassa vuosikymmeniä, ja olen melkein käynytkin, menneisyys ei muutu. Voin muuttaa vain tulevaisuuttani ja siinä kukaan ei voi auttaa. Voi vain tukea. Se on tehtävä ihan itse. Elämä on elettävä ihan itse.

Minusta tuntuu, että monet lihavat ovat jollakin tavalla riippuvaisia muista ihmisistä. Heidän on vaikeaa pitää yllä positiivista minäkuvaa muista riippumatta ja he tarvitsevat muiden apua usein. Itse ainakin laihduin, kun tajusin alkaa hallita itse omaa elämääni. Se tuntuu helkkarin hyvältä muuten. En tarvitse henkisiin ongelmiin muilta APUA vaan tukea. Autan itse itseäni. Fyysiset vaivat ovat toki asia erikseen -tietenkin menisin lääkäriin hakemaan apua, jos sairastuisin fyysisesti. Psyykkisten ongelmien kohdalla olen hieman eri mieltä. Skitsofreniaa ym. vakavia tiloja lukuun ottamatta, apua ei kannata hakea, jos on taipuvainen olemaan siihen tyytymätön ja aina kokee, ettei saa apua. Mikään apu ei tule riittämään, jos on tarpeeksi rikki niin kuin minä olin. Ainoa mikä auttaa, on hallinnan ottaminen omasta elämästä. Silloin voi olla ylpeä itsestään. Minä onnistuin. Ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnallisveroprosentiksi suoraan BMI, jos hillitsisi pahimpia pullaposkia. Tapauskohtaisesti tietysti. Jos esim. bodarilla korkea, niin on täyttä lihasta, mutta jos löysä lortti, niin rahat pois vaan.

Myös alkoholinkulutukseen? Jos tissuttelet kerran viikossa, niin korkeampi veroprosentti? Tai jos juot hienoja viinejä, etkä koskenkorvaa, niin sitten se voisi olla vähän matalampi virkailijasta toki riippuen?

Myös alkoholinkulutukseen. Alkoholiverohan onkin jo tätä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti kirjoittaa kommenttini minunkin.  Olen itse en pelkästään hoikka vaan laiha. Ja saan usein kokea olevani pahimpaan kriminaaliin verrattava!

Olen saanut erittäin loukkaavia ja kamalia kommentteja kadulla ja kaupan kassajonoissa, ihan täysin vierailta ihmisiltä. Nykyään, jos sinulla ei ole vähintään 10 kiloa ylipainoa, saat kuulla ettet ole oikea nainen. Yksikään mies ei tykkää, pitää olla mistä ottaa kiinni. Niitä "kurveja"!

Lihavalla on oikeus olla ylpeä itsestään, lihava on "upea" ja seksikäs. Ok, jos tuntee itse  niin. Pitää myös hyväksyä että kaikki eivät halua olla ylipainoisia miten upeaa ja seksikästä se onkin.  En pidä oikeutettuna käydä kimppuun ja haukkua aggressiivisesti olemustani jos ja kun se poikkeaa valtaosasta.

Minä itse hyväksyn itseni, pidän ja jopa rakastan kroppaani. Minulle on se ja sama moniko mies pitää minua seksikkäänä. Minulle pääasia on olla terve ja pystyä liikkumaan vaivatta, syödä normaalisti mässäilemättä. Jättäkää myös hoikat ja laihat rauhaan!!

Tämä on ihan peruskauraa. "Sun pitää hankkia lihaa luiden ympärille luuviulu, öhö öhö!" Parhaimmillaan tätä tekee lihavat jotka itse ulisevat heidän painostaan huomautteluista. Puhumattakaan jostain lyhyiden miesten arvostelusta jota ei sitten enää muutakaan edes kaikki maailman kallonkutistajat ja lautasmallit yhteensä.

Saimmeko siis tähänkin keskusteluun aasinsillan feministeihin, jotka eivät kelpuuta lyhyitä ja kaljuja miehiä...?

Ei tarvita mitään aasinsiltoja. Studiossa oli paksuja feministejä jotka feministityyliin kokevat kaikkien muiden kuin itsensä olevan syyllisiä ongelmiinsa. Yhteiskunnan vika kun itse turpoaa kuin pullataikina, jep jep. Tämäkin ketju täynnä viestejä joissa ehdotetaan lihavuuden syyksi jopa patriarkaattia. Onpa hyvä, ettei ongelma koske miehiä, eikä naiset itse luo ja kuluta muoti/trendiroskaa ja tue niiden luomaa harhaista naiskuvaa. No se hyvä puoli tässä on, että paksut feministit ovat selkä seinää vasten. Voivat uhriutua ja syytellä miten paljon vaan muita, mutta kilot eivät sillä tavalla karise. Joutuvat elämässään edes jossain kantamaan vastuun ihan konkreettisesti omasta toiminnastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun mittani olivat noin 73kg/175cm ja kolesteroli lievästi kohollaan. Terveydenhoitaja kehotti laihduttamaan.

Mua kehotettiin työterveyshuollossa laihduttamaan vähintään 5 kg, kun mitat oli 168/71. Vyötärö oli liian iso (82). Kolesteroli oli 4 ja jotain ja kroppa läskin lisäksi lihaksikas vuosien punttisharrastuksen jäljiltä. Suhde kehoon ja tyytyväisyys itseen meni sekaisin pitkäksi aikaa.

Ja bu-huu. Wanna have some cheese with that whine?

Tuosta uhriutumisesta pystyn päättelemään, ettet tule laihdutuksessa onnistumaan.

Ne jotka märehtivät kokemiaan vääryyksiä, sitä mitä joku on oletettavasti heille joskus kehdannut sanoa, miten he ovat loukkaantuneet jne. eivät ymmärrä, että just se jauhaminen ja jankkaaminen estää elämänmuutoksen ja laihtumisen.

Lopeta! Katso peiliin! Joku syyhän sillä työterveyshuollolla on ollut sanoa mitä on sanonut, mikset puolustautunut kertomalla punttisharrastuksestasi? Kuuntelit vain nöyränä tossuna kun joku opistotasoinen terveyssisar jauhaa? Hänen totuutensa oli mielestäsi tärkeämpi kuin oma totuutesi?

Ajattelin tätä samaa. Meneekö joku jonkun hoitsun/lääkärin sanomisista vuosiksi sekaisin? Varsinkin jos harrastaa voimalajeja.

Kyllä on vaikeata. 

Se sekaisin mennyt kirjoittaja vastaa:

Jos olisin aina ollut normaali, olisi itsetunto varmaan kestänyt kommentit, mutta minulla on läski identiteetti ja itsetunto.

Olin tokalla painava (33 kg) ja siitä tuli noottia mutta ei apua kotiin. 35 vuotta sitten lapset eivät eläneet herkkujen äärellä. Kyse oli stressistä tms . Pari vuotta myöhemmin laihduin, mutta olin edelleen kömpelö. Sain kunnella jumppamaikkojen vittuilua vuosikaudet, vaikka yritin parhaani. Lukiossa aloitin kuntosalin ja sitten vittuilu jatkui silti. Kaikkien kuullen jotain heittoja siitä, miten jaksan samassa tahdissa muiden kanssa ja yrityksiä lähettää uudelleen lenkille, koska enhän voi vielä mitenkään olla valmis, vaikka naama oli hikinen ja punainen. Ihan ala-asteen luokanopetkin tarkkailivat syömisiäni ja kommentoivat laihtumistani. Kyllä siitä jäi jäljet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti kirjoittaa kommenttini minunkin.  Olen itse en pelkästään hoikka vaan laiha. Ja saan usein kokea olevani pahimpaan kriminaaliin verrattava!

Olen saanut erittäin loukkaavia ja kamalia kommentteja kadulla ja kaupan kassajonoissa, ihan täysin vierailta ihmisiltä. Nykyään, jos sinulla ei ole vähintään 10 kiloa ylipainoa, saat kuulla ettet ole oikea nainen. Yksikään mies ei tykkää, pitää olla mistä ottaa kiinni. Niitä "kurveja"!

Lihavalla on oikeus olla ylpeä itsestään, lihava on "upea" ja seksikäs. Ok, jos tuntee itse  niin. Pitää myös hyväksyä että kaikki eivät halua olla ylipainoisia miten upeaa ja seksikästä se onkin.  En pidä oikeutettuna käydä kimppuun ja haukkua aggressiivisesti olemustani jos ja kun se poikkeaa valtaosasta.

Minä itse hyväksyn itseni, pidän ja jopa rakastan kroppaani. Minulle on se ja sama moniko mies pitää minua seksikkäänä. Minulle pääasia on olla terve ja pystyä liikkumaan vaivatta, syödä normaalisti mässäilemättä. Jättäkää myös hoikat ja laihat rauhaan!!

Tämä on ihan peruskauraa. "Sun pitää hankkia lihaa luiden ympärille luuviulu, öhö öhö!" Parhaimmillaan tätä tekee lihavat jotka itse ulisevat heidän painostaan huomautteluista. Puhumattakaan jostain lyhyiden miesten arvostelusta jota ei sitten enää muutakaan edes kaikki maailman kallonkutistajat ja lautasmallit yhteensä.

Saimmeko siis tähänkin keskusteluun aasinsillan feministeihin, jotka eivät kelpuuta lyhyitä ja kaljuja miehiä...?

Tuo oli esimerkki siitä miten lähes kaikkien ulkomuotoa arvostellaan. Jopa niiden jotka eivät OIKEASTI pysty siihen omilla toimillaan vaikuttamaan. Ketä kiinnostaa feministien kelpuuttamiset. Kelpuuttakoot sipsiä ja siideriä ja lopputulos tiedetään kyllä. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun mittani olivat noin 73kg/175cm ja kolesteroli lievästi kohollaan. Terveydenhoitaja kehotti laihduttamaan.

Ihan oikein! Tuossa tilanteessa jossa kolesteroli on jo kohoamassa, kannattaa vielä toimia ennen kuin on liian myöhäistä!

Ehkä painosi oli silminnähden kerääntynyt esim. vatsaasi? Ja laihduttamallahan tätä ylimääräistä, terveydelle vaarallista keskivartalorasvaa olisi juuri saanut vähennettyä?

Kyllä se terveydenhoitaja katsoo muutakin kuin pelkkiä mittoja. Katsoo esim vartalon koostumusta ja rasvan kertymistä. Monella ulkoisesti laihannäköisellä voi olla jo lievästi askiittisen näköinen vatsa johtuen omenavartalosta.

No en ole omenavartaloinen. Hyvän kolesterolin osuus oli ideaalinen. Ajan takaa sitä että laihdutus nähdään kaikkeen ratkaisuna. Jopa ns.normaalikokoisella.

Ehkä olet vain sokea omalle kehollesi? Koet itse kuitenkin olevasi normaalipainoinen, vaikka kyllä tuo painosi hieman yläkäyrillä on. Ja mehän ei tosiaan tiedetä sun kehosi koostumuksesta mitään.

Laihdutus tosiaan ON moneen vaivaan toimiva ratkaisu. Tätä moni ei tunnu myöntävän. Laihdutus tuo apua unihäiriöihin, nivelkipuihin, hengitysvaikeuksiin, toistuviin tulehduksiin, allergioihin, alentaa kolesterolia, parantaa hedelmällisyyttä, auttaa diabeteksessä, tasaa sokeritasapainoa, alentaa verenpainetta, lisää vastustuskykyä, vähentää hikoamista...lista on lähes loputon.

Mutta anyway, se ei silti poista kai aiemmin kertomaasi faktaa, että sunkin kolesteroli oli koholla? Ammattimaistahan se hoitavalta taholta on mainita laihdutus yhtenä ratkaisuna. Ja sinä loukkaannuit tästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen entinen läski, nykyisin hoikka. Hoikka olen ollut jo 10 vuotta. Antaisin mielelläni vinkkejä, miten onnistuu pysyvä hoikkuus. Mutta enpä viitsi, kun sanomani kumottaisiin täällä alta aikayksikön.

Näinhän se on. Oikeaa tietoa ei haluta vastaanottaa, koska sitten ei ole mitään mistä valittaa.

No antakaapa tulla: mikä on tämä "oikea tieto"?

Et ymmärtänyt lukemaasi?

Ymmärsin tasan tämän: ensimmäinen kommentoija haluaisi kovasti kertoa onnistumisestaan, mutta ei kerro, koska häntä ei kuitenkaan uskottaisi. Kommentti on siis informatiivisesti aika tyhjänpäiväinen. 

Sinullakin selvästi on "oikea tieto", jota itse asiassa koko terveydenhoitoala kipeästi kaipaisi jo kansanterveyden ja -talouden vuoksi, mutta syystä tai toisesta haluat olettaa, että lihavuus on vain sitä, että jotkut nyt vain eivät halua "uskoa totuutta". 

Eli uudelleen: mitä on tämä "oikea tieto", josta olisi oikeasti hyötyä ja antia tähän keskusteluun?

 

Etkö edelleenkään ymmärrä, että sitä ei kerrota?

Tienaat totuudellasi kymmeniä miljoonia kun tuotteistat sen. Älä aikaile. Olet jo jouluna miljonääri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun mittani olivat noin 73kg/175cm ja kolesteroli lievästi kohollaan. Terveydenhoitaja kehotti laihduttamaan.

Mua kehotettiin työterveyshuollossa laihduttamaan vähintään 5 kg, kun mitat oli 168/71. Vyötärö oli liian iso (82). Kolesteroli oli 4 ja jotain ja kroppa läskin lisäksi lihaksikas vuosien punttisharrastuksen jäljiltä. Suhde kehoon ja tyytyväisyys itseen meni sekaisin pitkäksi aikaa.

Ja bu-huu. Wanna have some cheese with that whine?

Tuosta uhriutumisesta pystyn päättelemään, ettet tule laihdutuksessa onnistumaan.

Ne jotka märehtivät kokemiaan vääryyksiä, sitä mitä joku on oletettavasti heille joskus kehdannut sanoa, miten he ovat loukkaantuneet jne. eivät ymmärrä, että just se jauhaminen ja jankkaaminen estää elämänmuutoksen ja laihtumisen.

Lopeta! Katso peiliin! Joku syyhän sillä työterveyshuollolla on ollut sanoa mitä on sanonut, mikset puolustautunut kertomalla punttisharrastuksestasi? Kuuntelit vain nöyränä tossuna kun joku opistotasoinen terveyssisar jauhaa? Hänen totuutensa oli mielestäsi tärkeämpi kuin oma totuutesi?

Jos työterveyshuollolla on ollut syytä sanoa painosta, niin miksi joku alkaisi puolustautua olematonta uhkaa vastaan kertomalla punttisharrastuksestaan? Eikö silloin pitäisikin kuunnella nöyränä ja uskoa toista, sillä kukaan ei ole tarkoittanut mitään pahaa vaan ainoastaan auttaa? Kommentoimasi henkilö teki siis ihan oikein, jos uskoi, eikö vain? Et edes itse tiedä, olisiko hänen pitänyt kuunnella ja uskoa vai puolustautua. Jos puolustautua niin hänellähän tosi asiassa oli syy loukkaantua, koska painosta sanottiin turhaan. Ei muuten tarvitse puolustautua... Minusta on todennäköisempää, että painosta sanottiin ihan syystä. Vyötärö alkoi olla 82 cm ja nyt olisi ollut otollinen hetki korjata asia, kun löysää oli vasta 2 cm. Olisi nimen omaan ollut turhaa uhriutumista alkaa vinkua jostain saliharrastuksesta ja väittää vastaan. Silti jankkaat siinä. -eri

Tottakai minä uskon että painosta sanottiin tuolle henkilölle ihan hyvästä syystä. Vyötärö oli kuitenkin yli 80 cm ja paino selvästi yläkantissa.

Mutta mua lähinnä ihmetyttää tää ylipainoisten passiivisaggressiivinen mielensäpahoittamiskulttuuri.

Eli kuunnellaan näennäisesti neuvot ja ohjeet vaiti ja mukisematta, mutta pään sisällä jyllää koko ajan vastustus ja loukkaantuminen. "Miten se kehtasi sanoa minulle noin!!"

Ja loputon selittely: "en ole lihava, olen isoluinen, HDL on koholla, ei mun tarvitse laihtua...."

Jos vastustaa, kannattaisi avata se suu ja esittää oma näkemys asioista. Uhannihmisiä ne terveydenalan ammattilaisetkin on. Ei ne ole mitään ennustajia tai selvännäkijöitä jotka tietävät ihmisen harrastuksista ja historiasta kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun mittani olivat noin 73kg/175cm ja kolesteroli lievästi kohollaan. Terveydenhoitaja kehotti laihduttamaan.

Mua kehotettiin työterveyshuollossa laihduttamaan vähintään 5 kg, kun mitat oli 168/71. Vyötärö oli liian iso (82). Kolesteroli oli 4 ja jotain ja kroppa läskin lisäksi lihaksikas vuosien punttisharrastuksen jäljiltä. Suhde kehoon ja tyytyväisyys itseen meni sekaisin pitkäksi aikaa.

Ja bu-huu. Wanna have some cheese with that whine?

Tuosta uhriutumisesta pystyn päättelemään, ettet tule laihdutuksessa onnistumaan.

Ne jotka märehtivät kokemiaan vääryyksiä, sitä mitä joku on oletettavasti heille joskus kehdannut sanoa, miten he ovat loukkaantuneet jne. eivät ymmärrä, että just se jauhaminen ja jankkaaminen estää elämänmuutoksen ja laihtumisen.

Lopeta! Katso peiliin! Joku syyhän sillä työterveyshuollolla on ollut sanoa mitä on sanonut, mikset puolustautunut kertomalla punttisharrastuksestasi? Kuuntelit vain nöyränä tossuna kun joku opistotasoinen terveyssisar jauhaa? Hänen totuutensa oli mielestäsi tärkeämpi kuin oma totuutesi?

Jos työterveyshuollolla on ollut syytä sanoa painosta, niin miksi joku alkaisi puolustautua olematonta uhkaa vastaan kertomalla punttisharrastuksestaan? Eikö silloin pitäisikin kuunnella nöyränä ja uskoa toista, sillä kukaan ei ole tarkoittanut mitään pahaa vaan ainoastaan auttaa? Kommentoimasi henkilö teki siis ihan oikein, jos uskoi, eikö vain? Et edes itse tiedä, olisiko hänen pitänyt kuunnella ja uskoa vai puolustautua. Jos puolustautua niin hänellähän tosi asiassa oli syy loukkaantua, koska painosta sanottiin turhaan. Ei muuten tarvitse puolustautua... Minusta on todennäköisempää, että painosta sanottiin ihan syystä. Vyötärö alkoi olla 82 cm ja nyt olisi ollut otollinen hetki korjata asia, kun löysää oli vasta 2 cm. Olisi nimen omaan ollut turhaa uhriutumista alkaa vinkua jostain saliharrastuksesta ja väittää vastaan. Silti jankkaat siinä. -eri

Tottakai minä uskon että painosta sanottiin tuolle henkilölle ihan hyvästä syystä. Vyötärö oli kuitenkin yli 80 cm ja paino selvästi yläkantissa.

Mutta mua lähinnä ihmetyttää tää ylipainoisten passiivisaggressiivinen mielensäpahoittamiskulttuuri.

Eli kuunnellaan näennäisesti neuvot ja ohjeet vaiti ja mukisematta, mutta pään sisällä jyllää koko ajan vastustus ja loukkaantuminen. "Miten se kehtasi sanoa minulle noin!!"

Ja loputon selittely: "en ole lihava, olen isoluinen, HDL on koholla, ei mun tarvitse laihtua...."

Jos vastustaa, kannattaisi avata se suu ja esittää oma näkemys asioista. Uhannihmisiä ne terveydenalan ammattilaisetkin on. Ei ne ole mitään ennustajia tai selvännäkijöitä jotka tietävät ihmisen harrastuksista ja historiasta kaiken.

Se voi joskus olla torjuntavoitto saada pidettyä itsensä noissa lukemissa ja alentaminen on tie ongelmiin. Minulle työterveyslääkäri sanoi, että on ehdottomasti terveempää olla 70+ kg , jos paino pysyy siinä helposti stabiilina kuin jatkuva syömisten puljaaminen ja painontarkkailu. Minusta se oli viisas neuvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun mittani olivat noin 73kg/175cm ja kolesteroli lievästi kohollaan. Terveydenhoitaja kehotti laihduttamaan.

Mua kehotettiin työterveyshuollossa laihduttamaan vähintään 5 kg, kun mitat oli 168/71. Vyötärö oli liian iso (82). Kolesteroli oli 4 ja jotain ja kroppa läskin lisäksi lihaksikas vuosien punttisharrastuksen jäljiltä. Suhde kehoon ja tyytyväisyys itseen meni sekaisin pitkäksi aikaa.

Ja bu-huu. Wanna have some cheese with that whine?

Tuosta uhriutumisesta pystyn päättelemään, ettet tule laihdutuksessa onnistumaan.

Ne jotka märehtivät kokemiaan vääryyksiä, sitä mitä joku on oletettavasti heille joskus kehdannut sanoa, miten he ovat loukkaantuneet jne. eivät ymmärrä, että just se jauhaminen ja jankkaaminen estää elämänmuutoksen ja laihtumisen.

Lopeta! Katso peiliin! Joku syyhän sillä työterveyshuollolla on ollut sanoa mitä on sanonut, mikset puolustautunut kertomalla punttisharrastuksestasi? Kuuntelit vain nöyränä tossuna kun joku opistotasoinen terveyssisar jauhaa? Hänen totuutensa oli mielestäsi tärkeämpi kuin oma totuutesi?

Jos työterveyshuollolla on ollut syytä sanoa painosta, niin miksi joku alkaisi puolustautua olematonta uhkaa vastaan kertomalla punttisharrastuksestaan? Eikö silloin pitäisikin kuunnella nöyränä ja uskoa toista, sillä kukaan ei ole tarkoittanut mitään pahaa vaan ainoastaan auttaa? Kommentoimasi henkilö teki siis ihan oikein, jos uskoi, eikö vain? Et edes itse tiedä, olisiko hänen pitänyt kuunnella ja uskoa vai puolustautua. Jos puolustautua niin hänellähän tosi asiassa oli syy loukkaantua, koska painosta sanottiin turhaan. Ei muuten tarvitse puolustautua... Minusta on todennäköisempää, että painosta sanottiin ihan syystä. Vyötärö alkoi olla 82 cm ja nyt olisi ollut otollinen hetki korjata asia, kun löysää oli vasta 2 cm. Olisi nimen omaan ollut turhaa uhriutumista alkaa vinkua jostain saliharrastuksesta ja väittää vastaan. Silti jankkaat siinä. -eri

Tottakai minä uskon että painosta sanottiin tuolle henkilölle ihan hyvästä syystä. Vyötärö oli kuitenkin yli 80 cm ja paino selvästi yläkantissa.

Mutta mua lähinnä ihmetyttää tää ylipainoisten passiivisaggressiivinen mielensäpahoittamiskulttuuri.

Eli kuunnellaan näennäisesti neuvot ja ohjeet vaiti ja mukisematta, mutta pään sisällä jyllää koko ajan vastustus ja loukkaantuminen. "Miten se kehtasi sanoa minulle noin!!"

Ja loputon selittely: "en ole lihava, olen isoluinen, HDL on koholla, ei mun tarvitse laihtua...."

Jos vastustaa, kannattaisi avata se suu ja esittää oma näkemys asioista. Uhannihmisiä ne terveydenalan ammattilaisetkin on. Ei ne ole mitään ennustajia tai selvännäkijöitä jotka tietävät ihmisen harrastuksista ja historiasta kaiken.

Ei sua ihmetytä, sun piti vaan päästä näpäyttämään... jollakin, äkkiä!

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ihmetellyt sitä, että lihavia pitäisi yhteiskunnassamme silittää myötäkarvaan, mutta laihoille ja alipainoisille voi puhua vartalostaan ja painostaan suoraan. Miksi ihmeessä?

Mistä tämä kaksinaismoraali oikein johtuu?

Sairas kuvio.

Tämä. Olen monta kertaa seissyt vieressä, kun ylipainoinen naisihminen on julistanut miten naisella pitää olla kurveja ja miten lautaa saa k-raudasta, muiden myhäillessä kannustavasti. Millaisenhan vastaanoton minä, hoikahko ihminen, olisin saanut jos olisin samassa seurassa tokaissut että miten liiat kurvit kuuluvat autoradoille ja miten on miehistäkn kiva kun kädet ylettävät halaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ihmetellyt sitä, että lihavia pitäisi yhteiskunnassamme silittää myötäkarvaan, mutta laihoille ja alipainoisille voi puhua vartalostaan ja painostaan suoraan. Miksi ihmeessä?

Mistä tämä kaksinaismoraali oikein johtuu?

Sairas kuvio.

Tämä. Olen monta kertaa seissyt vieressä, kun ylipainoinen naisihminen on julistanut miten naisella pitää olla kurveja ja miten lautaa saa k-raudasta, muiden myhäillessä kannustavasti. Millaisenhan vastaanoton minä, hoikahko ihminen, olisin saanut jos olisin samassa seurassa tokaissut että miten liiat kurvit kuuluvat autoradoille ja miten on miehistäkn kiva kun kädet ylettävät halaamaan.

No jaa. Olen itse ylipainoinen, toki nyttemmin laihduttanut, mutta en todellakaan koe olleeni mitenkään ylistetyssä asemassa painoni vuoksi. Itse asiassa kaikkea muuta: olin ensisijassa Painoni, ja nimenomaan negatiivisessa mielessä. Töissä asiakas saattoi udella syytä lihavuuteeni, viehättävyyteni yleensä heijastettiin etunenässä painoni kautta ("Olethan sinä nätti kasvoiltasi, vaikka oletkin... niin, noh..." - ellei nyt sitten suoranaisesti kehotettu "tekemään jotakin itelleni") ja läsnäollessani on kyllä ihan yleisesti todettu pariinkin otteeseen, ettei parisuhteessa tarvitse hyväksyä ja kelpuuttaa läskiä. Eräs hartaasti rakastamani liikuntalaji, jossa myös olen pärjännyt ja myös osallistunut ohjaamiseen, kyseenalaistettiin siksi, että sitä ohjasi minun kaltaiseni lihava. Kyllä tämä kaikki on vaikuttanut itsetuntooni, eivätkä kokemukset ole pois pyyhkiytyneet sillä, että laihduin. 

Toki tiedän ihmisiä, jotka pönkittävät ja hyväksyttävät itsensä jonkun toisen kustannuksella: minulla on hyvin laihojakin ystäviä, jotka todella ovat saaneet asiattomia loukkauksia painoonsa viitaten, tai jotka nostetaan tapetille tämän tästä painonsa vuoksi ("eihän sinun tarvitse käydä kuntosalilla", "sinullahan on helppoa, kun voit syödä mitä vain"...). Tämähän on ihan kaikkia kohtaan ikävää, ja se vaikuttaa itsetuntoon. Mutta eiväthän nämä kokemukset voi sulkea pois myös minunkaan kokemuksiani siitä, missä valossa minut nähtiin tilanteessa kuin tilanteessa ylipainoni vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ihmetellyt sitä, että lihavia pitäisi yhteiskunnassamme silittää myötäkarvaan, mutta laihoille ja alipainoisille voi puhua vartalostaan ja painostaan suoraan. Miksi ihmeessä?

Mistä tämä kaksinaismoraali oikein johtuu?

Sairas kuvio.

Tämä. Olen monta kertaa seissyt vieressä, kun ylipainoinen naisihminen on julistanut miten naisella pitää olla kurveja ja miten lautaa saa k-raudasta, muiden myhäillessä kannustavasti. Millaisenhan vastaanoton minä, hoikahko ihminen, olisin saanut jos olisin samassa seurassa tokaissut että miten liiat kurvit kuuluvat autoradoille ja miten on miehistäkn kiva kun kädet ylettävät halaamaan.

Kiitos tästä kokemuksesta. Samanlaisia on minullakin.

Ja huvittavinta on, että ne laihuuden ääneen kammoksuvat ovat useimmiten itse tosi lihavia ja yliapainoisia.

"Eihän susta näy enää kuin korvat puun takaa", "oletpa laihtunut surkean näköiseksi", "kyllä naisessa pitää olla muotoja ja jotakin mitä puristaa", "sustahan saa tikkuja", "ihme kun et kaadu tuulen mukana", "sä oot pelkkää luuta ja nahkaa"...

Samat kommentit aina uudelleen ja uudelleen. Vuodesta toiseen. Minkä minä sille voin, että kärsin imeytymishäiriöistä? He eivät selvästikään samoista ongelmista kärsi.

Ja sitten nämä lihavat uhriutuvat julkisuudessa ja aloittavat vaakakapinoita sun muita läskiyden normalisointiin tarkoitettuja kampanjoita. Loukkaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun mittani olivat noin 73kg/175cm ja kolesteroli lievästi kohollaan. Terveydenhoitaja kehotti laihduttamaan.

Mua kehotettiin työterveyshuollossa laihduttamaan vähintään 5 kg, kun mitat oli 168/71. Vyötärö oli liian iso (82). Kolesteroli oli 4 ja jotain ja kroppa läskin lisäksi lihaksikas vuosien punttisharrastuksen jäljiltä. Suhde kehoon ja tyytyväisyys itseen meni sekaisin pitkäksi aikaa.

Ja bu-huu. Wanna have some cheese with that whine?

Tuosta uhriutumisesta pystyn päättelemään, ettet tule laihdutuksessa onnistumaan.

Ne jotka märehtivät kokemiaan vääryyksiä, sitä mitä joku on oletettavasti heille joskus kehdannut sanoa, miten he ovat loukkaantuneet jne. eivät ymmärrä, että just se jauhaminen ja jankkaaminen estää elämänmuutoksen ja laihtumisen.

Lopeta! Katso peiliin! Joku syyhän sillä työterveyshuollolla on ollut sanoa mitä on sanonut, mikset puolustautunut kertomalla punttisharrastuksestasi? Kuuntelit vain nöyränä tossuna kun joku opistotasoinen terveyssisar jauhaa? Hänen totuutensa oli mielestäsi tärkeämpi kuin oma totuutesi?

Ajattelin tätä samaa. Meneekö joku jonkun hoitsun/lääkärin sanomisista vuosiksi sekaisin? Varsinkin jos harrastaa voimalajeja.

Kyllä on vaikeata. 

Se sekaisin mennyt kirjoittaja vastaa:

Jos olisin aina ollut normaali, olisi itsetunto varmaan kestänyt kommentit, mutta minulla on läski identiteetti ja itsetunto.

Olin tokalla painava (33 kg) ja siitä tuli noottia mutta ei apua kotiin. 35 vuotta sitten lapset eivät eläneet herkkujen äärellä. Kyse oli stressistä tms . Pari vuotta myöhemmin laihduin, mutta olin edelleen kömpelö. Sain kunnella jumppamaikkojen vittuilua vuosikaudet, vaikka yritin parhaani. Lukiossa aloitin kuntosalin ja sitten vittuilu jatkui silti. Kaikkien kuullen jotain heittoja siitä, miten jaksan samassa tahdissa muiden kanssa ja yrityksiä lähettää uudelleen lenkille, koska enhän voi vielä mitenkään olla valmis, vaikka naama oli hikinen ja punainen. Ihan ala-asteen luokanopetkin tarkkailivat syömisiäni ja kommentoivat laihtumistani. Kyllä siitä jäi jäljet.

Tätä taustaa vasten ymmärrän paremmin.  Todennäköisesti monen kohdalla onkin näin että ikäviä kommentteja on viljelty lapsuudesta lähtien ja näin ollen jonkin tk-lääkärin sinänsä hyvää tarkoittava lausahdus on vain liikaa. 

Olen lukenut liikuntatuntien traumoja käsittelevän oikein mielenkiintoisen artikkeliin (siinä haastatellut kertovat omakohtaisia kokemuksia), valitettavasti en vain muista sen kirjoittajaa tähän hätään :)

Mutta jos joku muu tunnistaa laittakaa nimi/ehdotuksia tänne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ihmetellyt sitä, että lihavia pitäisi yhteiskunnassamme silittää myötäkarvaan, mutta laihoille ja alipainoisille voi puhua vartalostaan ja painostaan suoraan. Miksi ihmeessä?

Mistä tämä kaksinaismoraali oikein johtuu?

Sairas kuvio.

Tämä. Olen monta kertaa seissyt vieressä, kun ylipainoinen naisihminen on julistanut miten naisella pitää olla kurveja ja miten lautaa saa k-raudasta, muiden myhäillessä kannustavasti. Millaisenhan vastaanoton minä, hoikahko ihminen, olisin saanut jos olisin samassa seurassa tokaissut että miten liiat kurvit kuuluvat autoradoille ja miten on miehistäkn kiva kun kädet ylettävät halaamaan.

Joo, kantsii kostaa se netissä syyttömille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ihmetellyt sitä, että lihavia pitäisi yhteiskunnassamme silittää myötäkarvaan, mutta laihoille ja alipainoisille voi puhua vartalostaan ja painostaan suoraan. Miksi ihmeessä?

Mistä tämä kaksinaismoraali oikein johtuu?

Sairas kuvio.

Tämä. Olen monta kertaa seissyt vieressä, kun ylipainoinen naisihminen on julistanut miten naisella pitää olla kurveja ja miten lautaa saa k-raudasta, muiden myhäillessä kannustavasti. Millaisenhan vastaanoton minä, hoikahko ihminen, olisin saanut jos olisin samassa seurassa tokaissut että miten liiat kurvit kuuluvat autoradoille ja miten on miehistäkn kiva kun kädet ylettävät halaamaan.

Kiitos tästä kokemuksesta. Samanlaisia on minullakin.

Ja huvittavinta on, että ne laihuuden ääneen kammoksuvat ovat useimmiten itse tosi lihavia ja yliapainoisia.

"Eihän susta näy enää kuin korvat puun takaa", "oletpa laihtunut surkean näköiseksi", "kyllä naisessa pitää olla muotoja ja jotakin mitä puristaa", "sustahan saa tikkuja", "ihme kun et kaadu tuulen mukana", "sä oot pelkkää luuta ja nahkaa"...

Samat kommentit aina uudelleen ja uudelleen. Vuodesta toiseen. Minkä minä sille voin, että kärsin imeytymishäiriöistä? He eivät selvästikään samoista ongelmista kärsi.
Ja sitten nämä lihavat uhriutuvat julkisuudessa ja aloittavat vaakakapinoita sun muita läskiyden normalisointiin tarkoitettuja kampanjoita. Loukkaavaa.

Vaakakapinat sun muut eivät ole mitään "läskiyden normalisointikampanjoita", vaan ajavat kehorauhaa - tästä siis hyödyt myös sinä, että saisit olla ja elää rauhassa ilman, että ihmiset kokevat oikeudekseen arvostella ulkonäköäsi ja painoasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ihmetellyt sitä, että lihavia pitäisi yhteiskunnassamme silittää myötäkarvaan, mutta laihoille ja alipainoisille voi puhua vartalostaan ja painostaan suoraan. Miksi ihmeessä?

Mistä tämä kaksinaismoraali oikein johtuu?

Sairas kuvio.

Tämä. Olen monta kertaa seissyt vieressä, kun ylipainoinen naisihminen on julistanut miten naisella pitää olla kurveja ja miten lautaa saa k-raudasta, muiden myhäillessä kannustavasti. Millaisenhan vastaanoton minä, hoikahko ihminen, olisin saanut jos olisin samassa seurassa tokaissut että miten liiat kurvit kuuluvat autoradoille ja miten on miehistäkn kiva kun kädet ylettävät halaamaan.

Kiitos tästä kokemuksesta. Samanlaisia on minullakin.

Ja huvittavinta on, että ne laihuuden ääneen kammoksuvat ovat useimmiten itse tosi lihavia ja yliapainoisia.

"Eihän susta näy enää kuin korvat puun takaa", "oletpa laihtunut surkean näköiseksi", "kyllä naisessa pitää olla muotoja ja jotakin mitä puristaa", "sustahan saa tikkuja", "ihme kun et kaadu tuulen mukana", "sä oot pelkkää luuta ja nahkaa"...

Samat kommentit aina uudelleen ja uudelleen. Vuodesta toiseen. Minkä minä sille voin, että kärsin imeytymishäiriöistä? He eivät selvästikään samoista ongelmista kärsi.
Ja sitten nämä lihavat uhriutuvat julkisuudessa ja aloittavat vaakakapinoita sun muita läskiyden normalisointiin tarkoitettuja kampanjoita. Loukkaavaa.

Vaakakapinat sun muut eivät ole mitään "läskiyden normalisointikampanjoita", vaan ajavat kehorauhaa - tästä siis hyödyt myös sinä, että saisit olla ja elää rauhassa ilman, että ihmiset kokevat oikeudekseen arvostella ulkonäköäsi ja painoasi.

Mahtavaa - siis vaakakapinaan voi liittyä esim. anorektikot tai luonnostaan laihat ja littanat? Miksi heitä ei sitten näy ohjelmissa mukana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ihmetellyt sitä, että lihavia pitäisi yhteiskunnassamme silittää myötäkarvaan, mutta laihoille ja alipainoisille voi puhua vartalostaan ja painostaan suoraan. Miksi ihmeessä?

Mistä tämä kaksinaismoraali oikein johtuu?

Sairas kuvio.

Tämä. Olen monta kertaa seissyt vieressä, kun ylipainoinen naisihminen on julistanut miten naisella pitää olla kurveja ja miten lautaa saa k-raudasta, muiden myhäillessä kannustavasti. Millaisenhan vastaanoton minä, hoikahko ihminen, olisin saanut jos olisin samassa seurassa tokaissut että miten liiat kurvit kuuluvat autoradoille ja miten on miehistäkn kiva kun kädet ylettävät halaamaan.

Ei kannata seistä humalaisten vieressä. Enpä ole koskaan kuullut moisia kommentteja. Veikkaan, että humalassa oleva kaveriporukka vitsailee tai piiloviduille toisilleen. Ja sinuun osoitettu isku osuu perille ja kärvistelet siinä, mutta et uskalla tai osaa käsitellä sitä. Joko sanomalla "minusta tuo ei ole hauskaa/loukkaat minua" tai "läskiä ja lotinaa riittää sulla ainakin hahaha".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ihmetellyt sitä, että lihavia pitäisi yhteiskunnassamme silittää myötäkarvaan, mutta laihoille ja alipainoisille voi puhua vartalostaan ja painostaan suoraan. Miksi ihmeessä?

Mistä tämä kaksinaismoraali oikein johtuu?

Sairas kuvio.

Tämä. Olen monta kertaa seissyt vieressä, kun ylipainoinen naisihminen on julistanut miten naisella pitää olla kurveja ja miten lautaa saa k-raudasta, muiden myhäillessä kannustavasti. Millaisenhan vastaanoton minä, hoikahko ihminen, olisin saanut jos olisin samassa seurassa tokaissut että miten liiat kurvit kuuluvat autoradoille ja miten on miehistäkn kiva kun kädet ylettävät halaamaan.

Kiitos tästä kokemuksesta. Samanlaisia on minullakin.

Ja huvittavinta on, että ne laihuuden ääneen kammoksuvat ovat useimmiten itse tosi lihavia ja yliapainoisia.

"Eihän susta näy enää kuin korvat puun takaa", "oletpa laihtunut surkean näköiseksi", "kyllä naisessa pitää olla muotoja ja jotakin mitä puristaa", "sustahan saa tikkuja", "ihme kun et kaadu tuulen mukana", "sä oot pelkkää luuta ja nahkaa"...

Samat kommentit aina uudelleen ja uudelleen. Vuodesta toiseen. Minkä minä sille voin, että kärsin imeytymishäiriöistä? He eivät selvästikään samoista ongelmista kärsi.
Ja sitten nämä lihavat uhriutuvat julkisuudessa ja aloittavat vaakakapinoita sun muita läskiyden normalisointiin tarkoitettuja kampanjoita. Loukkaavaa.

Vaakakapinat sun muut eivät ole mitään "läskiyden normalisointikampanjoita", vaan ajavat kehorauhaa - tästä siis hyödyt myös sinä, että saisit olla ja elää rauhassa ilman, että ihmiset kokevat oikeudekseen arvostella ulkonäköäsi ja painoasi.

Mahtavaa - siis vaakakapinaan voi liittyä esim. anorektikot tai luonnostaan laihat ja littanat? Miksi heitä ei sitten näy ohjelmissa mukana?

Kyllä voi. Vaakakapina ajaa kehorauhaa kaikille kehon kokoon katsomatta. Keskusteluohjelmiin osallistujista en ota kantaa, kun aiheesta ei kovin monta keskustelua ole, ja Vaakakapina itsessään on vielä aika tuore liike. Jos haluat myös muiden kuin ylipainoisten näkemyksiä aiheeseen, voit varmasti lähettää Ylelle palautetta.

Minusta on huvittavaa, kun itseäni päätä lyhyempi ja 10-20 kiloa painavampi sanoo 90-kiloista miestä kuikeloksi. Ja BMI:n mukaan sairaalloisen lihavilla tyypeillä on omasta mielestään "iskävartalo". :D